Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää. Tämä blogijuttu on kiinteää jatkokuvausta aiemmin julkaistulle Yhdessä – Vieläkin! -blogipäivitykselle. Mikäli et ole tullut tietoiseksi, miksi kirjoitan juuri tällaisin otsikoin, on ensiarvoisen tärkeää pistäytyä alkutilanteen `kirjeen vaihdossa`. Klikkaatästä.
Tässä Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää -osassa esitän kaksi piirrosta, joihin eräs Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakastyössä tapaamani pariskunta kertoi kiintyneen aivan erityisellä tavalla. Tavatessamme, liki kymmenen vuotta sitten, tämä aviopari kertoi olevansa ”eron partaalla”… ”pönttö sekaisin” ja eläneensä juridisen avioeron harkinta-ajan loppuaikoja.
He eivät kuitenkaan eronneet. He lähestyivät minua nyt vuosikymmen myöhemmin, pitkällä Yhdessä Vieläkin! -kirjeellään. Yllättäen. Iloa kirjeen saajallekin tuottamalla.
Kirjeessä nostetaan keskiöön henkisen kasvamisen ja yhdessä elämisen laadun kohoaminen. Kirjoittajien mielestä ”pariterapiaan uskaltautuminen” ja ”yhdessä yhteiseen kiintopisteeseen pyrkiminen” ovat palkinneet heitä tavalla, jonka ”sukulaiset ja ystävätkin ovat huomanneet”.
Tässä taannoisessa pariterapiaprosessissa oli käytössä kaksi kuvaa, jotka tässä nyt – heiltä saamani palautteen innoittamana ja luvalla – julkaisen.
Hyödynnä Sinäkin tallenteisiin sisällytettyä viisautta. Tee se kuvan virikkeiden synnyttämiin ja omiin ajatuksiisi pysähtymällä. Keskustele asiasta mahdollisen kumppanisi kanssa, tai jos niin tahdot, vieläkin perusteellisemmin yksilö- tai parisuhdeterapeutin kanssa.
Ihmisen elämänkaari – Missä ikävaiheessa olet?
Ihmisen elämänkaari kulkee varsin samanlaisia kehityksellisiä perusvaiheita. Mutta silloin kun oma pitempikestoinen ja epämääräinen ahdistus hallitsee mielialaamme, meidän on varsin vaikea mieltää kokonaisuutta. Emme näe riittävästi sitä elämänkaaren vaihetta, johon osaltaan ehkä yksilöllinen sisäinen kipumme liittyy.
Lukuisat Timon Työnohjaus ja Terapian yksilöasiakkaat ovat kertoneet minulle, kuinka he ovat terapeuttisissa ja tukea antavissa keskusteluissaan saaneet itselleen tarvittavaa ymmärrystä. Näissä A1:n tapaamisissamme visuaalinen materiaali tukee rakentavalla tavalla henkilökohtaisten oivallusten ja uuden ymmärryksen syntymistä. Ohessa julkaistava mustavalko kuva on siis eräs `todistettu` esimerkki sellaisesta.
Voit lukea, tulkita ja soveltaa piirrosta omaan nykyiseen elämäntilanteeseesi, kun kuvaan ihmisen elämänkaarta seuraavasti; joskin tässä kovin pelkistävästi.
Kehityksen perusvaiheen jälkeen, jokseenkin noin 28-vuotiaana ihminen kulkee eräänlaisesta elämänsä ”portista”. Tällöin hän kenties ensimmäisen kerran elämässään pysähtyy miettimään elämänsä suuntaa.
Milloin Sinä olet miettien navigoinut elämäsi suuntaa?
Noin 35 ikävuoden nurkilla ihminen tulee ”risteykseen”, jolloin hän katselee erityisen kriittisesti elämäänsä; saatamme tällöin kyseenalaistaa kaiken näkemämme ja aiemmin valitsemamme. Vaiheelle tyypillistä on itsenäisen omatunnon kehittyminen.
Välitilinpäätös.
Tuskien ja ilojen kautta ihminen nousee kuin ”kukkulalle”, saa ilmaa siipiensä alle ja jatkaa matkaa yksilöllisetkin päämäärät mielessään.
Viisissäkymmenissä sukupuolisuuteen kohdistuu uudenlaista ihmettelyä; miehet ja naiset kohtaavat itsessään olevan vastakkaisen sukupuolen.
Mitä tämä sitten voisi olla? Ehkäpä sitä, että opimme katsomaan asioita laajemmin ja eri puolilta. Se tuo elämään uudenlaista suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä.
Edellä kuvattu tiivistys oli näkökulmaltaan yksilökeskeinen. Olisi kovin mielenkiintoista kuulla, millaisia huomioita teit omalla kohdallasi?
Jos elät tällä hetkellä pitempikestoisessa parisuhteessa, avo- tai aviosuhteessa, voimme myös siinä koettavia eri vaiheita kuvata piirroksen ja kehitysvaiheiden avulla.
Parisuhteen kehitysvaiheet – Missä vaiheessa tunnistat olevasi?
Tässä esitettävä perisuhteiden kehitysvaihe on kuvattu ydinperheen asetelmassa, vaikka toki tiedämme nykyperheiden moninaisuuden.
Kuvavalinta on erityisen perusteltu blogikirjoitukseni alkuperällä. Juuri tämä kuva oli keskeistä sille parille ja perheelle, josta tässä ja edellisessä blogikirjoituksessani olen heidän luvallaan kirjoittanut.
Ota kuvasta kiinni (kuvainnollisesti). Tuumaa omaan elämänvaiheeseesi!
Oletko kenties juuri tällä hetkellä keskellä parisuhteen ja perhe-elämän kriittisiä vuosia? Ei ole pahitteeksi, jos/kun keskustelet mahdollisen elämänkumppanisi kanssa.
Kontaktoi rohkeasti asiantuntijaa, silloin kun omat sanat loppuvat tai yhteiselämä ahdistaa pakahduttavan kuolettavalla tavalla. Apua on tarjolla kriisinsä keskellä elävälle! Mikkelissäkin.
Mikä tilanne parisuhteessa tällä hetkellä?
Otsikon kysymykseen voit tehdä tilannekatsauksen yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa. Tässä voitte käyttää apuna vaikkapa taannoista blogitekstiäni, jossa kysytään ”Mikä on tilanne ja tarve parisuhteessa? Linkillä suoraan sinne tästä.
Artikkelikuva:
Angelica Bacirtzis (Åre, Ruotsi)
Lisälukemista:
esim. L.Uuusitalo-Arola & K. Kanninen Terapian tarpeessa? Lyhytterapeuttinen itsehoito
teksti- tai äänikirjana, kirjaesittelyyn linkillä tästä.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2022/06/EMNC8609.jpg1024768A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2022-07-01 11:55:282022-07-01 19:55:04YHDESSÄ – TYÖ TEKIJÄÄNSÄ KIITTÄÄ!
Liputan uskollisuutta – autan uskottomuudessa Mikkelissä. Tämä on kesäkuun blogijuttu, jossa artikkelikuva viittaa aihetta käsittelevään e-kirjaan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT). Se julkaistiin keväällä 2022.
Opas on kiteytys 25 vuoden aikana tehdystä työstä, kun olen auttanut satoja pareja tilanteissa, jossa ollaan uskottomuuden teeman äärellä. Nykyinen vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa.
MITÄ KOTIMAINEN TUTKIMUS PALJASTAA USKOTTOMUUDESTA?
Uskottomuus ilmiönä on perin monisyinen, yksilöllinen ja aina parikohtainen, parisuhdeterapeuteille kuitenkin kovin tuttu.
Tässä bloggauksessani, kun käytän ilmausta parisuhdeuskollisuus tai -uskottomuus, tarkoitan sillä silloin miehen ja naisen välistä vakavaa seurustelusuhdetta, avo- tai avioliittoa.
Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä on tilastoitu vuosikymmenien ajan, aina 1970-luvulta.
Viimeisin Väestöliiton FINSEX-tutkimus koottiin 6000 miehen ja naisen otannalla vuonna 2015. Tähän tutkimukseen osallistuneet olivat 18–79-vuotiaita.
Seurantatutkimuksissa on käynyt ilmi – toisin kuin `somen mediamaisemassa` erheellisesti saattaisi luulla – uskollisuutta arvostetaan ja siihen pyritään jopa entistä enemmän. Tällainen uskollisuuden lisääntymisen trendi läpäisee koko eletyn 2000-luvun ajan.
Kysymykseen ”tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapainen syrjähyppy hyväksyä” vastattiin 1970-luvun alussa paljon nykypäivää sallivammin.
Vallinneen kehityssuunnan voisi sanoitta myös näin: suomalaiset pettävät yhä vähemmän. Tämä on todentunut varsinkin avio- ja avoliitoissa. Naimisissa olevista miehistä 22 prosenttia ja naisista 13 prosenttia kertoi pettäneensä kumppaniaan. Avoliitossa olevista miehistä uskottomia oli 13 prosenttia ja naisista 8 prosenttia.
Miten oma uskottomuus sitten ymmärretään?
Uskottomuuteen liittyvät vastaukset kielivät siitä, että miehillä salasuhteiden taustalla ovat enemmän määrälliset, valloittamiseen ja seksiin liittyvät asiat, naisilla puolestaan laadulliset tunnetekijät. Naiset ilmaisevat oikeuttavan uskottomuutensa erityisesti sillä, että nykyinen parisuhde tuntui heistä ”kylmältä ja tunneköyhältä”.
Tiedämme, että miehet ja naiset toivovat vakavaa suhdetta yhtä paljon.
Luotettava tutkimusnäyttö paljastaa, että uskollisuudesta on näin tullut meille yhä tärkeämpi kriteeri yhteiselämässä. Uskollisuus – uskottomuus -vaihtoehdoilla ikään kuin myös halutaan mitata omaa arvoa toisen silmissä: kelpaanko, riitänkö, rakastaako hän ja haluaako vain ja ainoastaan minua. Sanomattakin on selvää, että ”haluamme olla toiselle erityisiä ja arvokkaita”.
Minä liputan uskollisuudelle. Mitä Sinä ajattelet uskollisuudesta, ja toisaalta sen rikkoutumisesta?
PETTÄMINEN – MISSÄ RAJANNE KULKEE?
Pettämisen raja vaihtelee parisuhteissa. Joillakin raja menee mediapornon katselussa, toisilla intiimissä suutelemisessa ja kolmannet vastaavat, että ”vasta yhdyntä on pettämistä”. Yleisesti voinemme kuitenkin todeta: kaikki sellainen, mikä rikkoo yhteistä sopimusta parisuhteesta ja uskollisuudesta, on uskottomuutta.
