Artikkelit

PARISUHDETERAPIA MIKKELI KONFLIKTIEN JÄLKEEN

Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen on minulle soittaneen henkilön ilmaus. Tai vielä tarkemmin siteeraten kysymyksenä:

”Pääsiskö Mikkelissä parisuhdeterapiaan tällä hetkellä, ja josko se auttaisi… kun on noita uusiutuvia konflikteja?”

Siinä kaikki! Henkilö nimittäin kontaktoi hetkenä, jolloin olin salaattilounaalla, ja tilannesidonnaisesti en voinut jatkaa puhelua yleisellä paikalla. ”Jatkan mielelläni puhelua, kun pääsen lautaselta parempaan tilaan”, totesin.

Sovimme soittajan esityksestä, että hän soittaa uudelleen tuntia myöhemmin. Tätä puhelua ei tullut, enkä itse kyennyt salaiseen Prepaidiin soittamaan. Että näin kävi, lieneekö tuona ajankohtana vallinneilla koronarajoitteilla osuutta asiassa, mene ja tiedä.

Asia jäi vaivaamaan.

En ole tänäkään päivänä tietoinen, millaisista ongelmista, riidoista tai konflikteista soittajan parisuhde-elämässä mahtoi olla kysymys. Parisuhdeterapia hänellä oli kuitenkin mielessä. Ja konflikti-sanaa hän käytti monikossa.

Tässä kirjoituksessani en ryhdy nyt arvuuttelemaan soittajan kokemien ristiriitojen, konfliktien tai ongelmien sisältöä. Valitsen tämän menettelytavan tietoisesti. Jätän asiasisällön avoimeksi. Tällöin lukija voi avoimemmin pohtia ja peilata omaa kokemusmaailmaansa siihen, mitä jäljempänä kirjoitan konflikteihin suhtautumisesta, olivatpa nämä sitten yhdenlaisia tai toisenlaisia. Ja mietittiinpä apua parisuhteeseen Mikkelissä tai muualla.

 

Miten suhtaudut parisuhteessasi koettuihin konflikteihin ja mahdollisiin ongelmiin?

 

Esitän tässä blogitekstissä neljä erilaista vaihtoehtoa sen suhteen, mitä yleisesti tiedämme ihmisten erilaisista tavoista suhtautua yhteiselämässä eteen tuleviin ja koettaviin haasteisiin. Miten silloin reagoidaan? Tiivistän nämä tavat neljään ryhmään.

Neljään puristetut vaihtoehdot ovat tietysti moni-ilmeistä todellisuuttamme hiukan pelkistävää.  Silti väitän, että niissä erottuvat neljä erilaista tapaa kohdata vaikeita ja kiusalliseksi koettuja vuorovaikutusongelmia, olivatpa nämä sitten enemmän yksilöllisiä tai toisaalta parina koettavia.

Tietämättä Sinun/teidän erilaisista yhteiselämänne ajankohtaisista haasteista, vaikeuksista tai ongelmista, pyydän Sinua ensin arvioimaan itseäsi seuraavien kahden kysymyksen äärellä.

  1. Onko näkemyksesi nykyisestä parisuhteestasi sellainen, että se on (suurenkin) keskinäisen vaikeuden äärellä pelastettavissa? 
  2. Millainen ongelmanratkaisija olet omasta mielestäsi? Oletko yleensä, vaikeuden kuin vaikeuden eteen tullessa, ratkaisijana aktiivinen vai passiivinen – luovuttaja vai taistelija?

Neljä tapaa käyttäytyä vaikeassa konfliktitilanteessa  

Mikä on Sinun tapasi suhtautua silloin kun parisuhteenne rakoilee tai yhteiselämän haasteet näyttäytyvät toistuvina riitoina ja rajuina konflikteina?

Kun parisuhde ei tunnu toimivalta, oletko taipuvainen käyttämään puheessasi useastikin ilmauksia ”erotaan”, ”muutan erilleen”, ”ei sinun kanssasi enää kannata yrittää”… tai jotakin muuta vastaavaa; sellaista joka heijastelee, kenties jo pitemmältä ajalta ajatuksenjuoksuasi eroamisesta ja yhteiselämän lopettamisesta. Miltä Sinusta kuulostaa parisuhde-elämän tutkijoiden tässä kohdassa käyttämä termi ”Parisuhteesta irrottautuminen”.

 

Parisuhteesta irrottautuminen on yksi neljästä käyttäytymistavasta silloin kun koettuja ja toistuvia keskinäisiä riitoja ja konflikteja ei syystä tai toisesta saada oikenemaan.

Irrottautuminen olemassa olevasta suhteesta tapahtuu sekä henkisesti että konkreettisesti. Tällä maaperällä operoivat voivat toimia kahdella tavalla: aktiivisesti suhdetta vahingoittamalla tai ikään kuin hiukan passiivisemmin, uhkailupuhetta viljelemällä. Molemmilla ’tyyleillä´ konkreettinenkin eroaminen lähenee.

On olemassa vielä laaja-alaisempaa passiivisuutta.

Toisenlainen passiivisuus on ilmeistä käyttäytymisvaihtoehdossa, josta parisuhdetutkimuksessa käytetään nimitystä ”Laiminlyönti”.

Tästä on kysymys silloin kun puolisot eivät tee mitään olemassa olevan parisuhteensa hyvinvoinnin eteen. Suhde annetaan väljähtyä ja lakastua, vaikka apua parisuhdeterapiastakin olisi saatavilla.

Tyypillisiä ovat esimerkiksi seuraavat: toinen jätetään arjessa huomioimatta, yhdessä tekeminen on unohtunut, keskinäinen parisuhdeseksi sivuutetaan, keskustelu kumppanin kanssa ei kiinnosta, kritisointia toisesta löytyy joka rintamalla.

Laiminlyöjien ilmapiirissä vallitsee krooninen tyytymättömyys, ilman että suhteen osapuolet hakisivat koettuihin ongelmiin ratkaisuja.

”Lojaalisuus” mitä ja millaista se on?

Olemmeko samoilla jäljillä, kun minulle lojaalisuus-sanasta yleisellä tasolla tulee mieleen ihminen, jolle säädettyjen lakien ja ohjeiden noudattaminen on tärkeää. Hän on uskollinen, pyrkii olemaan luotettava ja rehellinen, niin työssä kuin kotona.

Lojaalisuuden voidaan nähdä myös eräänä puolisoiden vaihtoehtotapana edetä parisuhdevaikeuksiensa kanssa. Tästä prof. Caryl E. Rusbult kirjoitti ennen syöpään menehtymistään useasta näkökulmasta.

Lojaalit puolisot eivät varsinaisesti tee mitään erityisiä toimenpiteitä. He ovat uskollisia muodostamalleen aviosuhteelle. He ikään kuin uskovat vallitsevan vaikean vaiheen kuuluvan yhteiselämään.  He tahtovat vakaasti, toivovat ja kenties rukoilevat suhteensa puolesta.

Tämä uskollisuuden puoli näkyy siinä, että parisuhdevaikeuksissaan he aidosti pyrkivät tukemaan toisiaan. Kritiikinkin keskellä. Ja sellainen mielestäni vaatii sekä yksilöllistä kypsyyttä että tervettä, oikeasuhtaista suhteellisuudentajua.

Neljäs tapa käyttäytyä vaikeiden parisuhdekonfliktien pyörteessä on ”Ratkaisuhakuisuus”.

Jos tällainen termi tuntuisi istuvan Sinun ja kumppanisi kohdalla, arvelen toistenkin teitä tuntevien näkevän teissä siihen viittaavia seikkoja ja toimintatapoja, kuten seuraavia.

Puolisot ilmaisevat tyytymättömyytensä, mutta molemmat toisiaan kuulostellen ja kuunnellen. He keskustelevat ongelmistaan, pettymyksistään ja ajankohtaisista tarpeistaan. Ratkaisuhakuisilla on vara kompromisseihin, ja he myös tekevät sellaisia.

 

 

Itse kuulen vastaanottotyössäni – varsinkin arviokäynnillä – toisen osapuolen, `sen varauksellisemman` ilmaisevan jotenkin tähän tapaan: ”lähdin tänne parisuhdeterapiaan, kun tuo toinen sellaista toistuvasti toivoi ja pyysi”. Eikö siinä Sinustakin ole kysymys vastuullisen aikuisen kyvystä ja halusta tehdä kompromisseja ja etsiä ratkaisuvaihtoehtoja ulkopuolisen avittamana.

Parisuhdeterapia, silloin kun siihen sitoudutaan, tarjoaa parhaimmillaan molemmille parisuhteen osapuolille tasapuolisen ja turvallisen keskustelufoorumin. Monipuolisen `peilauspinnan`.

Sellainen mahdollistaa yhteiselämän mustista hetkistä, kivuista ja hankauskohdista puhumisen tavalla, joka motivoi myös kotioloissa laadukkaampaan kanssakäymiseen. Tällaisessa prosessissa tapahtuu suhteen aitoa, sisäistä ja dynaamista kasvua. Tapauskohtaisena.

Apua parisuhdeterapiasta Mikkelissä  

Olen kirjoittanut kymmeniä blogijuttuja otsikon aiheen ympärillä. Verkkosivun etulehdeltä pääset näihin ja e-kirjoihin sekä kymmeneen teemavideooni.

Edellä kirjoitin eri tavoista suhtautua vallitsevaan tilanteeseen, silloin kun toistuvat riidat tai muu  epäsopu ahdistaa parisuhde-elämässä. Kutistin neljään tapaan edetä. Teen samoin lisälukemisehdotusteni suhteen.


Tässä esillä olevassa PARISUHDETERAPIA MIKKELI … –blogijutussani olen tällä kertaa käyttänyt useita Pixabay kuvapankin kuvia.

Kiitokset seuraaville kuvaajille: Artikkelikuva Gert Altman ja siitä järjestyksessä Pixapay_eyes-5374227_1280, Engin Akyurt, mikegi by pixabay, Gerd Altman, S.Herman ja F.Richter.

APUA PARITERAPIASTA MIKKELISSÄ… ”JATKOT”

Tämä kirjoitus on jatkoa blogitekstille Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020. Kirjoitus sisältää myös perustellun johdannon. Siinä kerrotaan kuin ”etkona”, miksi ja millä perusteilla ylipäätänsä käsittelen tätä varsin intiimiä aihetta. Tutustu! Tarvittaessa johdantoon tästä.

Esittelin artikkelin aiemmassa osassa tunnetun amerikkalaisen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin viidestä avioliittotyypistä kaksi. Ne olivat perinteinen avioliitto (A) ja yksilöllisyyttä tukeva avioliitto (B). Nyt esittelyvuorossa ovat kirjainsymbolein C-, D- ja E- tyyppikuvaukset.

Jos olet kielitaitoinen ja innokas lukemaan lisää, tässä tyypittelyjen lähdeteos.

E.Mavis Hetherington and John Kelly -kirja eron todennäköisyydestä viidessä avioliiton tyypissä

Tässä kirjoituksessani viittaan ja osin siteeraan asiakaskokemuksia Mikkelissä. Näin teen asianosaisten nimenomaisella luvalla.

(C) OOPPERALIITTO

Oopperaliitto – onko vaikea yhdistää mielikuviisi? Ei hätää. Samat fiilikset. Minunkin on aina ollut hiukan vaikea mieltää tätä amerikkalaisperäistä nimitystä ja tyyppikuvausta, juuri tuosta etuliitteestä ´ooppera´. Mamman kotitekoinen, maukkaan muhkea oopperavoileipä tulee sanasta ensimmäisenä mieleeni. Mutta ehkä ei siitä kuitenkaan (suoranaisesti)  ole nyt kysymys. Jos tilalle laittaisimme sellaisia ilmauksia kuin ´draama´, ´vuoristorata´ tai vaikkapa ´on-off´, niin pääsemme välittömästi jyvälle.

Essi ja Ilari ovat tässä kuvauksessa esimerkkeinä parisuhteesta, jossa liiton osapuolet elävät toistuvaa draamaa. He eivät sievistele. Heidän kodissaan tavarat lentävät, kun kumpi tahansa (!) kimpaantuu nopeasti ja tulisesti. Tapahtumien tempo ja kulku on kuin ison maailman toimintaleffoissa konsanaan.

Syy tuliseen käyttäytymiseen on yleensä (ainakin terapeutin korvin) kovin mitätön: Kukkaruukku jäi asteen verran eri asentoon kuin useammin siivonneella puolisolla. Tai toinen toi kaupasta kolmesta omenalajikkeesta juuri sitä, joka maistui vasta toiseksi parhaimpana.

Ja niin draama oli valmis: Halventavia nimityksiä ”senkin ääliö”… ”Et edes tuota osaa”, ”syö sika omenasi”… joissa kuulija ei luonnollisesti jää toiseksi, vaan veistää vielä julmemmin. Väkivallan uhka on ilmeinen, eikä toteumastakaan valitettavasti oltu Etelä-Savossa vältytty.

Vaikka Essi ja Ilari elävät kuin toistuvaa ja alituista draamaa, he ovat silti omaan ja yhteiseen seksielämäänsä poikkeuksellisen tyytyväisiä. ”Se on huikeeta, kivaa ja nollaavaa”, kuten he yhdessä kuvaavat. Rakkautta toisiaan kohtaan on paljon. Sitä kyetään myös osoittamaan, kuten esimerkiksi kukkasin (naiselle) tai lunastamalla yllätyslippu autoralliin (miehelle).

Jos lukijana ihmettelet ja epäilet esittämääni seksityytyväisyyden tasoa, niin tiedän kertoa, että näin kertovat parisuhdetutkijammekin pitkittäisanalyysit Amerikan maalta: Jopa niin, että tässä oopperaliitossa osapuolet ilmaisevat olevansa kaikkein tyytyväisimpiä intiimielämäänsä, kun pisteytyksiä verrataan muihin neljään E.M. Hetheringtonin avioliittotyyppiin. 

Miten juuri Ilari ja Essi löysivät toisensa ja tahtoivat muodostaa perheen lapsineen? Heitä viisitoista kertaa tavanneena tuli useassa istunnossamme selville se, kuinka molemmilla oli lapsuudessaan varsin vakavia hylkäämiskokemuksia.

Kun he tapasivat toisensa noin pari vuosikymmentä sitten, kumpikaan ei omasta mielestään pyrkinyt välttelemään lapsuuskokemuksistaan kertomista. Traumatisoituneitakaan. Niinpä heidän välille syntyi välittömästi kokemuksellinen yhteys.

He muuttivat nopealla aikataululla yhteen. Eloisina ihmisinä Essi ja Ilari hehkuivat ensi kuukaudet ja aina kaksi ensimmäistä yhteisen kodin vuotta, kunnes tuli avoero. Toinen muutti pois silmittömän riidan päätteeksi. Tätä asumuseroa kesti sanojensa mukaan ”tasan 33 päivää”. Takaisin muuttaja oli tuolloin samoin 33-vuotias. 

Apua pariterapiasta -työskentelyn ytimessä oli negatiivisten tunnehuippujen katkaiseminen. Erilaisten kotitehtävien avulla Essi ja Ilari ikään kuin varautuivat ennakolta siihen, että tilanteet eivät ns. ”lähtisi lapasesta”. 

Minusta näiden ihmisten ei tarvitse häveten kieltää räjähtävää olemustaan. Se on heissä. Mutta sen sijaan asianosaisten itsensä sanoilla ”me tahdomme oppia paremmin ennakolta arvioimaan suhteellisuudentajua kilahduksissa”. 

Essi ja Ilari olivat erityisen motivoituneita pariterapiaprosessissaan. ”Me emme tahdo tuottaa lapsillemme sellaisia uusia eropäiviä, joista tytöistä P. sanoi että `silloin oli vielä pelottavampaa kuin mölyämiset kun kaikki oltiin kotona´” 

Kun sopimuksen mukainen parisuhdeterapia Mikkelissä päättyi, he elivät perheenä yhdessä. Perheeseen odotettiin neljättä yhteistä lasta. 

 

(D) HEIKOSTI SITOUTUNEIDEN LIITTO

Tästä yhteiselämän liittotyypistä on ammattikirjallisuudessa, erityisesti amerikkalaisessa lukuisia kuvauksia. Heikosti sitoutuneiden liitoille on usein ominaista, että yhteiselämään päädytään, sanoisinko mukavuussyistä. Naimisissa olemisella on jotakin statuksen omaista merkitystä. Emotionaalinen rakkaus ja tunteiden ilmaiseminen tulevat ehkä vasta tämän jälkeen, toissijaisina.

Kirjallisuuskuvausten perusteella myös seksuaalinen vetovoima nimetään näissä ns. heikosti sitoutuneiden liitoissa eräänä varsinaisena yhteyden ja yhteen menemisen ajurina. 

Olet ehkä havaintojesi perusteella kohtuullisen yhtä mieltä blogitekstin kirjoittajan kanssa siitä, että meidän nyky-Suomessa nuo edellä mainitut seikat – status tai seksi – eivät esiinny avioitumisen keskeisinä motiiveina. Ainakaan kovin yleisinä tällä hetkellä.

Taru ja Teppo hakivat apua pariterapiasta Mikkelissä. Teppoa siteeraten: ”Seksi ei kiinnosta kuten ennen… muutenkin sitä mieluummin katselee telkkua joko yksin omalta näytöltä tai kaverin kaa heillä.” Heidän arviokäyntinsä oli vuoden 2019 alkukesällä.

Tällä samaisella arviokäynnillä kyselin heidän ystävistään ja vieraista, ja mitä silloin kun tavataan, tehtäisiin. Kuulin: ”Kahvitellaan ja katotaan TV:stä jotain…” Minua kysyjänä kiinnosti jatkaa toteamuksella ”kahdessako huoneessa!”. Hetken hiljaisuuden ja toisiinsa vilkaisun jälkeen Taru kuvasi omana tuntonaan: ”Minä ainakin olen silloin vaivautunut, kun tahtois istua Tepon vieressä mutta tuntuu kuin filmaisi…

Arviokäynnillä tiedustelin myös sitä, mitkä olivat heidän tulevaisuuden näkymänsä. Kuulin, että avioeron ns. ykkösvaihe eli 6 kk:n harkinta-aika oli yhdessä jätetty paikalliselle käräjäoikeudelle.

Saamani infon perusteella esitin heille tuumattavaksi sovittelutyöskentelyä, eräänä varteenotettavana työskentelyn tapana; tätä vaihtoehtoa tunnustellen tarjoilen, poikkeuksetta aina silloin, kun kuulen parilla ja perheessä olevan avo- tai avioeron todellinen uhka päällä. Kouluttautuneena perheasioiden sovittelijana sellaisen mahdollisuuden tarjoaminen ja käyttäminen perustuu Suomessa lakiin, jota valitettavasti edelleen alikäytetään. 

En ryhdy tässä blogikirjoituksessa käsittelemään sovittelutyöskentelyä enempää. Olen kirjoittanut siitä aiemmin ja tehnyt suhdesovittelusta oman teemavideon, joka on linkityksellä katsottavissa tästä.

Totean tässä Tepon ja Tarun tilanteesta, että heidän kanssaan käytiin viiden kerran sovittelutyöskentelyt (a´ 2 h). Se oli kuin interventio eli väliintulo siinä pariterapian kokonaisuudessa, joka heillä tuli kestämään n. 1 ½ vuoden ajan.

Taru ja Teppo suostuivat olemaan tässä blogikirjoituksessa ns. heikosti sitoutuneiden liiton tyyppikuvausparina Etelä-Savossa. 

Teppo ja Taru eivät varsinaisesti riidelleet keskenään – toisin kuin oopperaliiton pariskuntamme. Pikemminkin tässä mielessä vallitsi tunnekylmyys. Yhteisenä. He itse ilmaisivat realistisena tavoitteenaan, että ”ei sitä taivaita tavoittele, mutta läheisyyttä voisi kuitenkin joskus olla”. 

Pariterapeutille selvisi jo sovittelutyöskentelyn aikana se ilmeinen taustatekijä, että molemmat olivat kasvaneet kodissa, jossa tunteiden – niin kielteisten kuin myönteistenkin – osoittaminen oli jollakin lailla tai jostakin syystä ´pannassa´.

Tunteilu on heikkoutta” oli kuuleman mukaan Tarun isän ohje kasvavalle neidolle. Teppo puolestaan muisteli tavallisia kouluvuoden koti-iltojaan: ”… pelotti hurjasti se olinko tehnyt läksyt oikein, eikä ollut mahdollista kysyä vanhemmilta tai kertoa siitä mikä kulloinkin oikeasti jännitti ja ahdisti.”

Tässä parisuhdeterapiassa kävijöitä auttoi mainittavalla tavalla erään nimenomaisen kirjan lukeminen; kotimainen teos, jota voin lämpimästi suositella.

Taru ja Teppo lukivat teoksen läpi parikin kertaa. He halusivat soveltamalla tuoda yhteisen työskentelymme oheismateriaaliksi useita siellä kuvattuja perheiden taustakuvauksia. Ihmetteleyt ja oivallukset julki! Motivaatiota tässä parisuhteen kasvuprosessissa heiltä ei puuttunut, kun asioita käsiteltiin tällä tavoin myös kirjaan tukeutumalla. He kyselivät asioista ja perhe-elämän kuvioista myös joiltakin oman sukunsa vanhemmalta. Vanhempien kaltainen kirja mukanaan.

Taru ja Teppo olivat tosiaankin onnekkaita. Heillä oli elossa ja ajassa elävät isovanhemmat. Valistuneet ja viisaat sellaiset. Nämä, kun olivat kuulleet nuoren lapsiperheen ahdingosta ja eroaikeista, yhteistuumin osoittivat jälkipolvelle asiallista ja toimivaa tukeaan, vieläpä taloudellisesti.

Apua pariterapiasta Mikkelissä – käynnit toiselta paikkakunnalta tulivat sisältämään omakustanteisia terapiakäyntejä ajomatkoineen kaiken kaikkiaan 22 kertaa (2+5+13+2). Terapeutille kerrottiin isovanhempien sanoneen, että ”kyllä nuorta lapsiperhettä pitää auttaa…ja kun on tuota polvea jo neljännessä tulossa”…”ei meillä aikanaan apua ollut saatavissa, mutta ajat on nyt toiset…”  Voiko tuota kauniimmin sanoa, ajattelin tämän kuultuani. Varttuneen väen Amorin arkisia nuolia! 

Pariterapia oli siis heillä jokseenkin pitkäkestoinen. Se konkreettisesti ajoittui sekä aikaan ennen koronaepidemiaa ja sen aikana. Tiedetystä syystä työskentelyssä oli keväällä 2020 reilun kahden kuukauden aikajakso, jolloin pariterapia toteutettiin pelkästään verkossa. Näitä kontakteja oli yhteensä 6 kertaa.

Millaisia asiakaskokemuksia verkkoterapiasta? 

 Mitä sitten asianosaiset kertovat: ”Netti-istunnot säästivät aikaa, mutta ei toimi kuten A1:ssä face to face  -tapaamiset…” ”sekin huomattiin, että ajomatkat kahdestaan sinne ja takaisin kotiin olivat kuin pikkulomia lapsiarjessa”. ”Se, mitä saatiin tehokkuudessa menetettiin laadussa moninkertaisena…” 

Tämä Tarun ja Tepon antama käyttäjäpalaute tältä osin on huomionarvoinen. Eivätkä he ole ainoita, jotka Timon Työnohjaus ja Terapian asiakaskunnassa ovat tilittäneet saman suuntaisia kokemuksia: terapiatyöskentely ruudulla ontuvaa. 

Mitä näistä ”kokemusasiantuntijoiden” viesteistä pitäisi ajatella?

Itselläni ajatukset palautuvat aina 1990-luvulle, jolloin neuropsykologisina tutkijahavaintoina alettiin puhua eräänlaisesta luonnollisesta peilausjärjestelmästä, joka vaikuttaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tutkijoiden klassisena esimerkkihavaintona esitettiin tämä: kun aikuinen kumartuu vauvan puoleen nostaakseen tämän syliin, tällöin vauvakin alkaa hapuillen ojentautua aikuista kohti. Vauva siis matkii aikuisen liikettä.

Peilisolujärjestelmä (mirror-neuron system) toimii aikuisillakin. Esimerkiksi kun ystävykset tapaavat ja istuvat saman pöydän äärellä. Ja kun toinen nojaa kätensä poskeen, toinen tekee kohta saman. Eli peilisolujärjestelmä auttaa ymmärtämään toisen tunteita ja on näin myös empatian perusta.  

Parisuhdeterapeutit tietävät, että tätä hyödynnetään kasvotusten tapahtuvassa hoitotyössä aivan toisella tavalla luontevasti ja sanattomasti, toisin kuin nettiterapiaistapaamisissa on mahdollista. Sillä ruudulle valottuva henkilökuva (image) on rajattua ja nonverbaaliset viestit kaikkine vivahteineen tulevat viiveellä, jos aina silloinkaan. Olemuksellinen läsnäolo väistämättä kärsii, vaikka tekniikka toisaalta luo tietoinfoon laajentuvaa virikeväylää; edellytyksellä, että tekniset yhteydet ovat häiriöttömät molemmissa päissä.  

Tarun ja Tepon sopimukseen perustuva pariterapia päättyi aikanaan – millaisin kokemuksin? Rohkaisevan hyvin. Tähän voi päätyä avioparin antaman palutteen perusteella, jolle terapeutti saa tukea kontaktin alussa, terapiaprosessin keskivaiheella ja lopussa asianosaisten täyttämien lomakevastausten perusteella. Tässä (H.&C. Clinebell ”The Intimate Marriage”) lukijalle infokuvana, eräästä hyödynnetystä koontilomakkeesta.

(E) VAATIJAN JA VETÄYTYJÄN LIITTO 

Olen tässä Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020 kirjoituksen kokonaisuudessa käsitellyt tähän mennessä neljä avioliiton tyyppiä, kun pohjalla on amerikkalaisen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin viisi eri vaihtoehtoa. Jäljellä on siis vielä yksi. Kirjoitan siitä oman kirjoituksen. Se julkaistaan kohta omana blogitekstinään työnimellä Vaatija ja vetäytyjä – se tavallinen tarina. Pysy linjoilla…

Lopuksi musaa. Mutta mitä? Kerroin viimeisessä pariterapian asiakaskuvauksessa Tarusta ja Teposta sekä maininnalla heidän isovanhemmistaan. Antakaamme toistamiseen Lotan ja papan koronalauluille tilaa, nyt Saarenmaan kesäyön tunnoin.

Minusta näissä heidän lauleloissaan valloittavaa on se avoin ja konstailematon vuorovaikutus, joka on rakentunut kahden aivan eri maailmoihin syntyneen suomalaisen välille.

 

LÄHTÖVALMIINA UUTEEN AIKAAN!

