Tag Archive for: Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)

ANTEEKSIANTAMINEN – ONKO SE MAHDOLLISTA USKOTTOMUUSKRIISISSÄ?

Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? Tällaisella otsikolla toivotan lukijan tervetulleeksi jatkamaan uskottomuutta parisuhteessa käsittelevää Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) blogisarjaa.

Tästä nyt esillä olevasta bloggauksesta voin itse työpraktiikkani perusteella, niin Hämeessä kuin Etelä-Savon Mikkelissä, todeta: nyt jos koskaan uskottomuusteeman otsikko sijoittuu yksilön koetun ja tulevan elämän risteyskohtaan, henkisesti!

Kirjoitukseni pyrkii olemaan ajattelevalle lukijalle eräänlaisena tulevaisuuden kiikarointina, olipa sitten uskottomuuskriisi lukijalle teemana etäinen, utuisen arka tai jopa nykyhetkessä henkilökohtaisesti vereslihalla.

Kaikissa lähtökohdissa voit lukea siitä, mitä aiheen ympärillä ja miksi olen aiemmin kirjoittanut. Linkki syksyn 2023 aivan ensimmäiseen blogijuttuun  tästä. Lisäksi toisella linkillä voit ladata maksutta tästä aiheesta aiemmin julkaistun e-kirjani, tästä.

 

ANTEEKSIANTAMINEN – PETTÄJÄN VAI PETETYN ASIA?

Kun keskinäiselle luottamukselle perustuneessa parisuhteessa joudutaan uskottomuuskriisiin, se on sekavan totinen paikka. Ajatukset ja mielikuvat sahaavat menneen, nykyisen ja tulevaisuuden välillä. Ajoittain järkikin sumenee.       

Kun tosiasiat ovat paljastuneet, alkaa tulevaisuuden kiikarointi. Silloin kysymys anteeksiannosta tulee ennemmin tai myöhemmin väistämättä pöydälle; se on sisällöltään anteeksipyytämistä ja -antamista.

Anteeksiantamisen arviointi koskee häntä, joka valitsi toisen, sekä häntä, joka kuulee tästä kumppaninsa valinnasta – siis molempia.

Kirjoitan tässä blogijutussani muutamia näkökohtia otsikon aiheesta. En rajaa tai syvennä anteeksiantamisen pohdintaa sen enempää pettäjän tai petetyn asemaan. Tiedän sen molemmille olevan haastavaa.

Toiseksi: kun en tarkalleen ole perillä juuri lukijan tapahtumista ja prosessin nykyvaiheista, ei yksityiskohtainen syventäminen ole mielestäni tässä yhteydessä mielekästä. 

Kysymykset,  joita myöhemmin kuvauksina esitän, ovat tarkoitettu omakohtaisena punnintana molemmille!

Kuulla ja katsoa

MIETI SEURAAVIA POINTTEJA

Mieti omalla kohdallasi seuraavia, jotka olen koonnut ”kouralliseksi näköaloja”. Peilaa esittämiäni viiden sormen verran, ikään kuin kysymällä itseltäsi: Onko asia kohdallani tuolla tavoin vai olenko kenties välttänyt, ohittanut tai sitten jo prosessoinut kerrotun asian omassa tilanteessani?

”Kuudes sormi” eli kohta tiivistää erään kotimaisen sananparren, johon siihenkin voit/voitte ottaa kantaa.

  1. Ihastuminen toiseen, vakiintuneen parisuhteen ulkopuoliseen henkilön on terveelle aikuiselle mahdollista – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  2.  Ihastumisen ja ”rakastumisen” tunteen ulkopuolista kohtaan voi ratkaista muutoinkin kuin päätymällä olemaan seksuaalisesti uskoton nykyiselle parisuhteelle – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  3. Paljastuneen uskottomuuden anteeksianto ei ”oikeasti”, mielen tasolla tapahdu helposti ja nopeasti – myöskään minun ja kumppanini kohdalla.
  4. Pettämisen paljastuminen pakottaa puhumaan totta, ylipäätään puhumaan paljon. Puhumaan kaikesta siitä, mistä olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  5. Uskottomuudesta yli pääseminen on kivuliasta myös makkarissa. Mielikuvissa tuntuu siltä, kuin parivuoteessa olisi ylimääräistä porukkaa hyvinkin pitkään rinnakkaissuhteen paljastumisen jälkeen – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  6. Ei kalu kylässä parane” on Suomalainen sananparsi – myös minun ja kumppanini kohdalla. 

Minä kirjoittajana vastaan edellisiin kerättyjen näköalojen mukaisesti. Parisuhdeuskottomuuden, sekä ulkomaalainen että kotimainen tutkimustieto samoin kuin myös kohtuullisen pitkä ammattipraktiikkani vahvistavat edellä esitetyt ”sormipointit”.

Miksi – asiantuntijoiden käsityksen mukaan – hyvä ja kannatettava uskottomuuden käsittely kestää vähintäänkin kuukausia ja monesti jollakin tavoin takaumana pitempäänkin?

Ja mitkä asiat määrittelevät sitä, kuinka kauan tulisi varautua (juuri meidän tapauksessamme) sisäiseen vuoropuheluun itsensä kanssa ja/tai toisaalta yhdessä?

Viimeksi kirjattuun kysymykseen voin vastata ainoastaan tosiasioita kartoittavalla tavalla. Teen tämänkin ”kourallisesti” + parilla kolmella jatkoelämän kannalta erityisen merkityksellisellä seikalla täydentäen:

  • millainen uskottomuuden luonne oli,
  • kauanko se kesti,
  • kuka oli kolmantena pyöränä,
  • miten paljastuminen tapahtui,
  • kuinka osallistuit asian käsittelyyn,
  • kuinka saitte kiinni uskottomuuden taustalla olevista tekijöistä ja
  • miten löysitte uusia rakentavia keinoja niihin vastaamiseksi.

Kumpi tie – Valinnan paikka, vaikea!

 

NÄKEMYKSENI PETTÄMISESTÄ JA ANTEEKSIANNOSTA

Mielestäni pettäminen on aina valinta.

Uskottomuus harvoin tai ei koskaan tapahdu vahingossa. Inhimilliset tunteet ja hetkessä koetut mieltymykset ovat mukana pelissä.

Yksilöllinen uskottomuus on vaatinut ja edeltänyt enemmän tai vähemmän tietoisia ”askelia”, sellaisia kuten esimerkiksi viestittämistä, tapaamista, tietoista ”mielen leikkiä”…. Jossakin kohdassa aikaikkunaa olen kuitenkin kuin risteyskohdassa, jossa teen jonkin valinnan olemassa olevan parisuhteen tai sitä loukkaavan uskottomuuden suuntaan.

Ajattelen, että nykyisessä monivirikkeisessä elämänmenossa jokaisen kohtuullisen vireän ihmisen on mahdollista ihastua toiseen, olemassa olevan parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön.

Mutta sen sijaan se, ryhtyykö sellaiseen kontaktiin, joka loukkaa nykyistä kumppania, se on valinta; olkoonkin, että tiedämme tämän ns. uskollisuuden ja uskottomuuden koetinpisteen olevan joissakin ilmapiirin hetkissä erityisen tiukka valinta.

Tiivistettynä lyhyesti. Tunteitaan ”käskemällä” ei voi täysin valita, mutta voi valita, miten toimii. Voi sanoa itselleen, että olen sitoutunut edelleen häneen, jonka kanssa elän.

Tämä viimeksi kirjaamani pätee laajemminkin parisuhde-elämään siinä tilanteessa, jossa rakkauden ”roihutunne” on osapuolten kesken arkipäiväistynyt ja väljähtynyt – ja sellaisen siirtymävaiheen tiedämme kaikissa yhteiselämän muodoissa vääjäämättä tapahtuvan.

Tästä johtuen parisuhdepatologeilla meillä ja muualla on yhteinen viesti: On mahdollista uudistaa ja elävöittää olemassa olevaa parisuhde-elämää ennen kuin päätyy sellaiseen toimintaan, jonka henkinen selvittelyprosessi voi muodostua huomattavasti vaativammaksi kuin vaivannäkö aiemmin valitun kanssa.

Väliin musaa… ja sen jälkeen tuumataan lisää…

Jos kuultu Juha Tapion biisi oli puhutteleva, samaa voi sanoa toisen taiteilijan, Sergii Shaulis, kädenjäljestä.

Anteeksianto – se on mahdollista, tarpeellista ja toivottavaa – myös uskottomuuskriisissä. Näin totean ihmisenä, pariterapeuttina ja pappina. Linjaukseni perustuu realismiin: olemme vain ihmisiä; erehtyviä, epäjärkeviä, vastuuttomiakin.

Kun terapeuttinen tieto ja ymmärrys ihmisluontoa kohtaan on lisääntynyt, on samalla vahvistunut vanha viisaus: erehtyminen ja epäonnistuminen on inhimillistä.

Virheettömyyden ja lankeamattomuuden ihanteet ovat tarpeellisia ja samalla utopistisia. Jos ihanteet uskollisuuden suhteen on viritetty epärealistisiksi, ne helposti johtavat uskottomuuden peittelyyn, ja niin muodoin tämä rajoittaa molemminpuolista avoimutta, siis juuri sitä, jota uskollisessa ihmissuhteessa odotamme, itseltä ja toiselta.

Silloin kun aihetta on, katuminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat ihmisen jaloutta, sanoisinko jopa aateluutta. Näin ajattelen, koska inhimillisen ihmisen toiminnan varsinaiset, joskin usein tiedostamattomat, alkujuuret ulottuvat aina nykyhetkeä varhaisemmille ajoille, joskus jopa sukupolvien yli. Meillä kaikilla!

Annatko anteeksi – oikeasti?

Minulle parasta esimerkkiä anteeksiannosta näytti Kristus ristillä. Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” En mainitse tätä ainoastaan uskonnollisessa mielessä, vaan tässä kohden arkityöni kokemuksella, jonka senkin mukaan, ”voimme helpommin antaa anteeksi ymmärtäessämme, ettei partnerimme itse asiassa tiennyt, mitä teki”.

Anteeksiantaminen –  ja onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? kysyttiin tämän kirjoitteluni otsikossa.

Pitkän työurani aikana olen saanut tutustua monenlaisiin parisuhdeuskollisuuden rikkoutumisiin. Mitä itse tältä pohjalta ajattelen anteeksiantamisen mahdollisuudesta ja mielekkyydestä?

Työssäni lähden siitä, että anteeksiantamisen aitous ja syvyys jää aina asianosaisten vastuulle. Tavoitteeni ja päämääräni myös uskottomuuskriisin työstämisessä on asianosaisten toimintakyvyn ja elämänilon varmistaminen, omalta osaltani.

Tämän pyrkimyksen toteutumisessa tiedän työkokemuksesta, kuinka anteeksiantaminen on vertaansa vailla oleva asia ja arvo, joskin senkin selvästi nähnyt, kuinka joskus se on ylivoimaisen vaikea käytännössä toteuttaa. Silloin vastuullinen väylä on hallittu eroamisen tie. Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sekä blogi- että video-osastosta löydät erilaista virikemateriaalia myös tämän tien ja tulevaisuuden kiikaroinnissa, esimerkiksi tästä.

 

LOPPUTIIVISTYS

Olitpa ns. pettäjä tai petetty, jotta uskottomuuden kivulias mahalasku olisi anteeksiantamuksen näkökulmasta mielekäs, kestävä ja uutta elämää avaavaa, mieti seuraavia tiivistysnäkökohtia:

* Selvitä itsellesi, että ymmärrät sen logiikan ja ne seikat, jotka johtivat tilanteessanne tähän avo- tai aviosuhteen pettämiseen. Kykenetkö kertomaan, mitä askelmerkkejä tai aiemmin kalvaneita asioita löytyy uskottomuuden takaa?

* Jotta katumukseen perustuva anteeksipyytäminen ja -antaminen kantaisivat, on asianosaisten oikeasti sitouduttava siihen, mitä tässä kohden sanovat. Molempien. Muistanet: Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: Pasta sunt servanda eli sopimukset on pidettävä.

* Kun yksilöinä koimme epäonnistumisen ja virheellisen tapahtuman, on keskinäisen luottamuksen palautumiselle ja sen lisääntymiselle annettava aikaa, päivästä toiseen, mutta päivä kerrallaan. Tahdon rakastaa Sinua! Ja kun näin sanon, vastaan ainoastaan tästä elettäväksi annetusta päivästä. Mielestäni sopivan rajattua, realistista ja lohdullista!

