VIRIKKEITÄ VAIVATUILLE – kolmesti kostosta!

/by

Lopetin Joulua helmikuussa nimisen blogitekstin mietteisiin, mitähän pitäisi ajatella kostosta. Tarkasti näin… ”jatkan kostosta…Nähtäväksi jää, voisiko se olla seuraavan blogikirjoitukseni aihe… Palataan!”

En kiireiltäni kiirehtinyt lunastamaan tuota lupausta. Lisäksi perustelin menettelyä itselleni mietinnällä, tokkopa `kostopohdinta` ketään tämän enemmän kiinnostaisi…

Sain kuitenkin juhannuksen edellä postia.

Nuorehko keskiasteen opiskelija ihmetteli, miksi hän ei löydä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) tai yrityksen vastaavilta Fb -sivuilta kostosta… Tämä viesti johti pariin perin mielenkiintoiseen puheluun keskenämme. Siinä asiaa mietittiin teoreettisesta näkökulmasta mutta erityisesti kontaktoineen omaa elämäntilannetta koskevana kysymyksenä. Tästä ei sen enempää. Sen sijaan kirjoitan asiasta tässä blogitekstissä, joskin kovasti tiivistämällä . Virikkeitä vaivatuille.

3 Kostoa

Kosto ja kostaminen nähdään ja nimetään tässä kolmenlaiseksi. Voidaan puhua vapaammin ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen kostosta.

VAHVEMMAN VALTA

Alimman asteen kosto on vahvemman valtaa. Tällainen kosto vallitsee erityisesti luonnossa. Syö tai tulet syödyksi! Näemme, kuinka isompi, vahvempi ja nokkelampi ottaa vallan eläin- ja kasvikunnassa. Sellainen on luonnon laki.

Tämä alimman asteen kosto ei suinkaan merkitse, etteikö tätä vahvemman valtaa kohdattaisi ihmisten kesken. Jo pienestä pitäen. Muistelen vain esimerkiksi sitä aikaa, kun itsekin pelokkaana ekaluokkalaisena menin välitunneille ison koulun pihamaalle tai kun koulupäivä päättyi, koulun pelikentälle. Isommat jyräsivät.

Kun sitten hiukan vartuin, kuulin aikuisten toistavan ilmausta ”Heikot sortuu elon tiellä, vahvat vain porskuttaa”. Hokemaa tunnuttiin käytettävän milloin fyysisen kunnon tai taloudellisen vaurauden kansanomaisena vertauksena.

Heikomman sortaminen sopii meille. Valitettavasti. Jostakin syystä.  Tästä ”jostakin syystä” Raamatun – maailman luetuimman kirjan – Paavalia siteeraten ”… Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei, sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen” (Room 7:18-19).

Kun itse huomaan olevani välinpitämätön vahvemman valtaisena, ja teen mitä teen… kuittaan tekemiseni olan kohautuksella. Valitettavasti.   

OIKEUDEN KOSTO 

Oikeuden kosto eli tasavertaisuuden noudattaminen. Sen voimme nähdä edellistä ´jalompana´ koston muotona. Miksi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että oikeudenmukainen yhteiskunta ja yhteiselämä edellyttää ja vaatiikin tasavertaisuutta. Tämä tuntuu suomalaisesta ymmärrettävältä. Rangaistus määräytyy teon mukaan.

Kun koulupoikana pääsin kirjojen maailmaan, törmäsin, kuten kenties Sinäkin – muun muassa sellaisiin kuin ”silmä silmästä” tai ”paha saa palkkansa”  –periaatteisiin.

Aikuisena olen ymmärtänyt, että esimerkiksi vakuutukset, joita meille kuluttajille herkiämättä tarjotaan, perustuvat kiertoteitse tähän oikeuden kostoon. Ostamalla vakuutuksen ostan oikeutta itselleni. Varaudun siihen tilanteeseen, jos ja kun, joku toinen ihminen tai taho tulisi tekemään pahaa itselleni.

Tässä keskimmäisessä koston muodossa on sellainen jalo periaate, että yksittäiset ihmiset eivät saa ottaa käyttöönsä yhteiskunnalle uskottua toimivaltaa. Yhteiskunnan virkakoneisto ja siinä toimivat henkilöt huolehtivat oikeuden ja koston käytännön konkretisoinnista.

Joskus silti on suuri kiusaus – hyvän nimissä – sivuttaa tämä laajasti hyväksytty linjaus toimintavastuusta. Esimerkkinä tästä voisi mainita kunnan tai yhteisön, jossa vapaaehtoiset aktivoituvat ikään kuin poliisin valvontatehtäviin, koska poliisiresurssit ovat paikkakunnalla radikaalisesti niukentuneet. Ilmeinen eettinen ongelma, eikö totta?

RAKKAUDEN KOSTO

Kolmas kosto kuulostaa kummalliselta, joskaan esiintymänä ole aivan tavatonta. Korkeimpana koston muotona on sanottu olevan rakkauden kosto eli pahan palkitseminen hyvällä. Viha palkitaan rakkaudella.

Häh! Mitä? Aivanko totta? ”Rakkaudelle ei ole kylliksi vain pidättäytyminen vihasta, vaan aktiivinen toiminta eli rakkauden teot”. Rakkauden kostossa teot ja toiminta voivat olla luovia ja monenlaisia. Koston muoto on keskeisintä.

Kaipaan tätä ´kolmannen asteen kostoa´. Tiedämme, kuinka helposti paha synnyttää pahaa. Siksi ei vain saarnaajien vaan meidän muidenkin kuolevaisten on aiheellista arvioida: Kokeilisimmeko joskus, voiko hyvyys kukistaa pahan. Maksaisimme vihan siunauksella ja parjauksen rukouksella.

Tässä kohden on ehkä mainitsemisen arvoista, että Uuden testamentin, kreikan alkukielisessä tekstissä sana siunaaminen tarkoittaa ”hyvän puhumista”.

Kysyn itseltäni, voisinko sittenkin puhua hyvää toisesta, jonka kanssa ei tunnu olevan yhteistä kieltä tai säveltä, keskinäistä ymmärrystä tai koen vihaa häntä kohtaan?

Mainitsin tämän blogitekstin alussa minua lähestyneestä opiskelijasta ja siitä kuinka meillä sukeutui syvälliset keskustelut koston teemasta. Meillä ja muualla. Molemmilla oli kerrottavissa omakohtaisia kokemuksia aiheesta. Yksimielisiä ja kiitollisia olimme eräästä tarkastelukulmasta.

Mitä totesimme?

HUOMAA!

