Tag Archive for: sovittelu

PARISUHDEUSKOTTOMUUS JA KATKERUUDEN HAASTE

/by

Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste. Tervetuloa jatkamaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) aloittamaa blogijuttujen sarjaa, kovin kivuliaasta parisuhde-elämän ilmiöstä. 

Edellisessä, kostoa käsittelevässä blogijutussa viitattiin Acting out -toimintaan; siihen, että ryntäämme toimintaan harkitsematta lainkaan mahdollisia seurauksia.

Silloin kun puhumme ”uskottomuuden kostossa”, tällaisen Acting out -toiminnan taustalta löydämme monenlaisia tekijöitä. Ei vähiten ihmisen vaikeutta ilmaista alkukantaisia tunteita inhimillisesti rakentavalla tavalla.

Tässä nyt esillä olevassa blogikirjoituksessa on kyse hiukan samanlaisesta tunne-elämän haasteesta elää ja toimia, silloin kun kokemuksena on ”petettynä avo- tai aviosuhteessa”.

Kirjoitan katkeruuden mielenmaisemasta, samalla kertaa ilmeisenä, arveluttavana ja haastavana asiana. Otsikko bloggaukselle voisi olla toinenkin, vaikkapa muotoa ”tunteiden tukahduttaminen polkuna katkeruuden tiellä”. 

Sade – Suru – Kaipaus

KATKERUUS EI KAUNISTA

Se, että tulen seksuaaliseroottisesti petetyksi kumppanin taholta, jonka kanssa olen kokenut paljon hyviäkin aikoja, on karmeaa kalkkia! Tätä ei kukaan kiellä, terapeutti varsinkaan.

Joskus ja joillakin meistä on aivan tavallista sellainen taipumus, että ”unohdetaan asia”.

Tarkoitan: Ei tunneta tunteita, ei muistella menneitä. Surulle ei ole sijaa. Tässä strategiassa on kuitenkin sudenkuoppansa. Kuvaan sitä lyhyesti. Sovella, jos sopii, ja ota esitettävästä koppia, kun tulee kohti.

Siteeraan lähes sanasta sanaan eräältä taannoiselta asiakkaaltani tullutta, joka vuosia uskottomuuskriisin selvittelyn jälkeen kirjoitti minulle; alkuperäisen kirjoittajan luvalla.

Kaipaan kumppania, mutta samalla syytän häntä ja olen vihainen. Sen sijaan, että antaisin itselleni luvan olla vihainen, ajattelen, kenties vanhempieni opettamana, että yleensäkin vääryyksien edessä meidän kuuluisi korkeintaan olla vain surullisia. Niinpä tukahdutan tämän vihatunteeni. En kerro peloistanikaan kenellekään toiselle, koska en halua olla taakkana muille. Pidän mölyt mahassa. Olen tällä tavoin vahva, ajattelen.

Niinpä… mutta!

Mikäli edellä kuvattu strategia on – Sinullekin lukija – vahvana sisäistynyt, ja samalla kohtaat syvän ja omakohtaisen, ns. narsistisen loukkauksen, jollainen uskottomuus kokemuksena tiedetään olevan, on kehityskululle olemassa vaaran merkit. 

UHRIUTUMISEN VAARA

Oletko joskus kuullut tämän psykologisfilosofisen tiivistyksen?

Katkeruus kiinnittää huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Kateus kiinnittyy siihen, mitä toisilla on. Niistä versovat masennus ja vihan filosofiat. Teoriassa ja inhimillisen usein käytännössä.

Ellemme pysty luottavaisesti kertomaan kaikenlaisista tunteistamme toiselle ihmiselle, purkamattomat syytöksemme jäävät seuraamaan meitä kaikkialle.

”Saatamme lopun ikämme tuntea olevamme uhreja”, tietää psykologia kertoa. Ilmeinen vaara on, että kuljemme päivästä toiseen ”ei-rakastavaisina”, vihan ja syytöksen tunteita hautoen. Samalla alamme kasvattaa myös oman syyllisyytemme taakkaa, itse sitä havaitsematta.

Uskottomuuden kokeneen on vaikea olla myötätuntoinen kumppanilleen, koskapa samalla tuntee aitoa vihaa.

Tunnetko Sinäkin kuten monet kaltaisesi sanovat: ”Vaikka kuinka yrittäisin löytää helliä ja rakastavia tunteita, lopulta tunnen vain ärtymystä tai täydellistä turtumusta”.

Tämä ristiriitainen olotila ilmenee varsinkin makuuhuoneessa, juuri siellä missä kumppani kertoi tunteneensa hullaantumisen hetkiä. Epäilemättä mielenmaisema makkarissa muodostuu petetyksi tulleelle ristiriitaiseksi. Minäkin tahtoisin olla haluttava, vieläkin!

Tässä kohden valistunut arvaukseni kuitenkin on, että ristiriitaiset ajatukset kiertävät useamman kuin vain yhden ihmisen pääkopassa, ja kuka ties vielä sillä poissa olevalla kolmannellakin.

TILA, AIKA JA AMMATTI-IHMINEN – APUA TARJOLLA – LÄMMÖLLÄ JA LUOTTAMUKSELLA!

Parisuhdeterapia toteutetaan yhteisenä parisuhdeterapiana tai yksilökäynteinä. Sama asetelma koskee sovittelutyöskentelynä sovittuja tapaamisia. Olen kirjoittanut sovittelusta aiemmissa blogeissani videon kera. Kirjoituksen lopussa linkki TTT:n Sovitteluvideoon.

Tietäisin, neljännesvuosisadan kokemuksen läpäisemänä, kertoa monista, aivan tavallisista työikäisistä, jotka ovat tätä pettäjän ja/tai petetyn yksilöllistä ja/tai yhteistä sisäistä tunneristiriitaa ratkaisseet toisin, elämänsä kannalta rakentavalla tavalla.

He ovat yksilöinä paljastaneet salaiset vihan ja pelon tunteensa. Henkilö on pystynyt tuntemaan ja purkamaan myös surunsa ja todellisen haavoitetun kaipauksensa.

Esimerkin tarjoaa henkilö, jonka vuosia myöhemmin tullutta tekstiä aiemmin siteerasin. Hän nimittäin kertoi pitkän kirjeensä lopussa kiitollisena:

Sydän, sivistys ja suhdeseksi, kaikki nämä ovat meillä tänään balanssissa. Saimme elämänjärjestystä palauttavaa apua.

