Tag Archive for: vuorovaikutusongelmat

RIITELE RAKENTAVASTI – SOVINTOON!

Riitele rakentavasti – Sovintoon! on kahden edellisen blogipäivityksen jatko- ja päätösosa.

Aloitusosassa oli kyse muun muassa erilaisista ristiriitojen ratkaisutavoista, viiden erilaisen mallin avulla. Riitele rakentavasti – mutta miten? löydät tästä.

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! kakkososa puolestaan loppui kysymykseen ”viimeinen pisara”. Blogijutun allegorisia peruspalikoita löydät tästä.

Riitele rakentavasti – Sovintoon! päätösosassa jatkan tunteista, tarkemmin sanoen niiden ”taakse katselemista”. Artikkelin lopussa nostan keskiöön miehen ja hänelle ymmärrettävien toiveiden esittämisen viisaalla tavalla. Käsitykseni mukaan toiveiden esittämistavalla on merkittävä ja selvä yhteys odotetun toiminnan aikaansaamisessa. 

TUNTEISTA MEIDÄT TUNNISTETAAN!

Tunteet ovat osa ihmisenä olemista ja vuorovaikutusta toisten kanssa, olivatpa ne sitten sävyltään myönteisiä tai kielteisiä. Me myös aistimme helposti nämä tunnesävyjen ääripäät, vaikkakin tosiasiallisesti ”moninainen on tunteiden kirjo”. Tämän moninaisuuden taustalta löytyy aina ns. perusteet, jotka esiintyvät universaaleina kaikissa kulttuureissa. Näitä ovat pelko, viha, inho, ilo ja hämmennys.

Tiedämme, että tunteet suuntaavat ihmisen ajatuksia ja toimintaa. Kaikilla meillä! Arjen hektisenä koetussa elämänmenossa niin kotona, työssä  kuin harrastuksissakin on toistuvasti sellaisia hetkiä, jolloin tarvitsemme tunteittemme säätelykykyä, ehkäpä totuttua taidokkaammin.

Jos emme ole riittävästi kosketuksessa tunteisiimme, emme ole kosketuksessa omaan itseemme. Ja näin se vaikeuttaa toimintaa toisten kanssa ja pakottaa meidät tekemään arvioita ja päätöksiä ilman täyttä ymmärrystä ajattelumme alkuperästä.

Mitä edellä ilmaistu tiivistys merkitsisi parisuhdetasolla itseni kannalta?

Lyhyesti otsikon hengessä: tunteista minutkin tunnistetaan! Kuohuttavat pettymyksen, ärtymyksen, suuttumuksen ja kiukun tunteet ovat vaivatta aistittavissa ja tunnistettavissa, ne tulevat läpi äänenpainoissa ja eleissä, sanoittakin.

Lisäksi kovin tavallista on, että saatan sanoa yhtä mutta tunteet viestivät toista. Tosiasiassa juuri jälkimmäinen jää voimaan. Yhteiselämässä kumppani ei siis ole tässä kohdassa helposti harhautettavissa.

Kun tiedämme asian näin olevan – eikö sinustakin? – olisi kaikkien osapuolten etu, jos pääsisimme näkemään tunteiden taakse. Edistyminen tunteiden säätelytaidoissakaan ei liene pahitteeksi.

Taskulamppua edelleen tarvitaan rakentavan riitelyn eräänä peruspalikkana, ja nimenomaisesti rakentavan riitelyn harjoittelussa.

Valoa tunnelissa!

 

MITÄ VIELÄ PIMENNOSSA – MISTÄ SE KENKÄ OIKEASTI PURISTAA?

Tutkimushavaintoina tiedämme, että aivojemme tunnemuisti nostaa sinne painettuja tunteita esiin nyt-hetken vuorovaikutustilanteissa. Paitsi monet työyhteisöjen myös parisuhteiden kärjistyneet kuohutilanteet sisältävät osapuoliltaan juuri näitä, ehkä vuosikymmentenkin tunnesaldoja.

Erimielisyyksistä keskustellessa on luontevaa puhua mielipiteistä ja ajatuksista. Taskulampun avulla on mahdollista valaista sanojenkin taakse. Mitä on vielä pimennossa? Millaisia tunteita kuohunnan ja kiukun alla on pimennossa?

Käytä taskulamppua nähdäksenne toimintaa tai kuultuja mielipiteitä syvemmälle, mielipiteiden alla vaikuttaviin tunteisiin.

Kun ymmärrämme sukeltaa päällimmäisten tunteiden alle, saamme ehkä yhteyden jo kauan sitten alas painettuihin tunteisiin. Erityisen tärkeää olisi tiedostaa myös se, jos vihan sävyt peittävät alleen muita tunteita. Nekin voivat olla asian käsittelyn kannalta todella tärkeitä.

Ammattilainen avittaa!

Millaisia tunteita koetun kuohunnan ja kiukun alla on pimennossa – tietääkö kumppanisi, tiedostatko itse? Tätä kysymysten kokonaisuutta käsittelemme myös parisuhdeterapiassa.

Ovatko ne esimerkiksi pelon sävyjä, kuten huolta tulevasta, pelkoa torjutuksi tulemisesta,
epävarmuutta tai turvattomuutta? Vai ovatko ne surun sävyisiä, kuten esimerkiksi:
yksinäisyys, kaipaus, suru tai voimattomuus? Tai kenties ne liittyvät arvottomuuden tunteeseen, nolouteen tai loukkaantumiseen? Syyllisyys ja häpeä ovat niin ikään varteenotettavat vaihtoehdot.

Asiakkaittensa silmissä luotettava pariterapeutti kykenee käsittelemään parien kokemusmaailmassa esiin nousevaa inhimillisesti ja oikeasuhtaisesti. Siinä tarvitaan ammatillista tietoa. Syvemmän kokemusmaailman kanssa työskentely vaatii kolmannelta osapuolelta riittävää praktiikkaa.

Kiusallisissa riidoissa hyvät ystävät voivat toki olla erityisen suuri apu ja tuki akuutin mylläkän liepeillä – sanoisin kuitenkin rajatusti! 

Olen pitkän työurani aikana toistuvan usein kuullut nämä sanat: ”Emme tahtoisi kuormittaa heitä liikaa ja toistuvasti”. Ystävillä on lisäksi rajoitteena tietynlainen imu ja houkutus ”ottaa puolia” jommankumman eduksi, koskapa kuvatut tunteet huomaamatta tarttuvat myös ystävä-kuulijaan. Ja kun näin tapahtuu, tarvittava ulkopuolisen neutraalisuus ja etäisyys helposti menetetään. Tällaisen tapahtuminen on sinänsä ymmärrettävän inhimillistä, todellisen tuen saamisen kannalta kuitenkin arveluttavaa.

Minulle reilun neljännesvuosisadan työkokemus on paljastanut erään tyypillisen ilmiön, jonka kertomista en kaihda tässäkään kohdassa. Nimittäin että, erityisesti meillä miehillä, tavallisilla matti meikäläisillä on suuria vaikeuksia huomata ja ymmärtää toiminnan takana olevien tunteiden viestiä.

Ja ajattelen jopa näin: kumppanin tunnemaailman varsinaisen viestin ymmärtäminen on enemmistölle meistä lähes mahdoton tehtävä, mikäli vaikkapa nalkuttavana kokemamme puoliso ei itse sitä osaa, uskalla tai kykene avata – niin ”että minäkin ymmärtäisin”.

Eikä tämä ymmärtäminen ole yhtään jalompaa toisin päin. Hakematta mieleeni tulee mies, joka kaiken aikaa vaikenee omista, käyttäytymistä ohjaavista tuntemuksistaan, ajatuksistaan ja toiveistaan. Tällöin ei ole tavatonta, jos nainen ”ajatustenlukijana” harhautuu yhtä lailla hämärään metsikköön.

Olethan Sinä tullut sekä tietoiseksi että myös kumppanillesi kertonut tämän ymmärrettävällä tavalla, mistä oikeasti ja syvimmältään kenkä puristaa!

TUNTEIDEN JAKAMINEN RIISUU ASEISTA!

Veitset sivuun!

Otsikon asia on todentunut parisuhdeterapian asiakkaiden kohdalla. Samanlaista aseista riisuntaa heidän on ollut mahdollista huomata kotonakin.

Ristiriidan käsittelyssä tapahtuu usein taitekohta, jos kumppanit jakavat toisilleen koettuun riitaan liittyviä syvempiä tunteita, usein tuskallisiakin. Tuskallisia siksi, että ne lähes poikkeuksetta liittyvät jollakin tavoin kertojan omaan haavoittuvuuteen. 

Jos ja kun näin aidosti tapahtuu, silloin ymmärrys itseä ja toista kohtaan selvästi syvenee. Puolisot näkevät, millaisia herkkiä tunteita ristiriitaan liittyy. Hyvässä tapauksessa kummankin reaktiot pehmenevät ja jalostuvat. Tällaisessa riidassa voittajia on, ei yksi vaan kaksi. Tässä onkin rakentavan riitelyn todellinen pihvi ja vielä maukas sellainen!

Kokemus nähdyksi tulemisesta sen saa aikaan”, näin ovat tottuneet asian tulkitsemaan ne parisuhdeasiantuntijat, jotka ovat perehtyneet vuorovaikutusdynamiikan tunnemaailmaan.

Vuorovaikutuksesta ja toimintalampun syttymisestä on kyse seuraavan kuvan jälkeisessä teemassa. 

 

ÄLYKKÄÄMMILLÄ ”SMART” PYYNNÖILLÄ HALUAMISET KÄYTÖKSEKSI!

 

Piikittelijä. Nalkuttaja. Nimittelijä. Saarnaaja Onko Sinua mielletty joksikin näistä?

Tai tunnustatko käyttäväsi jotakin tai jopa useampaa seuraavista ilmauksista: Et koskaan…!” ”Aina sinä…! tai Milloin oikein aiot… Tällaisten (toistuvina esiintyvien) syytösten takana piilee aina jonkinlainen pyyntö saada asioita, joissa esiintyy menneisyyteen liittyvää puutosta tai vajetta.

Tunnetutkijat näkevät syytösten alkujuuret ulottuvan lapsuuden kokemusmaailmaan: jäimme jo varhaisvuosinamme vaille jotakin kovasti kaipaamamme, kuten esimerkiksi riittävää hellyyttä, tunnustusta, suojaa, apua, itsenäisyyttä tai kiintymystä. Aiemmin tässä artikkelissa viittasin vuosikymmentenkin takaisiin tunnesaldoihin.

Puolisot voivat aikuisina olla kärkkäitä valittamaan ja kritisoimaan toisiaan, mutta he eivät silti kykene useinkaan ilmaisemaan positiivisesti ja tarkasti sitä, mitä todella tahtovat toisiltaan.

Mikäli haluat omalla kohdallasi edetä tässä asiassa, suosittelen Sinua miettimään pyyntöjesi taustalla olevaa sisäistä toivettasi, ja sen jälkeen muotoilemaan pyyntösi rakentavampaan muotoon.

Älykkäät pyynnöt näyttävät parhaiten tuottavan toivottua käyttäytymistä. Kun opit niitä käyttämään syyttelyn, nalkuttamisen, nimittelyn tai piikittelyn sijasta, huomaat samalla, että yleisluonteiset halut muuntuvat käytökseksi, joka auttaa täyttämään nuo tarpeet. Pyyntöihisi toisen on helpompaa vastata! Miehenkin.

Tiedän kokemuksesta niin miehenä kuin ammattini avaamana, että suomalaisen miehen on helpompi motivoitua ns. SMART -pyyntöjen äärellä.

Tässä kohdassa älykkäiden kysymysten / toiveiden yhteydessä käyttämäni SMART-lyhennys tulee englanninkielisistä sanoista (small, measurable, achievable, relevant ja time-limited).  

Kun Sinä nyt päätät viljellä aiempaa useammin näitä SMART-pyyntöjä, niiden tulee ilmetä vastaanottajallekin, 

pieninä, mitattavina, saavutettavissa olevina, olennaisina ja ajallisesti rajattuina.

Tehtävä (4):

Kun seuraavan kerran pyydät kumppaniltasi toiveesi mukaista toimintaa ja käytöstä, vastaa itsellesi ensin,

A) Miksi sen toiveen toteutuminen on Sinulle erityisen tarpeellista?

B) Onko toiveesi muotoiltu SMART:n mukaisena?

sekä

C) Kysy vielä kumppaniltasi, kuuleeko hän pyyntösi SMART-lyhenteen mukaisena?

Menestystä ”Riitele rakentavasti” -matkallenne!

—-

Suositeltavaa lisälukemistoa; TTT:n ”Riitele rakentavasti” -kolmen blogipäivityksen osalta:

Harville Hendrix – Helen LaKelly Hunt: Ansaitsen rakkauden. Opas kukoistavaan parisuhteeseen. Suomentanut Kia Kujala. Viisas Elämä, 2020. Olen itse hankkinut tämän kirjan monille vihkipareille. Opas on monipuolinen ja ajatustyöhön kutsuva. Se sisältää runsaasti yksilö- ja parisuhdetehtäviä. Kuvallisena kirjaan tästä.

Tunnemuistista ja sen synnystä, kansantajuisesti, klikkaamalla tästä.

Sieltä myös Saara Norrin aiheen mukaiseen väitöskirjaan.

Varteenotettavana uutuuskirjana Leonard Mlodinow: Kuinka tunteet muovaavat ajatteluamme (2023). Alkuperäisteos: Emotional — How Feelings Shape Our Thinking
Suomentaja: Kaisa Koskela.
Kirjaesittelyyn
tästä.

Parisuhde-elämän ja erityisesti riitelyyn liittyvää käyttökelpoista lisälukemistoa löydät Yksissä-hankkeen aineistosta (2020). Se on Parisuhdekeskus Kataja ry:n ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun moniulotteinen yhteishanke, jonne tästä.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) YouTube-videoissa (10) sivutaan tämän blogikirjoituksen tematiikka eri tavoin. Suositeltavin, Suhdesovittelu löytyy klikkauksella tästä. Sovitteluun liittyvä teemakirjoitus puolestaan tästä.

Blogitekstissä käytettyjä kuvia:

Artikkelikuva, lähde: pexels-agafonova-photo-5959583

Pixapay, ks. https://pixapay.com/fi

Pexels-kuvapankki; ks. https://www.pexels.com/fi-fi/hae/ilmainen%20kuvapankki/

Timo Juutinen (mediakirjasto)

RIITELE RAKENTAVASTI – Peruspalikat käyttöön!

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! on saumatonta jatkoa edelliselle blogikirjoitukselle. Aiemman otsikkona oli Riitele rakentavasti – mutta miten?

Ryyditän molempia juttuja muutamalla tehtävällä. Kannustan niiden avulla vuorovaikutustilanteiden omakohtaiseen arviointiin ja keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa.

Kurkkaa vielä, mitä olivat ne tyypilliset viisi ristiriitojen ratkaisutapaa, jotka kuvasin aiemmin. Ja vastaa omalla tavallasi siellä esittämääni tehtävään nro 2. Löydät suoralinkillä, tästä.

Seuraavassa kuvataan muutama peruspalikka otettavaksi käyttöön, kun mietit sitä, miten voisitte yhdessä onnistua parisuhteen ristiriitatilanteissa, jupakoissa ja riitelytaidoissa aiemmin koettua paremmin.

Kohtuullisena tavoitteena voinemme pitää sitä, että riidasta tulisi aina jäädä jokin parempi ymmärrys toista kohtaan, ja että se avaa silmät jollekin kehitettävälle seikalle kommunikointitavassanne.

Palikat

Paketoin vinkkini lähteä muutoksen ja rakentamisen tielle allegoriseen kuvaukseen. Allegorialla tässä tarkoitetaan vertauskuvallista esitystapaa, jossa alkuperäinen ja monimutkaisempi käsite tai idea korvataan toisella, ehkäpä paremmin lukijan mieleen jäävällä symbolilla. Näin menettelen, sillä tahdon luottaa lukijan omakohtaiseen arviointikykyyn. Voit soveltaa ihka omaan pari- ja perhekohtaiseen todellisuuteesi tässä ja nyt.

JÄITÄ HATTUUN PILLILLÄ!

Riiteleminen parisuhteessa on taitolaji ja monelle varsin vaikeaa. Tilannetietoisuus ja sen mukaan toimiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Riidoissa tunteet pulpahtavat pintaan ja ne myös tarttuvat osapuolesta toiseen. Jos toinen teistä meuhkaa yltiöpäisesti ja kiihkeän kuuluvasti, kohta huomataan, että tunteet tarttuvat nopeasti. Ne myös helposti ottavat ylivallan. 

Kiihtyneenä ihminen yleensä sanoo ja toimii epäjärkevästi.

Syntyy hyökkäyksen ja puolustuksen kehä, jossa kumpikaan ei kykene enää oikeasti kuuntelemaan toista. Huutaminen harvoin tuottaa hyvää. Väsyneenä kaikki tuntuu raskaammalta.

Tällöin on tärkeä jommankumman rauhoittaa ja tasapainottaa hallitsematonta tunnetilaa. Aivan kuin pallopeleissä pillin perusteltu käyttö toimii. Ottakaa aikalisä.

Jatkakaa myöhemmin, vasta kun molemmat osapuolet ovat rauhoittuneet, ja järjen ääni taas toimii.

Aikalisä on parikohtainen työkalu, jota jotkut ovat yhteisellä sopimuksella harjoitelleet käyttämään erityisen onnistuneesti. Joskus pillin ja aikalisän käytön voi pukea molempien hyväksymiksi sanoiksi, kuten esimerkiksi ”syön ensin”, ”käyn kävelyllä”, ”anna minun selkiyttää ajatuksia ensin – palataan asiaan sen jälkeen!

Merkittävää on, että molemmat ymmärtävät näiden ilmausten idean.

Muistutan kuitenkin. Aikalisän jälkeisestä palaamisesta on syytä ottaa yhdessä vastuu, jottei tilanteeseen liittynyt varsinainen asiaa tule lakaistuksi maton alle. Välttämisestä, eräänä kodin perintönä imetystä ratkaisumallista oli puhetta edellisessä Timon Työnohjaus ja Terapian bloggauksessa.

OMAT JA YHTEISET AVAIMET!

Tahtoa rakentaa parisuhteen parempaa huomista, sitähän Sinulta löytyy, eikös juu?

Olennaista on lähteä vaikuttamaan omaan tapaan toimia, vaikka suuri houkutus olisi ”nähdä rikka toisen silmässä kuin malka omassa silmässä”, kuten kuuluisassa sananparressa asia ilmaistaan, vrt. Raamatun Luuk. 6:41-42

Pyrkimys toisen muuttamiseen tämän virheistä käsin ei kannata, se ei vaan onnistu. Tällainen aktiviteetti on jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Siihen on syynsä, mutta tämän seikan pohdinnan sivuutamme tällä kertaa.

Sen sijaan, jos tunnet ja tunnustat omat puutteesi ja vajeesi vuorovaikutustyylissäsi, ja samalla objektiivisesti miellät toisessa osapuolessa olevat mahdollisuudet oman kasvun ja kehittymisesi peilinä ja tukena, olet oikealla tiellä. Sellaisille pyrkimyksille on syytä nostaa peukku ylös.

Kutsutelkaa toisenne yhteisiin talkoisiin! Yhdessä te parina voitte ratkaista riitatilanteita rakentavalla tavalla.