Suomi on maailman vakain, vapain, turvallisin ja maailman paras inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa. Meillä on maailman paras hallinto, vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta, maailman riippumattomin oikeuslaitos ja kaikkein vakaimmat pankit.

Täällä meillä, jos missä ovat ulkoiset puitteet mallikkaalla tasolla. Työtä silti riittää… Tähän viittaan myös blogiartikkelin paita-aihekuvassa. Yrittäjänä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on vuosikymmenen ajan tukenut Asennetta kampanjatyötä. Siitä voit lukea lisää linkillä  www.asennetta.fi

 

Oheinen musa pakottaa minut kysymään, missä yhteyksissä minun pitäisi aikuisena sanoa STOP! Kykenenkö? Teenkö?

 

Työelämä 2020 -hanke

/by

Kaikki loppuu aikanaan… vain hetkellisesti…

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on ollut otsikon asian ympärillä, enemmän tai vähemmän pari viime vuotta. Oppimista. Jakamista. Konsultointia… ja paljon muuta kivaa kohtaamista Työelämä 2020 -kilven alla.

Ja koska joillekin yrityksille ja työyhteisöille tästä hankevaiheesta muodostui mm. minun kauttani osa työpaikkaelämänsä kehittämistä, lienee aiheellista tiedottaa yhteisesti. Tiivistän tässä valtakunnallisen taustaorganisaation infon.

 

Hankkeen loppuarviointi

Hankkeen loppuarviointi julkaistiin 10.5.2019. Loppuarviointi löytyy sivuilta, jossa on myös muut hankkeen kokemukset ja jatkosuositukset.

Työelämä 2020 -verkkosivut ja somekanavat 

Hankkeen verkkosivut ovat auki 31.12.2019 saakka, jonka jälkeen sivusto sisältöineen poistetaan. Verkkosivuja ei päivitetä enää elokuun lopun jälkeen. Jatkossa työ- ja elinkeinoministeriö viestii työelämän kehittämisestä omalla teemasivullaan.

Hankkeen sosiaalisen median tilit suljetaan jo kesäkuun lopussa.

Kehittämispolku-testi siirtyy Työturvallisuuskeskukselle

Kehittämispolku-testi tulee olemaan osa TTK:n palveluvalikoimaa ja on jatkossakin maksuton käyttäjilleen. Työkalut toimivat itsearvioinnin välineenä, ja viitoittavat kehitystyön suuntaa. Työkalut toimivat itsenäisesti, ja niitä hyödynnetään myös koulutus- ja kehittämispalveluissa.

Työelämäbrändistä viestitään jatkossa Business Finlandissa

Työelämäbrändi on yksi Suomen vahvuuksista kansainvälisessä maakuvatyössä. Työelämäbrändi-työn tuloksista viestitään jatkossa osana Business Finlandin Talent Boost -ohjelmaa.

Kevään aikana olemassa olevaa tietoa ja tekstejä on muokattu osaksi Work in Finland -sivustoa. Sivuston kohderyhminä ovat ulkomaiset osaajat, jotka ovat kiinnostuneita työskentelemään Suomessa, sekä suomalaiset yritykset, joita kannustetaan hyödyntämään kansainvälisiä osaajia. Kesän aikana on valmistumassa myös sähköinen printattava esite sekä esitysmateriaalia suomalaisen työelämäbrändin markkinointiin.

Työlinjalla-podcast kuunneltavissa vielä vuoden ajan Soundcloud-palvelussa

Työlinjalla-podcastin jaksot ovat kuunneltavissa toukokuuhun 2020 asti Soundcloud-palvelussa hakusanalla Työlinjalla. Vuoden 2019 loppuun podcast löytyy tutulta paikaltaan hankkeen verkkosivuilta. 

Työelämän kehittämistoimet jatkuvat.

Tässä vinkkinä tuore videoklippi Keski-Suomesta. Samoja Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) toteuttaa 3K Savon konsulttipartnerina täällä Etelä-Savossa. Meidät kehittämiskonsultit Suomessa kilpailutettiin ELYn toimesta viime vuonna.

Sain kevättalvella tehdä kiitettävästi juurikin yksilöllisiä johtaja-, esimies- ja avainhenkilösparrauksia. Parityönohjaukset näyttävät lisääntyvän aiempiin vuosiin verraten. Kesän jälkeen taasen uusia aloituksia… Tapaamisiin!

Tämän blogitekstin Artikkelikuvan on aikoinaan tallentanut Markku Teiramaa, koulukaverini  Oulusta.

JOULUA HELMIKUUSSA!

/by

”Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan…” 

Onko 2 kk pitkä aika?… Korvaus kohdallaan? Mitä sitten kun mieli pahoittuu? Tällaisia kyselen lukijan kanssa.

Menen mietteissäni vieläkin syvemmälle. Kysyn: Olisiko ikävinä koetut sattumukset mahdollista muistaa myönteisinä? Sillä kostokin nostaa päätään… Artikkelikuva ilmentää tuoreen ´sattumus-tapahtuman´. Mutta miten kaikki tapahtui?

Tilasin menneenä vuonna (2018) pienen joululahjan. Samanlaisena monta. Olin aikeissa muistaa tänäkin jouluna vastaanottotilani naapureita. Taloyhtiössämme heitä on 41 taloutta.

Tilaus kuvallisesta kynästä merkittiin Irlannissa 3.12.2018. Olin edellisenä päivänä puhunut kännykällä kyseisestä tilauksesta ja saanut vakuuttavan tiedon, että ”kun tilaus tehdään samana tai seuraavina lähipäivinä, tuote ehtii hyvin Suomeen ennen joulua”. Kun olin jättänyt kyseisen tilauksen, aloin laatia joulukirjettä sekä menin muutaman päivän perästä kirjakauppaan hankkimaan 45 kirjekuorta.

Sain 5.2.2019 klo 14.42 mobiiliviestin: tilaamani pakettilähetys on saapunut Mikkeliin. Luin tämän infon paikkakuntani ulkopuolella. Seuraavana päivänä, kun olin palannut kotikaupunkiini, lunastin tilauksen. Olin toki kirjelmöinyt ennen näitä päiviä muutamia kertoja, jo adventin loppupuolella kysymyksellä, ”missä minun joulumuistamiset viipyvät…” National Peniltä saamani vastaukset ennen joulua sijoittuivat akselille ”pahoittelumme – tuotannossa ruuhkaa” Myös sellaisen infon olin sisäistänyt, että kun tuote on valmis, se kuljetetaan ensin Saksaan, josta matkaa Pohjolaan. Tilaaja saa seurata digilinkkien välityksellä. Nykyaikaa.

Huom! Ilmastoystävällinen kuljetus!

