ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA C – Liity letkaan!

/by

Onnellisuuden sommittelua C – Liity letkaan! on neljäs blogikirjoitus, kiinteänä päätösjuttuna saman teeman sommitteluille A ja B.

Ajattelin näitä Onnellisuuden teemakirjoituksia kuin neljän ikkunaruudun läpi.

Nyt on vuorossa 4. ikkuna   Onnellisuudessa!

Miksi ylipäätänsä tästä asiasta kirjoitan?

Onnellisuuteen porautuvan teeman kirjoitusmotiivi palautuu Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT):n  vastaanotolla eri vuosina käyneiden asiakaspalautteisiin. Niihin viittaava ensimmäinen fototallenne on samalla eräänlainen ”visuaalisuuden riemuvoitto” henkisessä mielessä, ks. Onnellisuuden jäljille! aloitusosaa.

Muistin virkistämiseksi!

Edellisestä Onnellisuuden sommittelua B-osasta lyhyenä kertaustiivistyksenä toteamme vielä tämän.

Tutkimuskirjallisuus näyttäisi osoittavan, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta.

Tässä teemakirjoituksen viimeisessä jutussa nostan keskiöön  juuri tämän 40 % osan sommittelun, koskapa tiedämme, että oma toiminta vahvistaa ja kasvattaa yksilön kokemaa onnellisuutta.

TOINEN PUOLI ODOTTAA SOMMITTELUASI!

Kun edellisessä bloggauksessa eräs otsikko tiivisti geeniperimän vaikutuksen ”Onnellisuudesta puolet jo sommiteltu”, jatko tulee tässä, eräänlaisena aktivointiohjelmana: Liity onnellisuuden letkaan, käy ehdotetulle kärrytielle!

Ilmaus `kärrytie` syystä, että kirjoittajana en maalaile nopeaa pikakiitoa tai onnellisuuden pikavoittoja. Perään tietoista asennoitumista ja sinnikästä matkantekoa kestävän ja kantavan hyvinvoinnin, onnellisuuden ja mielekkään elämän puolesta. 

Kaikki jäljempänä – viikonpäiviin tiivistetyt – edustavat asioita, vinkkejä tai vaihtoehtoja, joille kullekin on tieteellisesti luotettavaa empiiristä tutkimusnäyttöä, silloin kun on selvitetty yksilön onnellisuutta ja hyvinvointia ynnääviä seikkoja. 

Ennen viikkotiivistystä on aiheellista muistuttaa muutamalla muutokseen liittyvällä näkökohdalla. Lienee ymmärrettävää, että kun puhutaan yksilön onnellisuudessa tapahtuvista myönteisistä muutoksista, tällöin henkilön lähtötasolla on jokseenkin olennaista merkitystä.

Eli muutoksen mahdollisuus ja kaivattu onnellisuusmuutos riippuu aina siitä, miltä tasolta lähdetään. Niinpä masentuneessa, onnettomassa ihmisessä on paljon potentiaalia muutokseen, vaikka geneettinen taipumus masennukseen olisi vahva. Myös lievästi tyytymätön ihminen voi muuttua, mutta muutos on suhteessa pienempi.

Lisäksi tämäkin on perin huomionarvoista: ”Onnellisuuspakko ahdistaa – ei kukaan ole jatkuvasti onnellinen”, kuten nuoremman polven onnellisuustutkijamme Frank Martela on huomauttanut. Elämämme ympärillä todistaa, että pakkomielteinen oman onnellisuuden maksimoiminen lopulta estää meitä olemasta tyytyväisiä juuri mihinkään!

 

MITEN EDETÄ?

Tsekkaa ensimmäisenä sen viikonpäivän asiakuvaus, jolloin juuri nyt luet tätä Timon Työnohjaus ja Terapia -sivujen blogikirjoitusta. Eli jos parhaillaan elät tiistaita, lue ja arvioi sille päivälle kirjoittamani tiivistys. 

Kysy itseltäsi, olenko toiminut tavalla, joka tekstissä mainitaan ihmisen onnellisuutta lisäävänä tekijänä. Ole rehellinen itsellesi. Tuumaa, miten tämän lukemasi asian suhteen päätät toimia jatkossa!

Tämän jälkeen jatka lukemisen sommittelulla siirtymällä seuraavan päivän epistolaan; sovella Sinulle sopivalla tavalla.

Käytännössä!

Listaan tässä blogijutussani seitsemän seikkaa, jotka kaikki omalta osaltaan ovat tutkitusti osoitettu olevan yhteydessä ihmisen kokeman onnellisuuden kanssa.

Varteenotettavan kansainvälisen ja kotimaisen tutkimustiedon pohjalta tiedämme, että onnellisuutta voi edistää muutamilla muillakin, tässä mainitsemattomilla tavoilla ja asioilla. Valintani seitsemän seikan suhteen on sekä referointitekninen (7 viikonpäivää) että henkilökohtainen (terapeuttina asiakaspraktiikkaa vuosikymmenet `sinivalkoisin silmälasein` tehneenä).  

Kaikkialla alan tutkijat tähdentävät onnellisuusseikkoja lukeville, että ihminen voi tuntea tyytyväisyyttä ja onnentunnetta riippumatta tämän kansallisuudesta, olosuhteista, iästä tai vaikkapa henkilön varallisuudesta. Tämä on lähtökohtaisesti huomioitu myös tässä esitettävien asioiden kohdalla.

Onnellisuus on tunteita, tulkintoja, tekoja, motivaatiota, innostusta, panostusta ja tahtoa. Ainakin näitä edellä ilmaistuja.

Arvioi seuraavia asiakohtaisesti. Omassa nykytodellisuudessa.

MAANANTAI

Muistathan pitää huolta kehostasi ja kunnostasi. Auvoiset hetket kutsuttelevat Sinua. Terveelliset elintavat ja liikunta mitä erilaisin toteutuksin tuottavat taatusti sellaista henkilökohtaista tyytyväisyyttä, jota onnellisuudeksi kutsutaan. Tämä todetaan erilaisissa Onnellisuus-tutkimuksissa maanosasta ja tutkimusjoukosta riippumatta.

TIISTAI

Muistathan arvostaa lahjojasi. Optimistisesti. Tunnista ja tunnusta kiitollisuutesi niistä hyvistä asioista, joita olet elämässäsi saanut. Ketä tai keitä varsinkin nyt (konkreettisesti) kiittäisit, jos sellainen on jäänyt aiemmin vain aikomukseksi. 

KESKIVIIKKO

Omaehtoinen ja turvallinen eroottisseksuaalinen elämä sisältyy tavalla tai toisella onnellisina itseään pitävien elämään. Onhan tämä asia Sinullakin balanssissa!

TORSTAI

Sovittelevuus ja yhteistoiminnallisuus ovat yhteydessä tutkitun onnellisuuden kanssa. Usein joudumme tekemään kompromissin omien, vaikkapa työelämäpyrkimystemme ja lähi-ihmissuhteiden välillä. Ihmissuhteita vaalivat, sille aikaa ja energiaa sommittelevat ovat yleensä onnellisempia kuin itsekästä menestystä tai ns. ”oikeassa olemista” tavoittelevat.

Muistinvirkistämiseksi: Onnellisuuden jäljille! -kirjoituksessani viittasin hiukan tähän samaan asiaan.  

PERJANTAI

On kohtaamisia, muutoksia, menetyksiä ja tapahtumia, joita et mitenkään voi ennakoida. Muistathan sattumanvaraisuuden ja ennakoimattomuuden, samalla kun olet valmis oppimaan vastoinkäymisiä lieventäviä selviytymiskeinoja. Vastaisuuden varalta.

LAUANTAI

Osaathan tarvittaessa antaa anteeksi tai opettelet ainakin sitä. Todellisessa rakkaudessa ja ystävyydessä toisen edut voivat mennä omien edelle. Onnellinen osaa vaalia ihmissuhteita tekemällä hyvää sekä suunnitellusti että spontaanisti. Perheterapeuttina tiedän ja toistuvasti todistanut sitä, kuinka ajan raivaaminen läheisten ihmisten kanssa olemiselle on lisännyt (lähes poikkeuksetta) pari- ja perheyhteytenä koettua onnellisuuden tunnetta.

SUNNUNTAI

Ihmiset, joilla on vahva spirituaalinen usko, ovat tutkimusten mukaan keskimäärin onnellisempia kuin henkilöt, jotka tyystin sivuuttavat tällä sektorilla olevat taivaalliset virikkeet sekä sen ympärillä tarjolla olevan sosiaalisen verkoston. Vahvistathan hengellisiä yhteyksiä ja hetkiä!

Ennen kuin otan musiikillisesta lääkekaapistani jotain, muistutan:

Ihmisellä on oltava asioita, joihin suuntautua ja joita pitää tärkeinä. Olethan tavoitetietoinen.  tavalla, jossa asiat itsessään kiinnostavat, eivät ole vain välineitä johonkin.

Onnellisuusteeman laaja-alaisena lisälukemistona ehdotan Asko Leppilammen monenkirjavia kirjoituksia ja sovellusmateriaalia.

Rohkenen ajatella, että hänen tuotostensa äärellä et välty joiltakin uusilta valomerkeiltä, vaikka  elämäntilanteestasi en tiedä hitusenkaan vertaa.

Koskettavaa – ainakin minulle – on myös musiikillinen hetki Tauskin 3 minuuttisen seurassa. Biisi on eräs aikansa kotimainen hitti. Sen sanoituksissa on mahdollista kuulla ajallista, inhimillistä ihmisten keskinäistä, mutta samalla riimitys voi tavoittaa taivaallisia ja yliajallisia, hengellisiä sväärejä.

Minua kappale virittää molempien osalta. Se tuo aiemmin kirjaamani – sunnuntain  taivaalliset virikkeet – tavalliseen arkeeni.

 

Tähän päättyy Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) / Timo Juutinen `neljän jutskun` sarja onnellisuudesta, sen luonteesta, hyödyistä ja äärelle kutsusta.

Tämän onnellisuutta käsittelevän 4. artikkelin kuvatallenteet:

Pixabay /Congerdesign (artikkelikuva), Purgin Alexander (tunneli),

nordic-walking-1369306_1280, Mariolh (hieronta), NoName_13 (kukka), GregMontani (risti),

Timo Juutinen / Ikkunaruudut ja Kalenteri.

 

 

 

 

 

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA B – asiat jo sommiteltu?

/by

Onnellisuuden sommittelua B on jatkoa samannimiselle A osalle, jonne klikillä.

Onnellisuuden teemaa luotaavat alkutahdit puolestaan löytyvät tästä.

 

ONNELLISUUDELLA PALJON TODENNETTUJA HYÖTYJÄ!

Tutkimusten mukaan onnellisuuden hyödyt ovat monenlaisia.

Tässä blogijutussa viitataan vain muutamiin sellaisiin hyötyihin, niiden lukuisten empiiristen selvitysten joukossa, jotka osoittavat edellisen otsikon oikeellisuutta.

Mitä tiedämme?

Onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan.

He ovat yhteistyökykyisiä ja motivoituneita auttamaan muita, heillä on neuvottelukykyä, olivatpa sitten johtajina tai toteuttavassa kontaktityössä kentällä.

Onnellisella on todettu olevan parempi kyky saavuttaa asettamiaan tavoitteita. Heillä on myös enemmän ystäviä ja sosiaalisia suhteita.

Kun luen näitä onnellisuuden hyötyjä osoittavia tutkimuksia, mieleeni tulee arkielämän lausahdukset ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, ”myönteiset kertaantuvat”. 

Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, samoin parempi vastustuskyky sairauksille. Tutkimusnäytön mukaan onnelliset ihmiset jopa elävät keskimäärin pidempään.  

Positiivinen mieliala on yhteydessä onnellisuuteen. Lyhyesti: mielen toiminta avartuu, positiiviset tunteet laajentavat havaintokenttää ja tuovat enemmän mahdollisuuksia näkyviin. Onnellisuus siten auttaa näkemään ja rakentamaan resursseja; psykologiset, sosiaaliset ja fyysiset voimavarat kasvavat positiivisuuden avulla.

Kun onnellisuuden hyödyt ihmiselle ovat näinkin ilmeisiä ja moniulotteisia, on kysyttävä, miksi tämä kaikki hyvä ei toteudu kaikilla suomalaisilla, olivatpa he sitten etunimeltään Onni, Emma, Anne tai vaikkapa Toivo.

ONNELLISUUDESTA PUOLET JO SOMMITELTU!

”Onnellisuus on taako kahen onnettomuuven välis!”

Kuulin tämän ilmauksen pari vuosikymmentä sitten eräältä arvostamaltani virkakollegalta, sanojana perheneuvoja, kirjailija Matti J Kuronen. Olimme molemmat osallistujina ns. onnellisuusseminaarissa, joka järjestettiin  tasavaltamme pääkaupungissa.

Kuulijana mietin välittömästi eri vaihtoehtoja: onko tämä savolainen tiivistys hirtehistä huumoria, lohdutussanoja lohduttomalle vai elämän opettamaa realismia? Kaikki vaihtoehdot, sanojaa hiukankin tuntevana tiesin olevan mahdollisia.

Miten Sinä lukijana asian ymmärtäisit?  

Ihmisen elämänkaareen kuuluu pysyvyyttä ja muutosta. Tiedonjanoisina olemme kautta aikain miettineet – hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin näkökulmasta – sitä, kumpi näistä on hallitseva ja missä määrin, aivan tavallisen ihmisen tavallisessa elämänmenossa.

Psykologiassa on usein korostettu yksilön – varsinkin persoonallisuuden, sosiaalisuuden ja emotionaalisten – ominaisuuksien merkitystä, unohtamatta ulkoisten olosuhteiden vaikutusta. Myös ympäristöstä (kulttuuri, kasvatus, fyysiset olosuhteet) on haettu sellaisia pysyviä piirteitä, joiden uskotaan vaikuttavan ihmisen onnellisuuteen.

Vaikka haluaisimme uskoa, että jokainen on oman onnensa seppä, geeneillä on ensisijaisen vahva vaikutus onnellisuuteemme.

Otsikon kuvaus, että puolet onnellisuudestamme on jo sommiteltu, viittaa tähän tosiasiaan. Onnellisuudessa perintötekijöiden osuus arvioidaan yleensä noin 40–50 prosentiksi. ”Lottoamista ennen syntymää”, sanoisi kylmä kohtalotutkija.

Perimägeenit tuntuvat selittävän suunnilleen saman verran myös masennukseen liittyvissä tutkimuksissa sekä, kun selvitetään joitakin persoonallisuuden peruspiirteitä, kuten henkilön ulospäin suuntautuneisuutta (ekstroversio), tasapainoisuutta tai vastuullisuutta.

Kaikissa edellä mainituissa perimän selitysosuudeksi havaitaan vaihtelevasti 40–50 %. Näin on asiain tila suurissa massa -aineistoissa. Luonnollisesti pitää muistaa, että isoissa otoksissa esiintyy suuriakin yksilöllisiä vaihteluja.

Summaten voimme tutkimuskirjallisuuden perusteella todeta, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta. Viimeksi mainitusta voisimme käyttää nimitystä omaehtoisten toimintojen alue onnellisuuden selittäjänä.

Mitkä vaikuttavat onnellisuuteen?
                (prosenttiosuudet pyöristettyinä)

 

”LASI PUOLEKSI TÄYSI TAI VAJAA” – MITEN SINULLA?

Lasi puoleksi tyhjä vai täysi?

Onnellisuuden selittäjänä geenitodellisuus on siis kiistatonta. Ympäristöolosuhteiden varsin alhainen vaikuttavuus on samoin toistuvasti todennuttu; eteenkin silloin kun ihmiset asuvat ja elävät sellaisissa kehittyneissä demokratioissa, kuten Suomessa, joissa elämisen perustarpeet turvataan kaikille kansalaisille, tavalla tai toisella. 

Kun ihmisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden taustaselittäjät asettuvat aiemmin ilmaistuille tasoille, voimme oikeutetusti kysyä: lieneekö  onnellisuus vain harvojen, siinä geenilotossa onnistuneiden etuoikeus?

Tai samoin voimme heittää myönteisen hypoteesin: taloudellisessa niukkuudessa onnettomana kasvanut ja aikuisenakin erilaisia työ- ja ihmissuhdehaaksirikkoja kokenut henkilö voi vielä elää oman ilmoituksensa mukaan onnellista elämää, jos kerta ympäristöolosuhteet sanelevat ihmisen koettua onnellisuutta ainoastaan kymmenyksen.

Edellisten ”ääripääkysymysten” väliin jää, ja samalla hyvin arvoituksellinen ”omaehtoisten toimintojen alue”. Tämän alueen merkittävä selittävyys nostattaa niin muodoin askarruttavia kysymyksiä, ei vähiten ihmisen vapaasta tahdosta tai selvärajaisuudesta.

Aikuisen oikeasti: ovatko kaikki valinnat aidosti itsestä lähtöisin olevia vai koostuuko omaehtoisen toiminnan alue myös jossakin määrin kaikenlaisista satunnaisista, ulkoisten tekijöiden tuottamista seikoista?

Esimerkkinä vaikka liikunta, jota epäilemättä laajasti kannatamme, siihenkin geenit ja ympäristö vaikuttavat. Entä aktiivinen uskonnollisuus tai viihdyttävä musisointi? Molemmista voitaneen sanoa samaa kuin liikunnasta. 

Tämä onnellisuuden sommittelua kirjoitussarja jatkuu vielä osassa C. Se julkaistaan lähiaikoina.

Tuolloin mietitään, mitä olisi tehtävissä, jos kerta vain puolet (!) onnellisuudesta on ennalta sommiteltua. Mihin tämä geeniperimän ja ympäristötekijöiden ulkopuolelle jäävä omaehtoisten toimintojen alue meitä kutsutteleekaan?

Linkillä suoraan päätösosaan tästä!

 

*** Tämän blogikirjoituksen kuvista vastaavat: Joona Kotilainen, Kari Rossi ja Timo Juutinen.

Leppeää keskikesän juhlaa 2024 Sinulle! toivottaa Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkelistä.

 

 

 

 

 

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA A

/by

Onnellisuuden sommittelua A on blogijutun sarjaa, jonka alkutahdit kerrottiin aiemmin julkaistussa Onnellisuuden jäljille! -aloitusosassa. Linkillä onnellisuuden jäljille! tästä.

 

Suomi ja Onni

Suomi on maailman onnellisin maa, jo seitsemättä kertaa peräkkäin, ja Onni tälläkin hetkellä ristimänimenä erittäin yleinen. Se on kaikista yleisin pojan nimi ollut neljänä vuonna 2000-luvun Suomessa (2008, 2012, 2013, 2016). Vuonna 2023 Suomessa syntyneiden lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat suomenkielisillä lapsilla Aino ja Eino.

Edellä esitettyjä tiivistyksiä voi laajentaa seuraavien lähteiden avulla: Kansakuntien objektiivisesta hyvinvoinnista kansainvälinen The World Happiness Report 2024 -julkaisu. Tuoreimman Digi- ja väestötietoviraston tiedon (helmikuu 2024), jonka mukaan Onni on ensimmäisenä etunimenä 10372 miehellä ja 5 naisella, ja muuna kuin ensimmäisenä etunimenä peräti 14778 miehellä ja 9 naisella.

Almanakkaamme nimenä se tuli jo 1800-luvulla. Aikojen kuluessa yli 34 000 suomalaista on saanut etunimekseen Onni.

Onni on käännös kreikkalaisesta nimestä Makarios ’onnellinen, autuas’ (latinaksi Makarius). Onko nimi edelleen enne? Eli kiinnostaisi tietää, onko Onni aikuisena onnellisempi kuin vastaavat samana vuonna syntyneet suomalaiset.

Minäkin olen elämäni aikana tutustunut useampaan Onniin, papillisin oikeuksin kastanutkin muutaman sellaiseksi. Näissä tuntemissani on eroavuutta, siinä kun arvioin heidän myöhempää onnellisuuttaan, kokonaishyvinvointia ja olemuksellista tyytyväisyystasoa. Onnit eivät osoittaudu samanlaisiksi, monessakaan mielessä. Näin subjektiivisin silmin.

Mikä selittäisi suunnilleen samanikäisten aikuisten keskenään erilaista onnellisuuden tasoa? Ja mitä se onnellisuus tarkemmin ottaen sisältää?

Sommittelen onnellisuutta tässä blogijutussa kansantajuisesti, menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, kuitenkin tietoisesti tutkimustietoon ja tutkijoiden esittämiin johtopäätöksiin nojautumalla.

 

Mitä onnellisuus on? 

Jokainen meistä haluaa olla mieluummin onnellinen ja hyvin voiva kuin olemukseltaan alakuloinen, masentunut ja onneton. Mistä onnellisuudessa tarkasti ottaen on sitten kysymys? Alan tutkijat puhuvat myös tässä kohdassa hyvinvoinnista, joka arkikielessämme taitaa merkitä suunnilleen samaa asia, ainakin joskus.

Perustellusti voimme kuitenkin tehdä tämän eron.

Hyvinvointi viittaa laajemmin siihen, mikä on hyvää ihmiselle. Onnellisuus on ensi sijassa yksilön sisäinen tila; sellaista kohtuullisen vakaata tuntumaa siitä, miltä hänen elämänsä tuntuu. Arkikielessämme puheeseen onnellisuudesta sisältyy yksittäisiä onnen hetkiä.

Kasvua ja kukoistusta!

Vaikka myöhemmin tässä kirjoituksessa viittaan – ainakin kirjoittajalle mieluisiin yksityiskohtiin – jäätelötuutteihin, pipariin ja pullapitkoon, onnellisuus ei rajoitu edes kokemuksena ´makeaan elämään´, saatikka yksiselitteisenä määrittelykysymyksenä. Onnellisuus määritelmänä on monimerkityksellinen ja samalla kohtuullisen kiehtova, kimurantti asia.

Onnellisuus ennen ja nyt

Onnellisuuden pohdinta on ikivanhaa. Konkreettinen onnellisuuden tutkimus on sitä vastoin vasta noin sadan vuoden ikäistä.

Kreikkalaisen filosofi Aristoteles (384–323 eKr.) ja tämän Nikomakhoksen etiikka on epäilemättä oikea kultakaivos onnellisuuden pohtijalle. Augustinus (354–430) ja Tuomas Akvinolainen (1225–1274) olivat puolestaan ajanlaskumme alkupuolen vaikutusvaltaisimmat filosofiskristilliset ajattelijat.

Historian kaikki suuret ajattelijat, tavalla tai toisella operoivat järkiperäisen ajattelun ja hyvän elämän perusteiden parissa. Etiikkaa ja moraalia ei voida mitenkään sivuuttaa, silloin kun hahmotellaan onnea, hyvinvointia, hyveitä ja onnellisuutta, niin yksilön, yhteiselämän ja valtionkin kannalta. Tämän olen historian viisaiden teksteistä oppinut.

Onnellisuudesta löytyy runsaasti erilaista luettavaa. Historiallista katsausta voit halutessasi täydentää vaikkapa jatkamalla tällä linkillä.

Nykyaika mahdollistaa empiiriset massatutkimusotokset, niiden keskinäiset vertailut eri mantereiden, valtioiden ja kohdennettujen ryhmien välillä. Onnellisuuden eri tieteelliset tulokulmat ovat samoin nykypäivää. Tällöin on luonnollisesti ilmiselvää, että täydellinen yksimielisyys onnellisuudesta käsitteenä ei ole realistinen tavoite.

Jätämme tällä kertaa edellä mainitut viisaat ja monet muut myöhemmät (filosofian, valtio-opin ja taloustieteen) `onnellisuusteoreetikot´.  Sommittelemme onnellisuuden asiaa enemmän psykologisesta tulokulmasta ja tavallisen kaduntallaajan ajatus- ja kokemuskentässä.

 

Onnellisuuden psykologinen sommittelu

Tämä ei liene valistuneelle lukijalle mikään yllätys, kun kerron, että käsitykset myös psykologisen onnellisuuden luonteesta ja sisällöstä ovat niin ikään vaihdelleet. Silti karkeasti voimme erottaa kolme filosofista käsitystä onnellisuuden luonteesta.

Puhutaan

  1. hedonismista eli nautinnosta, jossa miellyttävät kokemukset voittavat epämiellyttävät. Tässä kohdassa voisimme käyttää myös väljästi ilmausta tunneonni. Oletko onnellinen juuri nyt? saatetaan empiirissä kyselytutkimuksissa kysyä. Näin saadaan tutkimusmassoilta eri puolilta maailmaa samanaikaista tietoa, mitkä nautinnot ja asiat synnyttävät yksilöissä onnellisuutta, vaikkapa kesällä 2024.
  2. elämäntyytyväisyydestä taas on kyse silloin, kun onnellisuus nähdään myönteisenä asenteena omaa elämää kohtaan. Kyseessä on jonkinlainen globaali arvostelma omasta elämästä kokonaisuutena. Ilmaus tyytyväisyysonni on napakan osuva tiivistys silloin, kun joudut vastaamaan, onko tähänastinen aikuiselämäsi ollut onnellinen? Arvioit siis kokonaisuutta ja mennyttä aikaa.
  3. hybriditeorioista, joissa nimensä mukaisesti onnellisuuden luonne kuvautuu edellisten parhaat puolet yhdistävänä: (psykologinen) onnellisuus tällöin määritellään sekä elämän tyytyväisyyden että tunnetilojen ja nautintojen avulla. Positiivisen psykologian edustajat käyttävät tässä kohdassa usein ilmausta ”subjektiivinen hyvinvointi”.

Kotikutoinen muistisääntö onnellisuuden luonteesta – kuvainnollisesti

Tämän blogijutun kirjoittaja tunnetusti tykkää makeasta, ajoittain jopa kyläpaikan suolaiset ohittamalla.

Muistisääntöni hedonismin, elämän tyytyväisyyden ja hybriditeorioiden sekä toisaalta tunne- ja tyytyväisyysonnen sisältöjen suhteen on kuvainnollisesti seuraavanlainen.

Täyteläinen pullapitko tarjottimella ilmentää minulle elämäntyytyväisyyttä erotuksena pienen suupalaan tuottamaan tunneonneen. Kun näin ajattelen, tiedän varsin hyvin, että jollekin toiselle pipari riittää onnen suupalana.

Ja kun kesähelteellä olen tarjoamassa jäätelökioskilla kahdelle seurassani olevalle jäätelöä, saatan tuumata omassa päässäni: hän, joka valitsi pelkän vanilja- tai mansikkatötterön, ilmentää minulle hedonismin nautinnosta. Näiden kahden sekoituksen valinnut henkilö tuo mieleeni ”onnellisuustutkimusten jaottelussa” erilaiset hybriditeoriat ja -teoreetikot. Oma valintani kotona ja kiskalla on sekä että -asetelma.

Mietintäsi ennen jatko-osaa B 

Mistä hyvä ja onnellinen elämäsi koostuu kesällä 2024? Arvatenkin monesta yksittäisestä asiasta ja kokonaisuudesta. Tarkalleen tietämättömänä esitän tässä ehdotuksena ainoastaan viisi vaihtoehtokokonaisuutta.

Listaa kukin niistä pisteyttämällä (1–10 pistellä). Tällöin yhteenlaskettu maksimi voi tässä tehtävässä olla 50 pistettä. Periaatteessa. Ja jos loppusumma Sinulla jää alle tämän maksimin, mieti tykönäsi sitä, mitä tärkeitä asioita hyvän elämän kokonaisuudesta tästä puuttuu. Sinun tapauksessasi!

  • Paljon hauskoja ja miellyttäviä kokemuksia (1–10)
  • Läheiset ja kestävät ihmissuhteet (perheenjäsenet ja ystävät) (1–10)
  • Varallisuus ja muut runsaat etuudet (1–10)
  • Moraalinen elämä omien periaatteiden mukaan (1–10)
  • Menestyksekäs ura olosuhteeni huomioiden (1–10)
  • ?
  • ?

Yht. ( ____ / 50 pist)

 

Jatkan seuraavassa jatko-osassa siitä, miten onnellisuus hyödyttää ihmistä.  Onko onnellisuuden sommittelu jo puolestani tehty vai olenko oman onneni seppä? Muun muassa se kysymys, miksi toiset meistä ovat onnellisempia kuin toiset, jää myöhemmin julkaistavaan blogikirjoitukseen.  Onnellisuuden sommittelu jatkuu lähipäivinä.

Palataan jatkon merkeissä, klikkillä tästä!

—

Tässä blogijulkaisussa käytettyjen kuvien alkuperälähteet: Artkkelikuva, jutun kolmas sekä toiseksi viimeinen kuva (Timo Juutinen). Muut kuvatallenteet (Pixapayn kuvapankki).

ONNELLISUUDEN JÄLJILLE!

/by

Onnellisuuden jäljille! Tämä ilmaus liittyy osaltaan myös näkyvillä olevaan kuvaan TTT:n vastaanoton sisäovessa. Lukuisat ovat sen nähneet, silloin kun ovat poistuneet Timon Työnohjaus ja Terapian tapaamistyöskentelystä.

Mutta vainko vilkaisten?

Yllättävän monet heistä ovat omaehtoisesti halunneet palata kuvan kysymykseen myöhemmissä keskusteluissaan. Eikä turhaan.

Tällöin ”tahdonko olla oikeassa vai onnellinen” on voinut liittyä työelämän kimurantteihin ihmissuhdekuvioihin, ärsyttäviin asioihin siellä. On saatettu kuvata ns. nenäkkäitä besserwissereitä, viisastelijoita, riidankylväjiä tai vaikkapa työyhteisön epämiellyttäviä jyräihmisiä. Arkiesimerkeistä ei ole puutetta.  

Työnohjauksen ja kehittämisen toimeksiannoissa tämä ”mitä ensisijaisesti tahtoisin olla ja millaiseksi osoittautua” on tarpeellisen tärkeä luotauksen kohde. Jokaisen kohdalla. 

Emme ensisijaisesti keskustele siitä, millainen tuo toinen työpaikalla on tai tulisi olla, vaan nimenomaisesti suuntaamme siihen, miten kohdata haastavat tilanteet ja henkilöt. Olen siitä mielessä onnekas, että pitkä työkokemukseni on siivilöinyt tilannekohtaisia strategioita sovellettavaksi. Yhdessä liikumme onnellisuuden jäljille.

