Työnohjaus – kokemuksia ja jälkimaininkeja. Tämä on vuoden 2022 ensimmäinen bloggaus Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) alustalla. Aihe on ajankohtainen useammalla työelämän toimialalla korona-ajan kurimuksen vain jatkuessa.
Yritykseni nimi ilmaisee selkeästi työtoimintani kaksi painopistettä alkaneena vuonna, sinänsä ei siis mitään uutta auringon alla…
Olen kirjoittanut työnohjauksesta, tästä palvelutuotantoni toisesta kärjestä useita blogikirjoituksia, mutta vieläkin enemmän toteuttanut sitä, työnohjaajana ja työnohjaajiksi kouluttaneiden sparraajana.
Liitän loppuun linkin, josta selviää, missä määrin vein toimeksiantoja maaliin, eräänä aivan tavallisena toimintavuonna.
Onko työnohjaus turhuutta ja tuulen tavoittelua?
Näiltä TTT:n verkkosivuilta löydät eri työelämän sektoreilla työskentelevien henkilöiden monenkirjavia käyttäjäpalautteita. He kukin, tulkintani mukaan vastaisivat kielteisesti otsikon kysymykseen.
Tätä bloggausta miettiessäni ja nyt kirjoittaessani elämme Suomessa kiivaan keskustelun aikaa sen suhteen, pitäisikö meillä koululaisten ja opiskelijoiden suoraan jäädä etäopetukseen, nyt kun kevätlukukausi 2022 alkoi. Syyn väittelyyn kaikki tiedämme: ”koronaviruksen omikronmuunnos leviää räjähdysmäisesti, laittaako se meidät väistämättä polvilleen?”
Tämä, yhteiskunnan toimintojen erään arkivyöhykkeen, koulumaailman todellisuus inspiroi tällä kertaa keskittämään tulokulman asiaan juuri opettajan ja muiden koulun henkilökunnan näkökulmasta. Annan puheenvuoron henkilölle, jonka mielipide julkaistiin Helsingin Sanomissa 16.1.2022.
Huom! Siteeraan mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan; ainoastaan pilkkomalla kappaleita editoin sen mobiililta ja tabletilta hiukan helpommin luettavammaksi.
Minusta mielipiteen kirjoittajan ja toimituksen laatima otsikko viitannee myös sekä työhyvinvointiin että pitovoimaan alalla, jolle on saanut koulutuksen. Työnohjaus tiedetään tutkimusnäytöin toimivaksi työkaluksi, kun etsitään työhyvinvointipanostuksia yrityksissä ja yhteisöissä.
En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut paljon tukea ja hyviä vinkkejä
Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä.
Kun aloitin opettajanurani kaksikymmentä vuotta sitten pienessä itäsuomalaisessa kunnassa, olin huolissani siitä, tuleeko minusta koskaan hyvää opettajaa.
Vaikka lohduttauduin professori Kari Uusikylän sanoilla siitä, että monenlaisista ihmisistä voi tulla hyviä opettajia, tiesin, että hyvän opettajan vaatimuslista on pitkä: opettajan pitää olla samaan aikaan tiukka kurinpitäjä ja rento, huumorintajuinen ja ymmärtäväinen ohjaaja. Hyvä opettaja löytää keinot opettaa niin heikkoja kuin taitaviakin oppilaita, hän on luova ja kekseliäs, hallitsee niin digi- kuin vuorovaikutustaidotkin ja kouluttaa ja kehittää itseään jatkuvasti.
Olin huolissani, sillä tiesin, että vaikka jotkin listan ominaisuuksista itseeni sopivatkin ja ennen kaikkea olin valmis kehittämään itseäni, monessa asiassa lähtötasoni ei ollut kauhean kehuttava ja edistyin tuskastuttavan hitaasti.
Harjoitteluvuoden aikana yhtä näytetuntia sai valmistella useita päiviä ja sen piti olla minuutintarkka ja sisältää muun muassa motivointia, opetuskeskustelua ja yhteistoiminnallista oppimista. Luokassa oli työrauha, koska arvioiva opettaja istui takana.
Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä. Voi vain toivoa, että kollegat ja rehtori kannattelevat, jotta pää pysyisi pinnalla.
Minulla on ollut onnea. En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut kollegoilta ja rehtoreilta tukea ja paljon hyviä vinkkejä. Toisena työvuotenani olin myös mukana ryhmätyönohjauksessa ja vuosia myöhemmin vaikeassa tilanteessa pääsin rehtorin avulla yksilötyönohjaukseen.
Mielestäni opettajan pitäisikin päästä työnohjaukseen nykyistä paljon helpommin.
Uskon, että kaikki opettajat haluavat olla hyviä opettajia. Yksi ratkaisu huonojen opettajien ongelmaan on, että kouluihin palautetaan tarkastajat ja huonot opettajat (ehkä myös minut) irtisanotaan. Voisi toki käydä niin, että huomattaisiin, ettei hyviä ole riittävästi. Silloin toisena ratkaisuna ehdotan täydennyskoulutusta, säännöllistä työnohjausta ja kehityskeskusteluita rehtorin ja kollegoiden kanssa ja lopulta myös epätäydellisyyden hyväksymistä.
Hyödyttäisikö – auttaisiko parisuhdeterapia? Tämä on jatkoa edelliselle, niin ikään kysymyksellä varustetulle blogitekstilleni parisuhdeterapia hyödyttää? Se taas syntyi soittajasta ja hänen hävinneestä ´haamusta´.
Kuvaan mobiili-tapahtuman ja siten myös tämän Hyödyttäisikö – auttaisiko perisuhdeterapia? artikkelin aivan alkuperäisen ´sysäyksen´ klikkaamalla tätäParisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen.
Somat 10 varpasta
Viisi varvasta jäljellä, `katselematta`. On siis kyse parisuhdeterapian hyödyistä – millaisia vielä?
VAHVISTAVA HARJOITUS
Parisuhteen muodostavat kaksi henkilöä, joilla molemmilla on omanlaisensa taustaperhe ja yksilöllinen elämänhistoria.
Ei ole lainkaan tavatonta, että yhteiselämän arjessa (yllätyksenä) havaitaan, että toiselta heistä tuntuisi, kumppaniaan enemmän, puuttuvan taitoa tai uskallusta kohdata pelottavaksi tai ahdistavaksi kokemiaan tilanteita. Sellainen väistämättä rajoittaa ´optimaalista yhteistä hyvää´.
Nämä taito- tai uskallusvajeet ovat varsin usein perheriitojen taustalla, ja havaintojeni mukaan yleensä vielä tiedostamattomina ja salakavalina.
Miksiköhän?
Ehkäpä syystä, että ihmiselle lajityypillinen ominaisuus on vertailla itseään ”parempi – huonompi” -akselilla. Ja usein sitten ”puolustautua” toisen arvion ja arvostelun edessä ”vastahyökkäyksellä”.
Parisuhdeterapiassa on mahdollista kuulla ja kohdata tällaisten rajoitteiden juurisyitä – sekä turvallisesti että rakentavasti. Prosessin aikana saatavalla tuella ja avulla sitten harjoitellaan toisenlaista ja toivottavampaa lähestymistapaa.
Harjoituksia löytyy kirjoista. Eräs sellainen (yksilölle ja yhdessä) suositeltava tietokirja on Maaret Kallion Lujasti lempeä, löydät myös äänikirjana tästä.
VASTUUN OTTAMINEN
Muutosta ei missään terapian muodossa tapahdu ilman asianomaisen omaa panosta muutosprosessissa. Silti meissä elää itsepintaisena se lapsenomainen toive ja odotus, että joku toinen tekee psyykkisen työn puolestamme. Näin on myös parisuhdeterapian kohdalla. Vastuullisen ja ammattitaitoisen parisuhdeterapeutin eräänä tehtävänä on torjua tällaista illuusiota. Henkilön parhaaksi.
Miksi?
Jotta asianomaiset pääsisivät nauttimaan parisuhdeterapian omakohtaisista hyödyistä; sellaisista, jotka kantavat terapiaprosessin päätyttyäkin. Sillä näin se on tälläkin saralla: itse tuunattuun ja perustellun sisäistettyyn ihminen sitoutuu!
PUHDISTAVA TUNNE
Tämäkin on mainittava silloin kun käsittelemme terapiatyön hyötyjä. Ihminen on nimittäin tarinoita kertova ja niistä oivalluksia tekevä olento, aina ihmiskunnan aamusta alkaen. Tämä lajityypillinen ominaisuus ei ole menettänyt tehoaan ihmisen sivistyksen lisäännyttyä, pikemminkin päinvastoin.
Taitavasti annostellen, tarina tai kertomus avaa terapiahuoneessakin yllättävällä tavalla henkilön visusti varjelemia ”lukittuja ovia”. Tiedän sen. Siitä ovat asiakkaat palautelomakkeissaan kertoneet.
Eri sisältöisiä asiakas- ja käyttäjäpalautteita on näillä Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sivuilla julkaistu yhteensä 212 kpl. Tämä kuriositeettinä. Eräänlaisena satunnaisotoksena voit halutessasi lukaista niistä 2 %, kun klikkaat kesällä 2017 kirjoittamaani tästä.
YHTEISÖLLISET HYÖDYT
Hyödyttäisikö – auttaisiko parisuhdeterapia? Tähän otsikkomme kysymykseen lyhyt listaus hyödyistä, joita asiakasta auttavasta pariterapiasta on todettu erilaisin tutkimusnäytöin.
Viittaan tässä tutkijalääkärin ja -psykologin Pekka Borchers ja Ilpo Kuhlman tekemään katsaukseen alan kotimaisessaDuodecimissä vuonna 2018.
Länsimaissa suurin osa elää avioliitossa tai avioliiton kaltaisissa suhteissa, ja perhe on meilläkin yhteiskunnan perussolu. Tiedämme, että molemminpuolinen tyydyttävä parisuhde ennustaa hyvää terveyttä ja hyvinvointia sekä puolisoille että heidän lapsilleen. Yhteiskunnallisesti monitasoinen hyöty?
Pariterapiasta voi olla hyötyä parisuhteen vaikeuksien lisäksi useiden psyykkisten ongelmien ja fyysisten sairauksienkin yhteydessä. Kuntoutuksessa. Yksilöllinen ja kansanterveydellinen hyöty?
Parisuhdeongelmien onnistunut hoito vähentää erojen tuomia kustannuksia. Yksilön, perheen ja yhteiskunnan taloudellinen hyöty?
Alustavan näytön mukaan pariterapia on kustannusvaikuttava masennuksen hoito- ja kuntoutusmuoto. Lääketieteellinen terveyshyöty?
Useat ammatilliset pariterapiamenetelmät näyttävät olevan yhtä vaikuttavia, ja tämä vaikutus perustuu yleisiin tekijöihin kuten erityisesti yhteistyösuhteeseen asiakkaan ja terapeutin välillä.
Viimeisen ? merkin vuoro.
Hyödyttäisikö – auttaisiko parisuhdeterapia? … Ja juuri Sinua elämäntilanteessasi, jollaisessa parhaillaan elät, yksin tai ympärilläsi olevien kanssa?
Pysähtykäämme vielä sointujen ja sanoituksen vietäväksi: Juha Tapio Päivät ilman sinua (4 min).
*** Olen näissä Parisuhdeterapian hyödyt? -artikkeleissani viitannut muutamia kertoja yksilöterapiaan. Yksilöllinen psykoterapia voidaan erään katsannon mukaan ja määritelmänä mieltää eräänlaiseksi altistushoidoksi, jossa vaikeita tunteita opitaan käsittelemään vähitellen etenevän siedätyksen avulla.
Voit tahtoessasi lukea siitä ja sen hyödyllisyydestä lisää esimerkiksi Sanna Eronen & Paula Lahti-Nuuttila (toim.) kirjasta Mikä psykoterapiassa auttaa? Integratiivisen lähestymistavan perusteita. Edita (2012). Kirjaesittelyyn tästä.
*** Tämän blogijutun artikkelikuvan kuvaajana Engin Akyurt (Pixabay).
Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen on minulle soittaneen henkilön ilmaus. Tai vielä tarkemmin siteeraten kysymyksenä:
”Pääsiskö Mikkelissä parisuhdeterapiaan tällä hetkellä, ja josko se auttaisi… kun on noita uusiutuvia konflikteja?”
Siinä kaikki! Henkilö nimittäin kontaktoi hetkenä, jolloin olin salaattilounaalla, ja tilannesidonnaisesti en voinut jatkaa puhelua yleisellä paikalla. ”Jatkan mielelläni puhelua, kun pääsen lautaselta parempaan tilaan”, totesin.
Sovimme soittajan esityksestä, että hän soittaa uudelleen tuntia myöhemmin. Tätä puhelua ei tullut, enkä itse kyennyt salaiseen Prepaidiin soittamaan. Että näin kävi, lieneekö tuona ajankohtana vallinneilla koronarajoitteilla osuutta asiassa, mene ja tiedä.
Asia jäi vaivaamaan.
En ole tänäkään päivänä tietoinen, millaisista ongelmista, riidoista tai konflikteista soittajan parisuhde-elämässä mahtoi olla kysymys. Parisuhdeterapia hänellä oli kuitenkin mielessä. Ja konflikti-sanaa hän käytti monikossa.
Tässä kirjoituksessani en ryhdy nyt arvuuttelemaan soittajan kokemien ristiriitojen, konfliktien tai ongelmien sisältöä. Valitsen tämän menettelytavan tietoisesti. Jätän asiasisällön avoimeksi. Tällöin lukija voi avoimemmin pohtia ja peilata omaa kokemusmaailmaansa siihen, mitä jäljempänä kirjoitan konflikteihin suhtautumisesta, olivatpa nämä sitten yhdenlaisia tai toisenlaisia. Ja mietittiinpä apua parisuhteeseen Mikkelissä tai muualla.
Miten suhtaudut parisuhteessasi koettuihin konflikteihin ja mahdollisiin ongelmiin?
Esitän tässä blogitekstissä neljä erilaista vaihtoehtoa sen suhteen, mitä yleisesti tiedämme ihmisten erilaisista tavoista suhtautua yhteiselämässä eteen tuleviin ja koettaviin haasteisiin. Miten silloin reagoidaan? Tiivistän nämä tavat neljään ryhmään.
Neljään puristetut vaihtoehdot ovat tietysti moni-ilmeistä todellisuuttamme hiukan pelkistävää. Silti väitän, että niissä erottuvat neljä erilaista tapaa kohdata vaikeita ja kiusalliseksi koettuja vuorovaikutusongelmia, olivatpa nämä sitten enemmän yksilöllisiä tai toisaalta parina koettavia.
Tietämättä Sinun/teidän erilaisista yhteiselämänne ajankohtaisista haasteista, vaikeuksista tai ongelmista, pyydän Sinua ensin arvioimaan itseäsi seuraavien kahden kysymyksen äärellä.
Onko näkemyksesi nykyisestä parisuhteestasi sellainen, että se on (suurenkin) keskinäisen vaikeuden äärellä pelastettavissa?
Millainen ongelmanratkaisija olet omasta mielestäsi? Oletko yleensä, vaikeuden kuin vaikeuden eteen tullessa, ratkaisijana aktiivinen vai passiivinen – luovuttaja vai taistelija?
Neljä tapaa käyttäytyä vaikeassa konfliktitilanteessa
Mikä on Sinun tapasi suhtautua silloin kun parisuhteenne rakoilee tai yhteiselämän haasteet näyttäytyvät toistuvina riitoina ja rajuina konflikteina?
Kun parisuhde ei tunnu toimivalta, oletko taipuvainen käyttämään puheessasi useastikin ilmauksia ”erotaan”, ”muutan erilleen”, ”ei sinun kanssasi enää kannata yrittää”… tai jotakin muuta vastaavaa; sellaista joka heijastelee, kenties jo pitemmältä ajalta ajatuksenjuoksuasi eroamisesta ja yhteiselämän lopettamisesta. Miltä Sinusta kuulostaa parisuhde-elämän tutkijoiden tässä kohdassa käyttämä termi ”Parisuhteesta irrottautuminen”.
Parisuhteesta irrottautuminen on yksi neljästä käyttäytymistavasta silloin kun koettuja ja toistuvia keskinäisiä riitoja ja konflikteja ei syystä tai toisesta saada oikenemaan.
Irrottautuminen olemassa olevasta suhteesta tapahtuu sekä henkisesti että konkreettisesti. Tällä maaperällä operoivat voivat toimia kahdella tavalla: aktiivisesti suhdetta vahingoittamalla tai ikään kuin hiukan passiivisemmin, uhkailupuhetta viljelemällä. Molemmilla ’tyyleillä´ konkreettinenkin eroaminen lähenee.
On olemassa vielä laaja-alaisempaa passiivisuutta.
Toisenlainen passiivisuus on ilmeistä käyttäytymisvaihtoehdossa, josta parisuhdetutkimuksessa käytetään nimitystä ”Laiminlyönti”.
Tästä on kysymys silloin kun puolisot eivät tee mitään olemassa olevan parisuhteensa hyvinvoinnin eteen. Suhde annetaan väljähtyä ja lakastua, vaikka apua parisuhdeterapiastakin olisi saatavilla.
Tyypillisiä ovat esimerkiksi seuraavat: toinen jätetään arjessa huomioimatta, yhdessä tekeminen on unohtunut, keskinäinen parisuhdeseksi sivuutetaan, keskustelu kumppanin kanssa ei kiinnosta, kritisointia toisesta löytyy joka rintamalla.
Laiminlyöjien ilmapiirissä vallitsee krooninen tyytymättömyys, ilman että suhteen osapuolet hakisivat koettuihin ongelmiin ratkaisuja.
”Lojaalisuus”– mitä ja millaista se on?
Olemmeko samoilla jäljillä, kun minulle lojaalisuus-sanasta yleisellä tasolla tulee mieleen ihminen, jolle säädettyjen lakien ja ohjeiden noudattaminen on tärkeää. Hän on uskollinen, pyrkii olemaan luotettava ja rehellinen, niin työssä kuin kotona.
Lojaalisuuden voidaan nähdä myös eräänä puolisoiden vaihtoehtotapana edetä parisuhdevaikeuksiensa kanssa. Tästä prof. Caryl E. Rusbult kirjoitti ennen syöpään menehtymistään useasta näkökulmasta.
Lojaalit puolisot eivät varsinaisesti tee mitään erityisiä toimenpiteitä. He ovat uskollisia muodostamalleen aviosuhteelle. He ikään kuin uskovat vallitsevan vaikean vaiheen kuuluvan yhteiselämään. He tahtovat vakaasti, toivovat ja kenties rukoilevat suhteensa puolesta.
Tämä uskollisuuden puoli näkyy siinä, että parisuhdevaikeuksissaan he aidosti pyrkivät tukemaan toisiaan. Kritiikinkin keskellä. Ja sellainen mielestäni vaatii sekä yksilöllistä kypsyyttä että tervettä, oikeasuhtaista suhteellisuudentajua.
Neljäs tapa käyttäytyä vaikeiden parisuhdekonfliktien pyörteessä on”Ratkaisuhakuisuus”.
Jos tällainen termi tuntuisi istuvan Sinun ja kumppanisi kohdalla, arvelen toistenkin teitä tuntevien näkevän teissä siihen viittaavia seikkoja ja toimintatapoja, kuten seuraavia.
Puolisot ilmaisevat tyytymättömyytensä, mutta molemmat toisiaan kuulostellen ja kuunnellen. He keskustelevat ongelmistaan, pettymyksistään ja ajankohtaisista tarpeistaan. Ratkaisuhakuisilla on vara kompromisseihin, ja he myös tekevät sellaisia.
Itse kuulen vastaanottotyössäni – varsinkin arviokäynnillä – toisen osapuolen, `sen varauksellisemman` ilmaisevan jotenkin tähän tapaan: ”lähdin tänne parisuhdeterapiaan, kun tuo toinen sellaista toistuvasti toivoi ja pyysi”. Eikö siinä Sinustakin ole kysymys vastuullisen aikuisen kyvystä ja halusta tehdä kompromisseja ja etsiä ratkaisuvaihtoehtoja ulkopuolisen avittamana.
Parisuhdeterapia, silloin kun siihen sitoudutaan, tarjoaa parhaimmillaan molemmille parisuhteen osapuolille tasapuolisen ja turvallisen keskustelufoorumin. Monipuolisen `peilauspinnan`.
Sellainen mahdollistaa yhteiselämän mustista hetkistä, kivuista ja hankauskohdista puhumisen tavalla, joka motivoi myös kotioloissa laadukkaampaan kanssakäymiseen. Tällaisessa prosessissa tapahtuu suhteen aitoa, sisäistä ja dynaamista kasvua. Tapauskohtaisena.
Apua parisuhdeterapiasta Mikkelissä
Olen kirjoittanut kymmeniä blogijuttuja otsikon aiheen ympärillä. Verkkosivun etulehdeltä pääset näihin ja e-kirjoihin sekä kymmeneen teemavideooni.
Edellä kirjoitin eri tavoista suhtautua vallitsevaan tilanteeseen, silloin kun toistuvat riidat tai muu epäsopu ahdistaa parisuhde-elämässä. Kutistin neljään tapaan edetä. Teen samoin lisälukemisehdotusteni suhteen.
Tässä esillä olevassa PARISUHDETERAPIA MIKKELI … –blogijutussani olen tällä kertaa käyttänyt useita Pixabay kuvapankin kuvia.
Kiitokset seuraaville kuvaajille: Artikkelikuva Gert Altman ja siitä järjestyksessä Pixapay_eyes-5374227_1280, Engin Akyurt, mikegi by pixabay, Gerd Altman, S.Herman ja F.Richter.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2021/07/dispute-4033280_640.jpg426640A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2021-07-27 12:33:432021-07-27 15:45:31PARISUHDETERAPIA MIKKELI KONFLIKTIEN JÄLKEEN
Arviokäynti. Huomion kohteena parisuhde-elämän kysymykset.
Mistä silloin on kyse, kun sellainen toteutuu kasvotusten Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) vastaanottotilassa?
Vastaan tässä ”blogitiedotteessa” kysymykseen nimenomaisesti vuosien 2023-2024 osalta Mikkelissä.
Sovittelua?
Mikä on tilanne ja tarve parisuhteessa?
Parisuhde vaatii huomioon ottamista, paneutumista ja panostusta!
Sanoin eräälle pandemia-ajan ahdistamalle juuri noilla sanoilla. Oikopäätä tuli kuitti: ”Niin en ole osannut tehdä, koska työ on ollut aina top-ykkönen… eikä sekään, mutta tämä kaikki muu… Korona sen näytti, miten tyhmästi sitä on toiminut…”
Tämä aviopari jatkoi arviokäyntinsä jälkeen heidän mahdollisuuksiensa kannalta sopivalla käyntimäärällä. Saamani kirjallisen palautteen perusteella ”se laukaisi jännitteitä ja saimme kaivatun käänteen ja pelimerkkejä just tähän meitä erottaviin ja väliin tulleisiin, taustat ja kokonaistilanne huomioiden…”
Edellä siteerattu on tässä asianosaisten luvalla esimerkkinä epidemia-ajan kokemuksista. Sinun ja teidän olosuhteenne saattaa olla jokseenkin samanlainen tai sitten se on aivan toisenlainen. Voit peilata sitä esimerkiksi seuraavin ilmauksin.