Nämä kuvat ilmentävät työstön eri vaiheita ennen ja jälkeen joulun 2018!

Tänään 7.2.2019 jaoin perinteisen joulutervehdyksen naapureilleni Anninpuiston taloyhtiössä − 62 vrk myöhemmin tilauksestani ja noin 50 päivää ennakkoon ajattelusta jakopäivästä. Sisältö oli kuvan kaltainen.

 

Soitin vielä kerran Irlantiin. Kertasin asiakaspalvelun virkailijalle, kuinka on harmittanut… Kuulin valintaisena ehdotuksena, että voisin palauttaa koko paketin, ja lasku revitään ja kynät laitetaan täällä jätekuormaan. Toinen vaihtoehto oli, ”jos pidätte tuotteenne ja ilmoitatte tästä menettelystänne, puolitamme laskun loppusumman”. Asiakas saa itse päättää menettelytapansa.

Mietin puhelun aikana ääneen, mikä on kohtuullista, luonnon tai luontoakin ajattelevan pettyneen asiakkaan kannalta… Sain kuulla yksiselitteisesti, että ”tämä on firmamme politiikka tällaisissa tapauksissa”. Päätin pitää tilatut tuotteet ja maksaa puolitetun laskun. Joku tässä ylikansallisen firman tuotantoprosessissa kuitenkin mietityttää. Useampikin seikka. Mitä Sinä ajattelet tapahtuneesta tai tapahtuvien ”ohilyöntien” politiikasta?

Mitäpä ajatella sattuneesta?

Kyllä minäkin niin mieleni pahoitin! Ajatus joulumuistamisesta ja sen valmistelun ajoitus oli minun puoleltani harkittu, työtoimeksiantojenkin kannalta. Tarkoitukseni oli tervehtiä, arjessa aina silloin tällöin tapaamiani, joskin etäisesti tuntemiani naapureitani. Toteuma tänä jouluna pahasti ontui. Se toteutui toisenlaisena.

Tätä kirjoittaessani en ole tietoinen siitä, kuinka moni muu tuntee tai ajattelee samalla tavalla. Eli onko heitä — mielensä pahoittaneita — 41:n taloyhtiössä useita vai eikö minun lisäkseni ainoatakaan? tätä en täysin tiedä.

Mielensä pahoittaminen! Onnettoman kokijan tuntemukseen jumittuminen tai kahliutuminen! Nämä ovat arkipäivää monelle ja monesta eri syystä. Pienistä tai suurista. Kun ajattelen vähän yleisemmin sitä, miten reagoida tai käsitellä ikävältäkin tuntuvaa tapahtumaa, mieleeni pulpahtaa kolme syvällistä ajatelmaa, tai oikeammin sivallusta. Olen ne lukenut jossakin yhteydessä, ja ne liitetään Epiktetos (n. 55 — n. 135) nimiseen antiikin kreikkalaiseen filosofiin. Stoalaisella tyyneydellä hänen kerrotaan muun muassa sanoneen:


Epiktetos (n. 55 — n. 135)
  • ”Eivät asiat tee meitä onnettomiksi, vaan se mitä asioista ajattelemme.”
  • ”Ihmisiä kiihdyttävät heidän mielipiteensä asioista, eivät itse asiat.”
  • ”Vapauteen vie vain yksi tie: olla välittämättä siitä mikä ei ole vallassamme.” — Epiktetos

OK! Suostun siihen, että nyt koetun voin kääntää vakavuudesta huvittavuuden puolelle.

Noita siteerattuja tiivistyksiä voi miettiä soveltamalla omaan elämäänsä. Voin esimerkiksi pohtia, miten suhtaudun parisuhde-elämässäni eteen tulleisiin ikäviin ja yllättäviin asioihin. Tekeekö itse tapahtuma minut lamaantuneen onnettomaksi vai vaikuttaako lopulta asenteeni, se minkä merkityksen sisäistän tapahtuneella itselleni? Tosiasiat – ne ovat ja pysyvät tietystikin tosina.

Oletko työskennellyt työpaikassa, jossa varsin usein ”kiehahtaa”. Minä olen. Voin kysyä itseltäni antiikin ajattelijan tavoin: ei kai vaan minuakin kiihdytä työkavereiden mielipiteet siitä kerrotusta (ikävästä tai kummallisesta) tapahtumasta enemmän kuin itse asia, johon viitataan?

Esiintyykö työssäni tai perhe-elämässä juurikin tällä hetkellä asioita / ilmiöitä / tapahtumia, joihin jo stoalainen filosofi tiesi kirjoittaa vapauttavan ohjeen?

Olen vielä ajatuksissani siinä, että jos ja kun minulle tavallisena ihmisenä sattuu jotakin (nyt kirjoitettuun verrattuna) kerrassaan enemmän ja ikävää, sellaista, että kosto herää…

Mutta entäpä jos… 

Jäin mietteissäni mahdollisen suuremman pauloihin. Tulin ajatelleeni koston mahdollisuutta.

Entäpä jos koettu mielipaha tai vääryys olisi ollut mittaluokaltaan ja merkitykseltään selkeästi suurempi, ja tuntisin selkeää vetoa voimakkaamman vastareaktion, ”tuntuvan tasaamisen”, kostamisen aikeissa. Mitä ajatella kostamisesta.

… Mikäli lähiaikojen työkuorma sallii, jatkan kostosta…Nähtäväksi jää, voisiko se olla seuraavan blogikirjoitukseni aihe… Palataan!

JOULUA HELMIKUUSSA!

 

 

ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen Osa II

/by

Tämä blogikirjoitus on jatkoa osalle I… Kehotan kertauksena lukemaan aiemmin julkaistun ensiksi. Sillä ”Esimiehen askelissa…” osassa I tulokulma teemaan on astetta narratiivisempi.

Repussa eväät elämään!

Reppuun jäänyttä ravinnoksi

 

Kun olen alustanut esimiestyön ja johtajuuskysymyksistä eri yhteyksissä, minulta on joskus kysytty, että

Millaisen esimiehen alaisuuteen itse mieluiten liittyisit?

Tähän kysymykseen voisi tietysti pyrkiä vastaamaan monesta tulokulmasta, esimerkiksi ”politikon tavoin” tilasto- tai tutkimustietolähtöisesti. Niin ikään voisi kuvailla hyviä, huonoja tai hyvin huonoja toteumia matkaltani. Mutta koska kysymys on kohtikäyvä ja henkilökohtainen, olen siihen vastannut joskus tai pikemminkin usein seuraavasti, narratiivisesti.

