Virheitä tekevät molemmat, sukupuoleen katsomatta! Tässä ei ole jakoa myöskään avo- tai aviosuhteen parien välillä. Molemmissa elämäntavoissa ja molemmilla toteutuu parhaimmillaan tämä ihmisen (ylevä) lajityypillinen ominaisuus: tahto oppia virheistään ja toimia vastaisuudessa paremmin. Miten voin kumppaniani tässä auttaa, jotta samalla myös kommunikaatio parisuhteessa paranisi?
Kun mies tahtoo tehdä parannuksia toimintansa suhteen, häntä suuresti auttaa, jos häntä lähestytään ”ongelman ratkaisijana” eikä itse ongelmana.
Mikä asia, ongelma tai koettu tilanne tulee teille mieleen tästä teesistä? Kerro! Muistelkaa! Muistuttakaa toisianne!
Tunteiden viisaus
Mitä vinkkejä naisena antaisit miehelle? Onko se sitä, josta olen lukuisten naisten kuullut minulle vastaanotolla puhuneen… Henna sanoi sen näin: ”Omien tunteiden ilmaiseminen on tärkeä osa minua… välttämätöntä, jotta vointini olisi hyvä”.
Tässä asiassa ammattilaiset puhuvat siitä, kuinka naisen itsetunto nousee ja laskee aaltojen tavoin. Ja että nuo aallot noudattavat toistuvaa sylkiä.
Aallonpohjalla on tunteiden suursiivouksen aika.
Tähän vääjäämättömään ´luonnonlakiin´ miehen on syytä vain tottua.
Petra nyökytteli edelliseen ja puolestaan lisäsi: ”Kun kielteiset tunteet täysin torjutaan, myönteisetkin alkavat tukahtua ja miun rakkauden tunne hiipua.”
Kuinka tilannesidonnaista tämä hiipuminen on?
Työni muovaama näkemykseni on, että tunteiden hiipuminen tavalla, josta Petra muistutti, ei olisi ainoastaan kerrasta tai parista tilanteesta johtuvaa. Usein kuulen, että myönteisten tunteiden hiipumisen taustalta löytyy jokseenkin jatkuvaa negatiivisten tunteiden torjuntaa kumppanin taholta.
Mitä sanot Arvon nainen, kuinka nopeasti tai hitaasti tämä epätoivottava muutos oikein tapahtuu? Kerro siitä miehellesi!
Minä pariterapeuttina puolestani voin kertoa, miksi ylipäätänsä ”tämä rasti”, naisen negatiivisten tunteiden kuuntelemisesta / vastaanottamisesta, on niin pahuksen vaikea.
Ilmiö kytkeytyy miehen ensisijaiseen taipumukseen, siihen miehen minäkuvaan, josta aiemmin kirjoitin. Kysymys on siis erässä mielessä kommunikaation vaikeudesta parisuhteessa.
Keijon on vaikea kuunnella naistaan, joka on onnettoman ja pettyneen oloinen, sillä silloin hän helposti tuntee itse epäonnistuneensa. Katso kertauksen vuoksi blogikirjoitus ”Puhumattomuus parisuhteessa”, jonka yksi alaotsikko oli ”Erilaiset minäkuvat ohjaavat ”. Käsittelin siinä miehistä tuloslähtöisyystarvetta.
Kertokaa toisillenne omista ajankäytön ja arvostuksen toiveistanne juuri tällä hetkellä. Ottakaa vauhtia vaikkapa tästä väitteestä:
Miehet riitelevät oikeudesta olla välillä vapaita suhdeläheisyydestä, naiset riitelevät oikeudesta olla välillä vihaisia suhteessa.Mies kaipaa vapautta, nainen ymmärtäjää.
TOIVOTON vai TOIVOT ON?
Seuraavan Biisin jälkeen toivotan henkeviä hetkiä kotioloihinne. Kommunikaatio parisuhteessa paranee parisuhdeporinoilla – ja niiden käynnistäminen − kannattaa. Tiedän, että aloittaminen ja eteneminen joskus hirvittää… mutta näköaloja ja avaruutta parhaimmillaan piisaa. Onnea matkaan Juha Tapion toiveikkaan Sinun vuorosi loistaa biisivideon siivittämänä!
Tähän (avaruutta, tilaa ja happea) huokuvaan kuvaan päätän nämä syksyn 2016 Parisuhde Puntariin -jutut, Parisuhteesta Parillisina Päivinä (PPP) -blogikirjoitussarjan. Muistathan, että luen mielelläni kirjoituksista herännyttä! Lähesty lomakkeella, jollainen on jokaisen blogitekstin lopussa. Tai kilauta kaverille – Kiitos!
Tämän blogitekstin Kommunikaatio parisuhteessa kuvien taustalta löytyvät (esiintymisjärjestyksessä): Kalen Ensley (2), Volkan Olmez, Timo Juutinen ja hausk.in -paras huumori (Fb).
Tämä on varsinainen blogiteksti otsikon aiheessa. Jos et ole vielä lukenut johdanto-osaa, suosittelen! Pääset kivasti vauhtiin. Löydät sen kuvan perusteella https://www.timojuutinen.fi/ajankohtaista
Mikä auttaa eniten?
Tutkijoiden mukaan vaikuttavuudeltaan parhaiksi todettuja parisuhdeterapioita yhdistää kourallinen asioita, viisi periaatetta. Nämä ovat keskeisiä hoitotuloksen kannalta, silloinkin kun pariterapiassa jostakin syystä tavataan vain toista henkilöä (tai osaa perheenjäsenistä) kumppania useammin.
Mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaavat
Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – molempia tarvitaan. Jotta terapia olisi tuloksellista, syntyy jo aika varhaisessa vaiheessa osapuolille heitä yhdistävä kokemus. Mistä? Siitä, että asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Samoin terapeutin tulee kokea tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita ihmisiä, joko yksilöinä, parina tai perheenä.
Tästä syystä esimerkiksi minulla on käytössä ns. arviokäynnit (1 – 3 krt) ennen varsinaista päätöstä työskentelyn aloittamisesta. Kysymme yhdessä, onko pariterapiasta hyötyä juuri heidän tilanteessa? Arviossa toteutuu asiakkaan vapaaehtoisuus ja vastuullisuus sekä ammattilaisen kokonaisnäkemys tuen tarpeesta. Arviokäynnillä korostan, ettei tarvitse olla kummallekaan osapuolelle noloa tai häpeällistä, jos tässä ”keskinäisten kemioiden toimivassa tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen tässä ja nyt Mikkelissä.
Riippumatta siitä mikä on varsinainen tulosyy keskusteluterapiaan hakeutumisessa, tuloksellisen työskentelyn perusedellytys on siis molempien puolisoiden riittävän hyvä yhteistyösuhde terapeuttiin. Sinun on tunnettava tulevasi tasapuolisesti kuulluksi ja ymmärretyksi, olipa terapeutti samaa tai eri sukupuolta kanssasi. Tämän saman, arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen sallit myös kumppanillesi.
Me ihmiset sanomme kaipaavamme muutosta, silloin kun omat olosuhteet ja henkinen tila suhteessa käyvät sietämättömäksi. Parisuhdeterapiassa tämä muutos − ulkopuolisen ammattilaisen avulla − on sitä todennäköisempi, mitä innokkaammin ja toiveikkaammin molemmat suhtautuvat esiintyneiden ongelmien selättämiseen. Jälleen korostan: riippumatta ongelman alkuperästä sekä siitä, kumpaan tai kehen nimenomaiseen henkilöön perhesysteemissä ongelmat ensi kuulemalta tuntuisivat kiertyvän.