 

Parisuhde kunnossa. Hänen ei tarvitse elää pirttihirmun kanssa. Työkin on ollut vuosia antoisaa. Silti hän sanoo: ”Tätä maailmaa ei ole tehty haavoittuville ihmisille”… ja jatkaa itseään osoittaen, että ”joudun suojaamaan omaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta.”

Tuo keski-ikään ehtinyt mies halusi vielä tilittää, että ”minäkin olen kopioinut tosi äijiä vaikka en haluaisi”… ”Onneksi on kuitenkin koti, rakastava vaimo ja lapsi —paikka, jossa saa olla heikko ja haavoittuva. Tästä perheestä en tahdo luopua”.

Hyvä niin!

Asiat eivät kaikkien kodissa ja avioelämässä ole edellisen kuvauksen tavalla, sanoisinko somasti balanssissa. On monenlaista kitkaa ja erimielisyyttä perheen jäsenten kesken. Kylmää ja välinpitämätöntä, sanoitta tai viiltävästi vinoillen. Ja kun tämä ahdinko jatkuu riittävän pitkään, järkevä ihminen alkaa pohtia syitä ja seurauksia.

Tässä ahdingossa muun muassa itsesyytökset puolison valinnasta nostavat päätään. Irtiotto ja ero viehättävät… Tavatonta ei ole plussien kerääminen sen puolesta, että sellainen irtautumisen `peliliike` on sekä mahdollinen että tarpeellinen.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) vuosien 2015 – 2016 useissa blogeissa pohdin asiaa laajemmin, muun muassa otsikolla ”Miksi avioliitto purkautuu?”. Linkki tähän kirjoituksen lopussa. Tässä kohden voin tiivistettynä todeta, että suhteen purkautumisen taustalta löytyvät usein tällaista todellisuutta:

  • Parisuhteen edellytykset ovat jo alusta alkaen liian hatarat ja puutteelliset
  • Parisuhdetta ei hoideta, kuten järkevää olisi
  • Puolisot muuttuvat ja kehittyvät eri tahtiin ja suuntaan jollainen kehitys on sinänsä aivan tavallinen ja hyväksyttävä – mutta tähän yksilön ja keskinäisen suhteen muuttumiseen ei varauduta tai sitä ei huomioida kohtuullisesti
  • Puolisosta paljastuu jotakin, jota on mahdoton hyväksyä (esim. jatkunut uskottomuus, rikos tai petos)

Aviosuhteen arvioiminen on aikuisen viisautta. Ja onnellinen hän, joka voi tätä arviointia käydä jonkun ”neutraalin” ihmisen kanssa. Neutraalilla tarkoitan puolueetonta, tasapainoista ja kuuntelevaa lähimmäistä. Tällainen ihminen tuntee realiteetit ja punnukset, kun mitataan aviosuhteesta eroamisen tai yhdessä jatkamisen välillä.

Olen saanut tutustua teoriatiedon ja praktiikkani kautta suomalaiseen pari- ja perhe-elämään. Sen todellisuus on tullut tutuksi viikosta toiseen jo reilun neljännes vuosisadan ajan. Olipa Sinun tilanteesi ja kokemuksesi tällä hetkellä hyvä, huono tai hyvin huono, en lähde tässä spekuloimaan yksittäisiä asetelmia. Voin kuitenkin kannustaa Sinuakin kuuntelemaan tässä ”isossa ihmissuhdeasiassa”paitsi itseäsi myös biisiä. Sen teen parisuhde-elämän yleisiä saloja, kierteitä ja mutkamäkiä tuntevana.

 

https://youtu.be/9oQKMi-bYns

Löysin vuoden lopulla toisenkin kappaleen heiltä. Siinäkin Eve & Ossi ovat onnistuneet kiteyttämään pysähdyttävästi. Minusta seuraava Kummallinen kaipuu -kappale on sanoitukseltaan erinomainen. Videolla viisi minuuttinen visuaalisuuskin vangitseva. Älä ohita ajattelematta!

https://youtu.be/0OWiY-ovdyI

Siteerasin kuluneen vuoden 2018 viimeisellä viikolla eräälle parille, heille oman kriisinsä valoisammalle puolelle päässeelle, C.H. Spurgeonin nimissä kulkevaa kielikuvaa.

 

Virheet ovat lihavia siellä,

missä rakkaus on laiha


Olen työstänyt mielessäni tätä blogitekstiä joulun 2018 ja Uuden Vuoden 2019 juhlien välimaastossa. Mieleeni palautui myös taannoinen toimittajan ihmettelevä kysymys, miksikö teen tällaista – kysyjän käsityksen mukaan – henkisesti raskasta ihmissuhdetyötä, vieläpä kohtuullisella taksalla. Vastasin tuolloin Ison kirjan hengessä, että olipa arki tai juhla, joulu tai juhannus, ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Tällä samalla ´tatsilla´ minäkin olen lähtövalmiina uuteen aikaan. Ohessa alhaalla on ote kerrotun toimittajan julkaisevasta tiivistyksestä mediassa. 

 

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)
Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on mikkeliläinen, asiakkaidensa kokonaishyvinvointia työelämässä ja lähi-ihmissuhteissa edistävä yritys. Timon monipuolinen ja kattava koulutus sekä 25-vuotinen kokemus perheneuvonnasta ja terapiatyöstä takaavat huippuosaamisen ja toimivan praktiikan: hän on auttanut jo yli 2000 pari- ja perhe-elämän henkilöasiakasta Itä-Suomessa.
Timolla on suositukset neljästä eri psykologisesta testausyksiköstä sekä yhdeltätoista hänen työtään pitkään seuranneelta asiantuntijalta Suomessa. Hänen asiakkaansa ovat kirjoittaneet kokemistaan myönteisistä muutoksista useassa paikassa, mm. Suomi24:ssä, Facebookissa, toimialaluetteloissa, Google+:ssa. Yrityksen aiemmilla www-sivuilla oli 176 kokemuspalautetta. Timon vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa, uusissa ja viihtyisissä toimitiloissa.

Lue lisää, esim: https://www.timojuutinen.fi/miksi-avioliitto-purkautuu/

KOMMUNIKAATIO parisuhteessa

KOMMUNIKAATIO PARISUHTEESSA

kommunikaatio parisuhteessa

Vaimoni ei ymmärrä minua,

minä en ymmärrä vaimoa.

Muuten meillä ei ole mitään yhteistä.

Virheitä tekevät molemmat, sukupuoleen katsomatta! Tässä ei ole jakoa myöskään avo- tai aviosuhteen parien välillä. Molemmissa elämäntavoissa ja molemmilla toteutuu parhaimmillaan tämä ihmisen (ylevä) lajityypillinen ominaisuus: tahto oppia virheistään ja toimia vastaisuudessa paremmin. Miten voin kumppaniani tässä auttaa, jotta samalla myös kommunikaatio parisuhteessa paranisi?

Kun mies tahtoo tehdä parannuksia toimintansa suhteen, häntä suuresti auttaa, jos häntä lähestytään ”ongelman ratkaisijana” eikä itse ongelmana.

Mikä asia, ongelma tai koettu tilanne tulee teille mieleen tästä teesistä? Kerro! Muistelkaa! Muistuttakaa toisianne!

 

Tunteiden viisaus

Mitä vinkkejä naisena antaisit miehelle? Onko se sitä, josta olen lukuisten naisten kuullut minulle vastaanotolla puhuneen…  Henna sanoi sen näin: ”Omien tunteiden ilmaiseminen on tärkeä osa minua… välttämätöntä, jotta vointini olisi hyvä”.

Tässä asiassa ammattilaiset puhuvat siitä, kuinka naisen itsetunto nousee ja laskee aaltojen tavoin. Ja että nuo aallot noudattavat toistuvaa sylkiä.

kommunikaatio parisuhteessa

Aallonpohjalla on tunteiden suursiivouksen aika.

Tähän vääjäämättömään ´luonnonlakiin´ miehen on syytä vain tottua.

Petra nyökytteli edelliseen ja puolestaan lisäsi: ”Kun kielteiset tunteet täysin torjutaan, myönteisetkin alkavat tukahtua ja miun rakkauden tunne hiipua.”

Kuinka tilannesidonnaista tämä hiipuminen on?

Työni muovaama näkemykseni on, että tunteiden hiipuminen tavalla, josta Petra muistutti, ei olisi ainoastaan kerrasta tai parista tilanteesta johtuvaa. Usein kuulen, että myönteisten tunteiden hiipumisen taustalta löytyy jokseenkin jatkuvaa negatiivisten tunteiden torjuntaa kumppanin taholta.

Mitä sanot Arvon nainen, kuinka nopeasti tai hitaasti tämä epätoivottava muutos oikein tapahtuu? Kerro siitä miehellesi!

Minä pariterapeuttina puolestani voin kertoa, miksi ylipäätänsä ”tämä rasti”, naisen negatiivisten tunteiden kuuntelemisesta / vastaanottamisesta, on niin pahuksen vaikea.

Ilmiö kytkeytyy miehen ensisijaiseen taipumukseen, siihen miehen minäkuvaan, josta aiemmin kirjoitin. Kysymys on siis erässä mielessä kommunikaation vaikeudesta parisuhteessa.

