Kulunut toukokuun viikko 19 on sisältöä täynnä. Perheen puolesta, sanoisin.

9.5. on kalenterissamme merkitty Eurooppa-päiväksi, mutta `puhutteleeko` se silti otsikon lailla?

Minulle 9.5. oli yksi torstai muiden viikkojen ketjussa, kunnes tutustuin tarkemmin päivän historiallisiin juuriin. Tausta ulottuu sotaan, johon en ole osallistunut, ainoastaan lukenut ja filmien äärellä samaistunut.

9. toukokuuta vuonna 1950, vain 5 vuotta maailmansodasta, Robert Schuman esitti ehdotuksensa yhtenäisen Euroopan luomisesta välttämättömänä rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi.

Tätä Schumanin julistusta pidetään nykyisen Euroopan unionin perustamisen ensimmäisenä askeleena. En mene EU:n nykytodellisuuteen valuuttoineen, lippuineen ja lauluineen sen enempää. Ohitan myös mainittuun liitetyn direktiiviviidakon. Minua sen sijaan kiinnostaa tietää, miten Robert ajatteli olevan mahdollista edistää rauhaa ja yhtenäisyyttä eri maiden kesken. Mitä piti tehdä perillisten puolesta sodan runtelemassa Euroopassa?

Robert Schumanin mielestä hiili- ja terästuotanto Euroopassa tuli tuoda yhteisen valvonnan piiriin. Näin ehkäistään sotatarviketuotantoa ja niin muodoin myöhempiä selkkauksia. Ajatus on, että `viisaamman` (tai ainakin valistuneemman) on eri tavoin vahdittava, miten ja mihin tarkoitukseen raaka-aineet tuotetaan.

Hyvä idea perillisten ja perheiden puolesta! Samankaltaista vahtimista ja seuraamista valistuneemman (vanhemman) silmin tarvitaan myös kotoisessa perhe-elämässämme. Tästä perheyksikön sisällä tapahtuvasta ”sotien ennaltaehkäisystä” kirjoitan toisella kerralla enemmän.

 

10.5. oli tänä vuonna se 40. päivä pääsiäisestä, josta kotimaassamme on takavuosina kiistelty. On kyselty, tuliko helatorstaita pitää vielä nykyäänkin sellaisessa arvossa, että se noteerataan työelämässä palkallisena vai palkattomana vapaapäivänä?  En pysähdy tämänkään päivän ajankohtaisiin toteumiin, esim. työelämän kilpailukyvyn (kikyn) näköaloihin.

Totean ainoastaan, että myös Armon vuonna 2018 moni sydämen kristitty kertaa mielessään juhlapäivän sanomaa: Jeesus Kristus, ylösnousemuksellaan kuoleman mahdin voittanut Vapahtaja palasi Isänsä luo taivaaseen.

Jeesuksen taivaaseenastumisesta kerrotaan ”kattavimmin” Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa. Kattava lainausmerkeillä, sillä meitä kuolevaisia kiinnostaisi kirjoitettua huomattavasti enemmän myös se seikka helatorstaissa, joka vihjaa Jeesuksen toiseen tulemukseen eli Kristuksen takaisin paluuseen maailman historian viimevaiheena. Tätä tulevaa avataan Raamatun lehdillä vain vähän, kaipauksen ja odotuksen verran.

Minulle helatorstain merkkihenkilö ja Hänen maanpäällinen toimintansa kaikkinensa merkitsee toimintaa perheen ja perillisten puolesta.

 

13.5. on ilmeeltään perheen päivä mitä suurimmassa määrin. Sunnuntaina muistamme äitejä. Ehkä sinäkin lukijana muistat ajat ennen kouluikää ja ekaluokkalaisena, kun lauantaina saattoi sanoa, ”enää yksi yö” kortin ojentamiseen aamulla ani varhain. Kakkua ja kaikkea…  Aikuisena äitiyteen sitten tulee erilaisia värisävyjä ja tunnetiloja.

Tässä kuvassa olen oman äitini vuoteen vierellä tämän viimeisinä elinpäivinään Oulussa.

Kaikkien äitien juhlapäivä toukokuun toisena tuo väistämättä mieleeni äitiyden varjopuolia. Tässä kysyn esimerkiksi sitä, millaiset ovat mietteet heillä, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta eivät sitä jostakin syystä voi kokea, ehkä koskaan?

 12.5. vietettiin maassamme lapsettomien lauantaita jo 25. kerran.

Tyhjän sylin -tilaisuuksia tarvitaan.
Peukutan kovasti (seurakunnalle ja muille) järjestäjille vaivannäöstä tänä lapsettomien lauantaina. Tahaton lapsettomuus on erityisen kipeä todellisuus heille, joiden elämässä lapsitoive on keskeisellä sijalla.

Eräs tuntemani pari päätti leipoa itselleen heti syötävän kakun ja nauttia sellaisesta äitienpäivän aattoina niin kauan kuin eivät vietä äitien- ja isänpäivää. Välkkyä – sanoisin – olematta kuitenkaan helppoa. Syödä ja juhlia perillisten puutetta.

Lauantaina 12.5. liputettiin – ei edellä kerrotulle asialle – vaan maineikkaan Johan Vilhelm Snellmanin (12.5.1806 – 4.7.1881) ja suomalaisuuden päivän merkeissä. En väheksy lainkaan tämän suomalaismielisen filosofin, suuren valtiomiehen kirjailijan ja sanomalehtimiehen merkitystä tämän blogikirjoituksen aiheen kannalta. Hän korosti suomen kielen asemaa ja oman rahan saamista Suomelle. Tässä hänen eräs, perillisille tallennettu viisaus:

Pääasia on täyttää velvollisuutensa ja tehdä työtä, mikäli voimat riittävät.

Paha päivä menee menojaan niin kuin hyväkin.   – J.V. Snellman

 

Tämän Snellmanin filosofisen siteerauksen inspiroimana palaan vielä äitienpäivään. Mieleeni palautuu useita matkan varrella tapaamiani äitejä – äitejä joita näyttää yhdistävän lähes loputon lähimmäisestä huolehtiminen. Perheen ja perillisten puolesta. Tätä seuraaavan kuvauksen äitiä en edes väitä fyysisesti tavanneeni.

100-vuotiaalta kysyttiin merkkipäivänä, huolehtiiko ja murehtiiko hän vielä lastensa puolesta. – En enään, sillä viimeinenkin on siirtynyt vanhainkotiin.

Lämpimät onnittelut Sinulle äiti, isä tai joidenkin lapsi – meille, joita murheet ja huolet vielä (kohtuullisesti) ympäröivät. On aika nostaa siniristilippumme perheen ja perhe-elämän puolesta!

---

Tässä blogitekstissä kuvien otoksista ja editoinnista vastaa mikkeliläinen Kari Rossi. Poikkeuksena tästä Oulussa otettu äiti-kuva. Kiitos Kari!