Totuutta salatuimpaan saakka
Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, kuinka puhuminen mieltä painavasta asiasta toisen kanssa on helpottanut oloa. Tällaista tapahtuu ystävyyssuhteissa hyvien ystävien kesken. Terapiassa usein mennään vielä syvemmälle ja henkilökohtaisemmille vesille, sillä esimerkiksi kauan vaiettujen salaisuuksien taakka on usein raskas. Tämän me tiedämme. Traumaattisista kokemuksista voidaan vapautua vasta, kun niitä kohdataan ja käsitellään henkilölle turvallisessa ympäristössä.
Joku ilmaisee saamassani pariterapian palautteessaan yksiselitteisen lyhyesti, ”puhuminen helpotti ja läheisyys lisääntyi”. Mistä silloin on saattanut olla kysymys?
Tutkimuksien mukaan tehokkaissa pariterapioissa tuetaan osapuolia haavoittuvuuden tunteiden, heidän erilaisten tarpeiden ja pelkojen ilmaisussa. Pariterapeutti kysymyksillään ja ehdotuksillaan ohjaa puolisoita olemaan avoimia puolisolleen rakentavalla tavalla. Keskinäisessä vuoropuhelussa kumppaneita autetaan antamaan toiselle ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää toisella tavalla kuin kotona on totuttu toimimaan.
Kun tällaisen ilmapiirin luomisessa yhdessä onnistutaan, huomataankin, että pariterapiassa puhutaan auki monia historian traumakokemuksia ensimmäistä kertaa. Jos/kun historian ikävät muistot ajoittuvat (ensisijaisesti) yhteiselon ajanjaksolle, anteeksipyytämiselle ja -antamiselle puolisoiden kesken avautuu aivan uudenlainen tilaisuus ja kantava mahdollisuus. Parhaimmillaan koetuista vastoinkäymistä löydetään myös suhdetta vahvistava vaikutus.
Helpottavalla puhumisella luodaan korjaavia kokemuksen hetkiä. Tämä puolestaan lisää läheisyyden tunnetta kumppaneiden kesken. Läheisyyden lisääntyminen on usein sekä henkistä että fyysistä. Pariterapiaan hakeutumisen syytutkimukset osoittavatkin toistuvan selvästi, että juuri läheisyyden tunteen puuttuminen on yleisimpiä syitä pariterapiaan hakeutumisessa, eri ikäluokissakin tarkasteltuna. Muita yleisesti esiintyviä ovat kommunikaatio-ongelmat riitoineen, uskottomuus, mustasukkaisuus, ero ja uusperheen haasteet.
Suupesu ja toisenlaiset toteumat
Vaikuttavissa terapioissa autetaan paria keskustelemaan paremmin. Prosessin aikana opetellaan pois toisiaan etäännyttävästä ja loukkaavasta puhetavasta. ”Senkin lehmä”, ”tumpelo oli taas töissä”, ”et koskaan”, ”aina minä”… Nämä ovat esimerkkejä sellaisesta pariviestinnästä, joka ei kannusta toista pyrkimään parempaan tai välttämään taisteluun asettumista. Tiedämme hyvin, ettei kukaan nainen toivo olevansa ulkoiselta viehätykseltään lehmän kaltainen, eikä kukaan mies ilahdu toistuvasta tumpelon määritelmästä.
Mikä ilmaus tai määritelmä sinusta on tuhoava toisen sanomana? Tietääkö kumppanisi todella, että käyttäessään tuota kyseistä ilmausta hän samalla sahaa suhteenne yhteistä oksaa? Entä itse, missä kerronnan kohdassa olisi Sinulla suupesun paikka?
Hyvässä parisuhdeterapiassa opitaan näkemään viestinnän huonot ja hyvät vaikutukset. Siellä opetellaan kannustavampaan, rohkaisevampaan ja arvostavampaan lähestymisotteeseen olla keskenään. Oikeaan aikaan lausuttu hyvä sana rohkaisee, kannustaa ja ilahduttaa. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun joku antaa kiitosta tai myönteistä palautetta. Tai kuinka rohkaisevaa on saada tukea, myötätuntoa ja kannustusta vaikeuksien keskellä.
Tämä lääke puree: Kumpikin puoliso saa ymmärrystä ja työkaluja rajoittaakseen hyvinvointia uhkaavaa käytöstä, olipa tämä sitten sanallista tai ruumiillista. Jos kyse on erityisesti jälkimmäisestä (fyysisesti uhkaavasta käytöksestä), on tärkeää, että turvallisuuden rajoja sanotetaan ja käytännössä asetetaan, niin kotona kuin kaikessa läheisessä kanssakäymisessä. Turvallisuuden tunnetta ja selkeämpää viestintää oikealla kohdennuksella!
Jatkona edelliseen ja johdantona seuraavaan, kuuntele Jouko Mäki-Lohiluoman Valokuvaaja.
Meissä onkin potentiaalia
Onko pariterapiasta hyötyä? − eteenkin silloin kun toista tai molempia suhteen osapuolia piinaa taipumus vähätellä itseään ja torjua myönteiset asiat elämässä. Tällainen itsensä väheksyminen ei näet ole aivan tavatonta. Itse asiassa itsensä perusteeton vähättely on ollut aiemmin varsin tyypillistä meidän suomalaisessa kasvatusilmapiirissä. Hyvään pyrkien, meillä on oltu varsin varoivaisia lastemme kehumisessa ja tunnustuksen antamisessa, silloinkin kun sellaiseen olisi ollut selkeät perusteet.
Vaikuttavissa ja näyttöön perustuneissa terapioissa on ominaista se, että paria on autettu löytämään suhteensa vahvuudet ja voimavarat. Miten voimavarojen ja vahvuuksien hyötykäyttöön sitten päästään, riippuu jossakin määrin pariterapeutinkin työkalupakin laajuudesta. Onnistumisessa on kuitenkin kyse kuvainnollisesti vähän samasta kuin Valokuvaajan kiteytyksessä
mitä rajaa pois ja mihin tarkentaa – ken oppii sen, se täällä onnen saavuttaa
Tarina elää! mystiselläkin tavalla vaikuttaen
Ihminen on tarinoita kertova ja niistä oivalluksia tekevä olento. Tämä lajityypillinen ominaisuus ei ole menettänyt tehoaan ihmisen sivistyksen lisäännyttyä, päinvastoin.
Terapiassa asiakkaan ja asiakasperheen tarina kerrottuna elää ja vaikuttaa. Taitava pariterapeutti osaa lisäksi hyödyntää muualta kuulleita ihmisen elämään liittyviä tarinoita ja kertomuksia. Oikein annostellen yleisinhimillinen tarina tai kertomus avaa terapiahuoneessakin yllättävällä tavalla asiakkaiden visusti varjelemia ”lukittuja ovia”.
Hyödyllinen, henkevä ja hoitava tarina – sellaisen kertomisesta olen joskus saanut vaikuttavimmat kiitokset omilta parisuhdeasiakkailtani, jopa vuosia myöhemmin työskentelyjakson päättymisestä. Tämä todistaa, kuinka toimiva tarina saattaa elää mystisesti ja muutosvoimaisesti. Hyödynnän terapiatyössäni myös tätä toimivan tarinan hoitavaa elementtiä. Tässä eräs tarina, jota kylläkin sovellan useammin työpaikan ja tiimien työnohjauskuvioissa.
Kauan sitten eräällä kuninkaalla oli ongelma: hänen alamaisensa olivat likaista väkeä. Tarkastusmatkoilla hänen eteensä tuli jatkuvasti naamaltaan sotkuista sakkia. Ratkaistakseen ongelman kuningas julisti suuren kasvojenpesukilpailun.
