Harkitsen eroa, tarkemmin sanottuna avioeroa…Näin sanoi minulle soittanut mies. Kun pääsin hiukan ´jyvälle´ tämän minulle tuntemattoman ajatuksista, kuulin varsinaisen kysymyksen:
”Kuinka kauan se kestää, siis se eroaminen henkisesti? … Korona-helvetti on kiristänyt suhteet ja nupit kotona meillä kaikilla…”
Puhelusta ei sen enempää, ainoastaan seikka, että lähetin leikekuvan tiedostokätköistäni, ja jonka innoittamana hän myöhemmin hakeutui puolisonsa kanssa arviokäynnille Timon Työnohjaus ja Terapiaan.
Tässä Harkitsen avioeroa -blogijutussa keskityn lyhyesti avioeron `aikatauluun`, sen juridiseen ja henkiseen puoleen,joskin pääpaino selkeästi jälkimmäisessä. Liitän jäljempänä – osassa II – kuvan, jota olen lukuisia kertoja esitellyt ja käsitellyt vastaanotollani.
Tällä ensimmäisellä kirjakuvalla puolestaan tahdon viestiä siitä kaksijakoisuudesta, joista niin avo- tai avioeroaan harkitsevat käsittelevät kanssani. Tämä psykoterapeuttiMira Kirshenbaumin v. 2010 julkaistu kirja oli vuosien ajan käytössä monilla heillä, jotka pohtivat ”lähtemistä tai jäämistä”.
AVIOERON AIKATAULU– juridinen?
Aviosuhteessa elävä henkilö Suomessa, olipa hän mies tai nainen, voi ilman eriteltyä syytä käynnistää avioeron juridisen prosessin. Se merkitsee asioimista käräjäoikeuden kanssa, jättämällä itsenäisesti tai yhdessä avioeron ykkösvaiheen lomake.
Tätä ykkösvaiheen ensimmäistä, kuuden kuukauden jaksoa nimitetään ns. harkinta-ajaksi. Harkinta-ajalla pyritään antamaan puolisoille riittävästi aikaa pohtia avioliiton päättämistä. Aikaisintaan sitten, kun tämä puolen vuoden aika on umpeutunut, voidaan vaatia käräjäoikeudelta lomakkeen kakkosvaiheessa ”että meidät tuomitaan avioeroon”.
On olemassa poikkeus tästä menettelystä: oikeus voi tuomita puolisot suoraan avioeroon, jos aviopuolisot osoittavat asuneensa erillään (eri osoitteissa) yhtäjaksoisesti vähintään viimeiset kaksi vuotta.
Harkinta-ajan asiakirja raukeaa, mikäli eroa havitteleva/havittelevat muuttavat mielensä. Uusiin ajatuksiin tulemisesta ei tarvitse ilmoittaa oikeudelle. Harkinta-ajan avioerohakemus raukeaa luonnostaan, jos vaatimusta avioerosta ei tehdä vuoden sisällä siitä hetkestä, kun harkinta-aika alkoi.
Jos eroavilla on lapsia, alaikäisten huollosta, asumisesta, elatuksesta ja tapaamisoikeudesta tulee myös laatia oikeudellisesti pätevä asiakirja. Yleensä tämä edellyttää käyntejä paikkakunnan lastenvalvojan luona.
Puolisot voivat sopia keskenään omaisuutensa jakamisesta, jos puolisoilla ei ole avioehtoa. Aina tämä oikeudenmukainen jakaminen ei kuitenkaan ole mahdollista riitaisan eron tai monenlaisen mielipahan vuoksi. Tällöin puolisot voivat avioerohakemuksen yhteydessä hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä toimittamaan puolisoiden omaisuuden jakaminen eli ositus.
Näin avioeron aikataulu hahmottuu juridisesti.
Mutta miten asia ja aikataulu menee henkisesti?Onko parisuhteesta, joka aikoinaan muodostettiin tositarkoituksella, henkinen irtautuminen moni-ilmeisempi? Kyllä näin on, koska kyse on meistä ihmisistä.
