Tag Archive for: tukea työelämään

TYÖNOHJAUSTA VAHVUUKSIEN VALOSSA MIKKELISSÄ – TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) TÄNÄÄN!

Työnohjausta vahvuuksien valossa Mikkelissä – Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) tänään! on otsikon mukainen varsinainen blogikirjoitus. Osaltaan on kysymys työhyvinvoinnista.

Jutun johdanto saattaa olla Sinulle tarpeellisen tärkeä. Lukaise se, varsinkin jos työnohjaus sisältönsä puolesta on jokseenkin vierasta. Teemajohdantoon pääset klikkaamalla tästä.

Ovatko asiakasmäärät ja toisaalta työnohjauksen tilatut asetelmat, joita ovat yksilö-, pari- tai ryhmämuotoinen, jotenkin muuttuneet viimeisen viiden vuoden aikana?

Kokemamme globaali pandemia säikäytti!

Kuten muistamme, korona-aikaan liittyivät laaja-alaiset ja tiukat kokoontumis- ja työskentelyrajoitteet, vapaalla ja työssä. Kaikkialla.

Tekivätkö nämä monet uudelleenjärjestelyt myös pysyvän loven työnohjaustyölle Etelä-Savossa ja Mikkelissä?

Kykenen vastaamaan riittävän tarkasti omaa toimintaani tilastoiden.

Huomautus lukijalle: 

Käsittelen nimenomaisesti työnohjauksen merkeissä tapahtuvaa palvelutoimintaa. Jätän lukujen ja referoinnin ulkopuolelle kaiken muun ammatillisen toiminnan: mm. ELY-keskuksien tilaamat ja pk-yrityksissä toteutuneet kehittämiskonsultoinnit, samoin julkisyhteisöissä muutoin tekemäni kehittämis-, sovittelu- ja konsultointityö. Niin ikään erilainen terapiana tapahtunut on luonnollisesti tässä esitettävien asiakas- ja työtuntilukujen ulkopuolella.

 

TOIMIVAA TYÖNOHJAUSTA MIKKELISSÄ  –  TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA

VUOSINA 2019 ja 2022?   

Seuraavat kaksi grafiikkaa sisältävät työnohjaustyön vertailevat jakaumat Timon Työnohjaus ja Terapiassa (vuosikuukaudet 1.1. – 30.11). Valotus ennen ja jälkeen koronarajoitevuosiemme. Työnohjaaja Timo Juutinen on vastannut kaikista mainittujen vuosien työnohjauksien toimeksiannoista.

Ensimmäisenä esillä olevassa kuvassa ilmaistaan havainnollisena se tilastotieto, että Mikkelissä kotipesää pitävässä TTT:ssä annetun työnohjauksen määrä on palautunut koronaa edeltävälle vuositasolle. Tunneissa ilmaisten jopa kasvanut.

Kun vuonna 2019 (yksilöille, pareille ja tiimiryhmille) annettu yhteenlaskettu tuntimäärä oli 165 tuntia, on vastaava luku vuonna 2022 yhteensä 221 tuntia.

Montako yksilöä, paria tai ryhmää oli toiminnan piirissä? Tähän keskityn jälkimmäisessä tulostekuvassa.

Kun vertaamme osallistujalukuja kahdelta eri vuodelta, lukijan on hyvä tiedostaa, että tiimi- tai ryhmämuotoiseen työskentelyyn osallistui prosessin aikana eri määrä läsnä olevaa henkilöstöä. Tilaajan työyhteisön akuutit työtilanteet ja osallistujan ajankohtaiset vapaat huomioidaan. Näin on tapahtunut molempina vuosina. Niinpä, toisin kuin yksilö- ja parityönohjauksessa, tilastoitu nuppiluku ja vaihteluväli ryhmien osalta on 3–15 henkilöä / toteutunut työohjausistunto.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) työnohjaustyön piirissä oli vuonna 2022 yhteensä 115 työikäistä. Kolme vuotta aiemmin, vuonna 2019 heitä oli 109 henkilöä.

Moniko henkilö esiintyy tilastolukuna ennen ja jälkeen korona-ajan rajoitevuosien?

Erityisen tarkan silmä- ja tilastohavainnon mukaan heitä on vain kourallinen (5 henkilöä).

Summaten voimme ilmaista. Vaikka koronarajoitevuodet vaikuttivat myös työnohjauksen toteumiin, kuukausitasolla varsin merkittävänä ´niiauksena´, silti nämä vuodet eivät kuolettaneet toimintaa! Myös uusia toimeksiantoja käynnistyi vuosina 202021.

 

MONTAKO ASIAKASTA YHTEENSÄ?

Kun kysytään yhteenlaskettuja työnohjauksen asiakasmääriä TTT:ssä, voidaan kohtuullisen tarkasti todeta, että neljän viimeisen vuoden aikana työnohjaaja Timo Juutinen on työskennellyt reilut 250 työikäisen kanssa. Työnohjaus on ollut olemukseltaan joko yksilö-, pari-, tiimi- tai ryhmämuotoista.

TTT:ssä palvelutoiminta on vuosikymmenen ajan perustunut systemaattiseen tilastointiin ja niiden transparenttiseen raportointiin, samoin kuin lukuisat käyttäjäpalautteet. Määrät ja arviot ovat osoittautuneet julkisissa ostopalvelukilpailuissa Suomessa siinä määrin huomattaviksi, että kärki- tai piikkipaikoille päätymiset ovat palkinneet niin tilaajaa kuin toteuttajaa.

 

MILLAISIA TOIMENKUVIA TAI AMMATTINIMIKKEITÄ OSALLISTUNEILLA?

Aiemmin kirjoitetun perusteella näyttää ilmeiseltä, että ostettu työnohjaustoiminta on vakiinnuttanut asemansa, osana työhyvinvointipalvelua Mikkelissä ja Etelä-Savossa. Edes laaja-alaiset toimintaympäristön kokoontumisrajoitteet eivät tyrehdyttäneet toimintaa.

Nyt voimme sitten kysyä sitä, millaiset ammattialat käyttävät tätä ammatillista ostopalvelua. Millaisia ammattinimikkeitä tai toimenkuvia työnohjaukseen hakeutuneilla on ollut 2020-luvulla?

Otsikon kysymykseen vastaaminen Timon Työnohjauksen ja Terapia (TTT) osalta on helppoa.

Pelkistetysti ne ovat monenlaisia!

Aakkostan.

** Asentajia – Asiakaspalvelijoita – Asiantuntijoita – Avustajia – Esihenkilöitä – Hoitajia – Johtajia – Kasvattajia Koodareita – Lääkäreitä – PastoreitaOhjaajia – Opettajia – Sovittelijoita – Työnjohtajia – Viljelijöitä – Yrittäjiä.

Huom! Edellisessä listauksessa koonti koski vain sellaisia ammattiryhmiä, joita ryhmänsä edustajina kaksi tai enemmän henkilöä / työnohjaussopimus.

Kaikkia heitä yhdistivät nämä kaksi, tosiasiallinen halu jaksaa sekä menestyä työtehtävässään. 

 

MIHIN KESKITYTTIIN? 

Alla olevat kuvat sisältävät vihjeitä, joskin varsin laaja-alaisena osviittana esitettyyn kysymykseen.

 

 

 

 

 

 

 

Yleisesti voimme mainita, että työnohjausprosessit rakentuivat osallistujan vahvuuksien varaan eri kestoisina. Yhdessä määritelty tavoite mielessä – tapauskohtaisena!

Timo Juutinen työnohjaajana on huolehtinut ja varmistanut sen, että yksilöt ja tiimit lähestyivät työssään olevia haasteita vahvuuksiensa valossa.

Tähän kokeneella työnohjaajalla on perusteensa, eikä vähäisenä se info, joka on sisältynyt osallistujan saamaan Luontaisten Taipumusten Analyysi (LTA) kansioituun tulosteeseen. Näitä analyysejä yksilöt tai tiimit ovat toivoneet kanssani toteutettavaksi.

Tässä kohden on aiheellista lukijalle muistuttaa, että allekirjoittanut liputtaa kokonaishyvinvoinnin puolesta.

Työnohjauksen tulokulmasta tämä merkitsee erilaisia ´työhyvinvoinnin ikkunoita´. Luonteenvahvuuksien (character strengths) lisäksi henkilön tai yhteisön vallitsevia arvoja (values), sellaisina joina ne tosiasiallisesti toteutuvat sekä muita resursseja (resources, supports), kun tähtäyspiste on henkilön kyvykkyyksien (talents, abilities) esiin nostamisessa osaamisen ja työtaitojen (skills) näkökulmasta. Viimeistään työnohjaaja on hän, joka kysyy sparrattavaltaan  tämän todellisten kiinnostuksen kohteiden (interests, passions) perään, ehkä piilevienkin.

Yhdessä edelliset kuusi tulokulmaa muodostavat ns. Voimakehä-kokonaisuuden, josta tehdään tällä hetkellä kotimaassammekin mielenkiintoista vaikuttavuustutkimusta.

 

MIKSI JUURI VAHVUUDET? 

Viimevuosien, ja jo varsin kattavan tutkimustiedon mukaan seuraavat havainnot näyttäytyvät aina vain ilmeisimmiltä.