Olen kertonut juuri nuo kaksi (blogikirjoituksen osassa I )kuvaamaani tuokiokuvaa. Ajattelen nimittäin niin, että esimiehen tulisi olla joukkojensa keskellä, hänen tulee huomioida henkilöitä henkilökohtaisesti kasvoetäisyydeltä. Hän voi edellyttää jokaiselta taitojen mukaista suoritusta ja ratkaisevassa hetkessä myös niiden ylittämistä.

Moni johtaja ja esimies — etenkin uudessa työroolissaan — kyselee omien luontaisten taipumustensa perään:

Pitäisikö sitä olla omassa roolissaan muodollinen ja kaiken jo suunnitelleen oloinen vai spontaanin inspiroiva?

Viestintäareenojen suhteen pomon kysymys usein on:

Lähestynkö valmistelussa olevia asioita neukkarissa ja kuppilassa vai olisiko parempi jakaa ainoastaan kirjallisia dokkareita ja kenties tsättiviestejä?

… Muun muassa tällaisia esimiehen ja johtajan toimintatyyliin liittyviä asioita minulla on Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) Executive Coaching -toimeksiannoissa. Näitä ja monenlaisia muita… Todella inspiroivaa. Mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä enempää.

Palaa vielä Esimiehen askelissa… osaan I ja totea, kuinka Vänrikki Koskelassa on jotakin esikuvallista.

Johtajan on johdettava. Omalla rauhallisella ja poukkoilemattomalla tavalla hän ymmärtää matkan rasitukset. Määränpää on tiedossa ja kompassineula osoittaa suunnan. Hän tietää enemmän kuin toiset, mutta turhan tärkeäksi hän ei heittäydy, varsinkaan suomalaisten miesten keskuudessa. Joukkojensa keskellä olevana johtajana hänen on kuitenkin oltava. Tämä edellyttää tiettyä kypsyyttä ja itsellisyyttä, ettei hän ”liimaudu” sakkiin. Oivallinen johtaja osaa säädellä vastuullisesti erillisyyttään!

Opettaja esimiehenä!

Miksi käyt koulua — itsesi vai vanhempiesi tähden? Kasvattaako kouluaika elämää varten?

Näitä mietin murrosiässäni. Eksistentiaalinen mietintä ei ollut lopulta katteetonta. Minullakaan. Koulu- ja opiskelupolku lopulta löytyi. Varsin mielekkäänä. Aikaisempaa intohimoisempana.

Koulumaailma on valtavasti muuttunut noista ajoista. Minulla on kuitenkin edelleen nuo taannoiset mietteet mielessäni. Saan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) työnohjata yksilöitä ja ryhmiä, jotka työskentelevät nykyajan koulutussektoreilla, eri asteilla lasten ja nuorten sekä aikuisten koulu- ja opiskelumaailmassa.

Tämän lisäksi tuo eksistentiaalinen (olemuksen mielekkyyteen liittyvä) pohdinta aktualisoituu viikosta toiseen, koska saan perheterapeuttisilla toimeksiannoilla työskennellä perheissä, joissa nuori sanoo koulupäivälleen EVVK. Ja minusta se kuulostaa mielenkiintoiselta, kysymyksellä miksiköhän?

Tätä voisi jatkaa parin blogin verran. Tyydyn tässä kuitenkin pääni paljastamiseen. Hatunnosto Sinulle, matkallani kohtaamalle hyvälle opettajalle. Oheisen (Matleena Laakson) videon muodossa konstailematon kiitos teille, monenlaiset U-taitajat!

https://www.youtube.com/watch?v=wsS-acDYq5s

Niissä hyvissä opettajissa, työnjohtajissa, esimiehissä ja johtajissa, joita olen tavannut, olen löytävinäni jotakin samaa kuin Teemu-kapussa Pietarin pronssiottelussa ja Vänrikki Koskelan asenteessa. Tilanteet ovat tietenkin toiset, mutta sisäinen mielentila ja sisäistynyt toimintafilosofia ovat yhteisiä.

Kun aivot ja sydän ovat linjassa jonkin asian saavuttamiseksi, ihmistä on aika vaikea pysäyttää… Mihin voisimmekaan päästä vuonna 2019? 

Tällaista johtajuutta me tarvitsemme ´ylhäältä päin´! Se on parahinta tukea arkielämään koulussa ja työssä 2019.

Kaukalosta kerättyä ja vänrikin viisautta – Ottakaamme ne käyttöön esimiestyössä 2019!

Liikkeelle —hyvän johtajuuden ja esimiestyön — merkeissä!

Esimiehen askelissa – ainakin miehen Blogiteksteissä I-II kuvat: Kari Rossi, Joona Kotilainen, Timo Juutinen.

ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen! Osa I

/by

Esimiestyö, sitä on mallinnettu monella tavalla. Myös tarinallisesti. Pitäydyn tässä erityisesti siihen.

Tällä hetkellä TV:ssä pyörii uusin versio Tuntemattomasta sotilaasta, tuosta meidän suomalaisten klassikosta. Vielä ehtii mukaan, Yle Arenaan. Tämä viimeinen `leffa-veto` vetoaa minuun otsikon aihetta sivuavana.

Kirjoitan tätä blogitekstiä ajankohtana, jolloin Suomen U20 Leijonat ovat saapuneet takaisin maamme kamaralle MM-mitalit kaulassaan. Kanadassa pelatussa finaalissa USA kaatui 3-2. Tätä Suomen alle 20-vuotiaiden yöllistä TV-ottelua seurasi jättiyleisö, niin kerrotaan, yli puoli miljoonaa suomalaista.

En tällä kertaa jaksanut innostua aamuyön ottelusta livenä. Mutta kiekosta kuitenkin niin, että palautan helposti mieleeni vajaa kymmenen vuoden takaisen tunnelman. 

Vuoden 2000 urheilutapahtuma

Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Muistatko Sinä tehneesi samoin?

Oli alkamassa miesten jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin MM-pronssista. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat.
Meitä harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta.
Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.

Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi.
Taistelu oli jännittävä, henkeäsalpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös Maamme-laulun ajaksi.

Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:

Teemu sanoi minulle, ”tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!”

Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme. 

Tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä. Asiaan palasi opetusneuvos, rovasti Pertti Luumi eräässä radion aamuhartaudessa. Sekin, kuulemani hartauspuhe synnytti omalta osaltaan vahvistavan muistijäljen aivoilleni.

Miksikö muistan nämä kaukalotapahtumat?

Tiedän syyn. Valaisen asiaa toisella, kirjallisuuden, ja elokuvanakin nähdyllä esimerkillä. Blogikirjoitukseni alussa viittasin parhaillaan katsottavaan TV-leffaan.