Vastaanottotyössäni yksilö-, pari- tai perhe-elämän alueella asiakkaat tuntuvat muistavan fotolausahduksen ehkäpä työmaailmaan liityviä vieläkin henkilökohtaisempana.

Tässä ryhmässä samainen kysymys on aktivoitunut niissä keskusteluissa, jotka keskittyivät arkisiin parisuhde-elämän kehitys- ja kasvukohtiin. Silloin usein on kysymys keskinäisestä kommunikoinnista ja laajemmin perhe-elämän vuorovaikutushaasteista. Oikeassa olemisen vitsauksesta.

Kumppanin (avo- tai aviopuolison) kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta, mitä hän sanoo tai ajattelee, mutta toisen mietittyä näkökantaa täytyy aikuisen oikeasti harkita – avoimin mielin – eikös juu? Asenne ennakoi ratkaisevalla tavalla tulosta.

Jos puolisosi yrittää selvittää jotain ongelmaa kanssasi ja sinä istut käsivarret ristissä, samalla pyörittelet päätäsi kieltävästi, tai sitten vetäydyt välittömästi kuuloyhteyden ulottumattomiin, ennusteesta ei ole epäselvyyttä. Keskustelunne johtaa harvoin, jos koskaan toivottuun tyytyväisyyteen. Onko tämä liiankin tuttua ja koettua?

Mitä ajattelet kompromissin mahdollisuudesta?

Oletko valmis yhteistyöhön toisen osapuolen kanssa? Onko Sinulla siihen vaadittavaa avointa ja arvostavaa mieltä?… Miten on hyväntahtoisuuden laita?…

Voisin jatkaa kompromissihakuisten kysymysten ja tärkeiden yksityiskohtien äärellä, mutta tämän kertaisen blogikirjoituksen (nro 103) tähtäyspiste on laajemmin onnellisuudessa ja sen sommittelussa.

Mitä ilmaukset onnellisuus, hyvinvointi tai tyytyväisyys elämään merkitsevät kirjoittajalle ja lukijalle tällä hetkellä?

Samalla kun toivon sinun lataavan seuravan linkin, jossa aihetta kiva aihetta sivuava biisi, mieti vielä toistamiseen sitä, mitä näkemäsi artikkelikuva sinussa tuo mieleen ja missä tietyssä asiassa se vähän kuin puhuttelisi sinua.

Onnellisuuden sommittelu jatkuu seuraavassa osassa. Suoraan sinne tästä.

 

 

KOLME PILARIKYSYMYSTÄ

/by

Kolme pilarikysymystä. Ne liittyvät vappuviikon 2024 artikkeliin, josta myös oheinen kuvaotos.

Pari- ja perheterapian työtä tekevä kollega Riina Nissinen avasi Sunnuntaisuomalainen lehtijutussa vastaanottotyössä havaittua nykytodellisuutta. 

Nimensä mukaisesti Susun artikkeli tarjosi laadukasta journalismia ajatteleville lukijoille, jossa nyt keskityttiin parien keskinäiseen vuorovaikutukseen aikamme ilmiönä. Erääseen niistä.

Jutun juoni on ammattilaisin silmin helposti allekirjoitettavissa. Yllätyksen puolestaan koin myöhemmin, seuraavan päivän aamuna.

Yllätyin siitä, että mainittu julkaisu sai erään mieshenkilön soittamaan minulle. Hän kyseli hämmentyneenä, että ”voiko todellakin 1990-luvun lamassa kodin silloista tuskaa aistinut olla herkillä nyt aikuisena ja tässä ajassa”.

En lähde referoimaan enempää tätä varsin mielenkiintoiseksi muodostunutta keskusteluamme. Soittaja kuitenkin sanoi lopuksi, että artikkelin asiantuntijan mainitsemat kolme pilaria, joille toimivaa parisuhdetta tulisi rakentaa, olivat ”kolahtaneet”. Syvälle ja satuttavasti! Hän kehotti ytimekkäästi: kaikkien pitäisi tämä lukea!

Nostan tässä erityisen lyhyessä blogipäivityksessäni nämä pilarit. Kiedon ne kysymyksien muotoon.

(A)  Saanko ja voinko nykyisessä parisuhteessani puhua turvallisesti tarpeistani? 

Entä annanko saman oikeuden ja mahdollisuuden toiselle? 

(B)  Tulenko kumppanini osalta ymmärretyksi ja arvostetuksi, kun kerron vaikkapa epämääräisistä peloistani tai täsmentyneistä toiveistani?

Kuuntelethan, mitä hän vastaavasti sanoo omana kokemuksenaan toisinpäin!

(C)  Ovatko yksilölliset erillisyyden ja läheisyyden kokemukset balanssissa?

Eli voimmeko yhteisesti todeta: tällä hetkellä parisuhde-elämässämme omat asiat, intressit, innostuksen ja virkistyksen kohteet ovat ”sovussa” kokonaisajankäytössämme. Ne eivät toimi ”syöppöinä” tämän toisen keskeisen odotuksen, laadukkaan läheisyyden ja keskinäisen yhteyden kokemisen suhteen. 

Ei muuta tällä viikolla – Glad första maj! – Aurinkoista kevättä!

 

ANTEEKSIANTAMINEN – ONKO SE MAHDOLLISTA USKOTTOMUUSKRIISISSÄ?

/by

Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? Tällaisella otsikolla toivotan lukijan tervetulleeksi jatkamaan uskottomuutta parisuhteessa käsittelevää Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) blogisarjaa.

Tästä nyt esillä olevasta bloggauksesta voin itse työpraktiikkani perusteella, niin Hämeessä kuin Etelä-Savon Mikkelissä, todeta: nyt jos koskaan uskottomuusteeman otsikko sijoittuu yksilön koetun ja tulevan elämän risteyskohtaan, henkisesti!

Kirjoitukseni pyrkii olemaan ajattelevalle lukijalle eräänlaisena tulevaisuuden kiikarointina, olipa sitten uskottomuuskriisi lukijalle teemana etäinen, utuisen arka tai jopa nykyhetkessä henkilökohtaisesti vereslihalla.

Kaikissa lähtökohdissa voit lukea siitä, mitä aiheen ympärillä ja miksi olen aiemmin kirjoittanut. Linkki syksyn 2023 aivan ensimmäiseen blogijuttuun  tästä. Lisäksi toisella linkillä voit ladata maksutta tästä aiheesta aiemmin julkaistun e-kirjani, tästä.

 

ANTEEKSIANTAMINEN – PETTÄJÄN VAI PETETYN ASIA?

Kun keskinäiselle luottamukselle perustuneessa parisuhteessa joudutaan uskottomuuskriisiin, se on sekavan totinen paikka. Ajatukset ja mielikuvat sahaavat menneen, nykyisen ja tulevaisuuden välillä. Ajoittain järkikin sumenee.       

Kun tosiasiat ovat paljastuneet, alkaa tulevaisuuden kiikarointi. Silloin kysymys anteeksiannosta tulee ennemmin tai myöhemmin väistämättä pöydälle; se on sisällöltään anteeksipyytämistä ja -antamista.

Anteeksiantamisen arviointi koskee häntä, joka valitsi toisen, sekä häntä, joka kuulee tästä kumppaninsa valinnasta – siis molempia.

Kirjoitan tässä blogijutussani muutamia näkökohtia otsikon aiheesta. En rajaa tai syvennä anteeksiantamisen pohdintaa sen enempää pettäjän tai petetyn asemaan. Tiedän sen molemmille olevan haastavaa.

