Parisuhde kunnossa. Hänen ei tarvitse elää pirttihirmun kanssa. Työkin on ollut vuosia antoisaa. Silti hän sanoo: ”Tätä maailmaa ei ole tehty haavoittuville ihmisille”… ja jatkaa itseään osoittaen, että ”joudun suojaamaan omaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta.”
Tuo keski-ikään ehtinyt mies halusi vielä tilittää, että ”minäkin olen kopioinut tosi äijiä vaikka en haluaisi”… ”Onneksi on kuitenkin koti, rakastava vaimo ja lapsi —paikka, jossa saa olla heikko ja haavoittuva. Tästä perheestä en tahdo luopua”.
Hyvä niin!
Asiat eivät kaikkien kodissa ja avioelämässä ole edellisen kuvauksen tavalla, sanoisinko somasti balanssissa. On monenlaista kitkaa ja erimielisyyttä perheen jäsenten kesken. Kylmää ja välinpitämätöntä, sanoitta tai viiltävästi vinoillen. Ja kun tämä ahdinko jatkuu riittävän pitkään, järkevä ihminen alkaa pohtia syitä ja seurauksia.
Tässä ahdingossa muun muassa itsesyytökset puolison valinnasta nostavat päätään. Irtiotto ja ero viehättävät… Tavatonta ei ole plussien kerääminen sen puolesta, että sellainen irtautumisen `peliliike` on sekä mahdollinen että tarpeellinen.
Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) vuosien 2015 – 2016 useissa blogeissa pohdin asiaa laajemmin, muun muassa otsikolla ”Miksi avioliitto purkautuu?”. Linkki tähän kirjoituksen lopussa. Tässä kohden voin tiivistettynä todeta, että suhteen purkautumisen taustalta löytyvät usein tällaista todellisuutta:
Parisuhteen edellytykset ovat jo alusta alkaen liian hatarat ja puutteelliset
Parisuhdetta ei hoideta, kuten järkevää olisi
Puolisot muuttuvat ja kehittyvät eri tahtiin ja suuntaan – jollainen kehitys on sinänsä aivan tavallinen ja hyväksyttävä – mutta tähän yksilön ja keskinäisen suhteen muuttumiseen ei varauduta tai sitä ei huomioida kohtuullisesti
Puolisosta paljastuu jotakin, jota on mahdoton hyväksyä (esim. jatkunut uskottomuus, rikos tai petos)
Aviosuhteen arvioiminen on aikuisen viisautta. Ja onnellinen hän, joka voi tätä arviointia käydä jonkun ”neutraalin” ihmisen kanssa. Neutraalilla tarkoitan puolueetonta, tasapainoista ja kuuntelevaa lähimmäistä. Tällainen ihminen tuntee realiteetit ja punnukset, kun mitataan aviosuhteesta eroamisen tai yhdessä jatkamisen välillä.
Olen saanut tutustua teoriatiedon ja praktiikkani kautta suomalaiseen pari- ja perhe-elämään. Sen todellisuus on tullut tutuksi viikosta toiseen jo reilun neljännes vuosisadan ajan. Olipa Sinun tilanteesi ja kokemuksesi tällä hetkellä hyvä, huono tai hyvin huono, en lähde tässä spekuloimaan yksittäisiä asetelmia. Voin kuitenkin kannustaa Sinuakin kuuntelemaan tässä ”isossa ihmissuhdeasiassa” – paitsi itseäsi myös biisiä. Sen teen parisuhde-elämän yleisiä saloja, kierteitä ja mutkamäkiä tuntevana.
https://youtu.be/9oQKMi-bYns
Löysin vuoden lopulla toisenkin kappaleen heiltä. Siinäkin Eve & Ossi ovat onnistuneet kiteyttämään pysähdyttävästi. Minusta seuraava Kummallinen kaipuu -kappale on sanoitukseltaan erinomainen. Videolla viisi minuuttinen visuaalisuuskin vangitseva. Älä ohita ajattelematta!
Siteerasin kuluneen vuoden 2018 viimeisellä viikolla eräälle parille, heille oman kriisinsä valoisammalle puolelle päässeelle, C.H. Spurgeonin nimissä kulkevaa kielikuvaa.
Virheet ovat lihavia siellä,
missä rakkaus on laiha
Olen työstänyt mielessäni tätä blogitekstiä joulun 2018 ja Uuden Vuoden 2019 juhlien välimaastossa. Mieleeni palautui myös taannoinen toimittajan ihmettelevä kysymys, miksikö teen tällaista – kysyjän käsityksen mukaan – henkisesti raskasta ihmissuhdetyötä, vieläpä kohtuullisella taksalla. Vastasin tuolloin Ison kirjan hengessä, että olipa arki tai juhla, joulu tai juhannus, ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Tällä samalla ´tatsilla´ minäkin olen lähtövalmiina uuteen aikaan. Ohessa alhaalla on ote kerrotun toimittajan julkaisevasta tiivistyksestä mediassa.
Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on mikkeliläinen, asiakkaidensa kokonaishyvinvointia työelämässä ja lähi-ihmissuhteissa edistävä yritys. Timon monipuolinen ja kattava koulutus sekä 25-vuotinen kokemus perheneuvonnasta ja terapiatyöstä takaavat huippuosaamisen ja toimivan praktiikan: hän on auttanut jo yli 2000 pari- ja perhe-elämän henkilöasiakasta Itä-Suomessa. Timolla on suositukset neljästä eri psykologisesta testausyksiköstä sekä yhdeltätoista hänen työtään pitkään seuranneelta asiantuntijalta Suomessa. Hänen asiakkaansa ovat kirjoittaneet kokemistaan myönteisistä muutoksista useassa paikassa, mm. Suomi24:ssä, Facebookissa, toimialaluetteloissa, Google+:ssa. Yrityksen aiemmilla www-sivuilla oli 176 kokemuspalautetta. Timon vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa, uusissa ja viihtyisissä toimitiloissa.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2019/01/IMG_E1009.jpg18181818A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2019-01-02 11:53:362019-07-29 16:52:13LÄHTÖVALMIINA UUTEEN AIKAAN!