Muistatko Sinä, kuka suomalainen sanoi:


Opetelkaa kävelemään oikein … Askeleen täytyy olla rento ja taloudellinen niin kuin sälleillä?

Aivan oikein…

Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelahan se oli, joka näin neuvoi miehiään, marssin rasitukset itse tietäen.

… Jatkuu osassa II >>> Tästä!

Yritykselle siivet 2019

/by

Yritykselle siivet 2019

Joulun edellä sanoin ”lomalle lomps!” Sellainen toteutui hyvissä merkeissä Mikkelissä.

Vuodenvaihde on lupausten aikaa. Tällöin monet päättävät raivata elämänsä uuteen kurssiin, olipa yksinelävä tai perheellinen. Yrityselämässä vaikuttava henkilö ei tee tässä poikkeusta.

Uudelta vuodelta toivotaan parempaa kuin menneestä.

Ei vain toivota, tehdään siitä sellainen – yhdessä!

Vuoden 2018 lopulla Kaakon viestinnän lippulaivassa julkaistiin Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen ilmoitus.

Oheinen Länsi-Savon ”Palveluja tarjotaan” on paitsi kiinnostava myös – mikäli on asiaan tutustunut – itse yrittäjälle kuluerältään kovasti kelvollinen.

ELY subventoi pk-yritystoimintaan merkittävällä tavalla tänä vuonna. Olethan hereillä! Yrittäjän aitoon haluun kehittää omaa yritystoimintaansa on nyt ´tsaansit´. Kyse on rahasta, yrittäjän ajasta ja (tällä kerralla) poikkeuksellisen yksinkertaisesta hakuprosessista (…ilman lippuja ja lappuja!)

3K Savon kolme partneria on tässä toiminnassa mukana myös alkavana vuonna 2019. Se on hyvä muistaa.

Timo – Raija – Pekko

Mitä Suomen ELYn kilpailutetut (3K Savon) konsultit tekevät?

 

Mitä se yrittäjälle maksaa?

ANALYYSI Analyysi-palvelusta saat kokonaiskuvan liiketoimintasi nykytilasta sekä selkeän kehittämissuunnitelman. Palvelu on tarkoitettu pk-yrityksille, jotka haluavat suunnitelmallisesti kehittää toimintaansa.

Hinta asiakkaalle 220 € + alv/pvä. Analyysin kesto tarpeen mukaan 1 – 2 pvä. Tästä >>> Tutustu palveluun.

KONSULTOINTI, JOHTAMINEN Liiketoiminnan konsultointipalvelut on tarkoitettu pk-yrityksille, joilla on vahva oma halu kehittää ja kehittyä – sekä myös edellytykset siihen ja jotka haluavat parantaa ja kehittää johtamista, henkilöstön osaamista ja työhyvinvointia. Tavoitteena on kasvu, uudistuminen ja tehokkuus.

Hinta asiakkaalle on 300 € + alv / päivä. Minimikesto on 2 päivää, maksimikesto 15 pv/3 vuotta. Tästä >>> Tutustu palveluun

Miten Timo toimii näissä tehtävissä? 

Tätä asiaa voisi kysellä heiltä, jotka ovat jo olleet ”Yritykselle siivet” -kehittämistoiminnan piirissä.

Itse voisin kuvainnollisesti kuvata taipumustani ja toimintafilosofiaani seuraavan piirrosvideon tavoin. Mutta vasta ottamalla askeleen allekirjoittaneen kanssa työskentelyyn selviää Sinulle lähemmin, miten yhdessä poraudumme yrityselämään erilaisiin haasteisiin, kotoisan kokonaisvaltaisesti kohti koillista eli tuottavaa ja kantavaa tulosta.

https://youtu.be/_W6PCuM9fLw

Loppiaisena Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) yhdessä 3K Savon kamujen kanssa tähytään taivaalle. Lähden liikkeelle. Tee samoin. ”Seuraa tähteä”… Yritykselle siivet 2019!

Koulukaverini Markku Teiramaa nappasi Lunnien lähdön!

LÄHTÖVALMIINA UUTEEN AIKAAN!

/by

 

Parisuhde kunnossa. Hänen ei tarvitse elää pirttihirmun kanssa. Työkin on ollut vuosia antoisaa. Silti hän sanoo: ”Tätä maailmaa ei ole tehty haavoittuville ihmisille”… ja jatkaa itseään osoittaen, että ”joudun suojaamaan omaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta.”

Tuo keski-ikään ehtinyt mies halusi vielä tilittää, että ”minäkin olen kopioinut tosi äijiä vaikka en haluaisi”… ”Onneksi on kuitenkin koti, rakastava vaimo ja lapsi —paikka, jossa saa olla heikko ja haavoittuva. Tästä perheestä en tahdo luopua”.

Hyvä niin!

Asiat eivät kaikkien kodissa ja avioelämässä ole edellisen kuvauksen tavalla, sanoisinko somasti balanssissa. On monenlaista kitkaa ja erimielisyyttä perheen jäsenten kesken. Kylmää ja välinpitämätöntä, sanoitta tai viiltävästi vinoillen. Ja kun tämä ahdinko jatkuu riittävän pitkään, järkevä ihminen alkaa pohtia syitä ja seurauksia.

Tässä ahdingossa muun muassa itsesyytökset puolison valinnasta nostavat päätään. Irtiotto ja ero viehättävät… Tavatonta ei ole plussien kerääminen sen puolesta, että sellainen irtautumisen `peliliike` on sekä mahdollinen että tarpeellinen.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) vuosien 2015 – 2016 useissa blogeissa pohdin asiaa laajemmin, muun muassa otsikolla ”Miksi avioliitto purkautuu?”. Linkki tähän kirjoituksen lopussa. Tässä kohden voin tiivistettynä todeta, että suhteen purkautumisen taustalta löytyvät usein tällaista todellisuutta:

  • Parisuhteen edellytykset ovat jo alusta alkaen liian hatarat ja puutteelliset
  • Parisuhdetta ei hoideta, kuten järkevää olisi
  • Puolisot muuttuvat ja kehittyvät eri tahtiin ja suuntaan – jollainen kehitys on sinänsä aivan tavallinen ja hyväksyttävä – mutta tähän yksilön ja keskinäisen suhteen muuttumiseen ei varauduta tai sitä ei huomioida kohtuullisesti
  • Puolisosta paljastuu jotakin, jota on mahdoton hyväksyä (esim. jatkunut uskottomuus, rikos tai petos)

Aviosuhteen arvioiminen on aikuisen viisautta. Ja onnellinen hän, joka voi tätä arviointia käydä jonkun ”neutraalin” ihmisen kanssa. Neutraalilla tarkoitan puolueetonta, tasapainoista ja kuuntelevaa lähimmäistä. Tällainen ihminen tuntee realiteetit ja punnukset, kun mitataan aviosuhteesta eroamisen tai yhdessä jatkamisen välillä.