Onnistuneet sanoitukset eivät taitavilta tekijöiltä hevillä hupene! Liitän erään sellaisen tämän teemakirjoitukseni loppuun; musiikkivideolla Eve ja Ossi biisillään Sielläkin.


Tässä Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? -blogijutussa käytetyt kuvat ovat peräisin Pizapayn ilmaisesta ja Timo Juutisen omasta kuvagallerioista.

 

 

PARISUHDEUSKOTTOMUUS JA KATKERUUDEN HAASTE

Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste. Tervetuloa jatkamaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) aloittamaa blogijuttujen sarjaa, kovin kivuliaasta parisuhde-elämän ilmiöstä. 

Edellisessä, kostoa käsittelevässä blogijutussa viitattiin Acting out -toimintaan; siihen, että ryntäämme toimintaan harkitsematta lainkaan mahdollisia seurauksia.

Silloin kun puhumme ”uskottomuuden kostossa”, tällaisen Acting out -toiminnan taustalta löydämme monenlaisia tekijöitä. Ei vähiten ihmisen vaikeutta ilmaista alkukantaisia tunteita inhimillisesti rakentavalla tavalla.

Tässä nyt esillä olevassa blogikirjoituksessa on kyse hiukan samanlaisesta tunne-elämän haasteesta elää ja toimia, silloin kun kokemuksena on ”petettynä avo- tai aviosuhteessa”.

Kirjoitan katkeruuden mielenmaisemasta, samalla kertaa ilmeisenä, arveluttavana ja haastavana asiana. Otsikko bloggaukselle voisi olla toinenkin, vaikkapa muotoa ”tunteiden tukahduttaminen polkuna katkeruuden tiellä”

Sade – Suru – Kaipaus

KATKERUUS EI KAUNISTA

Se, että tulen seksuaaliseroottisesti petetyksi kumppanin taholta, jonka kanssa olen kokenut paljon hyviäkin aikoja, on karmeaa kalkkia! Tätä ei kukaan kiellä, terapeutti varsinkaan.

Joskus ja joillakin meistä on aivan tavallista sellainen taipumus, että unohdetaan asia.

Tarkoitan: Ei tunneta tunteita, ei muistella menneitä. Surulle ei ole sijaa. Tässä strategiassa on kuitenkin sudenkuoppansa. Kuvaan sitä lyhyesti. Sovella, jos sopii, ja ota esitettävästä koppia, kun tulee kohti.

Siteeraan lähes sanasta sanaan eräältä taannoiselta asiakkaaltani tullutta, joka vuosia uskottomuuskriisin selvittelyn jälkeen kirjoitti minulle; alkuperäisen kirjoittajan luvalla.

Kaipaan kumppania, mutta samalla syytän häntä ja olen vihainen. Sen sijaan, että antaisin itselleni luvan olla vihainen, ajattelen, kenties vanhempieni opettamana, että yleensäkin vääryyksien edessä meidän kuuluisi korkeintaan olla vain surullisia. Niinpä tukahdutan tämän vihatunteeni. En kerro peloistanikaan kenellekään toiselle, koska en halua olla taakkana muille. Pidän mölyt mahassa. Olen tällä tavoin vahva, ajattelen.

Niinpä… mutta!

Mikäli edellä kuvattu strategia on – Sinullekin lukija – vahvana sisäistynyt, ja samalla kohtaat syvän ja omakohtaisen, ns. narsistisen loukkauksen, jollainen uskottomuus kokemuksena tiedetään olevan, on kehityskululle olemassa vaaran merkit. 

UHRIUTUMISEN VAARA

Oletko joskus kuullut tämän psykologisfilosofisen tiivistyksen?

Katkeruus kiinnittää huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Kateus kiinnittyy siihen, mitä toisilla on. Niistä versovat masennus ja vihan filosofiat. Teoriassa ja inhimillisen usein käytännössä.

Ellemme pysty luottavaisesti kertomaan kaikenlaisista tunteistamme toiselle ihmiselle, purkamattomat syytöksemme jäävät seuraamaan meitä kaikkialle.

Saatamme lopun ikämme tuntea olevamme uhreja”, tietää psykologia kertoa. Ilmeinen vaara on, että kuljemme päivästä toiseen ”ei-rakastavaisina”, vihan ja syytöksen tunteita hautoen. Samalla alamme kasvattaa myös oman syyllisyytemme taakkaa, itse sitä havaitsematta.

Uskottomuuden kokeneen on vaikea olla myötätuntoinen kumppanilleen, koskapa samalla tuntee aitoa vihaa.

Tunnetko Sinäkin kuten monet kaltaisesi sanovat: ”Vaikka kuinka yrittäisin löytää helliä ja rakastavia tunteita, lopulta tunnen vain ärtymystä tai täydellistä turtumusta”.

Tämä ristiriitainen olotila ilmenee varsinkin makuuhuoneessa, juuri siellä missä kumppani kertoi tunteneensa hullaantumisen hetkiä. Epäilemättä mielenmaisema makkarissa muodostuu petetyksi tulleelle ristiriitaiseksi. Minäkin tahtoisin olla haluttava, vieläkin!

Tässä kohden valistunut arvaukseni kuitenkin on, että ristiriitaiset ajatukset kiertävät useamman kuin vain yhden ihmisen pääkopassa, ja kuka ties vielä sillä poissa olevalla kolmannellakin.

TILA, AIKA JA AMMATTI-IHMINEN – APUA TARJOLLA – LÄMMÖLLÄ JA LUOTTAMUKSELLA!

Parisuhdeterapia toteutetaan yhteisenä parisuhdeterapiana tai yksilökäynteinä. Sama asetelma koskee sovittelutyöskentelynä sovittuja tapaamisia. Olen kirjoittanut sovittelusta aiemmissa blogeissani videon kera. Kirjoituksen lopussa linkki TTT:n Sovitteluvideoon.

Tietäisin, neljännesvuosisadan kokemuksen läpäisemänä, kertoa monista, aivan tavallisista työikäisistä, jotka ovat tätä pettäjän ja/tai petetyn yksilöllistä ja/tai yhteistä sisäistä tunneristiriitaa ratkaisseet toisin, elämänsä kannalta rakentavalla tavalla.

He ovat yksilöinä paljastaneet salaiset vihan ja pelon tunteensa. Henkilö on pystynyt tuntemaan ja purkamaan myös surunsa ja todellisen haavoitetun kaipauksensa.

Esimerkin tarjoaa henkilö, jonka vuosia myöhemmin tullutta tekstiä aiemmin siteerasin. Hän nimittäin kertoi pitkän kirjeensä lopussa kiitollisena:

Sydän, sivistys ja suhdeseksi, kaikki nämä ovat meillä tänään balanssissa. Saimme elämänjärjestystä palauttavaa apua.

Apua lämmöllä ja luottamuksella. Parhaimmillaan uskottomuuden kokeneen henkilön perusteeton ja kohtuuton syyllisyys ei näin ota niskalenkkiä. Hän alkaa suhtautua paljon tyytyväisemmin itseensä ja toiveikkaammin kykyynsä huolehtia tarpeellisista asioista kriisissään.

Osa pariskunnista käy yhteisen elämänsä rehellisimmät keskustelunsa uskottomuuden jälkeen. Sekin tiedetään, että pettäminen nostaa pintaan kaikki tunteet vihasta täyttymättömiin odotuksiin ja pelkoon toisen menettämisestä.

Mutta kumma kyllä, juuri näiden tuntemusten käsittely yhdessä (tai kolmisin pariterapeutin avittamana) voi parhaimmillaan avata parille portit läheisyyteen, joka on vuosissa väljähtynyt.

Huomaa, se mitä totesin edellä `portista ja läheisyydestä`, en lainkaan pyri himmentämään uskottomuuden kipeää ja suhdetta rikki repivää kokemusta.

 

… ALOITA SOVELLETULLA TEHTÄVÄLLÄ!

Kun aiemmin tässä blogikirjoituksessa viitattiin katkeruuden, kateuden ja toisaalta masennuksen ja vihan filosofiskäytännölliseen logiikkaan, on sen täydennykseksi todettava myös tämä:

Kiitollisuus on vastamyrkkyä edellisille: se auttaa kiinnittämään huomioni siihen, mitä minulla jo on ja jopa iloitsemaan siitä.

Voisiko tämä toteutua myös lukijan kohdalla?

Kannustan Sinua eteenpäin seuraavan kotitehtävän avulla. Se on hyväksi havaittu nimenomaisesti tällä ei-katkeruuden tiellä. Tehtävässä on kysymys ns. tunnekirjeestä.

Voit tehdä tehtävän tismalleen ohjeiden mukaan tai Sinulle sopivalla sovelluksella. Tärkeää kuitenkin on, että annat aikaasi asialle. Kyyniseksi ja katkeraksihan Sinä et tahdo tulla, ethän?

Tässä rakennetta avuksesi:

Rakas _______

Kirjoitan Sinulle, koska haluan kertoa tuskastani tällä hetkellä. Etsin omissa mietteissäni myös tapahtuneen kokonaisuutta. Kaipaan itseni suhteen oikeaa anteeksiantoa ja rakkauden tunteita. 

(1) Olen vihainen siitä, että…

Olen vihainen, koska…

Minua suututtaa, kun…

En pidä siitä, että…

Toivoisin, että…

 

(2) Olen surullinen siitä, että…

Olen surullinen, koska…

Minua surettaa, kun…

Olisin halunnut…

Odotin, että…

 

(3) Pelkään, että…

Minua pelottaa, koska…

Pelkään myös…

En halua…

Tarvitsen…

 

(4) Olen pahoillani, että…

Olen pahoillani, koska…

Suren sitä, että…

Haluaisin…

Toivoisin…

 

(5) On minulla kiitettävääkin tänä minulle inhottavana aikana.

Kiitos että kuuntelit silloin, kun…

 

Seuraava bloggaukseni suuntaa anteeksiantamisen kipeään kysymykseen,

sinne klikillä tästä.

Lupamaani TTT:n sovitteluvideoon suoraan tästä.


Tämän blogikirjoituksen kuvat löytyvät Pixabay ja Timo Juutinen fotogalleriasta.

 

 

 

 

 

USKOTTOMUUS – PARISUHTEEN KIVULIAS MAHALASKU (Info-osa)

Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku, tämä bloggaus 2023 on saanut syntynsä edellisen vuoden kesällä (7.6.2022) parisuhdeuskottomuutta käsittelevästä kirjoituksestani. Sen otsikkona oli Liputan uskollisuutta – Autan uskottomuudessa Mikkelissä. 

Sain silloin kohtuullisen runsaasti palautetta. Jos nostaisin esiin niissä ylivoimaisesti eniten, toistuvina, esiintyneet kirjoittajien tunnetilat, voisin tiivistää ne tuntemukseen henkinen kipu.

Olkoonkin, että joukossa oli palautekuvauksia, joissa painopiste oli toisaalla: vieläpä kivan uskottavalla tavalla siinä, kuinka koettu uskottomuuskriisi oli avannut henkilöiden parisuhteessa uusia reittejä ja tuottanut aiempaa parempaa elämänlaatua. Yhdessä. Sellaisesta luonnollisesti palautteen saajanakin tunsin kanssailoa.

Eräs palaute ja siinä terävästi sanottu toive ilmaistiin näin: Hyvää tekstiä, mutta kirjoita nyt ihmeessä enemmin siitä, miten petetty ja pettäjä näkee tapahtuneen eri tavalla…” Hän viittasi blogijuttuni alaotsikkoon, jonka olin muotoillut Uskottomuuden kipua molemmilla – Petetyn ja pettäjän asemassa. 

Nyt siis tiedät, miksi palaan teeman ääreen. Ja tulet ymmärtämään lähtökohtaisesti vielä enemmän parisuhdeuskottomuudesta, kun surffaat ajatuksen kanssa lukemaan mainittua taannoista tekstiäni. Linkillä siihen tästä.

Huom!

Seuraavissa kahdessa Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) varsinaisissa blogikirjoituksissani käsittelen otsikon asiaa, parisuhteen kivuliaaksi mahalaskuksi nimettyjä seikkoja ja tunnetiloja, kahdesta eri tulokulmasta, ns. petetyn ja pettäjän. Suosittelen ennen niiden tutkailuun siirtymistä lataamaan aiheesta aiemmin tekemäni E-kirjan.

Tällaisen kuvan kera se on Sinulle (nyt maksutta!) ladattavissa TTT:n e-kirjojen osiossa, jossa niin ikään kaksi muuta parisuhde-elämää käsittelevää kirjasta ovat vapaasti käytössäsi. Parisuhteen parhaaksi! Suoralinkillä e-kirjoihin, tästä

Huomaa, että niin aiemmissa kuin tässä nyt työn alla olevassa kirjoituksessani kuvaan parisuhteen tietoisesti kahden eri sukupuolen keskinäisenä suhteena, vaikka kaikki tiedämme suhdeasetelmien moninaisuuden nykypäivän todellisuudessa.

Tarkoitukseni ei ole väheksyä tai loukata tästä poikkeavia yhteiselämän muotoja. On vain helpompi kuvata tietyllä rajauksella tätä sinänsä monivivahteista ja yleensä syvältä kouraisevaa ilmiötä, kun kuitenkin on kyse bloggausmittaisista kirjoituksista.

Tässä vaiheessa en kirjoita Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -info-osassa enempää. Ainoastaan ”heitän kotitehtävänä” mietittäväksi seuraavaa:

Miten määrittelisit parisuhdeuskollisuuden ja parisuhdeuskottomuuden, missä kulkee Sinun ajattelussasi näiden keskinäinen raja?

Mitä uskollisuus tai uskottomuus merkitsevät käytännön toiminnassa silloin kun mies ja nainen elävät todeksi vakaavaa seurustelusuhdetta, avo- tai aviosuhdetta?

Edellä mainittujen lisäksi kannustan Sinua ja mahdollista kumppaniasi sekä tuumaamaan että keskenään keskustelemaan kysymyksen äärellä, jota on esitetty Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä selvittävissä massatutkimuksissa, aina 1970-luvulta alkaen. Ja se on muodossa:

Tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapäinen syrjähyppy hyväksyä?

 

Palataan asiaan!…

ruudulla > Siirry seuraavaan, kostoa käsittelevään, tästä.

 

 

 

APUA PARISUHTEISIIMME AIKUISEN OIKEASTI! – Arvioita Mikkelissä

Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti!Se on sutunnainen kommentti eräässä hankintaillan infotilaisuudessa Etelä-Savon Mikkelissä talvella 2023.

Satunnaista sanailua – hämmentävästi!

En tunne lausahduksen esittänyttä kuin etäältä; tiedän ainoastaan henkilön edistävän Mikkelin kaupungin seutukuntien, julkisen ja yrityselämän yhteistyötä Itä-Suomessa ja laajemminkin ulkomaita myöten. Toimenkuvaan kuuluvana monisektorimaisesti.

Kommentti oli ”yllättävä veto” myös siksi, että mainittu tilaisuus ei millään muotoa liittynyt perheiden tai parisuhde-elämän palveluiden hankintaan.

Tilaisuuden jälkeen juttelin muutaman paikalla olleen kanssa. Sain kuulla yhdeltä heistä, että ”olisin toivonut Sinun kertovan enemmän erikoisesta palvelutarjonnastasi”… kun siihen hänen mukaansa ”tuli yllättävä ja selkeä tilaisuus”. Mielipiteen esittäjä mainitsi itse käyttäneensä sekä yksin että yhdessä kumppaninsa kanssa avun lähteitä oman avioliittonsa eheyttämisessä onnistuneesti.

Niin se vaan tämä tilaisuus meni. Tällä kertaa.

Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti! -lausahdus pysyi mielessäni…

Jäin myöhemmin tuumailemaan tilannekohtaista ja asiayhteyteen sopivaa, ns. ”oikeanlaista infoa ja markkinointia”. Kokemuksesta tiedän, kuinka joku toinen – ja varsinkin muun palvelutarjonnan edustaja – olisi rohkeasti pyytänyt puheenvuoron kertoakseen toiminnastaan ja sen hyödyistä käyttäjälleen. Vähän kuin tilaisuusriippumattomasti.

Samalla samainen kokemustieto muistuttaa tämän: kovin henkilökohtaisen ja intiimin palvelutarjonnan piiriin hakeutumisessa koetaan maassamme edelleen turhaa arkuutta. ”Yksin on kyettävä ongelmat ja kriisit selättämään” -asenne elää, vaikkakin avun lähteille ensiaskelien ottaminen on jo kohtuullisen luontevaa nykyisten keski-ikäisten keskuudessa.

Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että erilaisten elämänkriisien ja henkilökohtaisten pari- tai perhekriisien kohdalla on erityisen tavallista lukea tai kuulla samaa kokeneiden kokemuksia siitä, miten he puolestaan ovat selviytyneet ja mikä on akuutissa tilanteessa auttanut eteenpäin.

Kyse on siitä, että aidot asiakasarviot ja käyttäjäkokemukset toimivat eräänlaisena peilipintana, eräänlaisena vertaistietona. Asiakaspalautteet rohkaisevat empivää ihmistä ensiaskelissa avun ja tuen piiriin.

Johtopäätös

Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuilla on tämän kesäisen blogijututun  kirjoitusajankohtana (7/2023) julkisesti luettavissa yhteensä 260 erilaista arviota. Kirjoittajina ovat olleet yksityiset henkilöt, yritysasiakkaat, blogien lukijat tai muutoin allekirjoittaneen palvelutarjontaa käyttäneet henkilöt.

Otan tästä runsaasta kommentti- ja palautemäärästä seitsemän satunnaisen otoksen. 

Käytän kahta lastenlastani, ekaluokkaista ja esikoululaista avustavina henkilöinä. Pyydän heitä sanomaan kuusi numeroa välillä 2-100.  

Julkaisen kirjoitushetkellä (28.7.2023) viimeisimmän asiakaspalautteen, ja siitä taaksepäin laskien kuusi poikien kertomien numeroiden mukaan . He sanoivat numerot 8,9,30, 38,42 ja 99.

Toisin sanoen tässä blogikirjoituksessa (nro 97) lukijalle on koottuna satunnaiset seitsemän arviota, niistä sadasta ajallisesti viimeisimmästä käyttäjäpalutteesta, joita henkilöt ovat Timon Työnohjaus ja Terapiaan lähettäneet. Joitakin niistä selvennykseksi kommentoin; alleviivattua sanaa klikkaamalla lukija löytää vielä lisäinfoa asiassa.

Näin voit muodostaa asiakaspalautteiden perusteella kuvaa eräästä Mikkelissä vastaanottoaan pitävästä palveluntarjoajasta, muun muassa silloin kun parisuhde-elämän haasteiden ja ongelmien painolasti on akuutti ja ilmeinen. Apua parisuhteisiimme kannattaa hakea!

Verkkosivujeni ”uudelle lukijallekin” vielä tiedoksi: Aina kun olen saanut postina asiakaskommentin tai muun julkaistavaksi tulleen arviopalautteen, olen vielä kertaalleen lähettäjältä varmistanut, että hän todellakin tarkoitti sanomisensa julkiseksi.

Aloitamme siis (kirjoitushetkellä) tuoreimmasta, nimimerkillä kirjoittaneella ”Einari ja Veivari”.

Näillä siellä luonasi humoristisesti keksityillä nimillä Sinulle palaute! (ei-humoristisesta asiasta).
Ilman Sinun ymmärtävää pettämisen käsittelyä emme antaisi (näin vuoden päästä) tätä kiittävää palautetta.
Eihän se kivutonta ole ollut tuona väliaikanakaan, mutta aivan toisenlaista: uskaltavaa, kokeilevaa ja nautittavaa. Keskenään! Ei tähän omin avuin olisi päästy. Siis tuhannet kiitokset ”Edenin puutarhasta”! Ja hyvää kesän jatkoa Mikkeliin!
”Einari ja ”Veivari” / 3.7.2023

Tästä palautekommentista laskien taaksepäin poikien numerot 8 ja 9 ovat sitten seuraavina.

Minä sain suositukset työterveyslääkäriltä, että parisuhde-elämämme juttuja kannattaisi käsitellä asiantuntijan kanssa rauhassa. Sinut sanottiin erityisen kokeneena vaihtoehtona. Nyt kun tiedämme kuka ja miten, suosittelemme lämmöllä toisille. Ja Tuhannet kiitokset Timo saamastamme avusta!!!
Hyvää jatkoa Sinulle tässä työelämän ja yksityiselämän leikkauspisteen toiminnassasi – olet mies paikallaan!
Tolonen-Seppänen pari / 24.2.2023

 

Merkityksellistä ja merkittävää!
Näin sanoisimme, ja siitä on nyt se pari vuotta aikaa – Timo – kun tartuimme tähän tilaisuuteen. Omaksi parhaaksemme. Se kannatti, koska asiat sujuvat keskenään nyt paremmassa hengessä.
Silloisia
vinkkejäsi on ”testattu” nämä vuodet. Myös näiden bloggaustesi avulla. Suuret kiitokset avusta ja tuestasi! Anniina ja Jarkko / 3.1.2023

Seuraavassa ”näyttessä” tunnuttiin viitatun johonkin aiempaan asiakkaan arvioon. Samalla se kertoo sen tosiasian, että parisuhdeasiakkaita ja muita ratkaisukeskeisiä toimeksiantoja saan Mikkelin ulkopuolelta. 

Savossa – Suomen kesämökkimaisemissa kun ollaan, olen vuosien varrella havainnut, kuinka tällä seudulla lomailevat parit ja perheet ovat lisääntyvästi löytäneet tiensä vastaanotolleni. Joillekin tulijoista juuri tämä etäisyys oman asuinpaikkakuntansa kuvioista tai henkilöistä muodostaa erään keskeisimmän tuloseikan. ”Käsitellä henkilökohtaisia parisuhdeasioita täysin ulkopuolisen kanssa”, näin on sanottu. Ja hyvä niin!

”Samat sävelet” meillä sillä erotuksella, että ei 9 v vaan 9 kk.
Lääkäri-suosituksella Savon suvessa me saimme käynnistää tämän ”uuden liiton”.
Talven erovaihe päättyi ja avioeron harkinta-aika vedettiin pois. Ero olisi toteutunut virheellisin perustein. Kiitos Timo kaikesta avustasi. Toiveikkaina kohti 9 v:tä!
Åberit Vantaalta / 29.6.2022

Tämä seuraava satunnaisotos epäilemättä tuo mieliimme maailmamme odottamattomana `yhdistäneen´ Covid-19 pandemian.  

Kävin Timon vastaanotolla ensin kahdella arviokäynnillä ja tämän jälkeen kymmenellä terapiaistunnolla. Kokemukseni Timon terapiasta olivat hyvät ja turvalliset korona-aikana jolloin kävin A1:ssä. Haluankin kiittää Timoa avustaan ja neuvoistaan. Sain paljon uusia näkökulmia asioihin ja osaan nyt katsoa asioita eri tavalla kuin ennen. Suosittelen kaikille lämpimästi. Timo osaa asiansa! Mies Mikkelistä /4.1.2022

Edellisessä palautteessa henkilö mainitsi ”ensin kahdella arviokäynnillä”… 

Todellakin aina uusien yhteydenottajien kohdalla käytössäni on ns. Arviokäyntitapaaminen. Ja A1 viittaa vastaanottotilaani Mikkelissä.

Ensimmäisessä kohtaamisessamme ”tunnustellaan” puolin ja toisin tulijan tarpeita, toiveita ja toimivan terapian edellytyksiä. Arviokäynti on monenlaisissa tilanteissa hyvä paikka miettiä sitä, miten saataisiin apua parisuhteeseen ns. aikuisen oikeasti. Ja jos  apua ja tuki ei A1:ssä jostakin syystä tuntuisi mahdolliselta, niin mikä ja missä voisi sijaita suotuisampi paikka.

Mies Mikkelistä mainitsi terapiatapaamisten määränä kymmenen. Se oli hänen tilanteessaan ilmeisesti tarpeellinen ja toimiva, mutta luonnollisestikaan ei mikään ainoa vakiomäärä.

Kuinka monta kertaa tarvitaan” -kysymys esitetään toistuvasti. Siihen on kuitenkin problemaattista täsmällisesti vastata. Tapauskohtainen määrä ja tiheys riippuu kovin monesta tekijästä; paitsi vallitsevasta pulmasta, onko se odottamaton vai kenties pitkäänkin hiertänyt, niin ikään henkilön motivaatiosta ja ulkoisista mahdollisuuksista, ja tietysti terapeutinkin taidoista. 

Pitkän linjan kokemuksella voin todeta, että joskus muutama tapaaminen luotettavan ammatti-ihmisen kanssa on aivan passeli ja sinä hetkenä riittävä mahdollinen. Samalla lienee lukijallekin ymmärrettävää, että joskus tilanne, olosuhteen ja asioiden moninaisuus vaatii perustellusti pitemmän työskentelyjakson, ollakseen vaikuttavaa lyhytterapiaa.

