Artikkelit

ERILAISUUS parisuhteessa

PARISUHTEESTA PARILLISINA PÄIVINÄ

ERILAISUUS PARISUHTEESSA

Kysymys ihmisten erilaisuudesta on erityisen mielenkiintoinen asia. Erilaisuutta on monenlaista, esimerkiksi erilainen ulkomuoto, erilaiset arvot, erilaiset kulttuuritaustat ja ajattelutyylien erilaisuus. Tässä kirjoituksessa painopiste sivuaa ehkä eniten listan viimeistä eli ajattelutyylien erilaisuutta, ja nimenomaisesti parisuhde-elämässä. Mitä on erilaisuus parisuhteessa?

MIKÄ MIESTÄ MOTIVOI?

MIKÄ NAISTA KANNUSTAA?

Miestä motivoi ja kannustaa, kun hän tuntee olevansa kumppanilleen tarpeellinen. Ja jotta hänen henkinen kiinnostus naiseensa säilyy, miehen on saatava yhä uudestaan kokea pystyvänsä saamaan kumppaninsa onnelliseksi. Näin arvelen miehen ajattelevan. Ainakin minä tiedostan tuolla tavoin tuntevani, kun olen nyt puolisoni kanssa elänyt kohta kolme vuosikymmentä aviosuhteessa.

 

Naista puolestaan motivoi ja kannustaa, kun hän tuntee olevansa rakastettu. Hän tarvitsee rakkauden tunnetta.  Naisen kiinnostus miestä kohtaan säilyy ja vahvistuu aina kun hän tuntee tulevansa miehen silmin huomatuksi.

 

Tunnistatteko erilaisuuden osapuolina? olipa parisuhteenne juridisesti tuo tai tämä,  jos `mittatikkuna` on edellä kuvattu (ehkä hiukan kärjistettykin) linjaus. Jatkan erilaisuudesta parisuhteessa muutamalla esimerkillä.

 

Tilannekuvaukset:

Pinja ja Pena ovat jo kohtuullisen kauan eläneet yhdessä. Pyysin Pinjaa kertomaan yhden asian, jolloin hänestä tuntuu miehen toiminta kotoisen kivalta. ”Penalla on tapana laittaa fillarini valmiiksi ulko-ovelle, kun lähden aamuisin (usein viime tipassa) töihin”.

Tytti kertoo tyttöporukan tapaamisessa, ”laitoin tämän päälleni… Jerekin tykkää tästä… sanoo sen korostavan naisellisuuttani”. Jeren ja Tytin aviosuhde on selvästi edellisiä nuorempi. Tein tämän havainnon, kun kuuntelin heitä nettiterapiassa.

 

Miten meillä?

Mieti ensin omalla kohdallasi väitteitäni siitä, mikä miestä motivoi ja toisaalta naista kannustaa. Meneekö tämä mielestäsi samansuuntaisesti teillä? Löytyykö erilaisuus parisuhteessanne?

Sen jälkeen synnytä ajatusten vaihto kumppanisi kanssa. Miksi? Jotta varmistut, onko tulkintasi oikea myös hänen mielestään.

Kysykää toisiltanne samalla tavalla kuin kysyin Pinjalta.

 

On tärkeää – ainakin aviomiehelle – kuulla ja tietää missä jutussa hän on onnistunut! Sillä (hiipivä) tarpeettomuuden tunne miehisessä roolissaan on miehelle kuin hidas kuolema. Aika rankasti sanottu, vai mitä?

 

Seuraavana parillisena päivänä kuvaan, miksi se juuri näin on. Sivuan puhumattomuutta parisuhteessa. Pysy ”Parisuhteesta Parillisina Päivinä” -linjoilla! Johdantona tulevasta voit kuunnella ja katsella Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -lauluvideon.

 

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

– – – – –

Tähän blogitekstiin Erilaisuus parisuhteessa liittyvän kuvan on ottanut Alyse Bajenary ja työstänyt Joel Juutinen. Jälkimmäinen oli myös Joharin ikkunan työstäjä (ks. Johdanto PPP -kirjoituksiin).

Onko pariterapiasta hyötyä?

Tämä on varsinainen blogiteksti otsikon aiheessa. Jos et ole vielä lukenut johdanto-osaa, suosittelen! Pääset kivasti vauhtiin. Löydät sen kuvan perusteella  https://www.timojuutinen.fi/ajankohtaista

 

Mikä auttaa eniten?

Tutkijoiden mukaan vaikuttavuudeltaan parhaiksi todettuja parisuhdeterapioita yhdistää kourallinen asioita, viisi periaatetta. Nämä ovat keskeisiä hoitotuloksen kannalta, silloinkin kun pariterapiassa jostakin syystä tavataan vain toista henkilöä (tai osaa perheenjäsenistä) kumppania useammin.

onko pariterapiasta hyötyä

 

Mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaavat

Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – molempia tarvitaan. Jotta terapia olisi tuloksellista, syntyy jo aika varhaisessa vaiheessa osapuolille heitä yhdistävä kokemus. Mistä? Siitä, että asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Samoin terapeutin tulee kokea tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita ihmisiä, joko yksilöinä, parina tai perheenä.

 

Tästä syystä esimerkiksi minulla on käytössä ns. arviokäynnit (1 – 3 krt) ennen varsinaista päätöstä työskentelyn aloittamisesta. Kysymme yhdessä, onko pariterapiasta hyötyä juuri heidän tilanteessa?  Arviossa toteutuu asiakkaan vapaaehtoisuus ja vastuullisuus sekä ammattilaisen kokonaisnäkemys tuen tarpeesta. Arviokäynnillä korostan, ettei tarvitse olla kummallekaan osapuolelle noloa tai häpeällistä, jos tässä ”keskinäisten kemioiden toimivassa tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen tässä ja nyt Mikkelissä.

 

Riippumatta siitä mikä on varsinainen tulosyy keskusteluterapiaan hakeutumisessa, tuloksellisen työskentelyn perusedellytys on siis molempien puolisoiden riittävän hyvä yhteistyösuhde terapeuttiin. Sinun on tunnettava tulevasi tasapuolisesti kuulluksi ja ymmärretyksi, olipa terapeutti samaa tai eri sukupuolta kanssasi. Tämän saman, arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen sallit myös kumppanillesi.

 

Me ihmiset sanomme kaipaavamme muutosta, silloin kun omat olosuhteet ja henkinen tila suhteessa käyvät sietämättömäksi. Parisuhdeterapiassa tämä muutos − ulkopuolisen ammattilaisen avulla − on sitä todennäköisempi, mitä innokkaammin ja toiveikkaammin molemmat suhtautuvat esiintyneiden ongelmien selättämiseen. Jälleen korostan: riippumatta ongelman alkuperästä sekä siitä, kumpaan tai kehen nimenomaiseen henkilöön perhesysteemissä ongelmat ensi kuulemalta tuntuisivat kiertyvän.

 

Totuutta salatuimpaan saakka

 

Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, kuinka puhuminen mieltä painavasta asiasta toisen kanssa on helpottanut oloa. Tällaista tapahtuu ystävyyssuhteissa hyvien ystävien kesken. Terapiassa usein mennään vielä syvemmälle ja henkilökohtaisemmille vesille, sillä esimerkiksi kauan vaiettujen salaisuuksien taakka on usein raskas. Tämän me tiedämme. Traumaattisista kokemuksista voidaan vapautua vasta, kun niitä kohdataan ja käsitellään henkilölle turvallisessa ympäristössä.

onko pariterapiasta hyötyä

Joku ilmaisee saamassani pariterapian palautteessaan yksiselitteisen lyhyesti, ”puhuminen helpotti ja läheisyys lisääntyi”. Mistä silloin on saattanut olla kysymys?

Tutkimuksien mukaan tehokkaissa pariterapioissa tuetaan osapuolia haavoittuvuuden tunteiden, heidän erilaisten tarpeiden ja pelkojen ilmaisussa. Pariterapeutti kysymyksillään ja ehdotuksillaan ohjaa puolisoita olemaan avoimia puolisolleen rakentavalla tavalla. Keskinäisessä vuoropuhelussa kumppaneita autetaan antamaan toiselle ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää toisella tavalla kuin kotona on totuttu toimimaan.

 

Kun tällaisen ilmapiirin luomisessa yhdessä onnistutaan, huomataankin, että pariterapiassa puhutaan auki monia historian traumakokemuksia ensimmäistä kertaa. Jos/kun historian ikävät muistot ajoittuvat (ensisijaisesti) yhteiselon ajanjaksolle, anteeksipyytämiselle ja -antamiselle puolisoiden kesken avautuu aivan uudenlainen tilaisuus ja kantava mahdollisuus. Parhaimmillaan koetuista vastoinkäymistä löydetään myös suhdetta vahvistava vaikutus.

 

Helpottavalla puhumisella luodaan korjaavia kokemuksen hetkiä. Tämä puolestaan lisää läheisyyden tunnetta kumppaneiden kesken. Läheisyyden lisääntyminen on usein sekä henkistä että fyysistä. Pariterapiaan hakeutumisen syytutkimukset osoittavatkin toistuvan selvästi, että juuri läheisyyden tunteen puuttuminen on yleisimpiä syitä pariterapiaan hakeutumisessa, eri ikäluokissakin tarkasteltuna. Muita yleisesti esiintyviä ovat kommunikaatio-ongelmat riitoineen, uskottomuus, mustasukkaisuus, ero ja uusperheen haasteet.

 

Suupesu ja toisenlaiset toteumat

Vaikuttavissa terapioissa autetaan paria keskustelemaan paremmin. Prosessin aikana opetellaan pois toisiaan etäännyttävästä ja loukkaavasta puhetavasta. ”Senkin lehmä”, ”tumpelo oli taas töissä”, ”et koskaan”, ”aina minä”… Nämä ovat esimerkkejä sellaisesta pariviestinnästä, joka ei kannusta toista pyrkimään parempaan tai välttämään taisteluun asettumista. Tiedämme hyvin, ettei kukaan nainen toivo olevansa ulkoiselta viehätykseltään lehmän kaltainen, eikä kukaan mies ilahdu toistuvasta tumpelon määritelmästä.

 

Mikä ilmaus tai määritelmä sinusta on tuhoava toisen sanomana? Tietääkö kumppanisi todella, että käyttäessään tuota kyseistä ilmausta hän samalla sahaa suhteenne yhteistä oksaa? Entä itse, missä kerronnan kohdassa olisi Sinulla suupesun paikka?

 

Hyvässä parisuhdeterapiassa opitaan näkemään viestinnän huonot ja hyvät vaikutukset. Siellä opetellaan kannustavampaan, rohkaisevampaan ja arvostavampaan lähestymisotteeseen olla keskenään. Oikeaan aikaan lausuttu hyvä sana rohkaisee, kannustaa ja ilahduttaa. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun joku antaa kiitosta tai myönteistä palautetta. Tai kuinka rohkaisevaa on saada tukea, myötätuntoa ja kannustusta vaikeuksien keskellä.

 

Tämä lääke puree: Kumpikin puoliso saa ymmärrystä ja työkaluja rajoittaakseen hyvinvointia uhkaavaa käytöstä, olipa tämä sitten sanallista tai ruumiillista. Jos kyse on erityisesti jälkimmäisestä (fyysisesti uhkaavasta käytöksestä), on tärkeää, että turvallisuuden rajoja sanotetaan ja käytännössä asetetaan, niin kotona kuin kaikessa läheisessä kanssakäymisessä. Turvallisuuden tunnetta ja selkeämpää viestintää oikealla kohdennuksella!

 

Jatkona edelliseen ja johdantona seuraavaan, kuuntele Jouko Mäki-Lohiluoman Valokuvaaja.

Meissä onkin potentiaalia

Onko pariterapiasta hyötyä? − eteenkin silloin kun toista tai molempia suhteen osapuolia piinaa taipumus vähätellä itseään ja torjua myönteiset asiat elämässä. Tällainen itsensä väheksyminen ei näet ole aivan tavatonta. Itse asiassa itsensä perusteeton vähättely on ollut aiemmin varsin tyypillistä meidän suomalaisessa kasvatusilmapiirissä. Hyvään pyrkien, meillä on oltu varsin varoivaisia lastemme kehumisessa ja tunnustuksen antamisessa, silloinkin kun sellaiseen olisi ollut selkeät perusteet.

 

Vaikuttavissa ja näyttöön perustuneissa terapioissa on ominaista se, että paria on autettu löytämään suhteensa vahvuudet ja voimavarat. Miten voimavarojen ja vahvuuksien hyötykäyttöön sitten päästään, riippuu jossakin määrin pariterapeutinkin työkalupakin laajuudesta. Onnistumisessa on kuitenkin kyse kuvainnollisesti vähän samasta kuin Valokuvaajan kiteytyksessä

mitä rajaa pois ja mihin tarkentaa – ken oppii sen, se täällä onnen saavuttaa

 

Tarina elää! mystiselläkin tavalla vaikuttaen

Ihminen on tarinoita kertova ja niistä oivalluksia tekevä olento. Tämä lajityypillinen ominaisuus ei ole menettänyt tehoaan ihmisen sivistyksen lisäännyttyä, päinvastoin.

 

Terapiassa asiakkaan ja asiakasperheen tarina kerrottuna elää ja vaikuttaa. Taitava pariterapeutti osaa lisäksi hyödyntää muualta kuulleita ihmisen elämään liittyviä tarinoita ja kertomuksia. Oikein annostellen yleisinhimillinen tarina tai kertomus avaa terapiahuoneessakin yllättävällä tavalla asiakkaiden visusti varjelemia ”lukittuja ovia”.

 

Hyödyllinen, henkevä ja hoitava tarina – sellaisen kertomisesta olen joskus saanut vaikuttavimmat kiitokset omilta parisuhdeasiakkailtani, jopa vuosia myöhemmin työskentelyjakson päättymisestä. Tämä todistaa, kuinka toimiva tarina saattaa elää mystisesti ja muutosvoimaisesti. Hyödynnän terapiatyössäni myös tätä toimivan tarinan hoitavaa elementtiä. Tässä eräs tarina, jota kylläkin sovellan useammin työpaikan ja tiimien työnohjauskuvioissa.

 

Kauan sitten eräällä kuninkaalla oli ongelma: hänen alamaisensa olivat likaista väkeä. Tarkastusmatkoilla hänen eteensä tuli jatkuvasti naamaltaan sotkuista sakkia. Ratkaistakseen ongelman kuningas julisti suuren kasvojenpesukilpailun.

Määräaikana paikalle kuninkaan palatsiin saapui kaikenlaista yrittäjää kuka minkäkinlaisen ihmeaineen tai vekottimen kanssa. Viimeisenä paikalle tuli hieman myöhästyneenä likainen ja rähjäinen resupekka mukanaan ämpärillinen tervaa.

Ennen kuin kukaan ennätti tajuta mitään, ukkorähjä otti sudin ja sotki muiden kilpailijoiden kasvot tervalla. Kun toisten kasvot olivat tervan peitossa, niin omat näyttivät kaikessa likaisuudessaan muita puhtaammilta.

Perhe-elämässäkin toisen synneistä on aina helpompi tehdä parannusta kuin omista. Mutta edistyykö parannuksen teko toisen virheiden esiin tuomisella? Vaikuttavassa ja muutosvoimaisessa pariterapiassa yksilö on itse oivaltanut, ettei mustamaalaaminen oikeasti kirkasta omia kasvojamme.

 

—-

Jos tämän blogikirjoituksen aihe kiinnostaa vielä enemmän sekä varsinkin kysymys, mikä pariterapiassa erityisesti ja yhteisesti auttaa, voit lukea lisää esim. seuraavasta ammattijulkaisusta: Benson, L.A., McGinn M. & Christenssen, A. (2012). Common Principles of Couple Terapy. Behavior Terapy. 43, 25-35.

Käsittelen terapiaa verkkosivujen ao kohdassa palvelut; siellä löydät myös julkaistun ammattiartikkelini suurryhmän kokemuksistani, nimenomaisesti sen hoitavuuden näkökulmasta. ks. www.timojuutinen.fi/terapia

Blogikirjoituksen kuvien takana olivat tällä kertaa (järjestyksessä) Gregoine Sitter, Felix Russel-Saw ja Charlie Foster.

 

 

 

Onko pariterapiasta hyötyä? (johdanto-osa)

Olen tehnyt (supportiivistä) pariterapiaa yli 25 vuoden ajan, tavannut tällöin vastaanotolla 2 000 asiakasta pareina, yksilöinä tai perheenä.

Läpi työvuosieni olen auliisti antanut tekemäni työn toisten (ammattilaisten ja asiakkaiden) arvioitavaksi. Miksikö? Se on minulle ollut ainoa todella luotettava ikkuna kehittyä työssä ja jalostaa luontaisia, terapeuttisia taitojani. Minua on alituisesti kiinnostanut kysymys siitä, ”mikä ihmisiä erityisesti auttaa perhe-elämässään”. Seuraan alan tutkimusta ja pidän henkilökohtaista kirjanpitoa palautteista ja havainnoista sen suhteen, onko pariterapiasta hyötyä. Mitkä lääkkeet purevat parisuhteessa?

onko pariterapiasta hyötyä

Tässä blogitekstissäni piirrän kuvaa edellä kerrotun pohjalta. Tätä on kovasti toivottu. Lukijakuntana ajattelen nimenomaisesti maallikoita (ei-ammattilaisia), ja siksi pyrin minimoimaan alan erityisen terminologian. Lukijana voit miettiä, voisiko pariterapia tämän kuvauksen perusteella olla varteenotettava vaihtoehto omassa parisuhdepulmassasi, joita meillä kaikilla taatusti esiintyy jossakin elämämme vaiheessa. Tulisitko sinä/te autetuksi avo- ja aviokriisissä ulkopuolisen ammattilaisen avustamana?

