Tag Archive for: työelämä tänään

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa II)

 

Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa. Tämä on otsikon mukaisen blogikirjoituksen jälkimmäinen osa. Edellisessä lukijalle selvisi kirjoituksen taustasytykkeet; lyhyesti mökki ja media. Halutessasi pääset osaan I tästä.

Tutkia taustat

Tulen kuvaamaan kokoustilannetta yrityksessä, jossa sain olla ulkopuolisena asiantuntijana. Toimeksiannot kestivät vuosia 2010-luvun alkupuolella. Tänä aikana tehtäväni laajeni poikkeuksellisen moneksi eri roolissa (yrityskonsultti, johtajan sparraaja, tiimin vetäjän valmentaja, työnohjaaja).

Arvelen systeemin ulkopuolisena tietäväni keskimääräistä enemmän tässä kuvattavan työyhteisön sisäisistä vuorovaikutusasioista ja bisnestodellisuudesta.

Itse asiassa tämä johtamisviestintää käsittelevä kirjoitus oli tarkoitus tuoda julki hiukan toisenlaisessa kontekstissa jo vuoden 2020 alkupuolella. Yrityselämän arjen säikäyttänyt pandemia sotki ajatellun aikataulun. Yhteisymmärryksessä taustayritysjohdon kanssa tuolloin pidättäydyimme tausta-aineiston hyödyntämisestä. Nyt alkusyksystä asia arvioitiin uudelleen.

Tähän kuvaukseen minulla on tarkoin kerätyt ja yksilöidyt julkaisuluvat. Asianosaiset ovat voineet lukea nyt kirjoittamani etukäteen. He myös hyväksyivät ehdotukseni tässä kirjoituksessa käytettävän keksityn yritysnimen ”Vipu Nakkila Oy”. Kuvaan asioita kuin ne replikoitaisi syksyllä 2020. Lukijan on siis tiedostettava, että yritys ja henkilönimet sekä työkokouksen ajankohta ovat tietoisesti muutettu.

Kokonaistilanne!

”Vipu Nakkila Oy”

Millainen firma? Millainen talous- ja tunneilmasto? Millainen esimies? 

Kysymyksessä on jokseenkin tavanomainen työyhteisö, jossa totuttua työkulttuuria sävyttävät erilaiset alkavat ja meneillään olevat työprojektit. Monenlaisina. On pitempikestoisia ja lyhyitä muutaman viikon suoritteita. Vipu Nakkilassakin, kuten ”maan tapa” on, uusi projekti esitellään ja siihen valitaan vastuuhenkilöt. Se on eräs osa sitä todellisuutta, jolle otsikko voisi olla vaikkapa työelämä ja kokemuksia työkokouksissa.

Aikataulutus on niin ikään keskeinen osa toimeen ryhtymistä. Tällaisia uusia ja aloitettavia projekteja henkilöillä on vuodessa useita. Tässä menestysnälkäisessä firmassa yksilö ei mitenkään välty projektien päällekkäisyyksiltä; yrityksen toimintaympäristössä vallitsee tilaajan määrittelemät kireät aikaraamit.

Matti kukkarossa?

Taloudellisen todellisuuden suhteen kysymme, oliko yrityksessä Matti kukkarossa?

Ei. Pikemminkin päinvastoin.

Toimitusjohtajan ja kahdeksan päätoimisen sekä 2–4 sesonkityöntekijästä koostuvan firman vuositulokset, viitenä edellisenä ennen koronakevättä, ovat olleet hyviä: liikevoitto kolmena viimeisenä 12–14 % vuositasolla. Maksuvalmiutta on riittänyt, koska yrityksen omavaraisuus kohonnut jokseenkin kadehdittavalle tasolle, 68 %.

Toimitusjohtaja ja tulevaisuudennäkymät? Liikevoiton bruttotulos on viime vuodet pysynyt kahdeksan toimijan osalta kohtuullisen tasaisena; tulevaisuuden suhteen kuitenkin orastava huoli kahden aktiivisen työntekijän työssä jaksamisessa.

Tämän lisäksi toimitusjohtajan, ehkä painavan ajankohtainen huoli liittyy yhden pitkäaikaisen asiakkaan vetäytymiseen yhteistyöstä. Syyksi irtautunut oli kertonut muutokset avainhenkilöiden henkilökemiassa, ja jonka vetäytyjä tulkitsi olevan korrelaatiossa pidentyneisiin toimitusaikoihin.

Työyhteisössä vallitsee myös kaksijakoinen kokemus sesonkiaikojen työresurssista. Väliaikainen lisäresurssi on toiminnan kannalta välttämätöntä. Vaikeutena on kuitenkin saada ammatillisesti sekä osaavia että etukenossa olevia sitoutuvia tekijöitä.

Tämän blogikirjoituksen aiemmassa osassa viitattiin ja osin referoitiin ison kaupunkiorganisaation, Helsingin pormestarin johtamisviestintään ja sen saamaa kaksijakoista vastaanottoa.

Nyt keskiöön nostetaan Vipu Nakkilassa nähtyä ja koettua. Kuvaan tämän mikroyrityksen erään keskeisen toimijan, Villen esimiesviestintää. Yleisemmin ja tilannekohtaisena eräässä työkokouksessa. Valotan mainitun päällikkötason esimiehen viestintä- ja vuorovaikutustyyliä.

Tämä tyyppikuvaus perustuu organisoimaani ja henkilön tekemään laajaan Luontaisten Taipumusten esimies- ja asiantuntijatyön analyysiin. Asianomaisen luvalla. Analyyseihin yleisemmin voi surffata tästä. Myös näillä Timon Työnohjaus ja Terapia sivuilla useammassa kohdassa, esim. tästä.

Esimieskuvaus

 

Millainen esimies?

Mitä muuta voimme tietää Villestä Vipu Nakkila Oy:ssä kuin että henkilö on toiminut yrityksessä neljä vuotta toimialansa koulutettuna ja nimenomaisesti esimiesroolissa. 

Ville (48) on ajattelutyyliltään rationalisti (NT) ja toimintatyyliltään vaikuttaja (EJ). Hänen voimakkaimmin korostuva piirre on vaativuus. Keirseyn johtajatyypityksessä tehostaja (NT). Hänen hallitseva motivaationsa onkin tehostaa kaikkia vastuullaan olevia toimintoja.

Villen mielirooli johtamisessa on organisoija (TJ) eli hän on normaalia taitavampi panemaan asioita tärkeys- ja aikajärjestykseen. Hän on tyypillinen asiajohtaja, manageri. Erityisvahvuuksia ovat laaja-alainen ja innovatiivinen ajattelu ja nopea päättäminen. 

Havaintojen mukaan hänen tiedetään olevan energinen, eivätkä Villen puhelahjatkaan ole ainakaan keskitason alapuolella, on uskottavaa, että mainitussa Taipumusanalyysissä Ville osoittautui ns. ENTJ-toimijaksi. Tässä mielessä päällikkönä mies paikallaan… 

Mutta varjonsa kanssa! Ja sellaiset varjot liittyvät viestintään ja palautteenantoon laajemmin. 

Ville vetoaa ongelmanratkaisutilanteessa enemmän järkeen ja faktoihin kuin ihmisten tunteisiin. Tyylinsä miinuspuolella on hätäisiä (ja joskus huonoja) päätöksiä ja muiden esittämien ideoiden reipasta alas ampumista. 

Palautetyyliltään Ville on spontaani kriitikko (ET). Hän puhuu suoraan ja puuttuu arkailematta suorituksiin, jotka ovat hänen mielestään hoidettu huonosti. Samalla kolikon toinen puoli on kuuntelutaidon kärsimättömyys. Vuoropuhelun synnyttäminen ja sen ylläpitäminen on Villelle, toisten kokemana, miltei mahdoton tehtävä.

Ville tiedostaa utuisesti haasteensa. Se on aito yhteistyö. Tällaisen suoraviivaisen tehokkaan toimintatyylin haaste yhteistyössä on se, ettei hän liiaksi stressaantuneena sorru säälimättömään ja loukkaavaan kohteluun työyhteisössä. Hänelle haastavimmat johdettavat löytyvät – häneen suhteutettuna – kuinkas muuten kuin hitaista ja tunneherkistä ihmisistä.

Kuulla ja katsoa

Mitä Sinun silmäsi tiiraavat? … Jos tahdot tiirata taaksepäin esimiesroolia, niin löydät näiltä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivuilta taannoiset (suoralla linkillä):

Esimiehen askelissa osat I ja II.

Sitä edelsivät niin ikään kaksi osainen Voitto – Tappio – kumpi parempi?

Ja neljän blogikirjoituksen sarja Tukea työelämään.

Nyt lukemasi puolestan jatkuu kolmannessa osassa. Salamointia ja sydänääniä blogikirjoituksen päätösosassa pysähdymme Villen johtamaan työkokoukseen, sen tapahtumiin viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa synnytti osallistujissa kirjoittamisen arvoisia reaktioita. Kuvaan kokoustilanteen yksilöllisiä tuntemuksia heijastuksineen. Pysy linjoilla. Päätösosa julkaistaan tällä linkillä.

—–

Tämän artikkelin kuvat ovat Pixabayn kuvapankkikuvia. Kiitos.

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa I)

Työelämä tänään. Mutta miksi tällainen otsikko? Kerron aluksi, mikä synnytti inspiraation kirjoittaa ainakin kahden osan verran. 

 

KOHTALOKASTA SALAMOINTIA MÖKILLÄ

Koronakesä 2020 on ollut monessa mielessä poikkeuksellista aikaa. Mikroviruksen ´salamointia´ maailmalla ja meillä Suomessa. Työssä ja vapaalla. Voisimme jatkaa COVID-19 epidemian vaikutuksista enemmänkin… Mutta on kesällä koettu perinteistäkin salamointia. Minä ja puolisoni perin ainutkertaisena.

Saimme kuluneena kesänä rantamökkitontille ´ystäväksi´ metsäjäniksen. Yksinäisen ja ainokaisen, kokonsa puolesta ensimmäistä suveaan elävän. Se liikkui päärakennuksen liepeillä ja söi pihapiirin pitempiä heinänuppuja. Viikko viikolta se uskaltautui aina vain lähemmäksi meitä.

21.8.2020 oli paikkakunnalla rajuhko ukonilma. Olin tuolloin päivän kestävällä työkeikalla, ajankohtaan nähden poikkeuksellisesti. Vaimoni jäi kesämökille. Hänet havahdutti järveltä nopeasti noussut sadekuuro ja salamointi. Hän kuuli sisätiloihin yhden ainutkertaisen uikahdukseen. Mikä se oli? Ikkunasta kuulija ei kuitenkaan nähnyt mitään erikoista.

Kuultu jäi askarruttamaan. Kun sade vihdoin hellitti, hän meni pihapiiriin toteamaan asian. Viiden metrin päässä ulko-ovelta, aivan pihakeinun ja teräksisen tamppaustelineen liepeillä makasi kuvan pupu. Heinäkuinen salanmaisku oli tälle uudelle kesäkaverillemme ainutkertainen ja kohtalokkaan kuolettava.

Kun palasin illaksi mökille, tehtäväkseni jäi lapiomiehen hommat. Ilman lipereitä. Asianmukainen hautaus, jonka aikana ajattelin asioita: ystävämme kohtaloa… ja laajemmin ihmisten kesken tapahtuvaa salamointia.

 

TYÖELÄMÄN UUTISOINTIA KESÄLLÄ 2020

Kuluneena koronakesänä 2020 käytiin päivälehdissä ja TV:ssä keskustelua Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren johtamistavasta. Helsingin Sanomat uutisoi politiikan uutisenaan työelämästä (29.06.2020) seuraavaaa.

Helsingin pormestarin johtamistavalle rajua kritiikkiä poliitikoilta ja virkamiehiltä, jossa jatkona lainaus ”Pelon ilmapiirin on voinut havaita”.

Minulle, ei-helsinkiläisenä heräsi heti uteliaisuus, mistä siis on ollut kysymys?

Osa virkamiehistä kuvaa Vapaavuoren johtamistavan olevan välillä aggressiivinen, impulsiivinen ja jopa väheksyvä. Kertomukset perustuivat 20 henkilölle tehtyyn kyselyyn. He olivat kaupungin virkamiehiä ja taustaorganisaatiossa työskenteleviä. Mainitussa valtakunnan ykköslehdessä viitataan siihen, että pormestari käyttää alaisiaan kohtaan kovaa kieltä ja ”räjähtelee” eli saa äkkipikaisia puuskahduksia.

Media-asiakirjojen perusteella eräs toinen keskeinen, sanoisinko `johtamisfilosofiaan` ja sen toteumaan liittyvä kritiikin kärki on ollut pormestari Jan Vapaavuoren harjoittama ”ohijohtaminen” ja ”mikromanageeraus”.

Edellisellä ymmärretään tässä yhteydessä sitä, että pormestari voi antaa ohjeita suoraan suorittavalle portaalle ja ohittaa välitason esihenkilöt. Mikromanageerauksella puolestaan viitataan siihen, että tämä organisaation ylin johtaja puuttuisi pieniin, toteutusrajapinnan asioihin.

MUUTAMA TÄRKEÄ SEIKKA

Kun lukijoina arvioimme tätä tasavaltamme pääkaupungissa tapahtuneena esitettyä, meidän on samalla hyvä muistaa ainakin kolme seikkaa.

Helsinki on Suomen suurin työnantaja, valtava 37 000 henkilön organisaatio, joka läpäisee lähes kaikki ihmiselämän kirjon eri sektorit.

Toiseksi johtamiskulttuurin kannalta, niin Helsingin kuin pienemmänkin kaupunkiorganisaation erityispiirre nykyään on, että organisaation toiminta ja päätöksenteko näyttäytyy väistämättä monipolvisena; osin virkamiesmäisenä, osaltaan liiketoimintana ja politiikkana.

Ja kolmanneksi se huomio, että kaikki eivät koe samalla tavalla. Median toimittajat mainitsevat toisenlaisetkin näköalat; sen, että pormestari Jan Vapaavuoren työ- ja toimintatapaa myös kiitellään. Hänestä saatetaan hallinnossa todeta esimerkiksi, että 

hän ei lepää laakereillaan vaan on aktiivinen ja reagoiva

Ja tämä on sanojista hyvä asia.

https://areena.yle.fi/1-50331018 

Pormestari Vapaavuori vastasi heti tuoreeltaan. Miten?

Ylen A-Studiossa 1.7.2020 vieraillut Helsingin pormestari myönsi kärsimättömyyden mutta kielsi olevansa tempoileva ja väheksyvä. Iltalehdelle pormestari puolestaan kuvasi ja myönsi olevansa temperamenttinen ja vaativa. Toisessa haastattelussa Jan Vapaavuori perusteli kritiikkiä herättänyttä tyyliään intohimolla työhönsä. Viesti oli selvä.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka sitoutuvat valtavan vahvasti siihen mitä tekevät ja haluan saada tuloksia aikaiseksi…Jos tuloksia ei tule, koen pormestarina turhautumista. Se voi johtaa aiemmin mainittuun liian kovaan palautteeseen.

Mitä mediaviestien, julkisuuteen kerättyjen haastattelujen tai muusta tämän asian ympärille kietoutuvasta infosta pitäisi ajatella?  Kunnianhimoista johtamista ykköskaupungin strategian mukaisesti? Asia- vai persoonakysymys? Vainko puoluepolittista peliä ja valmistatumista seuraaviin vaaleihin? … Kysymyksiä tuumattavaksi.

Tässä blogikirjoituksessa en mene syvemmin kesällä uutisoituun asiaan. En lähde spekuloimaan Helsingin kokoomustaustaisen pormestarin ja apulaispormestareiden Nasima Razmyar (sdp) ja Anni Sinnemäki (vihr) keskinäiseen kemiaan liittyviä tekijöitä. Mitä ilmeisimmin ne eivät ole ole olleet parhaat mahdolliset. Pitkään aikaan.

Sen sijaan – näin syksyn työkauden alussa – tahdon suunnata lukijan kanssa katseet kokoustamiskokemuksiin yleisemmin. Lähdemateriaaliani keskittyy johtajan tai esimiehen viestintään ja siinä havaittaviin seuraamusvaikutuksiin. Asioiden hoitamiseen työkokouksissa.

Kokemuksia työkokouksissa – millaisia?

 

MILLAISIA KOKOUSKOKEMUKSIA SINULLA ON?

 HYVIÄ JA ERITTÄIN HYVIÄ

TAI

 KEHNOJA JA LUOKATTOMIA?

 

Jos et ole aivan untuvikko alallasi, olet olettavasti päässyt ”maistamaan” otsikossa mainittuja, ehkäpä ääripäitäkin.

Pysähdy hetkeksi. Vietä nyt hetki menneen muistelussa. Millaista hyvää / ikävää viestintää työkokouksissasi on käytetty? Palauta mieliin tunnelmia ja henkilökohtaisia tuntemuksiasi asioiden hoitamisesta työpaikkasi työkokoustilanteissa. Reflektoi työelämäkokemuksiasi.

Osassa II annan tähän itsereflektointiin lisävirikettä. Kuvaan ”Vipu Nakkila Oy” -peitenimistä yritystä ja siellä aitoina koettuja salamointeja ja sydänääniä. Kirjoituksen toiseen osaan pääset myös tästä.

——

Tämän kirjoituksen kuvalähteet esiintymisjärjestyksessä:

Kuvapankkikuva Pixabay (1. ja 4.)

Timo Juutinen (2.)

Leikekuva Yle Areena (3.)