Kokemus uskottomuudesta on usein hyvin kivuliasta ja rikkovaa molemmille osapuolille. Rajalinjan näkemyksestä riippumatta.
Oletteko keskenään keskustelleet uskollisuuden ja uskottomuuden käytännön rajamerkeistä?
USKOTTOMUUDEN KIPUA MOLEMMILLA – PETETYN JA PETTÄJÄN ASEMASSA
Massiivisia tunteita. Molemmat parisuhteen osapuolet kokevat tapahtuneesta vahvoja ja vaikeita tunteita. Mutta eri tavoin.
Petetylle luottamuksen rikkoutuminen sekä oman kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunne ovat todella raastavia. Hän tuntee oikeutetusti vihaa tapahtuneesta, pelkoa tulevasta ja surua suhteensa puolesta. Kaikki yhteiset hyvät kokemukset tuntuvat kertaheitolla menettävän merkitystään.
Terapeutillekin kuvataan toistuvasti tämä kodin kokemus siitä, kuinka toinen kävelee pettäjän perässä ja vaatii kuulla kaikki yksityiskohdat sekä erityisesti vastauksen ”miksi” kysymykseen. ”Muuten en voi elää!” on ahdistuneen, vereslihalla sanottua.
Ei ole helppoa pettäjälläkään.
Pettäjän on vaikea kestää omaa syyllisyyttään ja nähdä aiheuttamaansa kipua toisessa. Hän tuntee syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa siitä, että josko toinen ei kykene antamaan anteeksi. Yhdessä olon ilmanala täyttyy ikävien ja raskaiden tunteiden painosta, sillä pettäjällä on harvoin sellaisia vastauksia, jotka torppaisivat kyselyn. Hän ei ymmärrä itsekään tapahtunutta.
Tässä tilanteessa uskottomaksi paljastunut kyllästyy puhumaan samasta asiasta ja kokemaan syyllisyyden koko ajan uudestaan; joskin neutraalin ja luotettavan parisuhdeterapeutin luona monet kertovat päässeensä ”yhteiselle alustalle”.
Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakastyössä, kuten kaikessa ammatillisessa parisuhdeterapiassa, painopiste kohdistuu juuri siihen intiimiin suhteeseen, jossa uskollisuuden raja on rikkoutunut. Ei suhteen ulkopuoliseen.
Keskiössä on sen ymmärtäminen, mitä tässä omimmassa suhteessa on uudelleen nähtävää. Mitä toinen (pettäjä) on läheiseltään, ehkä pitkäänkin kaivannut? Millä sektorilla ja missä asioissa vajekokemukset ovat ilmenneet? – puolin ja toisin. Ovatko halut ja toiveet tulleet riittävästi kerrotuiksi? Mitä muita seikkoja en ole voinut, kyennyt tai kehdannut tuoda asuinkumppanilleni tiettäväksi?
Elämä kutsuu muutokseen joskus hiljaa kuiskaillen, joskus taas rajusti huutaen!
Pitkä työkokemukseni parisuhde-elämän erilaisten todellisten kysymysten äärellä on osoittanut, kuinka henkilöt oivaltavat ja saavat uutta ymmärrystä kaikesta siitä, mitä ovat suhteessa kokeneet tai jonka eteen joutuneet. Kivutta se ei tapahdu, mutta mikäpä muukaan muutos ihmisen elämässä ja parisuhde-elämässä tapahtuisi ilman sitä.
Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen on minulle soittaneen henkilön ilmaus. Tai vielä tarkemmin siteeraten kysymyksenä:
”Pääsiskö Mikkelissä parisuhdeterapiaan tällä hetkellä, ja josko se auttaisi… kun on noita uusiutuvia konflikteja?”
Siinä kaikki! Henkilö nimittäin kontaktoi hetkenä, jolloin olin salaattilounaalla, ja tilannesidonnaisesti en voinut jatkaa puhelua yleisellä paikalla. ”Jatkan mielelläni puhelua, kun pääsen lautaselta parempaan tilaan”, totesin.
Sovimme soittajan esityksestä, että hän soittaa uudelleen tuntia myöhemmin. Tätä puhelua ei tullut, enkä itse kyennyt salaiseen Prepaidiin soittamaan. Että näin kävi, lieneekö tuona ajankohtana vallinneilla koronarajoitteilla osuutta asiassa, mene ja tiedä.
Asia jäi vaivaamaan.
En ole tänäkään päivänä tietoinen, millaisista ongelmista, riidoista tai konflikteista soittajan parisuhde-elämässä mahtoi olla kysymys. Parisuhdeterapia hänellä oli kuitenkin mielessä. Ja konflikti-sanaa hän käytti monikossa.
Tässä kirjoituksessani en ryhdy nyt arvuuttelemaan soittajan kokemien ristiriitojen, konfliktien tai ongelmien sisältöä. Valitsen tämän menettelytavan tietoisesti. Jätän asiasisällön avoimeksi. Tällöin lukija voi avoimemmin pohtia ja peilata omaa kokemusmaailmaansa siihen, mitä jäljempänä kirjoitan konflikteihin suhtautumisesta, olivatpa nämä sitten yhdenlaisia tai toisenlaisia. Ja mietittiinpä apua parisuhteeseen Mikkelissä tai muualla.
Miten suhtaudut parisuhteessasi koettuihin konflikteihin ja mahdollisiin ongelmiin?
Esitän tässä blogitekstissä neljä erilaista vaihtoehtoa sen suhteen, mitä yleisesti tiedämme ihmisten erilaisista tavoista suhtautua yhteiselämässä eteen tuleviin ja koettaviin haasteisiin. Miten silloin reagoidaan? Tiivistän nämä tavat neljään ryhmään.
Neljään puristetut vaihtoehdot ovat tietysti moni-ilmeistä todellisuuttamme hiukan pelkistävää. Silti väitän, että niissä erottuvat neljä erilaista tapaa kohdata vaikeita ja kiusalliseksi koettuja vuorovaikutusongelmia, olivatpa nämä sitten enemmän yksilöllisiä tai toisaalta parina koettavia.
Tietämättä Sinun/teidän erilaisista yhteiselämänne ajankohtaisista haasteista, vaikeuksista tai ongelmista, pyydän Sinua ensin arvioimaan itseäsi seuraavien kahden kysymyksen äärellä.
Onko näkemyksesi nykyisestä parisuhteestasi sellainen, että se on (suurenkin) keskinäisen vaikeuden äärellä pelastettavissa?
Millainen ongelmanratkaisija olet omasta mielestäsi? Oletko yleensä, vaikeuden kuin vaikeuden eteen tullessa, ratkaisijana aktiivinen vai passiivinen – luovuttaja vai taistelija?
Neljä tapaa käyttäytyä vaikeassa konfliktitilanteessa
Mikä on Sinun tapasi suhtautua silloin kun parisuhteenne rakoilee tai yhteiselämän haasteet näyttäytyvät toistuvina riitoina ja rajuina konflikteina?
Kun parisuhde ei tunnu toimivalta, oletko taipuvainen käyttämään puheessasi useastikin ilmauksia ”erotaan”, ”muutan erilleen”, ”ei sinun kanssasi enää kannata yrittää”… tai jotakin muuta vastaavaa; sellaista joka heijastelee, kenties jo pitemmältä ajalta ajatuksenjuoksuasi eroamisesta ja yhteiselämän lopettamisesta. Miltä Sinusta kuulostaa parisuhde-elämän tutkijoiden tässä kohdassa käyttämä termi ”Parisuhteesta irrottautuminen”.
Parisuhteesta irrottautuminen on yksi neljästä käyttäytymistavasta silloin kun koettuja ja toistuvia keskinäisiä riitoja ja konflikteja ei syystä tai toisesta saada oikenemaan.
Irrottautuminen olemassa olevasta suhteesta tapahtuu sekä henkisesti että konkreettisesti. Tällä maaperällä operoivat voivat toimia kahdella tavalla: aktiivisesti suhdetta vahingoittamalla tai ikään kuin hiukan passiivisemmin, uhkailupuhetta viljelemällä. Molemmilla ’tyyleillä´ konkreettinenkin eroaminen lähenee.
On olemassa vielä laaja-alaisempaa passiivisuutta.
Toisenlainen passiivisuus on ilmeistä käyttäytymisvaihtoehdossa, josta parisuhdetutkimuksessa käytetään nimitystä ”Laiminlyönti”.
Tästä on kysymys silloin kun puolisot eivät tee mitään olemassa olevan parisuhteensa hyvinvoinnin eteen. Suhde annetaan väljähtyä ja lakastua, vaikka apua parisuhdeterapiastakin olisi saatavilla.
Tyypillisiä ovat esimerkiksi seuraavat: toinen jätetään arjessa huomioimatta, yhdessä tekeminen on unohtunut, keskinäinen parisuhdeseksi sivuutetaan, keskustelu kumppanin kanssa ei kiinnosta, kritisointia toisesta löytyy joka rintamalla.
Laiminlyöjien ilmapiirissä vallitsee krooninen tyytymättömyys, ilman että suhteen osapuolet hakisivat koettuihin ongelmiin ratkaisuja.
”Lojaalisuus”– mitä ja millaista se on?
Olemmeko samoilla jäljillä, kun minulle lojaalisuus-sanasta yleisellä tasolla tulee mieleen ihminen, jolle säädettyjen lakien ja ohjeiden noudattaminen on tärkeää. Hän on uskollinen, pyrkii olemaan luotettava ja rehellinen, niin työssä kuin kotona.
Lojaalisuuden voidaan nähdä myös eräänä puolisoiden vaihtoehtotapana edetä parisuhdevaikeuksiensa kanssa. Tästä prof. Caryl E. Rusbult kirjoitti ennen syöpään menehtymistään useasta näkökulmasta.
Lojaalit puolisot eivät varsinaisesti tee mitään erityisiä toimenpiteitä. He ovat uskollisia muodostamalleen aviosuhteelle. He ikään kuin uskovat vallitsevan vaikean vaiheen kuuluvan yhteiselämään. He tahtovat vakaasti, toivovat ja kenties rukoilevat suhteensa puolesta.
Tämä uskollisuuden puoli näkyy siinä, että parisuhdevaikeuksissaan he aidosti pyrkivät tukemaan toisiaan. Kritiikinkin keskellä. Ja sellainen mielestäni vaatii sekä yksilöllistä kypsyyttä että tervettä, oikeasuhtaista suhteellisuudentajua.
Neljäs tapa käyttäytyä vaikeiden parisuhdekonfliktien pyörteessä on”Ratkaisuhakuisuus”.
