Rakkauden aamuhämärässä. Tämä otsikko, minulle tulleen palautteen perusteella.  Mainitsin siitä edellisessä blogipäivityksessäni, joka puolestaan palautetta antaneella liittyi julkaistuun Kohti rakkauden täyteyttä, kolmiosaiseen juttusarjaani.

”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin”. Olet varmaan kuullut tuollaisen hokeman tai elämäntulkinnan, ehkäpä useitakin kertoja. Emme ole ainoita. Lukemattomat sukupolvet ennen meitä ovat kokeneet tämän kerrotun ajatuksen tai viisauden. Tavalla tai toisella.

Elämä on monella tavoin rikkaampaa, jos ja kun sen saa jakaa toisen ihmisen kanssa, eikö totta?

Parisuhde luomakunnan alussa Raamatun mukaan

Raamattu, joka koostuu Vanhasta ja Uudesta testamentista, on kristityille pyhä kirja. Kirjakokoelmana se sisältää kokonaisuudessaan 1600 sivun aineiston. Raamattu on saanut kirjoitetun muotonsa yli tuhannen vuoden aikaikkunassa.

Tämäkin on todettava, että nykyaikana Raamattu on ”maailman käännetyin, luetuin ja tutkituin kirja”. Maailmanlaajuisesti vuoden 2022 lopussa koko Raamattu oli saatavana 733 kielellä ja osia siitä käännetty 1 255 kielelle. Ohessa fotonäytteenä suomennos kirjasta The Action Bible – Raamattu sarjakuvina, joka on varsin suosittu lasten ja nuorison käytössä maailmalla. Tiivistetty juoni ja sarjakuva virittää!

 

Kaksi alkukertomusta

Raamatun aivan alkulehdillä – ”rakkauden aamuhämärässä” – on kaksi hyvin erilaista luomiskertomusta.

Ensimmäisen mukaan Jumala luo maailman kuudessa päivässä ja lepää sitten seitsemäntenä, tätä kutsutaan ns. pappiskirjan luomiskertomukseksi.

Jälkimmäisessä ns. Jahvistin kertomuksessa pääpaino kohdistuu ensimmäisen ihmisparin luomiselle (1 Moos 2:4b-25). Tästä kertomus jatkuu saumattomasti lankeemuskertomukseksi.

Huomionarvoista kuitenkin on, että molemmissa Raamatun luomiskertomuksissa tulee selvästi esiin ihmisen perustarve liittyä toiseen ihmiseen ja perustaa perhe.

Ensimmäisessä luomiskertomuksessa ihmisen luominen mainitaan lyhyesti: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1 Moos 1:27).

Jakeen loppu ”mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” sisältää ajatuksen, että ihminen luotiin olennoksi, joka haluaa solmia parisuhteen toisen ihmisen kanssa.

Tämän jälkeen Jumala siunasi ihmisen ja lausui heille ensimmäisen käskynsä: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa” (1 Moos 1:28). Eli Jumala loi maailman ja kutsui ihmisen työtoverikseen. Ihmisen tehtävä on saada lapsia eli täyttää maa toisilla, Jumalan kuviksi määritellyillä ihmisillä.

Tässä toisessa luomista käsittelevässä jaksossa (1 Moos 2:4b-25) kuvauksen keskiössä on ensimmäisen ihmisparin luominen. Kertomuksessa lukija huomaa ihmisen perustarpeen hakea syvää yhteyttä toiseen ihmiseen, sillä maasta luotu ihminen osoittautui yksinäiseksi. Silloin Jumala totesi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin.

 

Luoda nainen miehen kylkiluusta – Mikä idea tai sanoma tähän sisältyy?

Muistan jo rippikoulussa väitellyn siitä, että jos kerta Jumalan tapa luoda yksinäiselle ihmiselle ”kumppani, joka sopii hänen avukseen” toteutuu juuri miehen yhdestä kylkiluusta, niin eikö tämä samalla selvästi alleviivaa asetelmaa naisen asemasta miehen apulaisena tai (vanhahtavasti ilmaisten) piikana. Ajoittain myös nykypäivän herätysjulistuksessa kuulen saman tulkinnallisen virityksen.