Apua lämmöllä ja luottamuksella. Parhaimmillaan uskottomuuden kokeneen henkilön perusteeton ja kohtuuton syyllisyys ei näin ota niskalenkkiä. Hän alkaa suhtautua paljon tyytyväisemmin itseensä ja toiveikkaammin kykyynsä huolehtia tarpeellisista asioista kriisissään.

Osa pariskunnista käy yhteisen elämänsä rehellisimmät keskustelunsa uskottomuuden jälkeen. Sekin tiedetään, että pettäminen nostaa pintaan kaikki tunteet vihasta täyttymättömiin odotuksiin ja pelkoon toisen menettämisestä.

Mutta kumma kyllä, juuri näiden tuntemusten käsittely yhdessä (tai kolmisin pariterapeutin avittamana) voi parhaimmillaan avata parille portit läheisyyteen, joka on vuosissa väljähtynyt.

Huomaa, se mitä totesin edellä `portista ja läheisyydestä`, en lainkaan pyri himmentämään uskottomuuden kipeää ja suhdetta rikki repivää kokemusta.

 

… ALOITA SOVELLETULLA TEHTÄVÄLLÄ!

Kun aiemmin tässä blogikirjoituksessa viitattiin katkeruuden, kateuden ja toisaalta masennuksen ja vihan filosofiskäytännölliseen logiikkaan, on sen täydennykseksi todettava myös tämä:

Kiitollisuus on vastamyrkkyä edellisille: se auttaa kiinnittämään huomioni siihen, mitä minulla jo on ja jopa iloitsemaan siitä.

Voisiko tämä toteutua myös lukijan kohdalla?

Kannustan Sinua eteenpäin seuraavan kotitehtävän avulla. Se on hyväksi havaittu nimenomaisesti tällä ei-katkeruuden tiellä. Tehtävässä on kysymys ns. tunnekirjeestä.

Voit tehdä tehtävän tismalleen ohjeiden mukaan tai Sinulle sopivalla sovelluksella. Tärkeää kuitenkin on, että annat aikaasi asialle. Kyyniseksi ja katkeraksihan Sinä et tahdo tulla, ethän?

Tässä rakennetta avuksesi:

Rakas _______

Kirjoitan Sinulle, koska haluan kertoa tuskastani tällä hetkellä. Etsin omissa mietteissäni myös tapahtuneen kokonaisuutta. Kaipaan itseni suhteen oikeaa anteeksiantoa ja rakkauden tunteita. 

(1) Olen vihainen siitä, että…

Olen vihainen, koska…

Minua suututtaa, kun…

En pidä siitä, että…

Toivoisin, että…

 

(2) Olen surullinen siitä, että…

Olen surullinen, koska…

Minua surettaa, kun…

Olisin halunnut…

Odotin, että…

 

(3) Pelkään, että…

Minua pelottaa, koska…

Pelkään myös…

En halua…

Tarvitsen…

 

(4) Olen pahoillani, että…

Olen pahoillani, koska…

Suren sitä, että…

Haluaisin…

Toivoisin…

 

(5) On minulla kiitettävääkin tänä minulle inhottavana aikana.

Kiitos että kuuntelit silloin, kun…

 

Seuraava bloggaukseni suuntaa anteeksiantamisen kipeään kysymykseen,

sinne klikillä tästä.

Lupamaani TTT:n sovitteluvideoon suoraan tästä.

Tämän blogikirjoituksen kuvat löytyvät Pixabay ja Timo Juutinen fotogalleriasta.

 

 

 

 

 

HARKITSEN AVIOEROA (osa II)

/by

Avioerosta. Tämä Harkitsen avioeroa osa II on suoraa jatkoa aloitusosalle, jossa pääpaino oli eroamisen juridinen aikataulutus. Nyt puolestaan pysähdytään enemmän eroprosessin henkisen puoleen.

 

MITEN KAUAN – henkisesti…?

Ensinnäkin on todettava, että parit toteuttavat eroajaan yksilöllisesti – myös eroamisen henkinen kesto on yksilöllistä. Silti joitakin suuntaviivoja sen kestosta voidaan esittää.

Perustan tässä kirjoittamani saatuihin tutkimushavaintoihin maailmalta ja meiltä Suomessa. Pyrin lukemiani selvityksiä, varsinkin ulkomailla tehtyjä, peilaamaan asiakashavaintoihini työssäni.  Olen työhuoneessani Mikkelissä ja aiemmin Hämeessä tavannut tähän mennessä yli 2 200 eri tavoin parisuhdekriisissä tai muutoin perhe-elämänsä pulmissa ollutta suomalaista.

Prof. David A. Chiriboga on eräs ansiokas perhe-elämän ja avioeron tutkija. Hänen mukaansa avioero aiheuttaa yhden voimakkaimmista stressitilanteista työikäisen ihmisen elämässä. Ainoastaan läheisen kuolemassa stressipisteet saattavat olla korkeammat. Hän toteaa yksiselitteisesti, että avioeron stressille on ilmeistä sen ”pitkäkestoisuus”. Eroasetelmasta riippumatta.

D.A. Chiriboga jaottelee avioeron kolmeen eri vaiheeseen. 

  1. Odotusvaihe. Se on aika eropäätöksestä siihen hetkeen, kun muutetaan erilleen.
  2. Muutosvaihe, joka kestää hänen havaintonsa mukaan noin 8 kk ajan.
  3. Pitkäkestoinen sopeutumisvaihe. Se voi kestää 3-4 vuotta.

Odotusvaihe (The Anticipatory Stage) alkaa eropäätöksestä ja kestää erilleen muuttamiseen asti. Mistä johtuvat tämän vaiheen stressikokemukset? Ehkäpä keskeistä on se tosiasia, että eroavien elämäntilanne on jo ennen eropäätöstä ollut henkisesti raskas, ja usein monella tavoin. Mutta vielä tässä odotusvaiheessa monikaan ei halua kertoa näistä aikomuksistaan toisille ihmisille.

Vaikka tiedän, että salaisuuden pitäminen on monelle raskaampaa kuin kertominen, silti moni kuitenkin valitsee vaikenemisen.

Lisäksi on aivan tavallista, että toinen puolisoista elättelee parisuhde-elämän eheytymisen mahdollisuutta. ”Tunteet riepottelevat ja tempoilevat”. Ei ole siis ihmeellistä, että läheisyys, ahdistus ja epävarmuus vaihtelevat puolisoiden mielessä. Onhan molemmilla kuitenkin muistoja keskinäisestä rakkaudesta jossakin yhdessä olon vaiheessa.

