Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020. Tämän blogitekstin ”Etkot” eli johdanto julkaistiin aiemmin. Siinä kerroin muun muassa siitä, miksi ylipäätänsä kirjoitan tästä varsin henkilökohtaisille elämänalueille menevästä maailmasta. Löydät johdannon klikillä tästä.  

Aiheen intiimiydestä johtuen kertaan vielä lukijalle: Tässä blogikirjoituksessa, myöhemmin kun kuvaan pariterapiassa käyneitä, kaikki nimet ovat muutettu. Todelliset ihmiset, jotka ovat kunkin asiakuvauksen taustalla, ovat antaneet luvan kirjoittaa. He ovat lisäksi saaneet tarkistaa heitä sivuavan osuuden etukäteen sekä itse ehdottaa peitenimensä.

Kohtasin vastaanottotyössäni kuluneenakin vuonna erilaisia parisuhdeapua hakeneita ihmisiä. Tukea ja apua toivottiin Mikkelissä lähi-ihmissuhteiden erilaisiin vuorovaikutuspulmiin.

Tässä artikkelissa keskityn juuri sellaisiin asiakasasetelmiin, joissa suhteen kitkakysymykset, jumit, tyytymättömyys, uskottomuus tms. ilmensivät sitä, että asiakkaat itse toistivat yhdessä jatkamisen mahdollista mahdottomuutta. ”Onko edellytyksiä vai tulisiko oikopäätä erota” on näiden henkilöiden huulilla, joihin viittaan. 

Upotan nämä Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) apua pariterapiasta `asiakasotoshenkilöt` laajempaan kehykseen. Sovellan saatua kansainvälistä tutkimustietoa. Yhdestä tulokulmasta.

JATKAA VAI EROTA?

Käyn tässä artikkelissa läpi ne viisi parisuhdeasetelmaa, joihin erittäin usein viitataan silloin kun mietitään suhteen jatkuvuuden tai eroamisen ennustetta. Amerikkalainen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetherington, joka on vuosikymmenet selvittänyt perhe-elämän sisäistä suhdedynamiikkaa, esittää viisi erilaista avioliiton tyyppiä.

Parisuhdetyypit eroavat keskenään mm. siinä, miten suhde on muodostettu, millaista osapuolten välinen vuorovaikutus on tai miten paljon aikaa vietetään yhdessä ja erikseen. Parisuhdetutkija pyrkii vastaamaan kysymykseen, missä asetelmassa eron todennäköisyys on lähtökohtaisesti todennäköisempi kuin jossakin toisessa liitossa. Tämä kysymys kiinnostaa tutkijaa erityisesti lapsen suotuisan yksilökehityksen näkökulmasta. Erot ja uudet suhteet lapsen kannalta.

Lukijan on aiheellista tiedostaa, että tämä suhdetyypittely on aina hiukan pelkistävä todellisuudelle. Elämä on aina monimuotoisempaa ja värikkäämpää kuin tyyppikuvaus. Tämän me parisuhdekriisien ja niiden hoitamisen kanssa tekemisissä olevat tiedämme sangen hyvin.

Lisäksi arjessa todistamme myös sitä, kuinka esitetty eroennuste ei toteudukaan. Eron tie taklataan. Mutta miten? Työtä tekemällä ja vaivaa näkemällä. Tällaista myönteistä muutosta tapahtui Timon Työnohjaus ja Terapiassa myös vuoden 2020 pariterapiaprosessien seurauksena.

Esittelen nämä amerikkalaisen tutkijan viisi avioliittotyyppiä suhteessa erotodennäköisyyteen tässä aakkoskirjaimin, siten että A:lla on paras jatkuvuuden ennuste ja E:llä eroennuste lähtökohtaisesti korkein.