Voiko otsikon tavoin sanoa? Eikö ole härskiä vielä peukuttaa värikuvin (x)… varsinkin kun katselen maailmalle, sen erilaisiin kriisipesäkkeisiin tai kuuntelen uutisia terrori-iskuista… Oikeutettu huomio. Kertakaikkisen oikeutettu. Tässä kuluvan vuoden viimeisessä, jouluajan blogipäivityksessäni otan kuitenkin oikeudekseni näin ilmaista, sanoin ja kuvin.
En viittaa ainoastaan lapseen ja jouluun. En myöskään nyt kirjoita pitkästi. Rakennan viestini linkki-vinkkien varaan. Toivon niiden sisältöjen suuntaavan mietteemme paitsi lapsuuden takamaille myös aikuisen vastuuseen. Ajattelen, että voima on kenties (tälläkin hetkellä) lähempänä kuin arvaammekaan.
Ensimmäinen linkkioli luettavissa jo edellisenä vuonna. Miksi valitsin Kodin kuvalehden 12/2015? En siksi, että olisin lehden asiamies. En ole edes lehden säännöllinen lukija. Syyt ovat toisaalla.
Tekstissä avainhenkilönä on vanginvartija, jolla on ainakin neljä etunimeä, ja vielä enemmän sanottavaa. Tutustuin tähän ”toisenlaiseen Kylli-tätiin” monen muun, kaltereiden ulkopuolella eläneiden hämeenlinnalaisten tavoin. Se oli silloin, kun perheenä asuimme Hämeenlinnassa.
Kyllin haastattelulle linkkivalintana on erilaisia syitä. Erityisesti kuitenkin syystä, että lapsen maailma – valitettavasti tänäkin vuonna – voi olla samanlainen kuten haastateltu muistelee. Lasisen lapsuuden kohtaan liian usein myös työni arjessa, pari- ja perheterapian kysymysten äärellä.
Pariterapian tiukoissa paikoissa nykyäänkin joutuu ajoittain tavailemaan samaa kuin Kylli kertoo yrittäjäisästään. Hänenkin kerrotaan hyräilleen Veikko Lavin laulua: Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä. Kykenetkö Sinä juuri nyt tuolla tavoin kokemaan?
”Meissä kaikissa on pimeyttä ja varjoa”…
”En ole voinut antaa kaikkea anteeksi isälle ja äidille”…
Minulle on vähän kysymysmerkki, että mitä se äitiys on”…
Toinen linkkivalintakytkeytyy niin ikään historiaan, ajallisesti samoihin Hämeenlinnan vuosiini. Vuoden 1992 Tenavatähti Ella viihdyttää, mutta saa kuulijansa myös ´sisäisesti kuulolle´. ”Silmiisi katson ja koukkuun jään…”
Tämä ajatus sanotaan työni arjessa usein imperfektissä: ”Silmiisi katsoin ja koukkuun jäin…” Parhaimmillaan se on rakastuneen lumoa tai aikuisen kokemusta, olipa kohteena sitten lapsi tai toinen aikuinen. Kuulen työhuoneessani näitä viimeksi siteeraamiani sanoja; eniten silloin kun henkilöt vuorovaikutusongelmiensa ajamana tulevat parisuhdeterapiaan, jossa sitten muistelevat rakkaussuhteensa ihania alkuaikoja.
Sekin on sanottava, että avio- tai avokriisin jälkeisessä toimivassa ja tuloksellisessa pariterapiassa ei ole tavatonta, että työskentelyn lopussa todetaan aikuisen tavalla, (mutta hiukan Kyllin sanoja muunneltuna) ”menetetyn rakkauden voi elää uudelleen”. Tarpeellinen – ja joskus yksilön paras mahdollinen tulos on menneestä ikävästä irrottautuminen ja uuden tien löytyminen. Kivun kautta vapauteen!… Mutta nyt on lapsen aika!
—————
(x) Tiedoksi:
Tämän blogitekstin artikkelikuva on vastikään julkaistun ”Hyvinvoinnin ykköset” -verkkosivujen yleisfoto. Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) esiintyy sivuilla eräänä Etelä-Savon hyvinvointipalvelujen tuottajana, lue lisää linkillä:Hyvinvoinnin ykköset
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2016/12/14650355_1296491633735659_7191982862147638347_n1-e1693560645195.jpg473796A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2016-12-20 14:27:072019-07-29 17:16:31Lapsen maailma – voimaa siitä saa!
Seksuaalisen läheisyyden myönteinen merkitys turvallisessa parisuhteessa on kiistatonta.
Miksi?
Olemme seksiolentoja miehenä ja naisena. Ajattelen, että Jumala on luonut meidät kaipaamaan kuulumista toiselle myös intiimissä mielessä. Ollen miehiä ja naisia, täydennämme toisiamme molemmin puoleisuudessa, tasa-arvoisuudessa ja oikeudessa.
Parhaimmillaan kaikki mitä teemme, ajattelemme tai tunnemme, saa värinsä ja muotonsa seksuaalisuudestamme. Paljon enemmän kuin yksittäinen akti, seksuaalisuutemme on hienoudessaan luovaa ja läpitunkevaa. Se on niin paljon osa meitä, ettemme usein ole edes tietoisia siitä. Vrt. Joharin ikkunan Tiedostamaton ja Sokeat pisteet, ks. tästä oleva kuva johdantoblogissa >>>.