OHO!
Nimeni on Olli Nieminen, eikä OHO. Mutta kun tämä bloggaus rävähti eilen silmilleni, juuri ”sana” kuvaa kokemustani.
Tiedän kyllä ei-mikkeliläisenä Timon olevan taustaltaan pappi. Juurikin tästä syystä olen kohtuullisella mielenkiinnolla seurannut kirjoituksiasi, pitkäänkin.
No tämä OHO ja isolla sitten kertoo siitä, miten syvällinen oli elämän kuvauksesi Isoon kirjaan perustuvana. Tällaistä teologilta minun, lääketieteen maailmassa, tietysti sopisi toisaalta odottaakin. Ymmärrän käytettävissä olevan ajan rajallisuuden. Johonkin sitä on focusoiduttava, sinunkin arjessa. Kirjoituksesi merkitsi minulle paljon. Kiitos, pastori TJ!
OHO! / 16.11.2021

Saamani palaute, kuten tekstistä ilmenee, liittyy Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nimissä julkaisemiini blogikirjoituksiin. Näillä TTT:n nykyisillä verkkosivuilla niitä löytyy tällä hetkellä lähemmäs sata erilaista juttua.

Kirjoitukset käsittelevät ihmisen eri elämänpiirejä kotona ja työssä. Pyrin saamaan kulloiseenkin teemaan sellaista tulokulmaa, joka mahdollisesti ravitsisi lukijaa tämän omassa todellisuudessaan edes jollakin tavoin.

OHO-kirjoittajan mukaan olen tavoitteessani onnistunut. Hänelle pastoraalinen koulutustaustani näytti merkitsevän paljon. Itsekin olen tyytyväinen siihen, että minulla on ollut suotuisat mahdollisuudet kouluttautua laaja-alaisesti, ja sitten työskennellä itselleni elävästä kristillisestä toivosta käsin. Virkatyövuosieni jälkeenkin olen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä kutsumustyössäni.  

Minusta nämä videot täällä eivät ole aivan tavallisia. Ja siksipä juurikin hyviä. Niissä on asia ja ’mesitsi’ paketoitu niin, että joutuu miettimään omalle kohdalle.

Suhdesovittelun otos kolahti minuun (tai ensin a-kumppaniin) jo aikoja sitten. Tuo video sai minut todellakin heräämään parielämän suhteen.

Löysimme sovitteluun A1:een. Ja nyt kaks kautta myöhemmin sanottava, että viimeisellä hetkellä. Muutto olisi muutoin toteutettu. Meidän kohdalla tarpeettomana, äkkikiireessä! kun isosta kokonaisuudesta olisi ollut kyse.

Tiedän ja puoliso myös, että kannattaa kriisissä pyytää Timoa mukaan. Hänellä on pitkä praktiikka taustanaan. Hän on ihmisenä turvallinen ja toimissaan kokonaisuuden hahmottava. Kehotamme tutustumaan henkilöön.

Kiitoksemme! Sampsa / 2.11.2020

Tässä seitsemännessä satunnaisesti valitussa käyttäjä- tai asiakaspalautteessa viitataan videoihin. Olen tuottanut tällaisia teemavideoita toistakymmentä erilaista. Omilla verkkosivuillani niistä esillä on kymmenen. Muualta löytyvistä suosittelen klikkaamaan 3K Savon suoralinkkiä.

Mainitun yrityksen partneri-konsulttina olen voinut hyödyntää ammattitaitoani varsinkin yrityselämän kentässä. Niinpä erilaiset johtajien ja avainhenkilöiden sparraukset ovat viime vuosina tulleet pyydettyinä tehtävinä kohtuullisen tutuiksi.

Parisuhdeasioiden hoitaminen, perhe-elämästä huolehtiminen sekä laajemminkin henkinen työkunnon ylläpitäminen ovat nykyään aivan toisella `arvostuksen levelillä` yrityselämässä; myös meillä Suomessa, kun arvostusta verrataan pari vuosikymmentä aiemmin vallitsevaan tilanteeseen. Tarkastelimmepa asiaa niin aika- kuin euroinvestoinnin näkökulmasta.

Tiivistetysti: olemme tulleet tietämään kokonaisuuden näkökulmasta, kuinka ”hyvin voiva ihminen on toimelias ja tuottava henkilö”!  

Tässä vielä suoralinkki Suhdesovittelun otos, jonka Sampsa palautteessaan mainitsi.

Aiemmin esillä olleessa Mies Mikkelissä kirjoituksessa oli puhetta arviokäynneistä. Siitä ehkäpä katsotuin videokooste on nimellä Väläyksiä Timon vastaanotolla. YouTubessä se löytyy tällä suoralinkillä.

Videossa mainitusta Hybridi-palvelusta on oma tiivistysotoksensa tubessa ja verkkosivujeni video-osiossa. Tässä kuitenkin vielä laajempi tulokulma allekirjoittaneen palvelutarjonnan keskiöön, Etelä-Savon Mikkelissä majapaikkaa pitävään Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT); klikkaa silloin tästä.

TAPAAMISIIN – ETELÄ-SAVON MIKKELISSÄ!

Lopuksi musaa. Valintani YouTubesta tämän blogikirjoituksen sisältöön mielestäni liittyy aiemmin kirjoittamaani, sanoisinko ”suopealla tavalla”. ”Harmaita enkeleitä” puhukoon puolestaan!

Mikäli ei avaudu suoraan kuvasta, kopio seuraava linkkiosoite ja avaa sillä:  https://youtu.be/wJ6qKX1UT8s?t=16.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

RIITELE RAKENTAVASTI – SOVINTOON!

Riitele rakentavasti – Sovintoon! on kahden edellisen blogipäivityksen jatko- ja päätösosa.

Aloitusosassa oli kyse muun muassa erilaisista ristiriitojen ratkaisutavoista, viiden erilaisen mallin avulla. Riitele rakentavasti – mutta miten? löydät tästä.

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! kakkososa puolestaan loppui kysymykseen ”viimeinen pisara”. Blogijutun allegorisia peruspalikoita löydät tästä.

Riitele rakentavasti – Sovintoon! päätösosassa jatkan tunteista, tarkemmin sanoen niiden ”taakse katselemista”. Artikkelin lopussa nostan keskiöön miehen ja hänelle ymmärrettävien toiveiden esittämisen viisaalla tavalla. Käsitykseni mukaan toiveiden esittämistavalla on merkittävä ja selvä yhteys odotetun toiminnan aikaansaamisessa. 

TUNTEISTA MEIDÄT TUNNISTETAAN!

Tunteet ovat osa ihmisenä olemista ja vuorovaikutusta toisten kanssa, olivatpa ne sitten sävyltään myönteisiä tai kielteisiä. Me myös aistimme helposti nämä tunnesävyjen ääripäät, vaikkakin tosiasiallisesti ”moninainen on tunteiden kirjo”. Tämän moninaisuuden taustalta löytyy aina ns. perusteet, jotka esiintyvät universaaleina kaikissa kulttuureissa. Näitä ovat pelko, viha, inho, ilo ja hämmennys.

Tiedämme, että tunteet suuntaavat ihmisen ajatuksia ja toimintaa. Kaikilla meillä! Arjen hektisenä koetussa elämänmenossa niin kotona, työssä  kuin harrastuksissakin on toistuvasti sellaisia hetkiä, jolloin tarvitsemme tunteittemme säätelykykyä, ehkäpä totuttua taidokkaammin.

Jos emme ole riittävästi kosketuksessa tunteisiimme, emme ole kosketuksessa omaan itseemme. Ja näin se vaikeuttaa toimintaa toisten kanssa ja pakottaa meidät tekemään arvioita ja päätöksiä ilman täyttä ymmärrystä ajattelumme alkuperästä.

Mitä edellä ilmaistu tiivistys merkitsisi parisuhdetasolla itseni kannalta?

Lyhyesti otsikon hengessä: tunteista minutkin tunnistetaan! Kuohuttavat pettymyksen, ärtymyksen, suuttumuksen ja kiukun tunteet ovat vaivatta aistittavissa ja tunnistettavissa, ne tulevat läpi äänenpainoissa ja eleissä, sanoittakin.

Lisäksi kovin tavallista on, että saatan sanoa yhtä mutta tunteet viestivät toista. Tosiasiassa juuri jälkimmäinen jää voimaan. Yhteiselämässä kumppani ei siis ole tässä kohdassa helposti harhautettavissa.

Kun tiedämme asian näin olevan – eikö sinustakin? – olisi kaikkien osapuolten etu, jos pääsisimme näkemään tunteiden taakse. Edistyminen tunteiden säätelytaidoissakaan ei liene pahitteeksi.

Taskulamppua edelleen tarvitaan rakentavan riitelyn eräänä peruspalikkana, ja nimenomaisesti rakentavan riitelyn harjoittelussa.

Valoa tunnelissa!

 

MITÄ VIELÄ PIMENNOSSA – MISTÄ SE KENKÄ OIKEASTI PURISTAA?

Tutkimushavaintoina tiedämme, että aivojemme tunnemuisti nostaa sinne painettuja tunteita esiin nyt-hetken vuorovaikutustilanteissa. Paitsi monet työyhteisöjen myös parisuhteiden kärjistyneet kuohutilanteet sisältävät osapuoliltaan juuri näitä, ehkä vuosikymmentenkin tunnesaldoja.

Erimielisyyksistä keskustellessa on luontevaa puhua mielipiteistä ja ajatuksista. Taskulampun avulla on mahdollista valaista sanojenkin taakse. Mitä on vielä pimennossa? Millaisia tunteita kuohunnan ja kiukun alla on pimennossa?

Käytä taskulamppua nähdäksenne toimintaa tai kuultuja mielipiteitä syvemmälle, mielipiteiden alla vaikuttaviin tunteisiin.

Kun ymmärrämme sukeltaa päällimmäisten tunteiden alle, saamme ehkä yhteyden jo kauan sitten alas painettuihin tunteisiin. Erityisen tärkeää olisi tiedostaa myös se, jos vihan sävyt peittävät alleen muita tunteita. Nekin voivat olla asian käsittelyn kannalta todella tärkeitä.

Ammattilainen avittaa!

Millaisia tunteita koetun kuohunnan ja kiukun alla on pimennossa – tietääkö kumppanisi, tiedostatko itse? Tätä kysymysten kokonaisuutta käsittelemme myös parisuhdeterapiassa.

Ovatko ne esimerkiksi pelon sävyjä, kuten huolta tulevasta, pelkoa torjutuksi tulemisesta,
epävarmuutta tai turvattomuutta? Vai ovatko ne surun sävyisiä, kuten esimerkiksi:
yksinäisyys, kaipaus, suru tai voimattomuus? Tai kenties ne liittyvät arvottomuuden tunteeseen, nolouteen tai loukkaantumiseen? Syyllisyys ja häpeä ovat niin ikään varteenotettavat vaihtoehdot.

Asiakkaittensa silmissä luotettava pariterapeutti kykenee käsittelemään parien kokemusmaailmassa esiin nousevaa inhimillisesti ja oikeasuhtaisesti. Siinä tarvitaan ammatillista tietoa. Syvemmän kokemusmaailman kanssa työskentely vaatii kolmannelta osapuolelta riittävää praktiikkaa.

Kiusallisissa riidoissa hyvät ystävät voivat toki olla erityisen suuri apu ja tuki akuutin mylläkän liepeillä – sanoisin kuitenkin rajatusti! 

Olen pitkän työurani aikana toistuvan usein kuullut nämä sanat: ”Emme tahtoisi kuormittaa heitä liikaa ja toistuvasti”. Ystävillä on lisäksi rajoitteena tietynlainen imu ja houkutus ”ottaa puolia” jommankumman eduksi, koskapa kuvatut tunteet huomaamatta tarttuvat myös ystävä-kuulijaan. Ja kun näin tapahtuu, tarvittava ulkopuolisen neutraalisuus ja etäisyys helposti menetetään. Tällaisen tapahtuminen on sinänsä ymmärrettävän inhimillistä, todellisen tuen saamisen kannalta kuitenkin arveluttavaa.

Minulle reilun neljännesvuosisadan työkokemus on paljastanut erään tyypillisen ilmiön, jonka kertomista en kaihda tässäkään kohdassa. Nimittäin että, erityisesti meillä miehillä, tavallisilla matti meikäläisillä on suuria vaikeuksia huomata ja ymmärtää toiminnan takana olevien tunteiden viestiä.

Ja ajattelen jopa näin: kumppanin tunnemaailman varsinaisen viestin ymmärtäminen on enemmistölle meistä lähes mahdoton tehtävä, mikäli vaikkapa nalkuttavana kokemamme puoliso ei itse sitä osaa, uskalla tai kykene avata – niin ”että minäkin ymmärtäisin”.