Tietoisen harjoittelun avulla edistytte mahdollisista taka-askelista huolimatta. Onnistuneesti koettu konflikti kartuttaa tätä todellisuutta. Yhteinen ylävitonen jokaiselle korvaavalle kokemukselle! 

 

Yhteistyö yhdistää!

 

Tehtävä (3): Mieti seuraavia kolmea kysymystä ensin yksin. Tiivistä näkemyksesi muutamalla avainsanalla

  1. Mitä hyvää näet omassa tavassasi ratkaista ristiriitoja?
  2. Mitä hyvää näet (seurustelu-, avo- tai aviosuhteen) kumppanisi tavassa ratkaista ristiriitoja?
  3. Mihin suuntaan ristiriitojen ratkaisijana toivot voivasi kehittyä, yhdessä toisen kanssa?

Kerro huomioistasi toiselle ja pyydä saada kuulla myös hänen arvionsa asiassa. Kyse on yhteiselämästänne tässä ja nyt.

Nostona voisimme todeta…

Rakentava riitely on ennen kaikkea sitä, miten puhun toiselle, mitä sanoja käytän, millä sävyllä puhun ja onko siinä mukana toisen kunnioittamista.

Taidokas riitelijä puhuu itsestä käsin, kokemuksellista minä-puhetta, ei tulkitse toista eikä heti keskeytä sinä-puheella, toisin sanoen malttaa kuunnella kumppania ja keskittyä siihen, mitä hän tässä samassa tilanteessa sanoo.

Tarpeeksi hyvällä itsetunnolla varustetulle riitelijälle anteeksipyytäminen ei ole häpeällistä, silloin kun puhutaan onnistuneista riitatilanteista.

Taskulampulla kohdevaloa!

 

TÄRKEÄ TASKULAPPU!

Ihmissuhteissa yleensä, ja varsinkin kotona riidat syntyvät hyvin pienistä asioista. Kun tilannetta katsoo tarkemmin, usein riitaudumme siksi, että toiselle osapuolista on syntynyt kokemus ”ettei minua ymmärretä”. Pinna palaa ja se näkyy, tavalla tai toisella. Tässä hetkessä henkilöiden kokemukselliset ääripäät kuvataan usein sanoilla, ylikuumeneminen tai jäätyminen.

Suuntautumisen varsinaiset alkujuuret ovat syvemmällä. Ne liittyvät tässäkin menneisyyteen, lähes poikkeuksetta aina lapsuuden perhekokemuksiin tärkeistä aikuisista; millainen oli heidän tapansa kohdata erimielisyyttä ja ratkaista arjen kiistakysymyksiä.

Luonnollisesti on muitakin ihmissuhdekokemuksia kuin perhetaustassa eletyt. Erään Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakasparin kanssa ”toistuvien riitojen ja toisaalta onnellisuuden -polku” nykyhetkessä hahmottui ”täyttyneiden ja/tai täyttymättömien odotusten” näkökulmana. Lapsena. Aikuisena. Nykyisessä suhteessa.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

 

Tämä on meillä aivan normaalia” ilmaukset kuulen sekä historian että nykytodellisuuden ilmauksina. Vastaanotollani hekin sanovat kaipaavansa rauhan ajan lisääntymistä nykyiseen parisuhde-elämäänsä.

Runsas riitely lapsuudenperheessä on saattanut vaikuttaa myös siten, että olet tottunut riitoihin, huutamiseen ja siihen, että kaikki on taas kunnossa, kunhan jossakin vaiheessa jotenkin pyydetään anteeksi.

Kumppanisi sen sijaan on saattanut saada lapsuudenkodistaan aivan toisenlaisen mallin. Hän saattaa kokea herkän tulistumisesi, ei ainoastaan hämmentäväksi vaan myös vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi ja pelottavaksikin.

Huomaamme, että sisäistyneet kokemukset tuttuudesta ovat keskenään poikkeavat: toinen herkästi ylikuumenee, samalla toinen tuntee kylmiä vilun ja pelon väristyksiä.

Edellinen oli vain esimerkki mahdollisesta parisuhteen asetelmasta. On tietysti muitakin kombinaatioita.

Ammatilliset havainnot kielivät siitä, että riitojen määrällä ja rajuudella arvioiden kaikista riitaisimmissa asetelmissa molemmat osapuolet ovat erityisen impulssiherkkiä ja usein kumpikin kasvaneet kodissa, jossa aikuisten välinen riitely oli ollut arkipäivää. Toistuvat riidat kietoutuivat aikuisten keskinäiseen valtataisteluun. 

Riippumatta siitä, millaisen riitelyn mallin olet oppinut, riitelyn tavastasi kannattaa olla tietoinen!

Valaise lampulla sekä opittua malliasi että nykyhetkeä. Voit muuttaa omaa käytöstäsi, kun tunnistat, miten olet ”mallitettu”, ja miten olet tottunut toimimaan niin kuin toimit.

Nyt kysyt, miten sitten valaista nykyhetkeä ja siis sitä ”ettei minua ymmärretä” tässä ja nyt.

Kun vastaan tähän, tahtoisin ensin kuulla, oletko ns. ”viimeisen pisaran” -tyyppi.

Onko Sinulla taipumus kasata arjen pikkupettymyksiä itseesi ilmaisematta niitä tapahtumahetkellä?

Toisin sanoen, huomaatko kerääväsi päivän tai viikon aikana pieniä kiukun poikasia, jotka sinänsä ovat viattomia, mutta sitten kun ”kuppi” tulee täyteen, niin suuttumus leimahtaa yli äyräiden jonkun aivan pienen asian ollessa se viimeinen pisara.

VALAISE TUNTEMUKSIASI AJOISSA!

Suositeltavaa olisi opetella arjessa ottamaan harmituksia ja pettymyksiä puheeksi ajallaan, näin vähentäisimme paitsi ”viimeisen pisaran” ylilyöntejä myös ylikuumenemisen tai kylmenemisen riskiä itse ristiriitatilanteessa. Tämä ei tarkoita, että joka asiasta pitäisi ärähtää, vaan pikemminkin kertoa puolisolle, millaiset nimenomaiset asiat saavat itsessä ärtymystä aikaan.

 

Tämä blogikirjoitus ”Riitetele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön!” jatkuu seuraavassa päivityksessä. Löydät tämän päätösosan ”Riitele rakentavasti – sovintoon!” Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogiosastossa. Suoralinkillä  tästä.

Palataan!

————–

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).

 

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa III)

TYÖELÄMÄ JA KOKEMUKSIA TYÖKOKOUKSESSA

KOKOUSTILANNE JA YKSILÖIDEN KOKEMUKSIA HEIJASTUKSINEEN

 

MILLAISTA VIESTINTÄÄ?

Tämä esimerkkikuvaus tapahtui Vipu Nakkilan työkokouksessa 15.9.2020. Kokous pystyttiin tällä kertaa toteuttamaan kasvotusten isossa työtilassa.

Läsnä oli koko vakituinen henkilöstö, paitsi Controller-Liliana ja logistiikkavastaava Onerva. Edellinen oli parhaillaan kuukauden työtapaturmalomallaan, jälkimmäinen puolestaan ylityövapailla. Toimitusjohtajalla oli samanaikaisesti toinen tärkeä verkkoneuvottelu.

Tämän työkokouksen puheenjohtajana toimii esimies Ville, josta kirjoitin edellisessä osassa. Hänestä linkillä tästä.

Mainitun päivän työkokouksessa operatiivinen esimies Ville ilmoittaa kuudelle paikalla olleelle tiukkasävyisesti ja arkailematta:

Olen todella pettynyt projektin aikataulun viivästymiseen… Hyvät herrat ja rouvat, olisin minä nyt odottanut koronan avittavan teitä. Aikaa olisi ollut. Mihin se on oikein huvennut. Ei hyvät hetket. Perkele – sanon minä.  Anteeksi! Mutta mikä tässä maksaa?… Onko tavoitetasossa jotakin epäselvää…

 

MILLAISIN VAIKUTUKSIN?

Mitä tiedämme kuulolla olleista? Mitä Ville-esimiehen avautuminen sai aikaiseksi?

Tiedän luvanvaraisena kertoa kolmen henkilön, Seijan, Jaken ja Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa tuntemuksista. He kuvasivat minulle henkilökohtaisia sydänääniään ja syntyneitä reaktioita tässä työkokouksessa.

 

Aloitan luettelon viimeisestä, Juliuksesta. Hän kertoi, kuinka sydän alkoi tykyttää ja kädet kostua. Julius katseli ympärilleen, sanooko kukaan mitään… Hän mietti, ketä sanoja halusi epäsuorasti muistuttaa. Olisiko juuri hänen pitänyt perua futiskentän iltamenoja ja poikien harkoissa olemisia, vaikka vasta nyt, pitkän koronatauon jälkeen sallittiin paluu harrastuksen pariin…?

Sitten Julius suoristi selkänsä ja sanoi: ”Minkäs teet, kun projektin aikataulu oli tiukka… Sehän oli laadittu toisten toimesta… En ole aikaikkunaan vaikuttanut, en kanna seurauksiakaan. Ainakaan siitä. Tein mitä tehtävissä oli.”

Kun Julius sai tämän sanottua, ja vieläpä aivan kiihkottoman asiallisesti, olo miehen rintakehässä ja käsissä helpotti. Hiukan karvas maku kokouksesta kuitenkin jäi.

Mitä tiedän kertoa Seijan reaktioista? Hän tuntee olevansa paniikissa, mutta miksikö?

Seija muistaa, kuinka esimies oli pari kertaa aiemminkin muistuttanut tämän liian pikkutarkasta ja siksi ehkä hitaasta toiminnasta.