Seksi avaa miehelle mahdollisuuden kokea oman rakkaudentarpeensa, mutta naiselle rakkauden saaminen puolestaan auttaa häntä kokemaan oman seksitarpeensa.
Keskinäinen luottamus on edellytys sille, että nainen voi yhä uudelleen syttyä kumppaninsa kanssa. Pystyäkseen tuntemaan jatkuvasti kiinnostusta ja vetoa naiseensa, miehen täytyy saada yhä uudestaan kokea, että hän pystyy saamaan naisensa onnelliseksi.
Naisen tulisi muistaa, että suora kiihotus tavallisesti tuottaa miehelle kaikkein eniten nautintoa. Miehen opittavana on, että tuottaakseen naiselle enemmän nautintoa, hänen on lykättävä suoraa kiihottamista (”hidaskätinen mies”).
Jälleen erilaiset toiveet ja tarvelähtökohdat! Läheisyyden puute avioliitossa -asiassa, kysymys kuulukin, onko minulla miehenä ja naisena rohkeutta etsiä yhteistä tyytyväisyyttä?
Piirrän usein pariterapian vastaanotolla kuvia. Eräs tällainen on lauseen muodossa seuraava: Sofia tarvitsee rakkautta ja huomatuksi tulemisen tuntemusta avautuakseen seksille, Veeti tarvitsee seksiä avautuakseen rakkaudelle. Tämän jälkeen kysyn parilta silmästä ja korvasta, kummaltakin erikseen: kerro Sinä, kummalla elimellä virityt tai sytyt seksille?
Veetin ikään kuin alituinen seksuaalinen halu on todellisuudessa hänen sielunsa kaipuuta eheyteen, johon kuuluu kosketus omiin rakkauden tunteisiinsa. Yhdynnän aikana hän siirtyy älyllisyytensä valtakunnasta herkkien ja aistillisten tunteiden kosteisiin luoliin.
Kun Veetin äiti aikanaan sanoi tulevalle miniälleen, että tie miehen sydämeen vie vatsan kautta, jäikö sittenkin äidin opetus vajaaksi, osuiko nuoli kaksikymmentä senttiä liian ylös?
Ihmeitä teemme hetkessä,
mahdottomat asiat
vievät hieman enemmän aikaa.
Neljä miestä saunassa
Nuoret miehet keskustelivat keskenään kaikenlaista. Intiimielämästä. Kyvykkyydestä.
Jere sanoi: ”Meillä on seksiä 2-3 kertaa viikossa.” Tähän
Jaakko: ”Meillä se sujuu emännän kanssa aamuin illoin.”
Kolmas, Riku, joka ei ollut vielä kertonut mitään, kysyi itseään selvästi vanhemmalta Lassilta: ”Miten se toimii tuolla iällä?”
Hiljaisuus.
Lassi ravisteli saunavihtaa ja sanoi: ”Kerran keväällä ja toinen kerta sadonkorjuun jälkeen syksyllä.”
Hiljaisuus.
Riku rikkoi hiljaisuuden sanomalla: ”Minä ainakin lähden uimaan!”
Vielä tänäkään päivänä en tiedä, mitä tämä miehistä neljäs oikeasti asiasta ajatteli.
Kysy Sinä (kuvitteellisesti) mieheltäsi, mitä ”Rikullasi” olisi sanottavaa.
Rakastelussa puhutaan usein määrästä, kuten tuo saunaepisodikin osoitti, mutta määrän ohessa on aiheellista puhua myös laadusta. Kumman perään Sinä / Te haikailette? Myös rakastelupaikalla tuntuu tutkimuksien mukaan olevan jotakin merkitystä.
Toteutuspaikasta puhuttaessa, me kaipaamme jossakin määrin vaihtelua. Merja mainitsee hotellihuoneen romanttisen miljöön, Isla puolestaan fantasioi merenrannasta ja metsän hämystä. Tiedän sellaisenkin avioparin, jossa molemmat muistelivat ”mahtavimpana” tuokiona rakastelua junan wc:ssä matkalla mummolaan. Ja mikä parasta ”sellainen hassuttelumme ei ole keneltäkään pois”, he jatkoivat. Eli vaihtoehtoja arkeen voi keksiä. Ideoita vain keskusteluun ja kokeiltavaksi!
Tässä kohdassa ilmaisen myös syyn, miksi valitsin tämän blogikirjoituksen ”Läheisyyden puute avioliitossa” kuvaksi hiukan tavallisuudesta poikkeavan. Muistutukseksi vaihtelun kaipuusta, jonka asian lähes aina otan esille periterapiassa, pitkien parisuhteiden ongelmatiikan kohdalla. Mutta palatkaamme vielä määrä / laatu rakastelussa -kysymykseen.
Painottuupa tahtotila Teillä tässä ”kaipauskeskustelussa” tällä hetkellä joko tai- tai sitten optimaalisesti sekä että -keskusteluksi, seuraavan tehtävän ovat monet rohkaistuneet tekemään. Nyt on Teidän vuoro. Vaikuttakaa itse mahdolliseen läheisyyden puute avioliitossa -ilmiöön.
Tehkää lista toisillenne asioista, jotka vaikuttavat seksuaalielämäänne tällä hetkellä sytyttävästi tai sammuttavasti (esim. paikka, aika, valaistus, päivän muut koetut tapahtumat, parta, pukeutuminen, silmä, korva…)
Viimeinen blogikirjoitus tässä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -sarjassa ilmestyy kohta. Laitan siinä suurennuslasin alle kommunikoinnin parisuhde-elämässä. Palataan!
– – – – – – – – –
Tämän Läheisyyden puute avioliitossa -blogitekstin fotojen kuvaajat esiintymisjärjestyksessä: Sweet Ice Cream Photoghraphy ja Timo Juutinen.