Eikä tämä ymmärtäminen ole yhtään jalompaa toisin päin. Hakematta mieleeni tulee mies, joka kaiken aikaa vaikenee omista, käyttäytymistä ohjaavista tuntemuksistaan, ajatuksistaan ja toiveistaan. Tällöin ei ole tavatonta, jos nainen ”ajatustenlukijana” harhautuu yhtä lailla hämärään metsikköön.

Olethan Sinä tullut sekä tietoiseksi että myös kumppanillesi kertonut tämän ymmärrettävällä tavalla, mistä oikeasti ja syvimmältään kenkä puristaa!

TUNTEIDEN JAKAMINEN RIISUU ASEISTA!

Veitset sivuun!

Otsikon asia on todentunut parisuhdeterapian asiakkaiden kohdalla. Samanlaista aseista riisuntaa heidän on ollut mahdollista huomata kotonakin.

Ristiriidan käsittelyssä tapahtuu usein taitekohta, jos kumppanit jakavat toisilleen koettuun riitaan liittyviä syvempiä tunteita, usein tuskallisiakin. Tuskallisia siksi, että ne lähes poikkeuksetta liittyvät jollakin tavoin kertojan omaan haavoittuvuuteen. 

Jos ja kun näin aidosti tapahtuu, silloin ymmärrys itseä ja toista kohtaan selvästi syvenee. Puolisot näkevät, millaisia herkkiä tunteita ristiriitaan liittyy. Hyvässä tapauksessa kummankin reaktiot pehmenevät ja jalostuvat. Tällaisessa riidassa voittajia on, ei yksi vaan kaksi. Tässä onkin rakentavan riitelyn todellinen pihvi ja vielä maukas sellainen!

Kokemus nähdyksi tulemisesta sen saa aikaan”, näin ovat tottuneet asian tulkitsemaan ne parisuhdeasiantuntijat, jotka ovat perehtyneet vuorovaikutusdynamiikan tunnemaailmaan.

Vuorovaikutuksesta ja toimintalampun syttymisestä on kyse seuraavan kuvan jälkeisessä teemassa. 

 

ÄLYKKÄÄMMILLÄ ”SMART” PYYNNÖILLÄ HALUAMISET KÄYTÖKSEKSI!

 

Piikittelijä. Nalkuttaja. Nimittelijä. Saarnaaja Onko Sinua mielletty joksikin näistä?

Tai tunnustatko käyttäväsi jotakin tai jopa useampaa seuraavista ilmauksista: Et koskaan…!” ”Aina sinä…! tai Milloin oikein aiot… Tällaisten (toistuvina esiintyvien) syytösten takana piilee aina jonkinlainen pyyntö saada asioita, joissa esiintyy menneisyyteen liittyvää puutosta tai vajetta.

Tunnetutkijat näkevät syytösten alkujuuret ulottuvan lapsuuden kokemusmaailmaan: jäimme jo varhaisvuosinamme vaille jotakin kovasti kaipaamamme, kuten esimerkiksi riittävää hellyyttä, tunnustusta, suojaa, apua, itsenäisyyttä tai kiintymystä. Aiemmin tässä artikkelissa viittasin vuosikymmentenkin takaisiin tunnesaldoihin.

Puolisot voivat aikuisina olla kärkkäitä valittamaan ja kritisoimaan toisiaan, mutta he eivät silti kykene useinkaan ilmaisemaan positiivisesti ja tarkasti sitä, mitä todella tahtovat toisiltaan.

Mikäli haluat omalla kohdallasi edetä tässä asiassa, suosittelen Sinua miettimään pyyntöjesi taustalla olevaa sisäistä toivettasi, ja sen jälkeen muotoilemaan pyyntösi rakentavampaan muotoon.

Älykkäät pyynnöt näyttävät parhaiten tuottavan toivottua käyttäytymistä. Kun opit niitä käyttämään syyttelyn, nalkuttamisen, nimittelyn tai piikittelyn sijasta, huomaat samalla, että yleisluonteiset halut muuntuvat käytökseksi, joka auttaa täyttämään nuo tarpeet. Pyyntöihisi toisen on helpompaa vastata! Miehenkin.

Tiedän kokemuksesta niin miehenä kuin ammattini avaamana, että suomalaisen miehen on helpompi motivoitua ns. SMART -pyyntöjen äärellä.

Tässä kohdassa älykkäiden kysymysten / toiveiden yhteydessä käyttämäni SMART-lyhennys tulee englanninkielisistä sanoista (small, measurable, achievable, relevant ja time-limited).  

Kun Sinä nyt päätät viljellä aiempaa useammin näitä SMART-pyyntöjä, niiden tulee ilmetä vastaanottajallekin, 

pieninä, mitattavina, saavutettavissa olevina, olennaisina ja ajallisesti rajattuina.

Tehtävä (4):

Kun seuraavan kerran pyydät kumppaniltasi toiveesi mukaista toimintaa ja käytöstä, vastaa itsellesi ensin,

A) Miksi sen toiveen toteutuminen on Sinulle erityisen tarpeellista?

B) Onko toiveesi muotoiltu SMART:n mukaisena?

sekä

C) Kysy vielä kumppaniltasi, kuuleeko hän pyyntösi SMART-lyhenteen mukaisena?

Menestystä ”Riitele rakentavasti” -matkallenne!

—-

Suositeltavaa lisälukemistoa; TTT:n ”Riitele rakentavasti” -kolmen blogipäivityksen osalta:

Harville Hendrix – Helen LaKelly Hunt: Ansaitsen rakkauden. Opas kukoistavaan parisuhteeseen. Suomentanut Kia Kujala. Viisas Elämä, 2020. Olen itse hankkinut tämän kirjan monille vihkipareille. Opas on monipuolinen ja ajatustyöhön kutsuva. Se sisältää runsaasti yksilö- ja parisuhdetehtäviä. Kuvallisena kirjaan tästä.

Tunnemuistista ja sen synnystä, kansantajuisesti, klikkaamalla tästä.

Sieltä myös Saara Norrin aiheen mukaiseen väitöskirjaan.

Varteenotettavana uutuuskirjana Leonard Mlodinow: Kuinka tunteet muovaavat ajatteluamme (2023). Alkuperäisteos: Emotional — How Feelings Shape Our Thinking
Suomentaja: Kaisa Koskela.
Kirjaesittelyyn
tästä.

Parisuhde-elämän ja erityisesti riitelyyn liittyvää käyttökelpoista lisälukemistoa löydät Yksissä-hankkeen aineistosta (2020). Se on Parisuhdekeskus Kataja ry:n ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun moniulotteinen yhteishanke, jonne tästä.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) YouTube-videoissa (10) sivutaan tämän blogikirjoituksen tematiikka eri tavoin. Suositeltavin, Suhdesovittelu löytyy klikkauksella tästä. Sovitteluun liittyvä teemakirjoitus puolestaan tästä.

Blogitekstissä käytettyjä kuvia:

Artikkelikuva, lähde: pexels-agafonova-photo-5959583

Pixapay, ks. https://pixapay.com/fi

Pexels-kuvapankki; ks. https://www.pexels.com/fi-fi/hae/ilmainen%20kuvapankki/

Timo Juutinen (mediakirjasto)

RIITELE RAKENTAVASTI – Peruspalikat käyttöön!

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! on saumatonta jatkoa edelliselle blogikirjoitukselle. Aiemman otsikkona oli Riitele rakentavasti – mutta miten?

Ryyditän molempia juttuja muutamalla tehtävällä. Kannustan niiden avulla vuorovaikutustilanteiden omakohtaiseen arviointiin ja keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa.

Kurkkaa vielä, mitä olivat ne tyypilliset viisi ristiriitojen ratkaisutapaa, jotka kuvasin aiemmin. Ja vastaa omalla tavallasi siellä esittämääni tehtävään nro 2. Löydät suoralinkillä, tästä.

Seuraavassa kuvataan muutama peruspalikka otettavaksi käyttöön, kun mietit sitä, miten voisitte yhdessä onnistua parisuhteen ristiriitatilanteissa, jupakoissa ja riitelytaidoissa aiemmin koettua paremmin.

Kohtuullisena tavoitteena voinemme pitää sitä, että riidasta tulisi aina jäädä jokin parempi ymmärrys toista kohtaan, ja että se avaa silmät jollekin kehitettävälle seikalle kommunikointitavassanne.

Palikat

Paketoin vinkkini lähteä muutoksen ja rakentamisen tielle allegoriseen kuvaukseen. Allegorialla tässä tarkoitetaan vertauskuvallista esitystapaa, jossa alkuperäinen ja monimutkaisempi käsite tai idea korvataan toisella, ehkäpä paremmin lukijan mieleen jäävällä symbolilla. Näin menettelen, sillä tahdon luottaa lukijan omakohtaiseen arviointikykyyn. Voit soveltaa ihka omaan pari- ja perhekohtaiseen todellisuuteesi tässä ja nyt.

JÄITÄ HATTUUN PILLILLÄ!

Riiteleminen parisuhteessa on taitolaji ja monelle varsin vaikeaa. Tilannetietoisuus ja sen mukaan toimiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Riidoissa tunteet pulpahtavat pintaan ja ne myös tarttuvat osapuolesta toiseen. Jos toinen teistä meuhkaa yltiöpäisesti ja kiihkeän kuuluvasti, kohta huomataan, että tunteet tarttuvat nopeasti. Ne myös helposti ottavat ylivallan. 

Kiihtyneenä ihminen yleensä sanoo ja toimii epäjärkevästi.

Syntyy hyökkäyksen ja puolustuksen kehä, jossa kumpikaan ei kykene enää oikeasti kuuntelemaan toista. Huutaminen harvoin tuottaa hyvää. Väsyneenä kaikki tuntuu raskaammalta.

Tällöin on tärkeä jommankumman rauhoittaa ja tasapainottaa hallitsematonta tunnetilaa. Aivan kuin pallopeleissä pillin perusteltu käyttö toimii. Ottakaa aikalisä.

Jatkakaa myöhemmin, vasta kun molemmat osapuolet ovat rauhoittuneet, ja järjen ääni taas toimii.

Aikalisä on parikohtainen työkalu, jota jotkut ovat yhteisellä sopimuksella harjoitelleet käyttämään erityisen onnistuneesti. Joskus pillin ja aikalisän käytön voi pukea molempien hyväksymiksi sanoiksi, kuten esimerkiksi ”syön ensin”, ”käyn kävelyllä”, ”anna minun selkiyttää ajatuksia ensin – palataan asiaan sen jälkeen!

Merkittävää on, että molemmat ymmärtävät näiden ilmausten idean.

Muistutan kuitenkin. Aikalisän jälkeisestä palaamisesta on syytä ottaa yhdessä vastuu, jottei tilanteeseen liittynyt varsinainen asiaa tule lakaistuksi maton alle. Välttämisestä, eräänä kodin perintönä imetystä ratkaisumallista oli puhetta edellisessä Timon Työnohjaus ja Terapian bloggauksessa.

OMAT JA YHTEISET AVAIMET!

Tahtoa rakentaa parisuhteen parempaa huomista, sitähän Sinulta löytyy, eikös juu?

Olennaista on lähteä vaikuttamaan omaan tapaan toimia, vaikka suuri houkutus olisi ”nähdä rikka toisen silmässä kuin malka omassa silmässä”, kuten kuuluisassa sananparressa asia ilmaistaan, vrt. Raamatun Luuk. 6:41-42

Pyrkimys toisen muuttamiseen tämän virheistä käsin ei kannata, se ei vaan onnistu. Tällainen aktiviteetti on jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Siihen on syynsä, mutta tämän seikan pohdinnan sivuutamme tällä kertaa.

Sen sijaan, jos tunnet ja tunnustat omat puutteesi ja vajeesi vuorovaikutustyylissäsi, ja samalla objektiivisesti miellät toisessa osapuolessa olevat mahdollisuudet oman kasvun ja kehittymisesi peilinä ja tukena, olet oikealla tiellä. Sellaisille pyrkimyksille on syytä nostaa peukku ylös.

Kutsutelkaa toisenne yhteisiin talkoisiin! Yhdessä te parina voitte ratkaista riitatilanteita rakentavalla tavalla.

Tietoisen harjoittelun avulla edistytte mahdollisista taka-askelista huolimatta. Onnistuneesti koettu konflikti kartuttaa tätä todellisuutta. Yhteinen ylävitonen jokaiselle korvaavalle kokemukselle! 

 

Yhteistyö yhdistää!

