HARKITSEN AVIOEROA (osa II)

Avioerosta. Tämä Harkitsen avioeroa osa II on suoraa jatkoa aloitusosalle, jossa pääpaino oli eroamisen juridinen aikataulutus. Nyt puolestaan pysähdytään enemmän eroprosessin henkisen puoleen.

 

MITEN KAUAN henkisesti…?

Ensinnäkin on todettava, että parit toteuttavat eroajaan yksilöllisesti – myös eroamisen henkinen kesto on yksilöllistä. Silti joitakin suuntaviivoja sen kestosta voidaan esittää.

Perustan tässä kirjoittamani saatuihin tutkimushavaintoihin maailmalta ja meiltä Suomessa. Pyrin lukemiani selvityksiä, varsinkin ulkomailla tehtyjä, peilaamaan asiakashavaintoihini työssäni.  Olen työhuoneessani Mikkelissä ja aiemmin Hämeessä tavannut tähän mennessä yli 2 200 eri tavoin parisuhdekriisissä tai muutoin perhe-elämänsä pulmissa ollutta suomalaista.

Prof. David A. Chiriboga on eräs ansiokas perhe-elämän ja avioeron tutkija. Hänen mukaansa avioero aiheuttaa yhden voimakkaimmista stressitilanteista työikäisen ihmisen elämässä. Ainoastaan läheisen kuolemassa stressipisteet saattavat olla korkeammat. Hän toteaa yksiselitteisesti, että avioeron stressille on ilmeistä sen ”pitkäkestoisuus”. Eroasetelmasta riippumatta.

D.A. Chiriboga jaottelee avioeron kolmeen eri vaiheeseen. 

  1. Odotusvaihe. Se on aika eropäätöksestä siihen hetkeen, kun muutetaan erilleen.
  2. Muutosvaihe, joka kestää hänen havaintonsa mukaan noin 8 kk ajan.
  3. Pitkäkestoinen sopeutumisvaihe. Se voi kestää 3-4 vuotta.

Odotusvaihe (The Anticipatory Stage) alkaa eropäätöksestä ja kestää erilleen muuttamiseen asti. Mistä johtuvat tämän vaiheen stressikokemukset? Ehkäpä keskeistä on se tosiasia, että eroavien elämäntilanne on jo ennen eropäätöstä ollut henkisesti raskas, ja usein monella tavoin. Mutta vielä tässä odotusvaiheessa monikaan ei halua kertoa näistä aikomuksistaan toisille ihmisille.

Vaikka tiedän, että salaisuuden pitäminen on monelle raskaampaa kuin kertominen, silti moni kuitenkin valitsee vaikenemisen.

Lisäksi on aivan tavallista, että toinen puolisoista elättelee parisuhde-elämän eheytymisen mahdollisuutta. ”Tunteet riepottelevat ja tempoilevat”. Ei ole siis ihmeellistä, että läheisyys, ahdistus ja epävarmuus vaihtelevat puolisoiden mielessä. Onhan molemmilla kuitenkin muistoja keskinäisestä rakkaudesta jossakin yhdessä olon vaiheessa.

Näistä vallitsevista asioista syntyy jännitteitä, jotka ovat omiaan synnyttämään yksilökohtaista stressiä.

Muutosvaihe (The Impact Stage) on nimensä mukaisesti sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Perheen tila tulee ympäristön tietoon. 

Uuteen sopeutumisessa kuitenkin mieli työstää monenlaisia ajatuksia ja tunteita; puhutaan emotionaalisesta eroprosessista, jolloin ilmenee mm. syyllisyyttä, uhriajattelua tai itsetuhoajatuksia. Myös päihteiden käyttö tunteiden helpottamiseksi voi olla yleistä. Vanhemmuuden käytännön toteuttaminen erillään ensimmäisenä vuonna näyttäytyy samanaikaisesti sekä mahdollisuutena että haasteena.

Pitkäkestoinen sopeutumisvaihe (The Long-Term Adaptation) on sekin yksilöllistä, kuitenkin lähes aina vuosissa kestävää. Avioerosta ja sen pitkäkestoisuudesta, Jouko Kiiski toteaa väitöskirjassaan Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään? että ”näyttäisi kestävän kolmesta neljään vuotta”.

Näinkö kauan? 

