Artikkelit

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa III)

TYÖELÄMÄ JA KOKEMUKSIA TYÖKOKOUKSESSA

KOKOUSTILANNE JA YKSILÖIDEN KOKEMUKSIA HEIJASTUKSINEEN

 

MILLAISTA VIESTINTÄÄ?

Tämä esimerkkikuvaus tapahtui Vipu Nakkilan työkokouksessa 15.9.2020. Kokous pystyttiin tällä kertaa toteuttamaan kasvotusten isossa työtilassa.

Läsnä oli koko vakituinen henkilöstö, paitsi Controller-Liliana ja logistiikkavastaava Onerva. Edellinen oli parhaillaan kuukauden työtapaturmalomallaan, jälkimmäinen puolestaan ylityövapailla. Toimitusjohtajalla oli samanaikaisesti toinen tärkeä verkkoneuvottelu.

Tämän työkokouksen puheenjohtajana toimii esimies Ville, josta kirjoitin edellisessä osassa. Hänestä linkillä tästä.

Mainitun päivän työkokouksessa operatiivinen esimies Ville ilmoittaa kuudelle paikalla olleelle tiukkasävyisesti ja arkailematta:

Olen todella pettynyt projektin aikataulun viivästymiseen… Hyvät herrat ja rouvat, olisin minä nyt odottanut koronan avittavan teitä. Aikaa olisi ollut. Mihin se on oikein huvennut. Ei hyvät hetket. Perkele – sanon minä.  Anteeksi! Mutta mikä tässä maksaa?… Onko tavoitetasossa jotakin epäselvää…

 

MILLAISIN VAIKUTUKSIN?

Mitä tiedämme kuulolla olleista? Mitä Ville-esimiehen avautuminen sai aikaiseksi?

Tiedän luvanvaraisena kertoa kolmen henkilön, Seijan, Jaken ja Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa tuntemuksista. He kuvasivat minulle henkilökohtaisia sydänääniään ja syntyneitä reaktioita tässä työkokouksessa.

 

Aloitan luettelon viimeisestä, Juliuksesta. Hän kertoi, kuinka sydän alkoi tykyttää ja kädet kostua. Julius katseli ympärilleen, sanooko kukaan mitään… Hän mietti, ketä sanoja halusi epäsuorasti muistuttaa. Olisiko juuri hänen pitänyt perua futiskentän iltamenoja ja poikien harkoissa olemisia, vaikka vasta nyt, pitkän koronatauon jälkeen sallittiin paluu harrastuksen pariin…?

Sitten Julius suoristi selkänsä ja sanoi: ”Minkäs teet, kun projektin aikataulu oli tiukka… Sehän oli laadittu toisten toimesta… En ole aikaikkunaan vaikuttanut, en kanna seurauksiakaan. Ainakaan siitä. Tein mitä tehtävissä oli.”

Kun Julius sai tämän sanottua, ja vieläpä aivan kiihkottoman asiallisesti, olo miehen rintakehässä ja käsissä helpotti. Hiukan karvas maku kokouksesta kuitenkin jäi.

Mitä tiedän kertoa Seijan reaktioista? Hän tuntee olevansa paniikissa, mutta miksikö?

Seija muistaa, kuinka esimies oli pari kertaa aiemminkin muistuttanut tämän liian pikkutarkasta ja siksi ehkä hitaasta toiminnasta.

Esimiehen tiukkasävyinen tilitys sai Seijassa välittömiä fysiologisia tuntemuksia – kokijan omin sanoin ”kurkkua kuristi, sydän alkoi hakata ja huimata”. Koska Seija tulkitsi esimiehen syyttävän juuri häntä, hän oikopäätä ehätti ilmoittamaan, ”kyllä minä voin tehdä ylitöitä, vaikka koko ensi viikonlopun”.

Toimin taannoin tämän operatiivisen tiimin työnohjaajana. Tulin aika varhain tietoiseksi siitä, kuinka Seija oli omaksunut tavan venyttää työpäiviään perheensä aikataulujen kustannuksella.

Miten työkokouksen kolmas henkilö, Jake suhtautui kuulemaansa ja näkemäänsä? Tyylilleen uskollisena! Sanoisin. Hän oli tässäkin palaverissa hiljainen ja toisten puheenvuoroille nyökyttävä, joskaan ilmiasu ei kerro koko totuutta.

Itse hän kyllä tunnistaa olevansa jännittynyt. Jalkojen lihakset, jotka ovat pöydän alla, ilmentävät sitä omalla rauhattomuudellaan.

Jaakko eli ”Jake” on kertonut minulle, sparraajalleen, kuinka hän useastikin projektien aikana oli herännyt keskellä yötä hikisenä ja ahdistuneena. ”Projektien jotkut työtilanteet palautuvat mieleen unien kautta tai muutoin… ja sitten kun ei pääse takaisin uneen sitä vatkaa vain tulevia seuraavien päivien yhteistapaamisia”, Jake kuvaa.

Niin kävi tälläkin kerralla: Villen tiukka ilme jäi mieleen. Lisäksi Jakea vaivasi ja harmitti, kun hän ei kyennyt sanomaan mitään omakohtaista. Miehen muistikuviin palautui tämän oma taannoinen tilanne, kun ”firman avainpelaaja” jollaisena häntä kutsuttiin, väsyi tiukkatahtisen ja pitkäkestoisen työputken seurauksena. Keskivaikea masennus oli tuolloin Jaken työterveyslääkärin diagnoosi työuupumuksen lopputulemasta.

Olisiko hänen sittenkin pitänyt nyt tässä kokouksessa reagoida esimiehen ripitykseen? Ja miten, sitä hän myöhemmin pohti. Edeskö vain niin, että hän sanoisi: todelliset henkiset voimavarat työelämässä ovat vähissä  – hänelläkin! – koronarajoitteiden seurauksena. Tämä henkilökohtainen info jäi jälleen kerran ainoastaan Jaken pään sisälle, eikä se tullut tiedoksi toisille.

 

TYÖKOKOUKSEN JÄLKEEN

Me työikäiset tiedämme kokemuksesta, että nykyinen työelämä on vaativaa ja stressiherkkää.

Kun työstressi liittyy suoritustilanteisiin liittyviin vaatimuksiin, me suhtaudumme siihen yksilöinä eri tavoin. Myös henkinen palautuminen on yksilökohtaista.

Kun mietimme, miten työkokouksen kolme kuvaamaani henkilöä selviytyvät ja palautuvat kokemastaan, arvelen, tai tässä tapauksessa oikeammin tiedänkin seuraavaa.

Juliuksella on kohtuullisen hyvä hallinnan tunne ja itsetuntemus. Hän pystyy ajattelemaan kokouksessa kohtaamasta salamoinnista selkeästi. Tämän esille otetun projektin suhteen hän kykenee arvioimaan kokonaisuutta ja omaa osuuttaan siinä. Ja kun Julius vielä illalla futiskentän laidalla tapasi luotettavan kaverin, jolle pystyi purkamaan työpainettaan ja osaksi kokemaansa, hän henkisesti irtautuu tapahtuneesta. Miehen vireystila on seuraavana päivänä kokousta edeltäneellä tasolla.

Minusta seuraava kuvatallenne ilmaisee jotakin siitä, mitä liittäisin Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -todellisuuteen kokouksen jälkeen. Oletko samoilla linjoilla?

Monessa mielessä totta – Sinustakin?

Seijalla ja Jakella kokouksen jälkeinen aika oli toisenlaista. Molemmilla kokouksen synnyttämästä stressistä palautuminen kestää pitempään. Kummankin on vaikea irrottautua niistä ajatuksista, joiden avulla he yrittävät puolustautua virittynyttä turvattomuuden tunnetta vastaan.

Seija ei puhu työasiasta kotonaan eikä kehtaa kertoa tuntemuksistaan ystävillekään. Huolestuvat suotta henkilön työelämästä! Tämä menettelytapa tosin vain vahvistaa sitä Seijan olotilaa, jossa hän askaroi itsekseen riittämättömyydentunteensa kanssa. Se taas puolestaan edelleen ylläpitää ahdistusta ja kehon jännittyneisyyttä. Kiusallinen kierre jatkuu. Tämän seurauksena työsuoritukset työpaikalla eivät kenties  jatkossakaan parane, keskittymisen osalta.

Perheenäitinä ylitöiden tekeminen on Seijalle kovin vastenmielistä. ”Lisäliksa” ei herätä intohimoja. Kun muutakaan ulospääsyä paniikkitilastaan ei itse keksi, hän ilmoittautuu seitsemän päivän työviikkoon. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Seija uhraa itsensä ja perheensä työn alttarille. Arvoristiriidastaan hän ei pääse. Jännittyneisyys ei helpota. Tämän kaiken tulin tietämään.

Olisiko seuraava kuva osuva, kun ajattelemme Seijaa työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -kuvauksessa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa? Mutta sopisiko se myös Jaken kuvaukseen? 

K? vai N?

K? vai N?

 Jaakko ”Jake”, kuten tiedettyä, on hänkin Seijan tavoin tunnollinen tekijä, yritysjohdon arvostama työmyyrä.

Avainpelaaja – mutta myös näillä seuraavilla reunahuomioilla.

Jakke käyttää runsaasti työ- ja siviiliaikaansa sen arvioimiseen, mitä toiset ajattelevat hänestä työntekijänä ja ihmisenä.  Tämä sisäinen virittyneisyys saa hänet kiinnittämään huomionsa toisten ilmeisiin ja eleisiin sanojen ohella. Kohtuuttomasti. Ja koska Jakellakaan ei ole lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joille voisi peilata kokemaansa, hän helposti harhautuu näkemään itsessään enemmän negatiivisiä kuin postiivisia ominaisuuksia.

Jakke jatkaa oman lapsuuden kasvuperheessä vallinnutta ihannetta: on hyvä olla vaatimaton, ettei ylpisty. Vipu Nakkilan työtehtävissä tämä näkyy siinä, että Jakke ei juuri koskaan ilmaise osaamisensa ja onnistumisensa iloa. Päinvastoin, kun jokin projektin osa ei `mene putkeen` hän sivuuttamalla kokonaisuuden saattaa syyttää ja piiskata itseään.

Tässä mielessä valaisevaa oli minunkin olla tiimitilanteissa, joissa kun toiset kuvasivat Jaken onnistuneen mainiosti, hän itse puolestaan painotti sattumaa, suotuisia olosuhteita tai ”tämän kertaista hyvää onnea”.

Mitä yhteistä näemme Seijassa ja Jakessa?

Seija ja Jakke – molemmat tekevät työtään henkisesti ”harmaalla aluella”. Oletko kanssani samaa mieltä?

Pitemmän päälle molempien ammattilaisten työkyky on vahvasti uhattuna. Molemmilla työenergia ehtyy, koska palautuminen työpäivästä jää toistuvan puutteelliseksi. On vain ajan kysymys, kun ammatillinen uudistuminen ja taitojen päivitys eivät enään kiinnosta entiseen tapaan. Kestoväsymys ja kyynistyminen ottavat niskalenkin yrityksen ahkerina, tarkoina ja luotettavina pidetyistä osaajista.

Tällaiseen päätelmään tuli myös Vipu Nakkilan yritysjohtaja. Hän arvioi olemassa olevan henkilöstön ammatillisen substanssin niin korkealle, että ”ketään heistä ei ole viisasta menettää”. Kuulin nämä toimitusjohtajan sanat painokkaina ja päättäväisinä. Seuraava fototallenne alleviivaa sekä asiaa kuin myös henkilöä, jollaisena opin hänet tuntemaan.

MITÄ NEUVOKSI?

MITEN SINÄ ETENISIT?

Esitän Sinulle nämä otsikon kysymykset. Asemasta ja työroolistasi käsin, etsi ja viitoita hyvää tulevaisuutta! Toimitpa itse tällä hetkellä johto- tai esimiestehtävissä tai sitten eläydyit työkokouksen osallistujan asemaan.

Tämän kolmiosaisen blogikirjoituksen otsikkona on ollut Salamointia ja sydänääniä. Siinä sukellettiin taanoiseen ”Vipu Nakkilan” yrityksessä koettuihin ilmiöhin. Yrityksen nimi oli keksitty, mutta kuvatut henkilöt, ilmiot ja yristyskuvaus todellisia.

Jotta arkisessa työelämässämme ei kävisi kuten oli pupun kohtalo aloitusosassa, viitoita mielessäsi niitä polkuja ja toimenpiteitä, joilla suotuisat sydänäänet turvataan Sinun työyhteisössäsi eri toimijoiden kohdalla.

Ole vastuullinen omasta tilastasi! Ja jos jokin seikka työelämässä ja -työkokouksessa jurppii, olethan päättäväinen pandemia-aikanakin. Asioihin voi vaikuttaa. Työhyvinvointia tulee vaalia.

Tässä tuntemassani työyhteisössä asiantilaan aikoinaan puututtiin. Yrityksessä tehtiin pitkälle kantavia tukitoimia. Bisneksen suotuisat vuodet jatkuivat.

Toimitusjohtajan kirjoittamin sanoin:

Meillä ei ihmistä kone korvaa…teimme toimintatulosta tukevia valintoja, kun tartuimme pitempiaikaisiin sparrauksiin… nyt tarjoamme tämän mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle tehtävästä riippumatta… henkinen hyvinvointi ja työssä jaksaminen eivät ole enää vain fraaseja. Tätäkin aluetta tarkastellaan tällä hetkellä jokaisen uuden toimeksiantoprojektin kohdalla, niin valmistelu-, toteutus- ja luovutusvaiheessa… mutta tarvitsemme jatkossakin systeemin ulkopuolista ´hengityskoneistoa´, teitä alanne osaajia.

”Liäkitystä” ensi tilaan! >>> Teemavideo (Pythagoraan maljasta)

Jos toivot lisälukemistoa, ehdotan suosituksin tätä erityisen tuoretta (2020) ilmestynyttä kuvan kirjaa. —-

Tämän blogikirjoituksen kuvalähteinä:

Kuvapankki Pixabay (1,2) ja Timo Juutinen (3-6).

