Uskottomuus parisuhteessa ja ansaittu kosto. Otsikko liittyy aloitettuun Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -otsikoituun bloggaukseen.

Kirjoitin edellisessä (Info-osassa) ”palautekimmokkeesta”, joka saa minut jatkamaan tätä parisuhdeuskottomuutta käsittelevää aihetta. Edellisen löydät halutessasi tästä.

Lähestyn aihetta kahdesta kokemusmaailmasta: ns. pettäjän ja petetyn asemasta. Pysähdyn ainakin sellaisiin havaitsemiini tunnekokemuksiin kuin kosto ja katkeruus. Arvatenkin näissä tekijän ja kokijan kokemusmaailmat eroavat toisistaan, suurestikin, olen toistuvasti sen havainnut vastaanottotyössäni. 

KIRJOITTAJAN LUKIJATOIVE

Kaino toiveeni Sinulle lukijana on, että voisit lukea molemmat ”tulokulmani” aivan ajatuksen kanssa, riippumatta, mihin asemaan itsesi miellät. Miksi tähän kannustan?

Peruste on sama kuin tavatessani henkilöitä kasvotusten kriisiterapian vastaanotolla. Tietoni mukaan avun piiriin hakeutuneet selviävät elämässään eteenpäin paremmin kuin jos asianosaiset sivuuttavat tarjolla olevan ammatillisen avun ja tuen.

Kyse on siitä, että tapahtumien ulkopuolinen ammattilainen saa neutraaliroolissaan henkilöt pohtimaan syvemmin ja hallitummin sitä, miksi juuri heille näin kävi?

Lienemme yhtä mieltä siitä, että ”historiansa selvittäminen on tulevaisuuspankkiin sijoittamista”, olipa uskottomuuskriisin selvittelyn johtopäätöksenä sitten eroaminen tai yhdessä jatkaminen nykyisessä parisuhteessa. ”Viisastuminen on ihmisen aateluutta!”

Tällä blogikirjoituksellani osaltaan pyritään tähän samaan, ymmärrettävästi kuitenkin selkeästi rajatummin kuin jos olisimme kasvotusten kaksin tai kolmisin nimenomaisesti Sinun / Teidän tapahtumienne avaamisen äärellä.

 

 

KURKKAA E-KIRJAN YKSILÖTEHTÄVÄ!

Peukku ylös Sinulle(!) – jos ja kun olet tehnyt E-kirjani lopussa (s. 18-19) olevan yksilötehtävän parisuhteesi merkityksestä. Tosin, arvelen, että lienet miettinyt ilman tarjottua tehtävääkin sitä, mitä oikeasti ja ajankohtaisesti ajattelet kumppanistasi, joka pettää tai petti Sinua.

Olet tullut syvästi petetyksi. Mietit elämän tarkoitusta tästä eteenpäin.

Luotanko enää puolisooni, joka minulta salaten nai ja nautti toisen kanssa? Hyi hel…

… Mihin ylipäätänsä enää uskoa ja luottaa?…

… Nyt minäkin voin olla vastuuttomasti vapaa ja villi!

Perustuntemuksia ja -kysymyksiä! Kostamisen mielialat ja fantasiat nostavat helposti päätään, näin voin todeta, liki kolme vuosikymmentä parisuhdekriisien äärellä työtäni tehneenä.

 

 

KANNATTAAKO KOSTAMINEN – TASAPUOLISTAMISENA?

Tässä tekstissä pysähdyn koston äärelle, uskottomuuden reaktiivisena ilmiönä.

Kun nainen tai mies tuntee itsensä petetyksi, on vihainen ja katkera, mutta ei voi tätä syystä tai toisesta ilmaista, miten käy? Hän saattaa tuntemuksiinsa liittyvänä ajatella suoraa toimintaa, ”kosto on suloista”.

On turha kiistää tai kätkeä sitä, mitä on ollut… Tasataan asiat, jos päätetään vielä jatkaa! Ja jos päädytään eroamaan, enpä tunne jääneeni toiseksi!… Tällaiset fantasiat ovat uhmakkaita, joskus myös toimintaan ohjaavia impulssimietteitä. 

Me terapeutit puhumme uskottomuudenkin kohdalla ns. ”acting out” -käyttäytymisestä. Siinä on kysymys ei-hyväksyttyjen tunteiden ja ajatusten suuntaamisesta toimintaan. Henkilö reagoi johonkin itsensä kannalta kiusalliseen, pikemminkin toiminnan kuin harkinnan kautta ottamatta huomioon omaan toimintaansa liittyviä kielteisiä seurauksia.

Kostaminen – se kiehtoo niin miestä kuin naista. 