Toiseksi: kun en tarkalleen ole perillä juuri lukijan tapahtumista ja prosessin nykyvaiheista, ei yksityiskohtainen syventäminen ole mielestäni tässä yhteydessä mielekästä. 

Kysymykset,  joita myöhemmin kuvauksina esitän, ovat tarkoitettu omakohtaisena punnintana molemmille!

Kuulla ja katsoa

MIETI SEURAAVIA POINTTEJA

Mieti omalla kohdallasi seuraavia, jotka olen koonnut ”kouralliseksi näköaloja”. Peilaa esittämiäni viiden sormen verran, ikään kuin kysymällä itseltäsi: Onko asia kohdallani tuolla tavoin vai olenko kenties välttänyt, ohittanut tai sitten jo prosessoinut kerrotun asian omassa tilanteessani?

”Kuudes sormi” eli kohta tiivistää erään kotimaisen sananparren, johon siihenkin voit/voitte ottaa kantaa.

  1. Ihastuminen toiseen, vakiintuneen parisuhteen ulkopuoliseen henkilön on terveelle aikuiselle mahdollista – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  2.  Ihastumisen ja ”rakastumisen” tunteen ulkopuolista kohtaan voi ratkaista muutoinkin kuin päätymällä olemaan seksuaalisesti uskoton nykyiselle parisuhteelle – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  3. Paljastuneen uskottomuuden anteeksianto ei ”oikeasti”, mielen tasolla tapahdu helposti ja nopeasti – myöskään minun ja kumppanini kohdalla.
  4. Pettämisen paljastuminen pakottaa puhumaan totta, ylipäätään puhumaan paljon. Puhumaan kaikesta siitä, mistä olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  5. Uskottomuudesta yli pääseminen on kivuliasta myös makkarissa. Mielikuvissa tuntuu siltä, kuin parivuoteessa olisi ylimääräistä porukkaa hyvinkin pitkään rinnakkaissuhteen paljastumisen jälkeen – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  6. ”Ei kalu kylässä parane” on Suomalainen sananparsi – myös minun ja kumppanini kohdalla. 

Minä kirjoittajana vastaan edellisiin kerättyjen näköalojen mukaisesti. Parisuhdeuskottomuuden, sekä ulkomaalainen että kotimainen tutkimustieto samoin kuin myös kohtuullisen pitkä ammattipraktiikkani vahvistavat edellä esitetyt ”sormipointit”.

Miksi – asiantuntijoiden käsityksen mukaan – hyvä ja kannatettava uskottomuuden käsittely kestää vähintäänkin kuukausia ja monesti jollakin tavoin takaumana pitempäänkin?

Ja mitkä asiat määrittelevät sitä, kuinka kauan tulisi varautua (juuri meidän tapauksessamme) sisäiseen vuoropuheluun itsensä kanssa ja/tai toisaalta yhdessä?

Viimeksi kirjattuun kysymykseen voin vastata ainoastaan tosiasioita kartoittavalla tavalla. Teen tämänkin ”kourallisesti” + parilla kolmella jatkoelämän kannalta erityisen merkityksellisellä seikalla täydentäen:

  • millainen uskottomuuden luonne oli,
  • kauanko se kesti,
  • kuka oli kolmantena pyöränä,
  • miten paljastuminen tapahtui,
  • kuinka osallistuit asian käsittelyyn,
  • kuinka saitte kiinni uskottomuuden taustalla olevista tekijöistä ja
  • miten löysitte uusia rakentavia keinoja niihin vastaamiseksi.

Kumpi tie – Valinnan paikka, vaikea!

 

NÄKEMYKSENI PETTÄMISESTÄ JA ANTEEKSIANNOSTA

Mielestäni pettäminen on aina valinta.

Uskottomuus harvoin tai ei koskaan tapahdu vahingossa. Inhimilliset tunteet ja hetkessä koetut mieltymykset ovat mukana pelissä.

Yksilöllinen uskottomuus on vaatinut ja edeltänyt enemmän tai vähemmän tietoisia ”askelia”, sellaisia kuten esimerkiksi viestittämistä, tapaamista, tietoista ”mielen leikkiä”…. Jossakin kohdassa aikaikkunaa olen kuitenkin kuin risteyskohdassa, jossa teen jonkin valinnan olemassa olevan parisuhteen tai sitä loukkaavan uskottomuuden suuntaan.

Ajattelen, että nykyisessä monivirikkeisessä elämänmenossa jokaisen kohtuullisen vireän ihmisen on mahdollista ihastua toiseen, olemassa olevan parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön.

Mutta sen sijaan se, ryhtyykö sellaiseen kontaktiin, joka loukkaa nykyistä kumppania, se on valinta; olkoonkin, että tiedämme tämän ns. uskollisuuden ja uskottomuuden koetinpisteen olevan joissakin ilmapiirin hetkissä erityisen tiukka valinta.

Tiivistettynä lyhyesti. Tunteitaan ”käskemällä” ei voi täysin valita, mutta voi valita, miten toimii. Voi sanoa itselleen, että olen sitoutunut edelleen häneen, jonka kanssa elän.

Tämä viimeksi kirjaamani pätee laajemminkin parisuhde-elämään siinä tilanteessa, jossa rakkauden ”roihutunne” on osapuolten kesken arkipäiväistynyt ja väljähtynyt – ja sellaisen siirtymävaiheen tiedämme kaikissa yhteiselämän muodoissa vääjäämättä tapahtuvan.

Tästä johtuen parisuhdepatologeilla meillä ja muualla on yhteinen viesti: On mahdollista uudistaa ja elävöittää olemassa olevaa parisuhde-elämää ennen kuin päätyy sellaiseen toimintaan, jonka henkinen selvittelyprosessi voi muodostua huomattavasti vaativammaksi kuin vaivannäkö aiemmin valitun kanssa.

Väliin musaa… ja sen jälkeen tuumataan lisää…

Jos kuultu Juha Tapion biisi oli puhutteleva, samaa voi sanoa toisen taiteilijan, Sergii Shaulis, kädenjäljestä.

Anteeksianto – se on mahdollista, tarpeellista ja toivottavaa – myös uskottomuuskriisissä. Näin totean ihmisenä, pariterapeuttina ja pappina. Linjaukseni perustuu realismiin: olemme vain ihmisiä; erehtyviä, epäjärkeviä, vastuuttomiakin.

Kun terapeuttinen tieto ja ymmärrys ihmisluontoa kohtaan on lisääntynyt, on samalla vahvistunut vanha viisaus: erehtyminen ja epäonnistuminen on inhimillistä.

Virheettömyyden ja lankeamattomuuden ihanteet ovat tarpeellisia ja samalla utopistisia. Jos ihanteet uskollisuuden suhteen on viritetty epärealistisiksi, ne helposti johtavat uskottomuuden peittelyyn, ja niin muodoin tämä rajoittaa molemminpuolista avoimutta, siis juuri sitä, jota uskollisessa ihmissuhteessa odotamme, itseltä ja toiselta.

Silloin kun aihetta on, katuminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat ihmisen jaloutta, sanoisinko jopa aateluutta. Näin ajattelen, koska inhimillisen ihmisen toiminnan varsinaiset, joskin usein tiedostamattomat, alkujuuret ulottuvat aina nykyhetkeä varhaisemmille ajoille, joskus jopa sukupolvien yli. Meillä kaikilla!

Annatko anteeksi – oikeasti?

Minulle parasta esimerkkiä anteeksiannosta näytti Kristus ristillä. Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” En mainitse tätä ainoastaan uskonnollisessa mielessä, vaan tässä kohden arkityöni kokemuksella, jonka senkin mukaan, ”voimme helpommin antaa anteeksi ymmärtäessämme, ettei partnerimme itse asiassa tiennyt, mitä teki”.