 

 

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 apua & tukea (Osa II)

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 APUA JA TUKEA PARISUHTEESEEN

(Osa II)

Parisuhdepointtien laajennusta 

Oletko lukenut Parisuhde-elämä 2020 Apua ja tukea -kirjoitussarjan aiemmat tekstit? Mikäli et vielä, kehotan hakemaan vauhtia aiemmista. Sillä johdannossa kerroin sekä saamastani kirjoittamisen sysäyksestä että sisällöstä. Ja nyt esillä oleva on puolestaan jatkoa Osa I:lle, jossa keskityttiin yksilön aiemman kokemushistorian merkitykseen nykyhetkessä. Matkalla tulevaisuuteen.

KIRJASTA LISÄÄ!

Meidän elämänpolkumme ovat yksilöllisiä ja monenlaisia, kuten hyvin tiedämme. Siksi en lainkaan ole yllättynyt, jos lukijasta tuntuu tähän mennessä kuvattu kovin suppealta ja pelkistetyltä, varsinkin kun sitä peilaa oman ainutkertaisen todellisuutensa kanssa. ”Mennyt todellisuus kiinnostaa, ja tahtoisi lukea lisää”.

Tällöin suosittelen erästä kotimaista kirjaa, Marianna Stolbow Vanhempieni kaltainen.

Marianna Stolbow haastatteli kirjaansa varten 50 aikuista suomalaista, jotka kertoivat lähipiirinsä parisuhteista. He muistelevat elävällä tavalla sitä, mitä he – aikanaan lapsen silmin ja korvin – havaitsivat aikuisten välisestä rakkaudesta ja vuorovaikutusmalleista, toisaalta peloista ja vihanpurkutavoista.

Sinun on hyvä tietää, että haastatteluun valikoituneet henkilöt eivät edusta millään tavoin erikoistapauksia, ei erityisen hankalia lapsuusmuistoja tai muuta erikoismateriaalia. Heitä yhdistää vain halu pysähtyä pohtimaan vanhempiensa parisuhde-elämää sekä omaa käytöstään nykyisissä aikuisrakkaussuhteissaan.

Emme luo maailmaamme tyhjästä, vaan meillä on menneisyys ja vastuu tulevaisuudesta”. Lapsemme jatkavat tarinaamme sukupolvien ketjussa.

Vanhempieni kaltainen, kertoo siitä, millaisia malleja vanhemmat huomaamattaan antavat perinnöksi lapsilleen: Näin riidellään. Näin puhutaan puolisolle. Näin puolisosta puhutaan muille. Näitä tunteita saa näyttää ja näitä ei.

Teos avaa lukijalleen ihailtavasti ikkunoita elämän moninaisuuteen. Uskon sen antavan uusia näkökulmia ja työkaluja ymmärtää omaa käytöstä nykyhetkessä. Kirja valaisee lukijalleen tietä toisin tekemiselle; etenkin tilanteissa, joissa kodin henkinen perintö tuntuu ohjailevan toistamaan nykyisissä rakkaussuhteissa joitakin historiaan liittyviä kielteisiä kokemuksia ja vuorovaikutuskuvioita. Suosittelen lämpimästi.

SIVUAVISTA AIHEISTA LISÄÄ!

Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nettisivuilla on useita nyt keskiössä olevaa aihetta sivuavia artikkeleita. Löydät halutessasi lisää laajennusta ja lisälukemista. Voit vierailla nyt tai myöhemmin ja ehkä kokea tarpeellisia oivalluksia esim. seuraavien parisuhdeteemojen parissa. Oheistan tähän sellaisia, joissa Google Analytics raporttien mukaan vieraillaan päivittäin. Klikkauksella eteenpäin:

Parisuhteen viestinnästä

Kommunikaatio parisuhteessa

Erilaisuus parisuhteessa

Puhumattomuus parisuhteessa

Läheisyyden puute parisuhteessa

Uskottomuudesta

Toimivan perhe-elämän puolesta Mikkelissä

Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu (sis. VIDEO)

 

APUA PARISUHTEESEEN 2020 – PARISUHDETERAPIAA KASVOTUSTEN!

Palatkaamme vielä aiemmin esillä olleeseen kuvaan, piirrokseen historian kulkeutumisesta nykyiseen parisuhde-elämään.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

Tämän blogikirjoituksen lukijana saatat kaivata konkreettista apua ja tukea nykyiseen parisuhteeseen. Ehkäpä elämäntilanteesi juuri nyt on sillä tavoin haasteellinen ja tukala, että tässä luetun äärellä syntyy tunne: paljon puhetta, mutta vähän villoja!

Kaipaat konkreettisempaa, kasvotusten tapahtuvaa lisäymmärrystä, esimerkiksi kuvan kaltaisesta syystä, jatkuvien riitojen tähden. Tai sitten lähisuhteessasi on puhjennut yksi kamalan kova riita pitkän vaikenemisen ja puhumattomuuden jälkeen. Kasvotusten tapahtuva parisuhdeterapia on varteenotettava vaihtoehto avun tarpeessa.

Mikäli parisuhteeseen alkaa muodostua sellaista ”painetta”, joka ilmenee riitoina, ja joiden käsittely kahdestaan on vaikeaa, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Yksin ei kannata jäädä taistelemaan, tai sitten ajatella toiveikkaana ”antaa ajan kulua, kyllä se sitten aikanaan…”

Arvostettu amerikkalaistutkija ja pariterapiamenetelmien kehittäjä John M. Gottman on useasti huomauttanut, että avioparien riidoista kaksi kolmesta ovat ratkaisemattomia.

Työkokemuksestani Hämeessä ja Mikkelissä tiedän, että kohtaamattomat asiat eivät katoa. Erilaisissa parisuhde-elämän kriiseissä tämän selvimmin havaitsen. Aikaa myöten kaikki käsittelemätön vain syvenee ja kasvaa. Pariterapeuttiset havainnot ovat yksiselitteisiä. Tiedetään, että aivan itsestään positiivinen tunneilmasto kodissa ei valtaa alaa negatiivisten kokemusten kehässä.

Tulin maininneeksi tuon viittauksen parisuhdekriiseihin. Menemättä niihin tällä kertaa sen enempää, tahdon kuitenkin muistuttaa lukijaa, että kriisi ei merkitse epäonnistumista.

Emme voi niin suoraviivaisesti ajatella, että nykyinen parisuhde on vain huono tai pilalla, jos se kriisiytyy. Asia on pikemminkin näin: kriisi on ´tarpeellinen´, jotta suhteeseen sisältyvä dynamiikka tulee näkyväksi ja muutos parempaan mahdollistuu. Ilmaukset käännekohta tai läpikulkupaikka eräinä kriisimääritelminä kielivät tästä näköalasta. Ehkä myöhemmin vielä palaamme näihin näköaloihin.

Ole aikuisen vastuullinen. Tunne itsesi ja kanna oma vastuusi suhteen toimimisesta. Oman menneisyyden tiedostaminen ja käsittely lisää taatusti ymmärrystäsi nykyhetken toiminnassa ja ratkaisuissa. Se on vastuunottamista omasta hyvinvoinnista.

Kriisiapua parisuhde-elämään on tarjolla, täällä Mikkelissäkin etsivä löytää. 

On minun hetkeni...

Otollisella ajalla… Mihin aika kutsuu?

LOPUKSI!

Tämän blogikirjoituksen syntyyn vaikutti ratkaisevasti aviopari, joilla sanojensa mukaan ”menee tällä hetkellä hyvin”. Reilu vuosikymmen aiemmin yhteinen tilannekuva oli heillä tyystin toinen….

Olin heihin puhelinyhteydessä helmikuussa 2020. Keskustelimme erilaisista avun ja tuen tavoista ja lähteistä. Parisuhdeterapiasta ja sen erilaisista toimivista menetelmistä. Jälleen (ilokseni) vähän yllätyin. He puhuivat muun muassa ”musiikin mahdista”, heitä lainatakseni. Olin kuuleman mukaan antanut jonkun tai useamman biiseihin liittyvän kotitehtävän.

Tuolloin esillä olleita yksittäisiä kappaleita emme kyenneet muistamaan. Kuulin kuitenkin, kuinka silloin asumuseron aikana toinen heistä ”eläytyi musaan aivan eri tavoin kuin aiemmin ennen välirikkoa”. ”Sitä kuunteli rakkauslaulujakin vähän niin, että onko sitä sitoutunut tähän nykyiseen kumppaniin”… ”Mitä sitä itse sen eteen aikuisen oikeasti tekee”…

Olin tämän menneen ohella kiinnostunut kuulemaan eläytymisestä nykyhetkessä. Tiedustelin, että ”mitä silloin kuunnellaan, jos pitäisi määritellä yksi ainoa kappale kuin tuntemassamme TV:n SuomiLOVE formaatissa.  

Heille tämä yhteinen valinta ei tuottanut suurtakaan vaikeutta, olkoonkin, että molemmilla oli myös omanlaisensa musiikkimaku.

Tässä se on: Anna-Mari Kaskisen sanoittama & Lasse Heikkilän säveltämä Minä sinua rakastan. Ja niin ikään toivottuna Juha Tapion tulkitsemana.

PARISUHDETERAPIA MIKKELISSÄ – SIJOITUS KORKOA KOROLLE?

Parisuhdeterapia Mikkelissä. Olen palannut parisuhdeasioiden pariin, joten A1-työskentely toimivan parisuhde- ja perhe-elämän puolesta Mikkelissä jatkuu. 

Jos ja kun

Parisuhde kohdallasi kunnossa! Se on silloin Kippis!!! Siirry suoraan artikkelin loppuun. Voit ladata  teemaan liittyviä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) E-kirjoja (2). Maksutta.

Mikäli olet epävarma tärkeän ihmissuhteesi nykyisestä tilasta tai olet / olette ajautuneet johonkin kriisiin tällä rintamalla, suosittelen katsomaan oheisen trailerin (52 sek). Vastaa sen jälkeen muutamaan kysymykseen.

Jos jostakin teknisestä syystä et näkisi oheista lyhyttä videota, tässä pari aihetta sivuavaa fotoa parisuhteen kommunikoinnista. Liekö tämäkään toivottavin tila – toistuessaan?

KYSYMYKSET – vastaa oman kokemuksesi pohjalta!

Mättääkö parisuhde?

Onko sietokyky tapissa?

Suhde katkolla?

Sakkaako tulevaisuudensuunnitelmat?

Kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän omin konstein ratkaisuja…?

Tämän Parisuhdeterapia Mikkelissä… -artikkelin otsikko päättyy kysymysmerkkiin. Tarkoituksellisesti! jotta kysyisit vastuullisena itseltäsi kannattavuuden ja kantavuuden merkitystä.

Kasvattaako parisuhteen hoitaminen / hoitamattomuus korkoa itselle ja lähelläsi eläville? Hyvässä ja pahassa. Kun itse arvioin tätä kysymystä, en voi välttyä ajattelemasta aikuisten vaikutuspiirissä olevia lapsia.

Miksi panostaisin?

Ihminen yleensä panostaa asioihin, joita pitää elämänsä ja arkisen hyvinvointinsa kannalta tärkeinä.

Miten ihmiset ovat terapiaan hakeutumista perustelleet? Miksi he kääntyivät lähi-ihmissuhteissa tuntemiensa pulmien tähden esimerkiksi Timon Työnohjaus ja Terapiaan?

Pari- ja perheterapian asiakkaiden siteeraukset viimeksi kirjautuneen palautteen mukaan:

                             Neljä heistä perusteli lääkärin, työterveyden tai muun tunteman ”suosituksilla”. Muita sanottuja: ”En halua rasittaa ystäviä”, ”Jospa näin vanhempani eivät huolestuisi ennenaikaisesti”, ”Emme tahdo taakoittaa tuttuja omilla vaikeuksillamme”, ”Kokemusta aiemminkin solmujen avautumisesta”, ”Valitsimme yksityisen, näin vältämme sairauskertomuskirjaukset”, ”Etsin googlella, luin, vertasin ja valitsin”, ”Julkiselle jonotus kohtuuttoman pitkä”.

Miten se hyödyttäisi?

Olen tehnyt tästä kysymyksestä aiemmin laajemman blogikirjoituksen. Tekstiin tuli kymmenen lyhyttä lukijapalautetta. Voit lukea koko kupletin juonen klikkaamalla kuvaa/linkkiä.

Kirjoitin muutama vuosi aiemmin blogitekstin otsikolla Uskottomuus. Teksti innoitti erään pariskunnan pariterapiaan A1:een. He sanoivat viimeisessä tapaamisessamme, että eräs tuohon kirjoitukseen liittämäni biisi oli tullut heille merkittäväksi pontimeksi terapiaan. Kuulet tämän biisin klikkaamalla linkkiä artikkelin lopussa (musa: Harmaita Enkeleitä).

 

Mitä se maksaa?

Sijoittaminen parisuhteeseen on suhteellista. Euroissa. Tämän näkemyksen olen kuulut vuodesta toiseen.

Eräs kuvasi mm. tätä seikkaa julkisesti Suomi24 sivulla:

Kaikki uudet yksilö-, pari- tai perheterapian kontaktit edellyttävät ja alkavat ns. arviokäynnillä. Arviokäynnin kesto Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) on noin tunti ja vartti ja se maksaa 60 € /käteisellä kuittia vastaan. Arviokäyntejä toteutetaan tapauskohtaisesti 1-3 krt.

Tällöin selviää mahdollisen varsinaisen terapian tarve ja toteutusmahdollisuudet: Kuka? Ketkä? Kuinka kauan? Mitä se maksaa? Minä tilitän asianmukaiset verot valtiolle, mutta en tietoja kävijöistä.

Arviokäynnistä koronavuonna – lisää linkillä >> tästä!

Parisuhde- ja perheterapia 2020

Lue lisää / kuuntele:

Maksutta kahteen e-kirjaan pääset tällä linkillä E-kirjat (TTT)

Kesäopas mobiilisena >

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

Harmaita Enkeleitä -musa:

 https://youtu.be/wJ6qKX1UT8s

 

Parisuhde- ja työelämän pariin Mikkelissä

Tällä (aidolla Tunisiassa otetulla) haukkakuvalla infosin taannoin (reilut 10 vuotta sitten) siitä, kuinka olin aloittanut yksityisvastaanoton. Aloittamista en ole katunut, ja kuvakin virittää monenlaista mukavaa.

”Haukan katseella…” -sloganin keksivät asiakkaani, omana arvionaan työskentelystäni tuolloin. Oletan kohdistuksen edelleen terästyneen, sitten noiden aloitusvuosien. Asiakkaita on piisannut. Työ parisuhteen ja perheen parhaaksi jatkuu.

Niinpä tämän blogitekstin otsikolla Parisuhde- ja työelämän pariin viestin — Sinullekin — että kesälomat 2017 ovat kohdallani historiaa. Palasin juuri sorvini äärelle. Uusille asiakaskontakteille (jotka alkavat aina arviokäynnillä) on jokseenkin nyt tilaa, ennen kuin ryhmäni ja muut konsultointiprosessit pyörähtävät taas todenteolla käyntiin.

Blogikirjoitus on tällä kertaa poikkeuksellisen lyhyt. Keskityn infossani erityisesti ja pelkästään yksilö-, pari- tai perhe-elämän kysymyksiin. Työelämän haasteista ja/tai työ- ja sivilielämän yhdistämisen kysymyksistä (Hybridistä) puolestaan voit lukea monenlaista, verkkosivujeni muilta aukeamilta. Teen työelämän (yritysten, yhteisöjen) toimeksiantoja edelleen ja yhtä antaumuksella, Etelä-Savossa, Mikkelissä ja muualla.

 

Mikä saa ihmisen liikkeelle lähi-ihmissuhteiden asioissa

Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT)?

 

Mikäli loppukesä tai syksy 2017 ei tee kummallista poikkeusta edellisten vuosien lomakauden jälkeisiin kokemuksiini, uusia asikkaitani yhdistävät seuraavat (määrällisesti) yleisimmät taustat.

⇒ … Parisuhdeongelmat, kuten esimerkiksi kommunikoinnin esteet ja sen hetkellinen tai pitempiaikainen toimimattomuus tai seksielämän kaipuu ja muut sillä rintamalla koetut seikat 

⇒ … Uskottomuus, sen epäily tai toteuma… Miten tästä eteenpäin?

⇒ … Mustasukkaisuus parisuhdetta ja avioliittoa häiritsevänä tosiasiana

⇒ … Päihteiden ikävät vaikutukset laitammeko lusikat jakoon?

Oheinen kuva puhuttelee katsojaansa. Jatkan tällä Anne Overellin (2017) `maisemalla` blogipäivitykseni, yleisimmät tulosyyt -luetteloani. Anne muuten nimettiin kuukauden kuvataiteilijaksi, ja hänen töitään on esillä esimerkiksi  Mikkelin kävelykadulla sijaitsevassa Pannukakkutalossa.

⇒ … Eroaminen — onko se meidän tilanteessa välttämätömänä edessä vai vieläkö tsekkaamme ulkopuolisen ammattilaisen kanssa tilannearvion ja lukkojen avaamisen mahdollisuuden?

⇒ … Masentunut mieli ja toivottomalta tuntuva tulevaisuus (itsemurha-ajatukset)

⇒ … Suhde huonossa hapessa erilaisten vaiheiden ja tapahtumien jälkeen tai muuten vaan juttu ei luista kuten ennen voisiko sille vielä tehdä jotain?

Parisuhde-elämä keskiöön…

Tapaamisiin!

Tavoitat minut eri kanavien kautta.  Olenko Sinulle & Teille kuin ”viimeinen ässä, jolla ongelma selätetään”? Tämä lainaus on tuorelta asiakkaaltani, joka ymmärrettävästi ei halua nimeään julkisuuteen.  Itse ajattelen lähtökohtaisesti ja positiivisesti työssäni: kun on riittävästi tahtoa, keinot löytyvät!

 

Ps. Tässä vielä tuiki tuntemattomille info Timon Työnohjaus ja Terapiasta (TTT) tavalla, jolla media on kirjoittanut:

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on mikkeliläinen, asiakkaidensa kokonaishyvinvointia työelämässä ja lähi-ihmissuhteissa edistävä yritys. Timon monipuolinen ja kattava koulutus sekä 25-vuotinen kokemus perheneuvonnasta ja terapiatyöstä takaavat huippuosaamisen ja toimivan praktiikan: hän on auttanut jo yli 2000 pari- ja perhe-elämän henkilöasiakasta Itä-Suomessa.
Timolla on suositukset neljästä eri psykologisesta testausyksiköstä sekä yhdeltätoista hänen työtään pitkään seuranneelta asiantuntijalta Suomessa. Hänen asiakkaansa ovat kirjoittaneet kokemistaan myönteisistä muutoksista useassa paikassa, mm. Suomi24:ssä, Facebookissa, toimialaluetteloissa, Google+:ssa. Yrityksen aiemmilla www-sivuilla oli 176 kokemuspalautetta. Timon vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa, uusissa ja viihtyisissä toimitiloissa.

Timo Juutinen
TM, perheneuvoja, terapeutti, työnohjaaja (ET), pastori, sovittelija, konsultti, kouluttaja ja Business Mentor

 

 

 

 

Lapsen maailma – voimaa siitä saa!

Voiko otsikon tavoin sanoa? Eikö ole härskiä vielä peukuttaa värikuvin (x)… varsinkin kun katselen maailmalle, sen erilaisiin kriisipesäkkeisiin tai kuuntelen uutisia terrori-iskuista… Oikeutettu huomio. Kertakaikkisen oikeutettu. Tässä kuluvan vuoden viimeisessä, jouluajan blogipäivityksessäni otan kuitenkin oikeudekseni  näin ilmaista, sanoin ja kuvin.

 

En viittaa ainoastaan lapseen ja jouluun. En myöskään nyt kirjoita pitkästi. Rakennan viestini linkki-vinkkien varaan. Toivon niiden sisältöjen suuntaavan mietteemme paitsi lapsuuden takamaille myös aikuisen vastuuseen. Ajattelen, että voima on kenties (tälläkin hetkellä) lähempänä kuin arvaammekaan. 

 

Ensimmäinen linkki oli luettavissa jo edellisenä vuonna.  Miksi valitsin Kodin kuvalehden 12/2015? En siksi, että olisin lehden asiamies. En ole edes lehden säännöllinen lukija. Syyt ovat toisaalla.

 

Tekstissä avainhenkilönä on vanginvartija, jolla on ainakin neljä etunimeä, ja vielä enemmän sanottavaa. Tutustuin tähän ”toisenlaiseen Kylli-tätiin” monen muun, kaltereiden ulkopuolella eläneiden hämeenlinnalaisten tavoin. Se oli silloin, kun perheenä asuimme Hämeenlinnassa.

 

Kyllin haastattelulle linkkivalintana on erilaisia syitä. Erityisesti kuitenkin syystä, että lapsen maailma – valitettavasti tänäkin vuonna – voi olla samanlainen kuten haastateltu muistelee. Lasisen lapsuuden kohtaan liian usein myös työni arjessa, pari- ja perheterapian kysymysten äärellä.

 

Pariterapian tiukoissa paikoissa nykyäänkin joutuu ajoittain tavailemaan samaa kuin Kylli kertoo yrittäjäisästään. Hänenkin kerrotaan hyräilleen Veikko Lavin laulua: Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä. Kykenetkö Sinä juuri nyt tuolla tavoin kokemaan?

