Tag Archive for: uskottomuus parisuhteessa

ANTEEKSIANTAMINEN – ONKO SE MAHDOLLISTA USKOTTOMUUSKRIISISSÄ?

Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? Tällaisella otsikolla toivotan lukijan tervetulleeksi jatkamaan uskottomuutta parisuhteessa käsittelevää Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) blogisarjaa.

Tästä nyt esillä olevasta bloggauksesta voin itse työpraktiikkani perusteella, niin Hämeessä kuin Etelä-Savon Mikkelissä, todeta: nyt jos koskaan uskottomuusteeman otsikko sijoittuu yksilön koetun ja tulevan elämän risteyskohtaan, henkisesti!

Kirjoitukseni pyrkii olemaan ajattelevalle lukijalle eräänlaisena tulevaisuuden kiikarointina, olipa sitten uskottomuuskriisi lukijalle teemana etäinen, utuisen arka tai jopa nykyhetkessä henkilökohtaisesti vereslihalla.

Kaikissa lähtökohdissa voit lukea siitä, mitä aiheen ympärillä ja miksi olen aiemmin kirjoittanut. Linkki syksyn 2023 aivan ensimmäiseen blogijuttuun  tästä. Lisäksi toisella linkillä voit ladata maksutta tästä aiheesta aiemmin julkaistun e-kirjani, tästä.

 

ANTEEKSIANTAMINEN – PETTÄJÄN VAI PETETYN ASIA?

Kun keskinäiselle luottamukselle perustuneessa parisuhteessa joudutaan uskottomuuskriisiin, se on sekavan totinen paikka. Ajatukset ja mielikuvat sahaavat menneen, nykyisen ja tulevaisuuden välillä. Ajoittain järkikin sumenee.       

Kun tosiasiat ovat paljastuneet, alkaa tulevaisuuden kiikarointi. Silloin kysymys anteeksiannosta tulee ennemmin tai myöhemmin väistämättä pöydälle; se on sisällöltään anteeksipyytämistä ja -antamista.

Anteeksiantamisen arviointi koskee häntä, joka valitsi toisen, sekä häntä, joka kuulee tästä kumppaninsa valinnasta – siis molempia.

Kirjoitan tässä blogijutussani muutamia näkökohtia otsikon aiheesta. En rajaa tai syvennä anteeksiantamisen pohdintaa sen enempää pettäjän tai petetyn asemaan. Tiedän sen molemmille olevan haastavaa.

Toiseksi: kun en tarkalleen ole perillä juuri lukijan tapahtumista ja prosessin nykyvaiheista, ei yksityiskohtainen syventäminen ole mielestäni tässä yhteydessä mielekästä. 

Kysymykset,  joita myöhemmin kuvauksina esitän, ovat tarkoitettu omakohtaisena punnintana molemmille!

Kuulla ja katsoa

MIETI SEURAAVIA POINTTEJA

Mieti omalla kohdallasi seuraavia, jotka olen koonnut ”kouralliseksi näköaloja”. Peilaa esittämiäni viiden sormen verran, ikään kuin kysymällä itseltäsi: Onko asia kohdallani tuolla tavoin vai olenko kenties välttänyt, ohittanut tai sitten jo prosessoinut kerrotun asian omassa tilanteessani?

”Kuudes sormi” eli kohta tiivistää erään kotimaisen sananparren, johon siihenkin voit/voitte ottaa kantaa.

  1. Ihastuminen toiseen, vakiintuneen parisuhteen ulkopuoliseen henkilön on terveelle aikuiselle mahdollista – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  2.  Ihastumisen ja ”rakastumisen” tunteen ulkopuolista kohtaan voi ratkaista muutoinkin kuin päätymällä olemaan seksuaalisesti uskoton nykyiselle parisuhteelle – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  3. Paljastuneen uskottomuuden anteeksianto ei ”oikeasti”, mielen tasolla tapahdu helposti ja nopeasti – myöskään minun ja kumppanini kohdalla.
  4. Pettämisen paljastuminen pakottaa puhumaan totta, ylipäätään puhumaan paljon. Puhumaan kaikesta siitä, mistä olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  5. Uskottomuudesta yli pääseminen on kivuliasta myös makkarissa. Mielikuvissa tuntuu siltä, kuin parivuoteessa olisi ylimääräistä porukkaa hyvinkin pitkään rinnakkaissuhteen paljastumisen jälkeen – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  6. Ei kalu kylässä parane” on Suomalainen sananparsi – myös minun ja kumppanini kohdalla. 

Minä kirjoittajana vastaan edellisiin kerättyjen näköalojen mukaisesti. Parisuhdeuskottomuuden, sekä ulkomaalainen että kotimainen tutkimustieto samoin kuin myös kohtuullisen pitkä ammattipraktiikkani vahvistavat edellä esitetyt ”sormipointit”.