Aloitetaan musalla! Kuuntele biisi Tuu mun vaimoksein, jonka aikanaan sanoitti ja sävelsi Teppo Nuorva (1982), tässä se Olavi Uusivirran tulkinnalla.
Olen työurani aikana alustanut ja ohjannut monenlaisia erilaisia ryhmiä. Eräässä oli paikalla 8 avioparia, 16 henkilöä. Heitä yhdisti yksi asia: avioliitoa takana yksi vuosi; olkoonkin että pareilla saattoi olla useamman vuoden yhteiselämä, ennen tätä järjestämäämme pumpulihäätilaisuutta. Kysyin osallistujilta monenlaista. Alla on yksi kysymyksistä ja keskeisimmät vastaukset.
Mikä estää puhumasta?
Väsymys
Ei viitsi
Itsestäänselvyys
Epäily siitä, että toista ei kiinnosta
Kiukku
Negatiiviset tunteet
Eri puhetavat
Pelko, ettei ymmärretä
Erilaiset minäkuvat ohjaavat
Psykologit jaksavat kirjoittaa kokonaisia kirjoja minäkuvasta ja sen merkityksestä ihmiselle.
Minäkuva – mitä se on?
Minäkuvalla tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta itsestään.
Tähän kuuluu esimerkiksi käsitys siitä, miltä näyttää, millainen oma ruumis on, millainen sisäisesti on.
Lopetin edellisen ”päiväpäivityksen” ilmaukseen, että juurikin miehelle olisi tärkeä tietää onnistuvansa naisensa kanssa siinä mitä tekee. Kun näin kirjoitan, en tietystikään väitä asian tarpeettomuutta naisellisena kokemuksena. Mutta pointti on siinä, että se on miehelle kokemukseni mukaan selkeästi merkittävämpi seikka. Tässä tiivistetysti, mistä tämä johtuu.
Miehen minäkuvan keskeinen tekijä on kyky saavuttaa tuloksia
Naisen minäkuvan määrääviä tekijöitä ovat tunteet ja ihmissuhteiden laatu
Testaa väitteet kumppanisi kanssa!
Tämä edellä esitetty, minun mielestäni, heijastuu monessa arkielämän tilanteessa. Otan tässä esimerkiksi kuvauksen siitä, miksi toisen hyvää tarkoittava auttaminen usein ´tökkii´, ja yleensäkin tuen pyytäminen on vähän konstikas asia miehen ja naisen välisessä parisuhteessa.
Seuraavassa tilannekuvauksessa henkilöiden tiedetään olevan hiukan stressaantuneita. Sellainen ei liene tavatonta kotioloissa – teilläkään?
Kun Jussi-Joonatan joutuu pulaan tai tuntee olevansa ongelman ympäröimä, mitä hän tuolloin vähiten Ella-Eveliinaltaan odottaa? − neuvomista pyytämättä! Miksi näin?
Miehen neuvominen pyytämättä on samaa kuin olettaisi, ettei hän osaa toimia tulokseen tähtäävästi. Näin Jussi-Joonatan helposti ajattelee itsestään. Siksi sellainen naisen tapa ”auttaa” tuntuu miehestä arvostelevalta ja perin tylyltä.
Oman henkisen stressin ja mieltä askarruttavan ongelman ratkaisussa, miehen tyypillinen taipumus ja tarve on vetäytyä pähkäilemään ”yksinäisyyteen”, ”metsään”, ”luolaansa tai ”kammioonsa”. Yksin, puhumattomana! Ja kun mies on vaiti, nainen pelkää helposti pahinta.
Huomatkaamme! Jussi-Joonatanin ongelma harvoin liittyy parisuhdeasiaan tai naiseen, minkä tulkinnan kumppani usein erheellisesti tekee, koskapa juuri oltiin keskenään tekemisissä ja kenties puhuttiin molempia koskettavista asioista.
Jos siis miehesi vastaa vointia koskevaan kysymykseesi ”ettei mikään vaivaa” tai ”kaikki on hyvin”, pyri ymmärtämään kuulemasi totena, ainakin siinä mielessä, että sinun suhteen tilanne on OK.
Anna hänelle tilaisuus vetäytyä. Viisas nainen luopuu seuraamasta jälkiä, ja luottaa miehensä paluuseen kammiosta, kun tämä on saanut ongelmansa riittävästi haltuun tai ratkaissut sen kokonaan. Tässä on siis eräs näkökulma kysymykseen puhumattomuus parisuhteessa.
Erilaisuus − se ihan(an) kamala!
Kun taas Ella-Eveliina on stressaantunut, hänellä ei ole välitöntä tarvetta löytää ongelmiinsa ratkaisua, vaan hän pikemminkin etsii helpotusta juuri itseilmaisun ja ymmärretyksi tulemisen avulla.
Mies yleensä toimii parhaiten tässä tilanteessa, kun jaksaa vain kuunnella.
Naiselle ongelma tuntuu ratkeavan kertomisen kautta.
Toinen tavallinen esimerkki arkipäivästä.
Töiden jälkeen kotona Carita haluaa kertoa päivästään, sen erilaisista vaiheista ja käänteistä, sillä ajatuksella, millaiselta päivä on hänestä tuntunut. Kerronta ei välttämättä sisällä jotakin erityistä naisella olevaa ongelmaa, olkoonkin, että se saattaa alkaa toteamuksella ”olipa kamala päivä!”
Kun tässä miehen mielestä vuolaassa kerronnassa on pulmiin tai ongelmiin liittyviä vivahteita, Kim helposti keskeyttää hänet ja tarjoilee tasaiseen tahtiin joitakin luovia tai loogisia ratkaisu- ja parannusehdotuksia. Miksi? Koska hänessä kerronnan aikana aktivoituu se sisin mies, joka tahtoisi toimia tuloksellisesti ja ratkoa rakkaansa elinpiirissä ”kuulemiaan” ongelmia.