Luetussa kielikuvassa syntyy helposti virheellinen tulkinta, joka ei tee oikeutta alkuperäiselle tekstille.

Hebrean kielen kumppania tai apua tarkoittavaa sanaa ”ezer” käytetään usein puhuttaessa Jumalasta, joka on ihmisen apu ja turva. Se että nainen on miehen apu ja kumppani, ei siis viittaa tässä mielessä suoraan hierarkkiseen suhteeseen.

Kun luemme tekstiä eteenpäin, huomaamme miehen ja naisen tasavertaisuutta osoittavan kohdan.

Mies, kun näki naisen, huudahti: ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani” (1 Moos 2:23). Mies siis tunnisti naisessa oman vastakappaleensa, ei suinkaan apulaista tai piikaa vaan elämänkumppanin.

Tiivistämällä voimme siis todeta seuraavasti. Luoja halusi huolehtia luomansa ihmisen hyvinvoinnista, joten hän loi samanlaisen ihmisen elämänkumppaniksi.

Ja huomaa, kertomuksen lopussa ovat nämä kristillisen avioliiton solmimisessa papin suulla siteeratut sanat: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1 Moos 2:24).

”Mies jättää isänsä ja äitinsä…” – alkulehtien viisautta!

Paitsi että olen pappina vihkinyt monia pareja kristilliseen avioliittoon, olen saanut pari- ja perheterapiatyössäni työskennellä yli 2500 yksilön ja perheen kanssa. Siksipä tuota otsikon ilmausta on helppo viisautena kompata.

Tekstissämme sanaa ”jättää” tulisi tulkita niin, että parisuhde on kahden itsenäisen, vanhemmistaan irtautuneen ihmisen liitto. Onnistuvan parisuhteen dynaamiseen kasvuun liittyy olennaisesti tämä kerrottu idea. Edelleen.

Lukemattomat anoppivitsit kuitenkin osoittavat, että irtautumisen ja jättämisen alueella on monia jännitteitä, varsinkin henkisiä. Kun vihkiparina luotte aviosuhteen, joka perustuu teidän suulliseen sitoumukseenne, tuskin kutsutte kotikynnyksen sisäpuolelle mukaan kumppanin vanhemmatkin. Tai naisena harvoin toivot anopiltasi suoria ja ojentavia ohjeita siitä, kuinka ”meidän poikaamme on kohdeltava tai hoidettava”.  

Parisuhdeterapiassa olen vuosikymmenien ajan kohdannut tämän ”jättämisen” haasteen. Se ei ole pariterapiaan hakeutumisen kärkisyy, mutta silti toistuvasti esiintyvä.

Kasvuperheen ja uuden muodostuvan perheen rajalinja olisi aiheellista tunnistaa ja tunnustaa. Kummassa päässä tämä vaikeus on sitten yleisempi? Molempi mahdollinen! se voi olla ensi sijassa jättäjällä tai jätettävällä, tapauskohtaisesti.

Perhesysteemin ulkopuolisen ammatti-ihmisen ihanaksi tehtäväksi sitten tulee osoittaa, miten olennaisesta seikasta tässä siirtymässä onkaan kysymys, jotta nuoripari pääsee oman keskinäisen rakkautensa vaalijoiksi ja perhe-elämänsä arkiselle polulleen. Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannelle korvapuusti – niin sen on oltava!

 

”Yhdeksi lihaksi” – Mitä tästä pitäisi ajatella?

Ajatuksellinen ilmaus ”jättää vanhempansa ja tulla yhdeksi lihaksi vaimonsa kanssa” on moniselitteinen.

Ensinnäkin sillä tarkoitetaan luonnollisesti tätä miehen ja naisen syvää kumppanuutta ja liittymistä toisiinsa, irtaumalla omista vanhemmistaan ja heidän valtapiiristään. Pariskunta tulee yhdeksi lihaksi myös lapsen kautta. Lisäksi tässä ilmauksessa on nähty hienovarainen ilmaus rakasteluun ja seksiin, siis siihen tapaan, jolla lapsi saa alkunsa.