Määräaikana paikalle kuninkaan palatsiin saapui kaikenlaista yrittäjää kuka minkäkinlaisen ihmeaineen tai vekottimen kanssa. Viimeisenä paikalle tuli hieman myöhästyneenä likainen ja rähjäinen resupekka mukanaan ämpärillinen tervaa.
Ennen kuin kukaan ennätti tajuta mitään, ukkorähjä otti sudin ja sotki muiden kilpailijoiden kasvot tervalla. Kun toisten kasvot olivat tervan peitossa, niin omat näyttivät kaikessa likaisuudessaan muita puhtaammilta.
Perhe-elämässäkin toisen synneistä on aina helpompi tehdä parannusta kuin omista. Mutta edistyykö parannuksen teko toisen virheiden esiin tuomisella? Vaikuttavassa ja muutosvoimaisessa pariterapiassa yksilö on itse oivaltanut, ettei mustamaalaaminen oikeasti kirkasta omia kasvojamme.
—-
Jos tämän blogikirjoituksen aihe kiinnostaa vielä enemmän sekä varsinkin kysymys, mikä pariterapiassa erityisesti ja yhteisesti auttaa, voit lukea lisää esim. seuraavasta ammattijulkaisusta: Benson, L.A., McGinn M. & Christenssen, A. (2012). Common Principles of Couple Terapy. Behavior Terapy. 43, 25-35.
Käsittelen terapiaa verkkosivujen ao kohdassa palvelut; siellä löydät myös julkaistun ammattiartikkelini suurryhmän kokemuksistani, nimenomaisesti sen hoitavuuden näkökulmasta. ks. www.timojuutinen.fi/terapia
Blogikirjoituksen kuvien takana olivat tällä kertaa (järjestyksessä) Gregoine Sitter, Felix Russel-Saw ja Charlie Foster.
Tämä parisuhdeuskottomuutta käsittelevä kirjoitus on jatkoa Pirkko Saision Voimattomuus (2005) teoksen, minussa synnyttämistä ajatuksista. Tätä ennen olen kirjoittanut johdanto-osan ja Rakkauden olemuksesta osassa I.
Seksuaalisuus on ihmisyyden kiehtovimpia asioista. Samalla se on (Suomessa) erityisen intiimi ja henkilökohtainen elämänpiiri. Tähän asiaan jossakin määrin perehtyneenä voin varmuudella todeta, että seksuaalisuus on aina omanlaisensa yhdistelmä biologiaa, tunteita, kasvatusta, yhteiskunnan asenteita ja monenlaista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.
Parisuhteessaseksuaalisuuteen liittyvät kokemukset muodostavat oman, varsin merkittävän plus- tai miinusmerkkisen voimatekijän. Täysin neutraali alue yhteiselämässä se on harvoin; neutraalilla tarkoitan, että se olisi sellaista samanaikaisena ja molemmille osapuolille.
Seksielämässä olemme paljaita paitsi kehollisesti myös monella muulla mielen ja merkityksen tasolla. Siksipä uskottomuus tällä rintamalla ei myöskään ole pikku juttu.
Meitä ihmisiä yhdistää (sukupuolesta, iästä, uskonnosta, sivistyksestä tai varallisuudesta riippumatta) tarve olla jollakin tavalla erityinen jollekin toiselle. Tällöin seksuaalinen uskottomuus tekona tuntuu yleisesti loukkaavalta, ja omakohtaisena sen kokee erityisen inhottavana itseään kohtaan; ammattikielellä puhutaan narsistisesta loukkauksesta. Pirkko Saision Voimattomuudessa lukijalle avautuu maisema uskottomuudesta, ja kuvatun kolmiodraaman liikkeistä kangistuneessa aviosuhteessa.