Avioeron todellisuutta ja sen moniulotteisuutta kuvaan seuraavassa osassa. Julkaisen sen lähipäivinä. Itselleni esittämät kotitehtäväkysymykset ovat seuraavia:
Kuinka kauan tämä kaikki kestää? Millaisia vaiheita on todennäköisesti kohdattava, kun harkitsen avioeroa käytännössä?
Ennen varsinaista kirjoitusta, ja samalla vähän kuin johdantona siihen, kuunnelkaamme erästä Talent Suomi 2021 -ohjelman finaalistia, Jouko Mäki-Lohiluomaa… Minusta kokonaisuus on arjen makuista ja samalla luovan letkeää!
Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu. Tämä on johdannon jälkeinen blogikirjoitus sovittelusta. Polttopisteessä on parisuhde- ja perhe-elämä, ja nimenomaisesti ajankohtana, kun siinä elävillä eroajatukset valtaavat alaa. Kirjoitan Mikkelissä, katselen asiaa avarammin.
Olethan katsonut tähän liittyvän videoni!
En ollut lukemassa Aamulehteä, kun oheinen ilmoitus (19.11.1944) siinä julkaistiin.
Pastori Matti Joensuu ei voinut vain katsoa sivusta, kun avioerot sotavuosina (ajalla 1938-1945) kolminkertaistuivat Suomessa, ja Tampereella muutos oli 12-kertainen.
Hän keräsi rahaa toiminnalleen kaupungin tehdaspatruunoilta, joista joku totesi: kerrankin pappi on oikealla asialla. Siitä alkoi työ ”avioliittokurjuuden lieventämiseksi” kirkossa. 75 vuotta myöhemmin voimme todeta, että perheneuvonta Suomessa on eräs kirkollisen työn lippulaiva. Parhaimmillaan arjen Ilosanomaa, olkoonkin että kirkon ensisijainen kutsumus on sielun pelastussanoman julistaminen Jeesuksen viitoittamana (Matt. 28:18-20).
Itsekin olen toiminut tuon lippulaivan miehistössä (1995-2000) ja johtajana (2000-2007). Tuona aikana tein säännöllisesti pyydettyä parisuhteen ja perhe-elämän sovittelua.
Yksityispuolelle siirryin keskuksen johtajan virasta vuoden 2008 alussa. Virkatyöaikana ja samoin nykyisissä tehtävissäni Mikkelissä minua sisäisesti ohjaa se ajatus, joka oli pastori Joensuulla: evankeliumin innoittamana tosiasiat tunnustamalla!
Eroaminen ei pieni juttu
Eroasia on tärkeä, rohkenen väittää, edelleen. Samoin uskallan vankan työkokemukseni perusteella esittää, että parisuhteessa elävälle (miehelle tai naiselle) eroaminen emotionaalisesti ei ole ”suit sait” -juttu.
Varsinkin avioliitossa ero ei ole kuin kuuden kuukauden harkinta-aika ja sen jälkeen ero on sillä selvä. Ei todellakaan. Eroa tehdään ja erosta toivutaan jo kauan ennen eroa ja kauan eron jälkeen. Meneekö kukaan avioon erotakseen?
Lähestyn eroasiaa ja sen ympärillä tehtävää työtä viiden teesin avulla. Suosittelen ennen niihin perehtymistä katsomaan virikevideon ja lukemaan johdannon sovittelusta, mikäli et vielä ole niihin törmännyt.
Teesit – mitä ne ovat?
Teesit ovat halki vuosituhansien palvelleet impulsseina jonkin kulloinkin tärkeäksi koetun asian tuumailussa, keskustelussa ja väittelyssä. Kun tässä rakennan viisi teesiä, pointtia tai ikkunaa, ei kyse ole tällä kertaa mistään ohjelmajulistuksesta, jolle odotan lukijalta antiteesejä. En pyri nostattamaan väittelyä, vaan pikemminkin jakamaan perusinfoa asiasta yksilöllisen pohdinnan tueksi.