Tämä Raamatun aivan alussa oleva kuvaus tuo kauniisti esille sen, että puoliso on Jumalan lahja ihmiselle. Niinpä alkulehtien kertomusta voidaan perustellusti kutsua eräänlaiseksi parisuhteen ja avioliiton peruskertomukseksi. Ja tällöin seksuaalisuus on osa rakastumista ja toiseen liittymistä.

Luomiskertomuksissa puolisona olemiseen liittyy olennaisena osana lasten saaminen. Jos puoliso nähdään Jumalan lahjana, lapset ovat sitä vieläkin enemmän. Lahja kiedotaan vastuulla.

Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan ja kasvattaa heitä. Tämä lienee kaikkien meidän helppo allekirjoittaa, mutta nyt kysymme, miten kasvattaa? Tiivistetysti ”Herran tahdon mukaan” (Ef 6:4), mikäli liputamme Raamatun yksinkertaistettua linjausta.

Tuo Uuden testamentin puolelta löytyvä Efesolaiskirjeen viittaus Herran tahtoon kuulostaa tiivistyksenä ankaralta, mutta onko se juuri sitä. Ei. Kyse on ennemminkin eräänlaisesta lasten oikeuksien puolustamisesta. Puhe Jumalan tahdon mukaisesta kasvatuksesta muistuttaa, että vanhempina meidän on sitouduttava tiettyihin elämän perusarvoihin ja siirrettävä ne lapsillemme.

Kasvattamisessa ei ole kyse vanhempien mieltymyksistä ja perheen sisäisestä yksityisasiasta, eivätkä lapsille opetettavat arvot ole suhteellisia, ikään kuin makuasioita.

Sivuuttamattomana peruspilarina tässäkin voidaan pitää dekalogia eli Vanhan testamentin Jumalan Mooseksen kautta ilmoitettua kymmenen käskyn asioita. Ne ovat kuin elämän peruslakia: mitä meidän pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä. Kotona ja kodin ulkopuolella. Käskyjen tilannekohtaista soveltamista pääsemme harjoittelemaan kasvatustehtävän eri vaiheissa.

Ks. edellä mainitusta lähemmin (2 Moos. 20:2-17; 5 Moos. 6-21 ja myös Katekismus 1999.

Kokoavasti. Olen lapsen kasvattajana vastuussa tämän pienen, mutta kerran itsenäiseksi kasvavan hyvinvoinnista. Lapsella on oikeus tasapainoiseen ja terveeseen ihmisyyteen ohjaavaan kasvatukseen. Tässä on meille vanhemmille yhteisenä suotu lahja ja tehtävä.

 

”… molemmat alasti … eivätkä he tunteneet häpeää”

1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa ensimmäisen miehen ja naisen seksuaalinen läheisyys oli kaunista, ehjää ja peittelemätöntä. Kyse on alku- ja peruskertomuksen tyyliin kuuluvasta parisuhteen ihannekuvasta. Jo seuraavan luvun lankeemuskertomuksessa todetaan, kuinka todellisuus ei aina seuraa näitä ihanteita.

 

Laulujen laulu – erotiikkaa tihkuva kirja osa Raamattua 

Toisin kuin olemme saattaneet päätellä, Raamattu ei ole erityisen seksikielteinen teos. Seksiä ja erotiikkaa kuvataan erityisen kauniisti Laulujen laulu -nimisessä Vanhan testamentin kirjassa. Se on kokoelma erotiikkaa tihkuvia rakkausrunoja, joissa rakastetusta puhutaan kieli- ja vertauskuvilla.

Rakastuneet ylistävät toistensa kauneutta. Rakkaus saa maailman näyttämään ruusuiselta. Erityisen silmiinpistävää on, että mies ja nainen kuvataan hyvin tasavertaisesti. Kumpikaan ei ota toista vastoin tämän tahtoa, vaan rakastelu perustuu vapaaehtoiseen ja molemminpuoliseen haluun antautua toiselle.

Valitettavasti Laulujen laulun kaunis suhtautuminen erotiikkaan on liian usein jäänyt syrjään, kun kristillistä käsitystä seksuaalisuudesta on pohdittu yleisenä kristillisenä tai perheen sisäisenä asiana.