Maailmalla on, laskutavasta riippuen yli 500 erilaista terapeuttista, hoidolliseksi kuvattua menetelmää; tässä luvussa laskentaan otetaan mukaan myös yksilöterapeuttinen auttamistyö. Tuo kerrottu vaihtoehtojen valtava määrä merkitsee valitettavasti myös sitä, että joukossa on tarjolla monenlaista rohtoa ja arveluttavia poppaskonsteja.

Aikojen saatossa on muodostunut erilaisia terapiasuuntauksia, brändejä. Pariterapiassa voitaisiin tässä kohdassa puhua (näyttöön perustuneina) vaikkapa tunne-, kognitiivis-käyttäytymis- tai systeemiskeskeisistä suuntauksista. Olen vakuuttunut, että kaikissa näissä painotuksissa saadaan asiakasta auttavaa tulosta aikaiseksi, kunhan henkilön kouluttautuminen ja praktiikan määrä on riittävä. Sen objektiivinen vaikuttavuustutkimus todistaa.

Mikä auttaa eniten?

Tähän pureudun tarjoamalla kourallisen näkökohtia. Nämä seikat eivät silti ole  aivan tuulesta temmattuja, vaan asiakaskokemukseen ja alan tutkimukseen perustuvia. Sinun tehtävä lukijana on arvioida, pelittävätkö tai ovatko ne uskottavia.

Siirry tästä varsinaiseen blogitekstiosaan: https://www.timojuutinen.fi/ajankohtaista

Ennen sitä voit halutessasi kuunnella (tähän kirjoitusajankohtaani sopivan) lyyrisen 4 minuuttisen. Tämä Juha Tapion Sateinen aamu saa minut ainakin, näin syysiltojen viiletessä kyselemään, voisimmeko (todellakin) vielä parsia kiinni saumoja, eri tavoin pettäneitä. Onko se mahdollista?

 

 

JOHDA!

WP_20160729_001

”Suomessakin viime viikolla julkaistu älypuhelimella pelattava Pokémon Go -peli kuljettaa ihmisiä maailmalla tosielämän ongelmien äärelle”. Näin kuvailee päivän media (LS 250716).

 

En ole (vielä) tutustunut tähän innovaatioon, muuta kuin seuraamalla peliin innostuneiden iloa ja kulkemisen riemua. Minua kuljettivat viime päivinä toisenlaiset tapahtumat tosielämän ´tolpille´. Viimeinen rasti toi mieleen myös aiemmat.

 

Kirjoituksen otsikko ei tällä kertaa liity suoranaisesti organisaatioelämään ja työrooleihin siellä. Elämä on kuitenkin pelissä, kesäisen henkilökohtaisena. Perustelut fotovalinnoilleni kerron lopussa.

 

Lähi-ihmissuhteet ja hetkistä koostuva rikkaus!

Phaser_6121MFP_000101000333_0001 (2)

Äidin ja lapsen suhde – se ensimmäinen ja kauaskantoisin, psykologisilta vaikutuksiltaan eräs keskeisin. Olin onnekas voidessani vierailla hauraan äitini vuoteen vierellä Oulussa, ja sitten vielä siunata hänet perheen ja lähiomaisten saattelemana kesällä 2007.

 

Äitini synnytti viisi jälkeläistä. Esikouluiässä hukkunutta siskoani, nuorimmaista ennen minua, olen nähnyt vain valokuvista. Olen ja pysyin perheen kuopuksena.

Sisarukset – jos niitä suotu – ovat parhaimmillaan vankkoja tukipylväitä elämän eri vaiheissa.

 

DSC_0081

Tässä kuvassa esikoinen ja kuopus ovat silmitysten kuoleman kanssa. Arvannet, että kirkollinen toimitus on papillekin emotionaalisesti toisenlainen, silloin kun tämä saattelee perheenjäsentä omiensa kanssa. Olen kuitenkin kiitollinen, kun hankkimani koulutus mahdollisti tämänkin mieleenpainuvan erikoistilanteen tammikuussa 2013.

 

Sain käydä tarpeellista vuoropuhelua työelämän, perhe-elämän ja lähi-ihmissuhteiden merkityksestä, mainitun siskoni kanssa. Hän oli lääkäri, mutta ei voinut parantaa omaa, jo työelämävuosina puhjennutta (Parkinson plus) sairauttaan. Sairausvuosina käymämme sielunhoidolliset keskustelut olivat molemminpuolisesti merkittäviä.

 

Olipa Sinun elämäntilanteesi tällä hetkellä mikä tahansa, haastan Sinua pysähtymään hetkeksi, tuumaamaan perheesi ihmissuhdeverkostoa. Muistatko sisarustesi arvon! Aistiiko ajatustesi kohde sen toiminnastasi? Sanotaan, että Jumalan almanakassa varmaa on vain tämä päivä.

 

Sitoutumisen vankka pylväs

parisuhteeseen sitoutuminen

Rakkaus toista kohtaan näkyy sitoutumisena.

Sitoutumista lähi-ihmissuhteiden onnistumisessa ei alleviivata liikaa! Aviorakkaudessa tämä sitoutumisen tahtominen julkistetaan oikein todistajien kuullen.

 

Parisuhteessa sitoutuminen ilmenee osapuolten kokemana luottamuksen tunteena ja uskona suhteen kantamiseen perhe-elämän eri vaiheissa. Tämä lähtökohta on tärkeä siitä syystä, koska pitkäkestoiseen yhteiseloon kuuluu väistämättömänä tosiasiana läheisyyden ja etäisyyden kokemusten vuorottelut.