 

Tehtävä (3): Mieti seuraavia kolmea kysymystä ensin yksin. Tiivistä näkemyksesi muutamalla avainsanalla

  1. Mitä hyvää näet omassa tavassasi ratkaista ristiriitoja?
  2. Mitä hyvää näet (seurustelu-, avo- tai aviosuhteen) kumppanisi tavassa ratkaista ristiriitoja?
  3. Mihin suuntaan ristiriitojen ratkaisijana toivot voivasi kehittyä, yhdessä toisen kanssa?

Kerro huomioistasi toiselle ja pyydä saada kuulla myös hänen arvionsa asiassa. Kyse on yhteiselämästänne tässä ja nyt.

Nostona voisimme todeta…

Rakentava riitely on ennen kaikkea sitä, miten puhun toiselle, mitä sanoja käytän, millä sävyllä puhun ja onko siinä mukana toisen kunnioittamista.

Taidokas riitelijä puhuu itsestä käsin, kokemuksellista minä-puhetta, ei tulkitse toista eikä heti keskeytä sinä-puheella, toisin sanoen malttaa kuunnella kumppania ja keskittyä siihen, mitä hän tässä samassa tilanteessa sanoo.

Tarpeeksi hyvällä itsetunnolla varustetulle riitelijälle anteeksipyytäminen ei ole häpeällistä, silloin kun puhutaan onnistuneista riitatilanteista.

Taskulampulla kohdevaloa!

 

TÄRKEÄ TASKULAPPU!

Ihmissuhteissa yleensä, ja varsinkin kotona riidat syntyvät hyvin pienistä asioista. Kun tilannetta katsoo tarkemmin, usein riitaudumme siksi, että toiselle osapuolista on syntynyt kokemus ”ettei minua ymmärretä”. Pinna palaa ja se näkyy, tavalla tai toisella. Tässä hetkessä henkilöiden kokemukselliset ääripäät kuvataan usein sanoilla, ylikuumeneminen tai jäätyminen.

Suuntautumisen varsinaiset alkujuuret ovat syvemmällä. Ne liittyvät tässäkin menneisyyteen, lähes poikkeuksetta aina lapsuuden perhekokemuksiin tärkeistä aikuisista; millainen oli heidän tapansa kohdata erimielisyyttä ja ratkaista arjen kiistakysymyksiä.

Luonnollisesti on muitakin ihmissuhdekokemuksia kuin perhetaustassa eletyt. Erään Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakasparin kanssa ”toistuvien riitojen ja toisaalta onnellisuuden -polku” nykyhetkessä hahmottui ”täyttyneiden ja/tai täyttymättömien odotusten” näkökulmana. Lapsena. Aikuisena. Nykyisessä suhteessa.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

 

Tämä on meillä aivan normaalia” ilmaukset kuulen sekä historian että nykytodellisuuden ilmauksina. Vastaanotollani hekin sanovat kaipaavansa rauhan ajan lisääntymistä nykyiseen parisuhde-elämäänsä.

Runsas riitely lapsuudenperheessä on saattanut vaikuttaa myös siten, että olet tottunut riitoihin, huutamiseen ja siihen, että kaikki on taas kunnossa, kunhan jossakin vaiheessa jotenkin pyydetään anteeksi.

Kumppanisi sen sijaan on saattanut saada lapsuudenkodistaan aivan toisenlaisen mallin. Hän saattaa kokea herkän tulistumisesi, ei ainoastaan hämmentäväksi vaan myös vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi ja pelottavaksikin.

Huomaamme, että sisäistyneet kokemukset tuttuudesta ovat keskenään poikkeavat: toinen herkästi ylikuumenee, samalla toinen tuntee kylmiä vilun ja pelon väristyksiä.

Edellinen oli vain esimerkki mahdollisesta parisuhteen asetelmasta. On tietysti muitakin kombinaatioita.

Ammatilliset havainnot kielivät siitä, että riitojen määrällä ja rajuudella arvioiden kaikista riitaisimmissa asetelmissa molemmat osapuolet ovat erityisen impulssiherkkiä ja usein kumpikin kasvaneet kodissa, jossa aikuisten välinen riitely oli ollut arkipäivää. Toistuvat riidat kietoutuivat aikuisten keskinäiseen valtataisteluun. 

Riippumatta siitä, millaisen riitelyn mallin olet oppinut, riitelyn tavastasi kannattaa olla tietoinen!

Valaise lampulla sekä opittua malliasi että nykyhetkeä. Voit muuttaa omaa käytöstäsi, kun tunnistat, miten olet ”mallitettu”, ja miten olet tottunut toimimaan niin kuin toimit.

Nyt kysyt, miten sitten valaista nykyhetkeä ja siis sitä ”ettei minua ymmärretä” tässä ja nyt.

Kun vastaan tähän, tahtoisin ensin kuulla, oletko ns. ”viimeisen pisaran” -tyyppi.

Onko Sinulla taipumus kasata arjen pikkupettymyksiä itseesi ilmaisematta niitä tapahtumahetkellä?

Toisin sanoen, huomaatko kerääväsi päivän tai viikon aikana pieniä kiukun poikasia, jotka sinänsä ovat viattomia, mutta sitten kun ”kuppi” tulee täyteen, niin suuttumus leimahtaa yli äyräiden jonkun aivan pienen asian ollessa se viimeinen pisara.

VALAISE TUNTEMUKSIASI AJOISSA!

Suositeltavaa olisi opetella arjessa ottamaan harmituksia ja pettymyksiä puheeksi ajallaan, näin vähentäisimme paitsi ”viimeisen pisaran” ylilyöntejä myös ylikuumenemisen tai kylmenemisen riskiä itse ristiriitatilanteessa. Tämä ei tarkoita, että joka asiasta pitäisi ärähtää, vaan pikemminkin kertoa puolisolle, millaiset nimenomaiset asiat saavat itsessä ärtymystä aikaan.

 

Tämä blogikirjoitus ”Riitetele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön!” jatkuu seuraavassa päivityksessä. Löydät tämän päätösosan ”Riitele rakentavasti – sovintoon!” Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogiosastossa. Suoralinkillä  tästä.

Palataan!

————–

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).

 

RIITELE RAKENTAVASTI – mutta miten?

Riitele rakentavasti – mutta miten?  Niinpä!… ettei lasi, luottamus tai läheisyys rikkoutuisi. Arkityössäni vastaanotolla kohtaan viikosta ja vuodenajasta riippumatta mitä erilaisimpia parien keskinäisiä erimielisyyksiä.

Tämän teemabloggauksen tarkoituksena on tarjota lukijalle joitakin virikkeitä parisuhde-elämän haastavaan arkeen. Haastan keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa! Tarjoan siihen juoksupojaksi muutaman arviointitehtävän.

Kiistaa > riidaksi?

 

MISTÄ RIIDOISSAMME KYSYMYS? 

Riita. Riitely. Ristiriita. Kiista. Jupakka. Erimielisyys. Konflikti Nämä arjessa käyttämämme sanat kuvaavat tilanteita, joissa ihmisillä on erilaisia näkemyksiä samasta asiasta. Aihe voi olla suuri tai pieni, pinnallinen tai syvällinen. Se voi liittyä asiaan, toimintaan tai suhteeseen.

Näin kuvattuna voinemme todeta, että ristiriidan siemeniä löydämme vaivatta. Yhteiselämän jupakkaan ei niin ikään tarvita paljon. Olemme vain ihmisiä – erilaisia – kaikki taustoinemme.

Kukaan meistä ei valinnut syntymäpaikkaansa, -ajankohtaa ja -yhteisöä. Meitä yhdistää se, että meiltä kysymättä elimme ”valmiiksi” annetun geeniperinnön, kotikasvatuksen, tapojen ja tottumusten keskellä. Niinpä siellä näkemämme aikuisten väliset suhteet ja vuorovaikutustyylit sekä tietyt tavat ratkaista eteen tulleita vaikeuksia ovat tahtomattakin sisäistyneet itseemme.

Nämä tyylit ja taipumukset ovat edelleen meissä, joko enemmän tietoisina, mutta joskin varsin usein tiedostamattomina. Sama ”ohjelmoituminen” koskee myös kumppaniani. Hänkin tuo mukanaan yhteiseen pesään omat erilaiset sisäistyksensä.

Parisuhde ja laajemmin perhe-elämä on sillä tavoin erityisen mielenkiintoinen systeemi, että nykysuhteisiinkin latautuu aimoannos ylisukupolvista vuorovaikutus- ja ihmissuhdedynamiikkaa. Riitelytapahtumat eivät tee tästä tosiasiasta poikkeusta. Kauan sitten koettu leikkautuu nykyhetkessä!

Ristiriidat ovat luonnollinen seuraus yksilöiden moninaisesta erilaisuudesta!

Mutta tarvitseeko parisuhteessa olevien erimielisyys, konflikti, kina tai näkemyksellinen ristiriita johtaa sellaiseen keskinäiseen riitelyyn, josta osapuolet eivät voi olla ylpeitä – ei tapahtumahetkellä eikä myöhemmin? Ei tarvitse.

Avio- tai avokumppaneiden kokema erimielisyys voidaan käsitellä onnistuneesti. Koska kuitenkin lukuisat henkilöt terapeuttisessa työssäni kertovat kommunikointiongelmistaan sekä sellaisista (toistuvista) riidoista, jotka kokevat ikävän repivinä, lienee aiheellista pysähtyä rakentavan riitelyn äärelle.

TOIMINNALLA ON VÄLIÄ!

Perhe- ja parisuhde-elämässä ehkäpä ilmeisimmät näkemykselliset erimielisyydet liittyvät henkilöiden ajan ja rahan käyttöön, parisuhdeseksiin, toimintatapoihin lasten kasvatuksessa tai muissa arkielämän arvovalinnoissa. Luonnollisesti on vielä koko joukko muita, perhekohtaisia asioita, jotka ovat konfliktiherkkiä.

 Kun keskenään läheisessä suhteessa elävät tulevat tietoiseksi ristiriidan aiheesta, se synnyttää tunnetasolla jännitteisen tilan. Tämä olotila on sellainen, jossa ihminen kokevana osapuolena ei yleensä viihdy kauan. Tapahtuu liikehdintää.

Puolisot liikahtavat suhteessa toiseen jompaankumpaan suuntaan, lähemmäksi tai etäämmälle. Ristiriidan ratkaisutapa, onko se sävyltään rakentava vai ei-rakentava, vaikuttaa keskeisesti siihen, etääntyvätkö vai lähentyvätkö puolisot toisiaan.

Tiedämme, että ristiriidan rakentava käsittely suojaa parisuhdetta ja edistää muutoinkin tyytyväisyyttä yhteiselämässä.

 Vastaanottotyössäni olen päässyt seuraamaan juuri edellä mainitun toteumaa: rakentavasti ratkaistut ongelmatilanteet hitsaavat puolisoita toisiinsa, vahvistavat molempien yksilöidentiteettiä ja parisuhteen tulevaisuususkoa. ”Me yhdessä palautimme elävän toivon tulevaisuuden suhteen”.

Ristiriidan tai konfliktin ei-rakentava käsittely puolestaan satuttaa kumppania, enemmän tai vähemmän. Epäonnistuneet ratkaisutavat vievät puolisoita tunnetasolla kauemmaksi toisistaan, ja näin toistuessaan ne nakertavat aitoa uskoa parempaan huomiseen.

Mikäli yhteiselämässä emme kykene pääsemään kielteisestä, ei-rakentavasta kehästä osapuolia tyydyttävämpään ”riitele rakentavasti” -yhteistyöhön, se muodostaa todellisen riskin kummankin omalle sekä parisuhteen yhteiselle hyvinvoinnille.

RISTIRIIDAN TYYPILLISET RATKAISUVAIHTOEHDOT

– mitä Sinä olet taipuvainen toteuttamaan? 

Näet piirroskuvan, jolle eräs asiakasparini merkitsivät sen vaihtoehdon, jota muistelivat omassa lapsuudenkodissa nähneensä.

Tehtävä (1) kuului:Mikä oli lapsuudenkotisi tyypillinen tapa kohdata / ratkaista erilaisia aikuisten välisiä erimielisyyksiä tai riitatilanteita?

Tämän blogikirjoituksen äärellä myös Sinä voit muistella sitä, mikä näistä viidestä vaihtoehdosta parhaiten kuvaisi kokemustasi lapsuusajan perheessäsi. Kuvan alapuolella tiivistän vaihtoehtojen sisältöä.

Millä tyylillä erimielisyydet ratkottiin?

 

A. Välttäminen

 

Ollaan kuin ristiriitaa ei olisikaan.