Näistä vallitsevista asioista syntyy jännitteitä, jotka ovat omiaan synnyttämään yksilökohtaista stressiä.

Muutosvaihe (The Impact Stage) on nimensä mukaisesti sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Perheen tila tulee ympäristön tietoon. 

Uuteen sopeutumisessa kuitenkin mieli työstää monenlaisia ajatuksia ja tunteita; puhutaan emotionaalisesta eroprosessista, jolloin ilmenee mm. syyllisyyttä, uhriajattelua tai itsetuhoajatuksia. Myös päihteiden käyttö tunteiden helpottamiseksi voi olla yleistä. Vanhemmuuden käytännön toteuttaminen erillään ensimmäisenä vuonna näyttäytyy samanaikaisesti sekä mahdollisuutena että haasteena.

Pitkäkestoinen sopeutumisvaihe (The Long-Term Adaptation) on sekin yksilöllistä, kuitenkin lähes aina vuosissa kestävää. Avioerosta ja sen pitkäkestoisuudesta, Jouko Kiiski toteaa väitöskirjassaan Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään? että ”näyttäisi kestävän kolmesta neljään vuotta”.

Näinkö kauan? 

Virkatyövuosinani perheneuvojana ja johtajana ohjasin eroryhmiä Mikkelissä. Muistan hyvin, kun joku osallistuneista saattoi ryhmässä puhua ja purkaa tunteen vallassa yhteiselämän tilanteitaan, vaikka tämän avioerosta oli jo kulunut seitsemän vuotta. Henkilön kerronta oli niin elävää kuin hän kertoisi edellisen viikon tapahtumista.

Minulle tämä ilmentää sitä, että puhe eron emotionaalisesta pitkäkestoisuudesta ei ole ainoastaan teoriaa.

Samalla se saa meidät kysymään, millaista elämä olisi, vaikkapa tuon mainitun eroryhmäläisen kohdalla, jos henkilö olisi päätynyt asiallisen avun ja tuen piiriin selkeästi aiemmin. Toteutuipa tämä tukea antava keskusteluterapia ennen tai jälkeen juridisen eron. Tai vieläpä niin, että asianosaiset ymmärtäisivät käyttää ammattilaisen sovittelupalveluja, sen miettimiseen, valitaanko ja edetäänkö perheessä eron vai jatkamisen tiellä. 

Yhteisiä asioita – ratkottavia ja/tai oikaistavia – ei tavallisesti tarvitse keksiä, kuten seuraavassa kuvassa (Avioero prosessina) tiivistettynä ilmenee.

Onnellinen se, joka löytää näiden isojen asioiden äärelle luotettavan ja puolueettoman ammattilaisen johtamaan keskustelua.

AVIOERO – prosessikuvaus…?

 

Viivähdä edellisen kuvan äärellä vähän pitempään – varsinkin jos parhaillaan pähkäilet omalla kohdallasi blogitekstini asioita. Kuvan sisältö saattaa virittää Sinussa tarpeellista aika- ja sisältöperspektiiviä.

Mielestäni jokaisen avioeroa – perustellusti harkitsevan – kannattaa miettiä ja varmistua siitä, ettei ero toisi suurempia ongelmia kuin se ratkaisee.

Ja tämäkin on syytä todeta: jokaiselle meille näköalattomuus tulevaisuushorisontissamme on kivuliasta kestää.

Blogitekstin otsikkona oli Harkitsen eroa. Tein tässä kirjoituksessa tietoisen rajauksen, jotta jutun pituus ei `pudottaisi lukijoita pois`. Rajaus merkitsee mm. sitä, että avioerokriisi saattaa lukijasta tässä kuvautua ainoastaan ikävänä ja kielteisenä menetyskriisinä. Vaikka se usein on juuri sellaisena koettua, tiedän pitkän työkokemukseni perusteella, että muukin on mahdollista.

Avioero sisältää myös mahdollisuuden; mahdollisuus johonkin uuteen ja toimivampaan, parisuhde- ja perhe-elämän kannalta palkitsevampaan kokemukseen yhteiselämästä. Eroamisen jälkeinen aika voi parhaimmillaan ilmetä vanhemmuustehtävän vahvistumisena äitinä ja isänä. Tästäkin on näyttöä. Kirjoitan kuitenkin näistä näköaloista ja erityisesti avioerosta selviytymisestä toisessa blogitekstissä.

Palaan Lopuksi vielä videoon, jonka julkaisin YouTubessa ennen koronaa. Viittaan siihen, koska jutun alussa (osa I) mainittu soittaja myös tukeutui tähän otokseen, kun halusi myöhemmin puolisonsa kanssa selvitellä asioitaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) työhuoneessa.

Käsittelen tallenteessa nimensä mukaisesti suhdesovittelua, ikään kuin aikaa avo- tai aviosuhteen siinä vaiheessa, kun eroa vielä vakavasti harkitaan. Videossa on virikkeitä ja sovittelun kokeneiden kertomuksia.

Linkitä videoon: https://youtu.be/VFIqM27FVSc

Ps. Kaikki Timon teema-videot (10) löydät etusivun kautta: https://timojuutinen.fi/

PARISUHTEEN ja PERHE-ELÄMÄN SOVITTELU … 5 TEESIÄ TUUMATTAVAKSI

/by

Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu. Tämä on johdannon jälkeinen blogikirjoitus sovittelusta. Polttopisteessä on parisuhde- ja perhe-elämä, ja nimenomaisesti ajankohtana, kun siinä elävillä eroajatukset valtaavat alaa. Kirjoitan Mikkelissä, katselen asiaa avarammin.

Olethan katsonut tähän liittyvän videoni!

 

 

En ollut lukemassa Aamulehteä, kun oheinen ilmoitus (19.11.1944) siinä julkaistiin.

 

Pastori Matti Joensuu ei voinut vain katsoa sivusta, kun avioerot sotavuosina (ajalla 1938-1945) kolminkertaistuivat Suomessa, ja Tampereella muutos oli 12-kertainen.