  1. Toimintaympäristön kiireisyys lisännyt huolestuttavasti ns. eettistä stressiä eli sitä, että ”en pysty tekemään työtäni niin vastuullisesti, tasokkaasti ja huolellisesti kuin haluaisin”.
  2. Hektinen ja samanaikainen henkilöresursseja karsiva työelämä ´tuottaa´ varjonsa; henkilöitä, jotka liian pitkään kipuilevat jaksamisensa äärirajoilla. Tällöin kyse ei ole ainoastaan johonkin tiettyyn työ- tai vuosiperiodiin rajautuvasta, vaan kokijan tuntemasta pitkäkestoisesta ja palautumattomasta henkisestä ylirasituksesta, joka ilmenee työtehon laskuna.
  3. Yritykset ja työyhteisöt ovat havahtuneet sairauspoissaolojen aiheuttamiin kasvavan kalliisiin kustannuseriin.

Havaittuihin häiriötekijöihin ratkaisuja ja korjausliikkeitä on haettu muun muassa

  1. rakenteisiin puuttumalla
  2. yksilöllisen luovia työaikamalleja etsimällä
  3. ennakoivan tuen hyveeksi nostamisella positiivisen psykologian hengessä

Korjausliikkeiden tuloksellisuustarkasteluissa merkille pantavina onnistumisina usein mainitaan:

  1. yksilön tarpeita ja elämäntilannetta huomioivat toteutukset
  2. jo olemassa olevat luontaiset taipumukset, erityisesti henkiset vahvuudet kyetty hyödyntämään – yksilövahvuudet edellä! 
  3. ulkopuolinen asiantuntijaresurssi toiminut kaivattuna impulssina ja henkisenä katalysaattorina myönteisen muutosvaiheen synnyssä.

Joidenkin työyhteisöjen tuloksellisuustarkasteluissa kernaasti lisätään maininta toteutuneen työnohjaustoiminnan kustannustehokkuudesta työnantajalle. Vertailevaan talousanalyysiin perustuneena on saatettu todeta tulevalle työkaudelle: ”kahden viikon sairausloman kustannuksilla yksilö kävisi vuoden yksilötyönohjauksessa!”

Kerroin tästä seikasta TTT:n työhyvinvoinnin teemavideolla.

 

TYÖNOHJAAJAN OMA TYÖHYVINVOINTI TASALAATUISUUDEN VARMISTAJANA

Kaikessa palvelutoiminnassa ostajan kannalta tuotteen tai toiminnan tasalaatuisuus on eräs kriittisen tärkeä menestystekijä. Myös työnohjausta hankittaessa ostajan tulee voida varmistua toteuttajan sekä ammattipätevyydestä että tämän tehtävävireydestä. ”Sokea voi harvoin sokeaa taluttaa”.

Miten voit? on työhyvinvointikysymys.

Liitän blogikirjoitukseni loppuun työhyvinvointitestin. Siinä lukija voi testata tilaansa Työterveyslaitoksen laatimien kuvausten avulla. Vastaaminen vie aikaa 5 min. Halutessaan vastaaja saa maksutta arvion antamaansa sähköpostiin.

Työhyvinvointi, innovatiivisuus, työnimu, työkunto, työvireys… ja toisaalta työuupumus, työssä tylsistyminen, työriippuvuus, työstressistä palautumattomuus… luetteloa voisimme jatkaa.

Mitä olisi kerrottavissa työnohjaaja Timo Juutisen tämänhetkisestä työkyvystä ja -vireydestä?

Työkyvyssä on kyse ihmisen voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Työkyvyn perustana ovat ihmisen fyysinen ja psyykkinen terveys ja toimintakyky, ja lisäksi siihen vaikuttavat esimerkiksi sosiaalinen toimintakyky, osaaminen sekä työtä koskevat arvot, asenteet ja motivaatio. Myös työolot, työyhteisö ja johtaminen vaikuttavat työkykyyn.

Siteeraan työhyvinvointitestissä (10/2022) saamiani loppuarvioita.

Timo Juutinen. Kaikkien edellä läpikäytyjen vastaustesi perusteella: Hyvä tulos! Tuloksesi perusteella työkykysi on korkeampi kuin suomalaisilla keskimäärin.”

Raskaan työn jälkeen raskaat huvit! näinkö tapaamme sanoa. Minä puolestani vaihdan vapaalle liittämällä lauseeseen sanan ”kevyet”. Kuvat ilmentävät allekirjoittaneen huvia, iloa ja sisäistettyä työhyvinvoinnin lähdettä.

Menestystä vahvuuksia etsimällä, löytämällä ja viisaasti hyödyntällä!


Lisäinfoa asioista, jotka mainittiin blogijutussa

** Työterveyslaitoksen työhyvinvointitestiin pääset linkillä tästä.

** Eettisestä stressistä ”kysymyksiä ja vastauksia” voit lukea erään tiivistyksen tästä.

** Sairauspoissaolojen ”Menetetyn työpanoksen kustannuksista” esim. STM:n dokumentista, tästä.

** Luonteenvahvuuksiin lukija voi tutustua puolueettomasti mm. VIA-instituutin maksuttoman kartoituksen kautta siirtymällä tästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa III)

TYÖELÄMÄ JA KOKEMUKSIA TYÖKOKOUKSESSA

KOKOUSTILANNE JA YKSILÖIDEN KOKEMUKSIA HEIJASTUKSINEEN

 

MILLAISTA VIESTINTÄÄ?

Tämä esimerkkikuvaus tapahtui Vipu Nakkilan työkokouksessa 15.9.2020. Kokous pystyttiin tällä kertaa toteuttamaan kasvotusten isossa työtilassa.

Läsnä oli koko vakituinen henkilöstö, paitsi Controller-Liliana ja logistiikkavastaava Onerva. Edellinen oli parhaillaan kuukauden työtapaturmalomallaan, jälkimmäinen puolestaan ylityövapailla. Toimitusjohtajalla oli samanaikaisesti toinen tärkeä verkkoneuvottelu.

Tämän työkokouksen puheenjohtajana toimii esimies Ville, josta kirjoitin edellisessä osassa. Hänestä linkillä tästä.

Mainitun päivän työkokouksessa operatiivinen esimies Ville ilmoittaa kuudelle paikalla olleelle tiukkasävyisesti ja arkailematta:

Olen todella pettynyt projektin aikataulun viivästymiseen… Hyvät herrat ja rouvat, olisin minä nyt odottanut koronan avittavan teitä. Aikaa olisi ollut. Mihin se on oikein huvennut. Ei hyvät hetket. Perkele – sanon minä.  Anteeksi! Mutta mikä tässä maksaa?… Onko tavoitetasossa jotakin epäselvää…

 

MILLAISIN VAIKUTUKSIN?

Mitä tiedämme kuulolla olleista? Mitä Ville-esimiehen avautuminen sai aikaiseksi?

Tiedän luvanvaraisena kertoa kolmen henkilön, Seijan, Jaken ja Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa tuntemuksista. He kuvasivat minulle henkilökohtaisia sydänääniään ja syntyneitä reaktioita tässä työkokouksessa.

 

Aloitan luettelon viimeisestä, Juliuksesta. Hän kertoi, kuinka sydän alkoi tykyttää ja kädet kostua. Julius katseli ympärilleen, sanooko kukaan mitään… Hän mietti, ketä sanoja halusi epäsuorasti muistuttaa. Olisiko juuri hänen pitänyt perua futiskentän iltamenoja ja poikien harkoissa olemisia, vaikka vasta nyt, pitkän koronatauon jälkeen sallittiin paluu harrastuksen pariin…?

Sitten Julius suoristi selkänsä ja sanoi: ”Minkäs teet, kun projektin aikataulu oli tiukka… Sehän oli laadittu toisten toimesta… En ole aikaikkunaan vaikuttanut, en kanna seurauksiakaan. Ainakaan siitä. Tein mitä tehtävissä oli.”

Kun Julius sai tämän sanottua, ja vieläpä aivan kiihkottoman asiallisesti, olo miehen rintakehässä ja käsissä helpotti. Hiukan karvas maku kokouksesta kuitenkin jäi.

Mitä tiedän kertoa Seijan reaktioista? Hän tuntee olevansa paniikissa, mutta miksikö?

Seija muistaa, kuinka esimies oli pari kertaa aiemminkin muistuttanut tämän liian pikkutarkasta ja siksi ehkä hitaasta toiminnasta.

Esimiehen tiukkasävyinen tilitys sai Seijassa välittömiä fysiologisia tuntemuksia – kokijan omin sanoin ”kurkkua kuristi, sydän alkoi hakata ja huimata”. Koska Seija tulkitsi esimiehen syyttävän juuri häntä, hän oikopäätä ehätti ilmoittamaan, ”kyllä minä voin tehdä ylitöitä, vaikka koko ensi viikonlopun”.

Toimin taannoin tämän operatiivisen tiimin työnohjaajana. Tulin aika varhain tietoiseksi siitä, kuinka Seija oli omaksunut tavan venyttää työpäiviään perheensä aikataulujen kustannuksella.

Miten työkokouksen kolmas henkilö, Jake suhtautui kuulemaansa ja näkemäänsä? Tyylilleen uskollisena! Sanoisin. Hän oli tässäkin palaverissa hiljainen ja toisten puheenvuoroille nyökyttävä, joskaan ilmiasu ei kerro koko totuutta.

Itse hän kyllä tunnistaa olevansa jännittynyt. Jalkojen lihakset, jotka ovat pöydän alla, ilmentävät sitä omalla rauhattomuudellaan.

Jaakko eli ”Jake” on kertonut minulle, sparraajalleen, kuinka hän useastikin projektien aikana oli herännyt keskellä yötä hikisenä ja ahdistuneena. ”Projektien jotkut työtilanteet palautuvat mieleen unien kautta tai muutoin… ja sitten kun ei pääse takaisin uneen sitä vatkaa vain tulevia seuraavien päivien yhteistapaamisia”, Jake kuvaa.

Niin kävi tälläkin kerralla: Villen tiukka ilme jäi mieleen. Lisäksi Jakea vaivasi ja harmitti, kun hän ei kyennyt sanomaan mitään omakohtaista. Miehen muistikuviin palautui tämän oma taannoinen tilanne, kun ”firman avainpelaaja” jollaisena häntä kutsuttiin, väsyi tiukkatahtisen ja pitkäkestoisen työputken seurauksena. Keskivaikea masennus oli tuolloin Jaken työterveyslääkärin diagnoosi työuupumuksen lopputulemasta.

Olisiko hänen sittenkin pitänyt nyt tässä kokouksessa reagoida esimiehen ripitykseen? Ja miten, sitä hän myöhemmin pohti. Edeskö vain niin, että hän sanoisi: todelliset henkiset voimavarat työelämässä ovat vähissä  – hänelläkin! – koronarajoitteiden seurauksena. Tämä henkilökohtainen info jäi jälleen kerran ainoastaan Jaken pään sisälle, eikä se tullut tiedoksi toisille.

 

TYÖKOKOUKSEN JÄLKEEN

Me työikäiset tiedämme kokemuksesta, että nykyinen työelämä on vaativaa ja stressiherkkää.

Kun työstressi liittyy suoritustilanteisiin liittyviin vaatimuksiin, me suhtaudumme siihen yksilöinä eri tavoin. Myös henkinen palautuminen on yksilökohtaista.

Kun mietimme, miten työkokouksen kolme kuvaamaani henkilöä selviytyvät ja palautuvat kokemastaan, arvelen, tai tässä tapauksessa oikeammin tiedänkin seuraavaa.

Juliuksella on kohtuullisen hyvä hallinnan tunne ja itsetuntemus. Hän pystyy ajattelemaan kokouksessa kohtaamasta salamoinnista selkeästi. Tämän esille otetun projektin suhteen hän kykenee arvioimaan kokonaisuutta ja omaa osuuttaan siinä. Ja kun Julius vielä illalla futiskentän laidalla tapasi luotettavan kaverin, jolle pystyi purkamaan työpainettaan ja osaksi kokemaansa, hän henkisesti irtautuu tapahtuneesta. Miehen vireystila on seuraavana päivänä kokousta edeltäneellä tasolla.

Minusta seuraava kuvatallenne ilmaisee jotakin siitä, mitä liittäisin Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -todellisuuteen kokouksen jälkeen. Oletko samoilla linjoilla?

Monessa mielessä totta – Sinustakin?

Seijalla ja Jakella kokouksen jälkeinen aika oli toisenlaista. Molemmilla kokouksen synnyttämästä stressistä palautuminen kestää pitempään. Kummankin on vaikea irrottautua niistä ajatuksista, joiden avulla he yrittävät puolustautua virittynyttä turvattomuuden tunnetta vastaan.

Seija ei puhu työasiasta kotonaan eikä kehtaa kertoa tuntemuksistaan ystävillekään. Huolestuvat suotta henkilön työelämästä! Tämä menettelytapa tosin vain vahvistaa sitä Seijan olotilaa, jossa hän askaroi itsekseen riittämättömyydentunteensa kanssa. Se taas puolestaan edelleen ylläpitää ahdistusta ja kehon jännittyneisyyttä. Kiusallinen kierre jatkuu. Tämän seurauksena työsuoritukset työpaikalla eivät kenties  jatkossakaan parane, keskittymisen osalta.

Perheenäitinä ylitöiden tekeminen on Seijalle kovin vastenmielistä. ”Lisäliksa” ei herätä intohimoja. Kun muutakaan ulospääsyä paniikkitilastaan ei itse keksi, hän ilmoittautuu seitsemän päivän työviikkoon. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Seija uhraa itsensä ja perheensä työn alttarille. Arvoristiriidastaan hän ei pääse. Jännittyneisyys ei helpota. Tämän kaiken tulin tietämään.

Olisiko seuraava kuva osuva, kun ajattelemme Seijaa työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -kuvauksessa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa? Mutta sopisiko se myös Jaken kuvaukseen? 

K? vai N?

K? vai N?

 Jaakko ”Jake”, kuten tiedettyä, on hänkin Seijan tavoin tunnollinen tekijä, yritysjohdon arvostama työmyyrä.

Avainpelaaja – mutta myös näillä seuraavilla reunahuomioilla.

Jakke käyttää runsaasti työ- ja siviiliaikaansa sen arvioimiseen, mitä toiset ajattelevat hänestä työntekijänä ja ihmisenä.  Tämä sisäinen virittyneisyys saa hänet kiinnittämään huomionsa toisten ilmeisiin ja eleisiin sanojen ohella. Kohtuuttomasti. Ja koska Jakellakaan ei ole lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joille voisi peilata kokemaansa, hän helposti harhautuu näkemään itsessään enemmän negatiivisiä kuin postiivisia ominaisuuksia.

Jakke jatkaa oman lapsuuden kasvuperheessä vallinnutta ihannetta: on hyvä olla vaatimaton, ettei ylpisty. Vipu Nakkilan työtehtävissä tämä näkyy siinä, että Jakke ei juuri koskaan ilmaise osaamisensa ja onnistumisensa iloa. Päinvastoin, kun jokin projektin osa ei `mene putkeen` hän sivuuttamalla kokonaisuuden saattaa syyttää ja piiskata itseään.

Tässä mielessä valaisevaa oli minunkin olla tiimitilanteissa, joissa kun toiset kuvasivat Jaken onnistuneen mainiosti, hän itse puolestaan painotti sattumaa, suotuisia olosuhteita tai ”tämän kertaista hyvää onnea”.

Mitä yhteistä näemme Seijassa ja Jakessa?

Seija ja Jakke – molemmat tekevät työtään henkisesti ”harmaalla aluella”. Oletko kanssani samaa mieltä?

Pitemmän päälle molempien ammattilaisten työkyky on vahvasti uhattuna. Molemmilla työenergia ehtyy, koska palautuminen työpäivästä jää toistuvan puutteelliseksi. On vain ajan kysymys, kun ammatillinen uudistuminen ja taitojen päivitys eivät enään kiinnosta entiseen tapaan. Kestoväsymys ja kyynistyminen ottavat niskalenkin yrityksen ahkerina, tarkoina ja luotettavina pidetyistä osaajista.

Tällaiseen päätelmään tuli myös Vipu Nakkilan yritysjohtaja. Hän arvioi olemassa olevan henkilöstön ammatillisen substanssin niin korkealle, että ”ketään heistä ei ole viisasta menettää”. Kuulin nämä toimitusjohtajan sanat painokkaina ja päättäväisinä. Seuraava fototallenne alleviivaa sekä asiaa kuin myös henkilöä, jollaisena opin hänet tuntemaan.

MITÄ NEUVOKSI?

MITEN SINÄ ETENISIT?

Esitän Sinulle nämä otsikon kysymykset. Asemasta ja työroolistasi käsin, etsi ja viitoita hyvää tulevaisuutta! Toimitpa itse tällä hetkellä johto- tai esimiestehtävissä tai sitten eläydyit työkokouksen osallistujan asemaan.

Tämän kolmiosaisen blogikirjoituksen otsikkona on ollut Salamointia ja sydänääniä. Siinä sukellettiin taanoiseen ”Vipu Nakkilan” yrityksessä koettuihin ilmiöhin. Yrityksen nimi oli keksitty, mutta kuvatut henkilöt, ilmiot ja yristyskuvaus todellisia.

Jotta arkisessa työelämässämme ei kävisi kuten oli pupun kohtalo aloitusosassa, viitoita mielessäsi niitä polkuja ja toimenpiteitä, joilla suotuisat sydänäänet turvataan Sinun työyhteisössäsi eri toimijoiden kohdalla.

Ole vastuullinen omasta tilastasi! Ja jos jokin seikka työelämässä ja -työkokouksessa jurppii, olethan päättäväinen pandemia-aikanakin. Asioihin voi vaikuttaa. Työhyvinvointia tulee vaalia.

Tässä tuntemassani työyhteisössä asiantilaan aikoinaan puututtiin. Yrityksessä tehtiin pitkälle kantavia tukitoimia. Bisneksen suotuisat vuodet jatkuivat.

Toimitusjohtajan kirjoittamin sanoin:

Meillä ei ihmistä kone korvaa…teimme toimintatulosta tukevia valintoja, kun tartuimme pitempiaikaisiin sparrauksiin… nyt tarjoamme tämän mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle tehtävästä riippumatta… henkinen hyvinvointi ja työssä jaksaminen eivät ole enää vain fraaseja. Tätäkin aluetta tarkastellaan tällä hetkellä jokaisen uuden toimeksiantoprojektin kohdalla, niin valmistelu-, toteutus- ja luovutusvaiheessa… mutta tarvitsemme jatkossakin systeemin ulkopuolista ´hengityskoneistoa´, teitä alanne osaajia.

”Liäkitystä” ensi tilaan! >>> Teemavideo (Pythagoraan maljasta)

Jos toivot lisälukemistoa, ehdotan suosituksin tätä erityisen tuoretta (2020) ilmestynyttä kuvan kirjaa. —-

Tämän blogikirjoituksen kuvalähteinä:

Kuvapankki Pixabay (1,2) ja Timo Juutinen (3-6).

 

 

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa II)

 

Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa. Tämä on otsikon mukaisen blogikirjoituksen jälkimmäinen osa. Edellisessä lukijalle selvisi kirjoituksen taustasytykkeet; lyhyesti mökki ja media. Halutessasi pääset osaan I tästä.

Tutkia taustat

Tulen kuvaamaan kokoustilannetta yrityksessä, jossa sain olla ulkopuolisena asiantuntijana. Toimeksiannot kestivät vuosia 2010-luvun alkupuolella. Tänä aikana tehtäväni laajeni poikkeuksellisen moneksi eri roolissa (yrityskonsultti, johtajan sparraaja, tiimin vetäjän valmentaja, työnohjaaja).

Arvelen systeemin ulkopuolisena tietäväni keskimääräistä enemmän tässä kuvattavan työyhteisön sisäisistä vuorovaikutusasioista ja bisnestodellisuudesta.

Itse asiassa tämä johtamisviestintää käsittelevä kirjoitus oli tarkoitus tuoda julki hiukan toisenlaisessa kontekstissa jo vuoden 2020 alkupuolella. Yrityselämän arjen säikäyttänyt pandemia sotki ajatellun aikataulun. Yhteisymmärryksessä taustayritysjohdon kanssa tuolloin pidättäydyimme tausta-aineiston hyödyntämisestä. Nyt alkusyksystä asia arvioitiin uudelleen.

Tähän kuvaukseen minulla on tarkoin kerätyt ja yksilöidyt julkaisuluvat. Asianosaiset ovat voineet lukea nyt kirjoittamani etukäteen. He myös hyväksyivät ehdotukseni tässä kirjoituksessa käytettävän keksityn yritysnimen ”Vipu Nakkila Oy”. Kuvaan asioita kuin ne replikoitaisi syksyllä 2020. Lukijan on siis tiedostettava, että yritys ja henkilönimet sekä työkokouksen ajankohta ovat tietoisesti muutettu.

Kokonaistilanne!

”Vipu Nakkila Oy”

Millainen firma? Millainen talous- ja tunneilmasto? Millainen esimies? 

Kysymyksessä on jokseenkin tavanomainen työyhteisö, jossa totuttua työkulttuuria sävyttävät erilaiset alkavat ja meneillään olevat työprojektit. Monenlaisina. On pitempikestoisia ja lyhyitä muutaman viikon suoritteita. Vipu Nakkilassakin, kuten ”maan tapa” on, uusi projekti esitellään ja siihen valitaan vastuuhenkilöt. Se on eräs osa sitä todellisuutta, jolle otsikko voisi olla vaikkapa työelämä ja kokemuksia työkokouksissa.

Aikataulutus on niin ikään keskeinen osa toimeen ryhtymistä. Tällaisia uusia ja aloitettavia projekteja henkilöillä on vuodessa useita. Tässä menestysnälkäisessä firmassa yksilö ei mitenkään välty projektien päällekkäisyyksiltä; yrityksen toimintaympäristössä vallitsee tilaajan määrittelemät kireät aikaraamit.

Matti kukkarossa?

Taloudellisen todellisuuden suhteen kysymme, oliko yrityksessä Matti kukkarossa?

Ei. Pikemminkin päinvastoin.

Toimitusjohtajan ja kahdeksan päätoimisen sekä 2–4 sesonkityöntekijästä koostuvan firman vuositulokset, viitenä edellisenä ennen koronakevättä, ovat olleet hyviä: liikevoitto kolmena viimeisenä 12–14 % vuositasolla. Maksuvalmiutta on riittänyt, koska yrityksen omavaraisuus kohonnut jokseenkin kadehdittavalle tasolle, 68 %.

Toimitusjohtaja ja tulevaisuudennäkymät? Liikevoiton bruttotulos on viime vuodet pysynyt kahdeksan toimijan osalta kohtuullisen tasaisena; tulevaisuuden suhteen kuitenkin orastava huoli kahden aktiivisen työntekijän työssä jaksamisessa.

Tämän lisäksi toimitusjohtajan, ehkä painavan ajankohtainen huoli liittyy yhden pitkäaikaisen asiakkaan vetäytymiseen yhteistyöstä. Syyksi irtautunut oli kertonut muutokset avainhenkilöiden henkilökemiassa, ja jonka vetäytyjä tulkitsi olevan korrelaatiossa pidentyneisiin toimitusaikoihin.

Työyhteisössä vallitsee myös kaksijakoinen kokemus sesonkiaikojen työresurssista. Väliaikainen lisäresurssi on toiminnan kannalta välttämätöntä. Vaikeutena on kuitenkin saada ammatillisesti sekä osaavia että etukenossa olevia sitoutuvia tekijöitä.

Tämän blogikirjoituksen aiemmassa osassa viitattiin ja osin referoitiin ison kaupunkiorganisaation, Helsingin pormestarin johtamisviestintään ja sen saamaa kaksijakoista vastaanottoa.

Nyt keskiöön nostetaan Vipu Nakkilassa nähtyä ja koettua. Kuvaan tämän mikroyrityksen erään keskeisen toimijan, Villen esimiesviestintää. Yleisemmin ja tilannekohtaisena eräässä työkokouksessa. Valotan mainitun päällikkötason esimiehen viestintä- ja vuorovaikutustyyliä.

Tämä tyyppikuvaus perustuu organisoimaani ja henkilön tekemään laajaan Luontaisten Taipumusten esimies- ja asiantuntijatyön analyysiin. Asianomaisen luvalla. Analyyseihin yleisemmin voi surffata tästä. Myös näillä Timon Työnohjaus ja Terapia sivuilla useammassa kohdassa, esim. tästä.

Esimieskuvaus

 

Millainen esimies?

Mitä muuta voimme tietää Villestä Vipu Nakkila Oy:ssä kuin että henkilö on toiminut yrityksessä neljä vuotta toimialansa koulutettuna ja nimenomaisesti esimiesroolissa. 

Ville (48) on ajattelutyyliltään rationalisti (NT) ja toimintatyyliltään vaikuttaja (EJ). Hänen voimakkaimmin korostuva piirre on vaativuus. Keirseyn johtajatyypityksessä tehostaja (NT). Hänen hallitseva motivaationsa onkin tehostaa kaikkia vastuullaan olevia toimintoja.

Villen mielirooli johtamisessa on organisoija (TJ) eli hän on normaalia taitavampi panemaan asioita tärkeys- ja aikajärjestykseen. Hän on tyypillinen asiajohtaja, manageri. Erityisvahvuuksia ovat laaja-alainen ja innovatiivinen ajattelu ja nopea päättäminen. 

Havaintojen mukaan hänen tiedetään olevan energinen, eivätkä Villen puhelahjatkaan ole ainakaan keskitason alapuolella, on uskottavaa, että mainitussa Taipumusanalyysissä Ville osoittautui ns. ENTJ-toimijaksi. Tässä mielessä päällikkönä mies paikallaan… 

Mutta varjonsa kanssa! Ja sellaiset varjot liittyvät viestintään ja palautteenantoon laajemmin. 

Ville vetoaa ongelmanratkaisutilanteessa enemmän järkeen ja faktoihin kuin ihmisten tunteisiin. Tyylinsä miinuspuolella on hätäisiä (ja joskus huonoja) päätöksiä ja muiden esittämien ideoiden reipasta alas ampumista. 

Palautetyyliltään Ville on spontaani kriitikko (ET). Hän puhuu suoraan ja puuttuu arkailematta suorituksiin, jotka ovat hänen mielestään hoidettu huonosti. Samalla kolikon toinen puoli on kuuntelutaidon kärsimättömyys. Vuoropuhelun synnyttäminen ja sen ylläpitäminen on Villelle, toisten kokemana, miltei mahdoton tehtävä.

Ville tiedostaa utuisesti haasteensa. Se on aito yhteistyö. Tällaisen suoraviivaisen tehokkaan toimintatyylin haaste yhteistyössä on se, ettei hän liiaksi stressaantuneena sorru säälimättömään ja loukkaavaan kohteluun työyhteisössä. Hänelle haastavimmat johdettavat löytyvät – häneen suhteutettuna – kuinkas muuten kuin hitaista ja tunneherkistä ihmisistä.

Kuulla ja katsoa

Mitä Sinun silmäsi tiiraavat? … Jos tahdot tiirata taaksepäin esimiesroolia, niin löydät näiltä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivuilta taannoiset (suoralla linkillä):

Esimiehen askelissa osat I ja II.

Sitä edelsivät niin ikään kaksi osainen Voitto – Tappio – kumpi parempi?

Ja neljän blogikirjoituksen sarja Tukea työelämään.

Nyt lukemasi puolestan jatkuu kolmannessa osassa. Salamointia ja sydänääniä blogikirjoituksen päätösosassa pysähdymme Villen johtamaan työkokoukseen, sen tapahtumiin viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa synnytti osallistujissa kirjoittamisen arvoisia reaktioita. Kuvaan kokoustilanteen yksilöllisiä tuntemuksia heijastuksineen. Pysy linjoilla. Päätösosa julkaistaan tällä linkillä.

—–

Tämän artikkelin kuvat ovat Pixabayn kuvapankkikuvia. Kiitos.

ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen! Osa I

Esimiestyö, sitä on mallinnettu monella tavalla. Myös tarinallisesti. Pitäydyn tässä erityisesti siihen.

Tällä hetkellä TV:ssä pyörii uusin versio Tuntemattomasta sotilaasta, tuosta meidän suomalaisten klassikosta. Vielä ehtii mukaan, Yle Arenaan. Tämä viimeinen `leffa-veto` vetoaa minuun otsikon aihetta sivuavana.

Kirjoitan tätä blogitekstiä ajankohtana, jolloin Suomen U20 Leijonat ovat saapuneet takaisin maamme kamaralle MM-mitalit kaulassaan. Kanadassa pelatussa finaalissa USA kaatui 3-2. Tätä Suomen alle 20-vuotiaiden yöllistä TV-ottelua seurasi jättiyleisö, niin kerrotaan, yli puoli miljoonaa suomalaista.

En tällä kertaa jaksanut innostua aamuyön ottelusta livenä. Mutta kiekosta kuitenkin niin, että palautan helposti mieleeni vajaa kymmenen vuoden takaisen tunnelman. 

Vuoden 2000 urheilutapahtuma

Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Muistatko Sinä tehneesi samoin?

Oli alkamassa miesten jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin MM-pronssista. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat.
Meitä harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta.
Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.

Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi.
Taistelu oli jännittävä, henkeäsalpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös Maamme-laulun ajaksi.

Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:

Teemu sanoi minulle, ”tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!”

Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme. 

Tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä. Asiaan palasi opetusneuvos, rovasti Pertti Luumi eräässä radion aamuhartaudessa. Sekin, kuulemani hartauspuhe synnytti omalta osaltaan vahvistavan muistijäljen aivoilleni.

Miksikö muistan nämä kaukalotapahtumat?

Tiedän syyn. Valaisen asiaa toisella, kirjallisuuden, ja elokuvanakin nähdyllä esimerkillä. Blogikirjoitukseni alussa viittasin parhaillaan katsottavaan TV-leffaan.

Muistatko Sinä, kuka suomalainen sanoi:


Opetelkaa kävelemään oikein … Askeleen täytyy olla rento ja taloudellinen niin kuin sälleillä?

Aivan oikein…

Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelahan se oli, joka näin neuvoi miehiään, marssin rasitukset itse tietäen.

Jatkuu osassa II >>> Tästä!

VOITTO – TAPPIO – kumpi parempi? – OSA I

Suomen suvi on kuohkeimmillaan. Aloitan kuitenkin talvisilla. Perustelen tätä osaltaan otsikolla; siinäkin on eräänlainen vastakkaisuuden näköala.

On toinenkin syy kirjoittaa voitosta ja tappiosta, tyytyväisyydestä ja pettymyksestä. Tämä liittyy kansalaispalautteeseen. Sain nimittäin palautetoiveen, että kertoisin enemmän siitä, mitä (videollani) tarkoitan, kun olen sanonut ”voitto rinnan mitalla riittää”. Linkit tähän videoon sekä toiseen, Laukkasen talviseen otokseen, ovat artikkelin lopussa.

Ampumahiihtäjä Mari Laukkanen (30) on kertonut (useammassakin) mediahaastattelussa siitä, kuinka hän muistaa olleensa jo lapsesta kova kilpailemaan. Asiantuntijat puhuisivat tässä kohdassa kovasta kilpailuvietistä. Tämä vietti ei tuolloin ole ainoastaan urheiluun liittyvää. Muillakin elämän areenoilla, vaikkapa taiteessa tai työssä voimme nähdä tuota samaa intohimoista voiton tavoittelua. Blogitekstini lopussa on linkki Laukkasen ”karkkipäivään” Holmenkollenilla 18.3.2017. Suoritus on ihailtavan ihmeellinen. Marin valmentaja oli juuri kuollut. Hän hiihti voiton vainajalle. Kiitollisena!

Kolmekymppinen ampumahiihtäjämme Mari Laukkanen ynnää omaa tähänastista urheilijan historiaansa mm. kuvailemalla ”arvelen kilpailuviettini heijastuneen lisäksi eniten lapsuus- ja nuoruusajan koulunkäyntiin”. Tämä tiivistys saa minut kyselemään, mitä pitäisi yleisemmin ajatella kilpailemisesta lapsuudessa?

 

Kaksi marjaa

Satu ja Säde olivat samalla luokalla. Miellyttävänä yksityiskohtana on lisäksi mainittava, että molemmista tytöistä pääsääntöisesti pidettiin luokalla, vaikka nämä kahdeksanvuotiaat ”marjat” poikkesivat toisistaan sangen paljon. Koululiikunnassa tämä poikkeama oli selvin.

Säde juoksee hampaat irvessä. Silmät suunnattuna maalia kohti. Hiki virtaa tytön poskella. Vaikka jalkoihin kova alun jälkeen sattuu, vielä pitää jaksaa, koska maalissa on oltava ensimmäisenä.

Kaukana perässä hölkyttelee Satu. Hän hämmästelee myöhemmin lähteneitä ja hänen ohitseen juoksevia. Miksi he läähättävät hiki otsalla, vaikka matkan varrella, pientareella on ihania perhosia? Sadulla ei juuri nyt ole kiire, hän sitoo avautuneet kengännauhat ja samalla kehuu ohi juoksevan kaverin trikoita. Satu tulee viimeisenä maaliin. Tyytyväisenä.

Edellinen kouluesimerkki on kuvaava, kun puhumme kilpailuvietistä. Edellisellä lapsella kilpailuvietti oli erittäin vahva, jälkimmäisellä sitä ei näyttänyt olevan laisinkaan.

Mitä sanoisivat lapsen psyykkiseen kehitykseen ja vieläpä urheiluvalmennukseen erikoistuneet psykologit kilpailuvietistä, sen tarpeellisuudesta, periytyvyydestä, ja vaikkapa siitä, ennustaako kilpailuvietin voimakkuus muutakin voittoja elämässä kuin vain urheilullisia.

 

Muutama pointti

  • Kilpailuvietti on osittain sisäsyntyinen ominaisuus. Se ei suoraan periydy vanhemmilta lapsille. Tällöin lapset urheilullisessakin ja korkean kilpailuvietin omaavissa perheissä voivat olla hyvällä tavalla erilaisia tässä mielessä.
  • Kun psykologit käsittelevät lapsen ja aikuistuvan kilpailuviettiä, heillä on tapana erottaa kaksi erilaista merkitystä: minä- ja tehtäväsuuntautuneisuus. Minäsuuntautunut lapsi ja nuori korostaa lopputulosta ja vertailee suoritustaan muihin, kun tehtäväsuuntautunut keskittyy yrittämiseen ja itsensä kehittämiseen. Onko Sinusta toinen toista parempi – liputatko lapsellesi lopputulosta vai suoriutumista?
  • Vahva kilpailuvietti ei täysin ja automaattisesti määritä sitä, kuka meistä lopulta pärjää elämässä myöhemmin. Näin se on, vaikka ukkina tiedän ja sinäkin sen olet nähnyt, kuinka kilpailut läpäisevät elämäämme: Pienenä kilpailemme vanhempien suosiosta, joka sitten jatkuu koulussa eri tavoin opettajien ympärillä. Suositut opiskelupaikat jaetaan kilpailutulosten perusteella. Aikuistuttuamme sitten kilpailemme työpaikoilla ja parisuhdemarkkinoilla. Eräs oppinut kirjoitti, että vanhuksetkin joutuvat kilpasille tarjolla olevista hoidoista.
  • Valistunutta viisautta on antaa lapselleen totuudenmukainen ja realistinen kuva maailman lainalaisuuksista myös edellä kuvattujen kilpailujen suhteen. Olisiko sittenkin keskeisintä opettaa lapselle ”kilpaile itsesi kanssa”!
  • Harjoittelu asiassa kuin asiassa vie eteenpäin, voittamiseen saakka. Monia taitoja voimme harjoitella, ja osaltaan menestymisessä onkin kyse omien vahvuuksien tunnistamisesta ja näyttämisestä. Olet tärkeällä paikalla varustaessasi lastasi elämän kilparadoille!
  • Pääsääntöisesti kaikki lapset tykkäävät kisailla, kuten leikkiä hippaleikkejä. Erilaiset lauta- ja digipelit – kun ne ovat lapsipelaajan ikätasoisia – ovat erinomaisia ja luontevia paikkoja kokea voittoja ja oppia häviämään. Älä karta lapsesi joutumista häviämään, kun pelaatte. Vain naiivi ihminen ajattelee voivansa elää välttäen tappioita ja pettymyksiä. Blogikirjoituksen II-osassa palaan viimeksi mainittuun tarkemmin videon kera.
  • Tunnista raja terveen ja epäterveen kilpailun välillä! Jos Sinä tai lapsesi ette juuri koskaan aidosti nauti omista saavutuksista tai suoriutumisesta jossakin tehtävässä, johon toden teolla antauduitte, vaan lähes aina mieli palaa puutteisiin, joita tunnistat itsessäsi tai lapsessasi, silloin raja on ylittynyt. Havahdu!
  • Hyvä vanhempi ajattelee lastensa parasta tulevaisuutta – eikö totta? Jos olet huolestunut kasvavan menestyksestä tulevaisuudessa (vaikkapa tämän blogikirjoituksen äärellä), muista vielä tämä: Jos lapsi on tyytyväinen omissa lempitouhuissaan, voit olla turvallisella mielellä, se riittää. Joku toinen tykkää soitella pianoa, toinen nauttii maalaamisesta tai maaliin laukomisesta, kolmas haluaa olla vain kavereiden kanssa, sillä sekin on (sosiaaliselle) lapselle oivaa kasvualustaa.
  • Tunnista taipumuksia! Anna lapsen luontaisille taipumuksille tilaisuus vahvistua kantajansa kannalta voitollisesti!
  • Kymmenes pointti muistuttaa: tavataan osan II äärellä!  >>> Tästä! 

 

Lupaamani linkit:

(1) Timo-Partneri 3K Savon, kotoisasti videossa, mm. sanoilla Voitto rinnan mitalla riittäähttps://www.youtube.com/watch?v=oVVW7i4UVVg

(2) Voitosta ja murheesta – ks Mari Laukkanen.

 

 

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2017

Olen kirjoittanut tästä aiheesta useasti aiemminkin. Neljän blogitekstin sarja viime vuonna siitä sain kiitettävästi palautetta. Silloisista viesteistä kymmenkunta julkaistiin verkkosivuillani sellaisinaan, ja keskustelu työelämästämme näin laajeni. Se oli hyvä se.

Edellisen vuoden Tukea työelämään 2016 kirjoitukset löydät näillä suorilla linkeillä;

kun klikkaat kuvan päältä

 

”Omaperäisesti”…, ”henkilökohtaisesti”…, ”oivaltavasti ja innostavasti”… Tällaiset lukijoiden lähettämät arviot rohkaisevat minua jatkamaan.

Tällä kertaa näkökulmani aiheeseen on edellisiä (2016) kohdennetumpi, samalla myös tuotteistetumpi. Olen edelleen vuonna 2017 aiheen äärellä vastuuntuntoisen tosissani. Työelämään on löydettävä työhyvinvoinnin näkökulmasta sellaisia malleja, jotka ovat aidolla tavalla sekä yksilöllisiä että kustannustehokkaita.

 

HYÖDY HYBRIDISTÄ

Mikä ihmeen hybridi!? Saatat tietää ammattisi tai kiinnostuksesi perusteella jotakin kemiassa käytetyistä hybridipinnoitteista. Olet ehkä kuullut TV-toimittajan selontekoa hybridisodankäynnistä. Itse olen ajanut tyytyväisenä yli 40 000 km hybridiautolla, jossa on kaksi rinnakkaista voimanlähdettä. Hybridi siis merkitsee yhdistelmää. Viisaasti käytettynä se hyödyttää.

 

Olisiko hybridiajattelulla ja -teoilla laajemminkin hyötyä työhyvinvoinnin kannalta? Hyötyisikö siitä yksilö tai tiimi? Itse vastaan: lisääntyvässä määrin, parhaimmillaan `ylävitonen`! Perustelen näkemystäni ihmissuhdetyön työvuosillani ja asiakaskuntani määrällä. 25 vuotta ja 2 000 ”normaalia” terapian ja työelämän asiakasta Hämeessä ja Etelä-Savossa antavat mielestäni varsin luotettavan havainnon asioiden tilasta.

 

Kohdennettuja hyötyjä  

Läpi tuon neljännesvuosisadan ovat henkilöt yksilöinä, parina tai työyhteisön tiiminä kipuilleet erilaisten arjen aikataulupaineiden kanssa. Mitä lähemmäksi nykyaikaa olemme tulleet, sitä enemmän ovat työikäiset myös täällä Etelä-Savossa kaivanneet täsmäapua, mitä erilaisimpiin henkisiin kitka- ja kipukohtiinsa. Kohdennetusti, nopeasti ja modernin sähköisesti.

 

Henkilön kuvaamat erilaiset jumit, jarrut ja hidasteet työssä tai perhe-elämässä ovat minusta olleet, paitsi uskottavia, yllättävän usein myös ns. paralleelisia. Tällä tarkoitan sitä, että työelämän arjessa ´junnaava´ vaikeus säteilee voimakkaasti kotiin. Ja toisaalta kotona ja siviilissä koetut huolet, riidat tai muut henkiset taakat kulkeutuvat kokijan työelämän arkeen. Tällöin työntekijä ei kykene työpaikallaan optimaalisesti ´loistamaan´. Työnantajakaan ei voi riemuita, kun ”sorvi pyörii, mutta tuottavuus kärsii”.

 

Tämä työelämässä kuvattu ´henkinen´ ja ilmeinen vajaatehoisuus ei ole pelkästään ilmapiiriasia. Ilmiöllä on epäilemättä myös merkittävä eurojen ulottuvuutensa. Se, missä suurusluokassa kulloinkin liikutaan, riippuu tietenkin siitä, fokusoituvatko toimintajumit ja lukot yksilö- tiimi- tai osastotasolla. Kohdistuksesta riippumatta ja hyvän työelämän kannalta, esimies ja/tai hänen rinnallaan henkilöstöhallinto joutuvat paikantamaan todelliset lukot, mutta ennen kaikkea löytämään sopivat avaimet lukkojen avaamiseksi.

Verkossa ja vastaanotolla

Viimeisen neljän vuoden kehittämistyön tuloksena syntyi Timon Työnohjaus ja Terapiassa hybridinen valmennusohjelma tavallisen työikäisen arjen haasteisiin. Nyt kysymme, mitä voimia silloin yhdistetään, kun polttopisteessä on työhyvinvoinnin yksilöllisten (työntekijä/tiimi) hyötyjen saaminen työantajan euroilla.

 

Työhyvinvoinnin edistämiseen kohdistetussa työskentelyssä yhdistellään tarkoituksenmukaisella tavalla ja määrällä kolmen palvelupaketin (Base, Plus, Extra) eri sisältöjä sekä toteuttamisen tapaa. Näissä ratkaisukeskeisissä valmennuksissa yhdistämme kasvokkain tapaamista ja verkkotyöskentelyä. Lisäksi palvelupakettien eri asiasisällöt itsearviomenetelmineen valitaan niin ikään asiakaslähtöisesti yhdistelemällä. 

 

Luontaisten taipumusten tunnistaminen opettaa itsetuntemusta

Asiakkaiden valittavana on esimerkiksi Luontaisten Taipumusten Analyysi (LTA), jonka verkkoversion on tehnyt jo 25 000 suomalaista. Eräs heistä on mikkeliläinen Pekka Laiho.

Hän on hieronnan ammattilaisena vapauttanut lukemattomia kropassa ilmenneitä jumeja ja jarruja, ja niin muodoin kantanut oman kortensa työhyvinvoinnin edistämisen koriin.

Urheiluhierojanakin tunnettu Laiho kertoo LTA-raportin tuomista hyödyistä: Sain itseäni hyödyttävää faktatietoa ja hyviä lisäohjeita päivittäisiin vuorovaikutuskuvioihin. Vahvuuksieni edelleen kirkastaminen oli motivoivaa. Kaikkiaan se on ollut palkitsevaa ja vaikutukset pitkäkestoisia.

 

Kehitystyön perusteina asiakaspalaute ja tuorein tutkimustieto

Hybridipakettien rakentaminen – sellaisiksi jollaisena ne tällä hetkellä ovat tarjolla – oli tietoinen vuosien kehittämisprojekti. Kehittämistyö luonnollisesti jatkuu. Arvokasta taustatukea Timon Työnohjaus ja terapia (TTT) sai juuri päättyneestä, Asiakasymmärryksen ja palveluinnovaatioiden äärellä Etelä-Savossa -nimisestä, kaksivuotisesta hankkeesta. Se oli Miksei Oy:n organisoima ja maakunnallisesti onnistunut.

 

Tänä aikana TTT:n hybridivalmennusta ja sen sisältöjä kirkastettiin juurikin asiakaskokemuslähtöisenä. Kaiken aikaa tukeuduttiin alan tuoreimpaan tutkimustietoon ja yrityksen paikallistyön asiakaspalautteeseen. Luettu ja kuultu, molemmat inspiroivat minua kehitystyössä.

 

Asiakaspalaute on ollut yhdensuuntaista. Henkilökohtaiset haasteet ja niihin saatava ammatillinen sparraus kohtasivat tässä luontevalla tavalla, saatettiin sanoa. Sain koeteltuja neuvoja ihmistenkäsittelytaidoissa, oli esimiehen arvio. Organisaation johdossa asia puolestaan summattiin seuraavasti. On sekä työyhteisön että yksilön edun mukaista, että ongelmiin puututaan ajoissa, ennen niiden paisumista hallitsemattomaksi vyyhdiksi.

Tässä viimeksi siteeratussa ei liene mitään yllättävää, vaikka et vielä olisikaan kokenut hybridisen kasvualustan tuomaa uutta buustia henkilökohtaisesti.

——

Tämän artikkelin kuvat: Timo Juutinen, Horrex Code, Joona Kotilainen.

Lue lisää      (Kenelle Hybridi sopii? Millaiset ovat Base-, Plus- tai Extrapalvelupaketit? Mitä ne maksavat?…)

www.timojuutinen.fi/hybridi

(Hyödyistä ja arviomenetelmistä kuvan linkillä)

 

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (III)

PALLO HALTUUN!

Pingis on enemmän kuin pieni pallo, vähän isompi maila ja verkolla erotettu pöytälevy.

Pingiksestä (C) pidin eniten. Se tuli antamaan tukea työelämään – Pallo haltuun! …

WP_20160106_001

Tässä jo harmaantuneessa lehtikuvassa olen etualalla, nelinpelikaverin Timo Granrothin kanssa. Taustalla  (selin) opettaa pitkäaikainen, oululainen ”pöytätennislegenda” Reijo Hulkko.

 

Kerroin ”Sparraus” videossani, kuinka löysin pingiksen kirkon poikakerhossa, Oulun Tuirassa. (Voit katsoa videon myöhemmin alla olevalla linkillä). Tällä hetkellä pöytätennis on tässä syntymäkaupungissani varsin suosittu pallopeli, isojen urheilulajien jälkeen. Oulun Pingis on kivunnut ylimmän sarjatason seurajoukkueeksi. Muutos ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä.

Määrätietoinen juniorityö ja monet aikaansa uhraavat vanhemmat ansaitsevat tästä suuret kiitokset. Jos kehityksen historiateos kirjoitettaisiin tänä vuonna, siinä ehdottomasti tulisi mainita ainakin seuraavat vuosikymmenien ajan toimineet henkilöt: Reijo Hulkko, Seppo Hiltunen, Antti Juutinen ja Pekka Ågren.

”Pellavapää kahmi mestaruuksia”… ”Timo Juutinen rikkoi Lapin rintaman”… ”voitti kahden junioriluokan (14- ja 17-v.) sekä B-luokan lisäksi miesten pääluokan”…

Näin kirjoitti Pohjois-Suomen päälehti Kaleva. Pingiksessä olin todellakin alle 14-vuotiaana suhteellisesti parhaimmillaan. Nousin tuolloin kisamenestyksen perusteella miesten A-luokkalaiseksi. Junnujen Pohjois-Suomen Mestarina olin myös maajoukkuekarsinnoissa. En kuitenkaan yltänyt niiden viiden junnuvalitun joukkoon. Kaikki valitut tulivat pääkaupunkiseudulta.

Tässä kuvassa on puolestaan kyse koulujen välisisestä kisamenestyksestä. Myllytullin I:n (Timo ja Juha) toi koulun palkintokaappiin tämän upean, pankin lahjoittaman kiertopalkinnon.

WP_20160106_009

 

Eräs toinen kiertopalkinto on astetta kirkkaampana muistoissani. Olin nimittäin ollut piirin paras myös miehissä kahtena peräkkäisenä vuonna, ja siten kolmantena pokaali oli katkolla; pojan silmin valtavan hieno ja näyttävä pääluokan kiertopalkinto. Katselin edelliset vuodet tätä huoneeni hyllyllä ollutta pystiä jokseenkin suurella tyytyväisyydellä.

Kohtasin loppuottelussa Mika Pyykön, vieläpä itseäni nuoremman Vaalasta. Hän voitti tämän pitkiä palloralleja sisältäneen ottelun, viimeisen erän jatkopalloilla. Kiertopalkinto jäi saamatta omaksi.

Parempi voitti! Rehellisesti! Hävinneelläkin omanarvontunto vahvistui!

Tämä loppuottelu lieneekin pingisurani ehkä mieleenpainuvin kisapäivä ja samalla opettavin; historian jatkumolla ja yksilön henkilökohtaisen kasvun kannalta sykähdyttävin! Lajin parissa olleet hyvin muistavat, että muutama vuosi myöhemmin Mika pelasi siniristilippu rinnassaan Suomen miesten pöytätenniksen maajoukkueessa.

https://www.facebook.com/ping.pong.tennis2table/videos/10153200656312420/

Kun olen oheista videota (hiukan nostalgisena) katsellut, olen humoristisesti ajatellut, ”mitähän tuunaisinkaan tänään”, jos olosuhteet ja ympäristön imu / työntö pöytätenniksen pariin olisi Suomessa ja kohdallani ollut kuten Aasiassa. Nykytiedon (yleinen valmennusoppi) mukaan uuden taidon (täydellinen) oppiminen vaatii taitolajeissa n. 10 000 toistoa vakio-olosuhteissa. Tiedän olevani joissakin asioissa sangen sinnikäs persoona.

Palkintoihin, lehtijuttuihin tai tv-esiintymisiin liittyneenä on ehdottomasti vielä todettava, että en ollut kasvuperheessäni ainoa urheilija. Pekka Juutisen nimi esiintyi huomattavasti useammin. Yhdeksän vuotta minua vanhempi ”Pätkä” oli Oulun Pyrinnön kasvattina yksi maamme edustusvoimistelijoista. Hänen saama julkisuus noteerattiin myös ikäisteni, latenssi-ikäisten kaveripiirissä. Kuvat kertovat, miksi!

12227044_980054112054737_1905981759578411955_n 12186474_980219142038234_1731340754338746229_o

 

Olin ylpeä pikkuveljen asemassa. Samalla tämäkin urheilun juonne sisälsi – minun sitä silloin tiedostamatta – erään tarpeellisen kasvualustan. Kyse on kilpailusta ja sisarkateudesta, ja sellaisten tunteiden käsittelystä.

 

Pingiksen antia – Tukea työelämään?

Löytämästäni pöytätenniksestä olen monella tasolla suuresti kiitollinen. Laji merkitsi ja opetti kasvavalle paljon:

(1) Se toi murrosikäisen ajankäyttöön jäntevyyttä ja terveen rakenteen (Ajankäytön rakenne tukee toimintaa!)
(2) Se opetti työnteon, vaivan näkemisen ja menestyksen yhteyttä (Harjoitus tekee mestareita!)
(3) Seuratoiminnassa havaitsin toiminnan suunnittelun ja organisoinnin merkitystä (Hyvä suunnitelma ohjaa!)
(4) Tapasin pingiksen parissa luonteeltaan kovinkin erilaisia ihmisiä, ja samalla opin näkemään — omalla nuoruuden ihmettelevällä kiinnostuksella — mitä moninaisempia aikuisten keskinäisiä ihmissuhdekuvioita (Työelämässä tarvitaan pelisilmää ihmissuhteissa!)

Tätä taustaa vasten ei ole mitenkään kummallista, että nykyisessä coaching-, työnohjaus- ja terapiatyössä olen ollut erityisen kiinnostunut ilmiöistä, jotka syntyvät työyhteisöissä ja erilaisissa muissa vapaa-ajan vuorovaikutuskokoonpanoissa. Olen hyötynyt näistä pingismaailman siemenistä myös konsultin ja sovittelijan toimeksiannoissa täällä Etelä-Savossa ja Mikkelissä.

Yhteenvetona

Pingis tarjosi minulle useita kilpailumatkoja. Sain lajin kautta ihmissuhteita, ja vieläpä eri ilmansuunnilta. Jotkut niistä ovat kantaneet läpi aikuisen työhistorian. Lehtikirjoitukset valokuvineen, ja kisoista kotiin tuotavat palkinnot – eivät nekään olleet pojille pikkujuttuja; sen moni poikaurheilussa mukana oleva tietänee.

Vieläkin merkittävämpänä oppina pidän henkisiä oppimiskokemuksiani. Tällä tarkoitan kaikkea sitä, mitä voittaminen uutteran harjoittelun jälkeen ja sitten toisaalta ennakkosuosikin epäonnistuminen tai alisuorittaminen merkitsevät ihmisen kasvun kannalta. Lukuisia kertoja tulin huonon arpaonnen tai itselleni epäedullisen lohkosijoittelun jälkeen voittajaksi; sisulla, vaikeimman kautta. Samoina kasvuvuosina sain maistaa suosikin karvasta tappiota. Kiitos.

Työelämässä tarvitaan sisua ja sinnikkyyttä. Parhaimmillaan yksilön tai tiimin epätoivottava lähtöasetelma voi olla tavoitteen saavuttamisessa ainoastaan hidaste ei este.

Miten näemme asetelmat työpaikalla vuonna 2016?

Kilpailu ja kateus. Sisarkateus ja mustasukkaisuus.

Nämä ovat ihmisen elämässä koettavia yleisinhimillisiä tuntemuksia ja ilmiöitä. Lisäksi ne kukin voivat olla joko hyvän tai pahan palveluksessa.

Milloin sisarusten välinen normaali kiusoittelu muuttuu kiroukseksi? Miksi emme voisi kilpailla rehellisin ja avoimin kortein? Mitä tehdä häiritsevälle, sukupuolirajat ylittävälle mustasukkaisuudelle?

Nämä kysymykset – eivät ole vain yksityisiä tai perhekohtaisia − vaan myös työelämässä esiintyviä. Monilla meistä lienee tuntumaa työpaikoilla esiintyvästä epäterveestä kilpailusta tai työtulosta lopulta tuhoavasta kateudesta. Miten me saisimmekaan nämä ilmiöt valjastettua hyvän palvelukseen, niin että yksilöiden onnistumiskokemukset lisääntyisivät ja työtyytyväisyys kokoasi! Sisarkateus ja mustasukkaisuus työpaikaikalla ovat hiukan vaikeammin tunnistettavia seikkoja. Silti niidenkin ”lonkerot”, juurisyineen ulottuvat kodin kasvukokemusten, kouluvaiheiden kautta työmailmaan asti. Kirjoitan näistä enemmän toisessa blogikirjoituksessani.

Mitä uutta meidän tulisi tänä vuonna oppia tai oivaltaa näistä asioista omissa työyhteisöissämme? 

Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut kouluttautua näiden ilmiöiden parissa. Nuoruuden urheiluvuodet Oulussa eivät minun kohdalla olleet lainkaan yhdentekeviä. Ne tulivat tarjoamaan oivallista henkistä kasvumateriaalia. Sekä koulutuksen että oman yksilö- ja koulutusterapioiden avulla olen päässyt hyödyntämään ja syventämään tätä aitoa, elettyä kokemusmaailmaa. Kun nyt toimin ihmisten ja työyhteisöjen työnohjaajana ja valmentajana, tämä eletty historia on ollut siunaukseksi, paitsi itselleni, välillisesti monelle muullekin. Heitä on varsin paljon.

Elämää — myös työssä 2016 — voi elää vain eteenpäin, mutta sen merkityksen voi ymmärtää vain katsomalla taaksepäin!

Tähän mottooni päätän Tukea työelämään – Pallo haltuun! tämän blogikirjoitukseni. Jatkan samalla teemalla. Tuon luettavaksesi erään, todella mieleenpainuvan tapahtuman vuodelta 2000.

Ennen siirtymistäsi kirjoitussarjani päätösosaan (IV) voit katsoa lupaamani videon. Tällä ”Sparraus” videolla lapsuus ja nykyisyys kättelevät kuvainnollisesti toisiaan.

Tukea työelämään… tämän kirjoitussarjan viimeiseen pääset tästä.

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (I)

Hurmoshetkiä

Vuoden 2015 – 2016 taitteessa kotimaassamme pidettiin kahdet nuorten MM-kisat. Miehet pelasivat jääkiekon ja naiset ringetin maailmanmestaruudesta. Ringetin tulokset eivät synnytä spekulaatioita. Suomen naiset maailmanmestareiksi jo viidennen kerran peräkkäin. Piste.
Valopilkku! Ilopilleri! Jännitysnäytelmä! Tätä kaikkea sen sijaan nuoret miesleijonat järjestivät toistuvasti täpötäydelle Areenalle sekä meille muille, yli 2,5 miljoonalle suomalaiselle muualla. Hurmoshetket ja riemunkiljahdukset mahdollistuivat monelle.
En suoranaisesti nyt kajoa edellä mainittuihin kisatapahtumiin, muuta kuin toteamalla, että ne ovat blogikirjoitukseni pontena kahdesta syystä: (1) Antti Pennanen, voittaneen nuorisotiimin toinen päävalmentaja, varsinaisten luotsien, Grand Old Manien, Vellu Ketolan ja Jukka Jalosen rinnalla, tulee Mikkelistä. Mikkeli on nykyinen kotikaupunkini. (2) Keskeiset avainpelaajat (Sebastian Aho, Antti Kalapudas, Jesse Puljujärvi) tulevat Oulusta, kaupungista ja seurasta, johon itsellänikin on poikavuosien siteitä. Kerron tarkemmin.

Ennenkin oli kivaa!

(A) 1970-luvulla me monet oululaiset pojat pelasimme jääkiekkoa. Tuolloin paikkakunnalla ei ollut ainuttakaan jäähallia, ainoastaan yksi tekojääkaukalo. Se ei kuitenkaan menoa hidastanut. Lumessa, kentän laidalla kyllä pystyi varusteet vaihtamaan! Joka vuosi pyöri kaupungin sisäiset keskinäiset aluesarjat, korttelikiekkomeiningillä. Kauden päätyttyä Kärpät sitten palkitsi kunkin joukkueen parhaat pelaajat ja tietysti valitsi All Stars kokoonpanon. Eräänä vuonna minut valittiin tämän ”tähdistön” toiseksi puolustajaksi. Valinta oli minulle jokseenkin odottamaton; eihän tuolloin ollut otteluiden verkkokirjauksia tai somejakoja, joista me kersat olisimme tehneet vertailuja.

 

150316_klassikko.jpg__863x516_q85_box-0,0,1200,717_crop_detail_subsampling-2

Näin aikuisena pidän tuota tähdistövalintaani jossakin määrin jopa vitsinä, niin huima oli meidän kahden pakin keskinäinen tasoero. Tämä toinen oli nimittäin henkilö, jonka pelipaita on vielä tälläkin hetkellä jäädytettynä, ainoana sellaisena Raksilan jäähallin katossa. ”Reksan” kymppipaita! Miksi? Reijo Ruotsalainen oli jo tuolloin ”luisteluvirtuoosi”, joka luisteli takaperin nopeammin kuin me muut junnut etuperin. Reksa eteni aikuisten NHL-kaukaloihin ensimmäisten suomalaisten joukossa, pelasi siellä 446 sarjapeliä ja on voittanut Stanley-cupin kahdesti Edmontonin paidassa.

 

Jääkiekko joukkuepelinä opetti minulle kuin ”varkain” tiimitaitoja. Roolin ja vastuun ottamista omasta tontista porukan yhteisen tavoitteen lunastajana – tätä tarvitaan työelämässä 2016.

 Tiimitaitoja tänään?

Monien mielestä tiimityö vuonna 2016 tuntuu yhä edelleen muotisanalta; sehän ei `sloganina` suinkaan ole kuluvan vuosikymmenen keksintö. Lisäksi tiimityön mainostamisessa sanaa käytetään useissa yhteyksissä mielestäni väärin, joko tietoisesti tai epähuomiossa. En lähde tässä raportoimaan ryhmätyön ja tiimityön, tai toisaalta työryhmien samanlaisuutta tai erilaisuutta keskenään. Senkin linjaan, että tässä tekstissä tiimityöllä en tarkoita vapaaehtoista talkootyötä työelämässä; joka toki sekin voi luonnollisesti, parhaimmillaan täyttää useat tiimitoiminnan peruskriteerit.

team-1028829_640

Tiimityö on ytimeltään tekemisen menetelmä. Se liittyy ammatilliseen toimintaan, ja on organisaatiossa valittua, oikeutettua toimintaa. Sillä on sääntönsä ja toimintatapansa ja vain näiden sääntöjen kohtuullisella noudattamisella saavutetaan toivottuja tuloksia. Tiimin toimintatavoite ei voi koskaan olla ristiriidassa organisaation asettaman kokonaistavoitteen kanssa, vaan on juurikin sen suuntainen ´vähemmän vartioituna´. Ammattislangin termein tiimi keskittyy työn tekemisen ’mielekkyyteen, palkitsevuuteen ja omaehtoisuuteen’. Mitenkö tähän sitten päästään?

Tiimityössä jokaisen tiimin jäsenen kaikki, muille tiimin jäsenille ja ehkä itselleenkin tuntemattomat kyvyt pyritään ottamaan käyttöön. Koska tiimityö on (ryhmätyöstä poiketen) jatkuva eikä tilapäinen työn tekemisen järjestelmä,
tiimin jäsenet oppivat myös toisiltaan. Todellisessa ammatillisessa tiimissä ja varsinkin ns. korkeatason tiimissä yksittäisen osaajan taidot näyttäytyvät ja kasvavat korkoa toisten osaamisen kautta. Lopputulos on yhteinen eikä siinä välttämättä erotu ja palkita yksittäisen tiimin jäsenen suoritusta. Tiimi on mielissään saavutetuista tuloksista mutta pohtii samalla jo uusia mahdollisuuksia. Katse on eteenpäin.

Edellä kirjoitetussa on kysymys myös yksilön taipumusten hyödyntämisestä. Kirjoitan Luontaisten Taipumusten Analyysistä (LTA) enemmän blogitekstini seuraavassa osassa. Analyysissä on erilaisia vaihtoehtoja, 16 tyyppiä työelämässä.

Edelleen huomion arvoista

Jos tiimityötä työyhteisössäsi ei ole vielä riittävästi hyödynnetty tai tällä tiellä ollaan vasta alussa, on syytä muistaa — myös tässä pyrkimyksessä — työtapojen ja -asetelmien muuttamiseen liittyvä, ymmärrettävä vastarinta. Tästä perin inhimillisestä seikasta johtuen, muutosvaiheelle on annettava aikaa. Olennaista on, että pidämme kuitenkin erityisen määrätietoisesti, jopa itsepintaisesti kiinni tietynlaisesta hengestä eri organisaation tasoilla — tästä: ”Tiimityössä työntekijöitä rohkaistaan lisääntyvään, yrittäjämäiseen ajatteluun. ”Saa kokeilla, saa epäonnistua, eikä kaikkeen tarvita lupaa”. Peliä työpaikalla siivittää Albert Einsteinin kokeilevan esimerkin ihanne, ”ellei mitään kokeilla, ei mitään saavutetakaan”.

Kova työ paljastaa ihmisen luonteen: jotkut nostavat hihansa, jotkut nostavat nenänsä ja jotkut eivät nosta yhtikäs mitään. — Sam Ewing

Jos lähdet / lähdette tiimityön ja siinä toimivien henkilöiden työtaitojen kirkastamisen tielle vuonna 2016, kysy vielä itseltäsi muutosmotivaation ja ihmisten erilaisuuden, aidon arvostamisen perään. Asenneilmasto on onnistumisen kannalta erinomaisen keskeistä. Olet ja olette erityisesti vain omien asenteiden arvioija, vaalija ja muuttaja.

faces-426077_640

Kysymys on pääosin siitä, että tiimin työporukassa pystytään oikeasti antamaan apua toisille, korostamatta omaa erinomaisuutta, ja toisaalta siitä, että hyväksytään toisten apu osana parempaan pyrkimistä. Kokemusperäisesti on havaittu, että muutosvastarinta vähenee tiimien päästyä alkuun.

 

Testikysymykset – – – anna arvio tänään!

Tiimityön muutoksen onnistuminen ja samalla tiimitaitojen karttuminen riippuu lopulta tietyistä seikoista, jotka esitän tässä kysymyksenä lukijalle.

Olenko / olemmeko nykyiseen tilanteeseen tyytymättömiä?

Houkuttelevatko tulevaisuuden näkymät meitä?

Miten turvataan tiimin työtovereiden tuki muutokselle?

Onko yksilön tai tiimin menestyksestä asetettu kaikille ymmärrettävä ja yhdenmukainen palkkio?

Miten arvioit asioita kohdallasi? Millainen on tilanteesi työyhteisössäsi? Mitä asian tilalle tulisi seuraavaksi tehdä?

 

Sinun ei tarvitse olla loistava voidaksesi aloittaa, mutta sinun on aloitettava voidaksesi olla loistava. — Les Brow

 

Syventävää aineistoa on tarjolla runsaasti. Etsivä löytää, melkeinpä työalasta riippumatta, yleisteemalla `työhyvinvointia ja tuloksia tiimityöstä` vinon pinon kotimaistakin kirjallisuutta. Voin suositella paria seuraavaa e-kirjasta. Ne ovat täyttä asiaa mutta humoristisemmalla otteella:
Karl-Magnus Spiik, Tiimitaitoja Uunoille (2014) ja Neuvottelutaitoja Uunoille (2015).

 

Lopuksi: fiilistelyä sillä mistä aloitin U20 2015. Blogitekstini II osa ilmestyy… Suoraan siihen tästä.