Kirjoitan siinä toivossa, että jokin ikkunoista avartaisi asiaa, tarjoaisi väläyksen, vilauksen tai vahvistavan totuuden. Jos kirjoitus kolahtaa henkilökohtaisesti, kysele itseltäsi — pitääkö kuvattuun asiaan puuttua ja ryhtyä tilannetta jotenkin muuttamaan? Tulevaisuutta tehdään tänään!
Kenellä on vastuu paremmasta työelämästä ja toimivammasta perhe-elämästä? Siteeraan tässä kunnioitettua ex-presidenttiä. Rauhan nobelistimme Martti Ahtisaari oli tunnettu konfliktien selvittäjä maailmalla. Lukuisia kertoja hän sanoi: ”Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa”… ja jatkoi ”kun ne ovat ihmisten aikaansaamia, he myös ne ratkaisevat.”
Teesit pari- ja perhe-elämän erosovittelusta
A) Perheasioiden sovittelu on lakisääteistä mutta alikäytetty tukimuoto!
”Yksin on selvittävä” -asenne, kiireellinen elämäntapa tai tietämättömyys palvelutarjonnasta lienevät yleisimmät selittäjät sille, miksi liian moni keski-ikäinen jättää tämän palvelukortin kääntämättä. Tuen lähteistä huolimatta. Ammatillista tukea ja apua näissä kysymyksissä ovat perinteisesti tarjonneet kaupunkien sosiaalitoimi ja kirkon perheasiain neuvottelukeskukset. Myös jotkut yksityiset palvelutuottajat toimivat aktiivisesti tällä sektorilla.
Perheasioiden sovittelusta säädetään avioliittolain 5 luvussa ja sosiaalihuoltolain 17 §:ssä. Avioliittolain mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on ensisijassa pyrittävä ratkaisemaan perheenjäsenten keskinäisissä neuvotteluissa ja sopimuksella. Sovittelijan tehtävänä on kiinnittää erityistä huomiota lapsen aseman turvaamiseen. Suomessa myös avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat käyttää perheasioiden sovittelua. Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu, siihen voi hakeutua myös tilanteessa, jossa vanhemmat ovat jo eronneet ja perhe pyrkii sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. On tärkeä löytää uutta, kiinteää maata jalkojen alle.
B) Reunalla pelottaa!
Tällaiset tuntemukset ovat tuiki tavallisia ihmiselle, joka syystä tai toisesta on parisuhdekriisissä. Tätä kokemusta ei ikä määritä: ”loukattu lapsi vihaa ja vapisee”. Suhdekriisi odottamattomana puristaa, ja kaiken keskellä pitäisi löytää vakautta tulevaisuuteen. Samuli Edelmannin Reunalla biisi on paljon puhuva. Emme ohita sitä ennen kuin siirryn tähdellä *** merkittyyn reunahuomautukseen ja seuraavaan teesiin.
*** Myös mieheen sattuu. Ehkä tuntemusten ilmiasu saattaa miehillä olla kovinkin erilainen verrattuna naisen vastaavaan. Jos en osaa / kykene ilmaisemaan sanoilla tätä itseeni liittyvää pettymyksen kokemusta, teen sen toiminnan kautta: peräännyn, pakenen ja menen luolaani. Moni nielee asian liuottamalla, turruttamalla päänsä ja pakenemalla näin tilanteesta. Pakoni saattaa näyttää toisille välinpitämättömyytenä, todellisuudessa kyse on tilannepelosta ja puutteellisesta kyvykkyydestäni käsitellä tätä emotionaalisesti koskettavaa tapahtumaa. Toinen suojautumissävytteinen reagointitapa on ”raivokas toisen syyttäminen”. Olipa sitten kyse miehestä tai naisesta, myös tämä ilmentää samaa psykologista hätää ja keinottomuutta.
C) Perheasioiden sovittelu on luottamuksellista!
Sovittelijaa koskee tavanomaista tiukempi salassapitovelvoite, mikä erottaa sovittelun muusta sosiaalitoimen neuvonta- ja auttamistyöstä. Sovittelija ei saa ilmaista sovittelussa saamiaan tietoja kenellekään ulkopuoliselle, ei edes tuomioistuimelle, vaikka häntä haluttaisiin kuulla todistajana oikeudenkäynnissä. Sovittelijalla ei ole oikeutta oma-aloitteisesti hankkia perheestä tietoja muilta viranomaisilta. Salassapitovelvoite ei kuitenkaan sido sovittelijaa, jos sovittelussa ilmenee lastensuojelun tarve. Tällöin sovittelijalla on velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille.