Anteeksiantaminen –  ja onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? kysyttiin tämän kirjoitteluni otsikossa.

Pitkän työurani aikana olen saanut tutustua monenlaisiin parisuhdeuskollisuuden rikkoutumisiin. Mitä itse tältä pohjalta ajattelen anteeksiantamisen mahdollisuudesta ja mielekkyydestä?

Työssäni lähden siitä, että anteeksiantamisen aitous ja syvyys jää aina asianosaisten vastuulle. Tavoitteeni ja päämääräni myös uskottomuuskriisin työstämisessä on asianosaisten toimintakyvyn ja elämänilon varmistaminen, omalta osaltani.

Tämän pyrkimyksen toteutumisessa tiedän työkokemuksesta, kuinka anteeksiantaminen on vertaansa vailla oleva asia ja arvo, joskin senkin selvästi nähnyt, kuinka joskus se on ylivoimaisen vaikea käytännössä toteuttaa. Silloin vastuullinen väylä on hallittu eroamisen tie. Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sekä blogi- että video-osastosta löydät erilaista virikemateriaalia myös tämän tien ja tulevaisuuden kiikaroinnissa, esimerkiksi tästä.

 

LOPPUTIIVISTYS

Olitpa ns. pettäjä tai petetty, jotta uskottomuuden kivulias mahalasku olisi anteeksiantamuksen näkökulmasta mielekäs, kestävä ja uutta elämää avaavaa, mieti seuraavia tiivistysnäkökohtia:

* Selvitä itsellesi, että ymmärrät sen logiikan ja ne seikat, jotka johtivat tilanteessanne tähän avo- tai aviosuhteen pettämiseen. Kykenetkö kertomaan, mitä askelmerkkejä tai aiemmin kalvaneita asioita löytyy uskottomuuden takaa?

* Jotta katumukseen perustuva anteeksipyytäminen ja -antaminen kantaisivat, on asianosaisten oikeasti sitouduttava siihen, mitä tässä kohden sanovat. Molempien. Muistanet: Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: Pasta sunt servanda eli sopimukset on pidettävä.

* Kun yksilöinä koimme epäonnistumisen ja virheellisen tapahtuman, on keskinäisen luottamuksen palautumiselle ja sen lisääntymiselle annettava aikaa, päivästä toiseen, mutta päivä kerrallaan. Tahdon rakastaa Sinua! Ja kun näin sanon, vastaan ainoastaan tästä elettäväksi annetusta päivästä. Mielestäni sopivan rajattua, realistista ja lohdullista!

Onnistuneet sanoitukset eivät taitavilta tekijöiltä hevillä hupene! Liitän erään sellaisen tämän teemakirjoitukseni loppuun; musiikkivideolla Eve ja Ossi biisillään Sielläkin.

Tässä Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? -blogijutussa käytetyt kuvat ovat peräisin Pizapayn ilmaisesta ja Timo Juutisen omasta kuvagallerioista.

 

 

PARISUHDEUSKOTTOMUUS JA KATKERUUDEN HAASTE

/by

Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste. Tervetuloa jatkamaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) aloittamaa blogijuttujen sarjaa, kovin kivuliaasta parisuhde-elämän ilmiöstä. 

Edellisessä, kostoa käsittelevässä blogijutussa viitattiin Acting out -toimintaan; siihen, että ryntäämme toimintaan harkitsematta lainkaan mahdollisia seurauksia.

Silloin kun puhumme ”uskottomuuden kostossa”, tällaisen Acting out -toiminnan taustalta löydämme monenlaisia tekijöitä. Ei vähiten ihmisen vaikeutta ilmaista alkukantaisia tunteita inhimillisesti rakentavalla tavalla.

Tässä nyt esillä olevassa blogikirjoituksessa on kyse hiukan samanlaisesta tunne-elämän haasteesta elää ja toimia, silloin kun kokemuksena on ”petettynä avo- tai aviosuhteessa”.

Kirjoitan katkeruuden mielenmaisemasta, samalla kertaa ilmeisenä, arveluttavana ja haastavana asiana. Otsikko bloggaukselle voisi olla toinenkin, vaikkapa muotoa ”tunteiden tukahduttaminen polkuna katkeruuden tiellä”. 

Sade – Suru – Kaipaus

KATKERUUS EI KAUNISTA

Se, että tulen seksuaaliseroottisesti petetyksi kumppanin taholta, jonka kanssa olen kokenut paljon hyviäkin aikoja, on karmeaa kalkkia! Tätä ei kukaan kiellä, terapeutti varsinkaan.

Joskus ja joillakin meistä on aivan tavallista sellainen taipumus, että ”unohdetaan asia”.

Tarkoitan: Ei tunneta tunteita, ei muistella menneitä. Surulle ei ole sijaa. Tässä strategiassa on kuitenkin sudenkuoppansa. Kuvaan sitä lyhyesti. Sovella, jos sopii, ja ota esitettävästä koppia, kun tulee kohti.

Siteeraan lähes sanasta sanaan eräältä taannoiselta asiakkaaltani tullutta, joka vuosia uskottomuuskriisin selvittelyn jälkeen kirjoitti minulle; alkuperäisen kirjoittajan luvalla.

Kaipaan kumppania, mutta samalla syytän häntä ja olen vihainen. Sen sijaan, että antaisin itselleni luvan olla vihainen, ajattelen, kenties vanhempieni opettamana, että yleensäkin vääryyksien edessä meidän kuuluisi korkeintaan olla vain surullisia. Niinpä tukahdutan tämän vihatunteeni. En kerro peloistanikaan kenellekään toiselle, koska en halua olla taakkana muille. Pidän mölyt mahassa. Olen tällä tavoin vahva, ajattelen.

Niinpä… mutta!

Mikäli edellä kuvattu strategia on – Sinullekin lukija – vahvana sisäistynyt, ja samalla kohtaat syvän ja omakohtaisen, ns. narsistisen loukkauksen, jollainen uskottomuus kokemuksena tiedetään olevan, on kehityskululle olemassa vaaran merkit. 

UHRIUTUMISEN VAARA

Oletko joskus kuullut tämän psykologisfilosofisen tiivistyksen?

Katkeruus kiinnittää huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Kateus kiinnittyy siihen, mitä toisilla on. Niistä versovat masennus ja vihan filosofiat. Teoriassa ja inhimillisen usein käytännössä.

Ellemme pysty luottavaisesti kertomaan kaikenlaisista tunteistamme toiselle ihmiselle, purkamattomat syytöksemme jäävät seuraamaan meitä kaikkialle.

”Saatamme lopun ikämme tuntea olevamme uhreja”, tietää psykologia kertoa. Ilmeinen vaara on, että kuljemme päivästä toiseen ”ei-rakastavaisina”, vihan ja syytöksen tunteita hautoen. Samalla alamme kasvattaa myös oman syyllisyytemme taakkaa, itse sitä havaitsematta.

Uskottomuuden kokeneen on vaikea olla myötätuntoinen kumppanilleen, koskapa samalla tuntee aitoa vihaa.

Tunnetko Sinäkin kuten monet kaltaisesi sanovat: ”Vaikka kuinka yrittäisin löytää helliä ja rakastavia tunteita, lopulta tunnen vain ärtymystä tai täydellistä turtumusta”.

Tämä ristiriitainen olotila ilmenee varsinkin makuuhuoneessa, juuri siellä missä kumppani kertoi tunteneensa hullaantumisen hetkiä. Epäilemättä mielenmaisema makkarissa muodostuu petetyksi tulleelle ristiriitaiseksi. Minäkin tahtoisin olla haluttava, vieläkin!

