Sparraus

Sparraus muutosvaiheen haltuunottamisen ja kehittymisen työvälineenä

Miksi esimiestyöhön tarvitaan entistä enemmän tukea?

Työelämä on entistä vaativampaa. Tehokkuusvaatimukset korostuvat. Työssä painotetaan toiminnan taloudellisuuden kuvaamista ja työsuoritusten mitattavuutta. Nämä asiat ovat esimiehen oman käsityksen mukaan varsin kannatettavia. Tulosta ja edistystä syntyy. Mutta kehityksellä on myös varjonsa.

Ongelma on toiminnan hektisyydessä ja pakkotahtisuudessa: ammatti-ihminen joutuu tuntemaan, että tärkeä työ toistuvasti keskeytyy tai sen suunnittelulle ei liikene riittävästi aikaa. Seuraava tehtävä jo odottaa. Ilmiö on henkisesti kuluttavaa. Ja jatkuvuudessaan siinä piilee voimavarojen ehtymisen ja kyynistymisen vaara.

Kysymys on odotuksen ja täyttymyksen jatkuvasta ristiriidasta. Ihmisen inhimillinen odotus kun on ”toive saada tehdä vastuullaan oleva homma loppuun tavalla, jolla siitä voi tekijänä olla ylpeä”. Tässä toiveessa ei ole erotusta ammatin ja ammatin välillä. Se koskee meitä jokaista. Mutta kun tämä tekijää palkitseva (pään sisäinen) kokemus jää syntymättä – liian usein – ollaan maastossa, josta voi sanoa: ei hyvä!

Mikä avuksi?

Tuuletusta. Tutkimista. Oivalluksen pohjalta rohkeaa toimintaa. Esimies tarvitsee yksilöiden, ryhmien, organisaatioiden ja toimintaympäristön ymmärtämistä. Hän tarvitsee myös päätöksenteko- ja tilannetaitoja ja kaiken kattavana tahtoa ja rohkeutta olla esimies. Nimittäin se ”pesti” on paitsi asema myös asenne. Millainen on sinun luontainen johtajuusorientaatiosi ja millaiseen suuntaan sen tulisi kehittyä?

Yritykselle ja yhteisölle esimiehet ja muut avainhenkilöt ovat resurssi, josta kannattaa huolehtia. Tämän konkretisoinnissa on useita tapoja. Jollekin sopii yksi, toiselle toinen. Peruskouluttautumisen ohessa (limittäin tai syventävänä jatkona sille) nousevat henkilö- ja vertaisryhmäprosessit arvoon arvaamattomaan organisaation aineetonta arvopääomaa tarkasteltaessa.

Kuluneen kymmenen vuoden havaintoja

Olen vastannut erilaisista ja erilaisin kombinaation toteutuneista esimiesohjauksista. Olen vakuuttunut eräästä kiusallisesta seikasta: esimiesten ja avainhenkilöiden tehtäväkohtainen kokemuksellinen yksinäisyys on lisääntynyt, asianomaisten itsensä ilmaisemana ”huolestuttavasti”.

Valtakunnalliset selvitykset osoittavat samaa. Työministeriön tuoreimman työolobarometrin mukaan ”suomalaisten työkyky on parantanut erilaisten tyky-ohjelmien ansiosta. Ihmiset esimerkiksi kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa omaan työhön parantuneen. Mutta samaan aikaan työn mielekkyys on kuitenkin heikentynyt jo monien vuosien ajan”.

Itse teen kuulemastani / lukemastani vertailuja kymmenen viime vuoden ajalta. Pidän arviota riittävän objektiivisenä. Toisaalta olen saanut uskottavan tuntuista palautetta siitä, kuinka olen onnistunut omassa roolissani näitä ”yhteisiä vihollisia” vastaan.

Palaute on ollut tärkeää ja rohkaisevaa. Samalla se on kannustanut myös minua teroittamaan työvälinettäni entisestään. Tulkitsen tätä niin, että työskentelyprosesseissa vuorovaikutus on koettu luontevana, toimivana ja turvallisena. Siitäkin olen mielissäni, että varsin monet sparraus-, coaching- tai työnohjausjakson läpi käyneet ammatti-ihmiset ovat lopuksi todenneet: ”Tämä on ollut kustannustehokas toimi työantajalle”.

Uskon, että esimiestehtävissä olevat henkilöt tietävät, mitä henkilökohtaisesti tarvitsevat sekä toisaalta ovat harjaantuneita arviomaan panos-tulos näkökohtia aika- ja euroekonomisesti.

Sparraus on tällä hetkellä yksi ydintoiminnoista Timon Työnohjaus ja Terapiassa. Nämä TTT:n, yksilölliseen tai työtiimin kehittymiseen keskittyvät avainhenkilövalmennukset toteutetaan pääsääntöisesti tilaajan tiloissa.

Sparraustoiminta reagointina odottamattomaan

Sparraus synnyttää sanana helposti mielikuvan urheilusta ja valmennuksesta. Sanakirjan mukaan sparraaja on harjoitusvastustaja.

Työelämään sovellettuna kysymys ei ole pää punaisena karjuvasta valmentajasta, vaan sparrattavaa henkilöä tai ryhmää sopivalla tavalla oivalluksiin, kokeiluihin ja uusiin aluevaltauksiin innostajasta.

Sparraus on luonteeltaan ratkaisukeskeistä, jossa hyödynnetään systeemistä työotetta. Yleensä jo 3-5 intensiivistä tapaamista antaa osallistujalle uutta puhtia, ajatusta ja uskallusta ratkaistavan asian äärellä.

Luonnossa suuret joet muodostuvat pienistä puroista. Myös kiskoilla kulkemisessa on liittymäkohtansa. Ammatillisessa valmennuksessa sovellan liikkeen ja liittymisen luonnollisia lakeja rationaalisesti.

Sparraustoiminnassani ole havainnut, että pikaisesti toteutettavat pyynnöt ovat lisääntyneet; työyhteisössä on jouduttu odottamattomaan kriisiin tai henkilölle / tiimille tarjoutuu työtä koskeva muutosmahdollisuus. Silloin organisaation ulkopuolisen henkilön tuki on osoittautunut hyväksi etenemistieksi. Olennaista tässä on mahdollisuus pikaiseen pohdintaan. Viime aikoina olen näitä tarpeita varten varautunut ennakolta. Olen kyennyt lunastamaan lupaukseni: muutaman kerran sparrauspyynnöissä aloitus on tapahtunut lähimmän viikon sisällä (lukuunottamatta lomakautta).