Hän keräsi rahaa toiminnalleen kaupungin tehdaspatruunoilta, joista joku totesi: kerrankin pappi on oikealla asialla. Siitä alkoi työ ”avioliittokurjuuden lieventämiseksi” kirkossa. 75 vuotta myöhemmin voimme todeta, että perheneuvonta Suomessa on eräs kirkollisen työn lippulaiva. Parhaimmillaan arjen Ilosanomaa, olkoonkin että kirkon ensisijainen kutsumus on sielun pelastussanoman julistaminen Jeesuksen viitoittamana (Matt. 28:18-20).

Itsekin olen toiminut tuon lippulaivan miehistössä (1995-2000) ja johtajana (2000-2007). Tuona aikana tein säännöllisesti pyydettyä parisuhteen ja perhe-elämän sovittelua.

Yksityispuolelle siirryin keskuksen johtajan virasta vuoden 2008 alussa. Virkatyöaikana ja samoin nykyisissä tehtävissäni Mikkelissä minua sisäisesti ohjaa se ajatus, joka oli pastori Joensuulla: evankeliumin innoittamana tosiasiat tunnustamalla!

 

Eroaminen ei pieni juttu 

Eroasia on tärkeä, rohkenen väittää, edelleen. Samoin uskallan vankan työkokemukseni perusteella esittää, että parisuhteessa elävälle (miehelle tai naiselle) eroaminen emotionaalisesti ei ole ”suit sait” -juttu.

Varsinkin avioliitossa ero ei ole kuin kuuden kuukauden harkinta-aika ja sen jälkeen ero on sillä selvä. Ei todellakaan. Eroa tehdään ja erosta toivutaan jo kauan ennen eroa ja kauan eron jälkeen. Meneekö kukaan avioon erotakseen?

Lähestyn eroasiaa ja sen ympärillä tehtävää työtä viiden teesin avulla. Suosittelen ennen niihin perehtymistä katsomaan virikevideon ja lukemaan johdannon sovittelusta, mikäli et vielä ole niihin törmännyt. 

 

Teesit – mitä ne ovat? 

Teesit ovat halki vuosituhansien palvelleet impulsseina jonkin kulloinkin tärkeäksi koetun asian tuumailussa, keskustelussa ja väittelyssä. Kun tässä rakennan viisi teesiä, pointtia tai ikkunaa, ei kyse ole tällä kertaa mistään ohjelmajulistuksesta, jolle odotan lukijalta antiteesejä. En pyri nostattamaan väittelyä, vaan pikemminkin jakamaan perusinfoa asiasta yksilöllisen pohdinnan tueksi.

Kirjoitan siinä toivossa, että jokin ikkunoista avartaisi asiaa, tarjoaisi väläyksen, vilauksen tai vahvistavan totuuden. Jos kirjoitus kolahtaa henkilökohtaisesti, kysele itseltäsi — pitääkö kuvattuun asiaan puuttua ja ryhtyä tilannetta jotenkin muuttamaan? Tulevaisuutta tehdään tänään!

Kenellä on vastuu paremmasta työelämästä ja toimivammasta perhe-elämästä? Siteeraan tässä kunnioitettua ex-presidenttiä. Rauhan nobelistimme Martti Ahtisaari oli tunnettu konfliktien selvittäjä maailmalla. Lukuisia kertoja hän sanoi: ”Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa”… ja jatkoi ”kun ne ovat ihmisten aikaansaamia, he myös ne ratkaisevat.”

 

Teesit pari- ja perhe-elämän erosovittelusta  

A)     Perheasioiden sovittelu on lakisääteistä mutta alikäytetty tukimuoto! 

”Yksin on selvittävä” -asenne, kiireellinen elämäntapa tai tietämättömyys palvelutarjonnasta lienevät yleisimmät selittäjät sille, miksi liian moni keski-ikäinen jättää tämän palvelukortin kääntämättä. Tuen lähteistä huolimatta. Ammatillista tukea ja apua näissä kysymyksissä ovat perinteisesti tarjonneet kaupunkien sosiaalitoimi ja kirkon perheasiain neuvottelukeskukset. Myös jotkut yksityiset palvelutuottajat toimivat aktiivisesti tällä sektorilla.

Perheasioiden sovittelusta säädetään avioliittolain 5 luvussa ja sosiaalihuoltolain 17 §:ssä. Avioliittolain mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on ensisijassa pyrittävä ratkaisemaan perheenjäsenten keskinäisissä neuvotteluissa ja sopimuksella.  Sovittelijan tehtävänä on kiinnittää erityistä huomiota lapsen aseman turvaamiseen. Suomessa myös avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat käyttää perheasioiden sovittelua. Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu, siihen voi  hakeutua myös tilanteessa, jossa vanhemmat ovat jo eronneet ja perhe pyrkii sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. On tärkeä löytää uutta, kiinteää maata jalkojen alle.   

B)    Reunalla pelottaa! 

Tällaiset tuntemukset ovat tuiki tavallisia ihmiselle, joka syystä tai toisesta on parisuhdekriisissä. Tätä kokemusta ei ikä määritä: ”loukattu lapsi vihaa ja vapisee”. Suhdekriisi odottamattomana puristaa, ja kaiken keskellä pitäisi löytää vakautta tulevaisuuteen. Samuli Edelmannin Reunalla biisi on paljon puhuva. Emme ohita sitä ennen kuin siirryn tähdellä *** merkittyyn reunahuomautukseen ja seuraavaan teesiin. 

*** Myös mieheen sattuu. Ehkä tuntemusten ilmiasu saattaa miehillä olla kovinkin erilainen verrattuna naisen vastaavaan. Jos en osaa / kykene ilmaisemaan sanoilla tätä itseeni liittyvää pettymyksen kokemusta, teen sen toiminnan kautta: peräännyn, pakenen ja menen luolaani. Moni nielee asian liuottamalla, turruttamalla päänsä ja pakenemalla näin tilanteesta. Pakoni saattaa näyttää toisille välinpitämättömyytenä, todellisuudessa kyse on tilannepelosta ja puutteellisesta kyvykkyydestäni käsitellä tätä emotionaalisesti koskettavaa tapahtumaa. Toinen suojautumissävytteinen reagointitapa on ”raivokas toisen syyttäminen”. Olipa sitten kyse miehestä tai naisesta, myös tämä ilmentää samaa psykologista hätää ja keinottomuutta.

C)     Perheasioiden sovittelu on luottamuksellista! 