D) Tarvitaan kaksi hattua!
Sovittelijalla ei ole ainoastaan yhtä hattua hyllyllä. Tällä vähän ammattilaisten kielenkäyttöön liittyvällä kielikuvalla kahdesta hatusta tahdotaan ilmaista seuraavaa: sovittelija ei sovitteluprosessissa suostu tai kieltäydy käsittelemästä ainoastaan toista, eron tai yhdessä jatkamisen polkua, ainoana vaihtoehtona.
Miksi?
Se olisi epärehellistä ja vaillinaista ammattikokemuksen jakamista perheen kriisitilanteessa. Sillä yksilöt väistämättä pohtivat itse tykönään molempia valinnan vaihtoehtoja sekä näiden eri polkujen tuomia uusia kasvuhaasteita ja mahdollisuuksia. Kokeneella ammattilaisella on pelisilmää siinä, milloin henkilöiden ajatusta selkeyttää ´mutkat suoriksi` -vetäminen, ja keiden kanssa mutkista muistuttaminen on juurikin tarpeellisen tähdellistä.
E) Asiakaspalaute paljastaa!
Lähi-ihmissuhteisiin liittyvä ja huolella hoidettu sovitteluprosessi vaikuttaa myönteisesti asianosaisten kanssakäymiseen. Tämä näkyy rakentavamman vuorovaikutuksen lisääntymisenä ja luottamuksen palautumisena. Se, että kommunikointi vilkastuu ja sen laatu paranee, yleensä vähentää riitelyn määrää ja kestoa minuuteissa.
Eräs tässä siteeraamani otos kuvaa hyvin sovitteluasiakkaiden yleisimmät palautteet, kun tätä palvelua käyttäneiltä kysyttiin sovittelun hyödyistä ja vaikutuksista. (Lähdekoonti: Marina Bergman-Pyykkönen Fasper-hanke / Suomen sovittelufoorumi 2013)
Ryhmittelen palautteet ”täplällä” merkityiksi nipuiksi. Jokaisen täplän alla on siis useita samaa asiaa/kokemusta kuvanneita henkilöitä ja palautekirjoituksia.
Mahdollisuus / turvallinen paikka puhua (itseisarvo)
Vuorovaikutuksen paraneminen; uusien riitojen välttäminen
Omaan käytökseen kohdistuvan pohdinnan herääminen (mm. provosoinnin välttäminen / sen huomaaminen, ettei avoin puhuminen ole itsellekään helppoa, vaikka vaatii sitä toiselta)
Oman tunnetilan rauhoittuminen
Asioiden tarkastelu lapsen tarpeiden näkökulmasta
Sopiminen lapsen elämään liittyvistä asioista (huolto, asuminen, tapaamiset, jaetun vanhemmuuden käytännöt)
Usko tulevaisuuteen vahvistui
Mikäli olet parhaillaan parisuhdekriisissä tai muutoin tunnet pohtivasi eroa häiritsevän usein, ehdotan uuden ja rohkean askeleen ottamista ammattilaisen suuntaa. Saatat yllättyä myönteisesti, kun kipu- ja kitkakysymyksiä ei tarvitse tuunata ainoastaan omin voimin.
Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu on Sinuakin varten.
Pysy linjoilla!
Seuraavassa – Timon Työnohjaus ja Terapia Teemaklinikan – blogikirjoituksessa kohdistan katseet työelämän asioihin ja siellä etsittäviin sovinnollisiin ratkaisuihin.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2019/08/Kuva_B_1.8.1.jpg375666A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2019-08-20 15:57:342020-11-05 10:16:54PARISUHTEEN ja PERHE-ELÄMÄN SOVITTELU … 5 TEESIÄ TUUMATTAVAKSI
Parisuhde kunnossa. Hänen ei tarvitse elää pirttihirmun kanssa. Työkin on ollut vuosia antoisaa. Silti hän sanoo: ”Tätä maailmaa ei ole tehty haavoittuville ihmisille”… ja jatkaa itseään osoittaen, että ”joudun suojaamaan omaa herkkyyttä ja haavoittuvuutta.”