Keijon on vaikea kuunnella naistaan, joka on onnettoman ja pettyneen oloinen, sillä silloin hän helposti tuntee itse epäonnistuneensa. Katso kertauksen vuoksi blogikirjoitus ”Puhumattomuus parisuhteessa”, jonka yksi alaotsikko oli ”Erilaiset minäkuvat ohjaavat ”. Käsittelin siinä miehistä tuloslähtöisyystarvetta.

Kertokaa toisillenne omista ajankäytön ja arvostuksen toiveistanne juuri tällä hetkellä. Ottakaa vauhtia vaikkapa tästä väitteestä:

Miehet riitelevät oikeudesta olla välillä vapaita suhdeläheisyydestä, naiset riitelevät oikeudesta olla välillä vihaisia suhteessa.Mies kaipaa vapautta, nainen ymmärtäjää.

14449750_1294758537232456_3071630259081508247_n

 

TOIVOTON vai TOIVOT ON?

Seuraavan Biisin jälkeen toivotan henkeviä hetkiä kotioloihinne. Kommunikaatio parisuhteessa paranee parisuhdeporinoilla – ja niiden käynnistäminen − kannattaa. Tiedän, että aloittaminen ja eteneminen joskus hirvittää… mutta näköaloja ja avaruutta parhaimmillaan piisaa. Onnea matkaan Juha Tapion toiveikkaan Sinun vuorosi loistaa biisivideon siivittämänä!

 

Tähän (avaruutta, tilaa ja happea) huokuvaan kuvaan päätän nämä syksyn 2016 Parisuhde Puntariin -jutut, Parisuhteesta Parillisina Päivinä (PPP) -blogikirjoitussarjan. Muistathan, että luen mielelläni kirjoituksista herännyttä! Lähesty lomakkeella, jollainen on jokaisen blogitekstin lopussa. Tai kilauta kaverille – Kiitos!

kommunikaatio parisuhteessa

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

—–

Tämän blogitekstin Kommunikaatio parisuhteessa kuvien taustalta löytyvät (esiintymisjärjestyksessä): Kalen Ensley (2), Volkan Olmez, Timo Juutinen ja hausk.in -paras huumori (Fb).

LÄHEISYYDEN PUUTE avioliitossa

LÄHEISYYDEN PUUTE AVIOLIITOSSA

 

Seksuaalisen läheisyyden myönteinen merkitys turvallisessa parisuhteessa on kiistatonta.

Miksi?

Olemme seksiolentoja miehenä ja naisena. Ajattelen, että Jumala on luonut meidät kaipaamaan kuulumista toiselle myös intiimissä mielessä. Ollen miehiä ja naisia, täydennämme toisiamme molemmin puoleisuudessa, tasa-arvoisuudessa ja oikeudessa.

Parhaimmillaan kaikki mitä teemme, ajattelemme tai tunnemme, saa värinsä ja muotonsa seksuaalisuudestamme. Paljon enemmän kuin yksittäinen akti, seksuaalisuutemme on hienoudessaan luovaa ja läpitunkevaa. Se on niin paljon osa meitä, ettemme usein ole edes tietoisia siitä. Vrt. Joharin ikkunan Tiedostamaton ja Sokeat pisteet, ks. tästä oleva kuva johdantoblogissa >>>.

läheisyyden puute avioliitossa

 

Selittyykö seksuaalisen läheisyyden puute erilaisuudella vuoteessa?

Seksi avaa miehelle mahdollisuuden kokea oman rakkaudentarpeensa, mutta naiselle rakkauden saaminen puolestaan auttaa häntä kokemaan oman seksitarpeensa.

Keskinäinen luottamus on edellytys sille, että nainen voi yhä uudelleen syttyä kumppaninsa kanssa. Pystyäkseen tuntemaan jatkuvasti kiinnostusta ja vetoa naiseensa, miehen täytyy saada yhä uudestaan kokea, että hän pystyy saamaan naisensa onnelliseksi.

Naisen tulisi muistaa, että suora kiihotus tavallisesti tuottaa miehelle kaikkein eniten nautintoa. Miehen opittavana on, että tuottaakseen naiselle enemmän nautintoa, hänen on lykättävä suoraa kiihottamista (”hidaskätinen mies”).

Jälleen erilaiset toiveet ja tarvelähtökohdat! Läheisyyden puute avioliitossa -asiassa, kysymys kuulukin, onko minulla miehenä ja naisena rohkeutta etsiä yhteistä tyytyväisyyttä?

Piirrän usein pariterapian vastaanotolla kuvia. Eräs tällainen on lauseen muodossa seuraava: Sofia tarvitsee rakkautta ja huomatuksi tulemisen tuntemusta avautuakseen seksille, Veeti tarvitsee seksiä avautuakseen rakkaudelle. Tämän jälkeen kysyn parilta silmästä ja korvasta, kummaltakin erikseen: kerro Sinä, kummalla elimellä virityt tai sytyt seksille?

Veetin ikään kuin alituinen seksuaalinen halu on todellisuudessa hänen sielunsa kaipuuta eheyteen, johon kuuluu kosketus omiin rakkauden tunteisiinsa. Yhdynnän aikana hän siirtyy älyllisyytensä valtakunnasta herkkien ja aistillisten tunteiden kosteisiin luoliin.

läheisyyden puute avioliitossa

Kun Veetin äiti aikanaan sanoi tulevalle miniälleen, että tie miehen sydämeen vie vatsan kautta, jäikö sittenkin äidin opetus vajaaksi, osuiko nuoli kaksikymmentä senttiä liian ylös?

Ihmeitä teemme hetkessä,

mahdottomat asiat

vievät hieman enemmän aikaa.

Neljä miestä saunassa

Nuoret miehet keskustelivat keskenään kaikenlaista. Intiimielämästä. Kyvykkyydestä.

Jere sanoi: ”Meillä on seksiä 2-3 kertaa viikossa.” Tähän

Jaakko: ”Meillä se sujuu emännän kanssa aamuin illoin.”

Kolmas, Riku, joka ei ollut vielä kertonut mitään, kysyi itseään selvästi vanhemmalta Lassilta: ”Miten se toimii tuolla iällä?”

Hiljaisuus.

Lassi ravisteli saunavihtaa ja sanoi: ”Kerran keväällä ja toinen kerta sadonkorjuun jälkeen syksyllä.”

Hiljaisuus.

Riku rikkoi hiljaisuuden sanomalla: ”Minä ainakin lähden uimaan!”

 

Vielä tänäkään päivänä en tiedä, mitä tämä miehistä neljäs oikeasti asiasta ajatteli.  

Kysy Sinä (kuvitteellisesti) mieheltäsi, mitä ”Rikullasi” olisi sanottavaa.

 

Rakastelussa puhutaan usein määrästä, kuten tuo saunaepisodikin osoitti, mutta määrän ohessa on aiheellista puhua myös laadusta. Kumman perään Sinä / Te haikailette? Myös rakastelupaikalla tuntuu tutkimuksien mukaan olevan jotakin merkitystä.

Toteutuspaikasta puhuttaessa, me kaipaamme jossakin määrin vaihtelua. Merja mainitsee hotellihuoneen romanttisen miljöön, Isla puolestaan fantasioi merenrannasta ja metsän hämystä. Tiedän sellaisenkin avioparin, jossa molemmat muistelivat ”mahtavimpana” tuokiona rakastelua junan wc:ssä matkalla mummolaan. Ja mikä parasta ”sellainen hassuttelumme ei ole keneltäkään pois”, he jatkoivat. Eli vaihtoehtoja arkeen voi keksiä. Ideoita vain keskusteluun ja kokeiltavaksi!

Tässä kohdassa ilmaisen myös syyn, miksi valitsin tämän blogikirjoituksen ”Läheisyyden puute avioliitossa” kuvaksi hiukan tavallisuudesta poikkeavan. Muistutukseksi vaihtelun kaipuusta, jonka asian lähes aina otan esille periterapiassa, pitkien parisuhteiden ongelmatiikan kohdalla. Mutta palatkaamme vielä määrä / laatu rakastelussa -kysymykseen.

Painottuupa tahtotila Teillä tässä ”kaipauskeskustelussa” tällä hetkellä joko tai-  tai sitten optimaalisesti sekä että -keskusteluksi, seuraavan tehtävän ovat monet rohkaistuneet tekemään. Nyt on Teidän vuoro. Vaikuttakaa itse mahdolliseen läheisyyden puute avioliitossa -ilmiöön.

Tehkää lista toisillenne asioista, jotka vaikuttavat seksuaalielämäänne tällä hetkellä sytyttävästi tai sammuttavasti (esim. paikka, aika, valaistus, päivän muut koetut tapahtumat, parta, pukeutuminen, silmä, korva…)

 

Sytyttävät seikat                                                            Sammuttavat seikat

                                                    ?                                                                                          ?

                                                    ?                                                                                          ?

                                                    ?                                                                                          ?

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

Viimeinen blogikirjoitus tässä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -sarjassa ilmestyy kohta. Laitan siinä suurennuslasin alle kommunikoinnin parisuhde-elämässä. Palataan!