Sovittelijaa koskee tavanomaista tiukempi salassapitovelvoite, mikä erottaa sovittelun muusta sosiaalitoimen neuvonta- ja auttamistyöstä. Sovittelija ei saa ilmaista sovittelussa saamiaan tietoja kenellekään ulkopuoliselle, ei edes tuomioistuimelle, vaikka häntä haluttaisiin kuulla todistajana oikeudenkäynnissä. Sovittelijalla ei ole oikeutta oma-aloitteisesti hankkia perheestä tietoja muilta viranomaisilta. Salassapitovelvoite ei kuitenkaan sido sovittelijaa, jos sovittelussa ilmenee lastensuojelun tarve. Tällöin sovittelijalla on velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille.

D)     Tarvitaan kaksi hattua! 

Sovittelijalla ei ole ainoastaan yhtä hattua hyllyllä. Tällä vähän ammattilaisten kielenkäyttöön liittyvällä kielikuvalla kahdesta hatusta tahdotaan ilmaista seuraavaa: sovittelija ei sovitteluprosessissa suostu tai kieltäydy käsittelemästä ainoastaan toista, eron tai yhdessä jatkamisen polkua, ainoana vaihtoehtona.

Miksi?

Se olisi epärehellistä ja vaillinaista ammattikokemuksen jakamista perheen kriisitilanteessa. Sillä yksilöt väistämättä pohtivat itse tykönään molempia valinnan vaihtoehtoja sekä näiden eri polkujen tuomia uusia kasvuhaasteita ja mahdollisuuksia. Kokeneella ammattilaisella on pelisilmää siinä, milloin henkilöiden ajatusta selkeyttää ´mutkat suoriksi` -vetäminen, ja keiden kanssa mutkista muistuttaminen on juurikin tarpeellisen tähdellistä.  

E)     Asiakaspalaute paljastaa! 

Lähi-ihmissuhteisiin liittyvä ja huolella hoidettu sovitteluprosessi vaikuttaa myönteisesti asianosaisten kanssakäymiseen. Tämä näkyy rakentavamman vuorovaikutuksen lisääntymisenä ja luottamuksen palautumisena. Se, että kommunikointi vilkastuu ja sen laatu paranee, yleensä vähentää riitelyn määrää ja kestoa minuuteissa.

Eräs tässä siteeraamani otos kuvaa hyvin sovitteluasiakkaiden yleisimmät palautteet, kun tätä palvelua käyttäneiltä kysyttiin sovittelun hyödyistä ja vaikutuksista. (Lähdekoonti: Marina Bergman-Pyykkönen Fasper-hanke / Suomen sovittelufoorumi 2013)

Ryhmittelen palautteet ”täplällä”  merkityiksi nipuiksi. Jokaisen täplän alla on siis useita samaa asiaa/kokemusta kuvanneita henkilöitä ja palautekirjoituksia.

  • Mahdollisuus / turvallinen paikka puhua (itseisarvo)
  • Vuorovaikutuksen paraneminen; uusien riitojen välttäminen
  • Omaan käytökseen kohdistuvan pohdinnan herääminen (mm. provosoinnin välttäminen / sen huomaaminen, ettei avoin puhuminen ole itsellekään helppoa, vaikka vaatii sitä toiselta)
  • Oman tunnetilan rauhoittuminen
  • Asioiden tarkastelu lapsen tarpeiden näkökulmasta
  • Sopiminen lapsen elämään liittyvistä asioista (huolto, asuminen, tapaamiset, jaetun vanhemmuuden käytännöt) 
  • Usko tulevaisuuteen vahvistui

 

Mikäli olet parhaillaan parisuhdekriisissä tai muutoin tunnet pohtivasi eroa häiritsevän usein, ehdotan uuden ja rohkean askeleen ottamista ammattilaisen suuntaa. Saatat yllättyä myönteisesti, kun kipu- ja kitkakysymyksiä ei tarvitse tuunata ainoastaan omin voimin. 

Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu on Sinuakin varten.

Pysy linjoilla!

Seuraavassa – Timon Työnohjaus ja Terapia  Teemaklinikan – blogikirjoituksessa kohdistan katseet työelämän asioihin ja siellä etsittäviin sovinnollisiin ratkaisuihin.

 

 

 

 

 

TTT:n videotuotantoa (10)

/by

UUSIN

VÄLÄYKSIÄ VASTAANOTOLLA…

KORONA-AJAN KONSULTOINTEJA

Ystävänpäivänä 14.2.2021

 

KOKONAISINA!!!

 Lyhyt Traileri

TTT:n ´Toimintafilosofiasta´

myös Blogikirjoituksiin

Huom! Jos nuoli videoon ja Pythagoran maljaa ei Sinulla näy, silloin KLIKKAA TYHJÄÄ TILAA!

Videot jatkuvat… >>>>

TYÖYHTEISÖSOVITTELU

– Restoratiivisesti –

Kysy ja vastaa -periaatteella

Syventävä blogiteksti (syyskuussa 2019)

 

Suhdesovittelua – kun ihmissuhteet solmussa

Sisältönä parisuhde- ja perhe-elämä

syventävä blogiteksti (elokuussa 2019)

 

Kaikella on mittansa

6 minuuttinen – – – työhyvinvoinnin puolesta – – –

 

Hybridi hyödyttää!

 – – – Polku parempaan työelämään – – –

 

Monipuolisin – – – Esittelyinfo – – –

 

Katsotuin – – – Pallo haltuun yhdessä – – –

Komppaa 3K Savo!

Tätä videota ei suinkaan pidä unohtaa tai ohittaa… Parneri Timo Juutinen … mm. Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA) äärellä.

 

Tapaamisiin! 

https://www.timojuutinen.fi/yhteys/

Miksi avioliitto purkautuu?

/by

Osa III

Ero – Miksi avioliitto purkautuu?

Pirkko Saision palkittu teos Voimattomuus (2005) on myös tämän kolmannen blogitekstini ponnin.

läheisyyden puute parisuhteessa

Kirjan juonta paljastamatta, mietin kanssasi parisuhteen pysyvyyttä. Tuumailen tässä asiaa käänteisenä. Kysyn, miksi avioliitto purkautuu? Tukeudun kahteen arvostamaani tutkijaan, toinen heistä tuo tutkimushavaintonsa maailmalta, toinen on kaksi väitöskirjaa tehnyt ”maakunnan poika”, entinen juvalainen.

Steve Duck on pitkään askaroinut parisuhdepysyvyyden ja toisaalta erotutkimuksen parissa. Hän luokittelee moniin empiiriisiin selvityksiin perustuneena neljä yleisintä eron syytä. Tiivistän Duckin viestiä.