Välttäminen on eteen tulleen ristiriidan hiljaista kieltämistä. Asia ilmaistaan pehmeästi tai se sitten sivuutetaan vaihtamalla puheenaihetta. Arkinen ilmaus ”lakaista maton alle” kuvaa osuvasti välttämistä eräänä ristiriitojen ratkaisutapana.

Parisuhteessa ja yleisemminkin ihmisten kesken tiedämme, että kun osapuolet tietoisesti välttävät jostakin erimielisyyden aiheesta puhumista, he silloin usein pelkäävät jotakin. Tällainen kiertely ja välttäminen on tietynlaista suojautumista.

 B. Taivuttelu ja taistelu

 

Oman ratkaisun myyminen toiselle; jossa on erilaisia aste-eroja.

Tätä osapuolten erimielisyyksien ja konfliktien tyypillistä ratkaisutapaa kuvaavat myös seuraavat sanat: suostuttelu tai maanittelu sekä vielä voimakkaammat kuten manipulointi, taivuttelu, painostaminen, jyrääminen tai uhkailu.

Viimeksi mainittujen kohdalla tilanne voi kääntyä taisteluksi, jossa kumpikaan ei anna periksi, tai sitten jyräämisessä ja uhkailussa jompikumpi antautuu alistuen toisen tahtoon, esimerkiksi koetun väkivallan uhan edessä.

C. Kelluttaminen

 

Puhutaan, muttei toimita tai konflikti käsitelty liian pinnallisesti.  

Tällä ratkaisutavalla pari keskustelee ja sopii, miten asia ratkaistaan. Asia ei kuitenkaan koskaan etene puheesta käytännön toiminnaksi. Teot puuttuvat.

Ristiriita voi jäädä kellumaan toisestakin syystä. Ristiriitaa käsitellään ja sovitut asiat laitetaan käytäntöön, mutta tyytymättömyys jatkuu ja asia pulpahtaa pinnalle edelleen. Käsittely on silloin ollut liian pinnallista, eikä sen tähden päästä ristiriidan todelliseen ytimeen. Tämän takia asia jää ratkaisemattomana kellumaan.

D. Kompromissi

 

Kumpikin sekä saa että menettää jotakin haluamaansa.

Kompromissi ristiriidan ratkaisemistapana on varsin yleinen parisuhteessa ja muutoinkin yhteiselämässä.

Etsittäessä tyydyttävää ratkaisua kumpikin on valmis luopumaan jostain oman ratkaisuehdotuksen osasta voidakseen pitää jonkun itselle tärkeän puolen ratkaisusta. Kun päästään neuvotellen sopuun siitä, mistä kumpikin luopuu ja mistä kumpikin voi pitää kiinni, on ratkaisu valmis.

Puolisot kokevat toiset kompromissiratkaisut hyviksi ja toiset tyydyttäviksi. Joskus myöhemmin kompromissi voi näyttäytyä kummankin näkökulmasta vieraalta. Silloin kompromissiratkaisu ei ole ollut optimaalinen. 

E. Yhteistyö 

 

Molemmat voittavat.

Yhteistyö-mallissa tehty ristiriidan ratkaisu pohjautuu ymmärrykselle, yksimielisyydelle ja luovuudelle.

Yhteistyömalli menee pidemmälle kuin kompromissi. Siinä etsitään ”molemmat voittavat” – lopputulosta. Ratkaisua etsittäessä ristiriidasta keskustellaan perusteellisesti, niin että kummallakin on mahdollisuus ymmärtää aihetta myös toisen näkökulmasta.

Yhteistyömalli edellyttää avointa asennetta, jossa kumpikaan ei ole mielessään lyönyt lukkoon sitä,
miten asia tulisi ratkaista. Tahto ja toiminta jäävät vielä taustalle tässä mallissa.

Käytännön toimintatapaa eli ratkaisua etsitään vasta sen jälkeen, kun asiasta on kunnolla keskusteltu ja kummallakin on riittävän hyvä kokemus keskinäisestä ymmärryksestä asiaan liittyen. Kun käytännön ratkaisuista keskustellaan, otetaan luovuus käyttöön.

Siirrytään seuraavaan tehtävään. Sen jälkeen, kun olet miettinyt ”miten asiat olivat kasvuperheessäsi”, voit nyt arvioida tilannetta nykyisen kumppanisi kanssa. Ristiriitojen ratkaisuvaihtoehdot ovat samat kuin edellä.

Tehtävä (2): Millä tavalla Sinä ja nykyinen kumppanisi (seurustelu-, avo- tai aviosuhteessa) ratkaisette erimielisyytenne ja erilaiset kohtaamanne riitatilanteet?

Palikat

Aiheen käsittely jatkuu seuraavassa Riitele rakentavasti -blogikirjoituksessa. Kuvaan siinä, millaisia erilaisia palikoita, ideoita ja menettelytapoja voisitte harkita käyttävänne, varsinkin silloin, kun erimielisyys ja ristiriidat tuntuvat vain johtavan repivään riitelyyn.

Teemabloggauksen jatko-osaan klikillä tästä.

 —-

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).

 

 

 

TYÖNOHJAUSTA VAHVUUKSIEN VALOSSA MIKKELISSÄ … (JOHDANTO)

Työnohjausta vahvuuksien valossa Mikkelissä. Kirjoitan kaksiosaisen artikkelin tästä asiasta.

Näkyvillä oleva artikkelikuvakin on tarkoin harkittu. Palaan siihen vielä jäljempänä.

Blogijuttuni kielii siitä, onko TTT:ssä annettu työnohjaus tänään toisenlaista ennen ja jälkeen COVID-19, tätä maailmalta meillekin rantautunutta pandemiaa.

Aktiivinen blogilukijani ehkä hämärästi muistaa, että julkaisin nettiin joulukuussa v. 2019, yritystoiminnan toimintatilastoja. Tuolloin ei kukaan vielä tiennyt tulevasta pandemiasta. Mainittu, alkuperäinen ja nimenomaisesti työnohjausta käsitellyt kirjoitus on edelleen linkillä luettavissa; halutessasi klikkaa tästä.

Tiedämme tällä hetkellä, että pandemiavuonna 2020 käyttöön otetut ja erityisen poikkeavat tapaamis- ja työskentelyrajoitteet ovat nyttemmin merkittävästi höllentyneet.

Vastaan siis kysymykseen poikkesivatko vuodet 2019 ja 2022 yrityksestäni tilatun ja toteutuneen työnohjauksen osalta, kun mittareina käytämme asiakas- ja tuntimääriä.

Virittämäni vertailukysymys on mielenkiintoinen, koska, kuten hyvin muistamme, mainittujen vuosien välistä ajanjaksoa leimasi se korona-ajan jakso, jolloin eristäytymisestä tuli hyve, etäisyydestä velvollisuus ja samassa työtilassa toimimisesta pelottavaa.

Mutta mikä on tällä hetkellä ns. uusi normaali?

Tässä nyt esillä olevassa ja kolme vuotta myöhemmin kirjoittamassani artikkelissa en pitäydy ainoastaan tilastoihin. Toteumalukujen lisäksi sivuan tiivistetysti työnohjaustyön toimivuutta ja tuloksellisuutta ”vahvuuksien valossa”.

Tällöin kyse on sekä ohjattavan työkunnon ja työssäjaksamisen seikoista kuin myös työnohjausta antavan henkilön työkunnosta. Molempien vireystila tulee siis jutussa luupin alle.

Mielestäni on selvää, että työnohjausta itselleen tai tiimilleen etsivän sopii, sekä odottaa että edellyttää palvelun tarjoajalta ammattitaidon lisäksi tiettyä, korkeaa vireys- ja jaksamistasoa. ”Sokea harvoin voi sokeaa auttaa”. 

Katso ja silmäile vielä tämän johdantojutun artikkelikuvaa. Se on harkinnalla valittu.

Paitsi että foto ilmaisee, kuinka Timo-partnerina teen sparrausta 3K Savo yrityksessä, tallenne viestii (symbolisesti) työnohjauksen erästä arvokasta tulokulmaa: ohjattava pääsee ”katselemaan kuin helikopterista”Systeemin ulkopuolisen henkilön avittamana hän näkee ja oivaltaa työelämän arkeaan hiukan etäämmältä.

Mitä muuta voisimme työohjauksesta tiivistää. Avaan asiaa oman toimintani valossa.

 

Työnohjaus – mitä se on koronarajoitevuosien jälkeen – Timon Työnohjaus ja Terapiassa?

Vastaan lyhyesti! … Ja joillekin lukijoille tutun tuntuisena, kertaavana kristallina.

Työnohjaus on oman työn tutkimista, arvioimista ja kehittämistä  työnohjaajan avulla. Yhdessä tutkimme työn, työyhteisön ja omaan rooliin liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja tunteita.

Työnohjaajan laaja ja syvällinen koulutuspohja, korkea eettinen ymmärrys sekä erityisen pitkä käytännön praktiikka ovat tuloksellisten työprosessien taustalla. Tiedän saaneeni huomattavan paljon henkilökohtaista toiminta- ja asiakaspalautetta. Niitä on julkaistu monilla netin alustoilla. Näiden palautteiden yhteinen nimittäjä on ollut:  Turvallinen ja rohkaiseva ilmapiiri.

Juuri sellaisen kokeminen on mahdollistanut suotuisan maaperän ohjattavalle. Hän on yksilönä ja/tai tiiminsä jäsenenä voinut oppia kohtaamistaan (huonoista ja hyvistä) työtapahtumista. Oppiminen on ollut jotakin työelämän kannalta tarpeellista ja oivaltajalle itselleen arvokasta. Vahvuuksien valossa ja niiden varaan on ollut hyödyllistä rakentaa! 

Ohjattavan menestyminen työ- ja tehtäväroolissa osana toiminta- ja työympäristöään, sellainen palkitsee kaikkia osapuolia. Timon Työnohjaus ja Terapiassa tämä on totuttu ilmaisemaan työnohjaussloganilla lihasta luiden ympärille! 

Kaikki me ”työelämätuntijat” ymmärrämme, että mainitun sloganin tuloksellisuus käytännön arkityössä riippuu monesta muusta seikasta, myös sellaisista työnohjaajan sekä ohjattavankin vaikutusalueen ulkopuolelle menevistä asioista ja ilmiöistä. Silti toteamaa ”tärkein työkaveri olen minä itse” emme voi sivuuttaa, kun puhumme työtoiminnan kehittämisestä ja jaksamisesta omassa työroolissamme.

Muusikko Anssi Kela klassikkobiisinsä kertsissa: ”… meistä tuli muurareita … taksikuskeja … lääkäreitä…” Blogijuttuni jatkossa puolestaan kuvaan muun muassa sen, mistä ammateista hakeudutaan ammatillisen työnohjauksen pariin Mikkelissä.

Työnohjausta vahvuuksien valossa – Timon Työnohjaus ja Terapia (ttt) tänään! -blogijutun varsinaiseen tekstiin pääset suoraklikillä: TÄSTÄ.

Tässä mainitsemani klassikoksi tullut biisi AK:lta.

ETKOT-asiaa videolla!

 

 

 

 

 

 

YHDESSÄ – TYÖ TEKIJÄÄNSÄ KIITTÄÄ!

Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää. Tämä blogijuttu on kiinteää jatkokuvausta aiemmin julkaistulle Yhdessä – Vieläkin! -blogipäivitykselle. Mikäli et ole tullut tietoiseksi, miksi kirjoitan juuri tällaisin otsikoin, on ensiarvoisen tärkeää pistäytyä alkutilanteen `kirjeen vaihdossa`. Klikkaa tästä.

Tässä Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää -osassa esitän kaksi piirrosta, joihin eräs Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakastyössä tapaamani pariskunta kertoi kiintyneen aivan erityisellä tavalla. Tavatessamme, liki kymmenen vuotta sitten, tämä aviopari kertoi olevansa ”eron partaalla”… ”pönttö sekaisinja eläneensä juridisen avioeron harkinta-ajan loppuaikoja.

He eivät kuitenkaan eronneet. He lähestyivät minua nyt vuosikymmen myöhemmin, pitkällä Yhdessä Vieläkin! -kirjeellään. Yllättäen. Iloa kirjeen saajallekin tuottamalla.

Kirjeessä nostetaan keskiöön henkisen kasvamisen ja yhdessä elämisen laadun kohoaminen. Kirjoittajien mielestä ”pariterapiaan uskaltautuminen” ja ”yhdessä yhteiseen kiintopisteeseen pyrkiminen” ovat palkinneet heitä tavalla, jonka ”sukulaiset ja ystävätkin ovat huomanneet”.

Tässä taannoisessa pariterapiaprosessissa oli käytössä kaksi kuvaa, jotka tässä nyt – heiltä saamani palautteen innoittamana ja luvalla – julkaisen.