Esimiehen tiukkasävyinen tilitys sai Seijassa välittömiä fysiologisia tuntemuksia – kokijan omin sanoin ”kurkkua kuristi, sydän alkoi hakata ja huimata”. Koska Seija tulkitsi esimiehen syyttävän juuri häntä, hän oikopäätä ehätti ilmoittamaan, ”kyllä minä voin tehdä ylitöitä, vaikka koko ensi viikonlopun”.

Toimin taannoin tämän operatiivisen tiimin työnohjaajana. Tulin aika varhain tietoiseksi siitä, kuinka Seija oli omaksunut tavan venyttää työpäiviään perheensä aikataulujen kustannuksella.

Miten työkokouksen kolmas henkilö, Jake suhtautui kuulemaansa ja näkemäänsä? Tyylilleen uskollisena! Sanoisin. Hän oli tässäkin palaverissa hiljainen ja toisten puheenvuoroille nyökyttävä, joskaan ilmiasu ei kerro koko totuutta.

Itse hän kyllä tunnistaa olevansa jännittynyt. Jalkojen lihakset, jotka ovat pöydän alla, ilmentävät sitä omalla rauhattomuudellaan.

Jaakko eli ”Jake” on kertonut minulle, sparraajalleen, kuinka hän useastikin projektien aikana oli herännyt keskellä yötä hikisenä ja ahdistuneena. ”Projektien jotkut työtilanteet palautuvat mieleen unien kautta tai muutoin… ja sitten kun ei pääse takaisin uneen sitä vatkaa vain tulevia seuraavien päivien yhteistapaamisia”, Jake kuvaa.

Niin kävi tälläkin kerralla: Villen tiukka ilme jäi mieleen. Lisäksi Jakea vaivasi ja harmitti, kun hän ei kyennyt sanomaan mitään omakohtaista. Miehen muistikuviin palautui tämän oma taannoinen tilanne, kun ”firman avainpelaaja” jollaisena häntä kutsuttiin, väsyi tiukkatahtisen ja pitkäkestoisen työputken seurauksena. Keskivaikea masennus oli tuolloin Jaken työterveyslääkärin diagnoosi työuupumuksen lopputulemasta.

Olisiko hänen sittenkin pitänyt nyt tässä kokouksessa reagoida esimiehen ripitykseen? Ja miten, sitä hän myöhemmin pohti. Edeskö vain niin, että hän sanoisi: todelliset henkiset voimavarat työelämässä ovat vähissä  – hänelläkin! – koronarajoitteiden seurauksena. Tämä henkilökohtainen info jäi jälleen kerran ainoastaan Jaken pään sisälle, eikä se tullut tiedoksi toisille.

 

TYÖKOKOUKSEN JÄLKEEN

Me työikäiset tiedämme kokemuksesta, että nykyinen työelämä on vaativaa ja stressiherkkää.

Kun työstressi liittyy suoritustilanteisiin liittyviin vaatimuksiin, me suhtaudumme siihen yksilöinä eri tavoin. Myös henkinen palautuminen on yksilökohtaista.

Kun mietimme, miten työkokouksen kolme kuvaamaani henkilöä selviytyvät ja palautuvat kokemastaan, arvelen, tai tässä tapauksessa oikeammin tiedänkin seuraavaa.

Juliuksella on kohtuullisen hyvä hallinnan tunne ja itsetuntemus. Hän pystyy ajattelemaan kokouksessa kohtaamasta salamoinnista selkeästi. Tämän esille otetun projektin suhteen hän kykenee arvioimaan kokonaisuutta ja omaa osuuttaan siinä. Ja kun Julius vielä illalla futiskentän laidalla tapasi luotettavan kaverin, jolle pystyi purkamaan työpainettaan ja osaksi kokemaansa, hän henkisesti irtautuu tapahtuneesta. Miehen vireystila on seuraavana päivänä kokousta edeltäneellä tasolla.

Minusta seuraava kuvatallenne ilmaisee jotakin siitä, mitä liittäisin Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -todellisuuteen kokouksen jälkeen. Oletko samoilla linjoilla?

Monessa mielessä totta – Sinustakin?

Seijalla ja Jakella kokouksen jälkeinen aika oli toisenlaista. Molemmilla kokouksen synnyttämästä stressistä palautuminen kestää pitempään. Kummankin on vaikea irrottautua niistä ajatuksista, joiden avulla he yrittävät puolustautua virittynyttä turvattomuuden tunnetta vastaan.

Seija ei puhu työasiasta kotonaan eikä kehtaa kertoa tuntemuksistaan ystävillekään. Huolestuvat suotta henkilön työelämästä! Tämä menettelytapa tosin vain vahvistaa sitä Seijan olotilaa, jossa hän askaroi itsekseen riittämättömyydentunteensa kanssa. Se taas puolestaan edelleen ylläpitää ahdistusta ja kehon jännittyneisyyttä. Kiusallinen kierre jatkuu. Tämän seurauksena työsuoritukset työpaikalla eivät kenties  jatkossakaan parane, keskittymisen osalta.

Perheenäitinä ylitöiden tekeminen on Seijalle kovin vastenmielistä. ”Lisäliksa” ei herätä intohimoja. Kun muutakaan ulospääsyä paniikkitilastaan ei itse keksi, hän ilmoittautuu seitsemän päivän työviikkoon. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Seija uhraa itsensä ja perheensä työn alttarille. Arvoristiriidastaan hän ei pääse. Jännittyneisyys ei helpota. Tämän kaiken tulin tietämään.

Olisiko seuraava kuva osuva, kun ajattelemme Seijaa työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -kuvauksessa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa? Mutta sopisiko se myös Jaken kuvaukseen? 

K? vai N?

K? vai N?

 Jaakko ”Jake”, kuten tiedettyä, on hänkin Seijan tavoin tunnollinen tekijä, yritysjohdon arvostama työmyyrä.

Avainpelaaja – mutta myös näillä seuraavilla reunahuomioilla.

Jakke käyttää runsaasti työ- ja siviiliaikaansa sen arvioimiseen, mitä toiset ajattelevat hänestä työntekijänä ja ihmisenä.  Tämä sisäinen virittyneisyys saa hänet kiinnittämään huomionsa toisten ilmeisiin ja eleisiin sanojen ohella. Kohtuuttomasti. Ja koska Jakellakaan ei ole lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joille voisi peilata kokemaansa, hän helposti harhautuu näkemään itsessään enemmän negatiivisiä kuin postiivisia ominaisuuksia.

Jakke jatkaa oman lapsuuden kasvuperheessä vallinnutta ihannetta: on hyvä olla vaatimaton, ettei ylpisty. Vipu Nakkilan työtehtävissä tämä näkyy siinä, että Jakke ei juuri koskaan ilmaise osaamisensa ja onnistumisensa iloa. Päinvastoin, kun jokin projektin osa ei `mene putkeen` hän sivuuttamalla kokonaisuuden saattaa syyttää ja piiskata itseään.

Tässä mielessä valaisevaa oli minunkin olla tiimitilanteissa, joissa kun toiset kuvasivat Jaken onnistuneen mainiosti, hän itse puolestaan painotti sattumaa, suotuisia olosuhteita tai ”tämän kertaista hyvää onnea”.

Mitä yhteistä näemme Seijassa ja Jakessa?

Seija ja Jakke – molemmat tekevät työtään henkisesti ”harmaalla aluella”. Oletko kanssani samaa mieltä?

Pitemmän päälle molempien ammattilaisten työkyky on vahvasti uhattuna. Molemmilla työenergia ehtyy, koska palautuminen työpäivästä jää toistuvan puutteelliseksi. On vain ajan kysymys, kun ammatillinen uudistuminen ja taitojen päivitys eivät enään kiinnosta entiseen tapaan. Kestoväsymys ja kyynistyminen ottavat niskalenkin yrityksen ahkerina, tarkoina ja luotettavina pidetyistä osaajista.

Tällaiseen päätelmään tuli myös Vipu Nakkilan yritysjohtaja. Hän arvioi olemassa olevan henkilöstön ammatillisen substanssin niin korkealle, että ”ketään heistä ei ole viisasta menettää”. Kuulin nämä toimitusjohtajan sanat painokkaina ja päättäväisinä. Seuraava fototallenne alleviivaa sekä asiaa kuin myös henkilöä, jollaisena opin hänet tuntemaan.

MITÄ NEUVOKSI?

MITEN SINÄ ETENISIT?

Esitän Sinulle nämä otsikon kysymykset. Asemasta ja työroolistasi käsin, etsi ja viitoita hyvää tulevaisuutta! Toimitpa itse tällä hetkellä johto- tai esimiestehtävissä tai sitten eläydyit työkokouksen osallistujan asemaan.

Tämän kolmiosaisen blogikirjoituksen otsikkona on ollut Salamointia ja sydänääniä. Siinä sukellettiin taanoiseen ”Vipu Nakkilan” yrityksessä koettuihin ilmiöhin. Yrityksen nimi oli keksitty, mutta kuvatut henkilöt, ilmiot ja yristyskuvaus todellisia.

Jotta arkisessa työelämässämme ei kävisi kuten oli pupun kohtalo aloitusosassa, viitoita mielessäsi niitä polkuja ja toimenpiteitä, joilla suotuisat sydänäänet turvataan Sinun työyhteisössäsi eri toimijoiden kohdalla.

Ole vastuullinen omasta tilastasi! Ja jos jokin seikka työelämässä ja -työkokouksessa jurppii, olethan päättäväinen pandemia-aikanakin. Asioihin voi vaikuttaa. Työhyvinvointia tulee vaalia.

Tässä tuntemassani työyhteisössä asiantilaan aikoinaan puututtiin. Yrityksessä tehtiin pitkälle kantavia tukitoimia. Bisneksen suotuisat vuodet jatkuivat.