Uskollisuus on oleellinen osa rakkautta. Olen kirjoittanut useammassa blogissani tästä asiasta, ja negaation kautta yhden e-kirjankin otsikolla Uskottomuus – Ensiapua uskottomuuteen… Sekin luettavissa näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuilla, maksutta.

Uskollisuus, positiivisesti määriteltynä, on sitä, että sydän ja aika suunnataan parisuhteeseen päin. Elämä pyritään jakamaan puolison kanssa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Toinen on unohtumattomana mielessäni, muun muassa ajankäytön haasteissa, keskellä monimuotoista elämää.  

Yksi uskollisuuden osa-alue koskee seksuaalisuutta. Varhaiset kristityt painottivat sitä, että seksuaalinen uskollisuus kuuluu avioliittoon. Uuden testamentin ja kristinuskon ”kuningasteologi” Paavali perusteli uskollisuutta samalla, jo aiemmin tässä bloggauksessa siteeratulla luomiskertomuksen ajatuksella: mies ja nainen ”tulevat yhdeksi lihaksi” (1 Kor 6:16).

Seksissä ei siis ole kyse ainoastaan fyysisestä tarpeiden tyydyttämisestä, vaan paljon syvemmästä yhteydestä ja läheisyydestä. Seksi ilmaisee kumppaneiden välistä kokonaisvaltaista yhteyttä ja luottamusta. Tämä ulottuvuus tulee ilmi viimeistään silloin, kun seksuaaliseroottiseen elämään tulee ongelmia tai kun puoliso on uskoton. Terapiatyössäni todistan kuukausittain sitä, että uskottomuus ei ole ihmisen hyvinvoinnin ja yhteiselämän kannalta vähäinen asia.

 

Näinkö sulavaa ja kaunista?

Olet lukenut bloggausta, joka alkoi siteerauksella ”ihmisen ei ole hyvä olla yksin”. Ja sen jatkona useita rivejä kuvausta ihmisen ihanasta olotilasta luomisen paratiisissa.

Jos tunnet ja esität, että tämä Rakkauden aamuhämärässä -kuvaukseni on epätodellinen suhteessa koetun elämämme kanssa tässä ja nyt, olet täysin oikeassa.

Raamatun suuri tarina alkoi suloisesta paratiisista, jossa ihminen elää onnellisesti sovussa toisen ihmisen ja Jumalan kanssa. Mutta kun jatkamme lukemalla Raamatun alkulehtiä eteenpäin, huomaamme, että kaikki menee rikki jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa.

Ihminen vieraantuu Jumalasta ja luotujen ihmisten väliset suhteet kylmenevät. Luvussa neljä tapahtuu jo veljesmurha. Luvussa kuusi vedenpaisumuskertomus alkaa siitä, kun Jumala näkee, että maa on tullut täyteen väkivaltaa. Jumala katuu sitä, että hän ylipäätään on luonut ihmiskunnan. Hän päättää nollata tilanteen.

Kokoavasti voimme todeta: Vanha testamentti kertoo ihmisestä, Israelin valitusta kansasta ja tämän ympäristössä vaikuttaneista kansoista, ja miten? Sensuroimatta! Myös ihmisen pahuudesta; kutsumme sitä teologian kielellä synniksi.

Tässä bloggauksessa – jotta teemakirjoitus ei muodostuisi lukijalle kohtuuttoman pitkäksi ja raskaaksi omaksua – rakkauden särkyminen ja synnin laaja-alaisuus jää kirjoituksessa taka-alalle. Siis tietoisesti.

Toiseksi, ”en ampune ohi”, jos sanon: kukaan meistä ei ole sillä tavoin särötön ja ehjä ihminen, etteikö tämä synniksi sanottu näkyisi yhteiselämässä, parina ja perheessämme.

Parhaimmissakin perheasetelmissa tapahtuu yhteentörmäyksiä, jotka sisältävät jopa tietoista ja harkittua toisen loukkaamista ja loukatuksi tulemista. Siksi parisuhde- ja -perhe-elämässä tarvitaan Raamatun sanomaa armosta, anteeksiantamuksesta ja luvasta aloittaa aina alusta.