Se Kolmas
Ennen sanottiin, että avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Nykyisin hyvin usein parisuhteen ongelmat kulminoituvat tuon Kolmannen olemassa oloon. Kolmas voi hiipiä suhteeseen ihan huomaamatta ja muuttaa suhteen luonnetta ja vuorovaikutusta niin paljon, että pari päätyy sen vuoksi eroon.
Tässä blogikirjoituksessa Kolmannella tarkoitan parisuhteen ulkopuolista henkilöä, vaikka luonnollisesti suhteen `häiriötekijäksi` avioliitossa voi muodostua muukin korostuneen huomion saanut asia, kuten vaikkapa työ ja siihen keskittyminen pari- ja perhe-elämän kustannuksella.
Kuluneena vuonna 2015 julkaistiin väitöskirja uskottomuudesta. Pitkään pari- ja perheterapeuttina työskennellyt Annikki Kaikkonen tutki sosiaalityön väitöstyössään suomalaisten uskottomuutta ja parisuhdemoraalia. Kaikkosen tutkimus on kvalitatiiviseksi tutkimukseksi poikkeuksellisen laaja. Aineisto koostui eri puolilta Suomea kootusta 40:n petetyksi ja pettäneeksi tulleen syvähaastatteluista. He olivat 23–60-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkija oli erityisesti kiinnostunut siitä, miten uskottomuus koetaan, ja millaisia merkityksiä se saa elämänhistorian ja suhdehistorian eri vaiheissa.
Uskottomuus aiheuttaa luultua useammin pitkäkestoisen traumaattisen kriisin… Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta…
Muun muassa tällä tavoin uutisoitiin Annikki Kaikkosen (2015) tutkimustuloksia kahdessa eri mediassa. Otsikot ovat mielestäni kokoavia. Mutta mistä kaikesta voikaan olla kysymys, tiivistän referoimalla haastatteluissa esiin nousseita seikkoja.
Kun pettäminen paljastuu, reaktiot voivat olla rajuja eikä väkivallaltakaan aina vältytä. Prosessin vaiheet tuntuvat toistuvan. Ensin totuus saatetaan torjua tai pari pyrkii monin eri tavoin palauttamaan suhteen entisen tasapainotilan. Usein vasta tämän ensireaktion jälkeen tulevat raivo ja viha, joita seuraa suru. Kriisireaktioina seuraa ruokahaluttomuutta, unettomuutta tai turvautumista päihteisiin.
Uskottomuuden seurauksena saatetaan sairastua myös masennukseen. Petetyksi tuleminen voi olla traumaattista, mutta samalla myös vanhat lapsuuden traumat voivat aueta. Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai hylkääminen ja niihin liittyvät tunteet voivat nousta vahvasti mieleen.
Kaikkosen tutkimusotos paljastaa, että uskottomuuskriisi ei ole helpolla ohitettu. Petetyksi tulleen häpeä on sosiaalisesti suuri, varsinkin jos paljastuu, että hän saa tietää asiasta viimeisenä. Hänen identiteettinsä naisena tai miehenä joutuu katkolle.
Mitä tehdä? Miten selvitä arjessa eteenpäin?
Suomalaiset kertovat selviytyvänsä keskittymällä työhönsä ja lastensa takia. Näyttäisi tutkimustiedon valossa, että Suomessa erityisesti työidentiteetti kannattelee, silloin kun muut identiteetin osa-alueet ovat lujilla.
Tämä tuntuu kovin uskottavalta myös täällä Mikkelissä. Olen tehnyt asiakasrajapinnassa neljännesvuosisadan työtä, sekä Hämeessä että Savossa. Kuulen parisuhdekriisien selvittely- ja terapeuttisessa työssä juuri miehen kertovan, että hän tahtoo todella yrittää ja tekee työtään lastensa tulevaisuuden tähden. Työorientoitunut ja vastuullinen mies saattaa motiivinaan ilmaista: ”He ovat syyttömiä meidän toilailuihin”!