Tuo keski-ikään ehtinyt mies halusi vielä tilittää, että ”minäkin olen kopioinut tosi äijiä vaikka en haluaisi”… ”Onneksi on kuitenkin koti, rakastava vaimo ja lapsi —paikka, jossa saa olla heikko ja haavoittuva. Tästä perheestä en tahdo luopua”.
Hyvä niin!
Asiat eivät kaikkien kodissa ja avioelämässä ole edellisen kuvauksen tavalla, sanoisinko somasti balanssissa. On monenlaista kitkaa ja erimielisyyttä perheen jäsenten kesken. Kylmää ja välinpitämätöntä, sanoitta tai viiltävästi vinoillen. Ja kun tämä ahdinko jatkuu riittävän pitkään, järkevä ihminen alkaa pohtia syitä ja seurauksia.
Tässä ahdingossa muun muassa itsesyytökset puolison valinnasta nostavat päätään. Irtiotto ja ero viehättävät… Tavatonta ei ole plussien kerääminen sen puolesta, että sellainen irtautumisen `peliliike` on sekä mahdollinen että tarpeellinen.
Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) vuosien 2015 – 2016 useissa blogeissa pohdin asiaa laajemmin, muun muassa otsikolla ”Miksi avioliitto purkautuu?”. Linkki tähän kirjoituksen lopussa. Tässä kohden voin tiivistettynä todeta, että suhteen purkautumisen taustalta löytyvät usein tällaista todellisuutta:
Parisuhteen edellytykset ovat jo alusta alkaen liian hatarat ja puutteelliset
Parisuhdetta ei hoideta, kuten järkevää olisi
Puolisot muuttuvat ja kehittyvät eri tahtiin ja suuntaan – jollainen kehitys on sinänsä aivan tavallinen ja hyväksyttävä – mutta tähän yksilön ja keskinäisen suhteen muuttumiseen ei varauduta tai sitä ei huomioida kohtuullisesti
Puolisosta paljastuu jotakin, jota on mahdoton hyväksyä (esim. jatkunut uskottomuus, rikos tai petos)
Aviosuhteen arvioiminen on aikuisen viisautta. Ja onnellinen hän, joka voi tätä arviointia käydä jonkun ”neutraalin” ihmisen kanssa. Neutraalilla tarkoitan puolueetonta, tasapainoista ja kuuntelevaa lähimmäistä. Tällainen ihminen tuntee realiteetit ja punnukset, kun mitataan aviosuhteesta eroamisen tai yhdessä jatkamisen välillä.
Olen saanut tutustua teoriatiedon ja praktiikkani kautta suomalaiseen pari- ja perhe-elämään. Sen todellisuus on tullut tutuksi viikosta toiseen jo reilun neljännes vuosisadan ajan. Olipa Sinun tilanteesi ja kokemuksesi tällä hetkellä hyvä, huono tai hyvin huono, en lähde tässä spekuloimaan yksittäisiä asetelmia. Voin kuitenkin kannustaa Sinuakin kuuntelemaan tässä ”isossa ihmissuhdeasiassa” – paitsi itseäsi myös biisiä. Sen teen parisuhde-elämän yleisiä saloja, kierteitä ja mutkamäkiä tuntevana.
https://youtu.be/9oQKMi-bYns
Löysin vuoden lopulla toisenkin kappaleen heiltä. Siinäkin Eve & Ossi ovat onnistuneet kiteyttämään pysähdyttävästi. Minusta seuraava Kummallinen kaipuu -kappale on sanoitukseltaan erinomainen. Videolla viisi minuuttinen visuaalisuuskin vangitseva. Älä ohita ajattelematta!