Mitä huomaamme?
Mies ja nainen puhuvat kyllä samaa kieltä − sanojen merkitys vain vaihtelee! Kumpikaan ei tahtomattaan tee pahaa tai mitätöi toista. Kummankin oma taipumus vain ohjaa ja ”lyö läpi” kotoisessa puhekulttuurissamme.
Haastelkaa keskenään, mitä se puhumattomuus parisuhteessa pitää sisällään teidän tilanteissa.
Voisiko ymmärryksemme miehenä ja naisena laajeta myös tällä kommunikoinnin alueella? Ja niin uskoakseni myös tapahtuu, jos rohkenemme pysähtyä yhdessä keskustelemaan parisuhteemme parhaaksi.
Seuraava ilmestyvä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -blogi keskittyy parisuhteen seksielämään. Palataan!
Olemme lähtökohtaisesti kuvan harmaavarpusia viisaampia. Kuvatekstissä on kuitenkin jotakin ihmisten kesken koettua. Parisuhdeilmiöiden ihmettely jatkuu parin päivän päästä siitä, miten ihan(an) kamala erilaisuus näkyy parivuoteessa.
Tämä on varsinainen blogiteksti otsikon aiheessa. Jos et ole vielä lukenut johdanto-osaa, suosittelen! Pääset kivasti vauhtiin. Löydät sen kuvan perusteella https://www.timojuutinen.fi/ajankohtaista
Mikä auttaa eniten?
Tutkijoiden mukaan vaikuttavuudeltaan parhaiksi todettuja parisuhdeterapioita yhdistää kourallinen asioita, viisi periaatetta. Nämä ovat keskeisiä hoitotuloksen kannalta, silloinkin kun pariterapiassa jostakin syystä tavataan vain toista henkilöä (tai osaa perheenjäsenistä) kumppania useammin.
Mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaavat
Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – molempia tarvitaan. Jotta terapia olisi tuloksellista, syntyy jo aika varhaisessa vaiheessa osapuolille heitä yhdistävä kokemus. Mistä? Siitä, että asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Samoin terapeutin tulee kokea tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita ihmisiä, joko yksilöinä, parina tai perheenä.
Tästä syystä esimerkiksi minulla on käytössä ns. arviokäynnit (1 – 3 krt) ennen varsinaista päätöstä työskentelyn aloittamisesta. Kysymme yhdessä, onko pariterapiasta hyötyä juuri heidän tilanteessa? Arviossa toteutuu asiakkaan vapaaehtoisuus ja vastuullisuus sekä ammattilaisen kokonaisnäkemys tuen tarpeesta. Arviokäynnillä korostan, ettei tarvitse olla kummallekaan osapuolelle noloa tai häpeällistä, jos tässä ”keskinäisten kemioiden toimivassa tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen tässä ja nyt Mikkelissä.
Riippumatta siitä mikä on varsinainen tulosyy keskusteluterapiaan hakeutumisessa, tuloksellisen työskentelyn perusedellytys on siis molempien puolisoiden riittävän hyvä yhteistyösuhde terapeuttiin. Sinun on tunnettava tulevasi tasapuolisesti kuulluksi ja ymmärretyksi, olipa terapeutti samaa tai eri sukupuolta kanssasi. Tämän saman, arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen sallit myös kumppanillesi.
Me ihmiset sanomme kaipaavamme muutosta, silloin kun omat olosuhteet ja henkinen tila suhteessa käyvät sietämättömäksi. Parisuhdeterapiassa tämä muutos − ulkopuolisen ammattilaisen avulla − on sitä todennäköisempi, mitä innokkaammin ja toiveikkaammin molemmat suhtautuvat esiintyneiden ongelmien selättämiseen. Jälleen korostan: riippumatta ongelman alkuperästä sekä siitä, kumpaan tai kehen nimenomaiseen henkilöön perhesysteemissä ongelmat ensi kuulemalta tuntuisivat kiertyvän.
Totuutta salatuimpaan saakka
Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, kuinka puhuminen mieltä painavasta asiasta toisen kanssa on helpottanut oloa. Tällaista tapahtuu ystävyyssuhteissa hyvien ystävien kesken. Terapiassa usein mennään vielä syvemmälle ja henkilökohtaisemmille vesille, sillä esimerkiksi kauan vaiettujen salaisuuksien taakka on usein raskas. Tämän me tiedämme. Traumaattisista kokemuksista voidaan vapautua vasta, kun niitä kohdataan ja käsitellään henkilölle turvallisessa ympäristössä.
Joku ilmaisee saamassani pariterapian palautteessaan yksiselitteisen lyhyesti, ”puhuminen helpotti ja läheisyys lisääntyi”. Mistä silloin on saattanut olla kysymys?
Tutkimuksien mukaan tehokkaissa pariterapioissa tuetaan osapuolia haavoittuvuuden tunteiden, heidän erilaisten tarpeiden ja pelkojen ilmaisussa. Pariterapeutti kysymyksillään ja ehdotuksillaan ohjaa puolisoita olemaan avoimia puolisolleen rakentavalla tavalla. Keskinäisessä vuoropuhelussa kumppaneita autetaan antamaan toiselle ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää toisella tavalla kuin kotona on totuttu toimimaan.
Kun tällaisen ilmapiirin luomisessa yhdessä onnistutaan, huomataankin, että pariterapiassa puhutaan auki monia historian traumakokemuksia ensimmäistä kertaa. Jos/kun historian ikävät muistot ajoittuvat (ensisijaisesti) yhteiselon ajanjaksolle, anteeksipyytämiselle ja -antamiselle puolisoiden kesken avautuu aivan uudenlainen tilaisuus ja kantava mahdollisuus. Parhaimmillaan koetuista vastoinkäymistä löydetään myös suhdetta vahvistava vaikutus.