Virkatyövuosinani perheneuvojana ja johtajana ohjasin eroryhmiä Mikkelissä. Muistan hyvin, kun joku osallistuneista saattoi ryhmässä puhua ja purkaa tunteen vallassa yhteiselämän tilanteitaan, vaikka tämän avioerosta oli jo kulunut seitsemän vuotta. Henkilön kerronta oli niin elävää kuin hän kertoisi edellisen viikon tapahtumista.

Minulle tämä ilmentää sitä, että puhe eron emotionaalisesta pitkäkestoisuudesta ei ole ainoastaan teoriaa.

Samalla se saa meidät kysymään, millaista elämä olisi, vaikkapa tuon mainitun eroryhmäläisen kohdalla, jos henkilö olisi päätynyt asiallisen avun ja tuen piiriin selkeästi aiemmin. Toteutuipa tämä tukea antava keskusteluterapia ennen tai jälkeen juridisen eron. Tai vieläpä niin, että asianosaiset ymmärtäisivät käyttää ammattilaisen sovittelupalveluja, sen miettimiseen, valitaanko ja edetäänkö perheessä eron vai jatkamisen tiellä. 

Yhteisiä asioita – ratkottavia ja/tai oikaistavia – ei tavallisesti tarvitse keksiä, kuten seuraavassa kuvassa (Avioero prosessina) tiivistettynä ilmenee.

Onnellinen se, joka löytää näiden isojen asioiden äärelle luotettavan ja puolueettoman ammattilaisen johtamaan keskustelua.

AVIOERO prosessikuvaus…?

 

Viivähdä edellisen kuvan äärellä vähän pitempään – varsinkin jos parhaillaan pähkäilet omalla kohdallasi blogitekstini asioita. Kuvan sisältö saattaa virittää Sinussa tarpeellista aika- ja sisältöperspektiiviä.

Mielestäni jokaisen avioeroa – perustellusti harkitsevan – kannattaa miettiä ja varmistua siitä, ettei ero toisi suurempia ongelmia kuin se ratkaisee.

Ja tämäkin on syytä todeta: jokaiselle meille näköalattomuus tulevaisuushorisontissamme on kivuliasta kestää.

Blogitekstin otsikkona oli Harkitsen eroa. Tein tässä kirjoituksessa tietoisen rajauksen, jotta jutun pituus ei `pudottaisi lukijoita pois`. Rajaus merkitsee mm. sitä, että avioerokriisi saattaa lukijasta tässä kuvautua ainoastaan ikävänä ja kielteisenä menetyskriisinä. Vaikka se usein on juuri sellaisena koettua, tiedän pitkän työkokemukseni perusteella, että muukin on mahdollista.

Avioero sisältää myös mahdollisuuden; mahdollisuus johonkin uuteen ja toimivampaan, parisuhde- ja perhe-elämän kannalta palkitsevampaan kokemukseen yhteiselämästä. Eroamisen jälkeinen aika voi parhaimmillaan ilmetä vanhemmuustehtävän vahvistumisena äitinä ja isänä. Tästäkin on näyttöä. Kirjoitan kuitenkin näistä näköaloista ja erityisesti avioerosta selviytymisestä toisessa blogitekstissä.

Palaan Lopuksi vielä videoon, jonka julkaisin YouTubessa ennen koronaa. Viittaan siihen, koska jutun alussa (osa I) mainittu soittaja myös tukeutui tähän otokseen, kun halusi myöhemmin puolisonsa kanssa selvitellä asioitaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) työhuoneessa.

Käsittelen tallenteessa nimensä mukaisesti suhdesovittelua, ikään kuin aikaa avo- tai aviosuhteen siinä vaiheessa, kun eroa vielä vakavasti harkitaan. Videossa on virikkeitä ja sovittelun kokeneiden kertomuksia.

Linkitä videoon: https://youtu.be/VFIqM27FVSc

Ps. Kaikki Timon teema-videot (10) löydät etusivun kautta: https://timojuutinen.fi/

1 reply
  1. Ritva-Liisa S-P + perhe
    Ritva-Liisa S-P + perhe says:

    Hei!
    Luin jostakin, että toisetkin olivat toivoneen sulta kirjoitusta avioerosta.
    Myös meistä miehen kanssa oli mukavaa lukea tämä kaksiosainen. Mukavaa siksi, että se toi yhteisen tyytyväisyyden siitä, että jo ennen koronaa rohkenimme ottaa yhteyttä. Se vaihe ja ne kuukaudet olivat käänteentekevät. Emme asuisi yhdessä, jos sellaista inhimillisen viisasta pariterapia emme olisi saaneet.
    Kiitos vielä kerran – Timo!

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *