Tag Archive for: apua uskottomuuteeen

LIPUTAN USKOLLISUUTTA – AUTAN USKOTTOMUUDESSA MIKKELISSÄ

Liputan uskollisuutta – autan uskottomuudessa Mikkelissä. Tämä on kesäkuun blogijuttu, jossa artikkelikuva viittaa aihetta käsittelevään e-kirjaan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT). Se julkaistiin keväällä 2022.

Opas on kiteytys 25 vuoden aikana tehdystä työstä, kun olen auttanut satoja pareja tilanteissa, jossa ollaan uskottomuuden teeman äärellä. Nykyinen vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa.

 

MITÄ KOTIMAINEN TUTKIMUS PALJASTAA USKOTTOMUUDESTA?

Uskottomuus ilmiönä on perin monisyinen, yksilöllinen ja aina parikohtainen, parisuhdeterapeuteille kuitenkin kovin tuttu.

Tässä bloggauksessani, kun käytän ilmausta parisuhdeuskollisuus tai -uskottomuus, tarkoitan sillä silloin miehen ja naisen välistä vakavaa seurustelusuhdetta, avo- tai avioliittoa.

Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä on tilastoitu vuosikymmenien ajan, aina 1970-luvulta.

Viimeisin Väestöliiton FINSEX-tutkimus koottiin 6000 miehen ja naisen otannalla vuonna 2015. Tähän tutkimukseen osallistuneet olivat 18–79-vuotiaita.

Seurantatutkimuksissa on käynyt ilmi – toisin kuin `somen mediamaisemassa` erheellisesti saattaisi luulla – uskollisuutta arvostetaan ja siihen pyritään jopa entistä enemmän. Tällainen uskollisuuden lisääntymisen trendi läpäisee koko eletyn 2000-luvun ajan.

Kysymykseen ”tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapainen syrjähyppy hyväksyä” vastattiin 1970-luvun alussa paljon nykypäivää sallivammin.

Vallinneen kehityssuunnan voisi sanoitta myös näin: suomalaiset pettävät yhä vähemmän. Tämä on todentunut varsinkin avio- ja avoliitoissa. Naimisissa olevista miehistä 22 prosenttia ja naisista 13 prosenttia kertoi pettäneensä kumppaniaan. Avoliitossa olevista miehistä uskottomia oli 13 prosenttia ja naisista 8 prosenttia.

Miten oma uskottomuus sitten ymmärretään?

Uskottomuuteen liittyvät vastaukset kielivät siitä, että miehillä salasuhteiden taustalla ovat enemmän määrälliset, valloittamiseen ja seksiin liittyvät asiat, naisilla puolestaan laadulliset tunnetekijät. Naiset ilmaisevat oikeuttavan uskottomuutensa erityisesti sillä, että nykyinen parisuhde tuntui heistä ”kylmältä ja tunneköyhältä”.

Tiedämme, että miehet ja naiset toivovat vakavaa suhdetta yhtä paljon.

Luotettava tutkimusnäyttö paljastaa, että uskollisuudesta on näin tullut meille yhä tärkeämpi kriteeri yhteiselämässä. Uskollisuus – uskottomuus -vaihtoehdoilla ikään kuin myös halutaan mitata omaa arvoa toisen silmissä: kelpaanko, riitänkö, rakastaako hän ja haluaako vain ja ainoastaan minua. Sanomattakin on selvää, että ”haluamme olla toiselle erityisiä ja arvokkaita”.

Me kaksi!

Minä liputan uskollisuudelle. Mitä Sinä ajattelet uskollisuudesta, ja toisaalta sen rikkoutumisesta?

 

 PETTÄMINEN – MISSÄ RAJANNE KULKEE?

Pettämisen raja vaihtelee parisuhteissa. Joillakin raja menee mediapornon katselussa, toisilla intiimissä suutelemisessa ja kolmannet vastaavat, että ”vasta yhdyntä on pettämistä”. Yleisesti voinemme kuitenkin todeta: kaikki sellainen, mikä rikkoo yhteistä sopimusta parisuhteesta ja uskollisuudesta, on uskottomuutta.

Kokemus uskottomuudesta on usein hyvin kivuliasta ja rikkovaa molemmille osapuolille. Rajalinjan näkemyksestä riippumatta.

Oletteko keskenään keskustelleet uskollisuuden ja uskottomuuden käytännön rajamerkeistä?

 

USKOTTOMUUDEN KIPUA MOLEMMILLA – PETETYN JA PETTÄJÄN ASEMASSA

Massiivisia tunteita. Molemmat parisuhteen osapuolet kokevat tapahtuneesta vahvoja ja vaikeita tunteita. Mutta eri tavoin.

Petetylle luottamuksen rikkoutuminen sekä oman kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunne ovat todella raastavia. Hän tuntee oikeutetusti vihaa tapahtuneesta, pelkoa tulevasta ja surua suhteensa puolesta. Kaikki yhteiset hyvät kokemukset tuntuvat kertaheitolla menettävän merkitystään.

Terapeutillekin kuvataan toistuvasti tämä kodin kokemus siitä, kuinka toinen kävelee pettäjän perässä ja vaatii kuulla kaikki yksityiskohdat sekä erityisesti vastauksen ”miksi” kysymykseen. ”Muuten en voi elää!” on ahdistuneen, vereslihalla sanottua.

Ei ole helppoa pettäjälläkään.

Pettäjän on vaikea kestää omaa syyllisyyttään ja nähdä aiheuttamaansa kipua toisessa. Hän tuntee syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa siitä, että josko toinen ei kykene antamaan anteeksi. Yhdessä olon ilmanala täyttyy ikävien ja raskaiden tunteiden painosta, sillä pettäjällä on harvoin sellaisia vastauksia, jotka torppaisivat kyselyn. Hän ei ymmärrä itsekään tapahtunutta.

Tässä tilanteessa uskottomaksi paljastunut kyllästyy puhumaan samasta asiasta ja kokemaan syyllisyyden koko ajan uudestaan; joskin neutraalin ja luotettavan parisuhdeterapeutin luona monet kertovat päässeensä ”yhteiselle alustalle”.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakastyössä, kuten kaikessa ammatillisessa parisuhdeterapiassa, painopiste kohdistuu juuri siihen intiimiin suhteeseen, jossa uskollisuuden raja on rikkoutunut. Ei suhteen ulkopuoliseen.

Keskiössä on sen ymmärtäminen, mitä tässä omimmassa suhteessa on uudelleen nähtävää. Mitä toinen (pettäjä) on läheiseltään, ehkä pitkäänkin kaivannut? Millä sektorilla ja missä asioissa vajekokemukset ovat ilmenneet? – puolin ja toisin. Ovatko halut ja toiveet tulleet riittävästi kerrotuiksi? Mitä muita seikkoja en ole voinut, kyennyt tai kehdannut tuoda asuinkumppanilleni tiettäväksi?

Elämä kutsuu muutokseen joskus hiljaa kuiskaillen, joskus taas rajusti huutaen!

Pitkä työkokemukseni parisuhde-elämän erilaisten todellisten kysymysten äärellä on osoittanut, kuinka henkilöt oivaltavat ja saavat uutta ymmärrystä kaikesta siitä, mitä ovat suhteessa kokeneet tai jonka eteen joutuneet. Kivutta se ei tapahdu, mutta mikäpä muukaan muutos ihmisen elämässä ja parisuhde-elämässä tapahtuisi ilman sitä.

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) avoinna

Aloitusaikoja (esim.) tästä

Laita viestiä – otan yhteyttä!

 


 

Uskottomuudesta

Parisuhde-elämää käsittelevä blogiOsa II

Tämä parisuhdeuskottomuutta käsittelevä kirjoitus on jatkoa Pirkko Saision Voimattomuus (2005) teoksen, minussa synnyttämistä ajatuksista. Tätä ennen olen kirjoittanut johdanto-osan ja Rakkauden olemuksesta osassa I.

 

Seksuaalisuus on ihmisyyden kiehtovimpia asioista. Samalla se on (Suomessa) erityisen intiimi ja henkilökohtainen elämänpiiri. Tähän asiaan jossakin määrin perehtyneenä voin varmuudella todeta, että seksuaalisuus on aina omanlaisensa yhdistelmä biologiaa, tunteita, kasvatusta, yhteiskunnan asenteita ja monenlaista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

Parisuhteessa seksuaalisuuteen liittyvät kokemukset muodostavat oman, varsin merkittävän plus- tai miinusmerkkisen voimatekijän. Täysin neutraali alue yhteiselämässä se on harvoin; neutraalilla tarkoitan, että se olisi sellaista samanaikaisena ja molemmille osapuolille.

Seksielämässä olemme paljaita paitsi kehollisesti myös monella muulla mielen ja merkityksen tasolla. Siksipä uskottomuus tällä rintamalla ei myöskään ole pikku juttu.

Meitä ihmisiä yhdistää (sukupuolesta, iästä, uskonnosta, sivistyksestä tai varallisuudesta riippumatta) tarve olla jollakin tavalla erityinen jollekin toiselle. Tällöin seksuaalinen uskottomuus tekona tuntuu yleisesti loukkaavalta, ja omakohtaisena sen kokee erityisen inhottavana itseään kohtaan; ammattikielellä puhutaan narsistisesta loukkauksesta. Pirkko Saision Voimattomuudessa lukijalle avautuu maisema uskottomuudesta, ja kuvatun kolmiodraaman liikkeistä kangistuneessa aviosuhteessa.
uskottomuus

Se Kolmas

Ennen sanottiin, että avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Nykyisin hyvin usein parisuhteen ongelmat kulminoituvat tuon Kolmannen olemassa oloon. Kolmas voi hiipiä suhteeseen ihan huomaamatta ja muuttaa suhteen luonnetta ja vuorovaikutusta niin paljon, että pari päätyy sen vuoksi eroon.
Tässä blogikirjoituksessa Kolmannella tarkoitan parisuhteen ulkopuolista henkilöä, vaikka luonnollisesti suhteen `häiriötekijäksi` avioliitossa voi muodostua muukin korostuneen huomion saanut asia, kuten vaikkapa työ ja siihen keskittyminen pari- ja perhe-elämän kustannuksella.

 

Kuluneena vuonna 2015 julkaistiin väitöskirja uskottomuudesta. Pitkään pari- ja perheterapeuttina työskennellyt Annikki Kaikkonen tutki sosiaalityön väitöstyössään suomalaisten uskottomuutta ja parisuhdemoraalia. Kaikkosen tutkimus on kvalitatiiviseksi tutkimukseksi poikkeuksellisen laaja. Aineisto koostui eri puolilta Suomea kootusta 40:n petetyksi ja pettäneeksi tulleen syvähaastatteluista. He olivat 23–60-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkija oli erityisesti kiinnostunut siitä, miten uskottomuus koetaan, ja millaisia merkityksiä se saa elämänhistorian ja suhdehistorian eri vaiheissa.

uskottomuus

 

Uskottomuus aiheuttaa luultua useammin pitkäkestoisen traumaattisen kriisin…
Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta…

Muun muassa tällä tavoin uutisoitiin Annikki Kaikkosen (2015) tutkimustuloksia kahdessa eri mediassa. Otsikot ovat mielestäni kokoavia. Mutta mistä kaikesta voikaan olla kysymys, tiivistän referoimalla haastatteluissa esiin nousseita seikkoja.

Kun pettäminen paljastuu, reaktiot voivat olla rajuja eikä väkivallaltakaan aina vältytä. Prosessin vaiheet tuntuvat toistuvan. Ensin totuus saatetaan torjua tai pari pyrkii monin eri tavoin palauttamaan suhteen entisen tasapainotilan. Usein vasta tämän ensireaktion jälkeen tulevat raivo ja viha, joita seuraa suru. Kriisireaktioina seuraa ruokahaluttomuutta, unettomuutta tai turvautumista päihteisiin.

Uskottomuuden seurauksena saatetaan sairastua myös masennukseen. Petetyksi tuleminen voi olla traumaattista, mutta samalla myös vanhat lapsuuden traumat voivat aueta. Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai hylkääminen ja niihin liittyvät tunteet voivat nousta vahvasti mieleen.

Kaikkosen tutkimusotos paljastaa, että uskottomuuskriisi ei ole helpolla ohitettu. Petetyksi tulleen häpeä on sosiaalisesti suuri, varsinkin jos paljastuu, että hän saa tietää asiasta viimeisenä. Hänen identiteettinsä naisena tai miehenä joutuu katkolle.

 

Mitä tehdä? Miten selvitä arjessa eteenpäin?
Suomalaiset kertovat selviytyvänsä keskittymällä työhönsä ja lastensa takia. Näyttäisi tutkimustiedon valossa, että Suomessa erityisesti työidentiteetti kannattelee, silloin kun muut identiteetin osa-alueet ovat lujilla.