Hyödynnä Sinäkin tallenteisiin sisällytettyä viisautta. Tee se kuvan virikkeiden synnyttämiin ja omiin ajatuksiisi pysähtymällä. Keskustele asiasta mahdollisen kumppanisi kanssa, tai jos niin tahdot, vieläkin perusteellisemmin yksilö- tai parisuhdeterapeutin kanssa.

 

Ihmisen elämänkaari – Missä ikävaiheessa olet?

Ihmisen elämänkaari kulkee varsin samanlaisia kehityksellisiä perusvaiheita. Mutta silloin kun oma pitempikestoinen ja epämääräinen ahdistus hallitsee mielialaamme, meidän on varsin vaikea mieltää kokonaisuutta. Emme näe riittävästi sitä elämänkaaren vaihetta, johon osaltaan ehkä yksilöllinen sisäinen kipumme liittyy.

Lukuisat Timon Työnohjaus ja Terapian yksilöasiakkaat ovat kertoneet minulle, kuinka he ovat terapeuttisissa ja tukea antavissa keskusteluissaan saaneet itselleen tarvittavaa ymmärrystä. Näissä A1:n tapaamisissamme visuaalinen materiaali tukee rakentavalla tavalla henkilökohtaisten oivallusten ja uuden ymmärryksen syntymistä. Ohessa julkaistava mustavalko kuva on siis eräs `todistettu` esimerkki sellaisesta.

Ihmisen elämänkaari...

Voit lukea, tulkita ja soveltaa piirrosta omaan nykyiseen elämäntilanteeseesi, kun kuvaan ihmisen elämänkaarta seuraavasti; joskin tässä kovin pelkistävästi.

Kehityksen perusvaiheen jälkeen, jokseenkin noin 28-vuotiaana ihminen kulkee eräänlaisesta elämänsä ”portista”. Tällöin hän kenties ensimmäisen kerran elämässään pysähtyy miettimään elämänsä suuntaa. 

Milloin Sinä olet miettien navigoinut elämäsi suuntaa?

Noin 35 ikävuoden nurkilla ihminen tulee ”risteykseen”, jolloin hän katselee erityisen kriittisesti elämäänsä; saatamme tällöin kyseenalaistaa kaiken näkemämme ja aiemmin valitsemamme. Vaiheelle tyypillistä on itsenäisen omatunnon kehittyminen.

Välitilinpäätös.

Tuskien ja ilojen kautta ihminen nousee kuin ”kukkulalle”, saa ilmaa siipiensä alle ja jatkaa matkaa yksilöllisetkin päämäärät mielessään.

Viisissäkymmenissä sukupuolisuuteen kohdistuu uudenlaista ihmettelyä; miehet ja naiset kohtaavat itsessään olevan vastakkaisen sukupuolen. 

Mitä tämä sitten voisi olla? Ehkäpä sitä, että opimme katsomaan asioita laajemmin ja eri puolilta. Se tuo elämään uudenlaista suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä. 

Edellä kuvattu tiivistys oli näkökulmaltaan yksilökeskeinen. Olisi kovin mielenkiintoista kuulla, millaisia huomioita teit omalla kohdallasi?

Jos elät tällä hetkellä pitempikestoisessa parisuhteessa, avo- tai aviosuhteessa, voimme myös siinä koettavia eri vaiheita kuvata piirroksen ja kehitysvaiheiden avulla.

 

Parisuhteen kehitysvaiheet – Missä vaiheessa tunnistat olevasi?

Tässä esitettävä perisuhteiden kehitysvaihe on kuvattu ydinperheen asetelmassa, vaikka toki tiedämme nykyperheiden moninaisuuden.

Kuvavalinta on erityisen perusteltu blogikirjoitukseni alkuperällä. Juuri tämä kuva oli keskeistä sille parille ja perheelle, josta tässä ja edellisessä blogikirjoituksessani olen heidän luvallaan kirjoittanut.  

Ota kuvasta kiinni (kuvainnollisesti). Tuumaa omaan elämänvaiheeseesi!

Oletko kenties juuri tällä hetkellä keskellä parisuhteen ja perhe-elämän kriittisiä vuosia? Ei ole pahitteeksi, jos/kun keskustelet mahdollisen elämänkumppanisi kanssa.

Kontaktoi rohkeasti asiantuntijaa, silloin kun omat sanat loppuvat tai yhteiselämä ahdistaa pakahduttavan kuolettavalla tavalla. Apua on tarjolla kriisinsä keskellä elävälle!  Mikkelissäkin.

Parisuhde ja perhe eri vaiheissaan

Mikä tilanne parisuhteessa tällä hetkellä?

Otsikon kysymykseen voit tehdä tilannekatsauksen yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa. Tässä voitte käyttää apuna vaikkapa taannoista blogitekstiäni, jossa kysytään ”Mikä on tilanne ja tarve parisuhteessa? Linkillä suoraan sinne tästä.


Artikkelikuva:

Angelica Bacirtzis (Åre, Ruotsi)

Lisälukemista:

esim. L.Uuusitalo-Arola & K. Kanninen Terapian tarpeessa? Lyhytterapeuttinen itsehoito

teksti- tai äänikirjana, kirjaesittelyyn linkillä tästä.

 

LIPUTAN USKOLLISUUTTA – AUTAN USKOTTOMUUDESSA MIKKELISSÄ

Liputan uskollisuutta – autan uskottomuudessa Mikkelissä. Tämä on kesäkuun blogijuttu, jossa artikkelikuva viittaa aihetta käsittelevään e-kirjaan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT). Se julkaistiin keväällä 2022.

Opas on kiteytys 25 vuoden aikana tehdystä työstä, kun olen auttanut satoja pareja tilanteissa, jossa ollaan uskottomuuden teeman äärellä. Nykyinen vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa.

 

MITÄ KOTIMAINEN TUTKIMUS PALJASTAA USKOTTOMUUDESTA?

Uskottomuus ilmiönä on perin monisyinen, yksilöllinen ja aina parikohtainen, parisuhdeterapeuteille kuitenkin kovin tuttu.

Tässä bloggauksessani, kun käytän ilmausta parisuhdeuskollisuus tai -uskottomuus, tarkoitan sillä silloin miehen ja naisen välistä vakavaa seurustelusuhdetta, avo- tai avioliittoa.

Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä on tilastoitu vuosikymmenien ajan, aina 1970-luvulta.

Viimeisin Väestöliiton FINSEX-tutkimus koottiin 6000 miehen ja naisen otannalla vuonna 2015. Tähän tutkimukseen osallistuneet olivat 18–79-vuotiaita.

Seurantatutkimuksissa on käynyt ilmi – toisin kuin `somen mediamaisemassa` erheellisesti saattaisi luulla – uskollisuutta arvostetaan ja siihen pyritään jopa entistä enemmän. Tällainen uskollisuuden lisääntymisen trendi läpäisee koko eletyn 2000-luvun ajan.

Kysymykseen ”tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapainen syrjähyppy hyväksyä” vastattiin 1970-luvun alussa paljon nykypäivää sallivammin.

Vallinneen kehityssuunnan voisi sanoitta myös näin: suomalaiset pettävät yhä vähemmän. Tämä on todentunut varsinkin avio- ja avoliitoissa. Naimisissa olevista miehistä 22 prosenttia ja naisista 13 prosenttia kertoi pettäneensä kumppaniaan. Avoliitossa olevista miehistä uskottomia oli 13 prosenttia ja naisista 8 prosenttia.

Miten oma uskottomuus sitten ymmärretään?

Uskottomuuteen liittyvät vastaukset kielivät siitä, että miehillä salasuhteiden taustalla ovat enemmän määrälliset, valloittamiseen ja seksiin liittyvät asiat, naisilla puolestaan laadulliset tunnetekijät. Naiset ilmaisevat oikeuttavan uskottomuutensa erityisesti sillä, että nykyinen parisuhde tuntui heistä ”kylmältä ja tunneköyhältä”.

Tiedämme, että miehet ja naiset toivovat vakavaa suhdetta yhtä paljon.

Luotettava tutkimusnäyttö paljastaa, että uskollisuudesta on näin tullut meille yhä tärkeämpi kriteeri yhteiselämässä. Uskollisuus – uskottomuus -vaihtoehdoilla ikään kuin myös halutaan mitata omaa arvoa toisen silmissä: kelpaanko, riitänkö, rakastaako hän ja haluaako vain ja ainoastaan minua. Sanomattakin on selvää, että ”haluamme olla toiselle erityisiä ja arvokkaita”.

Me kaksi!

Minä liputan uskollisuudelle. Mitä Sinä ajattelet uskollisuudesta, ja toisaalta sen rikkoutumisesta?

 

 PETTÄMINEN – MISSÄ RAJANNE KULKEE?

Pettämisen raja vaihtelee parisuhteissa. Joillakin raja menee mediapornon katselussa, toisilla intiimissä suutelemisessa ja kolmannet vastaavat, että ”vasta yhdyntä on pettämistä”. Yleisesti voinemme kuitenkin todeta: kaikki sellainen, mikä rikkoo yhteistä sopimusta parisuhteesta ja uskollisuudesta, on uskottomuutta.

Kokemus uskottomuudesta on usein hyvin kivuliasta ja rikkovaa molemmille osapuolille. Rajalinjan näkemyksestä riippumatta.

Oletteko keskenään keskustelleet uskollisuuden ja uskottomuuden käytännön rajamerkeistä?

 

USKOTTOMUUDEN KIPUA MOLEMMILLA – PETETYN JA PETTÄJÄN ASEMASSA

Massiivisia tunteita. Molemmat parisuhteen osapuolet kokevat tapahtuneesta vahvoja ja vaikeita tunteita. Mutta eri tavoin.

Petetylle luottamuksen rikkoutuminen sekä oman kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunne ovat todella raastavia. Hän tuntee oikeutetusti vihaa tapahtuneesta, pelkoa tulevasta ja surua suhteensa puolesta. Kaikki yhteiset hyvät kokemukset tuntuvat kertaheitolla menettävän merkitystään.

Terapeutillekin kuvataan toistuvasti tämä kodin kokemus siitä, kuinka toinen kävelee pettäjän perässä ja vaatii kuulla kaikki yksityiskohdat sekä erityisesti vastauksen ”miksi” kysymykseen. ”Muuten en voi elää!” on ahdistuneen, vereslihalla sanottua.

Ei ole helppoa pettäjälläkään.

Pettäjän on vaikea kestää omaa syyllisyyttään ja nähdä aiheuttamaansa kipua toisessa. Hän tuntee syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa siitä, että josko toinen ei kykene antamaan anteeksi. Yhdessä olon ilmanala täyttyy ikävien ja raskaiden tunteiden painosta, sillä pettäjällä on harvoin sellaisia vastauksia, jotka torppaisivat kyselyn. Hän ei ymmärrä itsekään tapahtunutta.

Tässä tilanteessa uskottomaksi paljastunut kyllästyy puhumaan samasta asiasta ja kokemaan syyllisyyden koko ajan uudestaan; joskin neutraalin ja luotettavan parisuhdeterapeutin luona monet kertovat päässeensä ”yhteiselle alustalle”.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakastyössä, kuten kaikessa ammatillisessa parisuhdeterapiassa, painopiste kohdistuu juuri siihen intiimiin suhteeseen, jossa uskollisuuden raja on rikkoutunut. Ei suhteen ulkopuoliseen.

Keskiössä on sen ymmärtäminen, mitä tässä omimmassa suhteessa on uudelleen nähtävää. Mitä toinen (pettäjä) on läheiseltään, ehkä pitkäänkin kaivannut? Millä sektorilla ja missä asioissa vajekokemukset ovat ilmenneet? – puolin ja toisin. Ovatko halut ja toiveet tulleet riittävästi kerrotuiksi? Mitä muita seikkoja en ole voinut, kyennyt tai kehdannut tuoda asuinkumppanilleni tiettäväksi?

Elämä kutsuu muutokseen joskus hiljaa kuiskaillen, joskus taas rajusti huutaen!

Pitkä työkokemukseni parisuhde-elämän erilaisten todellisten kysymysten äärellä on osoittanut, kuinka henkilöt oivaltavat ja saavat uutta ymmärrystä kaikesta siitä, mitä ovat suhteessa kokeneet tai jonka eteen joutuneet. Kivutta se ei tapahdu, mutta mikäpä muukaan muutos ihmisen elämässä ja parisuhde-elämässä tapahtuisi ilman sitä.

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) avoinna

Aloitusaikoja (esim.) tästä

Laita viestiä – otan yhteyttä!