Miksi parisuhde päättyy?

  1. Suhde on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan, jos puolisoiden arvot tai persoonallisuudet ovat liian erilaiset. Empiiriset havainnot tukevat sellaista näkemystä, että usein nämä liitot solmitaan hyvin nuorina joko vanhempien painostuksesta tai mielenosoituksellisesti heidän käsitysten vastaisesti. Myös yllättävä, odottamaton raskaus saattaa löytyä merkittävänä taustatekijänä
  2. Avioliitto hajoaa, koska sitä ei hoideta. Keskinäinen vuorovaikutus ei toimi, tasa-arvo ontuu. Nainen saattaa olla erityisen tyytymätön perinteen mukaiseen roolimalliin ja siitä johdettuun elämäntapaan, joutuessaan vielä kodin ulkopuolisen työn ohella vastaamaan kodinhoidosta ja lapsista ilman miehen apua. Ennen pitkää suhteen tunnesuhde kuihtuu, koska virta puolisoiden välillä on ehtynyt
  3. Puolisot muuttuvat ja kehittyvät eri tahtiin ja eroon toisistaan. Kummankin muuttuminen ja yksilöllinen kehittyminen on sinänsä normaalia, varmaa ja väistämätöntä. Kysymys onkin siitä, että he suhtautuvat elämässä eteen tuleviin haasteisiin tavalla, joka saa heidät loittonemaan toisistaan. Henkilökohtaiset muutokset eivät kanna yhteiseen pesään! Toinen voi joutua työttömäksi toisen menestyessä urallaan. Elämä kodin ulkopuolella on monin verroin innostavampaa kuin yhteinen elämä perheessä. Jos puoliso kokee itsensä toteuttamisen uhatuksi tai jos hän on jatkuvan halveksunnan ja kritiikin kohde
  4. Suhde katkeaa äkillisesti, kun puolisosta paljastuu jotakin, mitä on mahdotonta hyväksyä, esimerkiksi uskottomuus, petos tai rikos

pettaminen_2

 

Amerikkalaisissa tutkimuksissa useimmin toistuva avioeron syy on uskottomuus. Tämä mainitaan eron perusteeksi lähes kaikissa selvityksissä. Toisena kärkisyynä esitetään yhteen sopimattomat persoonallisuudet ja taloudelliset ongelmat. Muita yleisiä avioliiton hajoamisen syitä ovat kommunikaation ja rakkauden puute perhe-elämässä. Samalla on syytä muistaa, että tosiasiassa eron syitä on runsaasti, eikä mikään niistä ole yksistään selittävä tai ratkaisevasti muita yleisempi. Yleensä kokonaisuus koostuu osista.

 

Suomalainen avioero 2000-luvun alussa oli Jouko Kiisken väitöstutkimuksen aihe, alakysymyksillä
Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään?

Jouko Kiisken (Diss 2011) kotimainen  tutkimusjoukko valittiin Väestörekisterikeskuksen tilastokannasta satunnaisotannalla Manner-Suomesta. Otantaan tuli mukaan 800 miestä, jotka olivat syntyneet vuosina 1967–1976 ja eronneet vuosina 2004–2007. Lisäksi otantaan valittiin mukaan miesten entiset aviopuolisot. Tutkimukseen saatiin mukaan 224 miehen ja 311 naisen vastaukset, mikä oli 33,4 % koko otoksesta.

Yleisimmät eromotiivit olivat

  1. läheisyyden puute, jollaisina kuvattiin kommunikaatiovaikeudet, suhteen hoitamattomuus, rakkauden ja intohimon puute sekä seksiongelma
  2. erilleen kasvu, jotka tässä tutkimuksessa tarkoittivat puolisoiden erilaisia elämän tavoitteita ja elämän pyrkimyksiä sekä sitä, että ”puoliso ei ymmärrä unelmiani ja en ymmärrä puolisoni pyrkimyksiä”
  3. toisen puolison itsenäistyminen, joka voi ilmetä selkeänä pyrkimyksenä päästä pois avioliitosta, jotta voisi aloittaa itsenäisen elämän. Itsenäistymishalu voi ilmetä myös epäsuorasti esimerkiksi uskottomuutena

Jonkin verran harvinaisempia eron syitä olivat oma itsenäistyminen, puolison ongelmallinen käytös ja oma ongelmakäyttäytyminen.

Tämä ilmaus puolison itsenäistymisestä eron taustalla on mielenkiintoinen. Tunnetun attribuutioteorian mukaan ihmisillä on taipumusta nähdä negatiivisiksi koettujen asioiden syy itsensä ulkopuolella. Siksi lienee ymmärrettävää, että vastaajat näkevät avioeron syyn mieluummin puolison itsenäistymisessä kuin omassa vapauden kaipuussaan. Sama koskee ongelmakäyttäytymistä. Eli omaa elämäntapaa ei arvioida niin kriittisesti kuin toisen toimintaa.
Jouko Kiisken (2011) väitöstutkimus osoitti, että naiset löysivät kuluvan vuosituhannen alussa miehiä enemmän avioeron syitä. Tämä puolestaan selittää naisten lisääntynyttä aktiivisuutta avioliiton purkamisessa. Kotimaisista selvityksistä muutoinkin selviää, että nykyisin (erityisesti kaupungissa elävät) naiset odottavat parisuhteeltaan aikaisempaa enemmän henkilökohtaista laatusisältöä ja parisuhdeläsnäoloa. Se, miten tämä asia konkretisoituu ja tiedotetaan niin, että vastaanottopäässä syntyy kohtuullinen ymmärrys ja toimintaoivallus, onkin jo oma `farssinsa`.

läheisyyden puute parisuhteessa

Lisäksi meidän on syytä kysyä vastuullisen vakavasti, mitä lapsemme (jos heitä on meille suotu) ajattelevat ja odottavat meiltä aikuisilta. Liitän tähän erään, mielestäni erinomaisesti onnistuneen perhe-elämän todellisuuskuvauksen lapsen kokemusmaailmasta. Vaikka videon fokus on nimenomaisesti työelämän ja perhe-elämän soveliaammassa yhdistämisessä, luulen katselijan tavoittavan ”marraskuisessa menossa” muutakin: varsin hyvä tuokiokuva siitä, miten keskinäisen yhteyden kadottaminen perheessä koetaan.

http://www.youtube.com/watch?v=w52f4sEhV5s

Edellisen laulun sana… ”joten käänny ja kävele, koska me ei olla enää me!”… herättävät minussa mielenkiinnon kirjoittaa omia havantojani 25 vuoden aikajaksolta. Kuvaisin sitä, miten perhe-elämän kriiseistä on selvitty eteenpäin. Näillä kuvauksilla tahtoisin kannustaa henkilöitä luotettavan parisuhdeterapeutin pakeille, ikään kuin ottamaan askeleen selvittelytyöhön asiantuntijan kanssa, jo siinä vaiheessa kun suhdesolmut ovat kohtuudella avattavissa. Mieleni tekisi kirjoittaa perheneuvojana, avioparityön ja parisuhdeterapian näkövinkkelistä.