– – – – – – – – –

Tämän Läheisyyden puute avioliitossa -blogitekstin fotojen kuvaajat esiintymisjärjestyksessä: Sweet Ice Cream Photoghraphy ja Timo Juutinen.

 

PUHUMATTOMUUS parisuhteessa

PUHUMATTOMUUS PARISUHTEESSA

 

Aloitetaan musalla! Kuuntele biisi Tuu mun vaimoksein, jonka aikanaan sanoitti ja sävelsi Teppo Nuorva (1982), tässä se Olavi Uusivirran tulkinnalla.

Olen työurani aikana alustanut ja ohjannut monenlaisia erilaisia ryhmiä. Eräässä oli paikalla 8 avioparia, 16 henkilöä. Heitä yhdisti yksi asia: avioliitoa takana yksi vuosi; olkoonkin että pareilla saattoi olla useamman vuoden yhteiselämä, ennen tätä järjestämäämme pumpulihäätilaisuutta. Kysyin osallistujilta monenlaista. Alla on yksi kysymyksistä ja keskeisimmät vastaukset.

Mikä estää puhumasta? 

  • Väsymys
  • Ei viitsi
  • Itsestäänselvyys
  • Epäily siitä, että toista ei kiinnosta
  • Kiukku
  • Negatiiviset tunteet
  • Eri puhetavat
  • Pelko, ettei ymmärretä

Erilaiset minäkuvat ohjaavat

puhumattomuus parisuhteessa

Psykologit jaksavat kirjoittaa kokonaisia kirjoja minäkuvasta ja sen merkityksestä ihmiselle.

Minäkuva – mitä se on?

Minäkuvalla tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta itsestään.

Tähän kuuluu esimerkiksi käsitys siitä, miltä näyttää, millainen oma ruumis on, millainen sisäisesti on.

 

Lopetin edellisen ”päiväpäivityksen” ilmaukseen, että juurikin miehelle olisi tärkeä tietää onnistuvansa naisensa kanssa siinä mitä tekee. Kun näin kirjoitan, en tietystikään väitä asian tarpeettomuutta naisellisena kokemuksena. Mutta pointti on siinä, että se on miehelle kokemukseni mukaan selkeästi merkittävämpi seikka. Tässä tiivistetysti, mistä tämä johtuu.

Miehen minäkuvan keskeinen tekijä on kyky saavuttaa tuloksia

Naisen minäkuvan määrääviä tekijöitä ovat tunteet ja ihmissuhteiden laatu

Testaa väitteet kumppanisi kanssa!

 

Tämä edellä esitetty, minun mielestäni, heijastuu monessa arkielämän tilanteessa. Otan tässä esimerkiksi kuvauksen siitä, miksi toisen hyvää tarkoittava auttaminen usein ´tökkii´, ja yleensäkin tuen pyytäminen on vähän konstikas asia miehen ja naisen välisessä parisuhteessa.

Seuraavassa tilannekuvauksessa henkilöiden tiedetään olevan hiukan stressaantuneita. Sellainen ei liene tavatonta kotioloissa – teilläkään?

Kun Jussi-Joonatan joutuu pulaan tai tuntee olevansa ongelman ympäröimä, mitä hän tuolloin vähiten Ella-Eveliinaltaan odottaa?  − neuvomista pyytämättä! Miksi näin?

Miehen neuvominen pyytämättä on samaa kuin olettaisi, ettei hän osaa toimia tulokseen tähtäävästi. Näin Jussi-Joonatan helposti ajattelee itsestään. Siksi sellainen naisen tapa ”auttaa” tuntuu miehestä arvostelevalta ja perin tylyltä.

Oman henkisen stressin ja mieltä askarruttavan ongelman ratkaisussa, miehen tyypillinen taipumus ja tarve on vetäytyä pähkäilemään ”yksinäisyyteen”, ”metsään”, ”luolaansa tai ”kammioonsa”. Yksin, puhumattomana! Ja kun mies on vaiti, nainen pelkää helposti pahinta.

Huomatkaamme! Jussi-Joonatanin ongelma harvoin liittyy parisuhdeasiaan tai naiseen, minkä tulkinnan kumppani usein erheellisesti tekee, koskapa juuri oltiin keskenään tekemisissä ja kenties puhuttiin molempia koskettavista asioista.

Jos siis miehesi vastaa vointia koskevaan kysymykseesi ”ettei mikään vaivaa” tai ”kaikki on hyvin”, pyri ymmärtämään kuulemasi totena, ainakin siinä mielessä, että sinun suhteen tilanne on OK.

Anna hänelle tilaisuus vetäytyä. Viisas nainen luopuu seuraamasta jälkiä, ja luottaa miehensä paluuseen kammiosta, kun tämä on saanut ongelmansa riittävästi haltuun tai ratkaissut sen kokonaan. Tässä on siis eräs näkökulma kysymykseen puhumattomuus parisuhteessa.

Erilaisuus − se ihan(an) kamala!

Kun taas Ella-Eveliina on stressaantunut, hänellä ei ole välitöntä tarvetta löytää ongelmiinsa ratkaisua, vaan hän pikemminkin etsii helpotusta juuri itseilmaisun ja ymmärretyksi tulemisen avulla.

Mies yleensä toimii parhaiten tässä tilanteessa, kun jaksaa vain kuunnella.

Naiselle ongelma tuntuu ratkeavan kertomisen kautta.

Toinen tavallinen esimerkki arkipäivästä.

Töiden jälkeen kotona Carita haluaa kertoa päivästään, sen erilaisista vaiheista ja käänteistä, sillä ajatuksella, millaiselta päivä on hänestä tuntunut. Kerronta ei välttämättä sisällä jotakin erityistä naisella olevaa ongelmaa, olkoonkin, että se saattaa alkaa toteamuksella ”olipa kamala päivä!”

Kun tässä miehen mielestä vuolaassa kerronnassa on pulmiin tai ongelmiin liittyviä vivahteita, Kim helposti keskeyttää hänet ja tarjoilee tasaiseen tahtiin joitakin luovia tai loogisia ratkaisu- ja parannusehdotuksia. Miksi? Koska hänessä kerronnan aikana aktivoituu se sisin mies, joka tahtoisi toimia tuloksellisesti ja ratkoa rakkaansa elinpiirissä ”kuulemiaan” ongelmia.

Mitä huomaamme?

Mies ja nainen puhuvat kyllä samaa kieltä − sanojen merkitys vain vaihtelee! Kumpikaan ei tahtomattaan tee pahaa tai mitätöi toista. Kummankin oma taipumus vain ohjaa ja ”lyö läpi” kotoisessa puhekulttuurissamme.

Haastelkaa keskenään, mitä se puhumattomuus parisuhteessa pitää sisällään teidän tilanteissa.

Voisiko ymmärryksemme miehenä ja naisena laajeta myös tällä kommunikoinnin alueella? Ja niin uskoakseni myös tapahtuu, jos rohkenemme pysähtyä yhdessä keskustelemaan parisuhteemme parhaaksi.

Seuraava ilmestyvä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -blogi keskittyy parisuhteen seksielämään. Palataan!

puhumattomuus parisuhteessa

Olemme lähtökohtaisesti kuvan harmaavarpusia viisaampia. Kuvatekstissä on kuitenkin jotakin ihmisten kesken koettua. Parisuhdeilmiöiden ihmettely jatkuu parin päivän päästä siitä, miten ihan(an) kamala erilaisuus näkyy parivuoteessa.

Read more

ERILAISUUS parisuhteessa

PARISUHTEESTA PARILLISINA PÄIVINÄ

ERILAISUUS PARISUHTEESSA

Kysymys ihmisten erilaisuudesta on erityisen mielenkiintoinen asia. Erilaisuutta on monenlaista, esimerkiksi erilainen ulkomuoto, erilaiset arvot, erilaiset kulttuuritaustat ja ajattelutyylien erilaisuus. Tässä kirjoituksessa painopiste sivuaa ehkä eniten listan viimeistä eli ajattelutyylien erilaisuutta, ja nimenomaisesti parisuhde-elämässä. Mitä on erilaisuus parisuhteessa?

MIKÄ MIESTÄ MOTIVOI?

MIKÄ NAISTA KANNUSTAA?

Miestä motivoi ja kannustaa, kun hän tuntee olevansa kumppanilleen tarpeellinen. Ja jotta hänen henkinen kiinnostus naiseensa säilyy, miehen on saatava yhä uudestaan kokea pystyvänsä saamaan kumppaninsa onnelliseksi. Näin arvelen miehen ajattelevan. Ainakin minä tiedostan tuolla tavoin tuntevani, kun olen nyt puolisoni kanssa elänyt kohta kolme vuosikymmentä aviosuhteessa.

 

Naista puolestaan motivoi ja kannustaa, kun hän tuntee olevansa rakastettu. Hän tarvitsee rakkauden tunnetta.  Naisen kiinnostus miestä kohtaan säilyy ja vahvistuu aina kun hän tuntee tulevansa miehen silmin huomatuksi.

 

Tunnistatteko erilaisuuden osapuolina? olipa parisuhteenne juridisesti tuo tai tämä,  jos `mittatikkuna` on edellä kuvattu (ehkä hiukan kärjistettykin) linjaus. Jatkan erilaisuudesta parisuhteessa muutamalla esimerkillä.

 

Tilannekuvaukset:

Pinja ja Pena ovat jo kohtuullisen kauan eläneet yhdessä. Pyysin Pinjaa kertomaan yhden asian, jolloin hänestä tuntuu miehen toiminta kotoisen kivalta. ”Penalla on tapana laittaa fillarini valmiiksi ulko-ovelle, kun lähden aamuisin (usein viime tipassa) töihin”.

Tytti kertoo tyttöporukan tapaamisessa, ”laitoin tämän päälleni… Jerekin tykkää tästä… sanoo sen korostavan naisellisuuttani”. Jeren ja Tytin aviosuhde on selvästi edellisiä nuorempi. Tein tämän havainnon, kun kuuntelin heitä nettiterapiassa.

 

Miten meillä?

Mieti ensin omalla kohdallasi väitteitäni siitä, mikä miestä motivoi ja toisaalta naista kannustaa. Meneekö tämä mielestäsi samansuuntaisesti teillä? Löytyykö erilaisuus parisuhteessanne?

Sen jälkeen synnytä ajatusten vaihto kumppanisi kanssa. Miksi? Jotta varmistut, onko tulkintasi oikea myös hänen mielestään.

Kysykää toisiltanne samalla tavalla kuin kysyin Pinjalta.

 

On tärkeää – ainakin aviomiehelle – kuulla ja tietää missä jutussa hän on onnistunut! Sillä (hiipivä) tarpeettomuuden tunne miehisessä roolissaan on miehelle kuin hidas kuolema. Aika rankasti sanottu, vai mitä?

 

Seuraavana parillisena päivänä kuvaan, miksi se juuri näin on. Sivuan puhumattomuutta parisuhteessa. Pysy ”Parisuhteesta Parillisina Päivinä” -linjoilla! Johdantona tulevasta voit kuunnella ja katsella Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -lauluvideon.

 

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

– – – – –

Tähän blogitekstiin Erilaisuus parisuhteessa liittyvän kuvan on ottanut Alyse Bajenary ja työstänyt Joel Juutinen. Jälkimmäinen oli myös Joharin ikkunan työstäjä (ks. Johdanto PPP -kirjoituksiin).

Onko pariterapiasta hyötyä?

Tämä on varsinainen blogiteksti otsikon aiheessa. Jos et ole vielä lukenut johdanto-osaa, suosittelen! Pääset kivasti vauhtiin. Löydät sen kuvan perusteella  https://www.timojuutinen.fi/ajankohtaista

 

Mikä auttaa eniten?

Tutkijoiden mukaan vaikuttavuudeltaan parhaiksi todettuja parisuhdeterapioita yhdistää kourallinen asioita, viisi periaatetta. Nämä ovat keskeisiä hoitotuloksen kannalta, silloinkin kun pariterapiassa jostakin syystä tavataan vain toista henkilöä (tai osaa perheenjäsenistä) kumppania useammin.

onko pariterapiasta hyötyä

 

Mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaavat

Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – molempia tarvitaan. Jotta terapia olisi tuloksellista, syntyy jo aika varhaisessa vaiheessa osapuolille heitä yhdistävä kokemus. Mistä? Siitä, että asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Samoin terapeutin tulee kokea tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita ihmisiä, joko yksilöinä, parina tai perheenä.

 

Tästä syystä esimerkiksi minulla on käytössä ns. arviokäynnit (1 – 3 krt) ennen varsinaista päätöstä työskentelyn aloittamisesta. Kysymme yhdessä, onko pariterapiasta hyötyä juuri heidän tilanteessa?  Arviossa toteutuu asiakkaan vapaaehtoisuus ja vastuullisuus sekä ammattilaisen kokonaisnäkemys tuen tarpeesta. Arviokäynnillä korostan, ettei tarvitse olla kummallekaan osapuolelle noloa tai häpeällistä, jos tässä ”keskinäisten kemioiden toimivassa tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen tässä ja nyt Mikkelissä.

 

Riippumatta siitä mikä on varsinainen tulosyy keskusteluterapiaan hakeutumisessa, tuloksellisen työskentelyn perusedellytys on siis molempien puolisoiden riittävän hyvä yhteistyösuhde terapeuttiin. Sinun on tunnettava tulevasi tasapuolisesti kuulluksi ja ymmärretyksi, olipa terapeutti samaa tai eri sukupuolta kanssasi. Tämän saman, arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen sallit myös kumppanillesi.

 

Me ihmiset sanomme kaipaavamme muutosta, silloin kun omat olosuhteet ja henkinen tila suhteessa käyvät sietämättömäksi. Parisuhdeterapiassa tämä muutos − ulkopuolisen ammattilaisen avulla − on sitä todennäköisempi, mitä innokkaammin ja toiveikkaammin molemmat suhtautuvat esiintyneiden ongelmien selättämiseen. Jälleen korostan: riippumatta ongelman alkuperästä sekä siitä, kumpaan tai kehen nimenomaiseen henkilöön perhesysteemissä ongelmat ensi kuulemalta tuntuisivat kiertyvän.

 

Totuutta salatuimpaan saakka

 

Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, kuinka puhuminen mieltä painavasta asiasta toisen kanssa on helpottanut oloa. Tällaista tapahtuu ystävyyssuhteissa hyvien ystävien kesken. Terapiassa usein mennään vielä syvemmälle ja henkilökohtaisemmille vesille, sillä esimerkiksi kauan vaiettujen salaisuuksien taakka on usein raskas. Tämän me tiedämme. Traumaattisista kokemuksista voidaan vapautua vasta, kun niitä kohdataan ja käsitellään henkilölle turvallisessa ympäristössä.

onko pariterapiasta hyötyä

Joku ilmaisee saamassani pariterapian palautteessaan yksiselitteisen lyhyesti, ”puhuminen helpotti ja läheisyys lisääntyi”. Mistä silloin on saattanut olla kysymys?

Tutkimuksien mukaan tehokkaissa pariterapioissa tuetaan osapuolia haavoittuvuuden tunteiden, heidän erilaisten tarpeiden ja pelkojen ilmaisussa. Pariterapeutti kysymyksillään ja ehdotuksillaan ohjaa puolisoita olemaan avoimia puolisolleen rakentavalla tavalla. Keskinäisessä vuoropuhelussa kumppaneita autetaan antamaan toiselle ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää toisella tavalla kuin kotona on totuttu toimimaan.

 

Kun tällaisen ilmapiirin luomisessa yhdessä onnistutaan, huomataankin, että pariterapiassa puhutaan auki monia historian traumakokemuksia ensimmäistä kertaa. Jos/kun historian ikävät muistot ajoittuvat (ensisijaisesti) yhteiselon ajanjaksolle, anteeksipyytämiselle ja -antamiselle puolisoiden kesken avautuu aivan uudenlainen tilaisuus ja kantava mahdollisuus. Parhaimmillaan koetuista vastoinkäymistä löydetään myös suhdetta vahvistava vaikutus.

 

Helpottavalla puhumisella luodaan korjaavia kokemuksen hetkiä. Tämä puolestaan lisää läheisyyden tunnetta kumppaneiden kesken. Läheisyyden lisääntyminen on usein sekä henkistä että fyysistä. Pariterapiaan hakeutumisen syytutkimukset osoittavatkin toistuvan selvästi, että juuri läheisyyden tunteen puuttuminen on yleisimpiä syitä pariterapiaan hakeutumisessa, eri ikäluokissakin tarkasteltuna. Muita yleisesti esiintyviä ovat kommunikaatio-ongelmat riitoineen, uskottomuus, mustasukkaisuus, ero ja uusperheen haasteet.

 

Suupesu ja toisenlaiset toteumat

Vaikuttavissa terapioissa autetaan paria keskustelemaan paremmin. Prosessin aikana opetellaan pois toisiaan etäännyttävästä ja loukkaavasta puhetavasta. ”Senkin lehmä”, ”tumpelo oli taas töissä”, ”et koskaan”, ”aina minä”… Nämä ovat esimerkkejä sellaisesta pariviestinnästä, joka ei kannusta toista pyrkimään parempaan tai välttämään taisteluun asettumista. Tiedämme hyvin, ettei kukaan nainen toivo olevansa ulkoiselta viehätykseltään lehmän kaltainen, eikä kukaan mies ilahdu toistuvasta tumpelon määritelmästä.

 

Mikä ilmaus tai määritelmä sinusta on tuhoava toisen sanomana? Tietääkö kumppanisi todella, että käyttäessään tuota kyseistä ilmausta hän samalla sahaa suhteenne yhteistä oksaa? Entä itse, missä kerronnan kohdassa olisi Sinulla suupesun paikka?

