Tag Archive for: viestintä

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa II)

 

Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa. Tämä on otsikon mukaisen blogikirjoituksen jälkimmäinen osa. Edellisessä lukijalle selvisi kirjoituksen taustasytykkeet; lyhyesti mökki ja media. Halutessasi pääset osaan I tästä.

Tutkia taustat

Tulen kuvaamaan kokoustilannetta yrityksessä, jossa sain olla ulkopuolisena asiantuntijana. Toimeksiannot kestivät vuosia 2010-luvun alkupuolella. Tänä aikana tehtäväni laajeni poikkeuksellisen moneksi eri roolissa (yrityskonsultti, johtajan sparraaja, tiimin vetäjän valmentaja, työnohjaaja).

Arvelen systeemin ulkopuolisena tietäväni keskimääräistä enemmän tässä kuvattavan työyhteisön sisäisistä vuorovaikutusasioista ja bisnestodellisuudesta.

Itse asiassa tämä johtamisviestintää käsittelevä kirjoitus oli tarkoitus tuoda julki hiukan toisenlaisessa kontekstissa jo vuoden 2020 alkupuolella. Yrityselämän arjen säikäyttänyt pandemia sotki ajatellun aikataulun. Yhteisymmärryksessä taustayritysjohdon kanssa tuolloin pidättäydyimme tausta-aineiston hyödyntämisestä. Nyt alkusyksystä asia arvioitiin uudelleen.

Tähän kuvaukseen minulla on tarkoin kerätyt ja yksilöidyt julkaisuluvat. Asianosaiset ovat voineet lukea nyt kirjoittamani etukäteen. He myös hyväksyivät ehdotukseni tässä kirjoituksessa käytettävän keksityn yritysnimen ”Vipu Nakkila Oy”. Kuvaan asioita kuin ne replikoitaisi syksyllä 2020. Lukijan on siis tiedostettava, että yritys ja henkilönimet sekä työkokouksen ajankohta ovat tietoisesti muutettu.

Kokonaistilanne!

”Vipu Nakkila Oy”

Millainen firma? Millainen talous- ja tunneilmasto? Millainen esimies? 

Kysymyksessä on jokseenkin tavanomainen työyhteisö, jossa totuttua työkulttuuria sävyttävät erilaiset alkavat ja meneillään olevat työprojektit. Monenlaisina. On pitempikestoisia ja lyhyitä muutaman viikon suoritteita. Vipu Nakkilassakin, kuten ”maan tapa” on, uusi projekti esitellään ja siihen valitaan vastuuhenkilöt. Se on eräs osa sitä todellisuutta, jolle otsikko voisi olla vaikkapa työelämä ja kokemuksia työkokouksissa.

Aikataulutus on niin ikään keskeinen osa toimeen ryhtymistä. Tällaisia uusia ja aloitettavia projekteja henkilöillä on vuodessa useita. Tässä menestysnälkäisessä firmassa yksilö ei mitenkään välty projektien päällekkäisyyksiltä; yrityksen toimintaympäristössä vallitsee tilaajan määrittelemät kireät aikaraamit.

Matti kukkarossa?

Taloudellisen todellisuuden suhteen kysymme, oliko yrityksessä Matti kukkarossa?

Ei. Pikemminkin päinvastoin.

Toimitusjohtajan ja kahdeksan päätoimisen sekä 2–4 sesonkityöntekijästä koostuvan firman vuositulokset, viitenä edellisenä ennen koronakevättä, ovat olleet hyviä: liikevoitto kolmena viimeisenä 12–14 % vuositasolla. Maksuvalmiutta on riittänyt, koska yrityksen omavaraisuus kohonnut jokseenkin kadehdittavalle tasolle, 68 %.

Toimitusjohtaja ja tulevaisuudennäkymät? Liikevoiton bruttotulos on viime vuodet pysynyt kahdeksan toimijan osalta kohtuullisen tasaisena; tulevaisuuden suhteen kuitenkin orastava huoli kahden aktiivisen työntekijän työssä jaksamisessa.

Tämän lisäksi toimitusjohtajan, ehkä painavan ajankohtainen huoli liittyy yhden pitkäaikaisen asiakkaan vetäytymiseen yhteistyöstä. Syyksi irtautunut oli kertonut muutokset avainhenkilöiden henkilökemiassa, ja jonka vetäytyjä tulkitsi olevan korrelaatiossa pidentyneisiin toimitusaikoihin.

Työyhteisössä vallitsee myös kaksijakoinen kokemus sesonkiaikojen työresurssista. Väliaikainen lisäresurssi on toiminnan kannalta välttämätöntä. Vaikeutena on kuitenkin saada ammatillisesti sekä osaavia että etukenossa olevia sitoutuvia tekijöitä.

Tämän blogikirjoituksen aiemmassa osassa viitattiin ja osin referoitiin ison kaupunkiorganisaation, Helsingin pormestarin johtamisviestintään ja sen saamaa kaksijakoista vastaanottoa.

Nyt keskiöön nostetaan Vipu Nakkilassa nähtyä ja koettua. Kuvaan tämän mikroyrityksen erään keskeisen toimijan, Villen esimiesviestintää. Yleisemmin ja tilannekohtaisena eräässä työkokouksessa. Valotan mainitun päällikkötason esimiehen viestintä- ja vuorovaikutustyyliä.

Tämä tyyppikuvaus perustuu organisoimaani ja henkilön tekemään laajaan Luontaisten Taipumusten esimies- ja asiantuntijatyön analyysiin. Asianomaisen luvalla. Analyyseihin yleisemmin voi surffata tästä. Myös näillä Timon Työnohjaus ja Terapia sivuilla useammassa kohdassa, esim. tästä.

Esimieskuvaus

 

Millainen esimies?

Mitä muuta voimme tietää Villestä Vipu Nakkila Oy:ssä kuin että henkilö on toiminut yrityksessä neljä vuotta toimialansa koulutettuna ja nimenomaisesti esimiesroolissa. 

Ville (48) on ajattelutyyliltään rationalisti (NT) ja toimintatyyliltään vaikuttaja (EJ). Hänen voimakkaimmin korostuva piirre on vaativuus. Keirseyn johtajatyypityksessä tehostaja (NT). Hänen hallitseva motivaationsa onkin tehostaa kaikkia vastuullaan olevia toimintoja.

Villen mielirooli johtamisessa on organisoija (TJ) eli hän on normaalia taitavampi panemaan asioita tärkeys- ja aikajärjestykseen. Hän on tyypillinen asiajohtaja, manageri. Erityisvahvuuksia ovat laaja-alainen ja innovatiivinen ajattelu ja nopea päättäminen. 

Havaintojen mukaan hänen tiedetään olevan energinen, eivätkä Villen puhelahjatkaan ole ainakaan keskitason alapuolella, on uskottavaa, että mainitussa Taipumusanalyysissä Ville osoittautui ns. ENTJ-toimijaksi. Tässä mielessä päällikkönä mies paikallaan… 

Mutta varjonsa kanssa! Ja sellaiset varjot liittyvät viestintään ja palautteenantoon laajemmin. 

Ville vetoaa ongelmanratkaisutilanteessa enemmän järkeen ja faktoihin kuin ihmisten tunteisiin. Tyylinsä miinuspuolella on hätäisiä (ja joskus huonoja) päätöksiä ja muiden esittämien ideoiden reipasta alas ampumista. 

Palautetyyliltään Ville on spontaani kriitikko (ET). Hän puhuu suoraan ja puuttuu arkailematta suorituksiin, jotka ovat hänen mielestään hoidettu huonosti. Samalla kolikon toinen puoli on kuuntelutaidon kärsimättömyys. Vuoropuhelun synnyttäminen ja sen ylläpitäminen on Villelle, toisten kokemana, miltei mahdoton tehtävä.

Ville tiedostaa utuisesti haasteensa. Se on aito yhteistyö. Tällaisen suoraviivaisen tehokkaan toimintatyylin haaste yhteistyössä on se, ettei hän liiaksi stressaantuneena sorru säälimättömään ja loukkaavaan kohteluun työyhteisössä. Hänelle haastavimmat johdettavat löytyvät – häneen suhteutettuna – kuinkas muuten kuin hitaista ja tunneherkistä ihmisistä.

Kuulla ja katsoa

Mitä Sinun silmäsi tiiraavat? … Jos tahdot tiirata taaksepäin esimiesroolia, niin löydät näiltä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivuilta taannoiset (suoralla linkillä):

Esimiehen askelissa osat I ja II.

Sitä edelsivät niin ikään kaksi osainen Voitto – Tappio – kumpi parempi?

Ja neljän blogikirjoituksen sarja Tukea työelämään.

Nyt lukemasi puolestan jatkuu kolmannessa osassa. Salamointia ja sydänääniä blogikirjoituksen päätösosassa pysähdymme Villen johtamaan työkokoukseen, sen tapahtumiin viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa synnytti osallistujissa kirjoittamisen arvoisia reaktioita. Kuvaan kokoustilanteen yksilöllisiä tuntemuksia heijastuksineen. Pysy linjoilla. Päätösosa julkaistaan tällä linkillä.

—–

Tämän artikkelin kuvat ovat Pixabayn kuvapankkikuvia. Kiitos.

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa I)

Työelämä tänään. Mutta miksi tällainen otsikko? Kerron aluksi, mikä synnytti inspiraation kirjoittaa ainakin kahden osan verran. 

 

KOHTALOKASTA SALAMOINTIA MÖKILLÄ

Koronakesä 2020 on ollut monessa mielessä poikkeuksellista aikaa. Mikroviruksen ´salamointia´ maailmalla ja meillä Suomessa. Työssä ja vapaalla. Voisimme jatkaa COVID-19 epidemian vaikutuksista enemmänkin… Mutta on kesällä koettu perinteistäkin salamointia. Minä ja puolisoni perin ainutkertaisena.

Saimme kuluneena kesänä rantamökkitontille ´ystäväksi´ metsäjäniksen. Yksinäisen ja ainokaisen, kokonsa puolesta ensimmäistä suveaan elävän. Se liikkui päärakennuksen liepeillä ja söi pihapiirin pitempiä heinänuppuja. Viikko viikolta se uskaltautui aina vain lähemmäksi meitä.

21.8.2020 oli paikkakunnalla rajuhko ukonilma. Olin tuolloin päivän kestävällä työkeikalla, ajankohtaan nähden poikkeuksellisesti. Vaimoni jäi kesämökille. Hänet havahdutti järveltä nopeasti noussut sadekuuro ja salamointi. Hän kuuli sisätiloihin yhden ainutkertaisen uikahdukseen. Mikä se oli? Ikkunasta kuulija ei kuitenkaan nähnyt mitään erikoista.

Kuultu jäi askarruttamaan. Kun sade vihdoin hellitti, hän meni pihapiiriin toteamaan asian. Viiden metrin päässä ulko-ovelta, aivan pihakeinun ja teräksisen tamppaustelineen liepeillä makasi kuvan pupu. Heinäkuinen salanmaisku oli tälle uudelle kesäkaverillemme ainutkertainen ja kohtalokkaan kuolettava.

Kun palasin illaksi mökille, tehtäväkseni jäi lapiomiehen hommat. Ilman lipereitä. Asianmukainen hautaus, jonka aikana ajattelin asioita: ystävämme kohtaloa… ja laajemmin ihmisten kesken tapahtuvaa salamointia.

 

TYÖELÄMÄN UUTISOINTIA KESÄLLÄ 2020

Kuluneena koronakesänä 2020 käytiin päivälehdissä ja TV:ssä keskustelua Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren johtamistavasta. Helsingin Sanomat uutisoi politiikan uutisenaan työelämästä (29.06.2020) seuraavaaa.

Helsingin pormestarin johtamistavalle rajua kritiikkiä poliitikoilta ja virkamiehiltä, jossa jatkona lainaus ”Pelon ilmapiirin on voinut havaita”.

Minulle, ei-helsinkiläisenä heräsi heti uteliaisuus, mistä siis on ollut kysymys?

Osa virkamiehistä kuvaa Vapaavuoren johtamistavan olevan välillä aggressiivinen, impulsiivinen ja jopa väheksyvä. Kertomukset perustuivat 20 henkilölle tehtyyn kyselyyn. He olivat kaupungin virkamiehiä ja taustaorganisaatiossa työskenteleviä. Mainitussa valtakunnan ykköslehdessä viitataan siihen, että pormestari käyttää alaisiaan kohtaan kovaa kieltä ja ”räjähtelee” eli saa äkkipikaisia puuskahduksia.

Media-asiakirjojen perusteella eräs toinen keskeinen, sanoisinko `johtamisfilosofiaan` ja sen toteumaan liittyvä kritiikin kärki on ollut pormestari Jan Vapaavuoren harjoittama ”ohijohtaminen” ja ”mikromanageeraus”.

Edellisellä ymmärretään tässä yhteydessä sitä, että pormestari voi antaa ohjeita suoraan suorittavalle portaalle ja ohittaa välitason esihenkilöt. Mikromanageerauksella puolestaan viitataan siihen, että tämä organisaation ylin johtaja puuttuisi pieniin, toteutusrajapinnan asioihin.

MUUTAMA TÄRKEÄ SEIKKA

Kun lukijoina arvioimme tätä tasavaltamme pääkaupungissa tapahtuneena esitettyä, meidän on samalla hyvä muistaa ainakin kolme seikkaa.

Helsinki on Suomen suurin työnantaja, valtava 37 000 henkilön organisaatio, joka läpäisee lähes kaikki ihmiselämän kirjon eri sektorit.

Toiseksi johtamiskulttuurin kannalta, niin Helsingin kuin pienemmänkin kaupunkiorganisaation erityispiirre nykyään on, että organisaation toiminta ja päätöksenteko näyttäytyy väistämättä monipolvisena; osin virkamiesmäisenä, osaltaan liiketoimintana ja politiikkana.

Ja kolmanneksi se huomio, että kaikki eivät koe samalla tavalla. Median toimittajat mainitsevat toisenlaisetkin näköalat; sen, että pormestari Jan Vapaavuoren työ- ja toimintatapaa myös kiitellään. Hänestä saatetaan hallinnossa todeta esimerkiksi, että 

hän ei lepää laakereillaan vaan on aktiivinen ja reagoiva

Ja tämä on sanojista hyvä asia.

https://areena.yle.fi/1-50331018 

Pormestari Vapaavuori vastasi heti tuoreeltaan. Miten?

Ylen A-Studiossa 1.7.2020 vieraillut Helsingin pormestari myönsi kärsimättömyyden mutta kielsi olevansa tempoileva ja väheksyvä. Iltalehdelle pormestari puolestaan kuvasi ja myönsi olevansa temperamenttinen ja vaativa. Toisessa haastattelussa Jan Vapaavuori perusteli kritiikkiä herättänyttä tyyliään intohimolla työhönsä. Viesti oli selvä.

Kuulun niihin ihmisiin, jotka sitoutuvat valtavan vahvasti siihen mitä tekevät ja haluan saada tuloksia aikaiseksi…Jos tuloksia ei tule, koen pormestarina turhautumista. Se voi johtaa aiemmin mainittuun liian kovaan palautteeseen.

Mitä mediaviestien, julkisuuteen kerättyjen haastattelujen tai muusta tämän asian ympärille kietoutuvasta infosta pitäisi ajatella?  Kunnianhimoista johtamista ykköskaupungin strategian mukaisesti? Asia- vai persoonakysymys? Vainko puoluepolittista peliä ja valmistatumista seuraaviin vaaleihin? … Kysymyksiä tuumattavaksi.

Tässä blogikirjoituksessa en mene syvemmin kesällä uutisoituun asiaan. En lähde spekuloimaan Helsingin kokoomustaustaisen pormestarin ja apulaispormestareiden Nasima Razmyar (sdp) ja Anni Sinnemäki (vihr) keskinäiseen kemiaan liittyviä tekijöitä. Mitä ilmeisimmin ne eivät ole ole olleet parhaat mahdolliset. Pitkään aikaan.

Sen sijaan – näin syksyn työkauden alussa – tahdon suunnata lukijan kanssa katseet kokoustamiskokemuksiin yleisemmin. Lähdemateriaaliani keskittyy johtajan tai esimiehen viestintään ja siinä havaittaviin seuraamusvaikutuksiin. Asioiden hoitamiseen työkokouksissa.

Kokemuksia työkokouksissa – millaisia?

 

MILLAISIA KOKOUSKOKEMUKSIA SINULLA ON?

 HYVIÄ JA ERITTÄIN HYVIÄ

TAI

 KEHNOJA JA LUOKATTOMIA?

 

Jos et ole aivan untuvikko alallasi, olet olettavasti päässyt ”maistamaan” otsikossa mainittuja, ehkäpä ääripäitäkin.

Pysähdy hetkeksi. Vietä nyt hetki menneen muistelussa. Millaista hyvää / ikävää viestintää työkokouksissasi on käytetty? Palauta mieliin tunnelmia ja henkilökohtaisia tuntemuksiasi asioiden hoitamisesta työpaikkasi työkokoustilanteissa. Reflektoi työelämäkokemuksiasi.

Osassa II annan tähän itsereflektointiin lisävirikettä. Kuvaan ”Vipu Nakkila Oy” -peitenimistä yritystä ja siellä aitoina koettuja salamointeja ja sydänääniä. Kirjoituksen toiseen osaan pääset myös tästä.

——

Tämän kirjoituksen kuvalähteet esiintymisjärjestyksessä:

Kuvapankkikuva Pixabay (1. ja 4.)

Timo Juutinen (2.)

Leikekuva Yle Areena (3.)

 

IHAN SAMA!!! – myös parisuhteessa?

Parisuhde. Tätä asiaa sivutaan tässä kirjoituksessa viestinnän ja reaktioiden näkökulmasta.

Ihan sama!” lienet kuullut vaikkapa poikalapsen suusta, kun ehdotit tälle kahta tai kolmea paitavaihtoehtoa puettavaksi mummolan kyläreissulle…  ”Ihan sama”  -tokaisuja kuulen murkkuikäiseltä  eri tilanteissa, vaikka useimmiten tiedän, ettei sanojallekaan kaikki esittämäni vaihtoehdot ole aivan se ja sama.

Ihan sama! saa minut tällä kertaa kyselemään, onko parisuhde samassa sarjassa. Onko siinä samoin yhdentekeviä ”ihan sama” -asioita. Varmaan niitäkin on.

Kohdennan mietinnän nyt erityisesti siihen, miten suhtaudun toisen ihmisen kertomiin hyviin uutisiin. Onko suhtautumisellani väliä, vaikkapa koetun suhdetyytyväisyyden kannalta? Vai onko reagointini vaikutus yhteiselämän kannalta ihan sama! parisuhdeasioissa. Ammattilaisten selvitykset näyttäisivät kielivän siitä, että suhtautumisella on väliä.

Parisuhde ja viestintä

 

Parisuhde  siinä vallitsevaan viestintään ja kommunikointiin kohdistunut tutkimus on osoittanut, että tapa, jolla puolison hyviin uutisiin suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten parisuhde muutoin koetaan. Se näyttäsi vaikuttavan suhdetyytyväisyyteen ja suhteen jatkuvuuteen melkoisesti. ”Kun hyvän uutisen kuulijan reaktio on myönteinen, se vahvistaa suhdetta”.

Tämä tutkimushavainto tuntuu paitsi loogiselta myös omakohtaiselta. Allekirjoitatko Sinä asian, yleisellä tasolla? Entä tilanteissa, joita palautat helposti mieleesi kotikentiltäsi?

Testaa tilasi tarkemmin, kun esittelen vähän hienojakoisemmin asiaa. Tarjoan Sinulle vapaasti suomennetun, lyhyen ”testin” — sellaisen, jota tähän parisuhteen ilmiöön perehtynyt Sherry Gablen työtovereineen on paljon käyttänyt. Tällä kertaa puhutaan työssä saadusta ylennyksestä ja kumppanin suhtautumisesta asiaan. Kyse on siis ensi reaktiosta, kun tämä hyvä asia sanotaan ääneen. Reagointitapoja on suunnilleen neljä.

Erilaisia reaktioita

 

Jos puolisosi on saanut ylennyksen ja kertoo asian Sinulle, miten reagoit?

(    ) Sepä mukavaa. Mutta eikö meidän pitänyt juuri nyt lähteä kauppaan ennen ruuhkia.

(    ) Jaha. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että ylityösi lisääntyvät entisestään ja työt tulevat kotiin vielä viikonloppuisinkin.

(    ) Olipa jo aikakin. Olet ollut palkkalistoilla pitempää kuin tiimissä muut kaltaisesi.

(    ) Ovatko ne teillä automaattisia vai kuinka ylennyksiä teillä jaetaan?

(    ) Mitä siitäkin tulee? Kuten tiedettyä, sinä kestät niin huonosti muutoksia.

(    ) Sepä hienoa. Vautsi! Ansaitsit sen. Kerro lisää, miten pomo sen sanoi, haluan kuulla koko jutun.

 

Mikä oli valintasi? … kun olet rehellistä rehellisempikin.

Jos valintasi oli vaihtoehdoista viimeinen, onnittelen! Se tietää suhteenne kannalta hyvää edelleenkin. Olet aktiivinen ja rakentava. Olet innostunut ja kiinnostunut. Tavassasi välittyy onnellisuutta toisen hyvistä uutisista kivalla tavalla.

Sillä tässä ”testissä” kaikki muut vaihtoehdot ovat sävyltään joko passiivisia tai kriittisiä tai molempia samanaikaisesti. Tutkijoiden sanoin reagointityylimme (kuulemaamme hyvään uutiseen) voivat olla karkeasti neljänlaisia: aktiivisesti tai passiivivisesti rakentavia tai samoin myös aktiivisesti tai passiivisesti tuhoavia.

Pelkistetysti sanottuna: vain aktiivinen rakentava reaktiotapa vahvistaa suhdetta.

Tässä mielessä eräs ´arveluttavimmista´ reagoinneista toisen hyvään uutiseen saattaisi kuulostaa tältä: ”Ihan mukava juttu, mutta saat nyt paljon vastuuta. Muista kuitenkin se, että työmäärä kasvaa kovasti. Älä sitten taas sano, että et tahdo jaksaa mitään muuta. Vielä on hyvä muistaa, että alaiset ovat aina hankalia. Kun taas stressi lisääntyy, muista mitä sanoin”… Miltä Sinusta tuntuisi näin saatu vastaanotto?

Ei siis ole ihan sama, miten suhtaudumme toisen kertomaan asiaan. Ja kun toisen viesti on vielä ns. kertojan hyvä uutinen, erot hyvässä ja huonossa suhtautumisessa merkitsevät suhdetyytyväisyyden kannalta varsin paljon.

Myönteiset reaktiot ovat kuin laittaisi rahaa pankkiin. Ja näin tehtyjä ´säästöjä´ voi nostaa ulos silloin kun kielteiset reaktiot eri elämäntilanteissa painavat päälle. On sanottu, että tällä tilillä tavoitteena olisi ”säästöjä aina kolme kertaa nostoja enemmän”.  Positiivisuuden varanto auttaa suuresti ristiriitatilanteissa. Jos kiistojen yhteydessä ilmenee myönteisiä reaktioita, ristiriitoja on paljon helpompi käsitellä. Tämä on totta ja koettua!

Edellinen tehtävä, jonka teit, oli yksinkertainen ja vain yksi tilannekuvaus. Tästä syystä kysy siis vielä itseltäsi: välittyykö minussa onnellisuus, kun kuulen toisen myönteisiä uutisia muissakin hetkissä kuin kuvatussa toisen työuraan  liityvässä?

Tämän jälkeen tiedustele kumppanin kokemusta asiasta. Selvitä, oletko sellainen kuin kuvittelet olevasi?

Lisäksi voit lisätä ´vaikeuskerrointa´ kysymällä puolisoltasi, millaiseksi kuuntelijaksi hän on Sinut kokenut, silloin kun kerrottu viesti ei ole laadultaan hyvä uutinen. ”Olenko sinun mielestä hyvä tai erinomainen vai huono tai erityisen huono kuuntelija ns. huonojen uutisten äärellä?”

Kun näin saat häneltä arvion itsestäsi, luulenpa kumppanisi haluavan kuulla vastaavat sinun kokemuksesi hänestä kuuntelijan hyvien tai huonojen uutisten äärellä. Parisuhde on makeimmillaan vuoropuhelua.

 

Parisuhdeviestintä – ihan sama! – myös lasten silmin ja korvin?

 

Tätä blogikirjoitusta näppäilen marraskuussa. Joulukin alkaa lähestyä. Ja vaikka edellinen kesä oli ikimuistoinen lämmön ja sateen suhteen, viimaa on loppuvuodesta monenlaista…

Jos elinpiirissänne on lapsia, kouluikäisiä tai nuorempia, ja elätte parhaillaan ns. perhe-elämän ruuhkavuosia, suosittelen vielä virikeaineistoksi, keskinäisen porinoiden ja tuumailujenne tueksi  seuraavaa videota. Maailman paras syy  Me -videossa lauletaan mm. marraskuusta ja joululahjoista… Uutisia, huonoja ja hyviä! https://youtu.be/w52f4sEhV5s?list=RDw52f4sEhV5s

———

TTT:n sivuilla aikuinen ja lapsi -asiaa lisää vaikkapa tästä

Tämän blogitekstin kuvat: Liliana Ledesma ja Timo Juutinen.

Lisää asiatietoa: Gable, S.L. & Gosnell, C.L. (2011). The positive side of close relationships. Teoksessa Sheldon, K.M., Kashdan, T.B. & Steger M.F. (toim), Designing positive psychology. Taking stock and mowing forwart. Oxford University Press.

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (IV)

Missä johtaja luuraa? Missä on esimiehen paikka? Jatkan tässä viimeisessä IV-osassa vielä yhdellä urheiluaiheisella kuvauksella.

Tähän haemme vauhtia oheisella vanhalla kuvalla. Se on otettu poikani pelivuosina Mikkelissä.

WP_20160216_001

Vuoden 2000 urheilutapahtuma

Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Muistatko kuuluneesi kaltaisteni joukkoon?
Oli alkamassa MM-tason jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin pronssisesta. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat.
Meitä harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta.
Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.

Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi.
Taistelu oli jännittävä, henkeä salpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös maamme laulun ajaksi. Kotona en sentään niin kirjaimellisesti tehnyt, mutta tiedän ja muistan 2-1 voitton synnyttäneen sellaistakin  kotikammareissa.
Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:

Teemu sanoi minulle, ´tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!`

Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme.
Tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä. Asiaan palasi opetusneuvos, rovasti Pertti Luumi eräässä radion aamuhartaudessa. Sekin, kuulemani hartauspuhe synnytti omalta osaltaan vahvistavan muistijäljen aivoilleni.

 
Miksikö muistan, aivan erityisellä tavalla nämä kaukalotapahtumat? Tiedän syyn. Valaisen asiaa toisella, kirjallisuuden, ja elokuvanakin nähdyllä esimerkillä.
Muistatko Sinä, kuka suomalainen sanoi:

Opetelkaa kävelemään oikein … Askeleen täytyy olla rento ja taloudellinen niin kuin sälleillä?

Aivan oikein: Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelahan se oli, joka näin neuvoi miehiään marssin rasitukset itse tietäen.

 
Kun olen alustanut esimiestyön ja johtajuuskysymyksistä eri yhteyksissä, minulta on joskus kysytty, että millaisen esimiehen alaisuuteen itse mieluiten liittyisit? Silloin olen kertonut juuri nuo kaksi edellä kuvaamaani tuokiokuvaa. Ajattelen nimittäin niin, että esimiehen tulisi olla joukkojensa keskellä, hänen tulee huomioida henkilöitä henkilökohtaisesti kasvoetäisyydeltä. Hän voi edellyttää jokaiselta taitojen mukaista suoritusta ja ratkaisevassa hetkessä myös niiden ylittämistä.

Moni johtaja ja esimies — eteenkin uudessa työroolissaan — kyselee omien luontaisten taipumustensa perään: pitäisikö sitä olla omassa roolissaan muodollinen ja kaiken jo suunnitelleen oloinen vai spontaanin inspiroiva? Viestintäareenojen suhteen pomon kysymys usein on: lähestynkö valmistelussa olevia asioita neukkarissa ja kuppilassa vai olisiko parempi jakaa ainoastaan kirjallisia dokkareita ja kenties tsättiviestejä?… Muun muassa tällaisia esimiehen ja johtajan toimintatyyliin liittyviä asioita minulla on Executive Coaching -toimeksiannoissa. Ei niistä tässä yhteydessä nyt enempää.

 

Vanrikki Koskelassa on jotakin esikuvallista.
Johtajan on johdettava. Omalla rauhallisella ja poukkoilemattomalla tavalla hän ymmärtää matkan rasitukset. Määränpää on tiedossa ja kompassineula osoittaa suunnan. Hän tietää enemmän kuin toiset, mutta turhan tärkeäksi hän ei heittäydy, varsinkaan suomalaisten miesten keskuudessa. Joukkojensa keskellä olevana johtajana hänen on kuitenkin oltava, sillä tavoin kypsä ja itsellinen, ettei  hän ”liimaudu” sakkiin. Hän osaa säädellä vastuullisesti erillisyyttään!

Kaukalosta kerättyä ja vänrikin viisautta – Otetaan ne käyttöön työssä 2016!
Niissä hyvissä työnjohtajissa, esimiehissä ja johtajissa, joita olen tavannut, olen löytävinäni jotakin samaa kuin Teemu-kapussa Pietarin pronssiottelussa ja Vänrikki Koskelan asenteessa. Tilanteet ovat tietenkin toiset, mutta sisäinen mielentila ja `toimintatatsi` ovat yhteisiä.
Tällaista johtajuutta me tarvitsemme. Se on parahinta tukea työelämään 2016 ´ylhäältä päin´!

Kun aivot ja sydän ovat linjassa jonkin asian saavuttamiseksi, ihmistä on aika vaikea pysäyttää… Mihin voisimmekaan päästä vuonna 2016? 

WP_20160217_002

 

Lue lisää tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä tästä uutukaisesta,  Sisu nimisestä teoksesta (2015). Kirjan tekijät S. Strömsholm, E. Lahti, L. Järvilehto, M. Kantanen ovat keränneet moni-ilmeisen aineiston, jossa kirjan sisukkaat ihmiset (eri elämanalueilta) kertovat oman sisutarinansa.

Ennen kirjan antiin perehtymistä voit eläytyä myös toisenlaiseen sisuun! Alla oleva, Fb:ssa vastaan tullut video saa minut miehenä nöyrän sanattomaksi. Samalla se alleviivaa sitä työelämän arvoa, joka toteutuu kotona 2016.

http://www.facebook.com/Thebabygang/videos/223602577983947/?video_source=pages_finch_trailer

P.S. Muistutan mahdollisuudestasi – jota toivon Sinun myös rohkeasti käyttävän: kerro alla olevalla kommentointilomakella ajatuksiasi, kun luit tämän viimeisen ja kenties aiemmatkin työelämämäämme luotaavat blogitekstini. Työ on monella tavalla yhteistä ja kokemuksena yhdistävää! Kiitos jo etukäteen.

WP_20160126_003