Jos tällainen termi tuntuisi istuvan Sinun ja kumppanisi kohdalla, arvelen toistenkin teitä tuntevien näkevän teissä siihen viittaavia seikkoja ja toimintatapoja, kuten seuraavia.
Puolisot ilmaisevat tyytymättömyytensä, mutta molemmat toisiaan kuulostellen ja kuunnellen. He keskustelevat ongelmistaan, pettymyksistään ja ajankohtaisista tarpeistaan. Ratkaisuhakuisilla on vara kompromisseihin, ja he myös tekevät sellaisia.
Itse kuulen vastaanottotyössäni – varsinkin arviokäynnillä – toisen osapuolen, `sen varauksellisemman` ilmaisevan jotenkin tähän tapaan: ”lähdin tänne parisuhdeterapiaan, kun tuo toinen sellaista toistuvasti toivoi ja pyysi”. Eikö siinä Sinustakin ole kysymys vastuullisen aikuisen kyvystä ja halusta tehdä kompromisseja ja etsiä ratkaisuvaihtoehtoja ulkopuolisen avittamana.
Parisuhdeterapia, silloin kun siihen sitoudutaan, tarjoaa parhaimmillaan molemmille parisuhteen osapuolille tasapuolisen ja turvallisen keskustelufoorumin. Monipuolisen `peilauspinnan`.
Sellainen mahdollistaa yhteiselämän mustista hetkistä, kivuista ja hankauskohdista puhumisen tavalla, joka motivoi myös kotioloissa laadukkaampaan kanssakäymiseen. Tällaisessa prosessissa tapahtuu suhteen aitoa, sisäistä ja dynaamista kasvua. Tapauskohtaisena.
Apua parisuhdeterapiasta Mikkelissä
Olen kirjoittanut kymmeniä blogijuttuja otsikon aiheen ympärillä. Verkkosivun etulehdeltä pääset näihin ja e-kirjoihin sekä kymmeneen teemavideooni.
Edellä kirjoitin eri tavoista suhtautua vallitsevaan tilanteeseen, silloin kun toistuvat riidat tai muu epäsopu ahdistaa parisuhde-elämässä. Kutistin neljään tapaan edetä. Teen samoin lisälukemisehdotusteni suhteen.
Tässä esillä olevassa PARISUHDETERAPIA MIKKELI … –blogijutussani olen tällä kertaa käyttänyt useita Pixabay kuvapankin kuvia.
Kiitokset seuraaville kuvaajille: Artikkelikuva Gert Altman ja siitä järjestyksessä Pixapay_eyes-5374227_1280, Engin Akyurt, mikegi by pixabay, Gerd Altman, S.Herman ja F.Richter.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2021/07/dispute-4033280_640.jpg426640A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2021-07-27 12:33:432021-07-27 15:45:31PARISUHDETERAPIA MIKKELI KONFLIKTIEN JÄLKEEN
Arviokäynti. Huomion kohteena parisuhde-elämän kysymykset.
Mistä silloin on kyse, kun sellainen toteutuu kasvotusten Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) vastaanottotilassa?
Vastaan tässä ”blogitiedotteessa” kysymykseen nimenomaisesti vuosien 2023-2024 osalta Mikkelissä.
Sovittelua?
Mikä on tilanne ja tarve parisuhteessa?
Parisuhde vaatii huomioon ottamista, paneutumista ja panostusta!
Sanoin eräälle pandemia-ajan ahdistamalle juuri noilla sanoilla. Oikopäätä tuli kuitti: ”Niin en ole osannut tehdä, koska työ on ollut aina top-ykkönen… eikä sekään, mutta tämä kaikki muu… Korona sen näytti, miten tyhmästi sitä on toiminut…”
Tämä aviopari jatkoi arviokäyntinsä jälkeen heidän mahdollisuuksiensa kannalta sopivalla käyntimäärällä. Saamani kirjallisen palautteen perusteella ”se laukaisi jännitteitä ja saimme kaivatun käänteen ja pelimerkkejä just tähän meitä erottaviin ja väliin tulleisiin, taustat ja kokonaistilanne huomioiden…”
Edellä siteerattu on tässä asianosaisten luvalla esimerkkinä epidemia-ajan kokemuksista. Sinun ja teidän olosuhteenne saattaa olla jokseenkin samanlainen tai sitten se on aivan toisenlainen. Voit peilata sitä esimerkiksi seuraavin ilmauksin.
Uskottomuuskriisi valvottaa!
Toistuvaa riitelyä pikkuasioista!
Kiinnostus kumppania kohtaan kadonnut!
Mieleni valtaa ajatus: parisuhteemme on lopullisesti katkolla!
Pitempään hiertäneisiin kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän ratkaisuja omin konstein!
Muistutan, että ammattiapua ja täsmätukea on tarjolla, Mikkelissäkin.
Avunhakemisen taito on valtavan hienoa – koetusta riippumatta – sillä elämänkaaremme sisältää monenlaista. Tavallisten kasvu- ja elämänvaihekriisien lisäksi on paljon odottamatonta ja epätoivottavaa. Kukaan meistä ei elämässään pärjää vain oman itsensä varassa. Hyvienkin läheisten ympäröimänä ihminen saattaa jossakin vaiheessa kaivata lisää apua ammattilaisen antamana.
Mikä on arviokäynnin idea ja hyöty?
Lyhyesti: jotta mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaisivat!
Sillä toimivasta ja tuloksellisesta pariterapiasta tiedämme, että siinä syntyy osapuolille heitä yhdistävä kokemus, ja itse asiassa jo varhaisessa vaiheessa.
Asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Terapeutti puolestaan tuntee tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita, joko yksilöinä, parina tai perheenä. Terapeuttisen toiminnan mahdolliset esteet, ulkoiset tai henkilökemiaan liittyvät tunnistetaan ja tunnustetaan.
Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – niitä molempia tarvitaan, ja siksi arviokäynti.
Voiko tulla yksin?
Tämän kysymyksen olen kuullut lukuisia kertoja.
Parisuhde on ainakin kahta ihmistä koskeva asia. Tällöin ensikontaktissakin molempien kokemus, näkemys ja ääni on tavoiteltavinta. Lähtökohtaisesti ykkösvaihtoehto. Arviokäynnille voi silti osallistua myös yksin. Tiedän kokemuksesta, että aina kumppani ei pääse tai edes halua osallistua.
Yhteiselämän kokonaisuudessa on ymmärrettäviä tilanteita, joissa toinen puolisoista haluaa käsitellä omia tunteitaan, tapahtumia ja kokemuksiaan aivan yksin. Saatat juuri nyt etsiä itsenäisesti tukea eri vaihtoehtojen ja ratkaisujen etsintään.
Tietä toisin tekemiselle parisuhteessa on mahdollista omaksua myös yksilökäyntien avulla.
Mitä arviokäynti kestää ja maksaa?
Arviokäynti A1:n vastaanottotilassa kestää noin tunti ja vartti. Käynti maksaa 60 € ja se maksetaan käteisellä kuittia vastaan tapaamisen yhteydessä. Asiakkaan tilanteesta riippuen arviotapaamisia järjestetään 1-3 krt.
Ajankohtaan liittyvänä: Tapaamiset ovat terveysturvallisia. Terapeutti on asianmukaisesti rokotettu. Maskit tarvittaessa käytössä. Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) vastaanottotila on desinfioitu jokaisen asiakasajan jälkeen läpi koko koetun korona-ajan.
Mitä arviokäynnin jälkeen?
Arviotapaamiselle tulevalla ei ole jatkamisen pakkoa.
Arviokäynnin suhteen korostan asiakkaan vapautta hyvinvointinsa edistämisessä. Henkilöiden ei tarvitse tuntea noloutta tai häpeä siitä, jos aiemmin kerrotussa ”keskinäisten kemioiden tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen Timon Työnohjaus ja Terapiassa tässä ja nyt. Tällöin mietitään muita avun ja tuen mahdollisuuksia olemassa olevan tiedon varassa.
Mikäli yhdessä päädymme varsinaisen työskentelyn aloittamiseen, se määritellään tapauskohtaisen tarkoituksenmukaisena.
Terapeuttiselle työskentelylleni tällä hetkellä on tunnusomaista, että se on kohdennettua ja supportiivista, ratkaisukeskeistä ja kohtuullisen lyhyttä. Rajatut kipu- ja kitkakohdat voivat olla 3, 5, tai 10 tapaamiskertaa. Nämä käynnit eivät ole Kelan tuetun psykoterapian piirissä.
Varsinainen (mahdollinen) terapia, sen tapauskohtainen henkilöasetelma, tapaamismäärä, kesto ja kustannukset määrittyvät arviokäynnillä. Nämä tapaamiset puolestaan maksetaan sähköisesti. Ja ne henkilöt, joilla on oman kuntansa myöntämä maksupalvelusitoumus, maksut sopimuksen mukaisena.
Lopuksi
Pitkän linjan parisuhdeterapeuttina tiedostan toivon tärkeyden. Tultiinpa avun lähteille yksin tai yhdessä. Reilun 2 200 asiakaskokemuksella ajattelen, että tärkeimpänä epätoivossakin on toivo, joka voi siivilöityä valona kahden ihmisen väliin mielten ja sydänten kohdatessa.
Voit tutustua tämän blogikirjoituksen tekijään parisuhdeterapeuttina monenkirjavien teemakirjoituksien (v. 2023 lopulla yht. 102 kpl) tai videoiden (10) välityksellä. Linkillä tähän tarjontaan tästä.
Jos harkitset arviokäynnin toteuttamista kuluvana kesänä, laita viestiä tulemaan verkkolomakkeella tai soita Timolle suoraan.
Tavallinen tarina parisuhteessa 2021 (?) – otsikko on varustettu kysymysmerkillä.
Tarkoituksellisesti!
Esittelentässä viidennen avioliiton tyypin, sellaisena kuin tätä ryhmittelyä on kuvannut arvostettu amerikkalainen parisuhde-elämän tutkija ja psykologian professori Eileen Mavis Hetherington.
Kysymysmerkillä kannustan Sinua kyselemään kirjoitukseni äärellä, josko tässä kuvattu on kohdallasi ”se tavallinen tarina” kuluvana vuonna.
Tai lieneekö sittenkin tarttumapinta vahvempi jossakin toisessa, aiemmin blogitekstissä esittämissäni vaihtoehdoissa; joissa niissäkin kuvaan myös Etelä-Savossa elävien autenttisia kokemuksia (kaikki siteeraukset asianomaisten nimenomaisella suostumuksella).
Jos lukijana ”putosit kärryiltä”, aloita kirjoitussarjan ensimmäisestä ja etene aina tähän viimeiseen `parisuhde-eron´ mallinnukseen. Alkuun pääset (klikkaamalla) tästä.