 

Parisuhteeseen sitoutuminen on konkreettista huolenpitoa ja ajan antamista toiselle. Tässä kohdassa miesten ja naisten odotukset ja painotukset tuntuvat tutkimusten mukaan vähän eroavan keskenään.

 

Naiset odottavat yleensä miehiä enemmän yhteistä aikaa kumppaninsa kanssa; sellaista jossa on läheisyyttä ja keskustelua, syventymistä yhteisiin asioihin. Meitä miehiä taas motivoi omat ja yhteiset päämäärät sekä unelma niiden saavuttamisesta, sen enempää tai erityisesti niistä toiselle tiedottamatta. Naiset kaipaavat että puhuisimme ja jutustelisimme enemmän. Me puolestaan hiljaa toivomme toisen lojaalisuutta sille toiminnalle, jossa askaroimme (yhteisten) päämäärien puolesta työssä, kotona ja vapaalla.   

 

Sitoutumiseen liittyy myös ajatus, että ”on asioita, joita ei voi itse hallita” − vaikka niin toivoisi. Rehellisyyden nimissä, tällaisia seikkoja löytyy niin omasta kuin toisen henkilöhistoriasta. Osaltaan juuri henkilöhistoriasta johtuvana sama sitaattiviisaus joudutaan tavalla tai toisella kohtaamaan myös yhteiselämän kasvukohdissa. Mies- ja naisyksilöinä me kasvamme ja muutumme eri ikäkausilla. Yhteiselämä sisältää samoja syklisiä vaiheita. Tämä on hyvä pitää mielessä.

 

Eteen tulevissa elämänvaihe- ja tapahtumakriiseissä toisen rakastaminen ja sitoutumisen aste vasta sitten varsinaisesti punnitaan. Työni opettamana, avioliittoneuvojana ja pariterapeuttina, näen joka viikko, kuinka isokin kriisi on kokijoilleen ´kahtalainen kattaus´: sekä suhteen suuri vaara että keskinäistä rakkautta eheyttävä, rakentava tai syventävä mahdollisuus.

 

Ajattelevalle aikuiselle alttarilla ilmaistu ”tahdon” sisältää siis sekä tunnetta että järkeä, lisäksi kykyä sietää ja sopeutua yllätysten äärellä, arvaamattomuuden käännekohdissa.

 

Sitoutuminen aktivoi hyviä hetkiä

Suhdetta on hoidettava! Tällaisen ohjeen arjessa muistavat henkilöt ovat onnellisia. Parisuhdetyytyväisyydellä on monella tavalla yksilön (henkistä ja fyysistä) hyvinvointia edistävä merkitys. Parisuhteen toimivuus heijastuu vanhemmuuteen ja lasten hyvinvointiin. Tämä tiedetään empiirisistä tutkimuksista meillä ja maailmalla – yksiselitteisen selvänä. Hoidettu parisuhde on perillisen paras koti!

 

Mikä on Sinun ja Teidän toimivaksi löytämänne tapa hoitaa sitä suhdetta, johon olette yksilöinä sitoutuneet? Haastan jatkamaan hyväksi havaituilla tavoilla ja mielellään vielä jalostamaan löytämäänne.

 

Jos sen sijaan nyt tunnet pistoa suhteenne puutteellisesta hoidosta, ja jos koet, että hyvän ja mukavan hetken järjestämisestä toiselle on kulunut aivan liian kauan, topakoidu! Anna itsellesi mahdollisuus tarkistaa kurssia ja aktivoitua. Meillä oli kalenterissamme varmana ainoastaan tämä päivä.

 

WP_20160723_028 (2)

Olin kesällä 2013 alttarilla silmitysten tyttäreni ja tämän sulhon kanssa. Kolme vuotta myöhemmin kokoonnuimme perhejuhlaan. Ajattelen, että perilliseen on saajilleen sisällytetty ehtymätön ilo. Uudessa perheenjäsenessä alkaa vanhemmilleen erilainen aikakausi – mutta ei vain heille.

 

Sain siis tänä kesänä ukkina saapua, tälle tähän mennessä viimeiselle rastille, ikään kuin Pokémon Go -tolpalle. Luin kastetilaisuudessa, nämä kirkkokäsikirjassa tuolle päivälle annetut Pyhän Raamatun sanat, (Hebr. 10:24):

”Pitäkää huolta toisistanne ja kannustakaa toisianne rakkauteen ja hyviin tekoihin.”

Onnettomuus alkaa siitä, missä me kadotamme kosketuksen siihen lahjaan, jonka Luoja on pakannut päiviimme antaessaan meidät toisillemme. Arki on elämän päänäyttämö. Juhlat ovat hetkiä lämpiössä. Näitä lämpiöitä tietysti vaeltava kristitty kaipaa, jotta olisi mistä arjessa ammentaa.

 

Lainaa vain

Jälkiruoka – ruotsalaisittain ”livets efterrätt” – on nyt katettu. Maukkaalta maistuu. Millaiset opin ja kasvun paikat avautuvat minulle ukkina, se jää nähtäväksi. Tahtoisin, että varttuva esikoinen näkisi myös isovanhemman silmistä, kuinka arvokas lahja hän on. Miespuolisena minulla on jo yhteiseen toimintaan liittyviä unelmia ja haaveita, mutta ei miehenä niistä sen enempää. Naisellani on puolestaan sellaista lapsenlapsen synnyttämää nostetta, joka pääsi valloilleen oikopäätä ja kainostelemattomana.

 

parisuhteeseen sitoutuminen

 

Ennen kuin mainitsen tämän blogikirjoituksen taustavirikkeet ja lupaamani fotovalintaperustelun, tarjoan vielä tuokiokuvauksen Juha Tapion tulkitsemana. Luullakseni nämä Lainaa vain -tekstin sanoitukset tavoittavat monia säätyyn tai elämäntilanteeseen katsomatta. Kuuntele − elämä on pelissä!

PS. Lupasin perustelle, miksikö tämä blogikirjoitus tällaisine fotovalintoineen?