Uskottomuuskriisi valvottaa!
Toistuvaa riitelyä pikkuasioista!
Kiinnostus kumppania kohtaan kadonnut!
Mieleni valtaa ajatus: parisuhteemme on lopullisesti katkolla!
Pitempään hiertäneisiin kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän ratkaisuja omin konstein!
Muistutan, että ammattiapua ja täsmätukea on tarjolla, Mikkelissäkin.
Avunhakemisen taito on valtavan hienoa – koetusta riippumatta – sillä elämänkaaremme sisältää monenlaista. Tavallisten kasvu- ja elämänvaihekriisien lisäksi on paljon odottamatonta ja epätoivottavaa. Kukaan meistä ei elämässään pärjää vain oman itsensä varassa. Hyvienkin läheisten ympäröimänä ihminen saattaa jossakin vaiheessa kaivata lisää apua ammattilaisen antamana.
Mikä on arviokäynnin idea ja hyöty?
Lyhyesti: jotta mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaisivat!
Sillä toimivasta ja tuloksellisesta pariterapiasta tiedämme, että siinä syntyy osapuolille heitä yhdistävä kokemus, ja itse asiassa jo varhaisessa vaiheessa.
Asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Terapeutti puolestaan tuntee tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita, joko yksilöinä, parina tai perheenä. Terapeuttisen toiminnan mahdolliset esteet, ulkoiset tai henkilökemiaan liittyvät tunnistetaan ja tunnustetaan.
Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – niitä molempia tarvitaan, ja siksi arviokäynti.
Voiko tulla yksin?
Tämän kysymyksen olen kuullut lukuisia kertoja.
Parisuhde on ainakin kahta ihmistä koskeva asia. Tällöin ensikontaktissakin molempien kokemus, näkemys ja ääni on tavoiteltavinta. Lähtökohtaisesti ykkösvaihtoehto. Arviokäynnille voi silti osallistua myös yksin. Tiedän kokemuksesta, että aina kumppani ei pääse tai edes halua osallistua.
Yhteiselämän kokonaisuudessa on ymmärrettäviä tilanteita, joissa toinen puolisoista haluaa käsitellä omia tunteitaan, tapahtumia ja kokemuksiaan aivan yksin. Saatat juuri nyt etsiä itsenäisesti tukea eri vaihtoehtojen ja ratkaisujen etsintään.
Tietä toisin tekemiselle parisuhteessa on mahdollista omaksua myös yksilökäyntien avulla.
Mitä arviokäynti kestää ja maksaa?
Arviokäynti A1:n vastaanottotilassa kestää noin tunti ja vartti. Käynti maksaa 60 € ja se maksetaan käteisellä kuittia vastaan tapaamisen yhteydessä. Asiakkaan tilanteesta riippuen arviotapaamisia järjestetään 1-3 krt.
Ajankohtaan liittyvänä: Tapaamiset ovat terveysturvallisia. Terapeutti on asianmukaisesti rokotettu. Maskit tarvittaessa käytössä. Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) vastaanottotila on desinfioitu jokaisen asiakasajan jälkeen läpi koko koetun korona-ajan.
Mitä arviokäynnin jälkeen?
Arviotapaamiselle tulevalla ei ole jatkamisen pakkoa.
Arviokäynnin suhteen korostan asiakkaan vapautta hyvinvointinsa edistämisessä. Henkilöiden ei tarvitse tuntea noloutta tai häpeä siitä, jos aiemmin kerrotussa ”keskinäisten kemioiden tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen Timon Työnohjaus ja Terapiassa tässä ja nyt. Tällöin mietitään muita avun ja tuen mahdollisuuksia olemassa olevan tiedon varassa.
Mikäli yhdessä päädymme varsinaisen työskentelyn aloittamiseen, se määritellään tapauskohtaisen tarkoituksenmukaisena.
Terapeuttiselle työskentelylleni tällä hetkellä on tunnusomaista, että se on kohdennettua ja supportiivista, ratkaisukeskeistä ja kohtuullisen lyhyttä. Rajatut kipu- ja kitkakohdat voivat olla 3, 5, tai 10 tapaamiskertaa. Nämä käynnit eivät ole Kelan tuetun psykoterapian piirissä.
Varsinainen (mahdollinen) terapia, sen tapauskohtainen henkilöasetelma, tapaamismäärä, kesto ja kustannukset määrittyvät arviokäynnillä. Nämä tapaamiset puolestaan maksetaan sähköisesti. Ja ne henkilöt, joilla on oman kuntansa myöntämä maksupalvelusitoumus, maksut sopimuksen mukaisena.
Lopuksi
Pitkän linjan parisuhdeterapeuttina tiedostan toivon tärkeyden. Tultiinpa avun lähteille yksin tai yhdessä. Reilun 2 200 asiakaskokemuksella ajattelen, että tärkeimpänä epätoivossakin on toivo, joka voi siivilöityä valona kahden ihmisen väliin mielten ja sydänten kohdatessa.
Voit tutustua tämän blogikirjoituksen tekijään parisuhdeterapeuttina monenkirjavien teemakirjoituksien (v. 2023 lopulla yht. 102 kpl) tai videoiden (10) välityksellä. Linkillä tähän tarjontaan tästä.
Jos harkitset arviokäynnin toteuttamista kuluvana kesänä, laita viestiä tulemaan verkkolomakkeella tai soita Timolle suoraan.
Harkitsen eroa, tarkemmin sanottuna avioeroa…Näin sanoi minulle soittanut mies. Kun pääsin hiukan ´jyvälle´ tämän minulle tuntemattoman ajatuksista, kuulin varsinaisen kysymyksen:
”Kuinka kauan se kestää, siis se eroaminen henkisesti? … Korona-helvetti on kiristänyt suhteet ja nupit kotona meillä kaikilla…”
Puhelusta ei sen enempää, ainoastaan seikka, että lähetin leikekuvan tiedostokätköistäni, ja jonka innoittamana hän myöhemmin hakeutui puolisonsa kanssa arviokäynnille Timon Työnohjaus ja Terapiaan.
Tässä Harkitsen avioeroa -blogijutussa keskityn lyhyesti avioeron `aikatauluun`, sen juridiseen ja henkiseen puoleen,joskin pääpaino selkeästi jälkimmäisessä. Liitän jäljempänä – osassa II – kuvan, jota olen lukuisia kertoja esitellyt ja käsitellyt vastaanotollani.
Tällä ensimmäisellä kirjakuvalla puolestaan tahdon viestiä siitä kaksijakoisuudesta, joista niin avo- tai avioeroaan harkitsevat käsittelevät kanssani. Tämä psykoterapeuttiMira Kirshenbaumin v. 2010 julkaistu kirja oli vuosien ajan käytössä monilla heillä, jotka pohtivat ”lähtemistä tai jäämistä”.
AVIOERON AIKATAULU– juridinen?
Aviosuhteessa elävä henkilö Suomessa, olipa hän mies tai nainen, voi ilman eriteltyä syytä käynnistää avioeron juridisen prosessin. Se merkitsee asioimista käräjäoikeuden kanssa, jättämällä itsenäisesti tai yhdessä avioeron ykkösvaiheen lomake.
Tätä ykkösvaiheen ensimmäistä, kuuden kuukauden jaksoa nimitetään ns. harkinta-ajaksi. Harkinta-ajalla pyritään antamaan puolisoille riittävästi aikaa pohtia avioliiton päättämistä. Aikaisintaan sitten, kun tämä puolen vuoden aika on umpeutunut, voidaan vaatia käräjäoikeudelta lomakkeen kakkosvaiheessa ”että meidät tuomitaan avioeroon”.
On olemassa poikkeus tästä menettelystä: oikeus voi tuomita puolisot suoraan avioeroon, jos aviopuolisot osoittavat asuneensa erillään (eri osoitteissa) yhtäjaksoisesti vähintään viimeiset kaksi vuotta.
Harkinta-ajan asiakirja raukeaa, mikäli eroa havitteleva/havittelevat muuttavat mielensä. Uusiin ajatuksiin tulemisesta ei tarvitse ilmoittaa oikeudelle. Harkinta-ajan avioerohakemus raukeaa luonnostaan, jos vaatimusta avioerosta ei tehdä vuoden sisällä siitä hetkestä, kun harkinta-aika alkoi.
Jos eroavilla on lapsia, alaikäisten huollosta, asumisesta, elatuksesta ja tapaamisoikeudesta tulee myös laatia oikeudellisesti pätevä asiakirja. Yleensä tämä edellyttää käyntejä paikkakunnan lastenvalvojan luona.
Puolisot voivat sopia keskenään omaisuutensa jakamisesta, jos puolisoilla ei ole avioehtoa. Aina tämä oikeudenmukainen jakaminen ei kuitenkaan ole mahdollista riitaisan eron tai monenlaisen mielipahan vuoksi. Tällöin puolisot voivat avioerohakemuksen yhteydessä hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä toimittamaan puolisoiden omaisuuden jakaminen eli ositus.
Näin avioeron aikataulu hahmottuu juridisesti.
Mutta miten asia ja aikataulu menee henkisesti?Onko parisuhteesta, joka aikoinaan muodostettiin tositarkoituksella, henkinen irtautuminen moni-ilmeisempi? Kyllä näin on, koska kyse on meistä ihmisistä.
Avioeron todellisuutta ja sen moniulotteisuutta kuvaan seuraavassa osassa. Julkaisen sen lähipäivinä. Itselleni esittämät kotitehtäväkysymykset ovat seuraavia:
Kuinka kauan tämä kaikki kestää? Millaisia vaiheita on todennäköisesti kohdattava, kun harkitsen avioeroa käytännössä?
Ennen varsinaista kirjoitusta, ja samalla vähän kuin johdantona siihen, kuunnelkaamme erästä Talent Suomi 2021 -ohjelman finaalistia, Jouko Mäki-Lohiluomaa… Minusta kokonaisuus on arjen makuista ja samalla luovan letkeää!
Välähdyksiä Timon vastaanotolla. Se on uusin ja järjestyksessään 10:s video. Timon Työnohjaus ja Terapia tuotti sen Ystävänpäiväksi 2021.
Samalle ajankohdalle julkaistiin toinenkin, Konsultointi kannatti korona-aikanakin, ks. 3K Savon Linkki.
Tekijästä
Timon Työnohjaus ja Terapia keskittyy nimensä mukaisesti erityisesti `kahden maailman` asioihin ja ilmiöihin: työelämän monella tapaa haasteellisiin juttuihin ja toisaalta siviilielämän ihmissuhteisiin ja siellä koettaviin pulma- ja kasvuhaasteisiin.
Lisäksi on olemassa ns. kolmas maailma. Minulle. Se on edellisiä näkymättömämpi, ajattomampi, pyhempi… Mutta tässä päivityksessä siitä ainoastaan loppuun liitetyn Make Perttilän biisin verran.
Nämä kaksi näkyvää todellisuutta (maailmaa) eivät toki ole irrallaan toisistaan. Ne limittyvät, voisipa jopa sanoa, että kietoutuvat toisiinsa. Hyvässä ja pahassa. Eräässä aiemmin julkaistussa videotrailerissa ilmaisin tämän – ”olemme kokonaisia” – kun on puhe hyvinvoinnista, jaksamisesta ihmisenä.