(E) VAATIJA JA VETÄYTYJÄ – Se tavallinen tarina?
Anu ja Panu hakeutuivat pariterapeutin pakeille Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT) COVID-19 koronan puhkeamisvuonna 2020. Arviokäyntien (2) jälkeen ns. Apua pariterapiasta Mikkelissä -työskentely kesti yhteensä 10 kertaa.
Saapujat olivat suorasanaisia. Ensimmäiset repliikit, jotka kuulin, kuvaavat hyvin tätä asian tilaa.
Tässä me nyt ollaan. Työterveyslääkäri suositteli…Niin ja heti kysytään asiantuntijalta, erotakko vai jatkaa?
Kun pääsimme istuutumaan, havaitsin vahvistuvana sen, kuinka henkilöt olivat tyytymättömiä suhteensa sen hetkiseen tilaan. Heidän viestinsä terapeutille oli empimättömän yksituumainen ja selkeä:
Eroamme, jos nämä käynnit eivät auta!
Tässä kohdassa lukijan on syytä oivaltaa, miten allekirjoittanut reagoi tähän Anun ja Panun ensimmäisessä tapaamisessa sanottuun.
”Minä terapeuttina en voi luvata mitään sellaista, joka estäisi teitä toimimasta tahtomallanne tavalla. Te olette juuri niitä, jotka laittavat parisuhdettanne puntariin. Ja tulkitsette tulosta mahdollisten etenemisvaihtoehtojen välillä. En voi ottaa vastuuta eroamisesta enkä suhteen jatkumisesta. Sen sijaan annan kaiken hankkimani tiedon, viisauden ja ymmärrykseni siihen periterapeuttiseen työskentelyyn, joihin asianosaiset kulloinkin voivat, kykenevät ja haluavat sitoutua. Näin myös teidän kohdallanne, Anu ja Panu!”
Lisäksi annoin mainituille henkilöille ensimmäisen ja toisen arviokäynnin väliselle ajalle linkkiehdotuksen; sellaisen, jonka avulla voisivat lähemmin tuumailla kysymystä, onko pariterapiasta hyötyä. Linkki tämän asian yleiseen pohdintaan avautuu myös lukijalle, kun klikkaat tästä.
Parisuhde-elämäänsä tyytymättömät. Millainen sitten oli Anun ja Panun vuorovaikutusmalli?
Panun ja Anun asetelma oli –Eileen Mavis Hetheringtonin ja amerikkalaiseen seurantutkimusnäyttöön tukeutumalla – tyypillisin eroon johtava vuorovaikutusmalli.
Janan toisessa ääripäässä on ns. perinteinen avioliittomalli, jonka mainittu parisuhdetutkija, tutkimusnäyttöön perustuneena nimeää maininnalla ”todennäköisyys eroamisen suhteen pienin”. Tätä mallia kuvasin aiemmin blogissani A-kirjaimella. Halutessasi siihen kuvaukseen tästä.
Luit oikein! Psykologian professori todellakin toteaa, että kaikista kuvaamistaan viidestä avioliiton suhdetyyppimallista tässä ns. vaatijan ja vetäytyjän asetelmassa eroennuste olisi yleisin ja ennakoitavin.
Onko siis niin, että tässä E-kirjaimen tyyppikuvauksessa ja siinä vallitsevassa vuorovaikutuksessa yhdessä elämisen ja yhdessä pysymisen lopputulema tiedetään jo alkumetreillä? Ero on vain ajan kysymys?
En ajattele yksioikoisesti näin, varsinkin, jos suhteen osapuolet näkevät vaivaa yhdessä elämisen laadun puolesta. Tiedän – reilun neljännesvuosisadan aktiivisen parisuhde-elämän sparraajana – kertoa lukuisia sellaisia asetelmia, joissa eroamisen polulta on löydetty takaisin tyytyväisemmälle tielle.
VAATIJAN ja VETÄYTYJÄN HAASTEET – MILLAISIA?
Otsikon lyhyt vastaus kuuluu: Toinen osapuoli (tavallisesti nainen) haluaa keskinäistä keskustelua ja toinen osapuoli (usein mies) vaikenee vetäytymällä puhumattomuuteen! Eikä tällä kuvauksella tarkoiteta ainoastaan jotakin tiettyä yhtä tilannetta ja asiakysymystä, vaan asetelman toistumista viikoista ja vuosista toiseen.
Mitä mieltä olet Viivi & Wagner -fotoista?
Huomaa, että jossakin määrin ja lievähkönä vaatijan ja vetäytyjän -kuvio on varsin yleinen meidän suomalaisten parisuhde-elämässä ja sen vuorovaikutuksissa.
Pystynetkö vielä samaistumaan jommankumman osaan, kun kuvaan näin.
Toinen teistä halusi selvittää itselleen siinä hetkessä erityisen tärkeää asiaa, mutta ei onnistu saavuttamaan itselleen riittävää dialogia. Asia jää pahasti kesken, kun toinen vaikenee antautumatta keskustelulle. Tämä vaivaa ja hermostuttaa. Seuraa lisäkysymyksiä tai vihjailuja ”kun sua ei lainkaan asia kiinnosta”. Ja niinpä keskustelun vaatiminen käy entistä ilmeisemmäksi. Pulssi ja ahdistus kohoavat molemmilla.
Kirjoitin taannoin julkaistussa e-kirjassani (jonka linkkiosoite blogikirjoituksen lopussa) mm. näin:
Emotionaalisesti takaa-ajajat ovat ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan kertomalla toisille tunteista ja tuntemuksista. Heidän henkilökohtaisessa hyvinvointikokemuksessaan on olennaista emotionaalinen tunnekontaktin etsiminen ja saaminen.
Pakenijat ovat puolestaan ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan älyllistämällä vaikeita asioita ja mielellään vetäytyvät omiin oloihinsa pähkäilemään. Puhutaan esimerkiksi luolamiehestä. Siinä on osin kyse tästä positiivisesta tarpeesta ottaa etäisyyttä. Ajatella. Miettiä.Tuumailla yhteen.
Kuitenkin silloin kun meri alkaa myrskytä, kumpikin todennäköisesti liioittelee omaa tapaansa, vaikeudet alkavat. Taipumukset törmäävät.
Tiedämme kukin omasta inhimillisestä elämästämme, että emme ala aidosti ja luottamuksella puhumaan toiselle silloin kun tunnemme olevamme puhumiseen pakotetut. Tämän todistivat Anu ja Panu vastaanotollani.
Miksi heillä Panu vaikeni ja vetäytyi? Terapiaprosessin aikana selvisi, että Panulla olikin käyttäytymiseensä omasta mielestään (ja terapeutille) ymmärrettävä syy. Suuri ja kohtalokas pulma kuitenkin oli siinä, että kumppani ei tästä historian juuresta ollut koskaan tullut tietoiseksi.
Panua lainatakseni: ”Minä pelkäsin niissä loputtomien kysymysten hetkinä, että menettäisin täysin malttini ja kuristaisin kuten kotona lapsena tapahtui. Siksi oli minusta parempi paeta paikalta… enkä myöskään ole halunnut tuota vuosikymmenien takaista näkemääni kertoa Anulle, kauhistuu vaan…”
Mies siis suojeli paitsi itseään erityisesti rakastamaansa puolisoa. Suhteen tasapainon kannalta hän ikään kuin alitoimi. Panun tarkoitus oli hyvä, kuitenkin huonosti toimiva. Anu puolestaan toistuvasti ylitoimi, mikä ilmeni siinä, että raivostui tilanteissa aina vaan herkemmin ja nopeammin.
Kun pariterapeuttina kysyin häneltä, miten tämä tulkitsi miehensä tällaista puhumattomuutta. ”Ylimielinen paska!” oli terävä tiivistys. Ja jatkoi: ”Porukassa Panu kyllä jutteli asiasta kuin asiasta, mutta kun oltiin kahden, ja minulla olisi suhteeseen liittyviä toiveita, ehdotuksia ja kysymyksiä, niin ei…”
Anun ja Panun tilanteessa oli toteutunut ”se tavallinen kiertokulku”. Anu jaksoi aikansa vedota ja vaatia tätä keskittynyttä keskustelua keskenään, kunnes luovutti. Hän vähensi ja viilensi kaikenlaista kommunikointia kumppaninsa kanssa. Se näkyi seuraavaksi makkarissa. Hänen halunsa intiimielämän läheisyydelle koki saman. Vuorovaikutuksesta vetäytyjänä puolestaan nyt Anu.
Vaatijan ja vetäytyjän välisessä yhteiselämässä molemmilla on hätä. Näin se on Amerikassa ja kotimaassamme! Sillä tässä suhdetyypin mallissa on perimmäistä se, että ”kumpikaan ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi toisilleen”. Ja koska tällaista kohtaamista ei tapahdu, kumpikin tämän suhteen osapuoli pyrkii ratkaisemaan omaa ahdistustaan omalla tavallaan. Kumpikin etenee tavalla, johon toisen on entistä vaikeampi liittyä.
”Vaatija vaatii lisää…” ”Vetäytyjä lisää aktiivisesti etäisyyttään…”. Keskinäinen yhteys kadotetaan, koska molempien kokema paha olo paisuu ja pahenee. Tällaisessa kuviossa juurikin toisen syyttämiseltä ei vältytä. Siksi tässä yleensä tarvitaan vuorovaikutussysteemin täysin ulkopuolinen ammatti-ihminen, mikäli mielitään välttää se tavallinen tarina, eroaminen.
Kokemukseni mukaan tilannetietoiset ja avuliaat sukulaiset tai hyvät ystävät voivat myös avittaa, mutta vain rajallisesti. Heillä tähän `parisuhdesysteemiin´ kuuluvina henkilöinä tahtoo vain (jossakin vaiheessa) tulla vastustamaton taipumus asettua jommankumman puolelle. Nähdä ja tulkita suhteen toinen osapuoli kehityskulun suuremmaksi syylliseksi kuin se toinen. Se on inhimillistä, mutta autettavien kannalta ei ideaalisinta.
Myönteinen kehityskulku vaatijan ja vetäytyjän liitossa vaatii molempien osapuolten varauksetonta yhteistyötä. Suhteen työstämisessä liittoumat taustajoukkojen kanssa ovat epätoivottavia.
Anu ja Panu edustavat tässä blogikirjoituksessa esimerkkiparina vaatijan ja vetäytyjän liitossa. He päättivät kymmenen tapaamiskerran terapiaprosessinsa vuoden 2020 lopulla. Viimeisen tapaamisen yhteydessä he totesivat:
Vielä emme ole eronneet, emmekä sellaista tällä hetkellä ajattele samalla tavoin kuin eka kerran tästä ovesta sisälle tulimme.