  1. Lomajakso toi eteeni henkilökohtaisesti uusia ja erityisen merkityksellisiä asioita, jotka samalla aktivoi muistelemaan menneitä tärkeitä.
  2. Menneiden reflektoinneissani tunsin kiitollisuutta kouluttautumisen mahdollisuuksistani. Kiitos Helsingin yliopiston kahdelle tiedekunnalle ja kirkon koulutuskeskukselle – sillä molemmat yhdessä tarjosivat laaja-alaisen ja tukevan peruskoulutuksen, jolta oli luontevaa sitten erikoistua syvällisempään ihmissuhdetyöhön.
  3. Ajankohtainen Pokémon Go ja sen joissakin lomalaisissa herättämä ihastus inspiroi myös minua – toisella tavoin.
  4. Kuluneella viikolla somessa kannustettiin pappeja pukeutumaan virkapaitaan solidaarisuuseleenä Isä Jacques Hamelin kirkkosurman johdosta. Isä J Hamelin oli toimittamassa arkipäivän messua Saint-Etienne-du-Rouvrayn kirkossa Ranskassa, kun kirkkoon iskeneet terroristit viilsivät papin kurkun auki kirkon alttarilla. Nyt tekemilläni fotovalinnoilla tahdon liittyä tähän (#minäolenpappi) osanottovetoomukseen.
  5. Luontoloma 2016 on lopuillaan… On aika ottaa koordinaatit Mikkeliin, tärkeään arkeen. ”Totuuden Henki johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa, meitä älä heitä, tietomme siunaa…”

    parisuhteeseen sitoutuminen

 

 

Miksi avioliitto purkautuu?

Osa III

Ero – Miksi avioliitto purkautuu?

Pirkko Saision palkittu teos Voimattomuus (2005) on myös tämän kolmannen blogitekstini ponnin.

läheisyyden puute parisuhteessa

Kirjan juonta paljastamatta, mietin kanssasi parisuhteen pysyvyyttä. Tuumailen tässä asiaa käänteisenä. Kysyn, miksi avioliitto purkautuu? Tukeudun kahteen arvostamaani tutkijaan, toinen heistä tuo tutkimushavaintonsa maailmalta, toinen on kaksi väitöskirjaa tehnyt ”maakunnan poika”, entinen juvalainen.

Steve Duck on pitkään askaroinut parisuhdepysyvyyden ja toisaalta erotutkimuksen parissa. Hän luokittelee moniin empiiriisiin selvityksiin perustuneena neljä yleisintä eron syytä. Tiivistän Duckin viestiä.

Miksi parisuhde päättyy?

  1. Suhde on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan, jos puolisoiden arvot tai persoonallisuudet ovat liian erilaiset. Empiiriset havainnot tukevat sellaista näkemystä, että usein nämä liitot solmitaan hyvin nuorina joko vanhempien painostuksesta tai mielenosoituksellisesti heidän käsitysten vastaisesti. Myös yllättävä, odottamaton raskaus saattaa löytyä merkittävänä taustatekijänä
  2. Avioliitto hajoaa, koska sitä ei hoideta. Keskinäinen vuorovaikutus ei toimi, tasa-arvo ontuu. Nainen saattaa olla erityisen tyytymätön perinteen mukaiseen roolimalliin ja siitä johdettuun elämäntapaan, joutuessaan vielä kodin ulkopuolisen työn ohella vastaamaan kodinhoidosta ja lapsista ilman miehen apua. Ennen pitkää suhteen tunnesuhde kuihtuu, koska virta puolisoiden välillä on ehtynyt
  3. Puolisot muuttuvat ja kehittyvät eri tahtiin ja eroon toisistaan. Kummankin muuttuminen ja yksilöllinen kehittyminen on sinänsä normaalia, varmaa ja väistämätöntä. Kysymys onkin siitä, että he suhtautuvat elämässä eteen tuleviin haasteisiin tavalla, joka saa heidät loittonemaan toisistaan. Henkilökohtaiset muutokset eivät kanna yhteiseen pesään! Toinen voi joutua työttömäksi toisen menestyessä urallaan. Elämä kodin ulkopuolella on monin verroin innostavampaa kuin yhteinen elämä perheessä. Jos puoliso kokee itsensä toteuttamisen uhatuksi tai jos hän on jatkuvan halveksunnan ja kritiikin kohde
  4. Suhde katkeaa äkillisesti, kun puolisosta paljastuu jotakin, mitä on mahdotonta hyväksyä, esimerkiksi uskottomuus, petos tai rikos

pettaminen_2

 

Amerikkalaisissa tutkimuksissa useimmin toistuva avioeron syy on uskottomuus. Tämä mainitaan eron perusteeksi lähes kaikissa selvityksissä. Toisena kärkisyynä esitetään yhteen sopimattomat persoonallisuudet ja taloudelliset ongelmat. Muita yleisiä avioliiton hajoamisen syitä ovat kommunikaation ja rakkauden puute perhe-elämässä. Samalla on syytä muistaa, että tosiasiassa eron syitä on runsaasti, eikä mikään niistä ole yksistään selittävä tai ratkaisevasti muita yleisempi. Yleensä kokonaisuus koostuu osista.

 

Suomalainen avioero 2000-luvun alussa oli Jouko Kiisken väitöstutkimuksen aihe, alakysymyksillä
Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään?

Jouko Kiisken (Diss 2011) kotimainen  tutkimusjoukko valittiin Väestörekisterikeskuksen tilastokannasta satunnaisotannalla Manner-Suomesta. Otantaan tuli mukaan 800 miestä, jotka olivat syntyneet vuosina 1967–1976 ja eronneet vuosina 2004–2007. Lisäksi otantaan valittiin mukaan miesten entiset aviopuolisot. Tutkimukseen saatiin mukaan 224 miehen ja 311 naisen vastaukset, mikä oli 33,4 % koko otoksesta.

