KOHTI RAKKAUDEN TÄYTEYTTÄ (osa II)

Kohti rakkauden täyteyttä (osa II) jatkaa ensimmäisen osan teemaa, nimenomaisesti parisuhderakkauteen keskittymällä. 

Suosittelen lukijaa kurkkaamaan juttusarjan alkua. Suoralinkillä tästä.

Mikä on parisuhteen tarkoitus?

Kohti rakkauden täyteyttä (osassa I) totesimme, että rakkaus oli kaikenkattavana haasteellinen määritellä. Samaa voi sanoa perisuhteen määrittelyn suhteen. Tässä sillä kuitenkin ymmärretään seuraavaa.

Parisuhde on kumppaniensa kaltainen. Se on aikuisten muodostama yhteistyö- ja avunantosopimus, jota on aika ajoin tarpeen tarkistaa ja huoltaa. Parisuhteeseen liittyy usein halu olla intiimisti lähellä, saada turvaa, lohdutusta ja ymmärrystä tältä erityiseltä toiselta.

Ja tätä ”rakkaudeksi sanottua” lähestytään tässä blogikirjoituksessa kolmen rakkauden muodon: läheisyyden, intohimon ja sitoutumisen kautta.

Sovellan professori Robert J. Sternbergin luomaa jaottelua. Pyrin kuvaamaan siinä esitetyt osat ja niiden keskinäiset variaatiot helposti ymmärrettävinä.

Näin tekemällä toivon voivani innostaa lukijaa, paitsi pohtimaan omaa rakkauden olemustaan myös keskustelemaan mahdollisen kumppaninsa tuntemuksista rakkausteeman äärellä. Sellainen yleensä kannattaa, ja se on parhaimmillaan juuri tuota aiemmin mainittua parisuhteen tarkistamista ja huoltamista.

Rakkauden kolme osa-aluetta 

Robert J. Sternberg on tullut tunnetuksi rakkauden, älykkyyden ja luovuuden tutkijana. Amerikkalaisena psykologian professorina hän kuvasi Rakkauden kolmikantateorian jo vuonna 1988.

Tämän teorian mukaan rakkaus voidaan ymmärtää kolmen osatekijän muodossa. Nämä ovat läheisyys (intimacy), intohimo (passion) ja sitoutuminen (decision/commitment).

Jokaista rakkauden osa-aluetta tarvitaan, jotta ihmiset pystyvät parina kasvamaan yhdessä ja kokemaan rakkautta turvallisesti yhdessä.

Mielenkiintoiseksi tässä viimeksi ilmaistussa tekee se, että tutkijan mukaan perin harvoin tai harvoilla pareilla kaikki osaset ovat todellisesti olemassa, samanaikaisesti vahvana ja vallitsevina.

Siksipä haastan sinua jäljempänä tulevien kuvausten kohdalla kyselemään sitä, kuinka asetelma on kohdallasi tällä hetkellä, ja pitäisikö jotakin osa-aluetta tietoisemmin tarkkailla ja huoltaa.

Lähtekäämme liikkeelle läheisyyden osa-alueesta, ja vain siitä. Eli kuten taulukosta näemme, toiset kaksi keskeistä osa-aluetta, molemmat loistavat poissaolollaan. Jostakin syystä.

Kysynkin Sinulta.

Jos tämä (Läheisyys ja vain se) on kokemuksellinen asetelma kohdallasi juuri tällä hetkellä, käyttäisitkö – käsi sydämellä – ilmausta ”rakastan kumppaniani”? Vai olisiko kenties maininta ”pidän hänestä” lähempänä sisintä totuuttasi? Onko tuntemuksesi ja asetelmanne liki kivaa ystävyyttä? –  jotakin sellaista kuin alla olevassa kuvallisessa assosiaatiossa, koirat ja ystävyys.