(A)  PERINTEINEN AVIOLIITTO 

Aslak ja Marja-Leena ottivat yhteyttä allekirjoittaneeseen ennen koronaepidemian ilmaantumista. He edustavat tässä kirjoituksessa esimerkkiä perinteisestä liitosta, jossa mies miellettiin perheen pääksi ja äiti kodin hoitajaksi ja pullantuoksuiseksi sieluksi. Terapeutille selvisi, että molemmat olivat oman lapsuutensakin eläneet samanlaisten roolimallien vaikutuspiirissä, toinen maaseudulla ja toinen kaupungissa. Täten Amorin arkiset rakkausnuolet ammuttiin tämänkaltaisessa, ´perityssä perinteessä´.  

Kahden arviokäynnin aikana totesimme yhdessä (kolmisin)  heidän perhe-elämänsä olevan ”monessa mielessä mallillaan”.

Aslakilla tai Marja-Leenalla ei ollut erityisen kuormittavia suhdeongelmia, kuten esimerkiksi seksuaalista uskottomuutta. Heidän arvomaailmansa kuulosti ulkopuolisen korvissa edelleen jokseenkin yhteneviltä, ja sinänsä riidattomalta. Lasten kanssa vietetty aika niin ikään oli yhdistänyt molempia miellyttävällä tavalla. Tätä seikkaa muisteltiin kaiholla. Mutta tämä perhe-elämän aika oli nyt ohi! Viimeinenkin kolmesta lapsesta oli koronavuonna 2020 muuttamassa kotoa pois, opiskelijakämppään.

Aslak ja Marja-Leena halusivat sitoutua viiden käyntikerran työskentelyyn. Mikäli pariterapeuttina minun pitäisi nimetä tälle prosessille yksi otsikko, se olisi tyhjän pesän kysymykset. Eikä sellaiset, yhden elämän vaiheen päättymisen kyselyt ole lainkaan yhdentekeviä ja merkityksettömiä. 

Marja-Leena oli alkanut nyt voimakkaasti – ja äänekkäämmin – pohtia oman roolinsa arvoa, ”ketä varten hän elää… nytkö elämä on kohdallani eletty, kun viimeinenkin pesän jätti”

Hän oli aiempina vuosikymmeninä kokenut vahvaa sidettä mieheensä lastensa kautta. Nyt Marja-Leena arvioi ääneen ja miehensä kuullen (!) ”olinko sittenkin alistunut vai valinnut” tämän perinteisen vaimo-äiti -roolin. Mikä osuus valinnassa oli ollut edelliseltä sukupolvelta sisäistyneellä mallilla ja ihanteilla?

Aslakia tällainen kriittinen puhe hämmensi. ”Ei tällaista puhetta ollut meillä aiemmin käyty… ” Edellinen vuosi ja uusi vuosikymmen 2020 oli sisältänyt monia riitoja kotona; paikassa, jossa ei aiemmin lasten aikana oltu kuultu, kuvainnollisesti ensimmäistäkään. 

Mitä nämä muutamat pariterapeuttiset tapaamiset heille merkitsivät? Aslakin ja Marja-Leenan jättämän palautteen mukaan ”keskustelut täällä olivat koettujen yhteenottojen ja riitojen hyviä purkupaikkoja…” ja ”saimme ammatti-ihmisen vinkkejä tosiasioiden ja kuohahtelujen yhteydestä…” ”Päivitimme miehen ja naisen omia henkisiä tarpeitamme tässä elämäntilanteessa… tuli myös kaivattua uutta sutinaa sänkyyn, aivan kuten ennen vanhaan…”

Parisuhdetutkijamme E. Mavis Hetherington toteaa empiiriseen seurantatutkimuksiinsa viitaten, että ns. perinteisessä avioliitossa tapahtuu vähiten eroja. Selitys liittyy juurikin tuohon selkeään roolimalliin, että ”mies toisi leivän ja nainen hoitaisi kodin”. Samaan hengenvetoon on syytä kuitenkin muistuttaa, että vaikka eroja esiintyy tässä asetelmassa vähiten, nämä liitot eivät välttämättä ole aina kaikkein onnellisimpia.

Kyse on – eteenkin nykyisin – siitä, että perinteisessäkin liitossa henkilö saisi olla oma itsensä sukupuolirooleista huolimatta. Tarvitaan emotionaalista läheisyyttä osapuolten kesken. Ja sellainen ei yleensä toteudu tyydyttävästi, jos suhde vinoutuu ainoastaan toisen tarpeiden, ohjeiden tai komentojen varassa.

(B)   YKSILÖLLISYYTTÄ TUKEVA LIITTO  

Melissa ja Miika – millaiset Amorin nuolet heillä? He tulivat arviokäynnille matkojen takaa kevättalvella ja aloittivat pariterapian Mikkelissä. Parina he edustavat tässä artikkelissani yksilöllisyyttä korostavaa otosta.

On sanottu, että yksilöllisyyttä tukevat liitot ovat nykyisessä modernissa yhteiskunnassa monen aikuistuneen nuoren ihmisen ihanne parisuhteesta. Liitossa kumpikin saa toteuttaa aivan ihka omia pyrkimyksiään, kuten esimerkiksi ammatillisia.  Kun henkilöt ovat muuttaneet samaan talouteen, molemmat luonnollisesti sekä tahtovat että pyrkivät pitämään omat aikaisemmat harrastuksensa, ystävänsä ja mahdollisimman paljon niitä intressejä, joita henkilöllä oli ennen kumppanin löytymistä.

Tällaisista ihanteista ja aikaekonomisista linjauksista myös Miika ja Melissa puhuivat. He molemmat tuntuivat olevan varsin toimintakeskisiä, yksilöinä.

Kun kysyin heiltä nykyisen ja yhteisen kodin merkityksestä, sain kuulla, että ”se on paikka, jonne tullaan lepäämään… Toisen kaa!” Se kuulosti minusta kuin turvasatamalta, jossa tankataan, ammennetaan iloa, voimaa sekä kaikenlaista tarvittavaa virkistystä. Puolison läsnäolosta ja läheisyydestä.

Mikä sitten toi heidät parisuhdeterapeutin pakeille? Ja miksi juuri nyt?

Jälkimmäiseen kysymykseen on mielestäni eräs olennainen syy ja selitys, joka liittyy meitä kaikkia kohdanneeseen kevään 2020 epidemiaan. Koronasuositusten seurauksena kaventuneet sosiaaliset tapahtumat koettelivat heitä yksilöinä, samoin tätä viisi yhteistä kevättä nähnyttä parisuhdetta.

Mutta korona ei selitä kaikkea. Pikemminkin se nosti esiin niitä asioita, joita parisuhdetutkija E.M. Hetherington käsittelee, kun tämä keskittyy kuvaamaan yksilöllisyyttä tukevan liiton sudenkuoppia ja kriisiytymisen taustatekijöitä.

Haasteeksi tässä liitossa tulee yhteyden ja erillisyyden kokemukset. Sillä näitä molempia yksilöt toimivassa parisuhteessa tarvitsevat ja kaipaavat. Yksilöllisyyttä tukevan liiton, voisiko sanoa kasvuhaaste on ennen muuta siinä, että liiton osapuolet sekä löytävät että mielellään sitoutuvat vaalimaan tasapainoa näiden ääripäiden kesken. Jotta molemmat olisivat tyytyväisiä!

Miika ja Melissa kävivät Timon Työnohjaus ja Terapian vastaanotolla 6 kertaa yhdessä. Tämän lisäksi molemmat toivoivat parisuhde-elämän seikkoihin liittyviä yksilökäyntejä. Niitä toteutui Melissalla kolmesti, Miikalla kaksi kertaa.

Jos näiden yksilöllisten ja yhteisten pariterapiatapaamisten keskeisin teemakokemus tulisi nimetä, se liittyi tavalla tai toisella mustasukkaisuuteen. Ilmiönä tämä ei parisuhdeterapeuteille ole lainkaan vieras aihealue.   

Varsin hyvin, niin elämän- kuin työkokemuksena tiedämme, että miltei jokainen ihminen tuntee joskus mustasukkaisuutta. Tunteena se kertoo kumppanin tärkeydestä. Näin ollen mustasukkaisuus voi olla ”hyvän palveluksessa”, jopa hyödyllinen ja parisuhdetta vahvistavakin tunne.

Mutta liika on liikaa. Jos mustasukkaisuuden mielialat alkavat minua toistuvina hallita, nämä tuntemukset muodostuvat helposti suhteen kannalta haitallisiksi. 

Olipa minulla toisen toimintaan liittyvää tosiasiallista tai vain kuviteltua syytä tuntea itsepintaista mustasukkaisuutta, oloni alkaa väistämättä heijastumaan omassa toiminnassani – pahana ja kielteisenä. Alan kysellä, tutkia tai seurata toisen liikkeitä epäarvostavasti ja kohtuuttomasti, ikään kuin pahinta ”hänellä on joku toinen kiinnostavampi kuin minä” peläten.

Tällaisista asioista Melissa ja Miika olivat alkaneet kärsiä. Heidän tilanteessaan perhe-elämän ja parisuhteen ulkopuolinen ammattilainen osasi auttaa. Sillä mustasukkaisuus ilmiönä kiertyy tavalla tai toisella menettämisen pelkoon. Ja tällaisen yksilölliset alkujuuret ovat poikkeuksetta syvemmällä kuin nykyhetken tapahtumissa. Tällöin luotettavaa ja ilmiöön perehtynyttä ammatti-ihmistä usein tarvitaan.

Parisuhdeterapian lopussa Miika ja Melissa lähettivät palautteen, josta tässä, heidän luvallaan, joitakin otteita.

 ”Korona ja elinpiirin kapeutuminen taisi olla meidän onni…”. ”Tuli puhuttua tosi paljon tilanteista ja bileistä… ja tapahtuiko ne kuitenkaan sillai kuin toinen kuvitteli… Oli hyvä huomata, ettei kumpikaan oikeasti tahtonut myrkyttää kodin ilmapiiriä/rakkaussuhdetta, mutta niin kuin Timo kuulit, just niin tehtiin…” Saimme oikeita mittasuhteita mustasukkaisuuteen…”…Niin ja vanhempi ystäväpariskuntakin sanoi, että me käytämme nyt enemmän sanaa ´me´ ja vähemmän ´minun juttu´ ja ´sinun menot´…meistä se on aika hyvää kehitystä.”

Melissa ja Miika, molemmat olivat työnsä puolesta eräänlaisia maailmanmatkaajia. Heitä yhdistivät myös omakohtaiset muistot isovanhemmistaan, toisesta tai molemmista, erityisen mieluisina. ”Oli paljon yhteistä äksöniä”, kuten toinen heistä terapiaprosessissa totesi.

Koska näppäilen nyt tätä blogikirjoitustani koronavuoden 2020 ja Suomen synttäreiden aikoihin, on aika yhdistää edellä kerrottua musiikin muotoon. 

Nostetaan malja Suomelle ja sen vastuullisille kansalaisille! Voit kuunnella seuraavan – minusta ihastuttavan 6 minuuttisen – ja sitten palata Apua pariterapiasta Mikkelissä… -tekstin pariin.

Tässä blogikirjoituksessa on tähän mennessä esitelty kahta avioliittotyyppiä (perinteistä ja yksilöllisyyttä tukevaa) sekä niitä edustavia asiakaskuvauksia Mikkelistä. Vielä on jäljellä kolme liiton mallia, kun kirjoituksessani seuraan amerikkalaisen tutkijan empiiriä löydöksiä ja hänen esittämiä ennusteita suhteen kestosta tai erotodennäköisyydestä.

Parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin toteuttamat, huomattavan laajat ja pitkäkestoiset seuranta-aineistot viittaisivat siihen, että liitosta eroamisia tapahtuu vähiten ns. perinteisessä avioliiton mallissa. Käytin tässä blogitekstissäni siitä kirjainviitettä A.

Seuraavat – vaihtoehdot C, D ja E – esitellään (klikkauksella) ”JATKOT” blogikirjoituksessa. Pysy linjoilla.