Tätä tarvittiin tällä viikolla. Se muutti suunnitellun blogitekstin sisällön. Siitä sopii kuitenkin kertoa; olkoonkin, että nyt julkaistavan kirjoituksen otsikko sisältöineen voi kuulostaa jostakin lukijasta aivan liian juhlalliselta ja ylevältä.

Oli aivan tavallisen syyskuun tavallinen maanantai, ja päivä puolisoni kanssa illassa. Peseytyminen ja yhteinen iltapala. Edellinen toteutui totutusti ainoastaan toisella, iltapala ei kummallakaan.

Puolisoni tuli suihkusta ja käänsi koneellisen ilmastoinnin tehoa pykälän verran isommalle, kuten tuhansia kertoja aiemminkin. Kuivatessaan itseään, hän havaitsi alle ½ minuutin sisällä iv-koneesta työntyvää kitkerää savua. Samaan aikaan olin saapumassa kylpyhuoneeseen ilman vaatteita, ja kuin ei mitään olisi ilmassakaan. Oven avattuani huomasin olevan väärässä. Siitä hetkestä alkoi tapahtua. Puolisoni oli tässäkin (!) elämäntilanteen hetkessä ihailtavan tilannetietoinen ja yhteistyökykyinen.

Sammutuspeitto. Kodin kaikki sähköt pois pääkytkimestä. Lähinnä oleva ovi kiinni. Savun tulo ei vaan tuntunut tyrehtyvän. 2-3 minuutin päästä soitin hätäkeskukseen, jonne kuvasin tilanteen.

”Välittömästi ulos talosta!”. Onko kaasuja levinnyt talon muihin huoneisiin… Onko kumpikaan enää samassa huoneessa, jossa laite?”. ”Vaimo on jo ulkona, minä alastomana tässä pitämässä sammutuspeittoa”, vastasin. Älkää katkaisko puhelinjaa, palokunta ja ampulanssi ovat jo matkalla. ”Poistukaa tekin nyt välittömästi ulos, vaikka joutuisitte irrottamaan peitteestä! Kykenettekö itse kävelemään? Näettekö selvästi poistumispaikat?” Ymmärsin puhetta, kehotusta ja näin selvästi eteeni.

Palokunnan yksikkö ja ambulanssi saapuivat. He tekivät kaiken sen, jonka maallikkona oletan tarvittavan tehdä. Rauhallisesti ja ammattimaisesti. Paikallinen Länsi-Savo kirjoitti jo saman illan aikana lyhyen digiversion tapahtumista.

Kun pari päivää myöhemmin itse luin mainitun uutisen, oivallan yhden seikan: Toimittaja ei luonnollisestikaan kykene, voi tai edes tarvitse uutisessa kuvata tapahtumien pyörteessä olevien ihmisten sisäisiä sydämenlyöntejä, niiden tiheyttä tai tuntemusta. Tiedän ja muistan selvästi oman pulssini kohonneen, vaikka ulkopuolisen silmin lienemme olleet sangen rauhallisia ja toimintakykyisiä.

https://lansi-savo.fi/uutiset/lahella/cf5abd31-8e16-4388-be1d-2977c6607506

Ilmanvaihtokoneen palonalku saatiin sammumaan ennen palokunnan tuloa oikeiden alkusammutustoimenpiteiden ansiosta, kerrotaan Etelä-Savon pelastuslaitokselta.

Omakotitalon ilmanvaihtokone savutti maanantaina illalla Mikkelissä Turnipsipolulla. Hätäkeskus sai ilmoituksen rakennuspalosta illalla puoli kahdeksan jälkeen. Paikalle lähetettiin yksiköitä Mikkelin paloasemalta.

Talossa olleet henkilöt eivät jääneet odottamaan palokunnan saapumista, vaan katkaisivat sähköt ja tilkitsivät ilmanvaihtokoneen sammutuspeitteellä. Näin palon kehittyminen koneen ympärillä saatiin estettyä.

Pelastuslaitoksen saapuessa paikalle palonalku oli jo sammunut oikeaoppisten alkusammutustoimenpiteiden vuoksi, kerrotaan Etelä-Savon pelastuslaitokselta. Palokunnan tehtäväksi jäi varmistaa, että tulipalon vaaraa ei enää ollut. — L-S_ Marjo Latvanen

 

Kylläpä myrkyn lykkäsi!

Erilaisia ”myrkkyjä” on elämässämme – mitä ja millaista kenenkin kohdalla! Kukaan meistä ei voi elää tätä maanpäällistä elämäänsä välttäen tai väistäen kaikki mahdolliset karikot, epäonnistumiset ja epätoivottavat yllätykset. Joskus asioiden ja tilanteiden eteneminen voi myös olla minuuteista kiinni.

Lainaan vielä palopelastajan sanoja, jotka tällä viikolla pimeässä syysillassa pihallamme kuulin: ”Tässä oli täydet edellytykset koko talonne palamiseen, jos ette olisi olleet paikalla ja näin toimineet ensimmäisten minuuttien aikana. Syntyvät kaasutkin ovat aina arvaamattoman vaarallisia.”

Olen yliopistossa suorittanut teologiset maisteriopinnot. Luterilaisena pappina olen tullut lausuneeksi (varsinkin takavuosina) lukemattomat kerrat toisille Herran Siunauksen. Sellaista olen myös tottunut itselleni ja läheisilleni pyytämään hiljaa mielessäni jokaisen uuden, tavallisen päivän aamuna. Turhaanko?

Arkivarjelus

 Mitä se minun teologisessa ymmärryksessäni on?

Minulle arkivarjelus on sitä, että

1. voin pyytää itselleni ja toimilleni arkiviisautta ja
2. kokea tuntevani elämääni sisältyvää erilaista (sekä inhimillistä että ymmärrykseni ylittävää) varjelusta sekä
   
3. osoittaa (häpeämätöntä) kiitollisuutta kulloinkin hyvyyden taustalla olevalle/oleville.

Minulle perimmäinen hyvä liittyy Jumalaan Kristuksessa.

Tässä eräs 4 minuuttinen, Juha Tapion tulkitsemana. Ei huono!