Sovimme Panun ja Anun kanssa siitä, että en kuvaisi heidän parisuhdeterapian prosessia ja sen sisältöä ja vaiheita tämän enempää. Ainostaan sen, mihin työskentelymme ensisijaisuus keskittyi, me yhdessä ja yhteen ääneen tahdomme lisätä: tunnekeskeiseen terapiaan.
Niin sanotussa tunnekeskeisessä pariterapiassa pyritään kaiken aikaa siihen, että asianosaiset pyrkivät purkamaan tavaksi tullutta kielteistä vuorovaikutuksen kehäänsä. Liittoutumattoman, ulkopuolisen terapeutin avustamana opetellaan kuuntelemaan toista aivan uudella intensiteetillä. Prosessissa opitaan näkemään tunteiden taakse!
Yleisesti voimme todeta, että tämän blogikirjoituksen parin kanssa käytiin soveltaen seuraavia tunnekeskeiseen työmenetelmään liittyviä ulottuvuuksia. Tässä terapeuttisessa metodissa sellaisia ovat seuraavat seitsemän:
Tuhoavien keskustelujen tunnistaminen
Arkojen paikkojen löytäminen
Paluu vaikeaan hetkeen
Pidä minut lähelläsi –sitoutuminen ja keskinäinen yhteys
Loukkausten anteeksiantaminen
Tunnesiteen vahvistaminen seksin ja kosketuksen avulla
Rakkauden ylläpitäminen
Halutessasi voit tutustu tähän terapeuttiseen työtapaan, esimerkiksi Kunpa sinut tuntisin paremmin. Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen -kirjan avulla. Teos on Petri Auvisen suomennus (2011) alkuteoksesta Susan M. Johnson Hold me Tight. Seven conversations for a lifetime of love. Helsinki: Psykologien kustannus Oy.
Tässä on puolestaan tekstissä aiemmin mainittu e-kirja, jossa käsittelin vaatijan ja vetäytyjän kokemuksia kirjan keskushenkilöiden, Aavan ja Taiston kohdalla. Tämä digikirja on ladattavissa maksutta, kun klikkaat tästä.
Parisuhde 2020 Aavan ja Taiston tarina
LOPUKSI – Musan aika!
Ehkä et lukenut tätä TTT:n Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet -sarjan viimeistä blogikirjoitustani juhannuksena… Sekin on villi arvaus, virkistytkö valssilla… Oli niin tai näin, v. 2020 me lukemattomat YouTube katselijat kiinnitimme katseemme ja ihastuimme Lotan ja papan koronalauluihin.
Näiden laulelmien lomassa muistot palasivat niin kysyjällä, kertojalla kuin meillä seuraajilla monenlaiseen eletyn elämän muisteluun.
Valloittavaa näissä tiimin lauleloissa oli se avoin ja konstailematon vuorovaikutus, joka ilahduttavana rakentui ja syveni kahden aivan eri maailmoihin syntyneen suomalaisen välille. Liputin näkemälleni. Sellaiseen tunnelmaan tahdon kanssasi vielä palata. Päätän blogitekstini keskikesän otokseen, erääseen niistä.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2020/12/us-to-ra.png490400A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2021-01-13 14:16:412023-04-26 10:14:58TAVALLINEN TARINA PARISUHTEESSA 2021 (?)
Tämä kirjoitus on jatkoa blogitekstille Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020. Kirjoitus sisältää myös perustellun johdannon. Siinä kerrotaan kuin ”etkona”, miksi ja millä perusteilla ylipäätänsä käsittelen tätä varsin intiimiä aihetta. Tutustu! Tarvittaessa johdantoon tästä.
Esittelin artikkelin aiemmassa osassa tunnetun amerikkalaisen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin viidestä avioliittotyypistä kaksi. Ne olivat perinteinen avioliitto (A) ja yksilöllisyyttä tukeva avioliitto (B). Nyt esittelyvuorossa ovat kirjainsymbolein C-, D- ja E- tyyppikuvaukset.
Jos olet kielitaitoinen ja innokas lukemaan lisää, tässä tyypittelyjen lähdeteos.
Tässä kirjoituksessani viittaan ja osin siteeraan asiakaskokemuksia Mikkelissä. Näin teen asianosaisten nimenomaisella luvalla.
(C) OOPPERALIITTO
Oopperaliitto – onko vaikea yhdistää mielikuviisi? Ei hätää. Samat fiilikset. Minunkin on aina ollut hiukan vaikea mieltää tätä amerikkalaisperäistä nimitystä ja tyyppikuvausta, juuri tuosta etuliitteestä ´ooppera´. Mamman kotitekoinen, maukkaan muhkea oopperavoileipä tulee sanasta ensimmäisenä mieleeni. Mutta ehkä ei siitä kuitenkaan (suoranaisesti) ole nyt kysymys. Jos tilalle laittaisimme sellaisia ilmauksia kuin ´draama´, ´vuoristorata´ tai vaikkapa ´on-off´, niin pääsemme välittömästi jyvälle.
Essi ja Ilari ovat tässä kuvauksessa esimerkkeinä parisuhteesta, jossa liiton osapuolet elävät toistuvaa draamaa. He eivät sievistele. Heidän kodissaan tavarat lentävät, kun kumpi tahansa (!) kimpaantuu nopeasti ja tulisesti. Tapahtumien tempo ja kulku on kuin ison maailman toimintaleffoissa konsanaan.
Syy tuliseen käyttäytymiseen on yleensä (ainakin terapeutin korvin) kovin mitätön: Kukkaruukku jäi asteen verran eri asentoon kuin useammin siivonneella puolisolla. Tai toinen toi kaupasta kolmesta omenalajikkeesta juuri sitä, joka maistui vasta toiseksi parhaimpana.
Ja niin draama oli valmis: Halventavia nimityksiä ”senkin ääliö”… ”Et edes tuota osaa”, ”syö sika omenasi”… joissa kuulija ei luonnollisesti jää toiseksi, vaan veistää vielä julmemmin. Väkivallan uhka on ilmeinen, eikä toteumastakaan valitettavasti oltu Etelä-Savossa vältytty.
Vaikka Essi ja Ilari elävät kuin toistuvaa ja alituista draamaa, he ovat silti omaan ja yhteiseen seksielämäänsä poikkeuksellisen tyytyväisiä. ”Se on huikeeta, kivaa ja nollaavaa”, kuten he yhdessä kuvaavat. Rakkautta toisiaan kohtaan on paljon. Sitä kyetään myös osoittamaan, kuten esimerkiksi kukkasin (naiselle) tai lunastamalla yllätyslippu autoralliin (miehelle).
Jos lukijana ihmettelet ja epäilet esittämääni seksityytyväisyyden tasoa, niin tiedän kertoa, että näin kertovat parisuhdetutkijammekin pitkittäisanalyysit Amerikan maalta: Jopa niin, että tässä oopperaliitossa osapuolet ilmaisevat olevansa kaikkein tyytyväisimpiä intiimielämäänsä, kun pisteytyksiä verrataan muihin neljään E.M. Hetheringtonin avioliittotyyppiin.
Miten juuri Ilari ja Essi löysivät toisensa ja tahtoivat muodostaa perheen lapsineen? Heitä viisitoista kertaa tavanneena tuli useassa istunnossamme selville se, kuinka molemmilla oli lapsuudessaan varsin vakavia hylkäämiskokemuksia.
Kun he tapasivat toisensa noin pari vuosikymmentä sitten, kumpikaan ei omasta mielestään pyrkinyt välttelemään lapsuuskokemuksistaan kertomista. Traumatisoituneitakaan. Niinpä heidän välille syntyi välittömästi kokemuksellinen yhteys.
He muuttivat nopealla aikataululla yhteen. Eloisina ihmisinä Essi ja Ilari hehkuivat ensi kuukaudet ja aina kaksi ensimmäistä yhteisen kodin vuotta, kunnes tuli avoero. Toinen muutti pois silmittömän riidan päätteeksi. Tätä asumuseroa kesti sanojensa mukaan ”tasan 33 päivää”. Takaisin muuttaja oli tuolloin samoin 33-vuotias.
Apua pariterapiasta -työskentelyn ytimessä oli negatiivisten tunnehuippujen katkaiseminen. Erilaisten kotitehtävien avulla Essi ja Ilari ikään kuin varautuivat ennakolta siihen, että tilanteet eivät ns. ”lähtisi lapasesta”.
Minusta näiden ihmisten ei tarvitse häveten kieltää räjähtävää olemustaan. Se on heissä. Mutta sen sijaan asianosaisten itsensä sanoilla ”me tahdomme oppia paremmin ennakolta arvioimaan suhteellisuudentajua kilahduksissa”.
Essi ja Ilari olivat erityisen motivoituneita pariterapiaprosessissaan. ”Me emme tahdo tuottaa lapsillemme sellaisia uusia eropäiviä, joista tytöistä P. sanoi että `silloin oli vielä pelottavampaa kuin mölyämiset kun kaikki oltiin kotona´”
Kun sopimuksen mukainen parisuhdeterapia Mikkelissä päättyi, he elivät perheenä yhdessä. Perheeseen odotettiin neljättä yhteistä lasta.
(D) HEIKOSTI SITOUTUNEIDEN LIITTO
Tästä yhteiselämän liittotyypistä on ammattikirjallisuudessa, erityisesti amerikkalaisessa lukuisia kuvauksia. Heikosti sitoutuneiden liitoille on usein ominaista, että yhteiselämään päädytään, sanoisinko mukavuussyistä. Naimisissa olemisella on jotakin statuksen omaista merkitystä. Emotionaalinen rakkaus ja tunteiden ilmaiseminen tulevat ehkä vasta tämän jälkeen, toissijaisina.
Kirjallisuuskuvausten perusteella myös seksuaalinen vetovoima nimetään näissä ns. heikosti sitoutuneiden liitoissa eräänä varsinaisena yhteyden ja yhteen menemisen ajurina.
Olet ehkä havaintojesi perusteella kohtuullisen yhtä mieltä blogitekstin kirjoittajan kanssa siitä, että meidän nyky-Suomessa nuo edellä mainitut seikat – status tai seksi – eivät esiinny avioitumisen keskeisinä motiiveina. Ainakaan kovin yleisinä tällä hetkellä.
Taru ja Teppo hakivat apua pariterapiasta Mikkelissä. Teppoa siteeraten: ”Seksi ei kiinnosta kuten ennen… muutenkin sitä mieluummin katselee telkkua joko yksin omalta näytöltä tai kaverin kaa heillä.” Heidän arviokäyntinsä oli vuoden 2019 alkukesällä.