Ratkaisen kuitenkin tämän kiehtovan haasteen niin, että käsittelen niitä joissakin myöhemmissä blogeissani. Pysy linjoilla!

Nyt on loppuyhteenvedon aika. Se on mielikuvatehtävän muodossa. Kirjoitin siis Pirkko Saision Voimattomuus (2005) teoksen pohjalta johdantoblogin ja sen jälkeen rakkauden olemuksesta, uskottomuudesta ja erosta, kustakin oman erillisen kuvauksen. Sinulle, joka olet lukenut kaikki mainitut osat, esitän seuraavan mielikuvatehtävän:

Mitä Sinulle tulee mieleen tästä kuvasta, jos vaihtoehdot ovat (A) rakkauden olemus (B) uskottomuus (C) ero parisuhteessa? 

läheisyyden puute parisuhteessa

Ehdotan, että se mikä tuli ensimmäisenä  mieleesi noista ”tiukoista” vaihtoehdoista, siitä kertova blogiteksti (osa I, II tai III) sinun kannattaa lukea toistamiseen… ja ehkä vielä kolmannenkin kerran. Arvelen, että erityisesti siinä osiossa olevat virikkeet voivat parhaiten ´ruokkia´ Sinua. Minua kaiken kaikkiaan Pirkko Saision Voimattomuus voimaannutti! Lue siis lisää, hanki sitä kautta enemmän ihmillistä ymmärrystä. Jotakin on tarjolla näilläkin verkkosivuilla, esim. terapiaa käsittelevässä artikkelissa. Niin ikään Hybridi (Hybridi Plus) on kehitetty Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) uusimpana palvelupakettina juurikin mahdollisuudeksi ”sukeltaa suhteen saloihin” ennakoivasti. Hybridiohjauksessa olleet asiakkaat ovat julkisesti suositelleet eri median linkeissä (mm. suomi24:ssä, yrityshakupalvelussa, TTT:n yritysFB:ssä). Tutustu! Myös asiakashyödyt kannattaa ”valistuneen matkaajan” todeta tästä.

 

 

Uskottomuudesta

/by

Parisuhde-elämää käsittelevä blogi – Osa II

Tämä parisuhdeuskottomuutta käsittelevä kirjoitus on jatkoa Pirkko Saision Voimattomuus (2005) teoksen, minussa synnyttämistä ajatuksista. Tätä ennen olen kirjoittanut johdanto-osan ja Rakkauden olemuksesta osassa I.

 

Seksuaalisuus on ihmisyyden kiehtovimpia asioista. Samalla se on (Suomessa) erityisen intiimi ja henkilökohtainen elämänpiiri. Tähän asiaan jossakin määrin perehtyneenä voin varmuudella todeta, että seksuaalisuus on aina omanlaisensa yhdistelmä biologiaa, tunteita, kasvatusta, yhteiskunnan asenteita ja monenlaista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

Parisuhteessa seksuaalisuuteen liittyvät kokemukset muodostavat oman, varsin merkittävän plus- tai miinusmerkkisen voimatekijän. Täysin neutraali alue yhteiselämässä se on harvoin; neutraalilla tarkoitan, että se olisi sellaista samanaikaisena ja molemmille osapuolille.

Seksielämässä olemme paljaita paitsi kehollisesti myös monella muulla mielen ja merkityksen tasolla. Siksipä uskottomuus tällä rintamalla ei myöskään ole pikku juttu.

Meitä ihmisiä yhdistää (sukupuolesta, iästä, uskonnosta, sivistyksestä tai varallisuudesta riippumatta) tarve olla jollakin tavalla erityinen jollekin toiselle. Tällöin seksuaalinen uskottomuus tekona tuntuu yleisesti loukkaavalta, ja omakohtaisena sen kokee erityisen inhottavana itseään kohtaan; ammattikielellä puhutaan narsistisesta loukkauksesta. Pirkko Saision Voimattomuudessa lukijalle avautuu maisema uskottomuudesta, ja kuvatun kolmiodraaman liikkeistä kangistuneessa aviosuhteessa.
uskottomuus

Se Kolmas

Ennen sanottiin, että avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Nykyisin hyvin usein parisuhteen ongelmat kulminoituvat tuon Kolmannen olemassa oloon. Kolmas voi hiipiä suhteeseen ihan huomaamatta ja muuttaa suhteen luonnetta ja vuorovaikutusta niin paljon, että pari päätyy sen vuoksi eroon.
Tässä blogikirjoituksessa Kolmannella tarkoitan parisuhteen ulkopuolista henkilöä, vaikka luonnollisesti suhteen `häiriötekijäksi` avioliitossa voi muodostua muukin korostuneen huomion saanut asia, kuten vaikkapa työ ja siihen keskittyminen pari- ja perhe-elämän kustannuksella.

 

Kuluneena vuonna 2015 julkaistiin väitöskirja uskottomuudesta. Pitkään pari- ja perheterapeuttina työskennellyt Annikki Kaikkonen tutki sosiaalityön väitöstyössään suomalaisten uskottomuutta ja parisuhdemoraalia. Kaikkosen tutkimus on kvalitatiiviseksi tutkimukseksi poikkeuksellisen laaja. Aineisto koostui eri puolilta Suomea kootusta 40:n petetyksi ja pettäneeksi tulleen syvähaastatteluista. He olivat 23–60-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkija oli erityisesti kiinnostunut siitä, miten uskottomuus koetaan, ja millaisia merkityksiä se saa elämänhistorian ja suhdehistorian eri vaiheissa.

uskottomuus

 

Uskottomuus aiheuttaa luultua useammin pitkäkestoisen traumaattisen kriisin…
Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta…

Muun muassa tällä tavoin uutisoitiin Annikki Kaikkosen (2015) tutkimustuloksia kahdessa eri mediassa. Otsikot ovat mielestäni kokoavia. Mutta mistä kaikesta voikaan olla kysymys, tiivistän referoimalla haastatteluissa esiin nousseita seikkoja.

