Kiire seis!

Kiire seis

Vauvalla on kaikki kesken,
kirjahyllyn kirjat pitää lattialle laittaa
ja kuvalehden sivut mytätä ja taittaa.
Äidillä on kaikki kesken:
tiskit, pyykit, paperityöt,
paksut kirjat, repaleyöt,

ei haittaa, ei haittaa.

pysähdytään, ollaan tässä.
Käki kukkuu hämärässä
meille vielä sata vuotta.
Nyt ei hätiköidä suotta.

Kokemustietoni äitinä olemisesta on olennaisen puutteellista. Silti tämä Johanna Venhon (s. 1971) runo Kiire seis resonoi minussakin.

Kun luin sen parikin kertaa, isänä ja ukkina värähtelyä tapahtui mielessä ja sielussa. Tällöin ajattelen ihmisen tavanomasta elinkaarta syntymästä varttumisen kautta vanhuuteen.

Sielukas kannanotto kiireeseemme. Kiitos Johanna!

Kiireen todellisuus…

 

Onko kiire osaksi meidän aikuisten juttu, jopa ruuhkavuosinakin? Mitä mieltä Sinä olet asiasta?

Kun olen nähnyt jo monen taaperon, lapsen ja nuoren varttuneen omaan ruoriinsa, sitä nyt kyselee, eikö lapsiin liity jokin viehättävä viivähtelyn taito (ensimmäisten ikävuosien aikana).

Kuvittelen, että lapsen luontevaa hitautta pitäisi voida kunnioittaa. Sillä kehityksensä ja kasvunsa alussa oleva varttuva löytää tarpeelliset virikkeensä juurikin hänelle otollisista kohteista, tulitikkulaatikosta, tienvarrelta tai vaikkapa taivaankannelta.

Suonko hänelle tämän?

Koetan samaistua lapsen todellisuuteen. Ajattelen lapsen kokemuksesta käsin, ja muistan tilannekohtaisesti, omin silmin nähneeni, kuinka kiva lapsesta on leikkiä rauhassa, vaikkapa minun kanssa. Se on sellainen hetki, jolloin itsekin huomaan heittäytyneeni tilanteen viemäksi. Olen paikalla aidosti ja kokonaisvaltaisesti läsnäolevana aikuisena. Siitä hän pitää. Aidon läsnäoloni hän vaistoaa.

Mutta se aikuisen kiire…

Harmittavan usein meiltä unohtuu aidon vuorovaikutuksen merkitys: kuunteleminen, puhuminen, kommunikointi ja kosketus. Kiireessä ja stressissä vuorovaikutus jää vähälle, emmekä anna sille tarpeeksi arvoa. Miten on teidän perheessä? Pysähdy ja tarkista toteuma!

Kun lapsi saa Sinulta riittävästi aikuisen läsnäoloa ja ohjausta, tulee vielä aika, jolloin hän mielellään uurastaa yksinään, ja aina vaan pitemmän tovin. Pitkäjänteisesti. Leikki on lapsen työtä!

Ensin on toivottomalta tuntuva alkutilanne (kuva 1) ja sitten on lopputulos (kuva 2). Tosin on todettava, että legoja on osattava ja jaksettava yhdistää ja taasen yhdistellä… pitkään. Kuvassa olevassa legoautossa on 69 141 palaa, rakentaminen vaatinut 200 työtuntia. Jos tahdot koskettaa tätä legoautoa, on lennettävä Dubaihin…

Alkutilanne (kuva 1)

 

Lopputulos (kuva 2)

 

KERTAUS MUSAN MUODOSSA!

 

——

Tämän blogipäivityksen kuvien omistajat: Artikkelikuva Liliana Ledesma, legokuvat Timo Juutinen.

2 replies
  1. Venla M Paajanen
    Venla M Paajanen says:

    Olipa (muksujen päiväunilla) mulle lohduttavaa tekstiä. Voi kun aina muistaisi sen mistä nyt muistutit.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *