On minun hetkeni...

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 apua & tukea (Osa II)

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 APUA JA TUKEA PARISUHTEESEEN

(Osa II)

Parisuhdepointtien laajennusta 

Oletko lukenut Parisuhde-elämä 2020 Apua ja tukea -kirjoitussarjan aiemmat tekstit? Mikäli et vielä, kehotan hakemaan vauhtia aiemmista. Sillä johdannossa kerroin sekä saamastani kirjoittamisen sysäyksestä että sisällöstä. Ja nyt esillä oleva on puolestaan jatkoa Osa I:lle, jossa keskityttiin yksilön aiemman kokemushistorian merkitykseen nykyhetkessä. Matkalla tulevaisuuteen.

KIRJASTA LISÄÄ!

Meidän elämänpolkumme ovat yksilöllisiä ja monenlaisia, kuten hyvin tiedämme. Siksi en lainkaan ole yllättynyt, jos lukijasta tuntuu tähän mennessä kuvattu kovin suppealta ja pelkistetyltä, varsinkin kun sitä peilaa oman ainutkertaisen todellisuutensa kanssa. ”Mennyt todellisuus kiinnostaa, ja tahtoisi lukea lisää”.

Tällöin suosittelen erästä kotimaista kirjaa, Marianna Stolbow Vanhempieni kaltainen.

Marianna Stolbow haastatteli kirjaansa varten 50 aikuista suomalaista, jotka kertoivat lähipiirinsä parisuhteista. He muistelevat elävällä tavalla sitä, mitä he – aikanaan lapsen silmin ja korvin – havaitsivat aikuisten välisestä rakkaudesta ja vuorovaikutusmalleista, toisaalta peloista ja vihanpurkutavoista.

Sinun on hyvä tietää, että haastatteluun valikoituneet henkilöt eivät edusta millään tavoin erikoistapauksia, ei erityisen hankalia lapsuusmuistoja tai muuta erikoismateriaalia. Heitä yhdistää vain halu pysähtyä pohtimaan vanhempiensa parisuhde-elämää sekä omaa käytöstään nykyisissä aikuisrakkaussuhteissaan.

Emme luo maailmaamme tyhjästä, vaan meillä on menneisyys ja vastuu tulevaisuudesta”. Lapsemme jatkavat tarinaamme sukupolvien ketjussa.

Vanhempieni kaltainen, kertoo siitä, millaisia malleja vanhemmat huomaamattaan antavat perinnöksi lapsilleen: Näin riidellään. Näin puhutaan puolisolle. Näin puolisosta puhutaan muille. Näitä tunteita saa näyttää ja näitä ei.

Teos avaa lukijalleen ihailtavasti ikkunoita elämän moninaisuuteen. Uskon sen antavan uusia näkökulmia ja työkaluja ymmärtää omaa käytöstä nykyhetkessä. Kirja valaisee lukijalleen tietä toisin tekemiselle; etenkin tilanteissa, joissa kodin henkinen perintö tuntuu ohjailevan toistamaan nykyisissä rakkaussuhteissa joitakin historiaan liittyviä kielteisiä kokemuksia ja vuorovaikutuskuvioita. Suosittelen lämpimästi.

SIVUAVISTA AIHEISTA LISÄÄ!

Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nettisivuilla on useita nyt keskiössä olevaa aihetta sivuavia artikkeleita. Löydät halutessasi lisää laajennusta ja lisälukemista. Voit vierailla nyt tai myöhemmin ja ehkä kokea tarpeellisia oivalluksia esim. seuraavien parisuhdeteemojen parissa. Oheistan tähän sellaisia, joissa Google Analytics raporttien mukaan vieraillaan päivittäin. Klikkauksella eteenpäin:

Parisuhteen viestinnästä

Kommunikaatio parisuhteessa

Erilaisuus parisuhteessa

Puhumattomuus parisuhteessa

Läheisyyden puute parisuhteessa

Uskottomuudesta

Toimivan perhe-elämän puolesta Mikkelissä

Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu (sis. VIDEO)

 

APUA PARISUHTEESEEN 2020 – PARISUHDETERAPIAA KASVOTUSTEN!

Palatkaamme vielä aiemmin esillä olleeseen kuvaan, piirrokseen historian kulkeutumisesta nykyiseen parisuhde-elämään.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

Tämän blogikirjoituksen lukijana saatat kaivata konkreettista apua ja tukea nykyiseen parisuhteeseen. Ehkäpä elämäntilanteesi juuri nyt on sillä tavoin haasteellinen ja tukala, että tässä luetun äärellä syntyy tunne: paljon puhetta, mutta vähän villoja!

Kaipaat konkreettisempaa, kasvotusten tapahtuvaa lisäymmärrystä, esimerkiksi kuvan kaltaisesta syystä, jatkuvien riitojen tähden. Tai sitten lähisuhteessasi on puhjennut yksi kamalan kova riita pitkän vaikenemisen ja puhumattomuuden jälkeen. Kasvotusten tapahtuva parisuhdeterapia on varteenotettava vaihtoehto avun tarpeessa.

Mikäli parisuhteeseen alkaa muodostua sellaista ”painetta”, joka ilmenee riitoina, ja joiden käsittely kahdestaan on vaikeaa, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Yksin ei kannata jäädä taistelemaan, tai sitten ajatella toiveikkaana ”antaa ajan kulua, kyllä se sitten aikanaan…”

Arvostettu amerikkalaistutkija ja pariterapiamenetelmien kehittäjä John M. Gottman on useasti huomauttanut, että avioparien riidoista kaksi kolmesta ovat ratkaisemattomia.

Työkokemuksestani Hämeessä ja Mikkelissä tiedän, että kohtaamattomat asiat eivät katoa. Erilaisissa parisuhde-elämän kriiseissä tämän selvimmin havaitsen. Aikaa myöten kaikki käsittelemätön vain syvenee ja kasvaa. Pariterapeuttiset havainnot ovat yksiselitteisiä. Tiedetään, että aivan itsestään positiivinen tunneilmasto kodissa ei valtaa alaa negatiivisten kokemusten kehässä.

Tulin maininneeksi tuon viittauksen parisuhdekriiseihin. Menemättä niihin tällä kertaa sen enempää, tahdon kuitenkin muistuttaa lukijaa, että kriisi ei merkitse epäonnistumista.

Emme voi niin suoraviivaisesti ajatella, että nykyinen parisuhde on vain huono tai pilalla, jos se kriisiytyy. Asia on pikemminkin näin: kriisi on ´tarpeellinen´, jotta suhteeseen sisältyvä dynamiikka tulee näkyväksi ja muutos parempaan mahdollistuu. Ilmaukset käännekohta tai läpikulkupaikka eräinä kriisimääritelminä kielivät tästä näköalasta. Ehkä myöhemmin vielä palaamme näihin näköaloihin.

Ole aikuisen vastuullinen. Tunne itsesi ja kanna oma vastuusi suhteen toimimisesta. Oman menneisyyden tiedostaminen ja käsittely lisää taatusti ymmärrystäsi nykyhetken toiminnassa ja ratkaisuissa. Se on vastuunottamista omasta hyvinvoinnista.

Kriisiapua parisuhde-elämään on tarjolla, täällä Mikkelissäkin etsivä löytää. 

On minun hetkeni...

Otollisella ajalla… Mihin aika kutsuu?

LOPUKSI!

Tämän blogikirjoituksen syntyyn vaikutti ratkaisevasti aviopari, joilla sanojensa mukaan ”menee tällä hetkellä hyvin”. Reilu vuosikymmen aiemmin yhteinen tilannekuva oli heillä tyystin toinen….

Olin heihin puhelinyhteydessä helmikuussa 2020. Keskustelimme erilaisista avun ja tuen tavoista ja lähteistä. Parisuhdeterapiasta ja sen erilaisista toimivista menetelmistä. Jälleen (ilokseni) vähän yllätyin. He puhuivat muun muassa ”musiikin mahdista”, heitä lainatakseni. Olin kuuleman mukaan antanut jonkun tai useamman biiseihin liittyvän kotitehtävän.