Helpottavalla puhumisella luodaan korjaavia kokemuksen hetkiä. Tämä puolestaan lisää läheisyyden tunnetta kumppaneiden kesken. Läheisyyden lisääntyminen on usein sekä henkistä että fyysistä. Pariterapiaan hakeutumisen syytutkimukset osoittavatkin toistuvan selvästi, että juuri läheisyyden tunteen puuttuminen on yleisimpiä syitä pariterapiaan hakeutumisessa, eri ikäluokissakin tarkasteltuna. Muita yleisesti esiintyviä ovat kommunikaatio-ongelmat riitoineen, uskottomuus, mustasukkaisuus, ero ja uusperheen haasteet.
Suupesu ja toisenlaiset toteumat
Vaikuttavissa terapioissa autetaan paria keskustelemaan paremmin. Prosessin aikana opetellaan pois toisiaan etäännyttävästä ja loukkaavasta puhetavasta. ”Senkin lehmä”, ”tumpelo oli taas töissä”, ”et koskaan”, ”aina minä”… Nämä ovat esimerkkejä sellaisesta pariviestinnästä, joka ei kannusta toista pyrkimään parempaan tai välttämään taisteluun asettumista. Tiedämme hyvin, ettei kukaan nainen toivo olevansa ulkoiselta viehätykseltään lehmän kaltainen, eikä kukaan mies ilahdu toistuvasta tumpelon määritelmästä.
Mikä ilmaus tai määritelmä sinusta on tuhoava toisen sanomana? Tietääkö kumppanisi todella, että käyttäessään tuota kyseistä ilmausta hän samalla sahaa suhteenne yhteistä oksaa? Entä itse, missä kerronnan kohdassa olisi Sinulla suupesun paikka?
Hyvässä parisuhdeterapiassa opitaan näkemään viestinnän huonot ja hyvät vaikutukset. Siellä opetellaan kannustavampaan, rohkaisevampaan ja arvostavampaan lähestymisotteeseen olla keskenään. Oikeaan aikaan lausuttu hyvä sana rohkaisee, kannustaa ja ilahduttaa. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun joku antaa kiitosta tai myönteistä palautetta. Tai kuinka rohkaisevaa on saada tukea, myötätuntoa ja kannustusta vaikeuksien keskellä.
Tämä lääke puree: Kumpikin puoliso saa ymmärrystä ja työkaluja rajoittaakseen hyvinvointia uhkaavaa käytöstä, olipa tämä sitten sanallista tai ruumiillista. Jos kyse on erityisesti jälkimmäisestä (fyysisesti uhkaavasta käytöksestä), on tärkeää, että turvallisuuden rajoja sanotetaan ja käytännössä asetetaan, niin kotona kuin kaikessa läheisessä kanssakäymisessä. Turvallisuuden tunnetta ja selkeämpää viestintää oikealla kohdennuksella!
Jatkona edelliseen ja johdantona seuraavaan, kuuntele Jouko Mäki-Lohiluoman Valokuvaaja.
Meissä onkin potentiaalia
Onko pariterapiasta hyötyä? − eteenkin silloin kun toista tai molempia suhteen osapuolia piinaa taipumus vähätellä itseään ja torjua myönteiset asiat elämässä. Tällainen itsensä väheksyminen ei näet ole aivan tavatonta. Itse asiassa itsensä perusteeton vähättely on ollut aiemmin varsin tyypillistä meidän suomalaisessa kasvatusilmapiirissä. Hyvään pyrkien, meillä on oltu varsin varoivaisia lastemme kehumisessa ja tunnustuksen antamisessa, silloinkin kun sellaiseen olisi ollut selkeät perusteet.
Vaikuttavissa ja näyttöön perustuneissa terapioissa on ominaista se, että paria on autettu löytämään suhteensa vahvuudet ja voimavarat. Miten voimavarojen ja vahvuuksien hyötykäyttöön sitten päästään, riippuu jossakin määrin pariterapeutinkin työkalupakin laajuudesta. Onnistumisessa on kuitenkin kyse kuvainnollisesti vähän samasta kuin Valokuvaajan kiteytyksessä
mitä rajaa pois ja mihin tarkentaa – ken oppii sen, se täällä onnen saavuttaa
Tarina elää! mystiselläkin tavalla vaikuttaen
Ihminen on tarinoita kertova ja niistä oivalluksia tekevä olento. Tämä lajityypillinen ominaisuus ei ole menettänyt tehoaan ihmisen sivistyksen lisäännyttyä, päinvastoin.
Terapiassa asiakkaan ja asiakasperheen tarina kerrottuna elää ja vaikuttaa. Taitava pariterapeutti osaa lisäksi hyödyntää muualta kuulleita ihmisen elämään liittyviä tarinoita ja kertomuksia. Oikein annostellen yleisinhimillinen tarina tai kertomus avaa terapiahuoneessakin yllättävällä tavalla asiakkaiden visusti varjelemia ”lukittuja ovia”.
Hyödyllinen, henkevä ja hoitava tarina – sellaisen kertomisesta olen joskus saanut vaikuttavimmat kiitokset omilta parisuhdeasiakkailtani, jopa vuosia myöhemmin työskentelyjakson päättymisestä. Tämä todistaa, kuinka toimiva tarina saattaa elää mystisesti ja muutosvoimaisesti. Hyödynnän terapiatyössäni myös tätä toimivan tarinan hoitavaa elementtiä. Tässä eräs tarina, jota kylläkin sovellan useammin työpaikan ja tiimien työnohjauskuvioissa.
Kauan sitten eräällä kuninkaalla oli ongelma: hänen alamaisensa olivat likaista väkeä. Tarkastusmatkoilla hänen eteensä tuli jatkuvasti naamaltaan sotkuista sakkia. Ratkaistakseen ongelman kuningas julisti suuren kasvojenpesukilpailun.