Kasvaminen, kehittyminen sekä uusi kukoistaminen, niitä tavoitellaan näissä molemmissa maailmoissa. Sinäkään et toivo itsellesi, että inhimillinen kehittymisesi ihmisenä kivettyy, ethän?
Tässä uusimmassa videossa näet tuokiokuvia joistakin työtilanteista Timon Työnohjaus ja Terapian vastaanotolla; hetkistä, joista läsnä olleet ovat kertoneet niiden olleen merkityksellisiä. Enemmän kuin välähdyksiä. Saamani palautteen perusteella niihin on sisältynyt jotakin henkilölle keskeistä, rakentavaa ja oivalluksina kantavaa. Henkinen ja ammatillinen kasvaminen, ne ovat virittyneet ja tulleet oikeasti todeksi.
Videossa vastaan verkkopuhelun kysyjälle kysymykseen, jonka olen kohdannut kerta kerran jälkeen. Mutta ennen kuin kuulet tästä, lyhyt (tilastollinen) yhteenveto työni nykyhetkestä.
Kriisien parissa yli neljännesvuosisadan. Tilastojen mukaan Timon terapiatyön vastaanotolla on käynyt yhteensä 2 200 asiakasta (+ ainoastaan arviokäynnillä käyneet ihmiset). Asiakkaiden selvä enemmistö hakeutui parisuhde- ja perhe-elämän ajankohtaisten tilanteiden ja kysymystensä siivittämänä.
Oma lukunsa ovat – joskaan ei terapeutin työroolissa – akuutit selvityspyynnöt. Olen tähän mennessä toteuttanut parityönä yli 60 käräjäoikeudelta tullutta perheen oikeusjuttuun liittyvää selvitystyötä. Lisäksi kuntaviranomaisen vastaavia pyyntöjä vanhemmuus- ja perheen kokonaistilanteen selvityksinä 26 perheessä. Selvitykset ovat poikkeuksetta liittyneet johonkin perheessä olevaan vakaavaan kriisi- tai konfliktiasetelmaan.
Lue lisää parisuhde- ja perhe-elämän moninaisista seikoista; sellaista joihin ammattiavulla on oivallisesti ja tuloksellisesti pureuduttu. Aloita vaikka tästä.
Hybridi – mitä se on TTT:n tarjottimella?
Videossa viitataan otsikon asiaan.
Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) kehitti nykyaikaisen Hybridipalvelun. Siinä asiakkaan tarve ja tavoite ohjaavat ratkaisukeskeistä täsmätyötä. Halutessasi yhdistelet paitsi vastaanottoa ja nettiä, myös palvelupakettien eri sisältöjä.
Hybridin hyödyistä lisää? Klikkaa vaikka Hyvinvoinnin ykköset -sivulle ja sieltä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT), tai jatka tästä.
Lysti alkaa aina arviotapaamisella.
Arviokäynnillä (60 €) opit tiedostamaan parhaan polun ja oikeat askelmerkit asioissasi! Ota siis yhteyttä soittamalla tai lähesty lomakkeella – tärkeintä on, että teet sen itsesi, perheesi tai parisuhteesi kannalta ajoissa! Hybridissä työelämän visaiset asiat yhdistyvät perhe-elämään ainoastaan siinä määrin kuin Sinä toivot!
Työnohjaus- ja kehitämistyötä eri asetelmissa
Työelämän ilmiöt ja työhyvinvointi kiinnostaneet koko työelämäni ajan. Olen ehtinyt hankkia sangen runsaasti koulutuspääomaa. Käymissäni erikoistumiskoulutuksissa tiedän olleeni varsin sitoutunut, innovatiivinen ja kokeilunhaluinen. Kriittinenkin uusien tuulien suhteen.
Myös työelämän jutuissa voin käyttää luontaisia taipumuksiani asiakkaiden hyväksi. Sillä taipumusanalyysien luokittelussa olen ”Neuvonantaja” (INFJ) ja ”Huolehtija” (ISFJ).
Vahvuuspotentiaali kohdallani on tutkittu monella tapaa ja monin silmäparein: psykologiset testausyksiköt Helsingissä (3), niin ikään arviot ja todistukset asiantuntijakonsulteilta, -kouluttajilta ja -työnohjaajilta (10); he puolestaan seuranneet henkilön toimintaa erilaisissa työtilanteissa yhteensä 600 tunnin ajan.
Työelämän asiakkaat?Esimerkkeinä mainitsen yrityselämän Executive Coaching, esimiesvalmennukset ja erilaiset osastojen tai avainhenkilöiden yksilölliset sparraukset.
Tilastoesimerkki vuodelta 2019: työnohjausryhmiä (21), ammattitiimejä (4) ja yksilöllisiä työnohjausprosesseja (21). Lisäksi useita akuutteja ja eri kestoisia ns. Restoratiivisiä sovitteluprosesseja; toteutus 3K Savon partnerina tai suoraan toimeksiantoyrityksestä.
Lue lisää Timon CV:stä. Huomaat työhistorian ohella kaikki keskeisimmät ja viimeaikaiset valtakunnalliset kilpailutukset, joissa päätyminen ´piikkipaikalle´. Linkillä.
Monenkirjavat Blogitekstit, E-kirjat, Videot ja Kansalaiskommentit
Tämän blogipäivityksen tekijä on tuottanut tähän mennessä (2/2021) yhteensä
2 E-kirjaa. Molempia voit edelleen maksutta ladata. Tuoreimman digikirjan nimenä Parisuhde 2020 Aavan ja Taiston tarina. Digikirjojen lataamiseen tästä.
Lupaamani musa: Make Perttilä ja Et Cetera Tahtosi tiellä
Konsultoinnista nipottamatta ja huutamatta. Miksi tällainen otsikko? Olenhan kirjoittanut konsultointityöstä useita kertoja. Lopussa myös linkkejä näihin aiemmin julkaisemiini.
En tiedä ajatteletko, kuten kuudesluokkalaiset ilmaisivat näkemyksiään opettajan sukupuolen merkityksestä koulutyössä: ”Naiset nipottaa ja miehet huutaa”. Näin todettiin Olli Helamaan, reilut vuosikymmen sitten tekemässä, haastatteluihin perustuvassa pro gradu -tutkielmassa Jyväskylän yliopistossa.
En ole opettaja. Tiedän myös sukupuoleni. Pyrin tässä lyhyessä blogipäivityksessä välttämään jonkin seikan erityistä painottamista huutamalla, mutta myös sortumatta jonkin toisen nipottamiseen. Pikemminkin infoan. Jätän täkyä seuraajalle.
Tämä tuokiokuvaus konsultoinnista korona-aikana kiinnittyy uuteen 3K Savon työvideoon. Se julkaistiin Ystävänpäiväksi 2021.
Kokoan videosta vain joitakin ajankohtaisia näköaloja. Kirjoitin vastikään mainitun yrityksen verkkosivulle blogikirjoituksen otsikolla ”Konsultointi kannatti korona-aikanakin”. Linkkisinne.
Tasapainottamista. Sellaista me kaipaamme, koska me tarvitsemme…
Jokainen ihminen tasapainoilee elämässään eri asioiden ja ilmiöiden kesken. On talous-, ihmissuhde- ja terveysasioita. Arjen aikatauluissa haemme tasapainoa; sellaista, jonka kanssa kykenisi elämään identiteettiään ja elämäänsä menettämättä…
Elämäntilanne vaikuttaa tasapainotteluun. Työelämässä on omat yksilön kohtaamat voimatekijät, jossa muun muassa vallitsevalla asemalla ja henkilön työroolilla on merkityksensä.
Tässä päivityksessä muutama sana johtajuudesta, koska linkitetyssä videossakin esiintyy ainakin kaksi eri johtajaa. Molemmat konsultoinnin merkeissä.
Kun luen nykyistä johtajakirjallisuutta, törmään toistuvasti esiintyviin `luetteloihin`, joissa kuvataan hyvän johtajan ominaisuuksia.
Näiden tiivistysten mukaan johtajalla tulisi olla näkemystä, taitoa laatia visioita. Hän valtuuttaa rohkeasti toisia toimimaan, koskapa kunnioittaa heitä niin ihmisinä kuin ammattilaisina. Esimerkillinen johtaja jopa toistuvasti nostaa yhteisönsä tai yrityksensä muita toimijoita myönteisen huomion keskiöön.
Vuosia on puhuttu lisääntyvästä itseohjautuvuudesta työelämässä. Tulevaisuudessa johtajia ja esimiehiä, alasta riippumatta, haastaa monenlaiset digi- ja tekoälyyn kiinnittyvät taito-odotukset. Emme täysin tiedä, mitä kaikkea, tällä hetkellä vielä tuntematonta tulevaisuuden työelämä pitää sisällään… Mutta arvatenkin johtajalta odotamme resilienssiä, lisääntyvää mukautumiskykyä.
Tulevaisuuden johtajuutta ei mielestäni kuitenkaan tulisi liikaa mystifioida. Johtaja on tulevaisuudessakin ennen muuta ihminen.
Hän kaipaa luotettavaa sparrauskumppania. Painopiste sanalla luotettava. Sillä johtajan ja esimiehen rooliin liittyy jatkossakin esimerkillisyys, edellä oleminen, joukoilleen suunnan näyttäminen ja tuloksellisen toiminnan valvominen. Tällainen työrooli on yksinäinen. Jatkossakin. Tämän jokainen, pitemmän aikaa johtajana toiminut on tunnistanut ja tunnustanut.
Seuraavassa videossa annetaan välyksiä siihen, että työelämän todellisuudellesi on olemassa kelvollisia tukitoimia; sellaisia, joita myös kehtaat käyttää.
Jos ennen tai jälkeen videon tahdot vielä kurkata kirjoituksia, joissa käsittelen konsultointia erilaista tulokulmista:
LINKIT
Tällä linkillä pääset kolmiosaiseen sarjan Salamointia ja sydänääniä -alkuun:
Tälläpuolestaan konsultointiin Tehkäämme yhdessä parempaa -kirjoitukseen (3K Savon partnereiden silmin)
Täältä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) teemavideoihin, joista löydät lisävirikkeitä mm. sovittelutyöhön ja työssä jaksamisen kysymyksiin.
Ja siis tässä on uusin konsutoinnin video – ystävänpäivänä 2021.
Huom! Kohta ilmestyy Timon Työnohjaus ja Terapialla ajankohtainen video nimellä Väläyksiä Timon vastaanotolla…
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2021/02/Konsultointi_kannattaa_3KSavo_Moment2.jpg10801920A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2021-02-19 16:01:342021-02-19 19:39:39KONSULTOINNISTA NIPOTTAMATTA JA HUUTAMATTA
Tavallinen tarina parisuhteessa 2021 (?) – otsikko on varustettu kysymysmerkillä.
Tarkoituksellisesti!
Esittelentässä viidennen avioliiton tyypin, sellaisena kuin tätä ryhmittelyä on kuvannut arvostettu amerikkalainen parisuhde-elämän tutkija ja psykologian professori Eileen Mavis Hetherington.
Kysymysmerkillä kannustan Sinua kyselemään kirjoitukseni äärellä, josko tässä kuvattu on kohdallasi ”se tavallinen tarina” kuluvana vuonna.
Tai lieneekö sittenkin tarttumapinta vahvempi jossakin toisessa, aiemmin blogitekstissä esittämissäni vaihtoehdoissa; joissa niissäkin kuvaan myös Etelä-Savossa elävien autenttisia kokemuksia (kaikki siteeraukset asianomaisten nimenomaisella suostumuksella).
Jos lukijana ”putosit kärryiltä”, aloita kirjoitussarjan ensimmäisestä ja etene aina tähän viimeiseen `parisuhde-eron´ mallinnukseen. Alkuun pääset (klikkaamalla) tästä.
(E) VAATIJA JA VETÄYTYJÄ – Se tavallinen tarina?
Anu ja Panu hakeutuivat pariterapeutin pakeille Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT) COVID-19 koronan puhkeamisvuonna 2020. Arviokäyntien (2) jälkeen ns. Apua pariterapiasta Mikkelissä -työskentely kesti yhteensä 10 kertaa.
Saapujat olivat suorasanaisia. Ensimmäiset repliikit, jotka kuulin, kuvaavat hyvin tätä asian tilaa.
Tässä me nyt ollaan. Työterveyslääkäri suositteli…Niin ja heti kysytään asiantuntijalta, erotakko vai jatkaa?
Kun pääsimme istuutumaan, havaitsin vahvistuvana sen, kuinka henkilöt olivat tyytymättömiä suhteensa sen hetkiseen tilaan. Heidän viestinsä terapeutille oli empimättömän yksituumainen ja selkeä:
Eroamme, jos nämä käynnit eivät auta!
Tässä kohdassa lukijan on syytä oivaltaa, miten allekirjoittanut reagoi tähän Anun ja Panun ensimmäisessä tapaamisessa sanottuun.
”Minä terapeuttina en voi luvata mitään sellaista, joka estäisi teitä toimimasta tahtomallanne tavalla. Te olette juuri niitä, jotka laittavat parisuhdettanne puntariin. Ja tulkitsette tulosta mahdollisten etenemisvaihtoehtojen välillä. En voi ottaa vastuuta eroamisesta enkä suhteen jatkumisesta. Sen sijaan annan kaiken hankkimani tiedon, viisauden ja ymmärrykseni siihen periterapeuttiseen työskentelyyn, joihin asianosaiset kulloinkin voivat, kykenevät ja haluavat sitoutua. Näin myös teidän kohdallanne, Anu ja Panu!”
Lisäksi annoin mainituille henkilöille ensimmäisen ja toisen arviokäynnin väliselle ajalle linkkiehdotuksen; sellaisen, jonka avulla voisivat lähemmin tuumailla kysymystä, onko pariterapiasta hyötyä. Linkki tämän asian yleiseen pohdintaan avautuu myös lukijalle, kun klikkaat tästä.
Parisuhde-elämäänsä tyytymättömät. Millainen sitten oli Anun ja Panun vuorovaikutusmalli?
Panun ja Anun asetelma oli –Eileen Mavis Hetheringtonin ja amerikkalaiseen seurantutkimusnäyttöön tukeutumalla – tyypillisin eroon johtava vuorovaikutusmalli.
Janan toisessa ääripäässä on ns. perinteinen avioliittomalli, jonka mainittu parisuhdetutkija, tutkimusnäyttöön perustuneena nimeää maininnalla ”todennäköisyys eroamisen suhteen pienin”. Tätä mallia kuvasin aiemmin blogissani A-kirjaimella. Halutessasi siihen kuvaukseen tästä.
Luit oikein! Psykologian professori todellakin toteaa, että kaikista kuvaamistaan viidestä avioliiton suhdetyyppimallista tässä ns. vaatijan ja vetäytyjän asetelmassa eroennuste olisi yleisin ja ennakoitavin.
Onko siis niin, että tässä E-kirjaimen tyyppikuvauksessa ja siinä vallitsevassa vuorovaikutuksessa yhdessä elämisen ja yhdessä pysymisen lopputulema tiedetään jo alkumetreillä? Ero on vain ajan kysymys?
En ajattele yksioikoisesti näin, varsinkin, jos suhteen osapuolet näkevät vaivaa yhdessä elämisen laadun puolesta. Tiedän – reilun neljännesvuosisadan aktiivisen parisuhde-elämän sparraajana – kertoa lukuisia sellaisia asetelmia, joissa eroamisen polulta on löydetty takaisin tyytyväisemmälle tielle.
VAATIJAN ja VETÄYTYJÄN HAASTEET – MILLAISIA?
Otsikon lyhyt vastaus kuuluu: Toinen osapuoli (tavallisesti nainen) haluaa keskinäistä keskustelua ja toinen osapuoli (usein mies) vaikenee vetäytymällä puhumattomuuteen! Eikä tällä kuvauksella tarkoiteta ainoastaan jotakin tiettyä yhtä tilannetta ja asiakysymystä, vaan asetelman toistumista viikoista ja vuosista toiseen.
Mitä mieltä olet Viivi & Wagner -fotoista?
Huomaa, että jossakin määrin ja lievähkönä vaatijan ja vetäytyjän -kuvio on varsin yleinen meidän suomalaisten parisuhde-elämässä ja sen vuorovaikutuksissa.
Pystynetkö vielä samaistumaan jommankumman osaan, kun kuvaan näin.
Toinen teistä halusi selvittää itselleen siinä hetkessä erityisen tärkeää asiaa, mutta ei onnistu saavuttamaan itselleen riittävää dialogia. Asia jää pahasti kesken, kun toinen vaikenee antautumatta keskustelulle. Tämä vaivaa ja hermostuttaa. Seuraa lisäkysymyksiä tai vihjailuja ”kun sua ei lainkaan asia kiinnosta”. Ja niinpä keskustelun vaatiminen käy entistä ilmeisemmäksi. Pulssi ja ahdistus kohoavat molemmilla.
Kirjoitin taannoin julkaistussa e-kirjassani (jonka linkkiosoite blogikirjoituksen lopussa) mm. näin:
Emotionaalisesti takaa-ajajat ovat ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan kertomalla toisille tunteista ja tuntemuksista. Heidän henkilökohtaisessa hyvinvointikokemuksessaan on olennaista emotionaalinen tunnekontaktin etsiminen ja saaminen.
Pakenijat ovat puolestaan ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan älyllistämällä vaikeita asioita ja mielellään vetäytyvät omiin oloihinsa pähkäilemään. Puhutaan esimerkiksi luolamiehestä. Siinä on osin kyse tästä positiivisesta tarpeesta ottaa etäisyyttä. Ajatella. Miettiä.Tuumailla yhteen.
Kuitenkin silloin kun meri alkaa myrskytä, kumpikin todennäköisesti liioittelee omaa tapaansa, vaikeudet alkavat. Taipumukset törmäävät.
Tiedämme kukin omasta inhimillisestä elämästämme, että emme ala aidosti ja luottamuksella puhumaan toiselle silloin kun tunnemme olevamme puhumiseen pakotetut. Tämän todistivat Anu ja Panu vastaanotollani.
Miksi heillä Panu vaikeni ja vetäytyi? Terapiaprosessin aikana selvisi, että Panulla olikin käyttäytymiseensä omasta mielestään (ja terapeutille) ymmärrettävä syy. Suuri ja kohtalokas pulma kuitenkin oli siinä, että kumppani ei tästä historian juuresta ollut koskaan tullut tietoiseksi.
Panua lainatakseni: ”Minä pelkäsin niissä loputtomien kysymysten hetkinä, että menettäisin täysin malttini ja kuristaisin kuten kotona lapsena tapahtui. Siksi oli minusta parempi paeta paikalta… enkä myöskään ole halunnut tuota vuosikymmenien takaista näkemääni kertoa Anulle, kauhistuu vaan…”
Mies siis suojeli paitsi itseään erityisesti rakastamaansa puolisoa. Suhteen tasapainon kannalta hän ikään kuin alitoimi. Panun tarkoitus oli hyvä, kuitenkin huonosti toimiva. Anu puolestaan toistuvasti ylitoimi, mikä ilmeni siinä, että raivostui tilanteissa aina vaan herkemmin ja nopeammin.
Kun pariterapeuttina kysyin häneltä, miten tämä tulkitsi miehensä tällaista puhumattomuutta. ”Ylimielinen paska!” oli terävä tiivistys. Ja jatkoi: ”Porukassa Panu kyllä jutteli asiasta kuin asiasta, mutta kun oltiin kahden, ja minulla olisi suhteeseen liittyviä toiveita, ehdotuksia ja kysymyksiä, niin ei…”
Anun ja Panun tilanteessa oli toteutunut ”se tavallinen kiertokulku”. Anu jaksoi aikansa vedota ja vaatia tätä keskittynyttä keskustelua keskenään, kunnes luovutti. Hän vähensi ja viilensi kaikenlaista kommunikointia kumppaninsa kanssa. Se näkyi seuraavaksi makkarissa. Hänen halunsa intiimielämän läheisyydelle koki saman. Vuorovaikutuksesta vetäytyjänä puolestaan nyt Anu.
Vaatijan ja vetäytyjän välisessä yhteiselämässä molemmilla on hätä. Näin se on Amerikassa ja kotimaassamme! Sillä tässä suhdetyypin mallissa on perimmäistä se, että ”kumpikaan ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi toisilleen”. Ja koska tällaista kohtaamista ei tapahdu, kumpikin tämän suhteen osapuoli pyrkii ratkaisemaan omaa ahdistustaan omalla tavallaan. Kumpikin etenee tavalla, johon toisen on entistä vaikeampi liittyä.
”Vaatija vaatii lisää…” ”Vetäytyjä lisää aktiivisesti etäisyyttään…”. Keskinäinen yhteys kadotetaan, koska molempien kokema paha olo paisuu ja pahenee. Tällaisessa kuviossa juurikin toisen syyttämiseltä ei vältytä. Siksi tässä yleensä tarvitaan vuorovaikutussysteemin täysin ulkopuolinen ammatti-ihminen, mikäli mielitään välttää se tavallinen tarina, eroaminen.
Kokemukseni mukaan tilannetietoiset ja avuliaat sukulaiset tai hyvät ystävät voivat myös avittaa, mutta vain rajallisesti. Heillä tähän `parisuhdesysteemiin´ kuuluvina henkilöinä tahtoo vain (jossakin vaiheessa) tulla vastustamaton taipumus asettua jommankumman puolelle. Nähdä ja tulkita suhteen toinen osapuoli kehityskulun suuremmaksi syylliseksi kuin se toinen. Se on inhimillistä, mutta autettavien kannalta ei ideaalisinta.
Myönteinen kehityskulku vaatijan ja vetäytyjän liitossa vaatii molempien osapuolten varauksetonta yhteistyötä. Suhteen työstämisessä liittoumat taustajoukkojen kanssa ovat epätoivottavia.
Anu ja Panu edustavat tässä blogikirjoituksessa esimerkkiparina vaatijan ja vetäytyjän liitossa. He päättivät kymmenen tapaamiskerran terapiaprosessinsa vuoden 2020 lopulla. Viimeisen tapaamisen yhteydessä he totesivat:
Vielä emme ole eronneet, emmekä sellaista tällä hetkellä ajattele samalla tavoin kuin eka kerran tästä ovesta sisälle tulimme.
Sovimme Panun ja Anun kanssa siitä, että en kuvaisi heidän parisuhdeterapian prosessia ja sen sisältöä ja vaiheita tämän enempää. Ainostaan sen, mihin työskentelymme ensisijaisuus keskittyi, me yhdessä ja yhteen ääneen tahdomme lisätä: tunnekeskeiseen terapiaan.
Niin sanotussa tunnekeskeisessä pariterapiassa pyritään kaiken aikaa siihen, että asianosaiset pyrkivät purkamaan tavaksi tullutta kielteistä vuorovaikutuksen kehäänsä. Liittoutumattoman, ulkopuolisen terapeutin avustamana opetellaan kuuntelemaan toista aivan uudella intensiteetillä. Prosessissa opitaan näkemään tunteiden taakse!
Yleisesti voimme todeta, että tämän blogikirjoituksen parin kanssa käytiin soveltaen seuraavia tunnekeskeiseen työmenetelmään liittyviä ulottuvuuksia. Tässä terapeuttisessa metodissa sellaisia ovat seuraavat seitsemän:
Tuhoavien keskustelujen tunnistaminen
Arkojen paikkojen löytäminen
Paluu vaikeaan hetkeen
Pidä minut lähelläsi –sitoutuminen ja keskinäinen yhteys
Loukkausten anteeksiantaminen
Tunnesiteen vahvistaminen seksin ja kosketuksen avulla
Rakkauden ylläpitäminen
Halutessasi voit tutustu tähän terapeuttiseen työtapaan, esimerkiksi Kunpa sinut tuntisin paremmin. Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen -kirjan avulla. Teos on Petri Auvisen suomennus (2011) alkuteoksesta Susan M. Johnson Hold me Tight. Seven conversations for a lifetime of love. Helsinki: Psykologien kustannus Oy.
Tässä on puolestaan tekstissä aiemmin mainittu e-kirja, jossa käsittelin vaatijan ja vetäytyjän kokemuksia kirjan keskushenkilöiden, Aavan ja Taiston kohdalla. Tämä digikirja on ladattavissa maksutta, kun klikkaat tästä.
Parisuhde 2020 Aavan ja Taiston tarina
LOPUKSI – Musan aika!
Ehkä et lukenut tätä TTT:n Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet -sarjan viimeistä blogikirjoitustani juhannuksena… Sekin on villi arvaus, virkistytkö valssilla… Oli niin tai näin, v. 2020 me lukemattomat YouTube katselijat kiinnitimme katseemme ja ihastuimme Lotan ja papan koronalauluihin.
Näiden laulelmien lomassa muistot palasivat niin kysyjällä, kertojalla kuin meillä seuraajilla monenlaiseen eletyn elämän muisteluun.
Valloittavaa näissä tiimin lauleloissa oli se avoin ja konstailematon vuorovaikutus, joka ilahduttavana rakentui ja syveni kahden aivan eri maailmoihin syntyneen suomalaisen välille. Liputin näkemälleni. Sellaiseen tunnelmaan tahdon kanssasi vielä palata. Päätän blogitekstini keskikesän otokseen, erääseen niistä.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2020/12/us-to-ra.png490400A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2021-01-13 14:16:412023-04-26 10:14:58TAVALLINEN TARINA PARISUHTEESSA 2021 (?)
Tämä kirjoitus on jatkoa blogitekstille Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020. Kirjoitus sisältää myös perustellun johdannon. Siinä kerrotaan kuin ”etkona”, miksi ja millä perusteilla ylipäätänsä käsittelen tätä varsin intiimiä aihetta. Tutustu! Tarvittaessa johdantoon tästä.
Esittelin artikkelin aiemmassa osassa tunnetun amerikkalaisen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin viidestä avioliittotyypistä kaksi. Ne olivat perinteinen avioliitto (A) ja yksilöllisyyttä tukeva avioliitto (B). Nyt esittelyvuorossa ovat kirjainsymbolein C-, D- ja E- tyyppikuvaukset.
Jos olet kielitaitoinen ja innokas lukemaan lisää, tässä tyypittelyjen lähdeteos.
Tässä kirjoituksessani viittaan ja osin siteeraan asiakaskokemuksia Mikkelissä. Näin teen asianosaisten nimenomaisella luvalla.
(C) OOPPERALIITTO
Oopperaliitto – onko vaikea yhdistää mielikuviisi? Ei hätää. Samat fiilikset. Minunkin on aina ollut hiukan vaikea mieltää tätä amerikkalaisperäistä nimitystä ja tyyppikuvausta, juuri tuosta etuliitteestä ´ooppera´. Mamman kotitekoinen, maukkaan muhkea oopperavoileipä tulee sanasta ensimmäisenä mieleeni. Mutta ehkä ei siitä kuitenkaan (suoranaisesti) ole nyt kysymys. Jos tilalle laittaisimme sellaisia ilmauksia kuin ´draama´, ´vuoristorata´ tai vaikkapa ´on-off´, niin pääsemme välittömästi jyvälle.
Essi ja Ilari ovat tässä kuvauksessa esimerkkeinä parisuhteesta, jossa liiton osapuolet elävät toistuvaa draamaa. He eivät sievistele. Heidän kodissaan tavarat lentävät, kun kumpi tahansa (!) kimpaantuu nopeasti ja tulisesti. Tapahtumien tempo ja kulku on kuin ison maailman toimintaleffoissa konsanaan.
Syy tuliseen käyttäytymiseen on yleensä (ainakin terapeutin korvin) kovin mitätön: Kukkaruukku jäi asteen verran eri asentoon kuin useammin siivonneella puolisolla. Tai toinen toi kaupasta kolmesta omenalajikkeesta juuri sitä, joka maistui vasta toiseksi parhaimpana.
Ja niin draama oli valmis: Halventavia nimityksiä ”senkin ääliö”… ”Et edes tuota osaa”, ”syö sika omenasi”… joissa kuulija ei luonnollisesti jää toiseksi, vaan veistää vielä julmemmin. Väkivallan uhka on ilmeinen, eikä toteumastakaan valitettavasti oltu Etelä-Savossa vältytty.
Vaikka Essi ja Ilari elävät kuin toistuvaa ja alituista draamaa, he ovat silti omaan ja yhteiseen seksielämäänsä poikkeuksellisen tyytyväisiä. ”Se on huikeeta, kivaa ja nollaavaa”, kuten he yhdessä kuvaavat. Rakkautta toisiaan kohtaan on paljon. Sitä kyetään myös osoittamaan, kuten esimerkiksi kukkasin (naiselle) tai lunastamalla yllätyslippu autoralliin (miehelle).
Jos lukijana ihmettelet ja epäilet esittämääni seksityytyväisyyden tasoa, niin tiedän kertoa, että näin kertovat parisuhdetutkijammekin pitkittäisanalyysit Amerikan maalta: Jopa niin, että tässä oopperaliitossa osapuolet ilmaisevat olevansa kaikkein tyytyväisimpiä intiimielämäänsä, kun pisteytyksiä verrataan muihin neljään E.M. Hetheringtonin avioliittotyyppiin.
Miten juuri Ilari ja Essi löysivät toisensa ja tahtoivat muodostaa perheen lapsineen? Heitä viisitoista kertaa tavanneena tuli useassa istunnossamme selville se, kuinka molemmilla oli lapsuudessaan varsin vakavia hylkäämiskokemuksia.
Kun he tapasivat toisensa noin pari vuosikymmentä sitten, kumpikaan ei omasta mielestään pyrkinyt välttelemään lapsuuskokemuksistaan kertomista. Traumatisoituneitakaan. Niinpä heidän välille syntyi välittömästi kokemuksellinen yhteys.
He muuttivat nopealla aikataululla yhteen. Eloisina ihmisinä Essi ja Ilari hehkuivat ensi kuukaudet ja aina kaksi ensimmäistä yhteisen kodin vuotta, kunnes tuli avoero. Toinen muutti pois silmittömän riidan päätteeksi. Tätä asumuseroa kesti sanojensa mukaan ”tasan 33 päivää”. Takaisin muuttaja oli tuolloin samoin 33-vuotias.
Apua pariterapiasta -työskentelyn ytimessä oli negatiivisten tunnehuippujen katkaiseminen. Erilaisten kotitehtävien avulla Essi ja Ilari ikään kuin varautuivat ennakolta siihen, että tilanteet eivät ns. ”lähtisi lapasesta”.
Minusta näiden ihmisten ei tarvitse häveten kieltää räjähtävää olemustaan. Se on heissä. Mutta sen sijaan asianosaisten itsensä sanoilla ”me tahdomme oppia paremmin ennakolta arvioimaan suhteellisuudentajua kilahduksissa”.
Essi ja Ilari olivat erityisen motivoituneita pariterapiaprosessissaan. ”Me emme tahdo tuottaa lapsillemme sellaisia uusia eropäiviä, joista tytöistä P. sanoi että `silloin oli vielä pelottavampaa kuin mölyämiset kun kaikki oltiin kotona´”
Kun sopimuksen mukainen parisuhdeterapia Mikkelissä päättyi, he elivät perheenä yhdessä. Perheeseen odotettiin neljättä yhteistä lasta.
(D) HEIKOSTI SITOUTUNEIDEN LIITTO
Tästä yhteiselämän liittotyypistä on ammattikirjallisuudessa, erityisesti amerikkalaisessa lukuisia kuvauksia. Heikosti sitoutuneiden liitoille on usein ominaista, että yhteiselämään päädytään, sanoisinko mukavuussyistä. Naimisissa olemisella on jotakin statuksen omaista merkitystä. Emotionaalinen rakkaus ja tunteiden ilmaiseminen tulevat ehkä vasta tämän jälkeen, toissijaisina.
Kirjallisuuskuvausten perusteella myös seksuaalinen vetovoima nimetään näissä ns. heikosti sitoutuneiden liitoissa eräänä varsinaisena yhteyden ja yhteen menemisen ajurina.
Olet ehkä havaintojesi perusteella kohtuullisen yhtä mieltä blogitekstin kirjoittajan kanssa siitä, että meidän nyky-Suomessa nuo edellä mainitut seikat – status tai seksi – eivät esiinny avioitumisen keskeisinä motiiveina. Ainakaan kovin yleisinä tällä hetkellä.
Taru ja Teppo hakivat apua pariterapiasta Mikkelissä. Teppoa siteeraten: ”Seksi ei kiinnosta kuten ennen… muutenkin sitä mieluummin katselee telkkua joko yksin omalta näytöltä tai kaverin kaa heillä.” Heidän arviokäyntinsä oli vuoden 2019 alkukesällä.
Tällä samaisella arviokäynnillä kyselin heidän ystävistään ja vieraista, ja mitä silloin kun tavataan, tehtäisiin. Kuulin: ”Kahvitellaan ja katotaan TV:stä jotain…” Minua kysyjänä kiinnosti jatkaa toteamuksella ”kahdessako huoneessa!”. Hetken hiljaisuuden ja toisiinsa vilkaisun jälkeen Taru kuvasi omana tuntonaan: ”Minä ainakin olen silloin vaivautunut, kun tahtois istua Tepon vieressä mutta tuntuu kuin filmaisi…”
Arviokäynnillä tiedustelin myös sitä, mitkä olivat heidän tulevaisuuden näkymänsä. Kuulin, että avioeron ns. ykkösvaihe eli 6 kk:n harkinta-aika oli yhdessä jätetty paikalliselle käräjäoikeudelle.
Saamani infon perusteella esitin heille tuumattavaksi sovittelutyöskentelyä, eräänä varteenotettavana työskentelyn tapana; tätä vaihtoehtoa tunnustellen tarjoilen, poikkeuksetta aina silloin, kun kuulen parilla ja perheessä olevan avo- tai avioeron todellinen uhka päällä. Kouluttautuneena perheasioiden sovittelijana sellaisen mahdollisuuden tarjoaminen ja käyttäminen perustuu Suomessa lakiin, jota valitettavasti edelleen alikäytetään.
En ryhdy tässä blogikirjoituksessa käsittelemään sovittelutyöskentelyä enempää. Olen kirjoittanut siitä aiemmin ja tehnyt suhdesovittelusta oman teemavideon, joka on linkityksellä katsottavissa tästä.
Totean tässä Tepon ja Tarun tilanteesta, että heidän kanssaan käytiin viiden kerran sovittelutyöskentelyt (a´ 2 h). Se oli kuin interventio eli väliintulo siinä pariterapian kokonaisuudessa, joka heillä tuli kestämään n. 1 ½ vuoden ajan.
Taru ja Teppo suostuivat olemaan tässä blogikirjoituksessa ns. heikosti sitoutuneiden liiton tyyppikuvausparina Etelä-Savossa.
Teppo ja Taru eivät varsinaisesti riidelleet keskenään – toisin kuin oopperaliiton pariskuntamme. Pikemminkin tässä mielessä vallitsi tunnekylmyys. Yhteisenä. He itse ilmaisivat realistisena tavoitteenaan, että ”ei sitä taivaita tavoittele, mutta läheisyyttä voisi kuitenkin joskus olla”.
Pariterapeutille selvisi jo sovittelutyöskentelyn aikana se ilmeinen taustatekijä, että molemmat olivat kasvaneet kodissa, jossa tunteiden – niin kielteisten kuin myönteistenkin – osoittaminen oli jollakin lailla tai jostakin syystä ´pannassa´.
”Tunteilu on heikkoutta” oli kuuleman mukaan Tarun isän ohje kasvavalle neidolle. Teppo puolestaan muisteli tavallisia kouluvuoden koti-iltojaan: ”… pelotti hurjasti se olinko tehnyt läksyt oikein, eikä ollut mahdollista kysyä vanhemmilta tai kertoa siitä mikä kulloinkin oikeasti jännitti ja ahdisti.”
Tässä parisuhdeterapiassa kävijöitä auttoi mainittavalla tavalla erään nimenomaisen kirjan lukeminen; kotimainen teos, jota voin lämpimästi suositella.
Taru ja Teppo lukivat teoksen läpi parikin kertaa. He halusivat soveltamalla tuoda yhteisen työskentelymme oheismateriaaliksi useita siellä kuvattuja perheiden taustakuvauksia. Ihmetteleyt ja oivallukset julki! Motivaatiota tässä parisuhteen kasvuprosessissa heiltä ei puuttunut, kun asioita käsiteltiin tällä tavoin myös kirjaan tukeutumalla. He kyselivät asioista ja perhe-elämän kuvioista myös joiltakin oman sukunsa vanhemmalta. Vanhempien kaltainen kirja mukanaan.
Taru ja Teppo olivat tosiaankin onnekkaita. Heillä oli elossa ja ajassa elävät isovanhemmat. Valistuneet ja viisaat sellaiset. Nämä, kun olivat kuulleet nuoren lapsiperheen ahdingosta ja eroaikeista, yhteistuumin osoittivat jälkipolvelle asiallista ja toimivaa tukeaan, vieläpä taloudellisesti.
Apua pariterapiasta Mikkelissä – käynnit toiselta paikkakunnalta tulivat sisältämään omakustanteisia terapiakäyntejä ajomatkoineen kaiken kaikkiaan 22 kertaa (2+5+13+2). Terapeutille kerrottiin isovanhempien sanoneen, että ”kyllä nuorta lapsiperhettä pitää auttaa…ja kun on tuota polvea jo neljännessä tulossa”…”ei meillä aikanaan apua ollut saatavissa, mutta ajat on nyt toiset…” Voiko tuota kauniimmin sanoa, ajattelin tämän kuultuani. Varttuneen väen Amorin arkisia nuolia!
Pariterapia oli siis heillä jokseenkin pitkäkestoinen. Se konkreettisesti ajoittui sekä aikaan ennen koronaepidemiaa ja sen aikana. Tiedetystä syystä työskentelyssä oli keväällä 2020 reilun kahden kuukauden aikajakso, jolloin pariterapia toteutettiin pelkästään verkossa. Näitä kontakteja oli yhteensä 6 kertaa.
Millaisia asiakaskokemuksia verkkoterapiasta?
Mitä sitten asianosaiset kertovat: ”Netti-istunnot säästivät aikaa, mutta ei toimi kuten A1:ssä face to face -tapaamiset…” ”sekin huomattiin, että ajomatkat kahdestaan sinne ja takaisin kotiin olivat kuin pikkulomia lapsiarjessa”. ”Se, mitä saatiin tehokkuudessa menetettiin laadussa moninkertaisena…”
Tämä Tarun ja Tepon antama käyttäjäpalaute tältä osin on huomionarvoinen. Eivätkä he ole ainoita, jotka Timon Työnohjaus ja Terapian asiakaskunnassa ovat tilittäneet saman suuntaisia kokemuksia: terapiatyöskentely ruudulla ontuvaa.
Mitä näistä ”kokemusasiantuntijoiden” viesteistä pitäisi ajatella?
Itselläni ajatukset palautuvat aina 1990-luvulle, jolloin neuropsykologisina tutkijahavaintoina alettiin puhua eräänlaisesta luonnollisesta peilausjärjestelmästä, joka vaikuttaa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Tutkijoiden klassisena esimerkkihavaintona esitettiin tämä: kun aikuinen kumartuu vauvan puoleen nostaakseen tämän syliin, tällöin vauvakin alkaa hapuillen ojentautua aikuista kohti. Vauva siis matkii aikuisen liikettä.
Peilisolujärjestelmä (mirror-neuron system) toimii aikuisillakin. Esimerkiksi kun ystävykset tapaavat ja istuvat saman pöydän äärellä. Ja kun toinen nojaa kätensä poskeen, toinen tekee kohta saman. Eli peilisolujärjestelmä auttaa ymmärtämään toisen tunteita ja on näin myös empatian perusta.
Parisuhdeterapeutit tietävät, että tätä hyödynnetään kasvotusten tapahtuvassa hoitotyössä aivan toisella tavalla luontevasti ja sanattomasti, toisin kuin nettiterapiaistapaamisissa on mahdollista. Sillä ruudulle valottuva henkilökuva (image) on rajattua ja nonverbaaliset viestit kaikkine vivahteineen tulevat viiveellä, jos aina silloinkaan. Olemuksellinen läsnäolo väistämättä kärsii, vaikka tekniikka toisaalta luo tietoinfoon laajentuvaa virikeväylää; edellytyksellä, että tekniset yhteydet ovat häiriöttömät molemmissa päissä.
Tarun ja Tepon sopimukseen perustuva pariterapia päättyi aikanaan – millaisin kokemuksin? Rohkaisevan hyvin. Tähän voi päätyä avioparin antaman palutteen perusteella, jolle terapeutti saa tukea kontaktin alussa, terapiaprosessin keskivaiheella ja lopussa asianosaisten täyttämien lomakevastausten perusteella. Tässä (H.&C. Clinebell ”The Intimate Marriage”) lukijalle infokuvana, eräästä hyödynnetystä koontilomakkeesta.
(E) VAATIJAN JA VETÄYTYJÄN LIITTO
Olen tässä Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020 kirjoituksen kokonaisuudessa käsitellyt tähän mennessä neljä avioliiton tyyppiä, kun pohjalla on amerikkalaisen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin viisi eri vaihtoehtoa. Jäljellä on siis vielä yksi. Kirjoitan siitä oman kirjoituksen. Se julkaistaan kohta omana blogitekstinään työnimellä Vaatija ja vetäytyjä – se tavallinen tarina. Pysy linjoilla…
Lopuksi musaa. Mutta mitä? Kerroin viimeisessä pariterapian asiakaskuvauksessa Tarusta ja Teposta sekä maininnalla heidän isovanhemmistaan. Antakaamme toistamiseen Lotan ja papan koronalauluille tilaa, nyt Saarenmaan kesäyön tunnoin.
Minusta näissä heidän lauleloissaan valloittavaa on se avoin ja konstailematon vuorovaikutus, joka on rakentunut kahden aivan eri maailmoihin syntyneen suomalaisen välille.
Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020. Tämän blogitekstin ”Etkot” eli johdanto julkaistiin aiemmin. Siinä kerroin muun muassa siitä, miksi ylipäätänsä kirjoitan tästä varsin henkilökohtaisille elämänalueille menevästä maailmasta. Löydät johdannon klikillätästä.
Aiheen intiimiydestä johtuen kertaan vielä lukijalle: Tässä blogikirjoituksessa, myöhemminkun kuvaan pariterapiassa käyneitä, kaikki nimet ovat muutettu. Todelliset ihmiset, jotka ovat kunkin asiakuvauksen taustalla, ovat antaneet luvan kirjoittaa. He ovat lisäksi saaneet tarkistaa heitä sivuavan osuuden etukäteen sekä itse ehdottaa peitenimensä.
Kohtasin vastaanottotyössäni kuluneenakin vuonna erilaisia parisuhdeapua hakeneita ihmisiä. Tukea ja apua toivottiin Mikkelissä lähi-ihmissuhteiden erilaisiin vuorovaikutuspulmiin.
Tässä artikkelissa keskityn juuri sellaisiin asiakasasetelmiin, joissa suhteen kitkakysymykset, jumit, tyytymättömyys, uskottomuus tms. ilmensivät sitä, että asiakkaat itse toistivat yhdessä jatkamisen mahdollista mahdottomuutta. ”Onko edellytyksiä vai tulisiko oikopäätä erota” on näiden henkilöiden huulilla, joihin viittaan.
Upotan nämä Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) apua pariterapiasta `asiakasotoshenkilöt` laajempaan kehykseen.Sovellan saatua kansainvälistä tutkimustietoa. Yhdestä tulokulmasta.
JATKAA VAI EROTA?
Käyn tässä artikkelissa läpi ne viisi parisuhdeasetelmaa, joihin erittäin usein viitataan silloin kun mietitään suhteen jatkuvuuden tai eroamisen ennustetta. Amerikkalainen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetherington, joka on vuosikymmenet selvittänyt perhe-elämän sisäistä suhdedynamiikkaa, esittää viisi erilaista avioliiton tyyppiä.
Parisuhdetyypit eroavat keskenään mm. siinä, miten suhde on muodostettu, millaista osapuolten välinen vuorovaikutus on tai miten paljon aikaa vietetään yhdessä ja erikseen. Parisuhdetutkija pyrkii vastaamaan kysymykseen, missä asetelmassa eron todennäköisyys on lähtökohtaisesti todennäköisempi kuin jossakin toisessa liitossa. Tämä kysymys kiinnostaa tutkijaa erityisesti lapsen suotuisan yksilökehityksen näkökulmasta. Erot ja uudet suhteet lapsen kannalta.
Lukijan on aiheellista tiedostaa, että tämä suhdetyypittely on aina hiukan pelkistävä todellisuudelle. Elämä on aina monimuotoisempaa ja värikkäämpää kuin tyyppikuvaus. Tämän me parisuhdekriisien ja niiden hoitamisen kanssa tekemisissä olevat tiedämme sangen hyvin.
Lisäksi arjessa todistamme myös sitä, kuinka esitetty eroennuste ei toteudukaan. Eron tie taklataan. Mutta miten? Työtä tekemällä ja vaivaa näkemällä. Tällaista myönteistä muutosta tapahtui Timon Työnohjaus ja Terapiassa myös vuoden 2020 pariterapiaprosessien seurauksena.
Esittelen nämä amerikkalaisen tutkijan viisi avioliittotyyppiä suhteessa erotodennäköisyyteen tässä aakkoskirjaimin, siten että A:lla onparas jatkuvuuden ennuste ja E:llä eroennuste lähtökohtaisesti korkein.
(A) PERINTEINEN AVIOLIITTO
Aslak ja Marja-Leena ottivat yhteyttä allekirjoittaneeseen ennen koronaepidemian ilmaantumista. He edustavat tässä kirjoituksessa esimerkkiä perinteisestä liitosta, jossa mies miellettiin perheen pääksi ja äiti kodin hoitajaksi ja pullantuoksuiseksi sieluksi. Terapeutille selvisi, että molemmat olivat oman lapsuutensakin eläneet samanlaisten roolimallien vaikutuspiirissä, toinen maaseudulla ja toinen kaupungissa. Täten Amorin arkiset rakkausnuolet ammuttiin tämänkaltaisessa, ´perityssä perinteessä´.
Kahden arviokäynnin aikana totesimme yhdessä (kolmisin) heidän perhe-elämänsä olevan ”monessa mielessä mallillaan”.
Aslakilla tai Marja-Leenalla ei ollut erityisen kuormittavia suhdeongelmia, kuten esimerkiksi seksuaalista uskottomuutta. Heidän arvomaailmansa kuulosti ulkopuolisen korvissa edelleen jokseenkin yhteneviltä, ja sinänsä riidattomalta. Lasten kanssa vietetty aika niin ikään oli yhdistänyt molempia miellyttävällä tavalla. Tätä seikkaa muisteltiin kaiholla. Mutta tämä perhe-elämän aika oli nyt ohi! Viimeinenkin kolmesta lapsesta oli koronavuonna 2020 muuttamassa kotoa pois, opiskelijakämppään.
Aslak ja Marja-Leena halusivat sitoutua viiden käyntikerran työskentelyyn. Mikäli pariterapeuttina minun pitäisi nimetä tälle prosessille yksi otsikko, se olisi tyhjän pesän kysymykset. Eikä sellaiset, yhden elämän vaiheen päättymisen kyselyt ole lainkaan yhdentekeviä ja merkityksettömiä.
Marja-Leena oli alkanut nyt voimakkaasti – ja äänekkäämmin – pohtia oman roolinsa arvoa, ”ketä varten hän elää… nytkö elämä on kohdallani eletty, kun viimeinenkin pesän jätti”
Hän oli aiempina vuosikymmeninä kokenut vahvaa sidettä mieheensä lastensa kautta. Nyt Marja-Leena arvioi ääneen ja miehensä kuullen (!) ”olinko sittenkin alistunut vai valinnut” tämän perinteisen vaimo-äiti -roolin. Mikä osuus valinnassa oli ollut edelliseltä sukupolvelta sisäistyneellä mallilla ja ihanteilla?
Aslakia tällainen kriittinen puhe hämmensi. ”Ei tällaista puhetta ollut meillä aiemmin käyty… ” Edellinen vuosi ja uusi vuosikymmen 2020 oli sisältänyt monia riitoja kotona; paikassa, jossa ei aiemmin lasten aikana oltu kuultu, kuvainnollisesti ensimmäistäkään.
Mitä nämä muutamat pariterapeuttiset tapaamiset heille merkitsivät? Aslakin ja Marja-Leenan jättämän palautteen mukaan ”keskustelut täällä olivat koettujen yhteenottojen ja riitojen hyviä purkupaikkoja…” ja ”saimme ammatti-ihmisen vinkkejä tosiasioiden ja kuohahtelujen yhteydestä…” ”Päivitimme miehen ja naisen omia henkisiä tarpeitamme tässä elämäntilanteessa… tuli myös kaivattua uutta sutinaa sänkyyn, aivan kuten ennen vanhaan…”
Parisuhdetutkijamme E. Mavis Hetherington toteaa empiiriseen seurantatutkimuksiinsa viitaten, että ns. perinteisessä avioliitossa tapahtuu vähiten eroja. Selitys liittyy juurikin tuohon selkeään roolimalliin, että ”mies toisi leivän ja nainen hoitaisi kodin”. Samaan hengenvetoon on syytä kuitenkin muistuttaa, että vaikka eroja esiintyy tässä asetelmassa vähiten, nämä liitot eivät välttämättä ole aina kaikkein onnellisimpia.
Kyse on – eteenkin nykyisin – siitä, että perinteisessäkin liitossa henkilö saisi olla oma itsensä sukupuolirooleista huolimatta. Tarvitaan emotionaalista läheisyyttä osapuolten kesken. Ja sellainen ei yleensä toteudu tyydyttävästi, jos suhde vinoutuu ainoastaan toisen tarpeiden, ohjeiden tai komentojen varassa.
(B) YKSILÖLLISYYTTÄ TUKEVA LIITTO
Melissa ja Miika – millaiset Amorin nuolet heillä? He tulivat arviokäynnille matkojen takaa kevättalvella ja aloittivat pariterapian Mikkelissä. Parina he edustavat tässä artikkelissani yksilöllisyyttä korostavaa otosta.
On sanottu, että yksilöllisyyttä tukevat liitot ovat nykyisessä modernissa yhteiskunnassa monen aikuistuneen nuoren ihmisen ihanne parisuhteesta. Liitossa kumpikin saa toteuttaa aivan ihka omia pyrkimyksiään, kuten esimerkiksi ammatillisia. Kun henkilöt ovat muuttaneet samaan talouteen, molemmat luonnollisesti sekä tahtovat että pyrkivät pitämään omat aikaisemmat harrastuksensa, ystävänsä ja mahdollisimman paljon niitä intressejä, joita henkilöllä oli ennen kumppanin löytymistä.
Tällaisista ihanteista ja aikaekonomisista linjauksista myös Miika ja Melissa puhuivat. He molemmat tuntuivat olevan varsin toimintakeskisiä, yksilöinä.
Kun kysyin heiltä nykyisen ja yhteisen kodin merkityksestä, sain kuulla, että ”se on paikka, jonne tullaan lepäämään… Toisen kaa!” Se kuulosti minusta kuin turvasatamalta, jossa tankataan, ammennetaan iloa, voimaa sekä kaikenlaista tarvittavaa virkistystä. Puolison läsnäolosta ja läheisyydestä.
Mikä sitten toi heidät parisuhdeterapeutin pakeille? Ja miksi juuri nyt?
Jälkimmäiseen kysymykseen on mielestäni eräs olennainen syy ja selitys, joka liittyy meitä kaikkia kohdanneeseen kevään 2020 epidemiaan. Koronasuositusten seurauksena kaventuneet sosiaaliset tapahtumat koettelivat heitä yksilöinä, samoin tätä viisi yhteistä kevättä nähnyttä parisuhdetta.
Mutta korona ei selitä kaikkea. Pikemminkin se nosti esiin niitä asioita, joita parisuhdetutkija E.M. Hetherington käsittelee, kun tämä keskittyy kuvaamaan yksilöllisyyttä tukevan liiton sudenkuoppia ja kriisiytymisen taustatekijöitä.
Haasteeksi tässä liitossa tulee yhteyden ja erillisyyden kokemukset. Sillä näitä molempia yksilöt toimivassa parisuhteessa tarvitsevat ja kaipaavat. Yksilöllisyyttä tukevan liiton, voisiko sanoa kasvuhaaste on ennen muuta siinä, että liiton osapuolet sekä löytävät että mielellään sitoutuvat vaalimaan tasapainoa näiden ääripäiden kesken. Jotta molemmat olisivat tyytyväisiä!
Miika ja Melissa kävivät Timon Työnohjaus ja Terapian vastaanotolla 6 kertaa yhdessä. Tämän lisäksi molemmat toivoivat parisuhde-elämän seikkoihin liittyviä yksilökäyntejä. Niitä toteutui Melissalla kolmesti, Miikalla kaksi kertaa.
Jos näiden yksilöllisten ja yhteisten pariterapiatapaamisten keskeisin teemakokemus tulisi nimetä, se liittyi tavalla tai toisella mustasukkaisuuteen. Ilmiönä tämä ei parisuhdeterapeuteille ole lainkaan vieras aihealue.
Varsin hyvin, niin elämän- kuin työkokemuksena tiedämme, että miltei jokainen ihminen tuntee joskus mustasukkaisuutta. Tunteena se kertoo kumppanin tärkeydestä. Näin ollen mustasukkaisuus voi olla ”hyvän palveluksessa”, jopa hyödyllinen ja parisuhdetta vahvistavakin tunne.
Mutta liika on liikaa. Jos mustasukkaisuuden mielialat alkavat minua toistuvina hallita, nämä tuntemukset muodostuvat helposti suhteen kannalta haitallisiksi.
Olipa minulla toisen toimintaan liittyvää tosiasiallista tai vain kuviteltua syytä tuntea itsepintaista mustasukkaisuutta, oloni alkaa väistämättä heijastumaan omassa toiminnassani – pahana ja kielteisenä. Alan kysellä, tutkia tai seurata toisen liikkeitä epäarvostavasti ja kohtuuttomasti, ikään kuin pahinta ”hänellä on joku toinen kiinnostavampi kuin minä” peläten.
Tällaisista asioista Melissa ja Miika olivat alkaneet kärsiä. Heidän tilanteessaan perhe-elämän ja parisuhteen ulkopuolinen ammattilainen osasi auttaa. Sillä mustasukkaisuus ilmiönä kiertyy tavalla tai toisella menettämisen pelkoon. Ja tällaisen yksilölliset alkujuuret ovat poikkeuksetta syvemmällä kuin nykyhetken tapahtumissa. Tällöin luotettavaa ja ilmiöön perehtynyttä ammatti-ihmistä usein tarvitaan.
Parisuhdeterapian lopussa Miika ja Melissa lähettivät palautteen, josta tässä, heidän luvallaan, joitakin otteita.
”Korona ja elinpiirin kapeutuminen taisi olla meidän onni…”. ”Tuli puhuttua tosi paljon tilanteista ja bileistä… ja tapahtuiko ne kuitenkaan sillai kuin toinen kuvitteli… Oli hyvä huomata, ettei kumpikaan oikeasti tahtonut myrkyttää kodin ilmapiiriä/rakkaussuhdetta, mutta niin kuin Timo kuulit, just niin tehtiin…” Saimme oikeita mittasuhteita mustasukkaisuuteen…”…Niin ja vanhempi ystäväpariskuntakin sanoi, että me käytämme nyt enemmän sanaa ´me´ ja vähemmän ´minun juttu´ ja ´sinun menot´…meistä se on aika hyvää kehitystä.”
Melissa ja Miika, molemmat olivat työnsä puolesta eräänlaisia maailmanmatkaajia. Heitä yhdistivät myös omakohtaiset muistot isovanhemmistaan, toisesta tai molemmista, erityisen mieluisina. ”Oli paljon yhteistä äksöniä”, kuten toinen heistä terapiaprosessissa totesi.
Koska näppäilen nyt tätä blogikirjoitustani koronavuoden 2020 ja Suomen synttäreiden aikoihin, on aika yhdistää edellä kerrottua musiikin muotoon.
Nostetaan malja Suomelle ja sen vastuullisille kansalaisille! Voit kuunnella seuraavan – minusta ihastuttavan 6 minuuttisen – ja sitten palata Apua pariterapiasta Mikkelissä… -tekstin pariin.
Tässä blogikirjoituksessa on tähän mennessä esitelty kahta avioliittotyyppiä (perinteistä ja yksilöllisyyttä tukevaa) sekä niitä edustavia asiakaskuvauksia Mikkelistä.Vielä on jäljellä kolme liiton mallia, kun kirjoituksessani seuraan amerikkalaisen tutkijan empiiriä löydöksiä ja hänen esittämiä ennusteita suhteen kestosta tai erotodennäköisyydestä.
Parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin toteuttamat, huomattavan laajat ja pitkäkestoiset seuranta-aineistot viittaisivat siihen, että liitosta eroamisia tapahtuu vähiten ns. perinteisessä avioliiton mallissa. Käytin tässä blogitekstissäni siitä kirjainviitettä A.