Olen saanut tutustua teoriatiedon ja praktiikkani kautta suomalaiseen pari- ja perhe-elämään. Sen todellisuus on tullut tutuksi viikosta toiseen jo reilun neljännes vuosisadan ajan. Olipa Sinun tilanteesi ja kokemuksesi tällä hetkellä hyvä, huono tai hyvin huono, en lähde tässä spekuloimaan yksittäisiä asetelmia. Voin kuitenkin kannustaa Sinuakin kuuntelemaan tässä ”isossa ihmissuhdeasiassa” – paitsi itseäsi myös biisiä. Sen teen parisuhde-elämän yleisiä saloja, kierteitä ja mutkamäkiä tuntevana.

 

https://youtu.be/9oQKMi-bYns

Löysin vuoden lopulla toisenkin kappaleen heiltä. Siinäkin Eve & Ossi ovat onnistuneet kiteyttämään pysähdyttävästi. Minusta seuraava Kummallinen kaipuu -kappale on sanoitukseltaan erinomainen. Videolla viisi minuuttinen visuaalisuuskin vangitseva. Älä ohita ajattelematta!

https://youtu.be/0OWiY-ovdyI

Siteerasin kuluneen vuoden 2018 viimeisellä viikolla eräälle parille, heille oman kriisinsä valoisammalle puolelle päässeelle, C.H. Spurgeonin nimissä kulkevaa kielikuvaa.

 

Virheet ovat lihavia siellä,

missä rakkaus on laiha


Olen työstänyt mielessäni tätä blogitekstiä joulun 2018 ja Uuden Vuoden 2019 juhlien välimaastossa. Mieleeni palautui myös taannoinen toimittajan ihmettelevä kysymys, miksikö teen tällaista – kysyjän käsityksen mukaan – henkisesti raskasta ihmissuhdetyötä, vieläpä kohtuullisella taksalla. Vastasin tuolloin Ison kirjan hengessä, että olipa arki tai juhla, joulu tai juhannus, ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Tällä samalla ´tatsilla´ minäkin olen lähtövalmiina uuteen aikaan. Ohessa alhaalla on ote kerrotun toimittajan julkaisevasta tiivistyksestä mediassa. 

 

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)
Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on mikkeliläinen, asiakkaidensa kokonaishyvinvointia työelämässä ja lähi-ihmissuhteissa edistävä yritys. Timon monipuolinen ja kattava koulutus sekä 25-vuotinen kokemus perheneuvonnasta ja terapiatyöstä takaavat huippuosaamisen ja toimivan praktiikan: hän on auttanut jo yli 2000 pari- ja perhe-elämän henkilöasiakasta Itä-Suomessa.
Timolla on suositukset neljästä eri psykologisesta testausyksiköstä sekä yhdeltätoista hänen työtään pitkään seuranneelta asiantuntijalta Suomessa. Hänen asiakkaansa ovat kirjoittaneet kokemistaan myönteisistä muutoksista useassa paikassa, mm. Suomi24:ssä, Facebookissa, toimialaluetteloissa, Google+:ssa. Yrityksen aiemmilla www-sivuilla oli 176 kokemuspalautetta. Timon vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa, uusissa ja viihtyisissä toimitiloissa.

Lue lisää, esim: https://www.timojuutinen.fi/miksi-avioliitto-purkautuu/

IHAN SAMA!!! – myös parisuhteessa?

/by

Parisuhde. Tätä asiaa sivutaan tässä kirjoituksessa viestinnän ja reaktioiden näkökulmasta.

”Ihan sama!” lienet kuullut vaikkapa poikalapsen suusta, kun ehdotit tälle kahta tai kolmea paitavaihtoehtoa puettavaksi mummolan kyläreissulle…  ”Ihan sama”  -tokaisuja kuulen murkkuikäiseltä  eri tilanteissa, vaikka useimmiten tiedän, ettei sanojallekaan kaikki esittämäni vaihtoehdot ole aivan se ja sama.

Ihan sama! saa minut tällä kertaa kyselemään, onko parisuhde samassa sarjassa. Onko siinä samoin yhdentekeviä ”ihan sama” -asioita. Varmaan niitäkin on.

Kohdennan mietinnän nyt erityisesti siihen, miten suhtaudun toisen ihmisen kertomiin hyviin uutisiin. Onko suhtautumisellani väliä, vaikkapa koetun suhdetyytyväisyyden kannalta? Vai onko reagointini vaikutus yhteiselämän kannalta ihan sama! parisuhdeasioissa. Ammattilaisten selvitykset näyttäisivät kielivän siitä, että suhtautumisella on väliä.

Parisuhde ja viestintä

 

Parisuhde  – siinä vallitsevaan viestintään ja kommunikointiin kohdistunut tutkimus on osoittanut, että tapa, jolla puolison hyviin uutisiin suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten parisuhde muutoin koetaan. Se näyttäsi vaikuttavan suhdetyytyväisyyteen ja suhteen jatkuvuuteen melkoisesti. ”Kun hyvän uutisen kuulijan reaktio on myönteinen, se vahvistaa suhdetta”.

Tämä tutkimushavainto tuntuu paitsi loogiselta myös omakohtaiselta. Allekirjoitatko Sinä asian, yleisellä tasolla? Entä tilanteissa, joita palautat helposti mieleesi kotikentiltäsi?

Testaa tilasi tarkemmin, kun esittelen vähän hienojakoisemmin asiaa. Tarjoan Sinulle vapaasti suomennetun, lyhyen ”testin” — sellaisen, jota tähän parisuhteen ilmiöön perehtynyt Sherry Gablen työtovereineen on paljon käyttänyt. Tällä kertaa puhutaan työssä saadusta ylennyksestä ja kumppanin suhtautumisesta asiaan. Kyse on siis ensi reaktiosta, kun tämä hyvä asia sanotaan ääneen. Reagointitapoja on suunnilleen neljä.

Erilaisia reaktioita

 

Jos puolisosi on saanut ylennyksen ja kertoo asian Sinulle, miten reagoit?

(    ) Sepä mukavaa. Mutta eikö meidän pitänyt juuri nyt lähteä kauppaan ennen ruuhkia.

(    ) Jaha. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että ylityösi lisääntyvät entisestään ja työt tulevat kotiin vielä viikonloppuisinkin.