Miksi – asiantuntijoiden käsityksen mukaan – hyvä ja kannatettava uskottomuuden käsittely kestää vähintäänkin kuukausia ja monesti jollakin tavoin takaumana pitempäänkin?

Ja mitkä asiat määrittelevät sitä, kuinka kauan tulisi varautua (juuri meidän tapauksessamme) sisäiseen vuoropuheluun itsensä kanssa ja/tai toisaalta yhdessä?

Viimeksi kirjattuun kysymykseen voin vastata ainoastaan tosiasioita kartoittavalla tavalla. Teen tämänkin ”kourallisesti” + parilla kolmella jatkoelämän kannalta erityisen merkityksellisellä seikalla täydentäen:

  • millainen uskottomuuden luonne oli,
  • kauanko se kesti,
  • kuka oli kolmantena pyöränä,
  • miten paljastuminen tapahtui,
  • kuinka osallistuit asian käsittelyyn,
  • kuinka saitte kiinni uskottomuuden taustalla olevista tekijöistä ja
  • miten löysitte uusia rakentavia keinoja niihin vastaamiseksi.

Kumpi tie – Valinnan paikka, vaikea!

 

NÄKEMYKSENI PETTÄMISESTÄ JA ANTEEKSIANNOSTA

Mielestäni pettäminen on aina valinta.

Uskottomuus harvoin tai ei koskaan tapahdu vahingossa. Inhimilliset tunteet ja hetkessä koetut mieltymykset ovat mukana pelissä.

Yksilöllinen uskottomuus on vaatinut ja edeltänyt enemmän tai vähemmän tietoisia ”askelia”, sellaisia kuten esimerkiksi viestittämistä, tapaamista, tietoista ”mielen leikkiä”…. Jossakin kohdassa aikaikkunaa olen kuitenkin kuin risteyskohdassa, jossa teen jonkin valinnan olemassa olevan parisuhteen tai sitä loukkaavan uskottomuuden suuntaan.

Ajattelen, että nykyisessä monivirikkeisessä elämänmenossa jokaisen kohtuullisen vireän ihmisen on mahdollista ihastua toiseen, olemassa olevan parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön.

Mutta sen sijaan se, ryhtyykö sellaiseen kontaktiin, joka loukkaa nykyistä kumppania, se on valinta; olkoonkin, että tiedämme tämän ns. uskollisuuden ja uskottomuuden koetinpisteen olevan joissakin ilmapiirin hetkissä erityisen tiukka valinta.

Tiivistettynä lyhyesti. Tunteitaan ”käskemällä” ei voi täysin valita, mutta voi valita, miten toimii. Voi sanoa itselleen, että olen sitoutunut edelleen häneen, jonka kanssa elän.

Tämä viimeksi kirjaamani pätee laajemminkin parisuhde-elämään siinä tilanteessa, jossa rakkauden ”roihutunne” on osapuolten kesken arkipäiväistynyt ja väljähtynyt – ja sellaisen siirtymävaiheen tiedämme kaikissa yhteiselämän muodoissa vääjäämättä tapahtuvan.

Tästä johtuen parisuhdepatologeilla meillä ja muualla on yhteinen viesti: On mahdollista uudistaa ja elävöittää olemassa olevaa parisuhde-elämää ennen kuin päätyy sellaiseen toimintaan, jonka henkinen selvittelyprosessi voi muodostua huomattavasti vaativammaksi kuin vaivannäkö aiemmin valitun kanssa.

Väliin musaa… ja sen jälkeen tuumataan lisää…

Jos kuultu Juha Tapion biisi oli puhutteleva, samaa voi sanoa toisen taiteilijan, Sergii Shaulis, kädenjäljestä.

Anteeksianto – se on mahdollista, tarpeellista ja toivottavaa – myös uskottomuuskriisissä. Näin totean ihmisenä, pariterapeuttina ja pappina. Linjaukseni perustuu realismiin: olemme vain ihmisiä; erehtyviä, epäjärkeviä, vastuuttomiakin.

Kun terapeuttinen tieto ja ymmärrys ihmisluontoa kohtaan on lisääntynyt, on samalla vahvistunut vanha viisaus: erehtyminen ja epäonnistuminen on inhimillistä.

Virheettömyyden ja lankeamattomuuden ihanteet ovat tarpeellisia ja samalla utopistisia. Jos ihanteet uskollisuuden suhteen on viritetty epärealistisiksi, ne helposti johtavat uskottomuuden peittelyyn, ja niin muodoin tämä rajoittaa molemminpuolista avoimutta, siis juuri sitä, jota uskollisessa ihmissuhteessa odotamme, itseltä ja toiselta.