Tuolloin esillä olleita yksittäisiä kappaleita emme kyenneet muistamaan. Kuulin kuitenkin, kuinka silloin asumuseron aikana toinen heistä ”eläytyi musaan aivan eri tavoin kuin aiemmin ennen välirikkoa”. ”Sitä kuunteli rakkauslaulujakin vähän niin, että onko sitä sitoutunut tähän nykyiseen kumppaniin”… ”Mitä sitä itse sen eteen aikuisen oikeasti tekee”…

Olin tämän menneen ohella kiinnostunut kuulemaan eläytymisestä nykyhetkessä. Tiedustelin, että ”mitä silloin kuunnellaan, jos pitäisi määritellä yksi ainoa kappale kuin tuntemassamme TV:n SuomiLOVE formaatissa.  

Heille tämä yhteinen valinta ei tuottanut suurtakaan vaikeutta, olkoonkin, että molemmilla oli myös omanlaisensa musiikkimaku.

Tässä se on: Anna-Mari Kaskisen sanoittama & Lasse Heikkilän säveltämä Minä sinua rakastan. Ja niin ikään toivottuna Juha Tapion tulkitsemana.

4 replies
  1. Hola!
    Hola! says:

    Me odottelemme yölentoa kotiin. Yrittäjänä käytän ajan hyödyksi. Sillä lupasimme ilmoittaa itsestämme perheterapian loppumisen jälkeen x-ajan kuluttua. Nyt on kohta kaks vuotta siitä. Täällä lomalla ehdotimme Sinua eräälle toiselle, suomalais-lappeenrantalaisille. Piti siitä syystä surffata TTT-sivuillesi. Ja tuli luettua näitä vika juttujasi. Asiaa ne on. Kokeneen ammattimiehen. Musalla vielä ryyditeltyä. Meillä (myös nuorilla, Pietulla ja Sonjalla) siis menee tätä nykyä mainiosti. Apu jota saimme oli täsmää ja rohkaisevaa. Hyvää sellaista. Senpä tähden uskalsi suositella. Miettinen-Mäkiholma yrittäjäperhe kiittävät.

    Vastaa
  2. Nelikko Purhonen-Kinnari
    Nelikko Purhonen-Kinnari says:

    Minä kun en kasvanut lukumieheksi (toisin kuin jälkipolvi näyttäisi olevan), en sano kirjoituksista. Mutta koetusta senkin edestä. Toisillekin viitaksi.
    Olemme saaneet Timolta terapeuttina ja TTT:ltä muuna sparrauksena paljon. Hyödytti suuresti. Kokemusta ja inhimillistä tukea meille löytyi. Kiitos!
    Ja jos olisimme älynneet aiemmin hakea tällaista, ehkä vieläkin suurempi ’henkinen saldo’. Mut hyvä näinki.

    Vastaa
  3. Etelä-Savo ja Anna-Liisan aviomies
    Etelä-Savo ja Anna-Liisan aviomies says:

    Meillä on omakohtainen ja lyttäävä kokemus aviokriisistä, kun totuudet kolmansista paljastuivat. Vaikka molemmat ovat vastuussa yhteiselämässä, minä tunnustin tyhmyyteni. ”Paine” (josta Juutinen) tässä kirjoitti tuli minulle salailuna sietämättömäksi.

    Kiitos vaimon! – uudesta mahdollisuudesta.
    Kiitos Timo! – uskosta minuun / meihin katumuksen käsittelyssä.
    Kiitos työkaverin PP:n – suosituksista TTT:hen.

    Olemme tänään yhtä mieltä siitä, että ilman ’luottoasi’ pari ja perhe olisi meidän tapauksessa erillään. Ja se kaikki yhdessä rakennettu ja unelmoitu olisi rikottu totaalisesti.

    En toki väitä, etteikö haavoja olisi nytkin. Mutta me suunnilleen tiedämme miksi niin on. Tajusimme terapiakäynneillä, että ”kuplat” oli puhkaistava. Nähtävä toisemme uudessa valossa. Ei pakosta vaan ymmärryksen jälkeen.

    Anteeksi pyytäminen ja anteeksi saaminen eheytti meidät. Kuulostaa ehkä kevyeltä fraasilta tai ´heitolta´, mutta niin se oli meillä. Siihen tarvittiin useampia A1-tapaamisia yksin ja kolmisin. Sopivasti ja sovellettuna.
    Totta maar, ei ne käynnit olleet vain kevyitä, vaikka olo lähes aina sieltä lähtiessä olikin sellainen.

