Parisuhdeterapia hyödyttää? –otsikko päättyy kysymysmerkkiin, huomaathan sen!
Kysymysmerkki syystä, että kirjoitus on jossakin määrin jatkoa mobiilikontaktille, josta kerroin edellisessä blogijutussani. Tapahtuma soittajasta ja hänen kysymyksistään löytyy otsikkoklikkauksellaParisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen.
Soittajan huulilla, eikä vain hänen, oli kysymykset ammattiavun tarpeellisuudesta ja ulkopuolisen mahdollisuuksista:
Hyödyttääkö?… Kannattaako?… Auttaako?…
Esitän varpaiden verran pointteja otsikon asiassa. Lyhyt otsikko ja pieni tiivistys. Kahden blogijutun verran… Tässä julkaisen toisen jalan `varpaat` – funtsi!
KOKEMUS YHTEENSOPIVUUDESTA
Ammattikielessä puhutaan terapeuttisesta yhteistyösuhteesta.
Kysymys yhteensopivuudesta näyttää olevan kiistatta yhteydessä hoidon tuloksellisuuden kanssa, sen tietää kertoa yleinen pariterapiatutkimus.
Yhteensopivuuden ja yhteistyösuhteen voi pelkistettynä ilmaista näin:
Parisuhdeterapiaan hakeutunut tuntee, että parisuhdeterapeutti on taitava ja ymmärtävä. Terapeutti puolestaan kokee, että hän voi auttaa asiakasta ja että tämä luottaa häneen.
Tiedän pitkän praktiikkani opettamana, että tällainen intuitiivinen kokemus ”kemiat natsaavat turvallisen luotettavassa ilmapiirissä” syntyy aika varhaisessa vaiheessa, kun kohtaamme vastaanotolla, A1:ssä.
KOHDISTUS KESKEISIMPÄÄN
Kaikessa ammattimaisesti harjoitetussa hoitotyössä oikea kohdistus on asiakkaan kannalta erityisen tärkeää.
Terapeuttisissa (supportiivisissä) keskusteluissa keskitytään ennalta sovitun ajallisen terapiaprosessin sallimissa rajoissa yksilön, asiakasparin tai -perheen keskeisimpiin haasteisiin. Nimetty tavoite keskustellaan yhdessä.
Myös parisuhdeterapiassa `istunnon alttarille` tuodaan tärkeimmät ”isot asiat” tapauskohtaisesti, joitakin sellaisia keskeisiä ja mahdollisia tässä mainitaksemme:
Kommunikaatio-ongelmat tai muut osapuolten väliset epäsopuna ilmenevät vuorovaikutuspulmat, henkinen tai seksuaalinen uskottomuus tai parisuhdeseksi muutoin, yhteiselämän arvo- ja rooliristiriidat, tai uusperhekysymykset…
Pariterapeutin ammattitaitoa on nähdä, mikä on kulloinkin muutoksen kannalta mielekästä ja mahdollista. Tässä huomioidaan kontaktityöskentelyn kesto ja ajallinen jatkuvuus. Pidän asiakkaan aikataulutusta arvokkaana kontaktin kannalta.
HELPOTTAVA PUHUMINEN AHDISTAVASTA
Jokaisella meistä on kokemuksia siitä, miten puhuminen mieltä painavasta asiasta toisen, esimerkiksi luotettavan ystävän kanssa on helpottanut oloa. Se hyödyttää! Samaa tapahtuu terapiatunneilla, rauhassa ja keskitetymmin.
Kauan vaiettujen salaisuuksien taakka on raskas, niin yksilölle itselleen kuin keskinäisessä intiimissä suhteessa yleisemmin.
Erilaisista syvästi ahdistavista tai traumaattisista kokemuksista voidaan vapautua, mutta vasta kun niitä kohdataan ja käsitellään henkilölle turvallisessa ympäristössä. Parisuhdeterapia tarjoaa turvallisen tilan ja ajan tälle kohtaamiselle. Selvä hyötynäkökohta.
Saamieni asiakaspalautteiden perusteella ”Terapiakontaktit auttanut tai hyödyttäneet…” silloin, kun hallintakeinot ahdistuksen suhteen ovat lisääntyneet ja jalostuneet – yksilönä ja parina yhdessä.
VAPAUTTAVA TIETO
Epätietoisuus ei ole lainkaan tavatonta. Nykyäänkään. Ihmisen elämään on kuulunut sellaista, mitä hän ei käsitä, minkä hän on ahdistavana torjunut pois tietoisuudesta tai mille hän ei osaa antaa selitystä.
Henkilö voi – eri syistä – kuvitella olevansa paha, kelvoton tai ainoa, jolla on juuri tällaisia ongelmia lähi-ihmissuhteissa.
Parisuhdeterapia hyödyttää? Kysymysmerkillä.
Parisuhdeterapia voi vapauttaa hänet näistä tuntemuksista, koska hän tulee tietoiseksi siitä, mistä hänen tai heitä piinaavat oireet aiheutuvat ja miten asiaan pitää suhtautua.