(    ) Olipa jo aikakin. Olet ollut palkkalistoilla pitempää kuin tiimissä muut kaltaisesi.

(    ) Ovatko ne teillä automaattisia vai kuinka ylennyksiä teillä jaetaan?

(    ) Mitä siitäkin tulee? Kuten tiedettyä, sinä kestät niin huonosti muutoksia.

(    ) Sepä hienoa. Vautsi! Ansaitsit sen. Kerro lisää, miten pomo sen sanoi, haluan kuulla koko jutun.

 

Mikä oli valintasi? … kun olet rehellistä rehellisempikin.

Jos valintasi oli vaihtoehdoista viimeinen, onnittelen! Se tietää suhteenne kannalta hyvää edelleenkin. Olet aktiivinen ja rakentava. Olet innostunut ja kiinnostunut. Tavassasi välittyy onnellisuutta toisen hyvistä uutisista kivalla tavalla.

Sillä tässä ”testissä” kaikki muut vaihtoehdot ovat sävyltään joko passiivisia tai kriittisiä tai molempia samanaikaisesti. Tutkijoiden sanoin reagointityylimme (kuulemaamme hyvään uutiseen) voivat olla karkeasti neljänlaisia: aktiivisesti tai passiivivisesti rakentavia tai samoin myös aktiivisesti tai passiivisesti tuhoavia.

Pelkistetysti sanottuna: vain aktiivinen rakentava reaktiotapa vahvistaa suhdetta.

Tässä mielessä eräs ´arveluttavimmista´ reagoinneista toisen hyvään uutiseen saattaisi kuulostaa tältä: ”Ihan mukava juttu, mutta saat nyt paljon vastuuta. Muista kuitenkin se, että työmäärä kasvaa kovasti. Älä sitten taas sano, että et tahdo jaksaa mitään muuta. Vielä on hyvä muistaa, että alaiset ovat aina hankalia. Kun taas stressi lisääntyy, muista mitä sanoin”… Miltä Sinusta tuntuisi näin saatu vastaanotto?

Ei siis ole ihan sama, miten suhtaudumme toisen kertomaan asiaan. Ja kun toisen viesti on vielä ns. kertojan hyvä uutinen, erot hyvässä ja huonossa suhtautumisessa merkitsevät suhdetyytyväisyyden kannalta varsin paljon.

Myönteiset reaktiot ovat kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja näin tehtyjä ´säästöjä´ voi nostaa ulos silloin kun kielteiset reaktiot eri elämäntilanteissa painavat päälle. On sanottu, että tällä tilillä tavoitteena olisi ”säästöjä aina kolme kertaa nostoja enemmän”.  Positiivisuuden varanto auttaa suuresti ristiriitatilanteissa. Jos kiistojen yhteydessä ilmenee myönteisiä reaktioita, ristiriitoja on paljon helpompi käsitellä. Tämä on totta ja koettua!

Edellinen tehtävä, jonka teit, oli yksinkertainen ja vain yksi tilannekuvaus. Tästä syystä kysy siis vielä itseltäsi: välittyykö minussa onnellisuus, kun kuulen toisen myönteisiä uutisia muissakin hetkissä kuin kuvatussa toisen työuraan  liityvässä?

Tämän jälkeen tiedustele kumppanin kokemusta asiasta. Selvitä, oletko sellainen kuin kuvittelet olevasi?

Lisäksi voit lisätä ´vaikeuskerrointa´ kysymällä puolisoltasi, millaiseksi kuuntelijaksi hän on Sinut kokenut, silloin kun kerrottu viesti ei ole laadultaan hyvä uutinen. ”Olenko sinun mielestä hyvä tai erinomainen vai huono tai erityisen huono kuuntelija ns. huonojen uutisten äärellä?”

Kun näin saat häneltä arvion itsestäsi, luulenpa kumppanisi haluavan kuulla vastaavat sinun kokemuksesi hänestä kuuntelijan hyvien tai huonojen uutisten äärellä. Parisuhde on makeimmillaan vuoropuhelua.

 

Parisuhdeviestintä – ihan sama! – myös lasten silmin ja korvin?

 

Tätä blogikirjoitusta näppäilen marraskuussa. Joulukin alkaa lähestyä. Ja vaikka edellinen kesä oli ikimuistoinen lämmön ja sateen suhteen, viimaa on loppuvuodesta monenlaista…

Jos elinpiirissänne on lapsia, kouluikäisiä tai nuorempia, ja elätte parhaillaan ns. perhe-elämän ruuhkavuosia, suosittelen vielä virikeaineistoksi, keskinäisen porinoiden ja tuumailujenne tueksi  seuraavaa videota. Maailman paras syy  Me -videossa lauletaan mm. marraskuusta ja joululahjoista… Uutisia, huonoja ja hyviä! https://youtu.be/w52f4sEhV5s?list=RDw52f4sEhV5s

———

TTT:n sivuilla aikuinen ja lapsi -asiaa lisää vaikkapa tästä. 

Tämän blogitekstin kuvat: Liliana Ledesma ja Timo Juutinen.

Lisää asiatietoa: Gable, S.L. & Gosnell, C.L. (2011). The positive side of close relationships. Teoksessa Sheldon, K.M., Kashdan, T.B. & Steger M.F. (toim), Designing positive psychology. Taking stock and mowing forwart. Oxford University Press.

Kiire seis!

/by

Kiire seis

Vauvalla on kaikki kesken,
kirjahyllyn kirjat pitää lattialle laittaa
ja kuvalehden sivut mytätä ja taittaa.
Äidillä on kaikki kesken:
tiskit, pyykit, paperityöt,
paksut kirjat, repaleyöt,

ei haittaa, ei haittaa.

pysähdytään, ollaan tässä.
Käki kukkuu hämärässä
meille vielä sata vuotta.
Nyt ei hätiköidä suotta.

Kokemustietoni äitinä olemisesta on olennaisen puutteellista. Silti tämä Johanna Venhon (s. 1971) runo Kiire seis resonoi minussakin.

Kun luin sen parikin kertaa, isänä ja ukkina värähtelyä tapahtui mielessä ja sielussa. Tällöin ajattelen ihmisen tavanomasta elinkaarta syntymästä varttumisen kautta vanhuuteen.

Sielukas kannanotto kiireeseemme. Kiitos Johanna!

Kiireen todellisuus…

 

Onko kiire osaksi meidän aikuisten juttu, jopa ruuhkavuosinakin? Mitä mieltä Sinä olet asiasta?

Kun olen nähnyt jo monen taaperon, lapsen ja nuoren varttuneen omaan ruoriinsa, sitä nyt kyselee, eikö lapsiin liity jokin viehättävä viivähtelyn taito (ensimmäisten ikävuosien aikana).