 

”Meissä kaikissa on pimeyttä ja varjoa”…

”En ole voinut antaa kaikkea anteeksi isälle ja äidille”…

Minulle on vähän kysymysmerkki, että mitä se äitiys on”…

 

Lue lisää

 

Toinen linkkivalinta kytkeytyy niin ikään historiaan, ajallisesti samoihin Hämeenlinnan vuosiini. Vuoden 1992 Tenavatähti Ella viihdyttää, mutta saa kuulijansa myös ´sisäisesti kuulolle´.  ”Silmiisi katson ja koukkuun jään…”

 

Tämä ajatus sanotaan työni arjessa usein imperfektissä: ”Silmiisi katsoin ja koukkuun jäin…” Parhaimmillaan se on rakastuneen lumoa tai aikuisen kokemusta, olipa kohteena sitten lapsi tai toinen aikuinen. Kuulen työhuoneessani näitä viimeksi siteeraamiani sanoja; eniten silloin kun henkilöt vuorovaikutusongelmiensa ajamana tulevat parisuhdeterapiaan, jossa sitten muistelevat rakkaussuhteensa ihania alkuaikoja.

 

Sekin on sanottava, että avio- tai avokriisin jälkeisessä toimivassa ja tuloksellisessa pariterapiassa ei ole tavatonta, että työskentelyn lopussa todetaan aikuisen tavalla, (mutta hiukan Kyllin sanoja muunneltuna) ”menetetyn rakkauden voi elää uudelleen”. Tarpeellinen – ja joskus yksilön paras mahdollinen tulos on menneestä ikävästä irrottautuminen ja uuden tien löytyminen. Kivun kautta vapauteen!… Mutta nyt on lapsen aika!

—————

(x) Tiedoksi:

Tämän blogitekstin artikkelikuva on vastikään julkaistun ”Hyvinvoinnin ykköset” -verkkosivujen yleisfoto. Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) esiintyy sivuilla eräänä Etelä-Savon hyvinvointipalvelujen tuottajana, lue lisää linkillä: Hyvinvoinnin ykköset

 

KOMMUNIKAATIO parisuhteessa

KOMMUNIKAATIO PARISUHTEESSA

kommunikaatio parisuhteessa

Vaimoni ei ymmärrä minua,

minä en ymmärrä vaimoa.

Muuten meillä ei ole mitään yhteistä.

Virheitä tekevät molemmat, sukupuoleen katsomatta! Tässä ei ole jakoa myöskään avo- tai aviosuhteen parien välillä. Molemmissa elämäntavoissa ja molemmilla toteutuu parhaimmillaan tämä ihmisen (ylevä) lajityypillinen ominaisuus: tahto oppia virheistään ja toimia vastaisuudessa paremmin. Miten voin kumppaniani tässä auttaa, jotta samalla myös kommunikaatio parisuhteessa paranisi?

Kun mies tahtoo tehdä parannuksia toimintansa suhteen, häntä suuresti auttaa, jos häntä lähestytään ”ongelman ratkaisijana” eikä itse ongelmana.

Mikä asia, ongelma tai koettu tilanne tulee teille mieleen tästä teesistä? Kerro! Muistelkaa! Muistuttakaa toisianne!

 

Tunteiden viisaus

Mitä vinkkejä naisena antaisit miehelle? Onko se sitä, josta olen lukuisten naisten kuullut minulle vastaanotolla puhuneen…  Henna sanoi sen näin: ”Omien tunteiden ilmaiseminen on tärkeä osa minua… välttämätöntä, jotta vointini olisi hyvä”.

Tässä asiassa ammattilaiset puhuvat siitä, kuinka naisen itsetunto nousee ja laskee aaltojen tavoin. Ja että nuo aallot noudattavat toistuvaa sylkiä.

kommunikaatio parisuhteessa

Aallonpohjalla on tunteiden suursiivouksen aika.

Tähän vääjäämättömään ´luonnonlakiin´ miehen on syytä vain tottua.

Petra nyökytteli edelliseen ja puolestaan lisäsi: ”Kun kielteiset tunteet täysin torjutaan, myönteisetkin alkavat tukahtua ja miun rakkauden tunne hiipua.”

Kuinka tilannesidonnaista tämä hiipuminen on?

Työni muovaama näkemykseni on, että tunteiden hiipuminen tavalla, josta Petra muistutti, ei olisi ainoastaan kerrasta tai parista tilanteesta johtuvaa. Usein kuulen, että myönteisten tunteiden hiipumisen taustalta löytyy jokseenkin jatkuvaa negatiivisten tunteiden torjuntaa kumppanin taholta.

Mitä sanot Arvon nainen, kuinka nopeasti tai hitaasti tämä epätoivottava muutos oikein tapahtuu? Kerro siitä miehellesi!

Minä pariterapeuttina puolestani voin kertoa, miksi ylipäätänsä ”tämä rasti”, naisen negatiivisten tunteiden kuuntelemisesta / vastaanottamisesta, on niin pahuksen vaikea.

Ilmiö kytkeytyy miehen ensisijaiseen taipumukseen, siihen miehen minäkuvaan, josta aiemmin kirjoitin. Kysymys on siis erässä mielessä kommunikaation vaikeudesta parisuhteessa.

Keijon on vaikea kuunnella naistaan, joka on onnettoman ja pettyneen oloinen, sillä silloin hän helposti tuntee itse epäonnistuneensa. Katso kertauksen vuoksi blogikirjoitus ”Puhumattomuus parisuhteessa”, jonka yksi alaotsikko oli ”Erilaiset minäkuvat ohjaavat ”. Käsittelin siinä miehistä tuloslähtöisyystarvetta.

Kertokaa toisillenne omista ajankäytön ja arvostuksen toiveistanne juuri tällä hetkellä. Ottakaa vauhtia vaikkapa tästä väitteestä:

Miehet riitelevät oikeudesta olla välillä vapaita suhdeläheisyydestä, naiset riitelevät oikeudesta olla välillä vihaisia suhteessa.Mies kaipaa vapautta, nainen ymmärtäjää.

14449750_1294758537232456_3071630259081508247_n

 

TOIVOTON vai TOIVOT ON?

Seuraavan Biisin jälkeen toivotan henkeviä hetkiä kotioloihinne. Kommunikaatio parisuhteessa paranee parisuhdeporinoilla – ja niiden käynnistäminen − kannattaa. Tiedän, että aloittaminen ja eteneminen joskus hirvittää… mutta näköaloja ja avaruutta parhaimmillaan piisaa. Onnea matkaan Juha Tapion toiveikkaan Sinun vuorosi loistaa biisivideon siivittämänä!

 

Tähän (avaruutta, tilaa ja happea) huokuvaan kuvaan päätän nämä syksyn 2016 Parisuhde Puntariin -jutut, Parisuhteesta Parillisina Päivinä (PPP) -blogikirjoitussarjan. Muistathan, että luen mielelläni kirjoituksista herännyttä! Lähesty lomakkeella, jollainen on jokaisen blogitekstin lopussa. Tai kilauta kaverille – Kiitos!

kommunikaatio parisuhteessa

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

—–

Tämän blogitekstin Kommunikaatio parisuhteessa kuvien taustalta löytyvät (esiintymisjärjestyksessä): Kalen Ensley (2), Volkan Olmez, Timo Juutinen ja hausk.in -paras huumori (Fb).

PUHUMATTOMUUS parisuhteessa

PUHUMATTOMUUS PARISUHTEESSA

 

Aloitetaan musalla! Kuuntele biisi Tuu mun vaimoksein, jonka aikanaan sanoitti ja sävelsi Teppo Nuorva (1982), tässä se Olavi Uusivirran tulkinnalla.