Määräaikana paikalle kuninkaan palatsiin saapui kaikenlaista yrittäjää kuka minkäkinlaisen ihmeaineen tai vekottimen kanssa. Viimeisenä paikalle tuli hieman myöhästyneenä likainen ja rähjäinen resupekka mukanaan ämpärillinen tervaa.
Ennen kuin kukaan ennätti tajuta mitään, ukkorähjä otti sudin ja sotki muiden kilpailijoiden kasvot tervalla. Kun toisten kasvot olivat tervan peitossa, niin omat näyttivät kaikessa likaisuudessaan muita puhtaammilta.
Perhe-elämässäkin toisen synneistä on aina helpompi tehdä parannusta kuin omista. Mutta edistyykö parannuksen teko toisen virheiden esiin tuomisella? Vaikuttavassa ja muutosvoimaisessa pariterapiassa yksilö on itse oivaltanut, ettei mustamaalaaminen oikeasti kirkasta omia kasvojamme.
—-
Jos tämän blogikirjoituksen aihe kiinnostaa vielä enemmän sekä varsinkin kysymys, mikä pariterapiassa erityisesti ja yhteisesti auttaa, voit lukea lisää esim. seuraavasta ammattijulkaisusta: Benson, L.A., McGinn M. & Christenssen, A. (2012). Common Principles of Couple Terapy. Behavior Terapy. 43, 25-35.
Käsittelen terapiaa verkkosivujen ao kohdassa palvelut; siellä löydät myös julkaistun ammattiartikkelini suurryhmän kokemuksistani, nimenomaisesti sen hoitavuuden näkökulmasta. ks. www.timojuutinen.fi/terapia
Blogikirjoituksen kuvien takana olivat tällä kertaa (järjestyksessä) Gregoine Sitter, Felix Russel-Saw ja Charlie Foster.
Pirkko Saision Voimattomuus (2005) herättää lukijassa monitasoista mietintää rakkauden olemuksesta. En luonnollisestikaan tiedä, mitä kaikkea se voikaan sisältää. Tässä artikkelissa ilmaisen joitakin itselläni heränneitä ajatuksia ja tuumailuja.
Ensinnäkin on todettava, että ”Rakkaus” tuottaa ongelmia jo terminologisella tasolla. Syy on siinä, että arkielämässä ihmiset käyttävät termiä monessa yhteydessä: se kuvaa niin kiintymystä omiin lapsiinsa kuin himoa, ihastumista / romanttista rakkautta aikuisten kesken tai pitkäkestoista kiintymystä vastakkaiseen tai samaan sukupuoleen. Rakkaus siis yhdistetään arkipuheessa niin moniin eri asioihin, tuntemuksiin ja tapahtumiin.
Sama pätee myös tiedemaailmassa, kun eri tieteen edustajat selittävät rakkauden olemusta: käytössä on erilaisia käsitteitä, termejä ja teorioita. Neurotieteilijä, lääkäri, sosiologi, antropologi, psykologi tai vaikkapa evoluutiobiologi, kukin tuo oman ´rokkansa rikkauteen´, ja niin on hyvä.
Tämä artikkelini ei tavoittele eri akateemisten tieteenalojen – edes pinnallista – referointia käsiteltävänä olevasta aiheesta. Kirjoittamani teesit pyrkivät sen sijaan olemaan virikkeenä Sinulle ja pienenä mahdollisena sytykkeenä aiheen keskinäisessä keskusteluissanne. Toivon voivani auttaa tätä vuorovaikutusta blogillani. Se motivoisi minua kirjoittamaan.
Kameran takana Liliana Ledesma Alvarado
Mikä ajatuksellisesti vahvistui rakkauden olemuksesta, kun luin Pirkko Saision teoksen?
RAKKAUTTA ON MAHDOTONTA TYHJENTÄVÄSTI MÄÄRITELLÄ JA ERITELLÄ
On sanottu, että ”rakkautta selittäessä kadotat sen”. Näin esitettäessä, ymmärtääkseni on myönnetty ilmiön ´moninaisuus´. Tarkastelipa ihmisen tuntemaa parisuhderakkautta, sen heräämistä, syntymistä ja aikaansaamaa toimintaa, erilaisista tieteen tulokulmista käsin, toistuvasti tunnun jääväni vähän ymmälle.
Parisuhderakkaudessa on aina jotakin selittämätöntä, tavoittamatonta, mystistä ja taivaallista. Kumppanin valinta perustuu moninaisiin sekä tiedostettuihin että tiedostamattomiin vaikutustekijöihin. Suhteen säilymistä ei voi täysin ennustaa siitä tavasta, jolla suhde on muodostettu, vaikka luotettavaa tilastollista ja tutkimuksellista näyttöä onkin olemassa eroa edistävistä ja ehkäisevistä taustatekijöistä. Mitä Sinulla tulee mieleen rakkauden alaotsikkosta ”parisuhderakkaus”? … Tunteita? Romantiikkaa? Lapset? Huolenpitoa? Luottamusta? … Viritä keskustelu kumppanisi kanssa. Kysy, mitä hän puolestaan asiasta tuumaa. Antakaa ajatuksenvaihdoille aikaa!
AVIOLIITON ONNELLISUUS EI OLE SATTUMANVARAISTA
Hyvä avioliitto täytyy luoda. Tämä luomistyö on pitkällistä ja vaivalloista. Se on elämää kaikilla mausteilla, koska molemmat puolisoista muuttuvat yksilöinä ja yhdessä. Ihminen ei ole aikuisenakaan muuttumattoman valmis, olemukseltaan pysyvä. Mitä edellä tiivistetty on teillä? Onko rakkautenne ajan mittaan muuttunut? Onnellisuuteni tänään: tiedosta ja tiedota!
