PUHUMATTOMUUS parisuhteessa
PUHUMATTOMUUS PARISUHTEESSA
Aloitetaan musalla! Kuuntele biisi Tuu mun vaimoksein, jonka aikanaan sanoitti ja sävelsi Teppo Nuorva (1982), tässä se Olavi Uusivirran tulkinnalla.
Olen työurani aikana alustanut ja ohjannut monenlaisia erilaisia ryhmiä. Eräässä oli paikalla 8 avioparia, 16 henkilöä. Heitä yhdisti yksi asia: avioliitoa takana yksi vuosi; olkoonkin että pareilla saattoi olla useamman vuoden yhteiselämä, ennen tätä järjestämäämme pumpulihäätilaisuutta. Kysyin osallistujilta monenlaista. Alla on yksi kysymyksistä ja keskeisimmät vastaukset.
Mikä estää puhumasta?
- Väsymys
- Ei viitsi
- Itsestäänselvyys
- Epäily siitä, että toista ei kiinnosta
- Kiukku
- Negatiiviset tunteet
- Eri puhetavat
- Pelko, ettei ymmärretä
Erilaiset minäkuvat ohjaavat
Psykologit jaksavat kirjoittaa kokonaisia kirjoja minäkuvasta ja sen merkityksestä ihmiselle.
Minäkuva – mitä se on?
Minäkuvalla tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta itsestään.
Tähän kuuluu esimerkiksi käsitys siitä, miltä näyttää, millainen oma ruumis on, millainen sisäisesti on.
Lopetin edellisen ”päiväpäivityksen” ilmaukseen, että juurikin miehelle olisi tärkeä tietää onnistuvansa naisensa kanssa siinä mitä tekee. Kun näin kirjoitan, en tietystikään väitä asian tarpeettomuutta naisellisena kokemuksena. Mutta pointti on siinä, että se on miehelle kokemukseni mukaan selkeästi merkittävämpi seikka. Tässä tiivistetysti, mistä tämä johtuu.
Miehen minäkuvan keskeinen tekijä on kyky saavuttaa tuloksia
Naisen minäkuvan määrääviä tekijöitä ovat tunteet ja ihmissuhteiden laatu
Testaa väitteet kumppanisi kanssa!
Tämä edellä esitetty, minun mielestäni, heijastuu monessa arkielämän tilanteessa. Otan tässä esimerkiksi kuvauksen siitä, miksi toisen hyvää tarkoittava auttaminen usein ´tökkii´, ja yleensäkin tuen pyytäminen on vähän konstikas asia miehen ja naisen välisessä parisuhteessa.
Seuraavassa tilannekuvauksessa henkilöiden tiedetään olevan hiukan stressaantuneita. Sellainen ei liene tavatonta kotioloissa – teilläkään?
Kun Jussi-Joonatan joutuu pulaan tai tuntee olevansa ongelman ympäröimä, mitä hän tuolloin vähiten Ella-Eveliinaltaan odottaa? − neuvomista pyytämättä! Miksi näin?
Miehen neuvominen pyytämättä on samaa kuin olettaisi, ettei hän osaa toimia tulokseen tähtäävästi. Näin Jussi-Joonatan helposti ajattelee itsestään. Siksi sellainen naisen tapa ”auttaa” tuntuu miehestä arvostelevalta ja perin tylyltä.
Oman henkisen stressin ja mieltä askarruttavan ongelman ratkaisussa, miehen tyypillinen taipumus ja tarve on vetäytyä pähkäilemään ”yksinäisyyteen”, ”metsään”, ”luolaansa tai ”kammioonsa”. Yksin, puhumattomana! Ja kun mies on vaiti, nainen pelkää helposti pahinta.
Huomatkaamme! Jussi-Joonatanin ongelma harvoin liittyy parisuhdeasiaan tai naiseen, minkä tulkinnan kumppani usein erheellisesti tekee, koskapa juuri oltiin keskenään tekemisissä ja kenties puhuttiin molempia koskettavista asioista.
Jos siis miehesi vastaa vointia koskevaan kysymykseesi ”ettei mikään vaivaa” tai ”kaikki on hyvin”, pyri ymmärtämään kuulemasi totena, ainakin siinä mielessä, että sinun suhteen tilanne on OK.
Anna hänelle tilaisuus vetäytyä. Viisas nainen luopuu seuraamasta jälkiä, ja luottaa miehensä paluuseen kammiosta, kun tämä on saanut ongelmansa riittävästi haltuun tai ratkaissut sen kokonaan. Tässä on siis eräs näkökulma kysymykseen puhumattomuus parisuhteessa.
Erilaisuus − se ihan(an) kamala!
Kun taas Ella-Eveliina on stressaantunut, hänellä ei ole välitöntä tarvetta löytää ongelmiinsa ratkaisua, vaan hän pikemminkin etsii helpotusta juuri itseilmaisun ja ymmärretyksi tulemisen avulla.
Mies yleensä toimii parhaiten tässä tilanteessa, kun jaksaa vain kuunnella.
Naiselle ongelma tuntuu ratkeavan kertomisen kautta.
Toinen tavallinen esimerkki arkipäivästä.
Töiden jälkeen kotona Carita haluaa kertoa päivästään, sen erilaisista vaiheista ja käänteistä, sillä ajatuksella, millaiselta päivä on hänestä tuntunut. Kerronta ei välttämättä sisällä jotakin erityistä naisella olevaa ongelmaa, olkoonkin, että se saattaa alkaa toteamuksella ”olipa kamala päivä!”
Kun tässä miehen mielestä vuolaassa kerronnassa on pulmiin tai ongelmiin liittyviä vivahteita, Kim helposti keskeyttää hänet ja tarjoilee tasaiseen tahtiin joitakin luovia tai loogisia ratkaisu- ja parannusehdotuksia. Miksi? Koska hänessä kerronnan aikana aktivoituu se sisin mies, joka tahtoisi toimia tuloksellisesti ja ratkoa rakkaansa elinpiirissä ”kuulemiaan” ongelmia.
Mitä huomaamme?
Mies ja nainen puhuvat kyllä samaa kieltä − sanojen merkitys vain vaihtelee! Kumpikaan ei tahtomattaan tee pahaa tai mitätöi toista. Kummankin oma taipumus vain ohjaa ja ”lyö läpi” kotoisessa puhekulttuurissamme.
Haastelkaa keskenään, mitä se puhumattomuus parisuhteessa pitää sisällään teidän tilanteissa.
Voisiko ymmärryksemme miehenä ja naisena laajeta myös tällä kommunikoinnin alueella? Ja niin uskoakseni myös tapahtuu, jos rohkenemme pysähtyä yhdessä keskustelemaan parisuhteemme parhaaksi.
Seuraava ilmestyvä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -blogi keskittyy parisuhteen seksielämään. Palataan!
Olemme lähtökohtaisesti kuvan harmaavarpusia viisaampia. Kuvatekstissä on kuitenkin jotakin ihmisten kesken koettua. Parisuhdeilmiöiden ihmettely jatkuu parin päivän päästä siitä, miten ihan(an) kamala erilaisuus näkyy parivuoteessa.