 

Hyvässä parisuhdeterapiassa opitaan näkemään viestinnän huonot ja hyvät vaikutukset. Siellä opetellaan kannustavampaan, rohkaisevampaan ja arvostavampaan lähestymisotteeseen olla keskenään. Oikeaan aikaan lausuttu hyvä sana rohkaisee, kannustaa ja ilahduttaa. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun joku antaa kiitosta tai myönteistä palautetta. Tai kuinka rohkaisevaa on saada tukea, myötätuntoa ja kannustusta vaikeuksien keskellä.

 

Tämä lääke puree: Kumpikin puoliso saa ymmärrystä ja työkaluja rajoittaakseen hyvinvointia uhkaavaa käytöstä, olipa tämä sitten sanallista tai ruumiillista. Jos kyse on erityisesti jälkimmäisestä (fyysisesti uhkaavasta käytöksestä), on tärkeää, että turvallisuuden rajoja sanotetaan ja käytännössä asetetaan, niin kotona kuin kaikessa läheisessä kanssakäymisessä. Turvallisuuden tunnetta ja selkeämpää viestintää oikealla kohdennuksella!

 

Jatkona edelliseen ja johdantona seuraavaan, kuuntele Jouko Mäki-Lohiluoman Valokuvaaja.

Meissä onkin potentiaalia

Onko pariterapiasta hyötyä? − eteenkin silloin kun toista tai molempia suhteen osapuolia piinaa taipumus vähätellä itseään ja torjua myönteiset asiat elämässä. Tällainen itsensä väheksyminen ei näet ole aivan tavatonta. Itse asiassa itsensä perusteeton vähättely on ollut aiemmin varsin tyypillistä meidän suomalaisessa kasvatusilmapiirissä. Hyvään pyrkien, meillä on oltu varsin varoivaisia lastemme kehumisessa ja tunnustuksen antamisessa, silloinkin kun sellaiseen olisi ollut selkeät perusteet.

 

Vaikuttavissa ja näyttöön perustuneissa terapioissa on ominaista se, että paria on autettu löytämään suhteensa vahvuudet ja voimavarat. Miten voimavarojen ja vahvuuksien hyötykäyttöön sitten päästään, riippuu jossakin määrin pariterapeutinkin työkalupakin laajuudesta. Onnistumisessa on kuitenkin kyse kuvainnollisesti vähän samasta kuin Valokuvaajan kiteytyksessä

mitä rajaa pois ja mihin tarkentaa – ken oppii sen, se täällä onnen saavuttaa

 

Tarina elää! mystiselläkin tavalla vaikuttaen

Ihminen on tarinoita kertova ja niistä oivalluksia tekevä olento. Tämä lajityypillinen ominaisuus ei ole menettänyt tehoaan ihmisen sivistyksen lisäännyttyä, päinvastoin.

 

Terapiassa asiakkaan ja asiakasperheen tarina kerrottuna elää ja vaikuttaa. Taitava pariterapeutti osaa lisäksi hyödyntää muualta kuulleita ihmisen elämään liittyviä tarinoita ja kertomuksia. Oikein annostellen yleisinhimillinen tarina tai kertomus avaa terapiahuoneessakin yllättävällä tavalla asiakkaiden visusti varjelemia ”lukittuja ovia”.

 

Hyödyllinen, henkevä ja hoitava tarina – sellaisen kertomisesta olen joskus saanut vaikuttavimmat kiitokset omilta parisuhdeasiakkailtani, jopa vuosia myöhemmin työskentelyjakson päättymisestä. Tämä todistaa, kuinka toimiva tarina saattaa elää mystisesti ja muutosvoimaisesti. Hyödynnän terapiatyössäni myös tätä toimivan tarinan hoitavaa elementtiä. Tässä eräs tarina, jota kylläkin sovellan useammin työpaikan ja tiimien työnohjauskuvioissa.

 

Kauan sitten eräällä kuninkaalla oli ongelma: hänen alamaisensa olivat likaista väkeä. Tarkastusmatkoilla hänen eteensä tuli jatkuvasti naamaltaan sotkuista sakkia. Ratkaistakseen ongelman kuningas julisti suuren kasvojenpesukilpailun.

Määräaikana paikalle kuninkaan palatsiin saapui kaikenlaista yrittäjää kuka minkäkinlaisen ihmeaineen tai vekottimen kanssa. Viimeisenä paikalle tuli hieman myöhästyneenä likainen ja rähjäinen resupekka mukanaan ämpärillinen tervaa.

Ennen kuin kukaan ennätti tajuta mitään, ukkorähjä otti sudin ja sotki muiden kilpailijoiden kasvot tervalla. Kun toisten kasvot olivat tervan peitossa, niin omat näyttivät kaikessa likaisuudessaan muita puhtaammilta.

Perhe-elämässäkin toisen synneistä on aina helpompi tehdä parannusta kuin omista. Mutta edistyykö parannuksen teko toisen virheiden esiin tuomisella? Vaikuttavassa ja muutosvoimaisessa pariterapiassa yksilö on itse oivaltanut, ettei mustamaalaaminen oikeasti kirkasta omia kasvojamme.

 

—-

Jos tämän blogikirjoituksen aihe kiinnostaa vielä enemmän sekä varsinkin kysymys, mikä pariterapiassa erityisesti ja yhteisesti auttaa, voit lukea lisää esim. seuraavasta ammattijulkaisusta: Benson, L.A., McGinn M. & Christenssen, A. (2012). Common Principles of Couple Terapy. Behavior Terapy. 43, 25-35.

Käsittelen terapiaa verkkosivujen ao kohdassa palvelut; siellä löydät myös julkaistun ammattiartikkelini suurryhmän kokemuksistani, nimenomaisesti sen hoitavuuden näkökulmasta. ks. www.timojuutinen.fi/terapia

Blogikirjoituksen kuvien takana olivat tällä kertaa (järjestyksessä) Gregoine Sitter, Felix Russel-Saw ja Charlie Foster.

 

 

 

Onko pariterapiasta hyötyä? (johdanto-osa)

Olen tehnyt (supportiivistä) pariterapiaa yli 25 vuoden ajan, tavannut tällöin vastaanotolla 2 000 asiakasta pareina, yksilöinä tai perheenä.

Läpi työvuosieni olen auliisti antanut tekemäni työn toisten (ammattilaisten ja asiakkaiden) arvioitavaksi. Miksikö? Se on minulle ollut ainoa todella luotettava ikkuna kehittyä työssä ja jalostaa luontaisia, terapeuttisia taitojani. Minua on alituisesti kiinnostanut kysymys siitä, ”mikä ihmisiä erityisesti auttaa perhe-elämässään”. Seuraan alan tutkimusta ja pidän henkilökohtaista kirjanpitoa palautteista ja havainnoista sen suhteen, onko pariterapiasta hyötyä. Mitkä lääkkeet purevat parisuhteessa?

onko pariterapiasta hyötyä

Tässä blogitekstissäni piirrän kuvaa edellä kerrotun pohjalta. Tätä on kovasti toivottu. Lukijakuntana ajattelen nimenomaisesti maallikoita (ei-ammattilaisia), ja siksi pyrin minimoimaan alan erityisen terminologian. Lukijana voit miettiä, voisiko pariterapia tämän kuvauksen perusteella olla varteenotettava vaihtoehto omassa parisuhdepulmassasi, joita meillä kaikilla taatusti esiintyy jossakin elämämme vaiheessa. Tulisitko sinä/te autetuksi avo- ja aviokriisissä ulkopuolisen ammattilaisen avustamana?

Maailmalla on, laskutavasta riippuen yli 500 erilaista terapeuttista, hoidolliseksi kuvattua menetelmää; tässä luvussa laskentaan otetaan mukaan myös yksilöterapeuttinen auttamistyö. Tuo kerrottu vaihtoehtojen valtava määrä merkitsee valitettavasti myös sitä, että joukossa on tarjolla monenlaista rohtoa ja arveluttavia poppaskonsteja.

Aikojen saatossa on muodostunut erilaisia terapiasuuntauksia, brändejä. Pariterapiassa voitaisiin tässä kohdassa puhua (näyttöön perustuneina) vaikkapa tunne-, kognitiivis-käyttäytymis- tai systeemiskeskeisistä suuntauksista. Olen vakuuttunut, että kaikissa näissä painotuksissa saadaan asiakasta auttavaa tulosta aikaiseksi, kunhan henkilön kouluttautuminen ja praktiikan määrä on riittävä. Sen objektiivinen vaikuttavuustutkimus todistaa.

Mikä auttaa eniten?

Tähän pureudun tarjoamalla kourallisen näkökohtia. Nämä seikat eivät silti ole  aivan tuulesta temmattuja, vaan asiakaskokemukseen ja alan tutkimukseen perustuvia. Sinun tehtävä lukijana on arvioida, pelittävätkö tai ovatko ne uskottavia.

Siirry tästä varsinaiseen blogitekstiosaan: https://www.timojuutinen.fi/ajankohtaista

Ennen sitä voit halutessasi kuunnella (tähän kirjoitusajankohtaani sopivan) lyyrisen 4 minuuttisen. Tämä Juha Tapion Sateinen aamu saa minut ainakin, näin syysiltojen viiletessä kyselemään, voisimmeko (todellakin) vielä parsia kiinni saumoja, eri tavoin pettäneitä. Onko se mahdollista?