Olen työurani aikana alustanut ja ohjannut monenlaisia erilaisia ryhmiä. Eräässä oli paikalla 8 avioparia, 16 henkilöä. Heitä yhdisti yksi asia: avioliitoa takana yksi vuosi; olkoonkin että pareilla saattoi olla useamman vuoden yhteiselämä, ennen tätä järjestämäämme pumpulihäätilaisuutta. Kysyin osallistujilta monenlaista. Alla on yksi kysymyksistä ja keskeisimmät vastaukset.

Mikä estää puhumasta? 

  • Väsymys
  • Ei viitsi
  • Itsestäänselvyys
  • Epäily siitä, että toista ei kiinnosta
  • Kiukku
  • Negatiiviset tunteet
  • Eri puhetavat
  • Pelko, ettei ymmärretä

Erilaiset minäkuvat ohjaavat

puhumattomuus parisuhteessa

Psykologit jaksavat kirjoittaa kokonaisia kirjoja minäkuvasta ja sen merkityksestä ihmiselle.

Minäkuva – mitä se on?

Minäkuvalla tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta itsestään.

Tähän kuuluu esimerkiksi käsitys siitä, miltä näyttää, millainen oma ruumis on, millainen sisäisesti on.

 

Lopetin edellisen ”päiväpäivityksen” ilmaukseen, että juurikin miehelle olisi tärkeä tietää onnistuvansa naisensa kanssa siinä mitä tekee. Kun näin kirjoitan, en tietystikään väitä asian tarpeettomuutta naisellisena kokemuksena. Mutta pointti on siinä, että se on miehelle kokemukseni mukaan selkeästi merkittävämpi seikka. Tässä tiivistetysti, mistä tämä johtuu.

Miehen minäkuvan keskeinen tekijä on kyky saavuttaa tuloksia

Naisen minäkuvan määrääviä tekijöitä ovat tunteet ja ihmissuhteiden laatu

Testaa väitteet kumppanisi kanssa!

 

Tämä edellä esitetty, minun mielestäni, heijastuu monessa arkielämän tilanteessa. Otan tässä esimerkiksi kuvauksen siitä, miksi toisen hyvää tarkoittava auttaminen usein ´tökkii´, ja yleensäkin tuen pyytäminen on vähän konstikas asia miehen ja naisen välisessä parisuhteessa.

Seuraavassa tilannekuvauksessa henkilöiden tiedetään olevan hiukan stressaantuneita. Sellainen ei liene tavatonta kotioloissa – teilläkään?

Kun Jussi-Joonatan joutuu pulaan tai tuntee olevansa ongelman ympäröimä, mitä hän tuolloin vähiten Ella-Eveliinaltaan odottaa?  − neuvomista pyytämättä! Miksi näin?

Miehen neuvominen pyytämättä on samaa kuin olettaisi, ettei hän osaa toimia tulokseen tähtäävästi. Näin Jussi-Joonatan helposti ajattelee itsestään. Siksi sellainen naisen tapa ”auttaa” tuntuu miehestä arvostelevalta ja perin tylyltä.

Oman henkisen stressin ja mieltä askarruttavan ongelman ratkaisussa, miehen tyypillinen taipumus ja tarve on vetäytyä pähkäilemään ”yksinäisyyteen”, ”metsään”, ”luolaansa tai ”kammioonsa”. Yksin, puhumattomana! Ja kun mies on vaiti, nainen pelkää helposti pahinta.

Huomatkaamme! Jussi-Joonatanin ongelma harvoin liittyy parisuhdeasiaan tai naiseen, minkä tulkinnan kumppani usein erheellisesti tekee, koskapa juuri oltiin keskenään tekemisissä ja kenties puhuttiin molempia koskettavista asioista.

Jos siis miehesi vastaa vointia koskevaan kysymykseesi ”ettei mikään vaivaa” tai ”kaikki on hyvin”, pyri ymmärtämään kuulemasi totena, ainakin siinä mielessä, että sinun suhteen tilanne on OK.

Anna hänelle tilaisuus vetäytyä. Viisas nainen luopuu seuraamasta jälkiä, ja luottaa miehensä paluuseen kammiosta, kun tämä on saanut ongelmansa riittävästi haltuun tai ratkaissut sen kokonaan. Tässä on siis eräs näkökulma kysymykseen puhumattomuus parisuhteessa.

Erilaisuus − se ihan(an) kamala!

Kun taas Ella-Eveliina on stressaantunut, hänellä ei ole välitöntä tarvetta löytää ongelmiinsa ratkaisua, vaan hän pikemminkin etsii helpotusta juuri itseilmaisun ja ymmärretyksi tulemisen avulla.

Mies yleensä toimii parhaiten tässä tilanteessa, kun jaksaa vain kuunnella.

Naiselle ongelma tuntuu ratkeavan kertomisen kautta.

Toinen tavallinen esimerkki arkipäivästä.

Töiden jälkeen kotona Carita haluaa kertoa päivästään, sen erilaisista vaiheista ja käänteistä, sillä ajatuksella, millaiselta päivä on hänestä tuntunut. Kerronta ei välttämättä sisällä jotakin erityistä naisella olevaa ongelmaa, olkoonkin, että se saattaa alkaa toteamuksella ”olipa kamala päivä!”

Kun tässä miehen mielestä vuolaassa kerronnassa on pulmiin tai ongelmiin liittyviä vivahteita, Kim helposti keskeyttää hänet ja tarjoilee tasaiseen tahtiin joitakin luovia tai loogisia ratkaisu- ja parannusehdotuksia. Miksi? Koska hänessä kerronnan aikana aktivoituu se sisin mies, joka tahtoisi toimia tuloksellisesti ja ratkoa rakkaansa elinpiirissä ”kuulemiaan” ongelmia.

Mitä huomaamme?

Mies ja nainen puhuvat kyllä samaa kieltä − sanojen merkitys vain vaihtelee! Kumpikaan ei tahtomattaan tee pahaa tai mitätöi toista. Kummankin oma taipumus vain ohjaa ja ”lyö läpi” kotoisessa puhekulttuurissamme.

Haastelkaa keskenään, mitä se puhumattomuus parisuhteessa pitää sisällään teidän tilanteissa.

Voisiko ymmärryksemme miehenä ja naisena laajeta myös tällä kommunikoinnin alueella? Ja niin uskoakseni myös tapahtuu, jos rohkenemme pysähtyä yhdessä keskustelemaan parisuhteemme parhaaksi.

Seuraava ilmestyvä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -blogi keskittyy parisuhteen seksielämään. Palataan!

puhumattomuus parisuhteessa

Olemme lähtökohtaisesti kuvan harmaavarpusia viisaampia. Kuvatekstissä on kuitenkin jotakin ihmisten kesken koettua. Parisuhdeilmiöiden ihmettely jatkuu parin päivän päästä siitä, miten ihan(an) kamala erilaisuus näkyy parivuoteessa.

Read more

ERILAISUUS parisuhteessa

PARISUHTEESTA PARILLISINA PÄIVINÄ

ERILAISUUS PARISUHTEESSA

Kysymys ihmisten erilaisuudesta on erityisen mielenkiintoinen asia. Erilaisuutta on monenlaista, esimerkiksi erilainen ulkomuoto, erilaiset arvot, erilaiset kulttuuritaustat ja ajattelutyylien erilaisuus. Tässä kirjoituksessa painopiste sivuaa ehkä eniten listan viimeistä eli ajattelutyylien erilaisuutta, ja nimenomaisesti parisuhde-elämässä. Mitä on erilaisuus parisuhteessa?