Kun pettäminen paljastuu, reaktiot voivat olla rajuja eikä väkivallaltakaan aina vältytä. Prosessin vaiheet tuntuvat toistuvan. Ensin totuus saatetaan torjua tai pari pyrkii monin eri tavoin palauttamaan suhteen entisen tasapainotilan. Usein vasta tämän ensireaktion jälkeen tulevat raivo ja viha, joita seuraa suru. Kriisireaktioina seuraa ruokahaluttomuutta, unettomuutta tai turvautumista päihteisiin.

Uskottomuuden seurauksena saatetaan sairastua myös masennukseen. Petetyksi tuleminen voi olla traumaattista, mutta samalla myös vanhat lapsuuden traumat voivat aueta. Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai hylkääminen ja niihin liittyvät tunteet voivat nousta vahvasti mieleen.

Kaikkosen tutkimusotos paljastaa, että uskottomuuskriisi ei ole helpolla ohitettu. Petetyksi tulleen häpeä on sosiaalisesti suuri, varsinkin jos paljastuu, että hän saa tietää asiasta viimeisenä. Hänen identiteettinsä naisena tai miehenä joutuu katkolle.

 

Mitä tehdä? Miten selvitä arjessa eteenpäin?
Suomalaiset kertovat selviytyvänsä keskittymällä työhönsä ja lastensa takia. Näyttäisi tutkimustiedon valossa, että Suomessa erityisesti työidentiteetti kannattelee, silloin kun muut identiteetin osa-alueet ovat lujilla.

Tämä tuntuu kovin uskottavalta myös täällä Mikkelissä. Olen tehnyt asiakasrajapinnassa neljännesvuosisadan työtä, sekä Hämeessä että Savossa. Kuulen parisuhdekriisien selvittely- ja terapeuttisessa työssä  juuri miehen kertovan, että hän tahtoo todella yrittää ja tekee työtään lastensa tulevaisuuden tähden. Työorientoitunut ja vastuullinen mies saattaa motiivinaan ilmaista: ”He ovat syyttömiä meidän toilailuihin”!

 

uskottomuus

Kuva: Liliana Ledesma Alvarado

 

Annikki Kaikkosen (2015) väitöskirjassa ja niin ikään tuoreessa perhebarometrissa  (2013) päädytään johtopäätökseen, että Suomessa uskottomuus on tällä hetkellä tyypillisin eron syy. Seuraavassa blogissani, osassa III käsittelen tätä asiaa vähän laajemmin. Kysyn tutkimustiedon äärellä, miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selvitään? Ennen sitä muutamia näkökohtia alaotsikolla… Kaikki eivät kuitenkaan eroa.

 

Mitä tiedetään heistä jotka jatkavat yhdessä vakavan uskottomuuskriisinsä jälkeenkin?

Ilman eroa selvinneet parit olivat työstäneet suhdettaan terapiassa pitkään. Uskottomuustutkimus kielii siitä, että olennaista niin erosta kuin uskottomuuskriisistäkin selviämisessä on se, että pari pystyy lopulta kertomaan riittävän samanlaisen tarinan, mitä on tapahtunut ja miksi. Se, että tähän päästään, edellyttää lähes poikkeuksetta juuri tuon  ulkopuolisen, neutraalin ammattilaisen läsnäoloa. Asianomaisten tunnekokemukset, fantasiat ja viestien vääristymät ovat niin ilmeisiä ja voimakkaita, että on kohtuutonta ja epäreilua `taakoittaa` lähipiirin ihmisiä ja ystäviä tällaisella perhe-elämän intiimiteetin asioilla. Ahdistuneita ei tarvita lisää!

Luotettavan ja ammatillisen terapiatyöskentelyn seurauksena puoliso kykenee asettumaan toisen asemaan ja empaattisesti ymmärtämään, miltä petetystä tuntuu. Samoin petetty saa itselleen riittävän selvyyden, mikä mahdollisesti ajoi tai työnsi tekoon. Tässä kohden on syytä mainita eräs seikka. Monelle Annikki Kaikkosen selvitystä lukevalle (ei-ammattilaiselle) tulee kenties yllättävä tutkimushavainto: ”mitään varsinaista syytä ei ollutkaan!” Tässä ilmauksessa on pääpaino sanalla ”varsinaista”.

Kriisitapahtuman avaaminen on siis erinomaisen tärkeää. Parisuhdeterapeutit tietävät, että jos tähän vaivalloiseen psyykkiseen selvittelytyöhön tartutaan ja siinä sinnikkäästi edetään, työskentely palkitsee: se on kuin saranakohta johonkin uuteen. Uudella on erilaisia merkityksiä. Uusi näkyy arjessa ja asianomaisten ajankäytössä.
Ilman eroa selviytyvät parit alkavat yleensä vaalia suhdettaan aivan uudella tavalla.

Haastattelututkimuksessa olleet saattoivat sanoa, että ”kriisistä on ollut hyötyäkin”. Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta ja puhumaan paljon, myös seksuaalisuudesta. Eräs kertojia yhdistävä, heidän itsensä ilmaisema johtopäätös oli: ”asioista olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten”. Näin toteavat henkilökohtaisen parisuhdeuskottomuuden kokeneet.

 

Suosittu ”arjen kuvaaja” sivaltaa asiasta, vaikka emme olisi kaikkea edellä kuvattua kokeneetkaan. Oletko sarjakuvasta kanssani samaa mieltä?

uskottomuus

Lopuksi: kaikesta, tästä raskaasta aihepiiristä huolimatta, toivon Sinulle rohkeutta ja toiveikkuutta… Erään uutukaisen laulun sanoin ja sävelin.

Löydät tämän Harmaita enkeleitä -biisin esittäjäyhtyeen uusimmalla albumilla:
Exit – kauneutta ja kipua (2015)

Tällä alla olevalla linkillä Sinun pitäisi päästä kuuntelemaan lataamatta;

klikkaa linkin oikeassa reunassa olevaa palkin kohtaa Listen – Exit Harmaita enkeleitä

http://redmp3.cc/25451836/exit-harmaita-enkeleita.html