Tag Archive for: mies

ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen Osa II

Tämä blogikirjoitus on jatkoa osalle I… Kehotan kertauksena lukemaan aiemmin julkaistun ensiksi. Sillä ”Esimiehen askelissa…” osassa I tulokulma teemaan on astetta narratiivisempi.

Repussa eväät elämään!

Reppuun jäänyttä ravinnoksi

 

Kun olen alustanut esimiestyön ja johtajuuskysymyksistä eri yhteyksissä, minulta on joskus kysytty, että

Millaisen esimiehen alaisuuteen itse mieluiten liittyisit?

Tähän kysymykseen voisi tietysti pyrkiä vastaamaan monesta tulokulmasta, esimerkiksi ”politikon tavoin” tilasto- tai tutkimustietolähtöisesti. Niin ikään voisi kuvailla hyviä, huonoja tai hyvin huonoja toteumia matkaltani. Mutta koska kysymys on kohtikäyvä ja henkilökohtainen, olen siihen vastannut joskus tai pikemminkin usein seuraavasti, narratiivisesti.

Olen kertonut juuri nuo kaksi (blogikirjoituksen osassa I )kuvaamaani tuokiokuvaa. Ajattelen nimittäin niin, että esimiehen tulisi olla joukkojensa keskellä, hänen tulee huomioida henkilöitä henkilökohtaisesti kasvoetäisyydeltä. Hän voi edellyttää jokaiselta taitojen mukaista suoritusta ja ratkaisevassa hetkessä myös niiden ylittämistä.

Moni johtaja ja esimies — etenkin uudessa työroolissaan — kyselee omien luontaisten taipumustensa perään:

Pitäisikö sitä olla omassa roolissaan muodollinen ja kaiken jo suunnitelleen oloinen vai spontaanin inspiroiva?

Viestintäareenojen suhteen pomon kysymys usein on:

Lähestynkö valmistelussa olevia asioita neukkarissa ja kuppilassa vai olisiko parempi jakaa ainoastaan kirjallisia dokkareita ja kenties tsättiviestejä?

Muun muassa tällaisia esimiehen ja johtajan toimintatyyliin liittyviä asioita minulla on Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) Executive Coaching -toimeksiannoissa. Näitä ja monenlaisia muita… Todella inspiroivaa. Mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä enempää.

Palaa vielä Esimiehen askelissa… osaan I ja totea, kuinka Vänrikki Koskelassa on jotakin esikuvallista.

Johtajan on johdettava. Omalla rauhallisella ja poukkoilemattomalla tavalla hän ymmärtää matkan rasitukset. Määränpää on tiedossa ja kompassineula osoittaa suunnan. Hän tietää enemmän kuin toiset, mutta turhan tärkeäksi hän ei heittäydy, varsinkaan suomalaisten miesten keskuudessa. Joukkojensa keskellä olevana johtajana hänen on kuitenkin oltava. Tämä edellyttää tiettyä kypsyyttä ja itsellisyyttä, ettei hän ”liimaudu” sakkiin. Oivallinen johtaja osaa säädellä vastuullisesti erillisyyttään!

Opettaja esimiehenä!

Miksi käyt koulua — itsesi vai vanhempiesi tähden? Kasvattaako kouluaika elämää varten?

Näitä mietin murrosiässäni. Eksistentiaalinen mietintä ei ollut lopulta katteetonta. Minullakaan. Koulu- ja opiskelupolku lopulta löytyi. Varsin mielekkäänä. Aikaisempaa intohimoisempana.

Koulumaailma on valtavasti muuttunut noista ajoista. Minulla on kuitenkin edelleen nuo taannoiset mietteet mielessäni. Saan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) työnohjata yksilöitä ja ryhmiä, jotka työskentelevät nykyajan koulutussektoreilla, eri asteilla lasten ja nuorten sekä aikuisten koulu- ja opiskelumaailmassa.

Tämän lisäksi tuo eksistentiaalinen (olemuksen mielekkyyteen liittyvä) pohdinta aktualisoituu viikosta toiseen, koska saan perheterapeuttisilla toimeksiannoilla työskennellä perheissä, joissa nuori sanoo koulupäivälleen EVVK. Ja minusta se kuulostaa mielenkiintoiselta, kysymyksellä miksiköhän?