    Arvioimme kaiken kuitenkin niin, että raha on alisteinen todellisen hyvän löytymiselle, kriisissä varsinkin. Verraton satsaus, jota emme tosiaankaan kadu. Sen seurauksena löysimme toisemme ja läheisyytemme uudestaan!

    Nyt voisi laulaa, kuten tässä parisuhde-blogissa tunnettu artisti. Kiitos laulun sanoituksen!

    Vastaa
  4. Birgitta ja eroperhe
    Birgitta ja eroperhe says:

    Moi!

    Mietin Timo pitkään kirjoittamista. Miksi? Koska kokemukseni ovat kahtaanlaiset. Skitsoidit.

    Ne meidän käyntimme aikoinaan siellä pariterapia/sovittelussa olivat parasta, jos niin voisi sanoa. Edelleen ajatuksissani erittäin hyviä ja tarpeellisia. Ajankohtaisia. Ammattilaisen käsialaa. Mies oli asiasta täysin samaa mieltä. Absolut.

    ”Oli”. Sillä hän kuoli kaksi vuotta eromme jälkeen. Ja juuri hän, mieheni, halusi ja toivoi enemmän, ettemme eroasi. Siihen kuitenkin päädyttiin! minun, luonteeltani voimakkaamman tahdosta. Nyt näen: itsepintaisen tarmon ohjaamana.
    Muistanet Timo, kuinka tunteeni eron ja jatkamisyrittämisen välillä heittelivät tuolloin helvetillisesti.

    Lukijat eivät ehkä täysin ymmärrä, kun sanon, että lähes joka ilta viimeiset kaksi vuotta (makkariini mennessäni) tulee se hetki, jolloin sydämessäni kaipaan sitä miestä, jolle näytin ovea. Lukuisat ovat ne kerrat, kun kyynelehdin ja itken lasten näkemättä.

    ”Näytin ovea” ilmaus nousee siitä, kun sinun A1:n ovessa lukee jotakin sellaista, että pyritkö olemaan oikeassa vai onnellinen..
    Se teksti ärsyttävästi puhutteli silloin. Nyt myöhemmin vielä enemmän.

    Ja arvaapa, mikä muu vielä kolahtaa? Kyynelin ja kovasti.
    Tämän blogikirjoituksesi musa ”Minä sinua rakastan”. Koska taatusti tiedän mieheni ajatelleen laulun sanoin. Vaikka hän ei sellaista julistanut, hän tähysi ongelmien yli aina vanhuuten saakka. Kaiken kurjan keskellä hän olisi tahtonut rakkaus-lupauksensa pitää. Kipeästi tiedän, ja eräästä kalenterimerkinnästä sen vielä myöhemmin luin, kun tavaroita eroteltiin.

    Tuo Juhan laulama biisi on kuin tunneankkuri minulle, leskirouvalle murkkujen kanssa.

    Miksikö kirjoitan? Palaan tähän alkuun. Kirjoitan yhtäältä aitona kiitoksena kaikesta siellä koetusta, mutta toisaalta on tosi hävettävää ja kurjaa nähdä itsestä se mitä kirjoitan. Nolottaa oma osani ja vastuuni.

    Olen käynyt eron jälkeen yksilöterapiassa. Olen saanut työstää myös tätä tapahtunutta. Ja sieltä myös saanut rohkeutta (hiukan) avata asioita näiden murkkujeni kanssa.

    Sinulla oli tapana sanoa, että ”totuus tekee teidät vapaaksi” sekä ”tulevaisuutta tehdään nyt”. Muistan nämä muutamia kertoja esille otetut viisaudet.

    Eli kirjoitan nyt toiseksi siksi, että totuuden – kirpaisevankin – itsessä näkeminen ja tunnustaminen on tie eteenpäin. Tämän olen saanut elämässäni kovan kautta kokea. En kuitenkaan ole menettänyt tulevaisuustoivoani… Mutta ei siitä tässä enempää.

    Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.