MIKÄ MIESTÄ MOTIVOI?

MIKÄ NAISTA KANNUSTAA?

Miestä motivoi ja kannustaa, kun hän tuntee olevansa kumppanilleen tarpeellinen. Ja jotta hänen henkinen kiinnostus naiseensa säilyy, miehen on saatava yhä uudestaan kokea pystyvänsä saamaan kumppaninsa onnelliseksi. Näin arvelen miehen ajattelevan. Ainakin minä tiedostan tuolla tavoin tuntevani, kun olen nyt puolisoni kanssa elänyt kohta kolme vuosikymmentä aviosuhteessa.

 

Naista puolestaan motivoi ja kannustaa, kun hän tuntee olevansa rakastettu. Hän tarvitsee rakkauden tunnetta.  Naisen kiinnostus miestä kohtaan säilyy ja vahvistuu aina kun hän tuntee tulevansa miehen silmin huomatuksi.

 

Tunnistatteko erilaisuuden osapuolina? olipa parisuhteenne juridisesti tuo tai tämä,  jos `mittatikkuna` on edellä kuvattu (ehkä hiukan kärjistettykin) linjaus. Jatkan erilaisuudesta parisuhteessa muutamalla esimerkillä.

 

Tilannekuvaukset:

Pinja ja Pena ovat jo kohtuullisen kauan eläneet yhdessä. Pyysin Pinjaa kertomaan yhden asian, jolloin hänestä tuntuu miehen toiminta kotoisen kivalta. ”Penalla on tapana laittaa fillarini valmiiksi ulko-ovelle, kun lähden aamuisin (usein viime tipassa) töihin”.

Tytti kertoo tyttöporukan tapaamisessa, ”laitoin tämän päälleni… Jerekin tykkää tästä… sanoo sen korostavan naisellisuuttani”. Jeren ja Tytin aviosuhde on selvästi edellisiä nuorempi. Tein tämän havainnon, kun kuuntelin heitä nettiterapiassa.

 

Miten meillä?

Mieti ensin omalla kohdallasi väitteitäni siitä, mikä miestä motivoi ja toisaalta naista kannustaa. Meneekö tämä mielestäsi samansuuntaisesti teillä? Löytyykö erilaisuus parisuhteessanne?

Sen jälkeen synnytä ajatusten vaihto kumppanisi kanssa. Miksi? Jotta varmistut, onko tulkintasi oikea myös hänen mielestään.

Kysykää toisiltanne samalla tavalla kuin kysyin Pinjalta.

 

On tärkeää – ainakin aviomiehelle – kuulla ja tietää missä jutussa hän on onnistunut! Sillä (hiipivä) tarpeettomuuden tunne miehisessä roolissaan on miehelle kuin hidas kuolema. Aika rankasti sanottu, vai mitä?

 

Seuraavana parillisena päivänä kuvaan, miksi se juuri näin on. Sivuan puhumattomuutta parisuhteessa. Pysy ”Parisuhteesta Parillisina Päivinä” -linjoilla! Johdantona tulevasta voit kuunnella ja katsella Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -lauluvideon.

 

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

– – – – –

Tähän blogitekstiin Erilaisuus parisuhteessa liittyvän kuvan on ottanut Alyse Bajenary ja työstänyt Joel Juutinen. Jälkimmäinen oli myös Joharin ikkunan työstäjä (ks. Johdanto PPP -kirjoituksiin).

JOHDANTO PPP -kirjoituksiin

Parisuhde Puntariin. Tämä on prologi ajankohtaisesti julkaistaviin blogikirjoituksiini parisuhteesta. Aihekuva (by Redd Angelo) kielii paria yhdistävistä ja erottavista näköaloista. Yhdessä erilaisina > Neljä ikkunaa asiaan.

PPP on lyhennys tämänkertaisesta kirjoitusurakkani toteutuksesta: Parisuhteesta Parillisina Päivinä. Julkaisen Mikkelinpäivästä (su 2.10.) reilun viikon ajan uusia blogitekstejä. Ne tulevat tälle ”Ajankohtaista”-osastolle viikon parillisina päivinä. Keskiössä heterosuhde, ja työnimenä on ollut Parisuhde Puntariin.

Jokainen blogiteksti on lyhyt itsenäinen kokonaisuus, joskin ne jossakin määrin limittyvät keskenään. Pysy linjoilla ja synnytä porinat kumppanisi kanssa! Aiheita ovat ainakin erilaisuus parisuhteessa, kommunikaatio ja toisaalta puhumattomuus parisuhteessa, lisäksi ikkuna läheisyyden puutteeseen avioliitossa.

 

Tämän prologin lopussa on mielenkiintoinen kuva ns. Joharin ikkunasta. Silmäile sitä. En puutu tässä, enkä varsinaisissakaan blogikirjoituksissa yksityiskohtaisesti tähän esitettyyn kaavakuvaan. Riittää kun huomaat, että läheisessä yhteiselämässä on kysymys paljosta ja monenlaisista tekijöistä. Ja että toivottava kehityssuunta parisuhteessa olisi avoimen kentän laajeneminen. Silloin yhteiselämässä kumpikin tietäisimme itsestämme ja toisesta nykyistä enemmän. 

  • Rakennan nyt (reilun viikon aikaikkunassa) julkaistavat PPP -kirjoitukset runsaan esimerkkiaineiston varaan ja kulloinkin esitettävän ´teesitiivistyksen´ ympärille.
  • Tätä autenttista aineistoa on ymmärrettävästi minulle kertynyt 25 vuoden ja 2 000 asiakkaan aikana sekä lukuisten ammattikirjojen äärellä. Näissä PPP-blogikirjoituksissa ”puhuu” yhteensä kolmekymmentä eri henkilöä; jos ei lasketa laulujen sanoittajia ja esiintyjiä yms. populaatiota. Tunnen taustat ja olen saanut julkaisuluvat. Parien ja henkilöiden nimet ovat muutettu häiritsevän tunnistamisen välttämiseksi.
  • Valitusta strategiasta seuraa, ehkä lukijankin mielestä, häiritsevää yksinkertaistamista, ainakin joissakin paikoin. Tarkoitus on kuitenkin tarjota virikeaineistoa tavallisen ihmisen parisuhdeporinoihin. Meistä suomalaisista sanotaan, että tavassamme kommunikoida ja keskustella olisi toivomisen varaa. Yksilölle tärkeässä parisuhteessa tuota taitoa, tai sanoisin mieluummin uskallusta ryhtyä vuoropuheluun, kaivattaisiin niin ikään lisääntyvänä. Tehdään siitä nyt totta! – sillä laulajan sanoin:
  • Sun hautakivessä on kaksi vuosilukuu ja kaikki sun kaverit lukee ne, mut ainoo, millä on mitään välii, on se pieni viiva niiden välissä.” – Kevin Welch.
  • Odotus- tai toimettomuusaikaan ladattavissa (maksutta) Kesäopas kahdelle -teesit:

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

johar_nuolet