Tämä tuntuu kovin uskottavalta myös täällä Mikkelissä. Olen tehnyt asiakasrajapinnassa neljännesvuosisadan työtä, sekä Hämeessä että Savossa. Kuulen parisuhdekriisien selvittely- ja terapeuttisessa työssä  juuri miehen kertovan, että hän tahtoo todella yrittää ja tekee työtään lastensa tulevaisuuden tähden. Työorientoitunut ja vastuullinen mies saattaa motiivinaan ilmaista: ”He ovat syyttömiä meidän toilailuihin”!

 

uskottomuus

Kuva: Liliana Ledesma Alvarado

 

Annikki Kaikkosen (2015) väitöskirjassa ja niin ikään tuoreessa perhebarometrissa  (2013) päädytään johtopäätökseen, että Suomessa uskottomuus on tällä hetkellä tyypillisin eron syy. Seuraavassa blogissani, osassa III käsittelen tätä asiaa vähän laajemmin. Kysyn tutkimustiedon äärellä, miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selvitään? Ennen sitä muutamia näkökohtia alaotsikolla… Kaikki eivät kuitenkaan eroa.

 

Mitä tiedetään heistä jotka jatkavat yhdessä vakavan uskottomuuskriisinsä jälkeenkin?

Ilman eroa selvinneet parit olivat työstäneet suhdettaan terapiassa pitkään. Uskottomuustutkimus kielii siitä, että olennaista niin erosta kuin uskottomuuskriisistäkin selviämisessä on se, että pari pystyy lopulta kertomaan riittävän samanlaisen tarinan, mitä on tapahtunut ja miksi. Se, että tähän päästään, edellyttää lähes poikkeuksetta juuri tuon  ulkopuolisen, neutraalin ammattilaisen läsnäoloa. Asianomaisten tunnekokemukset, fantasiat ja viestien vääristymät ovat niin ilmeisiä ja voimakkaita, että on kohtuutonta ja epäreilua `taakoittaa` lähipiirin ihmisiä ja ystäviä tällaisella perhe-elämän intiimiteetin asioilla. Ahdistuneita ei tarvita lisää!

Luotettavan ja ammatillisen terapiatyöskentelyn seurauksena puoliso kykenee asettumaan toisen asemaan ja empaattisesti ymmärtämään, miltä petetystä tuntuu. Samoin petetty saa itselleen riittävän selvyyden, mikä mahdollisesti ajoi tai työnsi tekoon. Tässä kohden on syytä mainita eräs seikka. Monelle Annikki Kaikkosen selvitystä lukevalle (ei-ammattilaiselle) tulee kenties yllättävä tutkimushavainto: ”mitään varsinaista syytä ei ollutkaan!” Tässä ilmauksessa on pääpaino sanalla ”varsinaista”.

Kriisitapahtuman avaaminen on siis erinomaisen tärkeää. Parisuhdeterapeutit tietävät, että jos tähän vaivalloiseen psyykkiseen selvittelytyöhön tartutaan ja siinä sinnikkäästi edetään, työskentely palkitsee: se on kuin saranakohta johonkin uuteen. Uudella on erilaisia merkityksiä. Uusi näkyy arjessa ja asianomaisten ajankäytössä.
Ilman eroa selviytyvät parit alkavat yleensä vaalia suhdettaan aivan uudella tavalla.

Haastattelututkimuksessa olleet saattoivat sanoa, että ”kriisistä on ollut hyötyäkin”. Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta ja puhumaan paljon, myös seksuaalisuudesta. Eräs kertojia yhdistävä, heidän itsensä ilmaisema johtopäätös oli: ”asioista olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten”. Näin toteavat henkilökohtaisen parisuhdeuskottomuuden kokeneet.

 

Suosittu ”arjen kuvaaja” sivaltaa asiasta, vaikka emme olisi kaikkea edellä kuvattua kokeneetkaan. Oletko sarjakuvasta kanssani samaa mieltä?

uskottomuus

Lopuksi: kaikesta, tästä raskaasta aihepiiristä huolimatta, toivon Sinulle rohkeutta ja toiveikkuutta… Erään uutukaisen laulun sanoin ja sävelin.

Löydät tämän Harmaita enkeleitä -biisin esittäjäyhtyeen uusimmalla albumilla:
Exit – kauneutta ja kipua (2015)

Tällä alla olevalla linkillä Sinun pitäisi päästä kuuntelemaan lataamatta;

klikkaa linkin oikeassa reunassa olevaa palkin kohtaa Listen – Exit Harmaita enkeleitä

http://redmp3.cc/25451836/exit-harmaita-enkeleita.html