Tällä samaisella arviokäynnillä kyselin heidän ystävistään ja vieraista, ja mitä silloin kun tavataan, tehtäisiin. Kuulin: ”Kahvitellaan ja katotaan TV:stä jotain…” Minua kysyjänä kiinnosti jatkaa toteamuksella ”kahdessako huoneessa!”. Hetken hiljaisuuden ja toisiinsa vilkaisun jälkeen Taru kuvasi omana tuntonaan: ”Minä ainakin olen silloin vaivautunut, kun tahtois istua Tepon vieressä mutta tuntuu kuin filmaisi…”
Arviokäynnillä tiedustelin myös sitä, mitkä olivat heidän tulevaisuuden näkymänsä. Kuulin, että avioeron ns. ykkösvaihe eli 6 kk:n harkinta-aika oli yhdessä jätetty paikalliselle käräjäoikeudelle.
Saamani infon perusteella esitin heille tuumattavaksi sovittelutyöskentelyä, eräänä varteenotettavana työskentelyn tapana; tätä vaihtoehtoa tunnustellen tarjoilen, poikkeuksetta aina silloin, kun kuulen parilla ja perheessä olevan avo- tai avioeron todellinen uhka päällä. Kouluttautuneena perheasioiden sovittelijana sellaisen mahdollisuuden tarjoaminen ja käyttäminen perustuu Suomessa lakiin, jota valitettavasti edelleen alikäytetään.
En ryhdy tässä blogikirjoituksessa käsittelemään sovittelutyöskentelyä enempää. Olen kirjoittanut siitä aiemmin ja tehnyt suhdesovittelusta oman teemavideon, joka on linkityksellä katsottavissa tästä.
Totean tässä Tepon ja Tarun tilanteesta, että heidän kanssaan käytiin viiden kerran sovittelutyöskentelyt (a´ 2 h). Se oli kuin interventio eli väliintulo siinä pariterapian kokonaisuudessa, joka heillä tuli kestämään n. 1 ½ vuoden ajan.
Taru ja Teppo suostuivat olemaan tässä blogikirjoituksessa ns. heikosti sitoutuneiden liiton tyyppikuvausparina Etelä-Savossa.
Teppo ja Taru eivät varsinaisesti riidelleet keskenään – toisin kuin oopperaliiton pariskuntamme. Pikemminkin tässä mielessä vallitsi tunnekylmyys. Yhteisenä. He itse ilmaisivat realistisena tavoitteenaan, että ”ei sitä taivaita tavoittele, mutta läheisyyttä voisi kuitenkin joskus olla”.
Pariterapeutille selvisi jo sovittelutyöskentelyn aikana se ilmeinen taustatekijä, että molemmat olivat kasvaneet kodissa, jossa tunteiden – niin kielteisten kuin myönteistenkin – osoittaminen oli jollakin lailla tai jostakin syystä ´pannassa´.
”Tunteilu on heikkoutta” oli kuuleman mukaan Tarun isän ohje kasvavalle neidolle. Teppo puolestaan muisteli tavallisia kouluvuoden koti-iltojaan: ”… pelotti hurjasti se olinko tehnyt läksyt oikein, eikä ollut mahdollista kysyä vanhemmilta tai kertoa siitä mikä kulloinkin oikeasti jännitti ja ahdisti.”
Tässä parisuhdeterapiassa kävijöitä auttoi mainittavalla tavalla erään nimenomaisen kirjan lukeminen; kotimainen teos, jota voin lämpimästi suositella.
Taru ja Teppo lukivat teoksen läpi parikin kertaa. He halusivat soveltamalla tuoda yhteisen työskentelymme oheismateriaaliksi useita siellä kuvattuja perheiden taustakuvauksia. Ihmetteleyt ja oivallukset julki! Motivaatiota tässä parisuhteen kasvuprosessissa heiltä ei puuttunut, kun asioita käsiteltiin tällä tavoin myös kirjaan tukeutumalla. He kyselivät asioista ja perhe-elämän kuvioista myös joiltakin oman sukunsa vanhemmalta. Vanhempien kaltainen kirja mukanaan.
Taru ja Teppo olivat tosiaankin onnekkaita. Heillä oli elossa ja ajassa elävät isovanhemmat. Valistuneet ja viisaat sellaiset. Nämä, kun olivat kuulleet nuoren lapsiperheen ahdingosta ja eroaikeista, yhteistuumin osoittivat jälkipolvelle asiallista ja toimivaa tukeaan, vieläpä taloudellisesti.
Apua pariterapiasta Mikkelissä – käynnit toiselta paikkakunnalta tulivat sisältämään omakustanteisia terapiakäyntejä ajomatkoineen kaiken kaikkiaan 22 kertaa (2+5+13+2). Terapeutille kerrottiin isovanhempien sanoneen, että ”kyllä nuorta lapsiperhettä pitää auttaa…ja kun on tuota polvea jo neljännessä tulossa”…”ei meillä aikanaan apua ollut saatavissa, mutta ajat on nyt toiset…” Voiko tuota kauniimmin sanoa, ajattelin tämän kuultuani. Varttuneen väen Amorin arkisia nuolia!
Pariterapia oli siis heillä jokseenkin pitkäkestoinen. Se konkreettisesti ajoittui sekä aikaan ennen koronaepidemiaa ja sen aikana. Tiedetystä syystä työskentelyssä oli keväällä 2020 reilun kahden kuukauden aikajakso, jolloin pariterapia toteutettiin pelkästään verkossa. Näitä kontakteja oli yhteensä 6 kertaa.
Millaisia asiakaskokemuksia verkkoterapiasta?
Mitä sitten asianosaiset kertovat: ”Netti-istunnot säästivät aikaa, mutta ei toimi kuten A1:ssä face to face -tapaamiset…” ”sekin huomattiin, että ajomatkat kahdestaan sinne ja takaisin kotiin olivat kuin pikkulomia lapsiarjessa”. ”Se, mitä saatiin tehokkuudessa menetettiin laadussa moninkertaisena…”
Tämä Tarun ja Tepon antama käyttäjäpalaute tältä osin on huomionarvoinen. Eivätkä he ole ainoita, jotka Timon Työnohjaus ja Terapian asiakaskunnassa ovat tilittäneet saman suuntaisia kokemuksia: terapiatyöskentely ruudulla ontuvaa.
Mitä näistä ”kokemusasiantuntijoiden” viesteistä pitäisi ajatella?
Itselläni ajatukset palautuvat aina 1990-luvulle, jolloin neuropsykologisina tutkijahavaintoina alettiin puhua eräänlaisesta luonnollisesta peilausjärjestelmästä, joka vaikuttaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tutkijoiden klassisena esimerkkihavaintona esitettiin tämä: kun aikuinen kumartuu vauvan puoleen nostaakseen tämän syliin, tällöin vauvakin alkaa hapuillen ojentautua aikuista kohti. Vauva siis matkii aikuisen liikettä.
Peilisolujärjestelmä (mirror-neuron system) toimii aikuisillakin. Esimerkiksi kun ystävykset tapaavat ja istuvat saman pöydän äärellä. Ja kun toinen nojaa kätensä poskeen, toinen tekee kohta saman. Eli peilisolujärjestelmä auttaa ymmärtämään toisen tunteita ja on näin myös empatian perusta.
Parisuhdeterapeutit tietävät, että tätä hyödynnetään kasvotusten tapahtuvassa hoitotyössä aivan toisella tavalla luontevasti ja sanattomasti, toisin kuin nettiterapiaistapaamisissa on mahdollista. Sillä ruudulle valottuva henkilökuva (image) on rajattua ja nonverbaaliset viestit kaikkine vivahteineen tulevat viiveellä, jos aina silloinkaan. Olemuksellinen läsnäolo väistämättä kärsii, vaikka tekniikka toisaalta luo tietoinfoon laajentuvaa virikeväylää; edellytyksellä, että tekniset yhteydet ovat häiriöttömät molemmissa päissä.
Tarun ja Tepon sopimukseen perustuva pariterapia päättyi aikanaan – millaisin kokemuksin? Rohkaisevan hyvin. Tähän voi päätyä avioparin antaman palutteen perusteella, jolle terapeutti saa tukea kontaktin alussa, terapiaprosessin keskivaiheella ja lopussa asianosaisten täyttämien lomakevastausten perusteella. Tässä (H.&C. Clinebell ”The Intimate Marriage”) lukijalle infokuvana, eräästä hyödynnetystä koontilomakkeesta.
(E) VAATIJAN JA VETÄYTYJÄN LIITTO
Olen tässä Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020 kirjoituksen kokonaisuudessa käsitellyt tähän mennessä neljä avioliiton tyyppiä, kun pohjalla on amerikkalaisen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin viisi eri vaihtoehtoa. Jäljellä on siis vielä yksi. Kirjoitan siitä oman kirjoituksen. Se julkaistaan kohta omana blogitekstinään työnimellä Vaatija ja vetäytyjä – se tavallinen tarina. Pysy linjoilla…
Lopuksi musaa. Mutta mitä? Kerroin viimeisessä pariterapian asiakaskuvauksessa Tarusta ja Teposta sekä maininnalla heidän isovanhemmistaan. Antakaamme toistamiseen Lotan ja papan koronalauluille tilaa, nyt Saarenmaan kesäyön tunnoin.
Minusta näissä heidän lauleloissaan valloittavaa on se avoin ja konstailematon vuorovaikutus, joka on rakentunut kahden aivan eri maailmoihin syntyneen suomalaisen välille.
Johdanto artikkeliin Pariterapia 2020 ja Timon Työnohjaus Terapia (TTT) Mikkeli. Tämä edeltää viimeistelyvaiheessa olevaa varsinaista blogikirjoitusta.
Syitä kirjoittamiselle voisi etsiä kaukaakin. On nimittäin niin, että jo vuosia ja vuosikymmenen ajan, aina silloin tällöin kuulen jonkun perhe- tai pariterapian apuna kokeneen sanovan: ”kirjoita!” Ammattikollegat ja henkilöt, jotka näkevät tämän kaltaisen toiminnan kaivattuna muutoksen airueena kertoilevat, että pitäisi voida kirjoittaa nykyistä enemmän terapian hyödyistä asiakkaiden kertomana.
PARITERAPIA 2020 ASIAKASPALAUTTEISTA
Kuluvana vuonna 2020 viimeiset ja painavimmat ovat nämä kolme. Toisistaan tietämättä, ja lisäksi eri syistä kirjoittajan palveluja vuonna 2020 käyttänyttä henkilöä kirjoittivat palautteessaan seuraavasti.