MYÖTÄTUNNON SAAMINEN
Henkilön lähipiirissä ei välttämättä ole sellaisia luotettavia, jotka jaksaisivat kuunnella parisuhde-elämän toistuvia ongelmakohtia ja suhtautua niihin pelottoman myötätuntoisesti.
Sinänsä hyvää tarkoittavalla ystäväpiirilläkin on rajoitteensa. He saattavat helpon suoraviivaisesti asettua vain toisen osapuolen puolelle. Ja niin ymmärrys yksipuolistuu, parisuhdeproblematiikan kokonaisuuden näkeminen kapenee.
Koulutettu pariterapeutti ei tyrkytä sellaisia ´pikaratkaisuja´, joihin ei-terapeutilla on yleensä taipumusta. Terapeutin perusasenne on tässä mielessä neutraali, riippumatta mitä asiakas puhuu. Tällaisessa ilmapiirissä yksilöt ovat rohkeampia etenemään omien kasvukipujensa kanssa.
OMIEN VAHVUUKSIEN TUNNISTAMINEN
Yksilöterapiasta tiedämme, että kun ihminen kärsii jostakin piinaavasta (esim. psyykkisestä) ongelmasta, hänellä on samalla taipumus vähätellä itseään muutoinkin, näkemättä aidosti myönteisiä puolia itsessään.
Liiallinen itsekritiikki estää meitä saamasta tavoitteita, tuntemasta tyytyväisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Onnellisuus kulkee ohitse.
Parisuhde-elämän kohdalla ilmenee samanlaista perusteetonta vähättelyä. Tuloksellisessa parisuhdeterapiassa ulkopuolinen asiantuntija sekä havaitsee että auttaa myös asianosaisia näkemään yhteiselämän myönteisiä, toimivia ja vahvoja puolia.
Olen ollut lukuisia kertoja todistamassa, kuinka epätoivon ilmapiirissä toivo on siivilöitynyt valona kahden ihmisen väliin mielten ja sydänten kohdatessa.
Edellä oli viisi Parisuhdeterapia hyödyttää? -kohtaa. Jäljellä toiset viisi. Myös niiden suhteen pääset funtsimaan. Väliin kuitenkin oivallisesti sanoitettua Apulannan Toni Wirtaselta biisivideossa Valot pimeyden reunalla.
Tämän blogikokonaisuuden ”toiset viisi varvasta” (osa II) julkaistaan kohta. Jatketaan arviointia siellä, soittajan(kin) mietintää hyödyttäisikö jaauttaisiko parisuhdeterapia?
Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen on minulle soittaneen henkilön ilmaus. Tai vielä tarkemmin siteeraten kysymyksenä:
”Pääsiskö Mikkelissä parisuhdeterapiaan tällä hetkellä, ja josko se auttaisi… kun on noita uusiutuvia konflikteja?”
Siinä kaikki! Henkilö nimittäin kontaktoi hetkenä, jolloin olin salaattilounaalla, ja tilannesidonnaisesti en voinut jatkaa puhelua yleisellä paikalla. ”Jatkan mielelläni puhelua, kun pääsen lautaselta parempaan tilaan”, totesin.
Sovimme soittajan esityksestä, että hän soittaa uudelleen tuntia myöhemmin. Tätä puhelua ei tullut, enkä itse kyennyt salaiseen Prepaidiin soittamaan. Että näin kävi, lieneekö tuona ajankohtana vallinneilla koronarajoitteilla osuutta asiassa, mene ja tiedä.
Asia jäi vaivaamaan.
En ole tänäkään päivänä tietoinen, millaisista ongelmista, riidoista tai konflikteista soittajan parisuhde-elämässä mahtoi olla kysymys. Parisuhdeterapia hänellä oli kuitenkin mielessä. Ja konflikti-sanaa hän käytti monikossa.
Tässä kirjoituksessani en ryhdy nyt arvuuttelemaan soittajan kokemien ristiriitojen, konfliktien tai ongelmien sisältöä. Valitsen tämän menettelytavan tietoisesti. Jätän asiasisällön avoimeksi. Tällöin lukija voi avoimemmin pohtia ja peilata omaa kokemusmaailmaansa siihen, mitä jäljempänä kirjoitan konflikteihin suhtautumisesta, olivatpa nämä sitten yhdenlaisia tai toisenlaisia. Ja mietittiinpä apua parisuhteeseen Mikkelissä tai muualla.
Miten suhtaudut parisuhteessasi koettuihin konflikteihin ja mahdollisiin ongelmiin?
Esitän tässä blogitekstissä neljä erilaista vaihtoehtoa sen suhteen, mitä yleisesti tiedämme ihmisten erilaisista tavoista suhtautua yhteiselämässä eteen tuleviin ja koettaviin haasteisiin. Miten silloin reagoidaan? Tiivistän nämä tavat neljään ryhmään.
Neljään puristetut vaihtoehdot ovat tietysti moni-ilmeistä todellisuuttamme hiukan pelkistävää. Silti väitän, että niissä erottuvat neljä erilaista tapaa kohdata vaikeita ja kiusalliseksi koettuja vuorovaikutusongelmia, olivatpa nämä sitten enemmän yksilöllisiä tai toisaalta parina koettavia.
Tietämättä Sinun/teidän erilaisista yhteiselämänne ajankohtaisista haasteista, vaikeuksista tai ongelmista, pyydän Sinua ensin arvioimaan itseäsi seuraavien kahden kysymyksen äärellä.
Onko näkemyksesi nykyisestä parisuhteestasi sellainen, että se on (suurenkin) keskinäisen vaikeuden äärellä pelastettavissa?
Millainen ongelmanratkaisija olet omasta mielestäsi? Oletko yleensä, vaikeuden kuin vaikeuden eteen tullessa, ratkaisijana aktiivinen vai passiivinen – luovuttaja vai taistelija?
Neljä tapaa käyttäytyä vaikeassa konfliktitilanteessa
Mikä on Sinun tapasi suhtautua silloin kun parisuhteenne rakoilee tai yhteiselämän haasteet näyttäytyvät toistuvina riitoina ja rajuina konflikteina?
Kun parisuhde ei tunnu toimivalta, oletko taipuvainen käyttämään puheessasi useastikin ilmauksia ”erotaan”, ”muutan erilleen”, ”ei sinun kanssasi enää kannata yrittää”… tai jotakin muuta vastaavaa; sellaista joka heijastelee, kenties jo pitemmältä ajalta ajatuksenjuoksuasi eroamisesta ja yhteiselämän lopettamisesta. Miltä Sinusta kuulostaa parisuhde-elämän tutkijoiden tässä kohdassa käyttämä termi ”Parisuhteesta irrottautuminen”.
Parisuhteesta irrottautuminen on yksi neljästä käyttäytymistavasta silloin kun koettuja ja toistuvia keskinäisiä riitoja ja konflikteja ei syystä tai toisesta saada oikenemaan.
Irrottautuminen olemassa olevasta suhteesta tapahtuu sekä henkisesti että konkreettisesti. Tällä maaperällä operoivat voivat toimia kahdella tavalla: aktiivisesti suhdetta vahingoittamalla tai ikään kuin hiukan passiivisemmin, uhkailupuhetta viljelemällä. Molemmilla ’tyyleillä´ konkreettinenkin eroaminen lähenee.
On olemassa vielä laaja-alaisempaa passiivisuutta.
Toisenlainen passiivisuus on ilmeistä käyttäytymisvaihtoehdossa, josta parisuhdetutkimuksessa käytetään nimitystä ”Laiminlyönti”.
Tästä on kysymys silloin kun puolisot eivät tee mitään olemassa olevan parisuhteensa hyvinvoinnin eteen. Suhde annetaan väljähtyä ja lakastua, vaikka apua parisuhdeterapiastakin olisi saatavilla.
Tyypillisiä ovat esimerkiksi seuraavat: toinen jätetään arjessa huomioimatta, yhdessä tekeminen on unohtunut, keskinäinen parisuhdeseksi sivuutetaan, keskustelu kumppanin kanssa ei kiinnosta, kritisointia toisesta löytyy joka rintamalla.
Laiminlyöjien ilmapiirissä vallitsee krooninen tyytymättömyys, ilman että suhteen osapuolet hakisivat koettuihin ongelmiin ratkaisuja.
”Lojaalisuus”– mitä ja millaista se on?
Olemmeko samoilla jäljillä, kun minulle lojaalisuus-sanasta yleisellä tasolla tulee mieleen ihminen, jolle säädettyjen lakien ja ohjeiden noudattaminen on tärkeää. Hän on uskollinen, pyrkii olemaan luotettava ja rehellinen, niin työssä kuin kotona.
Lojaalisuuden voidaan nähdä myös eräänä puolisoiden vaihtoehtotapana edetä parisuhdevaikeuksiensa kanssa. Tästä prof. Caryl E. Rusbult kirjoitti ennen syöpään menehtymistään useasta näkökulmasta.
Lojaalit puolisot eivät varsinaisesti tee mitään erityisiä toimenpiteitä. He ovat uskollisia muodostamalleen aviosuhteelle. He ikään kuin uskovat vallitsevan vaikean vaiheen kuuluvan yhteiselämään. He tahtovat vakaasti, toivovat ja kenties rukoilevat suhteensa puolesta.
Tämä uskollisuuden puoli näkyy siinä, että parisuhdevaikeuksissaan he aidosti pyrkivät tukemaan toisiaan. Kritiikinkin keskellä. Ja sellainen mielestäni vaatii sekä yksilöllistä kypsyyttä että tervettä, oikeasuhtaista suhteellisuudentajua.
Neljäs tapa käyttäytyä vaikeiden parisuhdekonfliktien pyörteessä on”Ratkaisuhakuisuus”.
Jos tällainen termi tuntuisi istuvan Sinun ja kumppanisi kohdalla, arvelen toistenkin teitä tuntevien näkevän teissä siihen viittaavia seikkoja ja toimintatapoja, kuten seuraavia.
Puolisot ilmaisevat tyytymättömyytensä, mutta molemmat toisiaan kuulostellen ja kuunnellen. He keskustelevat ongelmistaan, pettymyksistään ja ajankohtaisista tarpeistaan. Ratkaisuhakuisilla on vara kompromisseihin, ja he myös tekevät sellaisia.
Itse kuulen vastaanottotyössäni – varsinkin arviokäynnillä – toisen osapuolen, `sen varauksellisemman` ilmaisevan jotenkin tähän tapaan: ”lähdin tänne parisuhdeterapiaan, kun tuo toinen sellaista toistuvasti toivoi ja pyysi”. Eikö siinä Sinustakin ole kysymys vastuullisen aikuisen kyvystä ja halusta tehdä kompromisseja ja etsiä ratkaisuvaihtoehtoja ulkopuolisen avittamana.
Parisuhdeterapia, silloin kun siihen sitoudutaan, tarjoaa parhaimmillaan molemmille parisuhteen osapuolille tasapuolisen ja turvallisen keskustelufoorumin. Monipuolisen `peilauspinnan`.
Sellainen mahdollistaa yhteiselämän mustista hetkistä, kivuista ja hankauskohdista puhumisen tavalla, joka motivoi myös kotioloissa laadukkaampaan kanssakäymiseen. Tällaisessa prosessissa tapahtuu suhteen aitoa, sisäistä ja dynaamista kasvua. Tapauskohtaisena.
Apua parisuhdeterapiasta Mikkelissä
Olen kirjoittanut kymmeniä blogijuttuja otsikon aiheen ympärillä. Verkkosivun etulehdeltä pääset näihin ja e-kirjoihin sekä kymmeneen teemavideooni.
Edellä kirjoitin eri tavoista suhtautua vallitsevaan tilanteeseen, silloin kun toistuvat riidat tai muu epäsopu ahdistaa parisuhde-elämässä. Kutistin neljään tapaan edetä. Teen samoin lisälukemisehdotusteni suhteen.
Tässä esillä olevassa PARISUHDETERAPIA MIKKELI … –blogijutussani olen tällä kertaa käyttänyt useita Pixabay kuvapankin kuvia.
Kiitokset seuraaville kuvaajille: Artikkelikuva Gert Altman ja siitä järjestyksessä Pixapay_eyes-5374227_1280, Engin Akyurt, mikegi by pixabay, Gerd Altman, S.Herman ja F.Richter.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2021/07/dispute-4033280_640.jpg426640A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2021-07-27 12:33:432021-07-27 15:45:31PARISUHDETERAPIA MIKKELI KONFLIKTIEN JÄLKEEN
Arviokäynti. Huomion kohteena parisuhde-elämän kysymykset.
Mistä silloin on kyse, kun sellainen toteutuu kasvotusten Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) vastaanottotilassa?
Vastaan tässä ”blogitiedotteessa” kysymykseen nimenomaisesti vuosien 2023-2024 osalta Mikkelissä.
Sovittelua?
Mikä on tilanne ja tarve parisuhteessa?
Parisuhde vaatii huomioon ottamista, paneutumista ja panostusta!
Sanoin eräälle pandemia-ajan ahdistamalle juuri noilla sanoilla. Oikopäätä tuli kuitti: ”Niin en ole osannut tehdä, koska työ on ollut aina top-ykkönen… eikä sekään, mutta tämä kaikki muu… Korona sen näytti, miten tyhmästi sitä on toiminut…”
Tämä aviopari jatkoi arviokäyntinsä jälkeen heidän mahdollisuuksiensa kannalta sopivalla käyntimäärällä. Saamani kirjallisen palautteen perusteella ”se laukaisi jännitteitä ja saimme kaivatun käänteen ja pelimerkkejä just tähän meitä erottaviin ja väliin tulleisiin, taustat ja kokonaistilanne huomioiden…”
Edellä siteerattu on tässä asianosaisten luvalla esimerkkinä epidemia-ajan kokemuksista. Sinun ja teidän olosuhteenne saattaa olla jokseenkin samanlainen tai sitten se on aivan toisenlainen. Voit peilata sitä esimerkiksi seuraavin ilmauksin.
Uskottomuuskriisi valvottaa!
Toistuvaa riitelyä pikkuasioista!
Kiinnostus kumppania kohtaan kadonnut!
Mieleni valtaa ajatus: parisuhteemme on lopullisesti katkolla!
Pitempään hiertäneisiin kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän ratkaisuja omin konstein!
Muistutan, että ammattiapua ja täsmätukea on tarjolla, Mikkelissäkin.
Avunhakemisen taito on valtavan hienoa – koetusta riippumatta – sillä elämänkaaremme sisältää monenlaista. Tavallisten kasvu- ja elämänvaihekriisien lisäksi on paljon odottamatonta ja epätoivottavaa. Kukaan meistä ei elämässään pärjää vain oman itsensä varassa. Hyvienkin läheisten ympäröimänä ihminen saattaa jossakin vaiheessa kaivata lisää apua ammattilaisen antamana.