Toimitusjohtajan kirjoittamin sanoin:

Meillä ei ihmistä kone korvaa…teimme toimintatulosta tukevia valintoja, kun tartuimme pitempiaikaisiin sparrauksiin… nyt tarjoamme tämän mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle tehtävästä riippumatta… henkinen hyvinvointi ja työssä jaksaminen eivät ole enää vain fraaseja. Tätäkin aluetta tarkastellaan tällä hetkellä jokaisen uuden toimeksiantoprojektin kohdalla, niin valmistelu-, toteutus- ja luovutusvaiheessa… mutta tarvitsemme jatkossakin systeemin ulkopuolista ´hengityskoneistoa´, teitä alanne osaajia.

”Liäkitystä” ensi tilaan! >>> Teemavideo (Pythagoraan maljasta)

Jos toivot lisälukemistoa, ehdotan suosituksin tätä erityisen tuoretta (2020) ilmestynyttä kuvan kirjaa. —-

Tämän blogikirjoituksen kuvalähteinä:

Kuvapankki Pixabay (1,2) ja Timo Juutinen (3-6).

 

 

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 apua & tukea (Osa II)

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 APUA JA TUKEA PARISUHTEESEEN

(Osa II)

Parisuhdepointtien laajennusta 

Oletko lukenut Parisuhde-elämä 2020 Apua ja tukea -kirjoitussarjan aiemmat tekstit? Mikäli et vielä, kehotan hakemaan vauhtia aiemmista. Sillä johdannossa kerroin sekä saamastani kirjoittamisen sysäyksestä että sisällöstä. Ja nyt esillä oleva on puolestaan jatkoa Osa I:lle, jossa keskityttiin yksilön aiemman kokemushistorian merkitykseen nykyhetkessä. Matkalla tulevaisuuteen.

KIRJASTA LISÄÄ!

Meidän elämänpolkumme ovat yksilöllisiä ja monenlaisia, kuten hyvin tiedämme. Siksi en lainkaan ole yllättynyt, jos lukijasta tuntuu tähän mennessä kuvattu kovin suppealta ja pelkistetyltä, varsinkin kun sitä peilaa oman ainutkertaisen todellisuutensa kanssa. ”Mennyt todellisuus kiinnostaa, ja tahtoisi lukea lisää”.

Tällöin suosittelen erästä kotimaista kirjaa, Marianna Stolbow Vanhempieni kaltainen.

Marianna Stolbow haastatteli kirjaansa varten 50 aikuista suomalaista, jotka kertoivat lähipiirinsä parisuhteista. He muistelevat elävällä tavalla sitä, mitä he – aikanaan lapsen silmin ja korvin – havaitsivat aikuisten välisestä rakkaudesta ja vuorovaikutusmalleista, toisaalta peloista ja vihanpurkutavoista.

Sinun on hyvä tietää, että haastatteluun valikoituneet henkilöt eivät edusta millään tavoin erikoistapauksia, ei erityisen hankalia lapsuusmuistoja tai muuta erikoismateriaalia. Heitä yhdistää vain halu pysähtyä pohtimaan vanhempiensa parisuhde-elämää sekä omaa käytöstään nykyisissä aikuisrakkaussuhteissaan.

Emme luo maailmaamme tyhjästä, vaan meillä on menneisyys ja vastuu tulevaisuudesta”. Lapsemme jatkavat tarinaamme sukupolvien ketjussa.

Vanhempieni kaltainen, kertoo siitä, millaisia malleja vanhemmat huomaamattaan antavat perinnöksi lapsilleen: Näin riidellään. Näin puhutaan puolisolle. Näin puolisosta puhutaan muille. Näitä tunteita saa näyttää ja näitä ei.

Teos avaa lukijalleen ihailtavasti ikkunoita elämän moninaisuuteen. Uskon sen antavan uusia näkökulmia ja työkaluja ymmärtää omaa käytöstä nykyhetkessä. Kirja valaisee lukijalleen tietä toisin tekemiselle; etenkin tilanteissa, joissa kodin henkinen perintö tuntuu ohjailevan toistamaan nykyisissä rakkaussuhteissa joitakin historiaan liittyviä kielteisiä kokemuksia ja vuorovaikutuskuvioita. Suosittelen lämpimästi.

SIVUAVISTA AIHEISTA LISÄÄ!

Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nettisivuilla on useita nyt keskiössä olevaa aihetta sivuavia artikkeleita. Löydät halutessasi lisää laajennusta ja lisälukemista. Voit vierailla nyt tai myöhemmin ja ehkä kokea tarpeellisia oivalluksia esim. seuraavien parisuhdeteemojen parissa. Oheistan tähän sellaisia, joissa Google Analytics raporttien mukaan vieraillaan päivittäin. Klikkauksella eteenpäin:

Parisuhteen viestinnästä

Kommunikaatio parisuhteessa

Erilaisuus parisuhteessa

Puhumattomuus parisuhteessa

Läheisyyden puute parisuhteessa

Uskottomuudesta

Toimivan perhe-elämän puolesta Mikkelissä

Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu (sis. VIDEO)

 

APUA PARISUHTEESEEN 2020 – PARISUHDETERAPIAA KASVOTUSTEN!

Palatkaamme vielä aiemmin esillä olleeseen kuvaan, piirrokseen historian kulkeutumisesta nykyiseen parisuhde-elämään.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

Tämän blogikirjoituksen lukijana saatat kaivata konkreettista apua ja tukea nykyiseen parisuhteeseen. Ehkäpä elämäntilanteesi juuri nyt on sillä tavoin haasteellinen ja tukala, että tässä luetun äärellä syntyy tunne: paljon puhetta, mutta vähän villoja!

Kaipaat konkreettisempaa, kasvotusten tapahtuvaa lisäymmärrystä, esimerkiksi kuvan kaltaisesta syystä, jatkuvien riitojen tähden. Tai sitten lähisuhteessasi on puhjennut yksi kamalan kova riita pitkän vaikenemisen ja puhumattomuuden jälkeen. Kasvotusten tapahtuva parisuhdeterapia on varteenotettava vaihtoehto avun tarpeessa.

Mikäli parisuhteeseen alkaa muodostua sellaista ”painetta”, joka ilmenee riitoina, ja joiden käsittely kahdestaan on vaikeaa, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Yksin ei kannata jäädä taistelemaan, tai sitten ajatella toiveikkaana ”antaa ajan kulua, kyllä se sitten aikanaan…”

Arvostettu amerikkalaistutkija ja pariterapiamenetelmien kehittäjä John M. Gottman on useasti huomauttanut, että avioparien riidoista kaksi kolmesta ovat ratkaisemattomia.

Työkokemuksestani Hämeessä ja Mikkelissä tiedän, että kohtaamattomat asiat eivät katoa. Erilaisissa parisuhde-elämän kriiseissä tämän selvimmin havaitsen. Aikaa myöten kaikki käsittelemätön vain syvenee ja kasvaa. Pariterapeuttiset havainnot ovat yksiselitteisiä. Tiedetään, että aivan itsestään positiivinen tunneilmasto kodissa ei valtaa alaa negatiivisten kokemusten kehässä.

Tulin maininneeksi tuon viittauksen parisuhdekriiseihin. Menemättä niihin tällä kertaa sen enempää, tahdon kuitenkin muistuttaa lukijaa, että kriisi ei merkitse epäonnistumista.

Emme voi niin suoraviivaisesti ajatella, että nykyinen parisuhde on vain huono tai pilalla, jos se kriisiytyy. Asia on pikemminkin näin: kriisi on ´tarpeellinen´, jotta suhteeseen sisältyvä dynamiikka tulee näkyväksi ja muutos parempaan mahdollistuu. Ilmaukset käännekohta tai läpikulkupaikka eräinä kriisimääritelminä kielivät tästä näköalasta. Ehkä myöhemmin vielä palaamme näihin näköaloihin.

Ole aikuisen vastuullinen. Tunne itsesi ja kanna oma vastuusi suhteen toimimisesta. Oman menneisyyden tiedostaminen ja käsittely lisää taatusti ymmärrystäsi nykyhetken toiminnassa ja ratkaisuissa. Se on vastuunottamista omasta hyvinvoinnista.

Kriisiapua parisuhde-elämään on tarjolla, täällä Mikkelissäkin etsivä löytää. 

On minun hetkeni...

Otollisella ajalla… Mihin aika kutsuu?

LOPUKSI!

Tämän blogikirjoituksen syntyyn vaikutti ratkaisevasti aviopari, joilla sanojensa mukaan ”menee tällä hetkellä hyvin”. Reilu vuosikymmen aiemmin yhteinen tilannekuva oli heillä tyystin toinen….

Olin heihin puhelinyhteydessä helmikuussa 2020. Keskustelimme erilaisista avun ja tuen tavoista ja lähteistä. Parisuhdeterapiasta ja sen erilaisista toimivista menetelmistä. Jälleen (ilokseni) vähän yllätyin. He puhuivat muun muassa ”musiikin mahdista”, heitä lainatakseni. Olin kuuleman mukaan antanut jonkun tai useamman biiseihin liittyvän kotitehtävän.

Tuolloin esillä olleita yksittäisiä kappaleita emme kyenneet muistamaan. Kuulin kuitenkin, kuinka silloin asumuseron aikana toinen heistä ”eläytyi musaan aivan eri tavoin kuin aiemmin ennen välirikkoa”. ”Sitä kuunteli rakkauslaulujakin vähän niin, että onko sitä sitoutunut tähän nykyiseen kumppaniin”… ”Mitä sitä itse sen eteen aikuisen oikeasti tekee”…

Olin tämän menneen ohella kiinnostunut kuulemaan eläytymisestä nykyhetkessä. Tiedustelin, että ”mitä silloin kuunnellaan, jos pitäisi määritellä yksi ainoa kappale kuin tuntemassamme TV:n SuomiLOVE formaatissa.  

Heille tämä yhteinen valinta ei tuottanut suurtakaan vaikeutta, olkoonkin, että molemmilla oli myös omanlaisensa musiikkimaku.

Tässä se on: Anna-Mari Kaskisen sanoittama & Lasse Heikkilän säveltämä Minä sinua rakastan. Ja niin ikään toivottuna Juha Tapion tulkitsemana.

Parisuhde- ja työelämän pariin Mikkelissä

Tällä (aidolla Tunisiassa otetulla) haukkakuvalla infosin taannoin (reilut 10 vuotta sitten) siitä, kuinka olin aloittanut yksityisvastaanoton. Aloittamista en ole katunut, ja kuvakin virittää monenlaista mukavaa.

”Haukan katseella…” -sloganin keksivät asiakkaani, omana arvionaan työskentelystäni tuolloin. Oletan kohdistuksen edelleen terästyneen, sitten noiden aloitusvuosien. Asiakkaita on piisannut. Työ parisuhteen ja perheen parhaaksi jatkuu.

Niinpä tämän blogitekstin otsikolla Parisuhde- ja työelämän pariin viestin — Sinullekin — että kesälomat 2017 ovat kohdallani historiaa. Palasin juuri sorvini äärelle. Uusille asiakaskontakteille (jotka alkavat aina arviokäynnillä) on jokseenkin nyt tilaa, ennen kuin ryhmäni ja muut konsultointiprosessit pyörähtävät taas todenteolla käyntiin.

Blogikirjoitus on tällä kertaa poikkeuksellisen lyhyt. Keskityn infossani erityisesti ja pelkästään yksilö-, pari- tai perhe-elämän kysymyksiin. Työelämän haasteista ja/tai työ- ja sivilielämän yhdistämisen kysymyksistä (Hybridistä) puolestaan voit lukea monenlaista, verkkosivujeni muilta aukeamilta. Teen työelämän (yritysten, yhteisöjen) toimeksiantoja edelleen ja yhtä antaumuksella, Etelä-Savossa, Mikkelissä ja muualla.

 

Mikä saa ihmisen liikkeelle lähi-ihmissuhteiden asioissa

Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT)?

 

Mikäli loppukesä tai syksy 2017 ei tee kummallista poikkeusta edellisten vuosien lomakauden jälkeisiin kokemuksiini, uusia asikkaitani yhdistävät seuraavat (määrällisesti) yleisimmät taustat.

⇒ … Parisuhdeongelmat, kuten esimerkiksi kommunikoinnin esteet ja sen hetkellinen tai pitempiaikainen toimimattomuus tai seksielämän kaipuu ja muut sillä rintamalla koetut seikat 

⇒ … Uskottomuus, sen epäily tai toteuma… Miten tästä eteenpäin?

⇒ … Mustasukkaisuus parisuhdetta ja avioliittoa häiritsevänä tosiasiana

⇒ … Päihteiden ikävät vaikutukset laitammeko lusikat jakoon?

Oheinen kuva puhuttelee katsojaansa. Jatkan tällä Anne Overellin (2017) `maisemalla` blogipäivitykseni, yleisimmät tulosyyt -luetteloani. Anne muuten nimettiin kuukauden kuvataiteilijaksi, ja hänen töitään on esillä esimerkiksi  Mikkelin kävelykadulla sijaitsevassa Pannukakkutalossa.

⇒ … Eroaminen — onko se meidän tilanteessa välttämätömänä edessä vai vieläkö tsekkaamme ulkopuolisen ammattilaisen kanssa tilannearvion ja lukkojen avaamisen mahdollisuuden?

⇒ … Masentunut mieli ja toivottomalta tuntuva tulevaisuus (itsemurha-ajatukset)

⇒ … Suhde huonossa hapessa erilaisten vaiheiden ja tapahtumien jälkeen tai muuten vaan juttu ei luista kuten ennen voisiko sille vielä tehdä jotain?

Parisuhde-elämä keskiöön…

Tapaamisiin!

Tavoitat minut eri kanavien kautta.  Olenko Sinulle & Teille kuin ”viimeinen ässä, jolla ongelma selätetään”? Tämä lainaus on tuorelta asiakkaaltani, joka ymmärrettävästi ei halua nimeään julkisuuteen.  Itse ajattelen lähtökohtaisesti ja positiivisesti työssäni: kun on riittävästi tahtoa, keinot löytyvät!

 

Ps. Tässä vielä tuiki tuntemattomille info Timon Työnohjaus ja Terapiasta (TTT) tavalla, jolla media on kirjoittanut:

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) on mikkeliläinen, asiakkaidensa kokonaishyvinvointia työelämässä ja lähi-ihmissuhteissa edistävä yritys. Timon monipuolinen ja kattava koulutus sekä 25-vuotinen kokemus perheneuvonnasta ja terapiatyöstä takaavat huippuosaamisen ja toimivan praktiikan: hän on auttanut jo yli 2000 pari- ja perhe-elämän henkilöasiakasta Itä-Suomessa.
Timolla on suositukset neljästä eri psykologisesta testausyksiköstä sekä yhdeltätoista hänen työtään pitkään seuranneelta asiantuntijalta Suomessa. Hänen asiakkaansa ovat kirjoittaneet kokemistaan myönteisistä muutoksista useassa paikassa, mm. Suomi24:ssä, Facebookissa, toimialaluetteloissa, Google+:ssa. Yrityksen aiemmilla www-sivuilla oli 176 kokemuspalautetta. Timon vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa, uusissa ja viihtyisissä toimitiloissa.

Timo Juutinen
TM, perheneuvoja, terapeutti, työnohjaaja (ET), pastori, sovittelija, konsultti, kouluttaja ja Business Mentor

 

 

 

 

Lapsen maailma – voimaa siitä saa!

Voiko otsikon tavoin sanoa? Eikö ole härskiä vielä peukuttaa värikuvin (x)… varsinkin kun katselen maailmalle, sen erilaisiin kriisipesäkkeisiin tai kuuntelen uutisia terrori-iskuista… Oikeutettu huomio. Kertakaikkisen oikeutettu. Tässä kuluvan vuoden viimeisessä, jouluajan blogipäivityksessäni otan kuitenkin oikeudekseni  näin ilmaista, sanoin ja kuvin.

 

En viittaa ainoastaan lapseen ja jouluun. En myöskään nyt kirjoita pitkästi. Rakennan viestini linkki-vinkkien varaan. Toivon niiden sisältöjen suuntaavan mietteemme paitsi lapsuuden takamaille myös aikuisen vastuuseen. Ajattelen, että voima on kenties (tälläkin hetkellä) lähempänä kuin arvaammekaan. 

 

Ensimmäinen linkki oli luettavissa jo edellisenä vuonna.  Miksi valitsin Kodin kuvalehden 12/2015? En siksi, että olisin lehden asiamies. En ole edes lehden säännöllinen lukija. Syyt ovat toisaalla.

 

Tekstissä avainhenkilönä on vanginvartija, jolla on ainakin neljä etunimeä, ja vielä enemmän sanottavaa. Tutustuin tähän ”toisenlaiseen Kylli-tätiin” monen muun, kaltereiden ulkopuolella eläneiden hämeenlinnalaisten tavoin. Se oli silloin, kun perheenä asuimme Hämeenlinnassa.

 

Kyllin haastattelulle linkkivalintana on erilaisia syitä. Erityisesti kuitenkin syystä, että lapsen maailma – valitettavasti tänäkin vuonna – voi olla samanlainen kuten haastateltu muistelee. Lasisen lapsuuden kohtaan liian usein myös työni arjessa, pari- ja perheterapian kysymysten äärellä.

 

Pariterapian tiukoissa paikoissa nykyäänkin joutuu ajoittain tavailemaan samaa kuin Kylli kertoo yrittäjäisästään. Hänenkin kerrotaan hyräilleen Veikko Lavin laulua: Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä. Kykenetkö Sinä juuri nyt tuolla tavoin kokemaan?

 

”Meissä kaikissa on pimeyttä ja varjoa”…

”En ole voinut antaa kaikkea anteeksi isälle ja äidille”…

Minulle on vähän kysymysmerkki, että mitä se äitiys on”…

 

Lue lisää

 

Toinen linkkivalinta kytkeytyy niin ikään historiaan, ajallisesti samoihin Hämeenlinnan vuosiini. Vuoden 1992 Tenavatähti Ella viihdyttää, mutta saa kuulijansa myös ´sisäisesti kuulolle´.  ”Silmiisi katson ja koukkuun jään…”

 

Tämä ajatus sanotaan työni arjessa usein imperfektissä: ”Silmiisi katsoin ja koukkuun jäin…” Parhaimmillaan se on rakastuneen lumoa tai aikuisen kokemusta, olipa kohteena sitten lapsi tai toinen aikuinen. Kuulen työhuoneessani näitä viimeksi siteeraamiani sanoja; eniten silloin kun henkilöt vuorovaikutusongelmiensa ajamana tulevat parisuhdeterapiaan, jossa sitten muistelevat rakkaussuhteensa ihania alkuaikoja.

 

Sekin on sanottava, että avio- tai avokriisin jälkeisessä toimivassa ja tuloksellisessa pariterapiassa ei ole tavatonta, että työskentelyn lopussa todetaan aikuisen tavalla, (mutta hiukan Kyllin sanoja muunneltuna) ”menetetyn rakkauden voi elää uudelleen”. Tarpeellinen – ja joskus yksilön paras mahdollinen tulos on menneestä ikävästä irrottautuminen ja uuden tien löytyminen. Kivun kautta vapauteen!… Mutta nyt on lapsen aika!

—————

(x) Tiedoksi:

Tämän blogitekstin artikkelikuva on vastikään julkaistun ”Hyvinvoinnin ykköset” -verkkosivujen yleisfoto. Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) esiintyy sivuilla eräänä Etelä-Savon hyvinvointipalvelujen tuottajana, lue lisää linkillä: Hyvinvoinnin ykköset

 

KOMMUNIKAATIO parisuhteessa

KOMMUNIKAATIO PARISUHTEESSA

kommunikaatio parisuhteessa

Vaimoni ei ymmärrä minua,

minä en ymmärrä vaimoa.

Muuten meillä ei ole mitään yhteistä.

Virheitä tekevät molemmat, sukupuoleen katsomatta! Tässä ei ole jakoa myöskään avo- tai aviosuhteen parien välillä. Molemmissa elämäntavoissa ja molemmilla toteutuu parhaimmillaan tämä ihmisen (ylevä) lajityypillinen ominaisuus: tahto oppia virheistään ja toimia vastaisuudessa paremmin. Miten voin kumppaniani tässä auttaa, jotta samalla myös kommunikaatio parisuhteessa paranisi?

Kun mies tahtoo tehdä parannuksia toimintansa suhteen, häntä suuresti auttaa, jos häntä lähestytään ”ongelman ratkaisijana” eikä itse ongelmana.

Mikä asia, ongelma tai koettu tilanne tulee teille mieleen tästä teesistä? Kerro! Muistelkaa! Muistuttakaa toisianne!

 

Tunteiden viisaus

Mitä vinkkejä naisena antaisit miehelle? Onko se sitä, josta olen lukuisten naisten kuullut minulle vastaanotolla puhuneen…  Henna sanoi sen näin: ”Omien tunteiden ilmaiseminen on tärkeä osa minua… välttämätöntä, jotta vointini olisi hyvä”.

Tässä asiassa ammattilaiset puhuvat siitä, kuinka naisen itsetunto nousee ja laskee aaltojen tavoin. Ja että nuo aallot noudattavat toistuvaa sylkiä.

kommunikaatio parisuhteessa

Aallonpohjalla on tunteiden suursiivouksen aika.

Tähän vääjäämättömään ´luonnonlakiin´ miehen on syytä vain tottua.

Petra nyökytteli edelliseen ja puolestaan lisäsi: ”Kun kielteiset tunteet täysin torjutaan, myönteisetkin alkavat tukahtua ja miun rakkauden tunne hiipua.”

Kuinka tilannesidonnaista tämä hiipuminen on?

Työni muovaama näkemykseni on, että tunteiden hiipuminen tavalla, josta Petra muistutti, ei olisi ainoastaan kerrasta tai parista tilanteesta johtuvaa. Usein kuulen, että myönteisten tunteiden hiipumisen taustalta löytyy jokseenkin jatkuvaa negatiivisten tunteiden torjuntaa kumppanin taholta.

Mitä sanot Arvon nainen, kuinka nopeasti tai hitaasti tämä epätoivottava muutos oikein tapahtuu? Kerro siitä miehellesi!

Minä pariterapeuttina puolestani voin kertoa, miksi ylipäätänsä ”tämä rasti”, naisen negatiivisten tunteiden kuuntelemisesta / vastaanottamisesta, on niin pahuksen vaikea.

Ilmiö kytkeytyy miehen ensisijaiseen taipumukseen, siihen miehen minäkuvaan, josta aiemmin kirjoitin. Kysymys on siis erässä mielessä kommunikaation vaikeudesta parisuhteessa.

Keijon on vaikea kuunnella naistaan, joka on onnettoman ja pettyneen oloinen, sillä silloin hän helposti tuntee itse epäonnistuneensa. Katso kertauksen vuoksi blogikirjoitus ”Puhumattomuus parisuhteessa”, jonka yksi alaotsikko oli ”Erilaiset minäkuvat ohjaavat ”. Käsittelin siinä miehistä tuloslähtöisyystarvetta.

Kertokaa toisillenne omista ajankäytön ja arvostuksen toiveistanne juuri tällä hetkellä. Ottakaa vauhtia vaikkapa tästä väitteestä:

Miehet riitelevät oikeudesta olla välillä vapaita suhdeläheisyydestä, naiset riitelevät oikeudesta olla välillä vihaisia suhteessa.Mies kaipaa vapautta, nainen ymmärtäjää.

14449750_1294758537232456_3071630259081508247_n

 

TOIVOTON vai TOIVOT ON?

Seuraavan Biisin jälkeen toivotan henkeviä hetkiä kotioloihinne. Kommunikaatio parisuhteessa paranee parisuhdeporinoilla – ja niiden käynnistäminen − kannattaa. Tiedän, että aloittaminen ja eteneminen joskus hirvittää… mutta näköaloja ja avaruutta parhaimmillaan piisaa. Onnea matkaan Juha Tapion toiveikkaan Sinun vuorosi loistaa biisivideon siivittämänä!

 

Tähän (avaruutta, tilaa ja happea) huokuvaan kuvaan päätän nämä syksyn 2016 Parisuhde Puntariin -jutut, Parisuhteesta Parillisina Päivinä (PPP) -blogikirjoitussarjan. Muistathan, että luen mielelläni kirjoituksista herännyttä! Lähesty lomakkeella, jollainen on jokaisen blogitekstin lopussa. Tai kilauta kaverille – Kiitos!

kommunikaatio parisuhteessa

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

—–

Tämän blogitekstin Kommunikaatio parisuhteessa kuvien taustalta löytyvät (esiintymisjärjestyksessä): Kalen Ensley (2), Volkan Olmez, Timo Juutinen ja hausk.in -paras huumori (Fb).

LÄHEISYYDEN PUUTE avioliitossa

LÄHEISYYDEN PUUTE AVIOLIITOSSA

 

Seksuaalisen läheisyyden myönteinen merkitys turvallisessa parisuhteessa on kiistatonta.

Miksi?

Olemme seksiolentoja miehenä ja naisena. Ajattelen, että Jumala on luonut meidät kaipaamaan kuulumista toiselle myös intiimissä mielessä. Ollen miehiä ja naisia, täydennämme toisiamme molemmin puoleisuudessa, tasa-arvoisuudessa ja oikeudessa.

Parhaimmillaan kaikki mitä teemme, ajattelemme tai tunnemme, saa värinsä ja muotonsa seksuaalisuudestamme. Paljon enemmän kuin yksittäinen akti, seksuaalisuutemme on hienoudessaan luovaa ja läpitunkevaa. Se on niin paljon osa meitä, ettemme usein ole edes tietoisia siitä. Vrt. Joharin ikkunan Tiedostamaton ja Sokeat pisteet, ks. tästä oleva kuva johdantoblogissa >>>.

läheisyyden puute avioliitossa

 

Selittyykö seksuaalisen läheisyyden puute erilaisuudella vuoteessa?

Seksi avaa miehelle mahdollisuuden kokea oman rakkaudentarpeensa, mutta naiselle rakkauden saaminen puolestaan auttaa häntä kokemaan oman seksitarpeensa.

Keskinäinen luottamus on edellytys sille, että nainen voi yhä uudelleen syttyä kumppaninsa kanssa. Pystyäkseen tuntemaan jatkuvasti kiinnostusta ja vetoa naiseensa, miehen täytyy saada yhä uudestaan kokea, että hän pystyy saamaan naisensa onnelliseksi.

Naisen tulisi muistaa, että suora kiihotus tavallisesti tuottaa miehelle kaikkein eniten nautintoa. Miehen opittavana on, että tuottaakseen naiselle enemmän nautintoa, hänen on lykättävä suoraa kiihottamista (”hidaskätinen mies”).

Jälleen erilaiset toiveet ja tarvelähtökohdat! Läheisyyden puute avioliitossa -asiassa, kysymys kuulukin, onko minulla miehenä ja naisena rohkeutta etsiä yhteistä tyytyväisyyttä?

Piirrän usein pariterapian vastaanotolla kuvia. Eräs tällainen on lauseen muodossa seuraava: Sofia tarvitsee rakkautta ja huomatuksi tulemisen tuntemusta avautuakseen seksille, Veeti tarvitsee seksiä avautuakseen rakkaudelle. Tämän jälkeen kysyn parilta silmästä ja korvasta, kummaltakin erikseen: kerro Sinä, kummalla elimellä virityt tai sytyt seksille?

Veetin ikään kuin alituinen seksuaalinen halu on todellisuudessa hänen sielunsa kaipuuta eheyteen, johon kuuluu kosketus omiin rakkauden tunteisiinsa. Yhdynnän aikana hän siirtyy älyllisyytensä valtakunnasta herkkien ja aistillisten tunteiden kosteisiin luoliin.

läheisyyden puute avioliitossa

Kun Veetin äiti aikanaan sanoi tulevalle miniälleen, että tie miehen sydämeen vie vatsan kautta, jäikö sittenkin äidin opetus vajaaksi, osuiko nuoli kaksikymmentä senttiä liian ylös?

Ihmeitä teemme hetkessä,

mahdottomat asiat

vievät hieman enemmän aikaa.

Neljä miestä saunassa

Nuoret miehet keskustelivat keskenään kaikenlaista. Intiimielämästä. Kyvykkyydestä.

Jere sanoi: ”Meillä on seksiä 2-3 kertaa viikossa.” Tähän

Jaakko: ”Meillä se sujuu emännän kanssa aamuin illoin.”

Kolmas, Riku, joka ei ollut vielä kertonut mitään, kysyi itseään selvästi vanhemmalta Lassilta: ”Miten se toimii tuolla iällä?”

Hiljaisuus.

Lassi ravisteli saunavihtaa ja sanoi: ”Kerran keväällä ja toinen kerta sadonkorjuun jälkeen syksyllä.”

Hiljaisuus.

Riku rikkoi hiljaisuuden sanomalla: ”Minä ainakin lähden uimaan!”

 

Vielä tänäkään päivänä en tiedä, mitä tämä miehistä neljäs oikeasti asiasta ajatteli.  

Kysy Sinä (kuvitteellisesti) mieheltäsi, mitä ”Rikullasi” olisi sanottavaa.

 

Rakastelussa puhutaan usein määrästä, kuten tuo saunaepisodikin osoitti, mutta määrän ohessa on aiheellista puhua myös laadusta. Kumman perään Sinä / Te haikailette? Myös rakastelupaikalla tuntuu tutkimuksien mukaan olevan jotakin merkitystä.

Toteutuspaikasta puhuttaessa, me kaipaamme jossakin määrin vaihtelua. Merja mainitsee hotellihuoneen romanttisen miljöön, Isla puolestaan fantasioi merenrannasta ja metsän hämystä. Tiedän sellaisenkin avioparin, jossa molemmat muistelivat ”mahtavimpana” tuokiona rakastelua junan wc:ssä matkalla mummolaan. Ja mikä parasta ”sellainen hassuttelumme ei ole keneltäkään pois”, he jatkoivat. Eli vaihtoehtoja arkeen voi keksiä. Ideoita vain keskusteluun ja kokeiltavaksi!

Tässä kohdassa ilmaisen myös syyn, miksi valitsin tämän blogikirjoituksen ”Läheisyyden puute avioliitossa” kuvaksi hiukan tavallisuudesta poikkeavan. Muistutukseksi vaihtelun kaipuusta, jonka asian lähes aina otan esille periterapiassa, pitkien parisuhteiden ongelmatiikan kohdalla. Mutta palatkaamme vielä määrä / laatu rakastelussa -kysymykseen.

Painottuupa tahtotila Teillä tässä ”kaipauskeskustelussa” tällä hetkellä joko tai-  tai sitten optimaalisesti sekä että -keskusteluksi, seuraavan tehtävän ovat monet rohkaistuneet tekemään. Nyt on Teidän vuoro. Vaikuttakaa itse mahdolliseen läheisyyden puute avioliitossa -ilmiöön.

Tehkää lista toisillenne asioista, jotka vaikuttavat seksuaalielämäänne tällä hetkellä sytyttävästi tai sammuttavasti (esim. paikka, aika, valaistus, päivän muut koetut tapahtumat, parta, pukeutuminen, silmä, korva…)

 

Sytyttävät seikat                                                            Sammuttavat seikat

                                                    ?                                                                                          ?

                                                    ?                                                                                          ?

                                                    ?                                                                                          ?

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

Viimeinen blogikirjoitus tässä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -sarjassa ilmestyy kohta. Laitan siinä suurennuslasin alle kommunikoinnin parisuhde-elämässä. Palataan!

– – – – – – – – –

Tämän Läheisyyden puute avioliitossa -blogitekstin fotojen kuvaajat esiintymisjärjestyksessä: Sweet Ice Cream Photoghraphy ja Timo Juutinen.

 

PUHUMATTOMUUS parisuhteessa

PUHUMATTOMUUS PARISUHTEESSA

 

Aloitetaan musalla! Kuuntele biisi Tuu mun vaimoksein, jonka aikanaan sanoitti ja sävelsi Teppo Nuorva (1982), tässä se Olavi Uusivirran tulkinnalla.

Olen työurani aikana alustanut ja ohjannut monenlaisia erilaisia ryhmiä. Eräässä oli paikalla 8 avioparia, 16 henkilöä. Heitä yhdisti yksi asia: avioliitoa takana yksi vuosi; olkoonkin että pareilla saattoi olla useamman vuoden yhteiselämä, ennen tätä järjestämäämme pumpulihäätilaisuutta. Kysyin osallistujilta monenlaista. Alla on yksi kysymyksistä ja keskeisimmät vastaukset.

Mikä estää puhumasta? 

  • Väsymys
  • Ei viitsi
  • Itsestäänselvyys
  • Epäily siitä, että toista ei kiinnosta
  • Kiukku
  • Negatiiviset tunteet
  • Eri puhetavat
  • Pelko, ettei ymmärretä

Erilaiset minäkuvat ohjaavat

puhumattomuus parisuhteessa

Psykologit jaksavat kirjoittaa kokonaisia kirjoja minäkuvasta ja sen merkityksestä ihmiselle.

Minäkuva – mitä se on?

Minäkuvalla tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta itsestään.

Tähän kuuluu esimerkiksi käsitys siitä, miltä näyttää, millainen oma ruumis on, millainen sisäisesti on.

 

Lopetin edellisen ”päiväpäivityksen” ilmaukseen, että juurikin miehelle olisi tärkeä tietää onnistuvansa naisensa kanssa siinä mitä tekee. Kun näin kirjoitan, en tietystikään väitä asian tarpeettomuutta naisellisena kokemuksena. Mutta pointti on siinä, että se on miehelle kokemukseni mukaan selkeästi merkittävämpi seikka. Tässä tiivistetysti, mistä tämä johtuu.

Miehen minäkuvan keskeinen tekijä on kyky saavuttaa tuloksia

Naisen minäkuvan määrääviä tekijöitä ovat tunteet ja ihmissuhteiden laatu

Testaa väitteet kumppanisi kanssa!

 

Tämä edellä esitetty, minun mielestäni, heijastuu monessa arkielämän tilanteessa. Otan tässä esimerkiksi kuvauksen siitä, miksi toisen hyvää tarkoittava auttaminen usein ´tökkii´, ja yleensäkin tuen pyytäminen on vähän konstikas asia miehen ja naisen välisessä parisuhteessa.

Seuraavassa tilannekuvauksessa henkilöiden tiedetään olevan hiukan stressaantuneita. Sellainen ei liene tavatonta kotioloissa – teilläkään?

Kun Jussi-Joonatan joutuu pulaan tai tuntee olevansa ongelman ympäröimä, mitä hän tuolloin vähiten Ella-Eveliinaltaan odottaa?  − neuvomista pyytämättä! Miksi näin?

Miehen neuvominen pyytämättä on samaa kuin olettaisi, ettei hän osaa toimia tulokseen tähtäävästi. Näin Jussi-Joonatan helposti ajattelee itsestään. Siksi sellainen naisen tapa ”auttaa” tuntuu miehestä arvostelevalta ja perin tylyltä.

Oman henkisen stressin ja mieltä askarruttavan ongelman ratkaisussa, miehen tyypillinen taipumus ja tarve on vetäytyä pähkäilemään ”yksinäisyyteen”, ”metsään”, ”luolaansa tai ”kammioonsa”. Yksin, puhumattomana! Ja kun mies on vaiti, nainen pelkää helposti pahinta.

Huomatkaamme! Jussi-Joonatanin ongelma harvoin liittyy parisuhdeasiaan tai naiseen, minkä tulkinnan kumppani usein erheellisesti tekee, koskapa juuri oltiin keskenään tekemisissä ja kenties puhuttiin molempia koskettavista asioista.

Jos siis miehesi vastaa vointia koskevaan kysymykseesi ”ettei mikään vaivaa” tai ”kaikki on hyvin”, pyri ymmärtämään kuulemasi totena, ainakin siinä mielessä, että sinun suhteen tilanne on OK.

Anna hänelle tilaisuus vetäytyä. Viisas nainen luopuu seuraamasta jälkiä, ja luottaa miehensä paluuseen kammiosta, kun tämä on saanut ongelmansa riittävästi haltuun tai ratkaissut sen kokonaan. Tässä on siis eräs näkökulma kysymykseen puhumattomuus parisuhteessa.

Erilaisuus − se ihan(an) kamala!

Kun taas Ella-Eveliina on stressaantunut, hänellä ei ole välitöntä tarvetta löytää ongelmiinsa ratkaisua, vaan hän pikemminkin etsii helpotusta juuri itseilmaisun ja ymmärretyksi tulemisen avulla.

Mies yleensä toimii parhaiten tässä tilanteessa, kun jaksaa vain kuunnella.

Naiselle ongelma tuntuu ratkeavan kertomisen kautta.

Toinen tavallinen esimerkki arkipäivästä.

Töiden jälkeen kotona Carita haluaa kertoa päivästään, sen erilaisista vaiheista ja käänteistä, sillä ajatuksella, millaiselta päivä on hänestä tuntunut. Kerronta ei välttämättä sisällä jotakin erityistä naisella olevaa ongelmaa, olkoonkin, että se saattaa alkaa toteamuksella ”olipa kamala päivä!”

Kun tässä miehen mielestä vuolaassa kerronnassa on pulmiin tai ongelmiin liittyviä vivahteita, Kim helposti keskeyttää hänet ja tarjoilee tasaiseen tahtiin joitakin luovia tai loogisia ratkaisu- ja parannusehdotuksia. Miksi? Koska hänessä kerronnan aikana aktivoituu se sisin mies, joka tahtoisi toimia tuloksellisesti ja ratkoa rakkaansa elinpiirissä ”kuulemiaan” ongelmia.

Mitä huomaamme?

Mies ja nainen puhuvat kyllä samaa kieltä − sanojen merkitys vain vaihtelee! Kumpikaan ei tahtomattaan tee pahaa tai mitätöi toista. Kummankin oma taipumus vain ohjaa ja ”lyö läpi” kotoisessa puhekulttuurissamme.

Haastelkaa keskenään, mitä se puhumattomuus parisuhteessa pitää sisällään teidän tilanteissa.

Voisiko ymmärryksemme miehenä ja naisena laajeta myös tällä kommunikoinnin alueella? Ja niin uskoakseni myös tapahtuu, jos rohkenemme pysähtyä yhdessä keskustelemaan parisuhteemme parhaaksi.

Seuraava ilmestyvä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -blogi keskittyy parisuhteen seksielämään. Palataan!

puhumattomuus parisuhteessa

Olemme lähtökohtaisesti kuvan harmaavarpusia viisaampia. Kuvatekstissä on kuitenkin jotakin ihmisten kesken koettua. Parisuhdeilmiöiden ihmettely jatkuu parin päivän päästä siitä, miten ihan(an) kamala erilaisuus näkyy parivuoteessa.

Read more