Siteerasin kuluneen vuoden 2018 viimeisellä viikolla eräälle parille, heille oman kriisinsä valoisammalle puolelle päässeelle, C.H. Spurgeonin nimissä kulkevaa kielikuvaa.
Virheet ovat lihavia siellä,
missä rakkaus on laiha
Olen työstänyt mielessäni tätä blogitekstiä joulun 2018 ja Uuden Vuoden 2019 juhlien välimaastossa. Mieleeni palautui myös taannoinen toimittajan ihmettelevä kysymys, miksikö teen tällaista – kysyjän käsityksen mukaan – henkisesti raskasta ihmissuhdetyötä, vieläpä kohtuullisella taksalla. Vastasin tuolloin Ison kirjan hengessä, että olipa arki tai juhla, joulu tai juhannus, ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Tällä samalla ´tatsilla´ minäkin olen lähtövalmiina uuteen aikaan. Ohessa alhaalla on ote kerrotun toimittajan julkaisevasta tiivistyksestä mediassa.
Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on mikkeliläinen, asiakkaidensa kokonaishyvinvointia työelämässä ja lähi-ihmissuhteissa edistävä yritys. Timon monipuolinen ja kattava koulutus sekä 25-vuotinen kokemus perheneuvonnasta ja terapiatyöstä takaavat huippuosaamisen ja toimivan praktiikan: hän on auttanut jo yli 2000 pari- ja perhe-elämän henkilöasiakasta Itä-Suomessa. Timolla on suositukset neljästä eri psykologisesta testausyksiköstä sekä yhdeltätoista hänen työtään pitkään seuranneelta asiantuntijalta Suomessa. Hänen asiakkaansa ovat kirjoittaneet kokemistaan myönteisistä muutoksista useassa paikassa, mm. Suomi24:ssä, Facebookissa, toimialaluetteloissa, Google+:ssa. Yrityksen aiemmilla www-sivuilla oli 176 kokemuspalautetta. Timon vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa, uusissa ja viihtyisissä toimitiloissa.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2019/01/IMG_E1009.jpg18181818A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2019-01-02 11:53:362019-07-29 16:52:13LÄHTÖVALMIINA UUTEEN AIKAAN!
Tämä on johdanto parisuhdeasiaa käsitteleviin artikkeleihin I – III.
Vuoden 2015 kotimaista kirjallisuuden Finlandiaa odotellessa, peilaan tässä artikkelissa Pirkko Saision romaania Voimattomuus (2005) tutkimukselliseen ja kokemukselliseen tietoon. Tämä Saision teos sijoittuu ajallisesti hänen 2003 Finlandia-palkinnon ja 2007 Pro Finlandian väliin.
Voimattomuus ei siis ole tällä hetkellä uusi, mutta koska kirja läpäisee ajattelevalle lukijalle ajankohtaista ja ajatonta teemaa, se on minullekin parisuhdeterapeuttina kiinnostavaa luettavaa. Meitä monia kiinnostavat – joskin ehkä eri syistä − kolmiodraamat aikuisten intiimeissä ihmissuhteissa. Tästä syystä valitsin tämän teoksen innoittavaksi taustaksi jäljempänä kirjoittamalleni kolmelle blogille.
Osassa I tulen käsittelemään rakkauden olemusta virittämällä muutaman tiivistysteesin asiasta. Osa II puolestaan peilaa Voimattomuudesta nousevaa teemaa parisuhteen pysyvyydestä otsikolla uskottomuus. Viimeisessä blogikirjoitukseni kyselen, miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään? Osan III voisi nimetä sanalla parisuhde-ero.
Millainen teos?
”Voimattomuudessa soivat ihmisten sisäiset ja väliset jännitteet niin avioliitossa, perheessä kuin sukupolvien välillä”. Tämä WSOY:n kustantama romaani on sivumäärältään kohtuullisen paksu (491 s.). Sitä on silti erityisen helppoa ja vaivatonta lukea: ajatustyöskentelyyn sopiva ajaton helmi.
Tiedämme, että perheissä latautuu vuoden juhla-aikoihin paljon erilaisia henkilökohtaisia ja yhteisiä odotuksia. Varsin usein nämä sisäiset toiveemme joulun tai juhannuksen vietosta ovat ylimitoitettuja. Seuraukset arvaamme: pettymystä odotuksen toteutumassa tai odottamattomista toteutumisista.