Kuva: Liliana Ledesma Alvarado
Annikki Kaikkosen (2015) väitöskirjassa ja niin ikään tuoreessa perhebarometrissa (2013) päädytään johtopäätökseen, että Suomessa uskottomuus on tällä hetkellä tyypillisin eron syy. Seuraavassa blogissani, osassa III käsittelen tätä asiaa vähän laajemmin. Kysyn tutkimustiedon äärellä, miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selvitään? Ennen sitä muutamia näkökohtia alaotsikolla… Kaikki eivät kuitenkaan eroa.
Mitä tiedetään heistä jotka jatkavat yhdessä vakavan uskottomuuskriisinsä jälkeenkin?
Ilman eroa selvinneet parit olivat työstäneet suhdettaan terapiassa pitkään. Uskottomuustutkimus kielii siitä, että olennaista niin erosta kuin uskottomuuskriisistäkin selviämisessä on se, että pari pystyy lopulta kertomaan riittävän samanlaisen tarinan, mitä on tapahtunut ja miksi. Se, että tähän päästään, edellyttää lähes poikkeuksetta juuri tuon ulkopuolisen, neutraalin ammattilaisen läsnäoloa.Asianomaisten tunnekokemukset, fantasiat ja viestien vääristymät ovat niin ilmeisiä ja voimakkaita, että on kohtuutonta ja epäreilua `taakoittaa` lähipiirin ihmisiä ja ystäviä tällaisella perhe-elämän intiimiteetin asioilla. Ahdistuneita ei tarvita lisää!
Luotettavan ja ammatillisen terapiatyöskentelyn seurauksena puoliso kykenee asettumaan toisen asemaan ja empaattisesti ymmärtämään, miltä petetystä tuntuu. Samoin petetty saa itselleen riittävän selvyyden, mikä mahdollisesti ajoi tai työnsi tekoon. Tässä kohden on syytä mainita eräs seikka. Monelle Annikki Kaikkosen selvitystä lukevalle (ei-ammattilaiselle) tulee kenties yllättävä tutkimushavainto: ”mitään varsinaista syytä ei ollutkaan!” Tässä ilmauksessa on pääpaino sanalla ”varsinaista”.
Kriisitapahtuman avaaminenon siis erinomaisen tärkeää. Parisuhdeterapeutit tietävät, että jos tähän vaivalloiseen psyykkiseen selvittelytyöhön tartutaan ja siinä sinnikkäästi edetään, työskentely palkitsee: se on kuin saranakohta johonkin uuteen. Uudella on erilaisia merkityksiä. Uusi näkyy arjessa ja asianomaisten ajankäytössä.
Ilman eroa selviytyvät parit alkavat yleensä vaalia suhdettaan aivan uudella tavalla.
Haastattelututkimuksessa olleet saattoivat sanoa, että ”kriisistä on ollut hyötyäkin”. Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta ja puhumaan paljon, myös seksuaalisuudesta. Eräs kertojia yhdistävä, heidän itsensä ilmaisema johtopäätös oli: ”asioista olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten”. Näin toteavat henkilökohtaisen parisuhdeuskottomuuden kokeneet.
Suosittu ”arjen kuvaaja” sivaltaa asiasta, vaikka emme olisi kaikkea edellä kuvattua kokeneetkaan. Oletko sarjakuvasta kanssani samaa mieltä?
Lopuksi: kaikesta, tästä raskaasta aihepiiristä huolimatta, toivon Sinulle rohkeutta ja toiveikkuutta… Erään uutukaisen laulun sanoin ja sävelin.
Löydät tämän Harmaita enkeleitä -biisin esittäjäyhtyeen uusimmalla albumilla:
Exit – kauneutta ja kipua (2015)
Tällä alla olevalla linkillä Sinun pitäisi päästä kuuntelemaan lataamatta;
klikkaa linkin oikeassa reunassa olevaa palkin kohtaa Listen – Exit Harmaita enkeleitä