Silloin kun aihetta on, katuminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat ihmisen jaloutta, sanoisinko jopa aateluutta. Näin ajattelen, koska inhimillisen ihmisen toiminnan varsinaiset, joskin usein tiedostamattomat, alkujuuret ulottuvat aina nykyhetkeä varhaisemmille ajoille, joskus jopa sukupolvien yli. Meillä kaikilla!

Annatko anteeksi – oikeasti?

Minulle parasta esimerkkiä anteeksiannosta näytti Kristus ristillä. Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” En mainitse tätä ainoastaan uskonnollisessa mielessä, vaan tässä kohden arkityöni kokemuksella, jonka senkin mukaan, ”voimme helpommin antaa anteeksi ymmärtäessämme, ettei partnerimme itse asiassa tiennyt, mitä teki”.

Anteeksiantaminen –  ja onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? kysyttiin tämän kirjoitteluni otsikossa.

Pitkän työurani aikana olen saanut tutustua monenlaisiin parisuhdeuskollisuuden rikkoutumisiin. Mitä itse tältä pohjalta ajattelen anteeksiantamisen mahdollisuudesta ja mielekkyydestä?

Työssäni lähden siitä, että anteeksiantamisen aitous ja syvyys jää aina asianosaisten vastuulle. Tavoitteeni ja päämääräni myös uskottomuuskriisin työstämisessä on asianosaisten toimintakyvyn ja elämänilon varmistaminen, omalta osaltani.

Tämän pyrkimyksen toteutumisessa tiedän työkokemuksesta, kuinka anteeksiantaminen on vertaansa vailla oleva asia ja arvo, joskin senkin selvästi nähnyt, kuinka joskus se on ylivoimaisen vaikea käytännössä toteuttaa. Silloin vastuullinen väylä on hallittu eroamisen tie. Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sekä blogi- että video-osastosta löydät erilaista virikemateriaalia myös tämän tien ja tulevaisuuden kiikaroinnissa, esimerkiksi tästä.

 

LOPPUTIIVISTYS

Olitpa ns. pettäjä tai petetty, jotta uskottomuuden kivulias mahalasku olisi anteeksiantamuksen näkökulmasta mielekäs, kestävä ja uutta elämää avaavaa, mieti seuraavia tiivistysnäkökohtia:

* Selvitä itsellesi, että ymmärrät sen logiikan ja ne seikat, jotka johtivat tilanteessanne tähän avo- tai aviosuhteen pettämiseen. Kykenetkö kertomaan, mitä askelmerkkejä tai aiemmin kalvaneita asioita löytyy uskottomuuden takaa?

* Jotta katumukseen perustuva anteeksipyytäminen ja -antaminen kantaisivat, on asianosaisten oikeasti sitouduttava siihen, mitä tässä kohden sanovat. Molempien. Muistanet: Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: Pasta sunt servanda eli sopimukset on pidettävä.

* Kun yksilöinä koimme epäonnistumisen ja virheellisen tapahtuman, on keskinäisen luottamuksen palautumiselle ja sen lisääntymiselle annettava aikaa, päivästä toiseen, mutta päivä kerrallaan. Tahdon rakastaa Sinua! Ja kun näin sanon, vastaan ainoastaan tästä elettäväksi annetusta päivästä. Mielestäni sopivan rajattua, realistista ja lohdullista!

Onnistuneet sanoitukset eivät taitavilta tekijöiltä hevillä hupene! Liitän erään sellaisen tämän teemakirjoitukseni loppuun; musiikkivideolla Eve ja Ossi biisillään Sielläkin.


Tässä Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? -blogijutussa käytetyt kuvat ovat peräisin Pizapayn ilmaisesta ja Timo Juutisen omasta kuvagallerioista.

 

 

USKOTTOMUUS PARISUHTEESSA JA ANSAITTU KOSTO

Uskottomuus parisuhteessa ja ansaittu kosto. Otsikko liittyy aloitettuun Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -otsikoituun bloggaukseen.

Kirjoitin edellisessä (Info-osassa) ”palautekimmokkeesta”, joka saa minut jatkamaan tätä parisuhdeuskottomuutta käsittelevää aihetta. Edellisen löydät halutessasi tästä.

Lähestyn aihetta kahdesta kokemusmaailmasta: ns. pettäjän ja petetyn asemasta. Pysähdyn ainakin sellaisiin havaitsemiini tunnekokemuksiin kuin kosto ja katkeruus. Arvatenkin näissä tekijän ja kokijan kokemusmaailmat eroavat toisistaan, suurestikin, olen toistuvasti sen havainnut vastaanottotyössäni. 

KIRJOITTAJAN LUKIJATOIVE

Kaino toiveeni Sinulle lukijana on, että voisit lukea molemmat ”tulokulmani” aivan ajatuksen kanssa, riippumatta, mihin asemaan itsesi miellät. Miksi tähän kannustan?

Peruste on sama kuin tavatessani henkilöitä kasvotusten kriisiterapian vastaanotolla. Tietoni mukaan avun piiriin hakeutuneet selviävät elämässään eteenpäin paremmin kuin jos asianosaiset sivuuttavat tarjolla olevan ammatillisen avun ja tuen.

Kyse on siitä, että tapahtumien ulkopuolinen ammattilainen saa neutraaliroolissaan henkilöt pohtimaan syvemmin ja hallitummin sitä, miksi juuri heille näin kävi?

Lienemme yhtä mieltä siitä, että ”historiansa selvittäminen on tulevaisuuspankkiin sijoittamista”, olipa uskottomuuskriisin selvittelyn johtopäätöksenä sitten eroaminen tai yhdessä jatkaminen nykyisessä parisuhteessa. ”Viisastuminen on ihmisen aateluutta!”

Tällä blogikirjoituksellani osaltaan pyritään tähän samaan, ymmärrettävästi kuitenkin selkeästi rajatummin kuin jos olisimme kasvotusten kaksin tai kolmisin nimenomaisesti Sinun / Teidän tapahtumienne avaamisen äärellä.

 

 

KURKKAA E-KIRJAN YKSILÖTEHTÄVÄ!

Peukku ylös Sinulle(!) – jos ja kun olet tehnyt E-kirjani lopussa (s. 18-19) olevan yksilötehtävän parisuhteesi merkityksestä. Tosin, arvelen, että lienet miettinyt ilman tarjottua tehtävääkin sitä, mitä oikeasti ja ajankohtaisesti ajattelet kumppanistasi, joka pettää tai petti Sinua.

Olet tullut syvästi petetyksi. Mietit elämän tarkoitusta tästä eteenpäin.

Luotanko enää puolisooni, joka minulta salaten nai ja nautti toisen kanssa? Hyi hel…

… Mihin ylipäätänsä enää uskoa ja luottaa?…

… Nyt minäkin voin olla vastuuttomasti vapaa ja villi!

Perustuntemuksia ja -kysymyksiä! Kostamisen mielialat ja fantasiat nostavat helposti päätään, näin voin todeta, liki kolme vuosikymmentä parisuhdekriisien äärellä työtäni tehneenä.

 

Mihin liikkeeseen valo Sinua ohjaa?

Mikä valo palaa Sinulle – juuri nyt?

 

KANNATTAAKO KOSTAMINEN – TASAPUOLISTAMISENA?

Tässä tekstissä pysähdyn koston äärelle, uskottomuuden reaktiivisena ilmiönä.

Kun nainen tai mies tuntee itsensä petetyksi, on vihainen ja katkera, mutta ei voi tätä syystä tai toisesta ilmaista, miten käy? Hän saattaa tuntemuksiinsa liittyvänä ajatella suoraa toimintaa, ”kosto on suloista”.

On turha kiistää tai kätkeä sitä, mitä on ollut… Tasataan asiat, jos päätetään vielä jatkaa! Ja jos päädytään eroamaan, enpä tunne jääneeni toiseksi!… Tällaiset fantasiat ovat uhmakkaita, joskus myös toimintaan ohjaavia impulssimietteitä. 

Me terapeutit puhumme uskottomuudenkin kohdalla ns. ”acting out” -käyttäytymisestä. Siinä on kysymys ei-hyväksyttyjen tunteiden ja ajatusten suuntaamisesta toimintaan. Henkilö reagoi johonkin itsensä kannalta kiusalliseen, pikemminkin toiminnan kuin harkinnan kautta ottamatta huomioon omaan toimintaansa liittyviä kielteisiä seurauksia.

Kostaminen – se kiehtoo niin miestä kuin naista. 

Koetun uskottomuuden kostaminen tuntuu kiehtovan molempia sukupuolia siinä tilanteessa, kun on tullut petetyksi. Miehellä ja naisella näyttäisi kuitenkin olevan erilaiset tavat toimia.

Miehen kostosta on sanottu, että tämä haluaa toisen tuntevan samaa tuskaa kuin itse koki kuullessaan naisensa pettäneen häntä. Loukkaus on suuri ja syvä. 

Haluan että tunnet nahoissasi saman minkä teit minulle.

Mies saattaa sanoa,

kyllä anteliaita naisia löytyy, ei tarvitse tyytyä tuollaiseen…Paikat on kosteita, vaikka vain katselisi, siis joillakin!”…

Ja kun mies, tasatakseen pettämisen punnukset, lisäksi päättää tehdä sanotulla tavalla, hän suuntaa ilkeytensä kumppaniansa kohti.

Tämä ”miehinen tapa” on ongelmallinen, ei vain nykyiselle parisuhteelle lisärasituksena, vaan myös miehelle itselleen… Ai, mitenkö?

Kostamalla pahennamme vain omaa tilannettamme. Jos mies yrittää vahingoittaa toista ”uskottomuuden velkana”, hän samalla vahingoittaa erityisesti itseään tavalla, jolla hän menettää yhteyden omaan jaloimpaan itseensä.

Edellä ilmaistussa on logiikkansa, tämä: Tiedämme miehen mielialoista sen, että uros on yleensä tyytyväisin itseensä silloin, kun hän pyrkii ja vielä onnistuu olemaan avuksi ja turvaksi jollekulle. Jos taas hänen motiivinaan on läheisimmän, tässä kumppaninsa loukkaaminen, hän on etääntynyt tästä elämänsä `korkeimmasta tarkoituksesta`. 

Nainen kostaa eri tavalla.

Kun nainen puhuu ivallisesti toiselle tai toimii ilkeästi pettämällä kumppaniaan, tarkoituksena on kertoa ikään kuin koko maailmalle, että mies on tätä ennen ollut paha petturi. Pariterapeuttina olen toistuvasti kuullut tämän ajatuksellisen perustelun:

Haluan kaikkien tietävän, mitä mies on tehnyt.

Pohjimmiltaan hän haluaa miehen ja kaikkien muiden olevan samaa mieltä kanssaan siitä, että juuri mies on se todellinen lurjus.

Mitä tästä naisen ”tasapuolistamistoiminnasta” tulisi oikein ajatella?

Ammattilaiset aika usein muistuttavat, että kun nainen toimii tällä tavoin, hänen todellinen tarpeensa on tulla kuulluksi ja huomatuksi. Huomaa siis: Kuulluksi! Huomatuksi!

Nainen näyttäisi tarvitsevan sitä, että muut kuulevat ja vahvistavat hänen tuskansa oikeutetuksi. Petettynä hänen tarpeensa kertoa miehestä kaikille on epäsuora yritys ilmaista, miltä hänestä tuntuu. Ajatuksellinen päättelylogiikka tässä on: ”Jos tiedät, mitä hän teki, tiedät, miltä minusta tuntuu.” 

Tällainen epäsuora lähestymistapa tuo tilapäistä helpotusta, tiedän. Todellisesti se ei edistä sisäisen haavoitetuksi tullen henkilön tuskan paranemista.

Kosto ei auta ketään.

Toisen elämän sabotointi ei kannata. Kostonhaluinen ihminen tekee väistämättä sekä huonoja päätöksiä että ontuvia valintoja.  Liian usein joudumme näkemään sitä kuinka epätoivottava toiminta vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Ei hyvä.

Tuska on tunnettava.  

Olipa hän sitten nainen tai mies, petetyn ja syvästi loukatuksi tulleen on tuskaansa tunnettava. Aidosti. Täysimääräisenä. Se on puettava sanoiksi, kerrottava jollekin luotettavalla henkilölle; sellaiselle, joka ominaisuutensa ja/tai ammattiroolistaan käsin myös jaksaa ja kestää vastaanottaa voimakkaita vihan, tuskan ja katkeruuden tunteita.

Jatkan seuraavaksi ilmestyvässä blogijutussani katkeruudesta. Parisuhde-elämän kysymysten ja parisuhteen parhaaksi! Pääset Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste nimellä otsikoituun kirjoitukseen, suoralinkillä tästä.

Päätös ja Oikeus – ovatko ne vallassani?

Jos Sinulla on ”ajanvieteongelmia”, voit ennen tuota seuraavaa bloggaustani lukea, Google Analyticsin mukaan varsin haetuksi osoittautunutta, Liputan uskollisuutta autan uskottomuudessa Mikkelissä -tekstiä, tästä.

—-

Tämän artikkelin tekstissä käytetyt kuvat (2) löytyvät Pizapayn kuvagalleriasta. Artikkelikuvan ikuistajana Timo Juutinen.

 

 

USKOTTOMUUS – PARISUHTEEN KIVULIAS MAHALASKU (Info-osa)

Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku, tämä bloggaus 2023 on saanut syntynsä edellisen vuoden kesällä (7.6.2022) parisuhdeuskottomuutta käsittelevästä kirjoituksestani. Sen otsikkona oli Liputan uskollisuutta – Autan uskottomuudessa Mikkelissä. 

Sain silloin kohtuullisen runsaasti palautetta. Jos nostaisin esiin niissä ylivoimaisesti eniten, toistuvina, esiintyneet kirjoittajien tunnetilat, voisin tiivistää ne tuntemukseen henkinen kipu.

Olkoonkin, että joukossa oli palautekuvauksia, joissa painopiste oli toisaalla: vieläpä kivan uskottavalla tavalla siinä, kuinka koettu uskottomuuskriisi oli avannut henkilöiden parisuhteessa uusia reittejä ja tuottanut aiempaa parempaa elämänlaatua. Yhdessä. Sellaisesta luonnollisesti palautteen saajanakin tunsin kanssailoa.

Eräs palaute ja siinä terävästi sanottu toive ilmaistiin näin: Hyvää tekstiä, mutta kirjoita nyt ihmeessä enemmin siitä, miten petetty ja pettäjä näkee tapahtuneen eri tavalla…” Hän viittasi blogijuttuni alaotsikkoon, jonka olin muotoillut Uskottomuuden kipua molemmilla – Petetyn ja pettäjän asemassa. 

Nyt siis tiedät, miksi palaan teeman ääreen. Ja tulet ymmärtämään lähtökohtaisesti vielä enemmän parisuhdeuskottomuudesta, kun surffaat ajatuksen kanssa lukemaan mainittua taannoista tekstiäni. Linkillä siihen tästä.

Huom!

Seuraavissa kahdessa Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) varsinaisissa blogikirjoituksissani käsittelen otsikon asiaa, parisuhteen kivuliaaksi mahalaskuksi nimettyjä seikkoja ja tunnetiloja, kahdesta eri tulokulmasta, ns. petetyn ja pettäjän. Suosittelen ennen niiden tutkailuun siirtymistä lataamaan aiheesta aiemmin tekemäni E-kirjan.

Tällaisen kuvan kera se on Sinulle (nyt maksutta!) ladattavissa TTT:n e-kirjojen osiossa, jossa niin ikään kaksi muuta parisuhde-elämää käsittelevää kirjasta ovat vapaasti käytössäsi. Parisuhteen parhaaksi! Suoralinkillä e-kirjoihin, tästä

Huomaa, että niin aiemmissa kuin tässä nyt työn alla olevassa kirjoituksessani kuvaan parisuhteen tietoisesti kahden eri sukupuolen keskinäisenä suhteena, vaikka kaikki tiedämme suhdeasetelmien moninaisuuden nykypäivän todellisuudessa.

Tarkoitukseni ei ole väheksyä tai loukata tästä poikkeavia yhteiselämän muotoja. On vain helpompi kuvata tietyllä rajauksella tätä sinänsä monivivahteista ja yleensä syvältä kouraisevaa ilmiötä, kun kuitenkin on kyse bloggausmittaisista kirjoituksista.

Tässä vaiheessa en kirjoita Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -info-osassa enempää. Ainoastaan ”heitän kotitehtävänä” mietittäväksi seuraavaa:

Miten määrittelisit parisuhdeuskollisuuden ja parisuhdeuskottomuuden, missä kulkee Sinun ajattelussasi näiden keskinäinen raja?

Mitä uskollisuus tai uskottomuus merkitsevät käytännön toiminnassa silloin kun mies ja nainen elävät todeksi vakaavaa seurustelusuhdetta, avo- tai aviosuhdetta?

Edellä mainittujen lisäksi kannustan Sinua ja mahdollista kumppaniasi sekä tuumaamaan että keskenään keskustelemaan kysymyksen äärellä, jota on esitetty Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä selvittävissä massatutkimuksissa, aina 1970-luvulta alkaen. Ja se on muodossa:

Tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapäinen syrjähyppy hyväksyä?

 

Palataan asiaan!…

ruudulla > Siirry seuraavaan, kostoa käsittelevään, tästä.

 

 

 

Uskottomuudesta

Parisuhde-elämää käsittelevä blogiOsa II

Tämä parisuhdeuskottomuutta käsittelevä kirjoitus on jatkoa Pirkko Saision Voimattomuus (2005) teoksen, minussa synnyttämistä ajatuksista. Tätä ennen olen kirjoittanut johdanto-osan ja Rakkauden olemuksesta osassa I.

 

Seksuaalisuus on ihmisyyden kiehtovimpia asioista. Samalla se on (Suomessa) erityisen intiimi ja henkilökohtainen elämänpiiri. Tähän asiaan jossakin määrin perehtyneenä voin varmuudella todeta, että seksuaalisuus on aina omanlaisensa yhdistelmä biologiaa, tunteita, kasvatusta, yhteiskunnan asenteita ja monenlaista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

Parisuhteessa seksuaalisuuteen liittyvät kokemukset muodostavat oman, varsin merkittävän plus- tai miinusmerkkisen voimatekijän. Täysin neutraali alue yhteiselämässä se on harvoin; neutraalilla tarkoitan, että se olisi sellaista samanaikaisena ja molemmille osapuolille.

Seksielämässä olemme paljaita paitsi kehollisesti myös monella muulla mielen ja merkityksen tasolla. Siksipä uskottomuus tällä rintamalla ei myöskään ole pikku juttu.

Meitä ihmisiä yhdistää (sukupuolesta, iästä, uskonnosta, sivistyksestä tai varallisuudesta riippumatta) tarve olla jollakin tavalla erityinen jollekin toiselle. Tällöin seksuaalinen uskottomuus tekona tuntuu yleisesti loukkaavalta, ja omakohtaisena sen kokee erityisen inhottavana itseään kohtaan; ammattikielellä puhutaan narsistisesta loukkauksesta. Pirkko Saision Voimattomuudessa lukijalle avautuu maisema uskottomuudesta, ja kuvatun kolmiodraaman liikkeistä kangistuneessa aviosuhteessa.
uskottomuus

Se Kolmas

Ennen sanottiin, että avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Nykyisin hyvin usein parisuhteen ongelmat kulminoituvat tuon Kolmannen olemassa oloon. Kolmas voi hiipiä suhteeseen ihan huomaamatta ja muuttaa suhteen luonnetta ja vuorovaikutusta niin paljon, että pari päätyy sen vuoksi eroon.
Tässä blogikirjoituksessa Kolmannella tarkoitan parisuhteen ulkopuolista henkilöä, vaikka luonnollisesti suhteen `häiriötekijäksi` avioliitossa voi muodostua muukin korostuneen huomion saanut asia, kuten vaikkapa työ ja siihen keskittyminen pari- ja perhe-elämän kustannuksella.

 

Kuluneena vuonna 2015 julkaistiin väitöskirja uskottomuudesta. Pitkään pari- ja perheterapeuttina työskennellyt Annikki Kaikkonen tutki sosiaalityön väitöstyössään suomalaisten uskottomuutta ja parisuhdemoraalia. Kaikkosen tutkimus on kvalitatiiviseksi tutkimukseksi poikkeuksellisen laaja. Aineisto koostui eri puolilta Suomea kootusta 40:n petetyksi ja pettäneeksi tulleen syvähaastatteluista. He olivat 23–60-vuotiaita naisia ja miehiä. Tutkija oli erityisesti kiinnostunut siitä, miten uskottomuus koetaan, ja millaisia merkityksiä se saa elämänhistorian ja suhdehistorian eri vaiheissa.

uskottomuus

 

Uskottomuus aiheuttaa luultua useammin pitkäkestoisen traumaattisen kriisin…
Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta…

Muun muassa tällä tavoin uutisoitiin Annikki Kaikkosen (2015) tutkimustuloksia kahdessa eri mediassa. Otsikot ovat mielestäni kokoavia. Mutta mistä kaikesta voikaan olla kysymys, tiivistän referoimalla haastatteluissa esiin nousseita seikkoja.

Kun pettäminen paljastuu, reaktiot voivat olla rajuja eikä väkivallaltakaan aina vältytä. Prosessin vaiheet tuntuvat toistuvan. Ensin totuus saatetaan torjua tai pari pyrkii monin eri tavoin palauttamaan suhteen entisen tasapainotilan. Usein vasta tämän ensireaktion jälkeen tulevat raivo ja viha, joita seuraa suru. Kriisireaktioina seuraa ruokahaluttomuutta, unettomuutta tai turvautumista päihteisiin.

Uskottomuuden seurauksena saatetaan sairastua myös masennukseen. Petetyksi tuleminen voi olla traumaattista, mutta samalla myös vanhat lapsuuden traumat voivat aueta. Lapsuudessa koettu kaltoinkohtelu, hyväksikäyttö tai hylkääminen ja niihin liittyvät tunteet voivat nousta vahvasti mieleen.

Kaikkosen tutkimusotos paljastaa, että uskottomuuskriisi ei ole helpolla ohitettu. Petetyksi tulleen häpeä on sosiaalisesti suuri, varsinkin jos paljastuu, että hän saa tietää asiasta viimeisenä. Hänen identiteettinsä naisena tai miehenä joutuu katkolle.

 

Mitä tehdä? Miten selvitä arjessa eteenpäin?
Suomalaiset kertovat selviytyvänsä keskittymällä työhönsä ja lastensa takia. Näyttäisi tutkimustiedon valossa, että Suomessa erityisesti työidentiteetti kannattelee, silloin kun muut identiteetin osa-alueet ovat lujilla.

Tämä tuntuu kovin uskottavalta myös täällä Mikkelissä. Olen tehnyt asiakasrajapinnassa neljännesvuosisadan työtä, sekä Hämeessä että Savossa. Kuulen parisuhdekriisien selvittely- ja terapeuttisessa työssä  juuri miehen kertovan, että hän tahtoo todella yrittää ja tekee työtään lastensa tulevaisuuden tähden. Työorientoitunut ja vastuullinen mies saattaa motiivinaan ilmaista: ”He ovat syyttömiä meidän toilailuihin”!

 

uskottomuus

Kuva: Liliana Ledesma Alvarado

 

Annikki Kaikkosen (2015) väitöskirjassa ja niin ikään tuoreessa perhebarometrissa  (2013) päädytään johtopäätökseen, että Suomessa uskottomuus on tällä hetkellä tyypillisin eron syy. Seuraavassa blogissani, osassa III käsittelen tätä asiaa vähän laajemmin. Kysyn tutkimustiedon äärellä, miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selvitään? Ennen sitä muutamia näkökohtia alaotsikolla… Kaikki eivät kuitenkaan eroa.

 

Mitä tiedetään heistä jotka jatkavat yhdessä vakavan uskottomuuskriisinsä jälkeenkin?

Ilman eroa selvinneet parit olivat työstäneet suhdettaan terapiassa pitkään. Uskottomuustutkimus kielii siitä, että olennaista niin erosta kuin uskottomuuskriisistäkin selviämisessä on se, että pari pystyy lopulta kertomaan riittävän samanlaisen tarinan, mitä on tapahtunut ja miksi. Se, että tähän päästään, edellyttää lähes poikkeuksetta juuri tuon  ulkopuolisen, neutraalin ammattilaisen läsnäoloa. Asianomaisten tunnekokemukset, fantasiat ja viestien vääristymät ovat niin ilmeisiä ja voimakkaita, että on kohtuutonta ja epäreilua `taakoittaa` lähipiirin ihmisiä ja ystäviä tällaisella perhe-elämän intiimiteetin asioilla. Ahdistuneita ei tarvita lisää!

Luotettavan ja ammatillisen terapiatyöskentelyn seurauksena puoliso kykenee asettumaan toisen asemaan ja empaattisesti ymmärtämään, miltä petetystä tuntuu. Samoin petetty saa itselleen riittävän selvyyden, mikä mahdollisesti ajoi tai työnsi tekoon. Tässä kohden on syytä mainita eräs seikka. Monelle Annikki Kaikkosen selvitystä lukevalle (ei-ammattilaiselle) tulee kenties yllättävä tutkimushavainto: ”mitään varsinaista syytä ei ollutkaan!” Tässä ilmauksessa on pääpaino sanalla ”varsinaista”.

Kriisitapahtuman avaaminen on siis erinomaisen tärkeää. Parisuhdeterapeutit tietävät, että jos tähän vaivalloiseen psyykkiseen selvittelytyöhön tartutaan ja siinä sinnikkäästi edetään, työskentely palkitsee: se on kuin saranakohta johonkin uuteen. Uudella on erilaisia merkityksiä. Uusi näkyy arjessa ja asianomaisten ajankäytössä.
Ilman eroa selviytyvät parit alkavat yleensä vaalia suhdettaan aivan uudella tavalla.

Haastattelututkimuksessa olleet saattoivat sanoa, että ”kriisistä on ollut hyötyäkin”. Uskottomuuden paljastuminen pakottaa puhumaan totta ja puhumaan paljon, myös seksuaalisuudesta. Eräs kertojia yhdistävä, heidän itsensä ilmaisema johtopäätös oli: ”asioista olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten”. Näin toteavat henkilökohtaisen parisuhdeuskottomuuden kokeneet.

 

Suosittu ”arjen kuvaaja” sivaltaa asiasta, vaikka emme olisi kaikkea edellä kuvattua kokeneetkaan. Oletko sarjakuvasta kanssani samaa mieltä?

uskottomuus

Lopuksi: kaikesta, tästä raskaasta aihepiiristä huolimatta, toivon Sinulle rohkeutta ja toiveikkuutta… Erään uutukaisen laulun sanoin ja sävelin.

Löydät tämän Harmaita enkeleitä -biisin esittäjäyhtyeen uusimmalla albumilla:
Exit – kauneutta ja kipua (2015)

Tällä alla olevalla linkillä Sinun pitäisi päästä kuuntelemaan lataamatta;

klikkaa linkin oikeassa reunassa olevaa palkin kohtaa Listen – Exit Harmaita enkeleitä

http://redmp3.cc/25451836/exit-harmaita-enkeleita.html