ELÄMÄN ARKI RAKENTUU YHTEISELÄMÄSTÄ, JOHON LADATAAN PALJON TOISTA KOSKEVIA ODOTUKSIA JA TOIVEITA
Meillä kaikilla on sekä tiedostettuja että tiedostamattomia odotuksia, jotka näkyvät parisuhde- ja perhe-elämän arjessa monin eri ravoin. Usein nämä odotukset ovat sitä suuremmat, mitä heikommin omat tarpeet ovat tulleet itselle tiedostuneiksi.
Työkokemukseni perusteella voi todeta yleisellä tasolla, että yhteiselämässä samasta asiasta toistuvat riidat ovat usein merkki siitä, että taustalla vaikuttaa jokin piilo-odotus. Odotusten selvittäminen ja julkituominen vähentävät tällaisia ristiriitatilanteita. Tämän olen pariterapia- tai sovittelujutuissani huomannut. ”Ilman tasapuolista ja ulkopuolista ammattilaista, se ei olisi meillä onnistunut” ovat puolestaan useat minulle sanoneet. Mitä voi jo kotona tehdä?
Mieti, mitä ajattelet esim. seuraavista: Rakkaus tässä iässä? Sitoutuminen? Tunteet? Parisuhteemme seksi-elämä? Seksuaalinen uskollisuus? Yhdessä viettämämme aika? Anteeksiantaminen? … Voisin jatkaa (tarpeellista) luetteloa, mutta aloita tästä ja kerro mietteitäsi hänelle, jota ajatuksesi varmaankin kiinnostavat.
Voitte myös yhdessä kuunnella seuraavan Juha Tapion melodisen ja sanomallisen biisin. Anna ”ajatuksen lentää”!
ONNISTUESSAAN YHTEISELÄMÄ EDELLYTTÄÄ TOSIASIALLISTA SISÄISTÄ SITOUTUMISTA, LISÄKSI JATKUVAA SOPEUTUMISTA MINUUTTAAN MENETTÄMÄTTÄ, ERILAISUUDEN SIETÄMISTÄ JA RIITTÄVÄN KESKINÄISEN AJAN ANTAMISTA SUHTEELLE
Nämä ovat avio-onnen ja syvenevän rakkauden hinta. Kysymys kuuluukin, tahdotko? Elämä on sillä tavoin tasapuolinen, samanlainen ja solidaarinen, että kysymys ei ole kertaluonteinen, vaan toistuva. Elämä itse pitää siitä huolen.
Tämän teesin kolmesta asiasta olen kehitellyt – Hybridi ohjelmissani – käyttämääni perhepöytä piirrosta. Siinä on noiden mainittujen lisäksi yksi erinomaisen välttämätön, neljäs jalka, silloin kun työskentelen lapsiperheiden vanhempien kanssa. Pöytä pysyessään tukevasti, tarvitsee neljä, hyvin kiinnitettyä jalkaa. TYYLI, TAVAT JA APUVÄLINEET MUUTTUVAT – TERVE TARVE ON IKIAIKAINEN – ENNEN AVIOLIITTOA, SITOUTUNEEN SUHTEEN AIKANA JA MAHDOLLISEN HAAKSIRIKON JÄLKEEN
Pirkko Saision Voimattomuus, tutustuminen tutkimuksiin ja vastaanottotyöni, kukin nämä tukevat yhdensuuntaisesti käsitystä ihmisen ikiaikaisesta kaipuusta toisen luo. ”Ihmisen ikävä”, kuten laulussa sanotaan. Läheisyyden kaipuu. Uskoutuminen… ovat edelleen vahvasti voimissaan.
Nykyinen digi- ja virtuaalimaailma ja sen monenlaiset viestintälaitteet ovat muuttaneet parisuhde- ja perhe-elämäämme. Ulkoiset mahdollisuudet suhteiden luomiselle ja ylläpitämiselle ovat digimaailman myötä radikaalisti toiset kuin edellisillä sukupolvilla. Silti pysyvää ja muuttumatonta on sisäinen ihmiskaipuumme olla jollekin jotakin. Kenen luo on Sinun kaipuusi? Kerro se hänelle. Sellainen osoittaa sekä rakkautta että rohkeutta! Henkisen ensiaskeleen ottava se vasta rohkea onkin. INTIIMISSÄ PARISUHTEESSA KOETTU, OMA TAI TOISEN USKOTTOMUUS EI OLE MERKITYKSELTÄÄN VÄHÄINEN
Saisio saa lukijansa näkemään sekä uskottomuuden kiehtovuuden että kivun. Lukija joutuu arvioimaan avainhenkilöiden onnea.
Kotitehtäväkysymys Sinulle voisi olla: onko sekstailu ja rakastelu teistä sama asia?
Tämän blogitekstin, jokseenkin pitkähkön kirjoitusprosessin aikana mielessäni on pyörinyt Simojoen Pekan biisi majatalosta. Se on puhutellut myös minua monessa kohdassa elämän varrella. Elämä on nääs jo tähän mennessä opettanut, että aidossa maailman majatalossa vierailijoita on moneksi. Siellä käyvät pettäjät ja petetyt, auttajat ja autettavat, onnelliset onnistujat tai itseään vähemmän kunnioittavat. Yhteistä on ihmisyys, ei niinkään siinä onnistuminen. Laulu Särkyneiden majatalosta huokuu minulle syvää, suurinta solidaarisuutta tässä ihmisen osassa, siksi se kannattaa liittää tähän.
Seuraavassa osassa II kirjoitan uskottomuudesta parisuhteessa.
Muistathan mahdollisuutesi antaa vapaamuotoista palautetta lukemastasi, vaikkapa alla olevalla lomakelinkillä.
