ANTEEKSIANTAMINEN – ONKO SE MAHDOLLISTA USKOTTOMUUSKRIISISSÄ?
Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? Tällaisella otsikolla toivotan lukijan tervetulleeksi jatkamaan uskottomuutta parisuhteessa käsittelevää Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) blogisarjaa.
Tästä nyt esillä olevasta bloggauksesta voin itse työpraktiikkani perusteella, niin Hämeessä kuin Etelä-Savon Mikkelissä, todeta: nyt jos koskaan uskottomuusteeman otsikko sijoittuu yksilön koetun ja tulevan elämän risteyskohtaan, henkisesti!
Kirjoitukseni pyrkii olemaan ajattelevalle lukijalle eräänlaisena tulevaisuuden kiikarointina, olipa sitten uskottomuuskriisi lukijalle teemana etäinen, utuisen arka tai jopa nykyhetkessä henkilökohtaisesti vereslihalla.
Kaikissa lähtökohdissa voit lukea siitä, mitä aiheen ympärillä ja miksi olen aiemmin kirjoittanut. Linkki syksyn 2023 aivan ensimmäiseen blogijuttuun tästä. Lisäksi toisella linkillä voit ladata maksutta tästä aiheesta aiemmin julkaistun e-kirjani, tästä.
ANTEEKSIANTAMINEN – PETTÄJÄN VAI PETETYN ASIA?
Kun keskinäiselle luottamukselle perustuneessa parisuhteessa joudutaan uskottomuuskriisiin, se on sekavan totinen paikka. Ajatukset ja mielikuvat sahaavat menneen, nykyisen ja tulevaisuuden välillä. Ajoittain järkikin sumenee.
Kun tosiasiat ovat paljastuneet, alkaa tulevaisuuden kiikarointi. Silloin kysymys anteeksiannosta tulee ennemmin tai myöhemmin väistämättä pöydälle; se on sisällöltään anteeksipyytämistä ja -antamista.
Anteeksiantamisen arviointi koskee häntä, joka valitsi toisen, sekä häntä, joka kuulee tästä kumppaninsa valinnasta – siis molempia.
Kirjoitan tässä blogijutussani muutamia näkökohtia otsikon aiheesta. En rajaa tai syvennä anteeksiantamisen pohdintaa sen enempää pettäjän tai petetyn asemaan. Tiedän sen molemmille olevan haastavaa.
Toiseksi: kun en tarkalleen ole perillä juuri lukijan tapahtumista ja prosessin nykyvaiheista, ei yksityiskohtainen syventäminen ole mielestäni tässä yhteydessä mielekästä.
Kysymykset, joita myöhemmin kuvauksina esitän, ovat tarkoitettu omakohtaisena punnintana molemmille!
MIETI SEURAAVIA POINTTEJA
Mieti omalla kohdallasi seuraavia, jotka olen koonnut ”kouralliseksi näköaloja”. Peilaa esittämiäni viiden sormen verran, ikään kuin kysymällä itseltäsi: Onko asia kohdallani tuolla tavoin vai olenko kenties välttänyt, ohittanut tai sitten jo prosessoinut kerrotun asian omassa tilanteessani?
”Kuudes sormi” eli kohta tiivistää erään kotimaisen sananparren, johon siihenkin voit/voitte ottaa kantaa.
- Ihastuminen toiseen, vakiintuneen parisuhteen ulkopuoliseen henkilön on terveelle aikuiselle mahdollista – myös minun ja kumppanini kohdalla.
- Ihastumisen ja ”rakastumisen” tunteen ulkopuolista kohtaan voi ratkaista muutoinkin kuin päätymällä olemaan seksuaalisesti uskoton nykyiselle parisuhteelle – myös minun ja kumppanini kohdalla.
- Paljastuneen uskottomuuden anteeksianto ei ”oikeasti”, mielen tasolla tapahdu helposti ja nopeasti – myöskään minun ja kumppanini kohdalla.
- Pettämisen paljastuminen pakottaa puhumaan totta, ylipäätään puhumaan paljon. Puhumaan kaikesta siitä, mistä olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten – myös minun ja kumppanini kohdalla.
- Uskottomuudesta yli pääseminen on kivuliasta myös makkarissa. Mielikuvissa tuntuu siltä, kuin parivuoteessa olisi ylimääräistä porukkaa hyvinkin pitkään rinnakkaissuhteen paljastumisen jälkeen – myös minun ja kumppanini kohdalla.
- ”Ei kalu kylässä parane” on Suomalainen sananparsi – myös minun ja kumppanini kohdalla.
Minä kirjoittajana vastaan edellisiin kerättyjen näköalojen mukaisesti. Parisuhdeuskottomuuden, sekä ulkomaalainen että kotimainen tutkimustieto samoin kuin myös kohtuullisen pitkä ammattipraktiikkani vahvistavat edellä esitetyt ”sormipointit”.
Miksi – asiantuntijoiden käsityksen mukaan – hyvä ja kannatettava uskottomuuden käsittely kestää vähintäänkin kuukausia ja monesti jollakin tavoin takaumana pitempäänkin?
Ja mitkä asiat määrittelevät sitä, kuinka kauan tulisi varautua (juuri meidän tapauksessamme) sisäiseen vuoropuheluun itsensä kanssa ja/tai toisaalta yhdessä?
Viimeksi kirjattuun kysymykseen voin vastata ainoastaan tosiasioita kartoittavalla tavalla. Teen tämänkin ”kourallisesti” + parilla kolmella jatkoelämän kannalta erityisen merkityksellisellä seikalla täydentäen:
- millainen uskottomuuden luonne oli,
- kauanko se kesti,
- kuka oli kolmantena pyöränä,
- miten paljastuminen tapahtui,
- kuinka osallistuit asian käsittelyyn,
- kuinka saitte kiinni uskottomuuden taustalla olevista tekijöistä ja
- miten löysitte uusia rakentavia keinoja niihin vastaamiseksi.
Kumpi tie – Valinnan paikka, vaikea!
NÄKEMYKSENI PETTÄMISESTÄ JA ANTEEKSIANNOSTA
Mielestäni pettäminen on aina valinta.
Uskottomuus harvoin tai ei koskaan tapahdu vahingossa. Inhimilliset tunteet ja hetkessä koetut mieltymykset ovat mukana pelissä.
Yksilöllinen uskottomuus on vaatinut ja edeltänyt enemmän tai vähemmän tietoisia ”askelia”, sellaisia kuten esimerkiksi viestittämistä, tapaamista, tietoista ”mielen leikkiä”…. Jossakin kohdassa aikaikkunaa olen kuitenkin kuin risteyskohdassa, jossa teen jonkin valinnan olemassa olevan parisuhteen tai sitä loukkaavan uskottomuuden suuntaan.
Ajattelen, että nykyisessä monivirikkeisessä elämänmenossa jokaisen kohtuullisen vireän ihmisen on mahdollista ihastua toiseen, olemassa olevan parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön.
Mutta sen sijaan se, ryhtyykö sellaiseen kontaktiin, joka loukkaa nykyistä kumppania, se on valinta; olkoonkin, että tiedämme tämän ns. uskollisuuden ja uskottomuuden koetinpisteen olevan joissakin ilmapiirin hetkissä erityisen tiukka valinta.
Tiivistettynä lyhyesti. Tunteitaan ”käskemällä” ei voi täysin valita, mutta voi valita, miten toimii. Voi sanoa itselleen, että olen sitoutunut edelleen häneen, jonka kanssa elän.
Tämä viimeksi kirjaamani pätee laajemminkin parisuhde-elämään siinä tilanteessa, jossa rakkauden ”roihutunne” on osapuolten kesken arkipäiväistynyt ja väljähtynyt – ja sellaisen siirtymävaiheen tiedämme kaikissa yhteiselämän muodoissa vääjäämättä tapahtuvan.
Tästä johtuen parisuhdepatologeilla meillä ja muualla on yhteinen viesti: On mahdollista uudistaa ja elävöittää olemassa olevaa parisuhde-elämää ennen kuin päätyy sellaiseen toimintaan, jonka henkinen selvittelyprosessi voi muodostua huomattavasti vaativammaksi kuin vaivannäkö aiemmin valitun kanssa.
Väliin musaa… ja sen jälkeen tuumataan lisää…
Jos kuultu Juha Tapion biisi oli puhutteleva, samaa voi sanoa toisen taiteilijan, Sergii Shaulis, kädenjäljestä.
Anteeksianto – se on mahdollista, tarpeellista ja toivottavaa – myös uskottomuuskriisissä. Näin totean ihmisenä, pariterapeuttina ja pappina. Linjaukseni perustuu realismiin: olemme vain ihmisiä; erehtyviä, epäjärkeviä, vastuuttomiakin.