Pirkko Saisiota lainatakseni ”edetään nopeasti, mutta ei päädytä mihinkään”.
Mielestäni ilmaus on erinomaisen kuvaava myös työpaikkojen suosimissa pikkujoulun traditiossa. Vuosittain työhuoneessani kuulen asioita, jotka minulle viestivät siitä, kuinka pikkujouluihimme on ikään kuin – tietoisesti tai tiedostamatta − sisäänrakennettuna arjesta irrottelun kiehtovuus ja imu sekä samalla toisaalta odottamatonta kipua ja pettymystä. Pikkujoulu ei ole pikku juttu!
Tätä käsillä olevaa johdantoartikkeliani kirjoittaessani elämme juuri sitä vuodenaikaa, jolloin keskustelu nimenomaisesti työpaikan järjestämistä pikkujouluista kiivastuu. Esimerkiksi maakuntani ykköslehti Länsi-Savo kysyi lukijoiltaan, kuinka he juhlivat tai haluaisivat juhlia työpaikan pikkujouluja. Lehti julkaisi nämä verkkosivukyselynsä tulokset otsikolla ”Korkkarit kattoon!” (LS 11.11.2015 s.19). Otos lehden kyselyssä ei luonnollisestikaan anna suoraa oikeutta vastausten yleistämiselle, silti… kun kysymykseen ”Oletko pettänyt puolisoasi pikkujouluissa?” ilmaisi 12 % niin tehneensä, herää ainakin mielikuva, että tällaista tapahtuu, ja että pikkujouluilla on myös tämän kaltainen sisäänrakentunut odotusarvo.
Pirkko Saision teoksen punainen lanka on eron kokeminen vuosikymmenet kestäneessä aviosuhteessa.
Mielenkiintoni herkistyi erityisesti siihen, mitä romaanin keskushenkilöistä kerrotaan, silloin kun he aikoinaan avioituivat. Tämän taustaksi on todettava, että edustamassani ammattikunnassa pari- ja perheterapian kentässä on sellaista ammatillista ajattelua, jonka voisi yksinkertaistaa seuraavaan muotoon: kun kerrot minkä tähden kaikista maailman ihmisistä juuri te menitte yhteen, minä saan ammattilaisena heti ongelmistanne orastavan tiedon! Keskushenkilöt – mitä heistä kerrotaan?
Jaakko opiskeli papiksi teologisessa tiedekunnassa, Harriet kuvaamataidon opettajaksi taideteollisessa korkeakoulussa. ”He rakastivat toisiaan ja halusivat elää elämänsä loppuun yhdessä”, solmivat avioliiton ”vastoin tahtoaan”.
Avioituneiden kasvuperheet ja arvot paljastuvat hiukan. Jaakon perheessä isä oli veturinkuljettaja ja sosiaalidemokraattinen ammattiyhdistysaktivisti. Pojan uravalinta oli isälle pettymys. Jaakon perustelu – ”… kohdanneensa miehen, jonka kosketus oli niin vahva, että oli turvalleen lentää, miehen nimi oli Jeesus Kristus” – ei vakuuttanut häntä.
Harriet oli kotoisin suomenruotsalaisesta virkamiesperheestä. Seinillä riippui perittyjä tauluja, joiden arvoa ei kukaan tiennyt. Piirongissa säilytettiin erilaisia osakepapereita. Harrietin vanhemmat antoivat hääparille määräalatontin, johon sisältyi rakennukset ja kalastusoikeudet kymmenen hehtaarin vesiin.
Nämä – joskin useita avonaisia kohtia sisältävät – taustatiedot saavat minut muistelemaan muutamia empiirisiä ja tilastollisia havaintoja, joita on esitetty suhdepysyvyydestä. Tästä ja toisaalta mahdollisen eron taustasyistä jatkan kirjoitussarjan osassa II ja III. Ennen sitä kuitenkin käsittelen rakkauden olemusta, osassa I.