Mikä on arviokäynnin idea ja hyöty?
Lyhyesti: jotta mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaisivat!
Sillä toimivasta ja tuloksellisesta pariterapiasta tiedämme, että siinä syntyy osapuolille heitä yhdistävä kokemus, ja itse asiassa jo varhaisessa vaiheessa.
Asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Terapeutti puolestaan tuntee tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita, joko yksilöinä, parina tai perheenä. Terapeuttisen toiminnan mahdolliset esteet, ulkoiset tai henkilökemiaan liittyvät tunnistetaan ja tunnustetaan.
Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – niitä molempia tarvitaan, ja siksi arviokäynti.
Voiko tulla yksin?
Tämän kysymyksen olen kuullut lukuisia kertoja.
Parisuhde on ainakin kahta ihmistä koskeva asia. Tällöin ensikontaktissakin molempien kokemus, näkemys ja ääni on tavoiteltavinta. Lähtökohtaisesti ykkösvaihtoehto. Arviokäynnille voi silti osallistua myös yksin. Tiedän kokemuksesta, että aina kumppani ei pääse tai edes halua osallistua.
Yhteiselämän kokonaisuudessa on ymmärrettäviä tilanteita, joissa toinen puolisoista haluaa käsitellä omia tunteitaan, tapahtumia ja kokemuksiaan aivan yksin. Saatat juuri nyt etsiä itsenäisesti tukea eri vaihtoehtojen ja ratkaisujen etsintään.
Tietä toisin tekemiselle parisuhteessa on mahdollista omaksua myös yksilökäyntien avulla.
Mitä arviokäynti kestää ja maksaa?
Arviokäynti A1:n vastaanottotilassa kestää noin tunti ja vartti. Käynti maksaa 60 € ja se maksetaan käteisellä kuittia vastaan tapaamisen yhteydessä. Asiakkaan tilanteesta riippuen arviotapaamisia järjestetään 1-3 krt.
Ajankohtaan liittyvänä: Tapaamiset ovat terveysturvallisia. Terapeutti on asianmukaisesti rokotettu. Maskit tarvittaessa käytössä. Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) vastaanottotila on desinfioitu jokaisen asiakasajan jälkeen läpi koko koetun korona-ajan.
Mitä arviokäynnin jälkeen?
Arviotapaamiselle tulevalla ei ole jatkamisen pakkoa.
Arviokäynnin suhteen korostan asiakkaan vapautta hyvinvointinsa edistämisessä. Henkilöiden ei tarvitse tuntea noloutta tai häpeä siitä, jos aiemmin kerrotussa ”keskinäisten kemioiden tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen Timon Työnohjaus ja Terapiassa tässä ja nyt. Tällöin mietitään muita avun ja tuen mahdollisuuksia olemassa olevan tiedon varassa.
Mikäli yhdessä päädymme varsinaisen työskentelyn aloittamiseen, se määritellään tapauskohtaisen tarkoituksenmukaisena.
Terapeuttiselle työskentelylleni tällä hetkellä on tunnusomaista, että se on kohdennettua ja supportiivista, ratkaisukeskeistä ja kohtuullisen lyhyttä. Rajatut kipu- ja kitkakohdat voivat olla 3, 5, tai 10 tapaamiskertaa. Nämä käynnit eivät ole Kelan tuetun psykoterapian piirissä.
Varsinainen (mahdollinen) terapia, sen tapauskohtainen henkilöasetelma, tapaamismäärä, kesto ja kustannukset määrittyvät arviokäynnillä. Nämä tapaamiset puolestaan maksetaan sähköisesti. Ja ne henkilöt, joilla on oman kuntansa myöntämä maksupalvelusitoumus, maksut sopimuksen mukaisena.
Lopuksi
Pitkän linjan parisuhdeterapeuttina tiedostan toivon tärkeyden. Tultiinpa avun lähteille yksin tai yhdessä. Reilun 2 200 asiakaskokemuksella ajattelen, että tärkeimpänä epätoivossakin on toivo, joka voi siivilöityä valona kahden ihmisen väliin mielten ja sydänten kohdatessa.
Voit tutustua tämän blogikirjoituksen tekijään parisuhdeterapeuttina monenkirjavien teemakirjoituksien (v. 2023 lopulla yht. 102 kpl) tai videoiden (10) välityksellä. Linkillä tähän tarjontaan tästä.
Jos harkitset arviokäynnin toteuttamista kuluvana kesänä, laita viestiä tulemaan verkkolomakkeella tai soita Timolle suoraan.
Tavallinen tarina parisuhteessa 2021 (?) – otsikko on varustettu kysymysmerkillä.
Tarkoituksellisesti!
Esittelentässä viidennen avioliiton tyypin, sellaisena kuin tätä ryhmittelyä on kuvannut arvostettu amerikkalainen parisuhde-elämän tutkija ja psykologian professori Eileen Mavis Hetherington.