Kun terapeuttinen tieto ja ymmärrys ihmisluontoa kohtaan on lisääntynyt, on samalla vahvistunut vanha viisaus: erehtyminen ja epäonnistuminen on inhimillistä.
Virheettömyyden ja lankeamattomuuden ihanteet ovat tarpeellisia ja samalla utopistisia. Jos ihanteet uskollisuuden suhteen on viritetty epärealistisiksi, ne helposti johtavat uskottomuuden peittelyyn, ja niin muodoin tämä rajoittaa molemminpuolista avoimutta, siis juuri sitä, jota uskollisessa ihmissuhteessa odotamme, itseltä ja toiselta.
Silloin kun aihetta on, katuminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat ihmisen jaloutta, sanoisinko jopa aateluutta. Näin ajattelen, koska inhimillisen ihmisen toiminnan varsinaiset, joskin usein tiedostamattomat, alkujuuret ulottuvat aina nykyhetkeä varhaisemmille ajoille, joskus jopa sukupolvien yli. Meillä kaikilla!
Annatko anteeksi – oikeasti?
Minulle parasta esimerkkiä anteeksiannosta näytti Kristus ristillä. Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” En mainitse tätä ainoastaan uskonnollisessa mielessä, vaan tässä kohden arkityöni kokemuksella, jonka senkin mukaan, ”voimme helpommin antaa anteeksi ymmärtäessämme, ettei partnerimme itse asiassa tiennyt, mitä teki”.
Anteeksiantaminen – ja onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? kysyttiin tämän kirjoitteluni otsikossa.
Pitkän työurani aikana olen saanut tutustua monenlaisiin parisuhdeuskollisuuden rikkoutumisiin. Mitä itse tältä pohjalta ajattelen anteeksiantamisen mahdollisuudesta ja mielekkyydestä?
Työssäni lähden siitä, että anteeksiantamisen aitous ja syvyys jää aina asianosaisten vastuulle. Tavoitteeni ja päämääräni myös uskottomuuskriisin työstämisessä on asianosaisten toimintakyvyn ja elämänilon varmistaminen, omalta osaltani.
Tämän pyrkimyksen toteutumisessa tiedän työkokemuksesta, kuinka anteeksiantaminen on vertaansa vailla oleva asia ja arvo, joskin senkin selvästi nähnyt, kuinka joskus se on ylivoimaisen vaikea käytännössä toteuttaa. Silloin vastuullinen väylä on hallittu eroamisen tie. Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sekä blogi- että video-osastosta löydät erilaista virikemateriaalia myös tämän tien ja tulevaisuuden kiikaroinnissa, esimerkiksi tästä.
LOPPUTIIVISTYS
Olitpa ns. pettäjä tai petetty, jotta uskottomuuden kivulias mahalasku olisi anteeksiantamuksen näkökulmasta mielekäs, kestävä ja uutta elämää avaavaa, mieti seuraavia tiivistysnäkökohtia:
* Selvitä itsellesi, että ymmärrät sen logiikan ja ne seikat, jotka johtivat tilanteessanne tähän avo- tai aviosuhteen pettämiseen. Kykenetkö kertomaan, mitä askelmerkkejä tai aiemmin kalvaneita asioita löytyy uskottomuuden takaa?
* Jotta katumukseen perustuva anteeksipyytäminen ja -antaminen kantaisivat, on asianosaisten oikeasti sitouduttava siihen, mitä tässä kohden sanovat. Molempien. Muistanet: Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: Pasta sunt servanda eli sopimukset on pidettävä.
* Kun yksilöinä koimme epäonnistumisen ja virheellisen tapahtuman, on keskinäisen luottamuksen palautumiselle ja sen lisääntymiselle annettava aikaa, päivästä toiseen, mutta päivä kerrallaan. Tahdon rakastaa Sinua! Ja kun näin sanon, vastaan ainoastaan tästä elettäväksi annetusta päivästä. Mielestäni sopivan rajattua, realistista ja lohdullista!
Onnistuneet sanoitukset eivät taitavilta tekijöiltä hevillä hupene! Liitän erään sellaisen tämän teemakirjoitukseni loppuun; musiikkivideolla Eve ja Ossi biisillään Sielläkin.
Tässä Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? -blogijutussa käytetyt kuvat ovat peräisin Pizapayn ilmaisesta ja Timo Juutisen omasta kuvagallerioista.