Yleisimmät eromotiivit olivat

  1. läheisyyden puute, jollaisina kuvattiin kommunikaatiovaikeudet, suhteen hoitamattomuus, rakkauden ja intohimon puute sekä seksiongelma
  2. erilleen kasvu, jotka tässä tutkimuksessa tarkoittivat puolisoiden erilaisia elämän tavoitteita ja elämän pyrkimyksiä sekä sitä, että ”puoliso ei ymmärrä unelmiani ja en ymmärrä puolisoni pyrkimyksiä”
  3. toisen puolison itsenäistyminen, joka voi ilmetä selkeänä pyrkimyksenä päästä pois avioliitosta, jotta voisi aloittaa itsenäisen elämän. Itsenäistymishalu voi ilmetä myös epäsuorasti esimerkiksi uskottomuutena

Jonkin verran harvinaisempia eron syitä olivat oma itsenäistyminen, puolison ongelmallinen käytös ja oma ongelmakäyttäytyminen.

Tämä ilmaus puolison itsenäistymisestä eron taustalla on mielenkiintoinen. Tunnetun attribuutioteorian mukaan ihmisillä on taipumusta nähdä negatiivisiksi koettujen asioiden syy itsensä ulkopuolella. Siksi lienee ymmärrettävää, että vastaajat näkevät avioeron syyn mieluummin puolison itsenäistymisessä kuin omassa vapauden kaipuussaan. Sama koskee ongelmakäyttäytymistä. Eli omaa elämäntapaa ei arvioida niin kriittisesti kuin toisen toimintaa.
Jouko Kiisken (2011) väitöstutkimus osoitti, että naiset löysivät kuluvan vuosituhannen alussa miehiä enemmän avioeron syitä. Tämä puolestaan selittää naisten lisääntynyttä aktiivisuutta avioliiton purkamisessa. Kotimaisista selvityksistä muutoinkin selviää, että nykyisin (erityisesti kaupungissa elävät) naiset odottavat parisuhteeltaan aikaisempaa enemmän henkilökohtaista laatusisältöä ja parisuhdeläsnäoloa. Se, miten tämä asia konkretisoituu ja tiedotetaan niin, että vastaanottopäässä syntyy kohtuullinen ymmärrys ja toimintaoivallus, onkin jo oma `farssinsa`.

läheisyyden puute parisuhteessa

Lisäksi meidän on syytä kysyä vastuullisen vakavasti, mitä lapsemme (jos heitä on meille suotu) ajattelevat ja odottavat meiltä aikuisilta. Liitän tähän erään, mielestäni erinomaisesti onnistuneen perhe-elämän todellisuuskuvauksen lapsen kokemusmaailmasta. Vaikka videon fokus on nimenomaisesti työelämän ja perhe-elämän soveliaammassa yhdistämisessä, luulen katselijan tavoittavan ”marraskuisessa menossa” muutakin: varsin hyvä tuokiokuva siitä, miten keskinäisen yhteyden kadottaminen perheessä koetaan.

http://www.youtube.com/watch?v=w52f4sEhV5s

Edellisen laulun sana… ”joten käänny ja kävele, koska me ei olla enää me!”… herättävät minussa mielenkiinnon kirjoittaa omia havantojani 25 vuoden aikajaksolta. Kuvaisin sitä, miten perhe-elämän kriiseistä on selvitty eteenpäin. Näillä kuvauksilla tahtoisin kannustaa henkilöitä luotettavan parisuhdeterapeutin pakeille, ikään kuin ottamaan askeleen selvittelytyöhön asiantuntijan kanssa, jo siinä vaiheessa kun suhdesolmut ovat kohtuudella avattavissa. Mieleni tekisi kirjoittaa perheneuvojana, avioparityön ja parisuhdeterapian näkövinkkelistä.

Ratkaisen kuitenkin tämän kiehtovan haasteen niin, että käsittelen niitä joissakin myöhemmissä blogeissani. Pysy linjoilla!

Nyt on loppuyhteenvedon aika. Se on mielikuvatehtävän muodossa. Kirjoitin siis Pirkko Saision Voimattomuus (2005) teoksen pohjalta johdantoblogin ja sen jälkeen rakkauden olemuksesta, uskottomuudesta ja erosta, kustakin oman erillisen kuvauksen. Sinulle, joka olet lukenut kaikki mainitut osat, esitän seuraavan mielikuvatehtävän:

Mitä Sinulle tulee mieleen tästä kuvasta, jos vaihtoehdot ovat (A) rakkauden olemus (B) uskottomuus (C) ero parisuhteessa? 

läheisyyden puute parisuhteessa

Ehdotan, että se mikä tuli ensimmäisenä  mieleesi noista ”tiukoista” vaihtoehdoista, siitä kertova blogiteksti (osa I, II tai III) sinun kannattaa lukea toistamiseen… ja ehkä vielä kolmannenkin kerran. Arvelen, että erityisesti siinä osiossa olevat virikkeet voivat parhaiten ´ruokkia´ Sinua. Minua kaiken kaikkiaan Pirkko Saision Voimattomuus voimaannutti! Lue siis lisää, hanki sitä kautta enemmän ihmillistä ymmärrystä. Jotakin on tarjolla näilläkin verkkosivuilla, esim. terapiaa käsittelevässä artikkelissa. Niin ikään Hybridi (Hybridi Plus) on kehitetty Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) uusimpana palvelupakettina juurikin mahdollisuudeksi ”sukeltaa suhteen saloihin” ennakoivasti. Hybridiohjauksessa olleet asiakkaat ovat julkisesti suositelleet eri median linkeissä (mm. suomi24:ssä, yrityshakupalvelussa, TTT:n yritysFB:ssä). Tutustu! Myös asiakashyödyt kannattaa ”valistuneen matkaajan” todeta tästä.

 

 

Voimattomuus

Tämä on johdanto parisuhdeasiaa käsitteleviin artikkeleihin I – III.
Vuoden 2015 kotimaista kirjallisuuden Finlandiaa odotellessa, peilaan tässä artikkelissa Pirkko Saision romaania Voimattomuus (2005) tutkimukselliseen ja kokemukselliseen tietoon. Tämä Saision teos sijoittuu ajallisesti hänen 2003 Finlandia-palkinnon ja 2007 Pro Finlandian väliin.

WP_20151109_001

Voimattomuus ei siis ole tällä hetkellä uusi, mutta koska kirja läpäisee ajattelevalle lukijalle ajankohtaista ja ajatonta teemaa, se on minullekin parisuhdeterapeuttina kiinnostavaa luettavaa. Meitä monia kiinnostavat – joskin ehkä eri syistä − kolmiodraamat aikuisten intiimeissä ihmissuhteissa. Tästä syystä valitsin tämän teoksen innoittavaksi taustaksi jäljempänä kirjoittamalleni kolmelle blogille.

Osassa I tulen käsittelemään rakkauden olemusta virittämällä muutaman tiivistysteesin asiasta. Osa II puolestaan peilaa Voimattomuudesta nousevaa teemaa parisuhteen pysyvyydestä otsikolla uskottomuus. Viimeisessä blogikirjoitukseni kyselen, miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään? Osan III  voisi nimetä sanalla parisuhde-ero.

 

Millainen teos?
”Voimattomuudessa soivat ihmisten sisäiset ja väliset jännitteet niin avioliitossa, perheessä kuin sukupolvien välillä”. Tämä WSOY:n kustantama romaani on sivumäärältään kohtuullisen paksu (491 s.). Sitä on silti erityisen helppoa ja vaivatonta lukea: ajatustyöskentelyyn sopiva ajaton helmi.
Tiedämme, että perheissä latautuu vuoden juhla-aikoihin paljon erilaisia henkilökohtaisia ja yhteisiä odotuksia. Varsin usein nämä sisäiset toiveemme joulun tai juhannuksen vietosta ovat ylimitoitettuja. Seuraukset arvaamme: pettymystä odotuksen toteutumassa tai odottamattomista toteutumisista.

Pirkko Saisiota lainatakseni ”edetään nopeasti, mutta ei päädytä mihinkään”.

Mielestäni ilmaus on erinomaisen kuvaava myös työpaikkojen suosimissa pikkujoulun traditiossa. Vuosittain työhuoneessani kuulen asioita, jotka minulle viestivät siitä, kuinka pikkujouluihimme on ikään kuin – tietoisesti tai tiedostamatta − sisäänrakennettuna arjesta irrottelun kiehtovuus ja imu sekä samalla toisaalta odottamatonta kipua ja pettymystä. Pikkujoulu ei ole pikku juttu!

 

Tätä käsillä olevaa johdantoartikkeliani kirjoittaessani elämme juuri sitä vuodenaikaa, jolloin  keskustelu nimenomaisesti työpaikan järjestämistä pikkujouluista kiivastuu. Esimerkiksi maakuntani ykköslehti Länsi-Savo kysyi lukijoiltaan, kuinka he juhlivat tai haluaisivat juhlia työpaikan pikkujouluja. Lehti julkaisi nämä verkkosivukyselynsä tulokset otsikolla ”Korkkarit kattoon!” (LS 11.11.2015 s.19). Otos lehden kyselyssä ei luonnollisestikaan anna suoraa oikeutta vastausten yleistämiselle, silti… kun kysymykseen ”Oletko pettänyt puolisoasi pikkujouluissa?” ilmaisi 12 % niin tehneensä, herää ainakin mielikuva, että tällaista tapahtuu, ja että pikkujouluilla on myös tämän kaltainen sisäänrakentunut odotusarvo.

 
Pirkko Saision teoksen punainen lanka on eron kokeminen vuosikymmenet kestäneessä aviosuhteessa.
Mielenkiintoni herkistyi erityisesti siihen, mitä romaanin keskushenkilöistä kerrotaan, silloin kun he aikoinaan avioituivat. Tämän taustaksi on todettava, että edustamassani ammattikunnassa pari- ja perheterapian kentässä on sellaista ammatillista ajattelua, jonka voisi yksinkertaistaa seuraavaan muotoon: kun kerrot minkä tähden kaikista maailman ihmisistä juuri te menitte yhteen, minä saan ammattilaisena heti ongelmistanne orastavan tiedon!
Keskushenkilöt – mitä heistä kerrotaan?
Jaakko opiskeli papiksi teologisessa tiedekunnassa, Harriet kuvaamataidon opettajaksi taideteollisessa korkeakoulussa. ”He rakastivat toisiaan ja halusivat elää elämänsä loppuun yhdessä”, solmivat avioliiton ”vastoin tahtoaan”.

 
Avioituneiden kasvuperheet ja arvot paljastuvat hiukan. Jaakon perheessä isä oli veturinkuljettaja ja sosiaalidemokraattinen ammattiyhdistysaktivisti. Pojan uravalinta oli isälle pettymys. Jaakon perustelu – ”… kohdanneensa miehen, jonka kosketus oli niin vahva, että oli turvalleen lentää, miehen nimi oli Jeesus Kristus” – ei vakuuttanut häntä.

 
Harriet oli kotoisin suomenruotsalaisesta virkamiesperheestä. Seinillä riippui perittyjä tauluja, joiden arvoa ei kukaan tiennyt. Piirongissa säilytettiin erilaisia osakepapereita. Harrietin vanhemmat antoivat hääparille määräalatontin, johon sisältyi rakennukset ja kalastusoikeudet kymmenen hehtaarin vesiin.

 
Nämä – joskin useita avonaisia kohtia sisältävät – taustatiedot saavat minut muistelemaan muutamia empiirisiä ja tilastollisia havaintoja, joita on esitetty suhdepysyvyydestä. Tästä ja toisaalta mahdollisen eron taustasyistä jatkan kirjoitussarjan osassa II ja III. Ennen sitä kuitenkin käsittelen rakkauden olemusta, osassa I.

 

WP_20151108_012