Kysymysmerkillä kannustan Sinua kyselemään kirjoitukseni äärellä, josko tässä kuvattu on kohdallasi ”se tavallinen tarina” kuluvana vuonna.
Tai lieneekö sittenkin tarttumapinta vahvempi jossakin toisessa, aiemmin blogitekstissä esittämissäni vaihtoehdoissa; joissa niissäkin kuvaan myös Etelä-Savossa elävien autenttisia kokemuksia (kaikki siteeraukset asianomaisten nimenomaisella suostumuksella).
Jos lukijana ”putosit kärryiltä”, aloita kirjoitussarjan ensimmäisestä ja etene aina tähän viimeiseen `parisuhde-eron´ mallinnukseen. Alkuun pääset (klikkaamalla) tästä.
(E) VAATIJA JA VETÄYTYJÄ – Se tavallinen tarina?
Anu ja Panu hakeutuivat pariterapeutin pakeille Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT) COVID-19 koronan puhkeamisvuonna 2020. Arviokäyntien (2) jälkeen ns. Apua pariterapiasta Mikkelissä -työskentely kesti yhteensä 10 kertaa.
Saapujat olivat suorasanaisia. Ensimmäiset repliikit, jotka kuulin, kuvaavat hyvin tätä asian tilaa.
Tässä me nyt ollaan. Työterveyslääkäri suositteli…Niin ja heti kysytään asiantuntijalta, erotakko vai jatkaa?
Kun pääsimme istuutumaan, havaitsin vahvistuvana sen, kuinka henkilöt olivat tyytymättömiä suhteensa sen hetkiseen tilaan. Heidän viestinsä terapeutille oli empimättömän yksituumainen ja selkeä:
Eroamme, jos nämä käynnit eivät auta!
Tässä kohdassa lukijan on syytä oivaltaa, miten allekirjoittanut reagoi tähän Anun ja Panun ensimmäisessä tapaamisessa sanottuun.
”Minä terapeuttina en voi luvata mitään sellaista, joka estäisi teitä toimimasta tahtomallanne tavalla. Te olette juuri niitä, jotka laittavat parisuhdettanne puntariin. Ja tulkitsette tulosta mahdollisten etenemisvaihtoehtojen välillä. En voi ottaa vastuuta eroamisesta enkä suhteen jatkumisesta. Sen sijaan annan kaiken hankkimani tiedon, viisauden ja ymmärrykseni siihen periterapeuttiseen työskentelyyn, joihin asianosaiset kulloinkin voivat, kykenevät ja haluavat sitoutua. Näin myös teidän kohdallanne, Anu ja Panu!”
Lisäksi annoin mainituille henkilöille ensimmäisen ja toisen arviokäynnin väliselle ajalle linkkiehdotuksen; sellaisen, jonka avulla voisivat lähemmin tuumailla kysymystä, onko pariterapiasta hyötyä. Linkki tämän asian yleiseen pohdintaan avautuu myös lukijalle, kun klikkaat tästä.
Parisuhde-elämäänsä tyytymättömät. Millainen sitten oli Anun ja Panun vuorovaikutusmalli?
Panun ja Anun asetelma oli –Eileen Mavis Hetheringtonin ja amerikkalaiseen seurantutkimusnäyttöön tukeutumalla – tyypillisin eroon johtava vuorovaikutusmalli.
Janan toisessa ääripäässä on ns. perinteinen avioliittomalli, jonka mainittu parisuhdetutkija, tutkimusnäyttöön perustuneena nimeää maininnalla ”todennäköisyys eroamisen suhteen pienin”. Tätä mallia kuvasin aiemmin blogissani A-kirjaimella. Halutessasi siihen kuvaukseen tästä.
Luit oikein! Psykologian professori todellakin toteaa, että kaikista kuvaamistaan viidestä avioliiton suhdetyyppimallista tässä ns. vaatijan ja vetäytyjän asetelmassa eroennuste olisi yleisin ja ennakoitavin.
Onko siis niin, että tässä E-kirjaimen tyyppikuvauksessa ja siinä vallitsevassa vuorovaikutuksessa yhdessä elämisen ja yhdessä pysymisen lopputulema tiedetään jo alkumetreillä? Ero on vain ajan kysymys?
En ajattele yksioikoisesti näin, varsinkin, jos suhteen osapuolet näkevät vaivaa yhdessä elämisen laadun puolesta. Tiedän – reilun neljännesvuosisadan aktiivisen parisuhde-elämän sparraajana – kertoa lukuisia sellaisia asetelmia, joissa eroamisen polulta on löydetty takaisin tyytyväisemmälle tielle.
VAATIJAN ja VETÄYTYJÄN HAASTEET – MILLAISIA?
Otsikon lyhyt vastaus kuuluu: Toinen osapuoli (tavallisesti nainen) haluaa keskinäistä keskustelua ja toinen osapuoli (usein mies) vaikenee vetäytymällä puhumattomuuteen! Eikä tällä kuvauksella tarkoiteta ainoastaan jotakin tiettyä yhtä tilannetta ja asiakysymystä, vaan asetelman toistumista viikoista ja vuosista toiseen.