(1) Miksi et tekisi terapiatoiminnasta vastaavaa yhteenvetoa toimintavuodesta kuin mitä luimme työnohjauksesta… Sellainen rohkaisisi ´terapiahilkulla´ olevia eteenpäin
Sanoja viittasi vuoden takaiseen juttuuni Työnohjaus 2019 ja Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkeli. Tämä taannoinen blogikirjoitus löytyy tästä.
(2) … koska tiedämme, että olet tehnyt vuosikymmenet töitä kriisiperheiden ja avioparien kanssa, miksi et kuvaisi enemmän työn sisältöä… että toisetkin älyäisivät ennen kuin on myöhäistä…
(3) Miten tietäisimme paremmin, onko ennustetta, milloin kannattaa luovuttaa jo kättelyssä…
Viimeksi siteeratussa palautteessa, käsitykseni mukaan hän (matemaattisena miehenä) kaipasi jotakin tiettyä tutkittuun tietoon pohjautuvaa ”runkoa tai mallia” parisuhteesta, joka motivoisi.
Miksi olen niin niukasti kirjoittanut, kuvannut tai avannut näitä terapiatyöhön liittyviä asiakaskokemuksia?
Tietoisesti!
Sillä arvannet Sinäkin: Lähi-ihmissuhteissa lopulta mennään niin henkilökohtaisille ja intiimeille alueille, että sellaista sekä asiakaskunta että varsinkin ammattilaiset haluavat varjella. Näin usein silloinkin, kun työskentelyn lopputulema ja asiakaskokemus terapiatuesta ovat yhdensuuntaisen myönteiset.
MUUTOKSEN TUULIA ASENNOITUMISESSA YKSILÖ-, PARI- JA PERHETERAPIAAN
Nykyinen digiaika ja some ovat tuoneet myös terapiassa käynnin julkisemmaksi. Olemme tämän huomanneet, olipa avun ja tuen hakeminen asetelmaltaan yksilöllistä, pari- tai perhekohtaista. Ehkä Sinäkin olet nähnyt esimerkiksi Facebookissa jaettuja omakuvapäivityksiä tekstillä ”minäkäkin käyn terapiassa”.
Hyvä niin – jos tällä madalletaan sitä vieläkin varsin yleistä käsitystä, että yksilö-, pari- tai perheterapiaan hakeutuminen on erityisen häpeällinen kokemus. Sellaistahan sen ei pitäisi tai tarvitsisi olla, päinvastoin. Se on luonnollista ja valistuneen kansalaisen perusteltua käyttäytymistä, tilanteessa kun asiat, tapahtumat tai vuorovaikutuskuviot ahdistavat tavalla, joka vie elämäniloa. Ihmisen eri elämänkaaren vaiheissa.
Jäljempänä julkaisen tässä yrityksen verkkosivulla kirjoituksen käyttäjäkokemuksista: Pariterapia 2020 ja Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) Mikkeli.
Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että olen ollut yhteydessä jokaiseen artikkelissa sivuavastikin mainittuun henkilöön. He eivät kirjoittaneet asiaansa verkkosivulomakkeella, vaan halusivat ikään kuin sivusta ilmaista vetoomuksensa sähköpostitse (ks. edellä Pariterapia 2020 asiakaspalautteista 1-3).
Puhelinkontaktini aikana selvisi, että heihin sai viitata tunnistamattomalla tavalla. ”Hyvän asian puolesta”, kuten eräs heistä linjasi.
Kerron vielä lukijalle: tulevassa blogikirjoituksessa, kun kuvaan pariterapiassa käyneitä, kaikki nimet ovat muutettu. Todelliset ihmiset, jotka ovat kunkin asiakuvauksen taustalla, ovat antaneet luvan kirjoittamiselle. Ennen blogitekstin julkaisua he saavat tilaisuuden tarkistaa heitä sivuavan osuuden sekä itse ehdottaa peitenimensä.
”Miten tietäisimme paremmin, onko ennustetta, milloin kannattaa luovuttaa jo kättelyssä…” sekä tämän saman henkilön toiveeseen, että olisi ”runkoa tai malliaparisuhteesta, joka motivoisi ”.
Tämä kirjaus askarrutti minua sangen pitkän ajan.
Ammattikirjallisuudesta löytyy monenlaista tutkimusnäyttöä eri kokoisten tutkimusotosten perusteella siihen kysymykseen, mistä onnellinen parisuhde tuntuisi rakentuvan ja toisaalta mitkä suhteeseen tai henkilöihin liittyvät seikat enteilisivät epätoivottavaa tulevaisuutta. Asiaa on selvitetty varsinkin opiskelijaikäisten keskuudessa Amerikassa.
Mitä siis valitsen vahvan näytön rakennemalliksi tässä Pariterapia 2020 tulevassa kirjoituksessa, se oli minun päänsärkyni.
Ratkaisin tämän ns. teoreettisen kehyksen niin, että tulen käyttämään eräänlaisena ”lähdeupotteena” tunnettua ja tunnustettua amerikkalaista Eileen Mavis Hetheringtonia, joka on parisuhdetutkija ja psykologian emeritus professori. Hän selvitti vuosikymmenet perhe-elämän sisäistä suhdedynamiikkaa, ja tuli esittäneeksi viisi erilaista avioliiton tyyppiä. Hän tarkasteli näitä vaihtoehtoja erityisesti perheessä varttuvan lapsen ja tämän yksilöllisen kehityksen kannalta.
Käyn artikkelissa läpi nämä viisi parisuhdeasetelmaa, joihin erittäin usein viitataan silloin kun mietitään suhteen jatkuvuuden tai eroamisen ennustetta. Palataan niihin tarkemmin myöhemmin. Tässä kuitenkin jo kuvakaappaus asiaan liittyvästä ammattikirjasta, jonka tekijöinä ovat E. Mavis Hetherington ja John Kelly.
Millaista auttamista ja tukemista Timon Työnohjaus ja Terapian pariterapiassa?
Hiukan taustaa.
Olen teologitaustainen, ja jo varhain lähtenyt erikoistumaan ihmissuhdeasioihin ja yhteiselämän kysymyksiin. Kun sain aikoinaan pappisvihkimyksen ja olin Hämeenlinnassa oppilaitospappina, työ siellä ja seurakunnassa oli minulle sielunhoitopainotteista.
Arkityöni on `pitkässä juoksussa´ sisältänyt määrällisesti eniten terapeuttista työtä ja erilaista ihmisten (kriisi) auttamista.
Tämän alan virkatehtävissä perheneuvojana Hämeessä ja Savossa sekä sittemmin perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana Mikkelissä tein erityisen runsaasti asiakastyötä. Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) palveluntarjoajana olen ollut vuodesta 2008.
Tarjoan terapiapalveluja, toimin sovittelijana ja kriisiauttajana. Yksityisenä ja päätoimisena, samalla myös usean ison organisaation, kuten esimerkiksi kaupungin, kunnan tai eläkelaitoksen, ostopalvelujen toteuttajana.
Huomaathan myös jo yrityksen TTT-nimestä, että työyhteisöt ja erilainen työelämän kehittämistyö on toinen työni keihäänkärki.
Mikäli nyt vuoden 2020 lopussa tulisi ilmaista tämän (terapiatyön) yhteenlasketut asiakasmäärät, niin tiedän tilastoidusti kertoa, että olen tullut tavanneeksi vastaanottotyössä, varovaisestikin laskien 2200 erilaisessa elämäntilanteessa olevaa ja yleensä jollakin tavoin kriisiin joutunutta miestä ja naista.
Arvannetkin, että tuollaisessa asiakasmäärässä avun ja tuen tarve on aina kullakin omakohtainen ja tietyllä tavalla ainutkertainen. Silti tietyt tulosyyt toistuvat, millaiset? Yleisimmät tulosyyt – tultiinpa yksin / yhdessä – ovat ryhmiteltynä luettavissa, kun klikkaattästä.
Käytännön näkökohtia pariterapiasta Mikkelissä sekä muusta tukea antavasta
toiminnasta TTT:ssä?
Työskentelyille on tunnusomaista: kohdennettua ja supportiivista, ratkaisukeskeistä ja kohtuullisen lyhyttä. Rajatut kipu- ja kitkakohdan kontaktit saattavat olla kertakäynti, 3 kertaa, 5 tai 10 tapaamista.
Ennalta sovittu työtapahtuma toteutetaan terapeutin työtilassa tai muussa henkilön tai tilaajan osoittamassa häiriöttömässä paikassa. Timon viihtyisä A1-vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa. Korona-aikana hyödynnetään yksilöllisesti myös terapeuttista verkkotyöskentelyä (Skype).
Tarvittava tapaamismäärä sovitaan arviokäynnillä, tapauskohtaisesti ja tarkoituksenmukaisena.
Kaikki uudet kontaktit sisältävät arviokäynnin (1-3 krt). Siinä arvioidaan avun ja tuen tarve ja sen hetkiset mahdollisuudet edetä puolin ja toisin. Arviokäynnin kesto noin tunti ja vartti. Se maksaa 60 € ja se maksetaan käteisellä kuittia vastaan tapaamisen yhteydessä.
Varsinainen (mahdollinen) terapia, sen tapauskohtainen henkilöasetelma, tapaamismäärä, kesto ja kustannukset määrittyvät arviokäynnillä.Nämä tapaamiset puolestaan maksetaan sähköisesti. Henkilöt, joilla on oman kuntansa tai muun organisaation myöntämä maksupalvelusitoumus, maksut sopimuksen mukaisena.
Tällä hetkellä ei Kelan lausuntopotilaita.
Olen varautunut kiireellisiin pyyntöihin.Sellaisessa pyrin toteuttamaan ensimmäisen kontaktin viikon sisällä (pl. lomakausi ja pitemmät työmatkat).
Apua! parisuhde Mikkelissä… Lomalta takaisin…Olen palannut parisuhdeterapian pariin. A1-työskentely toimivan parisuhde- ja perhe-elämän puolesta Etelä-Savon Mikkelissä jatkuu.
Kuka?… Mitä?…Minulleko?…
Vastaan näihin kysymyksiin useasta tarkastelukulmasta, myös linkit tarjoamalla. Kohdistan infon parisuhde- ja perhe-elämän hiertäviin asioihin.
KUKA?
MITÄ?