Tätä voisi jatkaa parin blogin verran. Tyydyn tässä kuitenkin pääni paljastamiseen. Hatunnosto Sinulle, matkallani kohtaamalle hyvälle opettajalle. Oheisen (Matleena Laakson) videon muodossa konstailematon kiitos teille, monenlaiset U-taitajat!

https://www.youtube.com/watch?v=wsS-acDYq5s

Niissä hyvissä opettajissa, työnjohtajissa, esimiehissä ja johtajissa, joita olen tavannut, olen löytävinäni jotakin samaa kuin Teemu-kapussa Pietarin pronssiottelussa ja Vänrikki Koskelan asenteessa. Tilanteet ovat tietenkin toiset, mutta sisäinen mielentila ja sisäistynyt toimintafilosofia ovat yhteisiä.

Kun aivot ja sydän ovat linjassa jonkin asian saavuttamiseksi, ihmistä on aika vaikea pysäyttää… Mihin voisimmekaan päästä vuonna 2019? 

Tällaista johtajuutta me tarvitsemme ´ylhäältä päin´! Se on parahinta tukea arkielämään koulussa ja työssä 2019.

Kaukalosta kerättyä ja vänrikin viisautta – Ottakaamme ne käyttöön esimiestyössä 2019!

Liikkeelle —hyvän johtajuuden ja esimiestyön — merkeissä!

Esimiehen askelissa – ainakin miehen Blogiteksteissä I-II kuvat: Kari Rossi, Joona Kotilainen, Timo Juutinen.

ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen! Osa I

Esimiestyö, sitä on mallinnettu monella tavalla. Myös tarinallisesti. Pitäydyn tässä erityisesti siihen.

Tällä hetkellä TV:ssä pyörii uusin versio Tuntemattomasta sotilaasta, tuosta meidän suomalaisten klassikosta. Vielä ehtii mukaan, Yle Arenaan. Tämä viimeinen `leffa-veto` vetoaa minuun otsikon aihetta sivuavana.

Kirjoitan tätä blogitekstiä ajankohtana, jolloin Suomen U20 Leijonat ovat saapuneet takaisin maamme kamaralle MM-mitalit kaulassaan. Kanadassa pelatussa finaalissa USA kaatui 3-2. Tätä Suomen alle 20-vuotiaiden yöllistä TV-ottelua seurasi jättiyleisö, niin kerrotaan, yli puoli miljoonaa suomalaista.

En tällä kertaa jaksanut innostua aamuyön ottelusta livenä. Mutta kiekosta kuitenkin niin, että palautan helposti mieleeni vajaa kymmenen vuoden takaisen tunnelman. 

Vuoden 2000 urheilutapahtuma

Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Muistatko Sinä tehneesi samoin?

Oli alkamassa miesten jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin MM-pronssista. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat.
Meitä harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta.
Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.

Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi.
Taistelu oli jännittävä, henkeäsalpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös Maamme-laulun ajaksi.

Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:

Teemu sanoi minulle, ”tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!”

Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme. 

Tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä. Asiaan palasi opetusneuvos, rovasti Pertti Luumi eräässä radion aamuhartaudessa. Sekin, kuulemani hartauspuhe synnytti omalta osaltaan vahvistavan muistijäljen aivoilleni.

Miksikö muistan nämä kaukalotapahtumat?

Tiedän syyn. Valaisen asiaa toisella, kirjallisuuden, ja elokuvanakin nähdyllä esimerkillä. Blogikirjoitukseni alussa viittasin parhaillaan katsottavaan TV-leffaan.

Muistatko Sinä, kuka suomalainen sanoi:


Opetelkaa kävelemään oikein … Askeleen täytyy olla rento ja taloudellinen niin kuin sälleillä?

Aivan oikein…

Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelahan se oli, joka näin neuvoi miehiään, marssin rasitukset itse tietäen.

Jatkuu osassa II >>> Tästä!