Perheenjäsenten tehtävänä on hoitaa toistensa keskeneräisyyttä rakkaudella ja anteeksiannolla. Epäitsekkäitä rakkauden tekoja.

Raamatun tekstien ja uskomme mukaan Jumala armahtaa ihmisiä. Samoin meidät viitoitetaan perheenjäseninä armahtamaan toisiamme. Tätä meitä kaikkia koskevaa ”kutsumusta” teologit nimittävät ilmauksella ”yleinen pappeus”. Sanalla ”erityinen pappeus” puolestaan tarkoitetaan henkilön nimenomaista kutsua pappeuteen, joka sitten toteutuu julkisena piispan toimittamana pappisvihkimyksenä.

Tämän blogijutun kirjoittajana kehtaan sen kertoa, että minulle sielunhoito ja ammatillinen työskentely parisuhteen parhaaksi on ollut kuin sydämen asia. Rakkautta aamuhämärässä. Se sisältää henkilökohtaisen kutsumuksen, jolle Tampereen piispa Paavo Kortekangas antoi kätten päällepanemisen siunauksen Tampereella. Sen kautta välitetään hengellinen siunaus palvelutyöhön. Tästä tallenne edellisessä kuvassa, jossa olen vihittävistä oikealla, puettuna punaiseen messukasukkaan.

 

Viimeinen reunahuomio!

Parisuhde ei tule kaikkien osaksi. Toiset ovat sinkkuina, kenties koko elämänsä ajan, omasta tahdostaan tai muista eri seikoista johtuneena. Eräs niistä on, ettei sopivaa kumppania löydy, vaikka kuinka toivoisi.

Vaikka Raamatun alkusta alkaen puhutaan paljon parisuhteesta ja sitä arvostetaan syvästi läpi pyhien tekstien, se ei kristillisen ajattelun mukaan ole ainoa mahdollinen elämäntapa. Jeesus oli naimaton samoin kuin Paavali. Jälkimmäinen vieläpä suositteli naimattomuutta muillekin, joskaan ei ehdottomana käskynä. Paavali piti naimattomuutta ”armolahjana” siinä kuin avioliittoakin (1 Kor 7:7).

Naimattomuus – se on joillekin arvollinen elämänkutsumus, toisille taakka ja syvä surun aihe.

Tämä ympärillämme avautuva elämäntapa on osoittanut, että rakkautta ei koeta ainoastaan sitoumukseen perustuvassa parisuhteessa, vaan myös muissa ihmissuhteissa. Asia esiintyy symbolisena esimerkiksi taiteessa tai aikamme digiotoksissa. Olet varmankin pannut tämän merkille.

Jos kahta ihmistä kuvaavissa piirroksissa aviopuolisot katsovat toisiinsa, vastaavissa kuvauksissa ystävät saatetaan kuvata niin, että he katsovat samaan suuntaan. He jakavat saman kiinnostuksen. ”Kaksin olemme vahvemmat” – myös ystävinä! 

Jos etsit uutta sydänystävää, joka jakaisi kanssasi samoja elämän arvoja, tai mikäli hakusessa on vieläkin syvempi suhde, kysyn, oletko huomioinut ”Valon”? Se on kristillisenä deittisovelluksena tuonut yhteen ainakin 130 000 kirjautunutta suomalaista käyttäjää. 

 ”Tasapainoinen kristitty elää tulevaisuudesta käsin”, näinkin on sanottu. Niinpä loppuun kuuntelemme Tulee aika -biisisovituksen. Tämän myötä toivon Sinulle Iloa ja Siunausta elämäsi ihmissuhteissa!

---

Tämän blogipäivityksen 10 kuvaa ja niiden lähdetaustat:

1. Artikkelikuva. Roine Piirainen, edit. Timo Juutinen.

2. – 4. Kirjasta The Action Bible – Raamattu sarjakuvina.

5. – 7. Tekoäly ChatGPT:n tuotoksia.

8. Pixabay / WenPhotos.

9. Timo Juutinen kuvagalleria.

10. Pixabay / Kalen Emsley.