Mitä mieltä olet Viivi & Wagner -fotoista?
Huomaa, että jossakin määrin ja lievähkönä vaatijan ja vetäytyjän -kuvio on varsin yleinen meidän suomalaisten parisuhde-elämässä ja sen vuorovaikutuksissa.
Pystynetkö vielä samaistumaan jommankumman osaan, kun kuvaan näin.
Toinen teistä halusi selvittää itselleen siinä hetkessä erityisen tärkeää asiaa, mutta ei onnistu saavuttamaan itselleen riittävää dialogia. Asia jää pahasti kesken, kun toinen vaikenee antautumatta keskustelulle. Tämä vaivaa ja hermostuttaa. Seuraa lisäkysymyksiä tai vihjailuja ”kun sua ei lainkaan asia kiinnosta”. Ja niinpä keskustelun vaatiminen käy entistä ilmeisemmäksi. Pulssi ja ahdistus kohoavat molemmilla.
Kirjoitin taannoin julkaistussa e-kirjassani (jonka linkkiosoite blogikirjoituksen lopussa) mm. näin:
Emotionaalisesti takaa-ajajat ovat ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan kertomalla toisille tunteista ja tuntemuksista. Heidän henkilökohtaisessa hyvinvointikokemuksessaan on olennaista emotionaalinen tunnekontaktin etsiminen ja saaminen.
Pakenijat ovat puolestaan ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan älyllistämällä vaikeita asioita ja mielellään vetäytyvät omiin oloihinsa pähkäilemään. Puhutaan esimerkiksi luolamiehestä. Siinä on osin kyse tästä positiivisesta tarpeesta ottaa etäisyyttä. Ajatella. Miettiä.Tuumailla yhteen.
Kuitenkin silloin kun meri alkaa myrskytä, kumpikin todennäköisesti liioittelee omaa tapaansa, vaikeudet alkavat. Taipumukset törmäävät.
Tiedämme kukin omasta inhimillisestä elämästämme, että emme ala aidosti ja luottamuksella puhumaan toiselle silloin kun tunnemme olevamme puhumiseen pakotetut. Tämän todistivat Anu ja Panu vastaanotollani.
Miksi heillä Panu vaikeni ja vetäytyi? Terapiaprosessin aikana selvisi, että Panulla olikin käyttäytymiseensä omasta mielestään (ja terapeutille) ymmärrettävä syy. Suuri ja kohtalokas pulma kuitenkin oli siinä, että kumppani ei tästä historian juuresta ollut koskaan tullut tietoiseksi.
Panua lainatakseni: ”Minä pelkäsin niissä loputtomien kysymysten hetkinä, että menettäisin täysin malttini ja kuristaisin kuten kotona lapsena tapahtui. Siksi oli minusta parempi paeta paikalta… enkä myöskään ole halunnut tuota vuosikymmenien takaista näkemääni kertoa Anulle, kauhistuu vaan…”
Mies siis suojeli paitsi itseään erityisesti rakastamaansa puolisoa. Suhteen tasapainon kannalta hän ikään kuin alitoimi. Panun tarkoitus oli hyvä, kuitenkin huonosti toimiva. Anu puolestaan toistuvasti ylitoimi, mikä ilmeni siinä, että raivostui tilanteissa aina vaan herkemmin ja nopeammin.
Kun pariterapeuttina kysyin häneltä, miten tämä tulkitsi miehensä tällaista puhumattomuutta. ”Ylimielinen paska!” oli terävä tiivistys. Ja jatkoi: ”Porukassa Panu kyllä jutteli asiasta kuin asiasta, mutta kun oltiin kahden, ja minulla olisi suhteeseen liittyviä toiveita, ehdotuksia ja kysymyksiä, niin ei…”
Anun ja Panun tilanteessa oli toteutunut ”se tavallinen kiertokulku”. Anu jaksoi aikansa vedota ja vaatia tätä keskittynyttä keskustelua keskenään, kunnes luovutti. Hän vähensi ja viilensi kaikenlaista kommunikointia kumppaninsa kanssa. Se näkyi seuraavaksi makkarissa. Hänen halunsa intiimielämän läheisyydelle koki saman. Vuorovaikutuksesta vetäytyjänä puolestaan nyt Anu.
Vaatijan ja vetäytyjän välisessä yhteiselämässä molemmilla on hätä. Näin se on Amerikassa ja kotimaassamme! Sillä tässä suhdetyypin mallissa on perimmäistä se, että ”kumpikaan ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi toisilleen”. Ja koska tällaista kohtaamista ei tapahdu, kumpikin tämän suhteen osapuoli pyrkii ratkaisemaan omaa ahdistustaan omalla tavallaan. Kumpikin etenee tavalla, johon toisen on entistä vaikeampi liittyä.