Asiantuntijamme R. J. Sternberg huomauttaa, ja tarkat arkihavaintommekin sen taitavat osoittaa, että ihmissuhde, jossa koetaan henkistä läheisyyttä ilman intohimoa ja sen suurempaa omistautumista toiselle, on luonteeltaan mieltymistä toiseen, siis ennemminkin toisesta pitämistä (’Liking’).

Onko sellainen määritelmän tarkennus Sinusta uskottavaa?

Seuraavaksi intohimo.

Mitä puolestaan sillä lyhyesti tarkoitetaan? Voimme ajatella, että se liittyy jollakin keskeisellä tavalla ihmisen seksuaaliseen vetovoimaan. Seksuaalisviritteistä ihastumista. Lipsahtaako sanojan huulilta ”rakkautta ensi silmäyksellä”?

Intohimotunteessa on myös joko sisällä tai ympäröimänä ripaus romanttisuutta, näin ainakin tutkijamme tiivistää, kun hän on analysoinut ihmisten omia kertomuksia näiden intohimokertomuksistaan.

Taulukosta voimme lukea, mitä nimitystä Sternberg käyttäisi rakkauden sijasta, kun vallitsevana on intohimo ilman läheisyyttä ja sitoutumista toiseen ihmiseen. Se on Ihastumista.

Tämän olotilan taustalta löytyy keskushermostossamme tapahtuvia välittäjäainemuutoksia, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin, jotka molemmat säätelevät ihmisen mielialaa ja mielihyvän tunteita.

Kolmas asetelma, sitoutuminen.

Asetelma, jossa vallitsevana ja ainoana parisuhdekokemuksena raportoidaan sitoutuminen, ja jonka yhteydessä ihmiset kertomuksissaan mainitsevat eräänlaista hyvänteväisyyttä, toimimista juurikin toisen parhaaksi.

Tämä asetelma on mielenkiintoinen, nimityksensä mukaan. Johtopäätös ei jättänyt Sternbergin lukijoitaan kylmäksi.

 ”Kolmioteria” sai nimenomaisesti tässä tulkintakohdassaan runsaasti kriittisiä ja jopa vihamielisiä reaktioita. Hän nimittäin päätyi esittämään, että tällaisessa (ainoastaan sitoutuminen vallitsevana) perhe- ja parisuhdeasetelmassa elävät olisivat yhdessä ainoastaan velvollisuudesta, ei rakkaudesta.

”Ihmissuhde, jossa on vain sitoutumista ja omistautumista ilman seksuaalista intohimoa ja henkistä läheisyyden tunnetta, on tässä siis Robert Sternbergin Rakkauskolmioteoriassa saanut nimen ’Tyhjä rakkaus’ (’Empty Love’)”

Voin helposti kuvitella: Olet omistautunut ja sitoutunut, toiminut kenties vanhempana voimiasi säästämättä vuosikymmeniä, turvannut elintason perheellesi ja omasta mielestäsi kannatellut parisuhdetta yli vaikeidenkin aikojen.

Ja sitten sanotaan, että tämä kaikki on ollut kuin ”tyhjä rakkaus” tai ”velvollisuus”. Ei aitoa rakkautta, koskapa kaksi muuta rakkauden osa-aluetta ovat harmaita tai kokonaan poissaolevia todellisuuksia. Minua se ainakin loukkaisi. Kysyisin päättelijältä, että eikö juuri sitoutuminen ole perheiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan koossa pitävä elementti?

Tämä bloggaus ”Kohti rakkauden täyteyttä” jatkuu blogijutun kolmannessa osassa. Se julkaistaan lähipäivinä täällä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogit osiossa.

Nyt tästä suoraan päätösosaan!

_ _ _ _ _

Tämän blogijutun kuvista kiitokset seuraaville:

Artikkelikuva (Timo Juutinen), jonka jälkeen Pixabay ja tekijöiden kuvat järkestyksessä Rama Krishna Karamancki, Falcohusky, Up_Free, Alanjvm / hand.