Mikäli emme ole aiemmin kohdanneet, tutustu tyyppiin…
… Tai runsaasti kirjoituksia parisuhde-elämän erilaisia kipu- ja kehittämiskohteista. Niihin et voi olla törmäämättä, kun liikut tässä ajankohtaista sivulla. E-kirjatkin maksutta sieltä ladattavissa, enemmän lukeville…
…
Tiivistysesimerkki mediasta, toimittajan kuvaamana, hakusanalle hyvä parisuhdeterapeutti…
Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)
Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on mikkeliläinen, asiakkaidensa kokonaishyvinvointia työelämässä ja lähi-ihmissuhteissa edistävä yritys. Timon monipuolinen ja kattava koulutus sekä 25-vuotinen kokemus perheneuvonnasta ja terapiatyöstä takaavat huippuosaamisen ja toimivan praktiikan: hän on auttanut jo yli 2000 pari- ja perhe-elämän henkilöasiakasta Itä-Suomessa.
Timolla on suositukset neljästä eri psykologisesta testausyksiköstä sekä yhdeltätoista hänen työtään pitkään seuranneelta asiantuntijalta Suomessa. Hänen asiakkaansa ovat kirjoittaneet kokemistaan myönteisistä muutoksista useassa paikassa, mm. Suomi24:ssä, Facebookissa, toimialaluetteloissa, Google+:ssa. Yrityksen aiemmilla www-sivuilla oli 176 kokemuspalautetta. Timon vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa, uusissa ja viihtyisissä toimitiloissa.
Edellinen oli ulkopuolisen (toimittajan) näkemys, mitä itse siihen lisäisin?
Toteutan kutsumustani.
Niin olen ajattellut pitkän pitkän aikaa. Hankkimani laaja-alainen koulutus ja runsas praktiikkaa tukevat tätä asiaa.
Pääsen toteuttamaan armolahjojani päivittäin. Työtä on tällä saralla kiitettävästi riittänyt. Aina se ei ole vain helppoa, vaivatonta ja palkitsevaa. Mutta se on minun kutsumukseni. Haluan auttaa eri-ikäisiä etelä-savolaisia, jotka tarvitsevat lähi-ihmissuhteissaan tukea ja apua. Akuutisti. Luottamuksella.
Kontaktit ovat olleet ja ovat eri pituisia. Tästä voit halutessasi vilkaista Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) terapian sivua. Siinä on myös käytännön seikkoja, kuten…
Millaiset parisuhteen, perhe-elämän tai yleensäkin tärkeisiin lähi-ihmissuhteisiin liittyvät kysymykset saavat ihmisiä liikkeelle avun ja tuen lähteille?
Pitääkö tulla yhdessä vai voiko ottaa ensiaskeleet yksin? Mitä kaikki maksaa? Onko sellaisesta terapiasta ylipäätänsä hyötyä? … Monenlaisia kysymyksiä…
Oletko edellä lukemasi perustella edelleen hiukan epätietoinen, missä juuri Sinun/teidän avo- tai avioparisuhteessanne oikein tällä hetkellä mennään eli mietit sen tosiasiallista tilaa ja tulevaisuutta? Josko vielä luet ja punnitset näitä testi- ja kokemuskysymyksiäni.
Mättääkö parisuhde?
Onko sietokyky tapissa?
Suhde katkolla?
Sakkaako tulevaisuudensuunnitelmat?
Kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän omin konstein ratkaisuja…?
Jos siis näillä tilannekuvauksilla on tarttumapintaa,miettisimmekö yhdessä seuraavia askelmerkkejä Mikkelin A1:n vastaanottotilassa?
Kilauta kaverille!
Lähesty lomakkeella!
… Vastaan tai soitan takaisin, heti tilanteen salliessa.
Parisuhde on yksi elämämme merkittävimmistä ihmissuhteista. Näin on vaikka elämäntilanteet ovat monenlaisia ja lähisuhteet moninaisia.
Kirjallisuudesta ja mediasta löytyy lukuisia esityksiä siitä, miten voisimme lisätä ymmärrystämme parisuhde-elämän sektorilla. On luetteloita hyvistä ja vielä paremmista tavoista hoitaa lähisuhdetta.
Minusta kuitenkin aika usein tuntuu, että tässä asiassa on kuin runsauden pula. Luetteloiden paljous synnyttää lukijassa helposti stressiä, siitä että ”en tuotakaan osaa”. Niinpä ei ole ihme, että tavallinen ´kuolevainen´ kipuilee sen kanssa, mikä juuri hänelle ja heille olisi keskeistä.
Siihen miksi kirjoitan tässä blogipäivityksessä parisuhdepointeista keskittymällä nyt ainoastaan tiettyyn asiakokonaisuuteen tai tukijalkaan, se kerrottiin johdantoartikkelissa; avautuu linkillä.
On kiistaton havainto, että kun parisuhde voi hyvin, lisääntyy henkinen hyvinvointimme ja se heijastuu myös lähiympäristöömme. Pitempikestoinen, harmoninen ja vakaa rakkaus tarjoaa selkeitä psyykkisiä ja fyysisiä terveysetuja, kertovat alan tutkijat. Työelämäkin tunnistaa siviilissä hyvinvoivat.
Jotta parisuhde toimisi hyvin ja toisi iloa ja tyydytystä molemmille kumppaneille, kannattaa suhdetta tietoisesti pyrkiä hoitamaan. Eri tavoin. Ymmärryksen lisääntyminen edeltää näitä käytännön toimia.
HISTORIAN HAVINAA PARISUHDE-ELÄMÄSSÄ
On tärkeä oivaltaa, että parisuhde ”tässä ja nyt” ei ole vain me kaksi. Kummankin osapuolen oma historia vaikuttaa parisuhteeseen. Yhdessäoloon ja yhteiselämään tuodaan paljon erilaisia elämänhistoriasta tulevia käyttäytymismalleja, mielikuvia, kokemuksia ja toiveita. Usein tiedostamatta.
Kasvukodissamme oppimamme sävyttää uskomattoman paljon, jopa ratkaisevasti sitä, minkälaiselle reitille suuntaamme toisen ihmisen kanssa. Se heijastuu siihen, mitä lähisuhteiltamme odotamme, millaisen oletamme kumppanin olevan, millaisena näemme oman roolimme ja millaiseen asemaan ylipäätänsä asetumme ihmissuhteissa.
En kestä huutamista, koska isä ja äiti riitelivät ja huusivat kovaäänisesti. Me lapset kärsimme siitä kotona ja koulussa.
tai
Odotan paljon yhteistä aikaa, koska edellinen kumppanini oli paljon poissa ja siksi vieraannuimme toisistamme.
Siinä pari historian heijastumaa. Nämä, miehen tai naisen suulla sanotut sitaatit, ovat tarkoituksellisesti pelkistetyn yksinkertaiset. Näin siksi, että meidän olisi helpompi nähdä, ymmärtää ja vieläpä ilmaista toiselle, millaisia odotuksia ja toiveita minulla on tällä hetkellä yhteiselämässämme.
Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste
TEHTÄVÄ A
(Kuvan kaltainen kotitehtävä oli käytössä yli 10 v aiemmin – heillä, jotka tuolloin elivät asumuserossa)
Katsele oheista kuvaa. Mieti sitä, miten perhetaustasi ja kotona koetut käyttäytymismallit sekä muut myöhemmät ihmissuhteesi säteilevät elämäsi nykyhetkeen, toiveiden ja odotusten muodossa. Mitä asioita sinä puolestasi liittäisit edellisiin lauseisiin:
En kestä… koska…
tai
Odotan kovasti parisuhteessa sitä, että… koska…
Voit myös muuntaa tämän tapaisia lauseita verbiä vaihtamalla…tärkeiksi näkemiesi asioiden ympärillä, esimerkiksi muotoon
ahdistun … vältän …
unelmoin … tavoittelen …
Jos ihmettelet piirroksen pelkistävyyttä, se on sitä myös tarkoituksellisesti. Palaan tähän kuvaan vielä myöhemmin.
TIEDOSTA JA TIEDOTA
Kannustan sekä tiedostamaan että tiedottamaan. On onniteltavaa, kun saat kumppanillesi kerrottua odotuksistasi, ja varsinkin sellaisista, jotka ovat suhteessanne täyttyneet.
On nimittäin niin, että parisuhde-elämässäkin esiintyy tämä yleismaailmallinen havainto: ihmiset ovat paremmin tietoisia siitä, mikä heitä ärsyttää, pelottaa tai surettaa kuin siitä, mihin he ovat tyytyväisiä tai mikä tekee heidät levolliseksi, turvalliseksi tai iloiseksi. Kummaa mutta totta. Ja niinpä parisuhteessa liian usein käy näin: kun tunnistan tyytymättömyyteni ja muutostarpeen, alan odottaa, että tuo toinen muuttaa käytöstään.
Toiveeni tämän blogin kirjoittajana on, että oivallat jotain uutta, erityisesti siitä miten kahden ihmisen välillä elää kaikki mennyt, tämä hetki ja tuleva. Kaikki on läsnä. Asioiden ja ilmiöiden keskinäisistä yhteyksistä kannattaa keskustella.
Vastuu onnellisuuden tunteesta on yksilöllä itsellään.
Sinulla.
Onnellisemman elämän löytäminen pakkaa jäämään näiden edellä mainitun, kahden kynnyksen taakse: tiedostamisen ja tiedottamisen. Emme tiedosta asioita silloin kun ne ovat hyvin, emmekä kerro niistä toiselle. Mutta kun sekä tiedostamme että ilmaisemme sen, mikä on hyvin ja toimii meidän kesken, saamme lisää voimia arkeen – toivoa ja tietoisuutta toisistamme.
Kivan kuuleminen on vierellä olevalle erityisen ravitsevaa. Arjen balsamia suhteelle. Kun kerrot tyytyväisyydestäsi, kierrätät hyvää, ja ennen pitkää hyvä viesti palaa takaisin. Saatat kuulla, tavallisesti niin pidättyvältä ja vähäpuheiselta kumppaniltasi, kuinka ”juuri sinun kanssasi elämä on elämisen arvoista”. Sitaatti muuten on suora lainaus avioparilta, johon olen aiemmin viitannut.
TEHTÄVÄ B
Ennen kuin siirrymme laajennusvihjeisiin, kerrothan kumppanillesi sen, mistä olet juuri hänessä ja tällä hetkellä ilahtunut; siis jotain sellaista, jota hän tekee, hoitaa tai on vaan.
Ilahduin siitä, että …
Pidän Sinussa uudestaan ja uudestaan siitä, että …
Tähän mennessä kuvattua laajennetaan seuraavassa blogitekstissä. Pääset Apua ja tukea parisuhteeseen 2020 osaan II suoraan tästä.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2020/02/ParisuhdePointeja-1.png30244032A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2020-02-16 18:06:582020-02-20 08:23:56PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 apua & tukea (Osa I)
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2020/02/TTT-Avaimia-yhteiseloon_Moment.jpg10801920A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2020-02-13 18:49:372020-11-04 13:05:25PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 – Apua & Tukea (johdanto)