”Vaatija vaatii lisää…” ”Vetäytyjä lisää aktiivisesti etäisyyttään…”. Keskinäinen yhteys kadotetaan, koska molempien kokema paha olo paisuu ja pahenee. Tällaisessa kuviossa juurikin toisen syyttämiseltä ei vältytä. Siksi tässä yleensä tarvitaan vuorovaikutussysteemin täysin ulkopuolinen ammatti-ihminen, mikäli mielitään välttää se tavallinen tarina, eroaminen.
Kokemukseni mukaan tilannetietoiset ja avuliaat sukulaiset tai hyvät ystävät voivat myös avittaa, mutta vain rajallisesti. Heillä tähän `parisuhdesysteemiin´ kuuluvina henkilöinä tahtoo vain (jossakin vaiheessa) tulla vastustamaton taipumus asettua jommankumman puolelle. Nähdä ja tulkita suhteen toinen osapuoli kehityskulun suuremmaksi syylliseksi kuin se toinen. Se on inhimillistä, mutta autettavien kannalta ei ideaalisinta.
Myönteinen kehityskulku vaatijan ja vetäytyjän liitossa vaatii molempien osapuolten varauksetonta yhteistyötä. Suhteen työstämisessä liittoumat taustajoukkojen kanssa ovat epätoivottavia.
Anu ja Panu edustavat tässä blogikirjoituksessa esimerkkiparina vaatijan ja vetäytyjän liitossa. He päättivät kymmenen tapaamiskerran terapiaprosessinsa vuoden 2020 lopulla. Viimeisen tapaamisen yhteydessä he totesivat:
Vielä emme ole eronneet, emmekä sellaista tällä hetkellä ajattele samalla tavoin kuin eka kerran tästä ovesta sisälle tulimme.
Sovimme Panun ja Anun kanssa siitä, että en kuvaisi heidän parisuhdeterapian prosessia ja sen sisältöä ja vaiheita tämän enempää. Ainostaan sen, mihin työskentelymme ensisijaisuus keskittyi, me yhdessä ja yhteen ääneen tahdomme lisätä: tunnekeskeiseen terapiaan.
Niin sanotussa tunnekeskeisessä pariterapiassa pyritään kaiken aikaa siihen, että asianosaiset pyrkivät purkamaan tavaksi tullutta kielteistä vuorovaikutuksen kehäänsä. Liittoutumattoman, ulkopuolisen terapeutin avustamana opetellaan kuuntelemaan toista aivan uudella intensiteetillä. Prosessissa opitaan näkemään tunteiden taakse!
Yleisesti voimme todeta, että tämän blogikirjoituksen parin kanssa käytiin soveltaen seuraavia tunnekeskeiseen työmenetelmään liittyviä ulottuvuuksia. Tässä terapeuttisessa metodissa sellaisia ovat seuraavat seitsemän:
Tuhoavien keskustelujen tunnistaminen
Arkojen paikkojen löytäminen
Paluu vaikeaan hetkeen
Pidä minut lähelläsi –sitoutuminen ja keskinäinen yhteys
Loukkausten anteeksiantaminen
Tunnesiteen vahvistaminen seksin ja kosketuksen avulla
Rakkauden ylläpitäminen
Halutessasi voit tutustu tähän terapeuttiseen työtapaan, esimerkiksi Kunpa sinut tuntisin paremmin. Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen -kirjan avulla. Teos on Petri Auvisen suomennus (2011) alkuteoksesta Susan M. Johnson Hold me Tight. Seven conversations for a lifetime of love. Helsinki: Psykologien kustannus Oy.
Tässä on puolestaan tekstissä aiemmin mainittu e-kirja, jossa käsittelin vaatijan ja vetäytyjän kokemuksia kirjan keskushenkilöiden, Aavan ja Taiston kohdalla. Tämä digikirja on ladattavissa maksutta, kun klikkaat tästä.
Parisuhde 2020 Aavan ja Taiston tarina
LOPUKSI – Musan aika!
Ehkä et lukenut tätä TTT:n Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet -sarjan viimeistä blogikirjoitustani juhannuksena… Sekin on villi arvaus, virkistytkö valssilla… Oli niin tai näin, v. 2020 me lukemattomat YouTube katselijat kiinnitimme katseemme ja ihastuimme Lotan ja papan koronalauluihin.
Näiden laulelmien lomassa muistot palasivat niin kysyjällä, kertojalla kuin meillä seuraajilla monenlaiseen eletyn elämän muisteluun.
Valloittavaa näissä tiimin lauleloissa oli se avoin ja konstailematon vuorovaikutus, joka ilahduttavana rakentui ja syveni kahden aivan eri maailmoihin syntyneen suomalaisen välille. Liputin näkemälleni. Sellaiseen tunnelmaan tahdon kanssasi vielä palata. Päätän blogitekstini keskikesän otokseen, erääseen niistä.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2020/12/us-to-ra.png490400A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2021-01-13 14:16:412023-04-26 10:14:58TAVALLINEN TARINA PARISUHTEESSA 2021 (?)