Kuvittelen, että lapsen luontevaa hitautta pitäisi voida kunnioittaa. Sillä kehityksensä ja kasvunsa alussa oleva varttuva löytää tarpeelliset virikkeensä juurikin hänelle otollisista kohteista, tulitikkulaatikosta, tienvarrelta tai vaikkapa taivaankannelta.

Suonko hänelle tämän?

Koetan samaistua lapsen todellisuuteen. Ajattelen lapsen kokemuksesta käsin, ja muistan tilannekohtaisesti, omin silmin nähneeni, kuinka kiva lapsesta on leikkiä rauhassa, vaikkapa minun kanssa. Se on sellainen hetki, jolloin itsekin huomaan heittäytyneeni tilanteen viemäksi. Olen paikalla aidosti ja kokonaisvaltaisesti läsnäolevana aikuisena. Siitä hän pitää. Aidon läsnäoloni hän vaistoaa.

Mutta se aikuisen kiire…

Harmittavan usein meiltä unohtuu aidon vuorovaikutuksen merkitys: kuunteleminen, puhuminen, kommunikointi ja kosketus. Kiireessä ja stressissä vuorovaikutus jää vähälle, emmekä anna sille tarpeeksi arvoa. Miten on teidän perheessä? Pysähdy ja tarkista toteuma!

Kun lapsi saa Sinulta riittävästi aikuisen läsnäoloa ja ohjausta, tulee vielä aika, jolloin hän mielellään uurastaa yksinään, ja aina vaan pitemmän tovin. Pitkäjänteisesti. Leikki on lapsen työtä!

Ensin on toivottomalta tuntuva alkutilanne (kuva 1) ja sitten on lopputulos (kuva 2). Tosin on todettava, että legoja on osattava ja jaksettava yhdistää ja taasen yhdistellä… pitkään. Kuvassa olevassa legoautossa on 69 141 palaa, rakentaminen vaatinut 200 työtuntia. Jos tahdot koskettaa tätä legoautoa, on lennettävä Dubaihin…

Alkutilanne (kuva 1)

 

Lopputulos (kuva 2)

 

KERTAUS MUSAN MUODOSSA!

 

——

Tämän blogipäivityksen kuvien omistajat: Artikkelikuva Liliana Ledesma, legokuvat Timo Juutinen.

VOITTO – TAPPIO – kumpi parempi? Osa II

/by

Tämä on otsikon toinen osa, osaksi itsenäinen (aikuisen tuntoja), toisaalta jatkoa ensimmäiselle kirjoitukselle (lapsuus- ja nuoruustuntoja). Valitse koko `skaalaus` tai vain tämän aukeaman asiat.

Aloitan kolmella kuvalla ja niiden synnyttämistä mielikuvista. Toivon ajatuksesi lentävän!

Kuvat

Mitä Sinulle viestivät?

 

kommunikaatio parisuhteessa

Palikat

Arvosta omia ajatuksiasi – kerro kaverille, mitä kuvat Sinulle ilmentävät!…

Olen kirjoitellut ammatillisia blogimietteitä eri alustoille. Niistä olen saanut minun mittapuun mukaan sangen runsaasti aivan henkilökohtaista palautetta. Osa viesteistä on ollut erittäinkin henkilökohtaisia ja intiimejä. Palautteen antajan luvalla näitä asiakas- tai käyttäjäkirjoituksia on myös toisten luettavissa toistasataa viestiä (tällä hetkellä). Jotkut palautteista ovat liittyneet nimenomaisesti edellä mainitsemiin ammatillisiin videoihini.

Eräs henkilö minulle lähettämässään kysyi ja toivoi, että ”avaisin” sitä, mitä 3K Savon partnerivideoklipissä sanon aivan lopuksi. Jos katsot ja kuuntelet, sanon … ”voitto rinnan mitalla riittää…” Kommentoija toivoi avattavan tuota linjausta. Löydät ”kokonaisvaltaisesti – kotoisasti – koilliseen” -videon katseltavaksesi tämän artikkelin lopussa.

Ajattelen edelleenkin, että minulle voitto rinnan mitalla riittää – jopa joskus samassa suhteessa häviö on parasta, joskin kirpaisevaa. Voiko tappion kanssa elää? Ajattelen, että sopusoinnussa itsensä ja elämänsä kanssa oleva tyyppi ainakin voi. Annan Sinulle yhden elävän esimerkin suomalaisesta miehestä, pikaluistelija Poutalasta.

 

http://3ksavo.fi/wp-content/uploads/2017/05/Palvelut-numerot-04.jpg

 

Minun silmissä Mika Poutala on esimerkillinen urheilija ja ihminen. Hienoa oli havaita se tapa, jolla hän käsitteli arvokisojen neljännen sijansa 500 metrin pikaluistelussa. Muistatko?

Liitän oheen (loppuun) videon miehestä. 10 minuuttia pettymyksestä (!)… Voin jo tässä kohden sanoa, että silloin kun elämä on tasapainossa, niukan tappion iskemä tikari on vain kumia!  Voitko Sinä ajatella samoin?

En availe enempää omassa videossani esittämääni. Annan tämän toisen avata lisää. Olitpa urheilijatyyppi tai et. Me molemmat voimme oppia jotain lisää suositellusta Aki Hintsan Voittamisen anatomia kirjasta. Saatat olla sen jo lukenutkin.

Jätän ilmaan kysymyksen, riittääkö Sinulle voitto rinnan mitalla  – urheilussa, elämässä tai ansainnan äärellä? Ja syventävä tuumailu puolestaan virinnee, kun joudumme arvioimaan palkintojen ulkopuolelle jäämistä. Siihenkin on varauduttava samoilla elämän tantereilla.

Minkä puolesta Sinä seisot tai kaadut?

Arvostathan itseäsi kertoaksesi kaverille!

 

Tekstissä mainitut videot:

Mika Poutalan sanoma – ”… ei tekis pahaa nuokkuvan nuorenkaan kuulla…”. Liputan videolinkin jakamista paitsi tuolle ryhmälle myös niille aikuistuneinne, jotka tällä hetkellä ovat ”siipi maassa”!

Tämän blogikirjoituksen ensimmäisessä osassa viittasin kehittyvän henkilön omien luontaisten taipumusten tiedostamiseen ja näiden taipumusten hyödyntämiseen pärjäämistä silmällä pitäen. Tämä Tube-videoni, jossa myös mainittu ”voitto rinnan mitalla” -seikka, on kokonaisuudessaan katsottavissa tästä.