Koetun uskottomuuden kostaminen tuntuu kiehtovan molempia sukupuolia siinä tilanteessa, kun on tullut petetyksi. Miehellä ja naisella näyttäisi kuitenkin olevan erilaiset tavat toimia.

Miehen kostosta on sanottu, että tämä haluaa toisen tuntevan samaa tuskaa kuin itse koki kuullessaan naisensa pettäneen häntä. Loukkaus on suuri ja syvä. 

Haluan että tunnet nahoissasi saman minkä teit minulle.

Mies saattaa sanoa,

kyllä anteliaita naisia löytyy, ei tarvitse tyytyä tuollaiseen…Paikat on kosteita, vaikka vain katselisi, siis joillakin!”…

Ja kun mies, tasatakseen pettämisen punnukset, lisäksi päättää tehdä sanotulla tavalla, hän suuntaa ilkeytensä kumppaniansa kohti.

Tämä ”miehinen tapa” on ongelmallinen, ei vain nykyiselle parisuhteelle lisärasituksena, vaan myös miehelle itselleen… Ai, mitenkö?

Kostamalla pahennamme vain omaa tilannettamme. Jos mies yrittää vahingoittaa toista ”uskottomuuden velkana”, hän samalla vahingoittaa erityisesti itseään tavalla, jolla hän menettää yhteyden omaan jaloimpaan itseensä.

Edellä ilmaistussa on logiikkansa, tämä: Tiedämme miehen mielialoista sen, että uros on yleensä tyytyväisin itseensä silloin, kun hän pyrkii ja vielä onnistuu olemaan avuksi ja turvaksi jollekulle. Jos taas hänen motiivinaan on läheisimmän, tässä kumppaninsa loukkaaminen, hän on etääntynyt tästä elämänsä `korkeimmasta tarkoituksesta`. 

Nainen kostaa eri tavalla.

Kun nainen puhuu ivallisesti toiselle tai toimii ilkeästi pettämällä kumppaniaan, tarkoituksena on kertoa ikään kuin koko maailmalle, että mies on tätä ennen ollut paha petturi. Pariterapeuttina olen toistuvasti kuullut tämän ajatuksellisen perustelun:

Haluan kaikkien tietävän, mitä mies on tehnyt.

Pohjimmiltaan hän haluaa miehen ja kaikkien muiden olevan samaa mieltä kanssaan siitä, että juuri mies on se todellinen lurjus.

Mitä tästä naisen ”tasapuolistamistoiminnasta” tulisi oikein ajatella?

Ammattilaiset aika usein muistuttavat, että kun nainen toimii tällä tavoin, hänen todellinen tarpeensa on tulla kuulluksi ja huomatuksi. Huomaa siis: Kuulluksi! Huomatuksi!

Nainen näyttäisi tarvitsevan sitä, että muut kuulevat ja vahvistavat hänen tuskansa oikeutetuksi. Petettynä hänen tarpeensa kertoa miehestä kaikille on epäsuora yritys ilmaista, miltä hänestä tuntuu. Ajatuksellinen päättelylogiikka tässä on: ”Jos tiedät, mitä hän teki, tiedät, miltä minusta tuntuu.” 

Tällainen epäsuora lähestymistapa tuo tilapäistä helpotusta, tiedän. Todellisesti se ei edistä sisäisen haavoitetuksi tullen henkilön tuskan paranemista.

Kosto ei auta ketään.

Toisen elämän sabotointi ei kannata. Kostonhaluinen ihminen tekee väistämättä sekä huonoja päätöksiä että ontuvia valintoja.  Liian usein joudumme näkemään sitä kuinka epätoivottava toiminta vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Ei hyvä.

Tuska on tunnettava.  

Olipa hän sitten nainen tai mies, petetyn ja syvästi loukatuksi tulleen on tuskaansa tunnettava. Aidosti. Täysimääräisenä. Se on puettava sanoiksi, kerrottava jollekin luotettavalla henkilölle; sellaiselle, joka ominaisuutensa ja/tai ammattiroolistaan käsin myös jaksaa ja kestää vastaanottaa voimakkaita vihan, tuskan ja katkeruuden tunteita.

Jatkan seuraavaksi ilmestyvässä blogijutussani katkeruudesta. Parisuhde-elämän kysymysten ja parisuhteen parhaaksi! Pääset Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste nimellä otsikoituun kirjoitukseen, suoralinkillä tästä.

Jos Sinulla on ”ajanvieteongelmia”, voit ennen tuota seuraavaa bloggaustani lukea, Google Analyticsin mukaan varsin haetuksi osoittautunutta, Liputan uskollisuutta autan uskottomuudessa Mikkelissä -tekstiä, tästä.

—-

Tämän artikkelin tekstissä käytetyt kuvat (2) löytyvät Pizapayn kuvagalleriasta. Artikkelikuvan ikuistajana Timo Juutinen.