TYÖNOHJAUS – kokemuksia ja jälkimaininkeja

Työnohjaus – kokemuksia ja jälkimaininkeja. Tämä on vuoden 2022 ensimmäinen bloggaus Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) alustalla. Aihe on ajankohtainen useammalla työelämän toimialalla korona-ajan kurimuksen vain jatkuessa.

Yritykseni nimi ilmaisee selkeästi työtoimintani kaksi painopistettä alkaneena vuonna, sinänsä ei siis mitään uutta auringon alla…

Olen kirjoittanut työnohjauksesta, tästä palvelutuotantoni toisesta kärjestä useita blogikirjoituksia, mutta vieläkin enemmän toteuttanut sitä, työnohjaajana ja työnohjaajiksi kouluttaneiden sparraajana.

Liitän loppuun linkin, josta selviää, missä määrin vein toimeksiantoja maaliin, eräänä aivan tavallisena toimintavuonna.

Onko työnohjaus turhuutta ja tuulen tavoittelua?

Näiltä TTT:n verkkosivuilta löydät eri työelämän sektoreilla työskentelevien henkilöiden monenkirjavia käyttäjäpalautteita. He kukin, tulkintani mukaan vastaisivat kielteisesti otsikon kysymykseen.

Tätä bloggausta miettiessäni ja nyt kirjoittaessani elämme Suomessa kiivaan keskustelun aikaa sen suhteen, pitäisikö meillä koululaisten ja opiskelijoiden suoraan jäädä etäopetukseen, nyt kun kevätlukukausi 2022 alkoi. Syyn väittelyyn kaikki tiedämme: ”koronaviruksen omikronmuunnos leviää räjähdysmäisesti, laittaako se meidät väistämättä polvilleen?”

Tämä, yhteiskunnan toimintojen erään arkivyöhykkeen, koulumaailman todellisuus inspiroi tällä kertaa keskittämään tulokulman asiaan juuri opettajan ja muiden koulun henkilökunnan näkökulmasta. Annan puheenvuoron henkilölle, jonka mielipide julkaistiin Helsingin Sanomissa 16.1.2022.  

Huom! Siteeraan mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan; ainoastaan pilkkomalla kappaleita editoin sen mobiililta ja tabletilta hiukan helpommin luettavammaksi.

Minusta mielipiteen kirjoittajan ja toimituksen laatima otsikko viitannee myös sekä työhyvinvointiin että pitovoimaan alalla, jolle on saanut koulutuksen. Työnohjaus tiedetään tutkimusnäytöin toimivaksi työkaluksi, kun etsitään työhyvinvointipanostuksia yrityksissä ja yhteisöissä.

En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut paljon tukea ja hyviä vinkkejä 

Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä.

Kun aloitin opettajanurani kaksikymmentä vuotta sitten pienessä itäsuomalaisessa kunnassa, olin huolissani siitä, tuleeko minusta koskaan hyvää opettajaa.

Vaikka lohduttauduin professori Kari Uusikylän sanoilla siitä, että monenlaisista ihmisistä voi tulla hyviä opettajia, tiesin, että hyvän opettajan vaatimuslista on pitkä: opettajan pitää olla samaan aikaan tiukka kurinpitäjä ja rento, huumorintajuinen ja ymmärtäväinen ohjaaja. Hyvä opettaja löytää keinot opettaa niin heikkoja kuin taitaviakin oppilaita, hän on luova ja kekseliäs, hallitsee niin digi- kuin vuorovaikutustaidotkin ja kouluttaa ja kehittää itseään jatkuvasti.

Olin huolissani, sillä tiesin, että vaikka jotkin listan ominaisuuksista itseeni sopivatkin ja ennen kaikkea olin valmis kehittämään itseäni, monessa asiassa lähtötasoni ei ollut kauhean kehuttava ja edistyin tuskastuttavan hitaasti.

Harjoitteluvuoden aikana yhtä näytetuntia sai valmistella useita päiviä ja sen piti olla minuutintarkka ja sisältää muun muassa motivointia, opetuskeskustelua ja yhteistoiminnallista oppimista. Luokassa oli työrauha, koska arvioiva opettaja istui takana.

Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä. Voi vain toivoa, että kollegat ja rehtori kannattelevat, jotta pää pysyisi pinnalla.

Minulla on ollut onnea. En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut kollegoilta ja rehtoreilta tukea ja paljon hyviä vinkkejä. Toisena työvuotenani olin myös mukana ryhmätyönohjauksessa ja vuosia myöhemmin vaikeassa tilanteessa pääsin rehtorin avulla yksilötyönohjaukseen.

Mielestäni opettajan pitäisikin päästä työnohjaukseen nykyistä paljon helpommin.

Uskon, että kaikki opettajat haluavat olla hyviä opettajia. Yksi ratkaisu huonojen opettajien ongelmaan on, että kouluihin palautetaan tarkastajat ja huonot opettajat (ehkä myös minut) irtisanotaan. Voisi toki käydä niin, että huomattaisiin, ettei hyviä ole riittävästi. Silloin toisena ratkaisuna ehdotan täydennyskoulutusta, säännöllistä työnohjausta ja kehityskeskusteluita rehtorin ja kollegoiden kanssa ja lopulta myös epätäydellisyyden hyväksymistä.

Anna Heinonen

Tampere

 

Tällä linkillä Hesarissa 16.1.2022 mielipidekirjoitukseen ja sen synnyttämään kommenttipuheenvuoroihin.  > https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008541843.html 

Tällä linkillä puolestaan pääset lukemaan lisää työnohjauksesta ja sen toteutumasta allekirjoittaneen tehtäväkentässä. > TYÖNOHJAUS 2019 ja TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) MIKKELI

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.