Tässä kohden valistunut arvaukseni kuitenkin on, että ristiriitaiset ajatukset kiertävät useamman kuin vain yhden ihmisen pääkopassa, ja kuka ties vielä sillä poissa olevalla kolmannellakin.

TILA, AIKA JA AMMATTI-IHMINEN – APUA TARJOLLA – LÄMMÖLLÄ JA LUOTTAMUKSELLA!

Parisuhdeterapia toteutetaan yhteisenä parisuhdeterapiana tai yksilökäynteinä. Sama asetelma koskee sovittelutyöskentelynä sovittuja tapaamisia. Olen kirjoittanut sovittelusta aiemmissa blogeissani videon kera. Kirjoituksen lopussa linkki TTT:n Sovitteluvideoon.

Tietäisin, neljännesvuosisadan kokemuksen läpäisemänä, kertoa monista, aivan tavallisista työikäisistä, jotka ovat tätä pettäjän ja/tai petetyn yksilöllistä ja/tai yhteistä sisäistä tunneristiriitaa ratkaisseet toisin, elämänsä kannalta rakentavalla tavalla.

He ovat yksilöinä paljastaneet salaiset vihan ja pelon tunteensa. Henkilö on pystynyt tuntemaan ja purkamaan myös surunsa ja todellisen haavoitetun kaipauksensa.

Esimerkin tarjoaa henkilö, jonka vuosia myöhemmin tullutta tekstiä aiemmin siteerasin. Hän nimittäin kertoi pitkän kirjeensä lopussa kiitollisena:

Sydän, sivistys ja suhdeseksi, kaikki nämä ovat meillä tänään balanssissa. Saimme elämänjärjestystä palauttavaa apua.

Apua lämmöllä ja luottamuksella. Parhaimmillaan uskottomuuden kokeneen henkilön perusteeton ja kohtuuton syyllisyys ei näin ota niskalenkkiä. Hän alkaa suhtautua paljon tyytyväisemmin itseensä ja toiveikkaammin kykyynsä huolehtia tarpeellisista asioista kriisissään.

Osa pariskunnista käy yhteisen elämänsä rehellisimmät keskustelunsa uskottomuuden jälkeen. Sekin tiedetään, että pettäminen nostaa pintaan kaikki tunteet vihasta täyttymättömiin odotuksiin ja pelkoon toisen menettämisestä.

Mutta kumma kyllä, juuri näiden tuntemusten käsittely yhdessä (tai kolmisin pariterapeutin avittamana) voi parhaimmillaan avata parille portit läheisyyteen, joka on vuosissa väljähtynyt.

Huomaa, se mitä totesin edellä `portista ja läheisyydestä`, en lainkaan pyri himmentämään uskottomuuden kipeää ja suhdetta rikki repivää kokemusta.

 

… ALOITA SOVELLETULLA TEHTÄVÄLLÄ!

Kun aiemmin tässä blogikirjoituksessa viitattiin katkeruuden, kateuden ja toisaalta masennuksen ja vihan filosofiskäytännölliseen logiikkaan, on sen täydennykseksi todettava myös tämä:

Kiitollisuus on vastamyrkkyä edellisille: se auttaa kiinnittämään huomioni siihen, mitä minulla jo on ja jopa iloitsemaan siitä.

Voisiko tämä toteutua myös lukijan kohdalla?

Kannustan Sinua eteenpäin seuraavan kotitehtävän avulla. Se on hyväksi havaittu nimenomaisesti tällä ei-katkeruuden tiellä. Tehtävässä on kysymys ns. tunnekirjeestä.

Voit tehdä tehtävän tismalleen ohjeiden mukaan tai Sinulle sopivalla sovelluksella. Tärkeää kuitenkin on, että annat aikaasi asialle. Kyyniseksi ja katkeraksihan Sinä et tahdo tulla, ethän?

Tässä rakennetta avuksesi:

Rakas _______

Kirjoitan Sinulle, koska haluan kertoa tuskastani tällä hetkellä. Etsin omissa mietteissäni myös tapahtuneen kokonaisuutta. Kaipaan itseni suhteen oikeaa anteeksiantoa ja rakkauden tunteita. 

(1) Olen vihainen siitä, että…

Olen vihainen, koska…

Minua suututtaa, kun…

En pidä siitä, että…

Toivoisin, että…

 

(2) Olen surullinen siitä, että…

Olen surullinen, koska…

Minua surettaa, kun…

Olisin halunnut…

Odotin, että…

 

(3) Pelkään, että…

Minua pelottaa, koska…

Pelkään myös…

En halua…

Tarvitsen…

 

(4) Olen pahoillani, että…

Olen pahoillani, koska…

Suren sitä, että…

Haluaisin…

Toivoisin…

 

(5) On minulla kiitettävääkin tänä minulle inhottavana aikana.

Kiitos että kuuntelit silloin, kun…

 

Seuraava bloggaukseni suuntaa anteeksiantamisen kipeään kysymykseen,

sinne klikillä tästä.

Lupamaani TTT:n sovitteluvideoon suoraan tästä.

Tämän blogikirjoituksen kuvat löytyvät Pixabay ja Timo Juutinen fotogalleriasta.

 

 

 

 

 

USKOTTOMUUS PARISUHTEESSA JA ANSAITTU KOSTO

/by

Uskottomuus parisuhteessa ja ansaittu kosto. Otsikko liittyy aloitettuun Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -otsikoituun bloggaukseen.

Kirjoitin edellisessä (Info-osassa) ”palautekimmokkeesta”, joka saa minut jatkamaan tätä parisuhdeuskottomuutta käsittelevää aihetta. Edellisen löydät halutessasi tästä.

Lähestyn aihetta kahdesta kokemusmaailmasta: ns. pettäjän ja petetyn asemasta. Pysähdyn ainakin sellaisiin havaitsemiini tunnekokemuksiin kuin kosto ja katkeruus. Arvatenkin näissä tekijän ja kokijan kokemusmaailmat eroavat toisistaan, suurestikin, olen toistuvasti sen havainnut vastaanottotyössäni. 

KIRJOITTAJAN LUKIJATOIVE

Kaino toiveeni Sinulle lukijana on, että voisit lukea molemmat ”tulokulmani” aivan ajatuksen kanssa, riippumatta, mihin asemaan itsesi miellät. Miksi tähän kannustan?

Peruste on sama kuin tavatessani henkilöitä kasvotusten kriisiterapian vastaanotolla. Tietoni mukaan avun piiriin hakeutuneet selviävät elämässään eteenpäin paremmin kuin jos asianosaiset sivuuttavat tarjolla olevan ammatillisen avun ja tuen.

Kyse on siitä, että tapahtumien ulkopuolinen ammattilainen saa neutraaliroolissaan henkilöt pohtimaan syvemmin ja hallitummin sitä, miksi juuri heille näin kävi?

Lienemme yhtä mieltä siitä, että ”historiansa selvittäminen on tulevaisuuspankkiin sijoittamista”, olipa uskottomuuskriisin selvittelyn johtopäätöksenä sitten eroaminen tai yhdessä jatkaminen nykyisessä parisuhteessa. ”Viisastuminen on ihmisen aateluutta!”

Tällä blogikirjoituksellani osaltaan pyritään tähän samaan, ymmärrettävästi kuitenkin selkeästi rajatummin kuin jos olisimme kasvotusten kaksin tai kolmisin nimenomaisesti Sinun / Teidän tapahtumienne avaamisen äärellä.

 

 

KURKKAA E-KIRJAN YKSILÖTEHTÄVÄ!

Peukku ylös Sinulle(!) – jos ja kun olet tehnyt E-kirjani lopussa (s. 18-19) olevan yksilötehtävän parisuhteesi merkityksestä. Tosin, arvelen, että lienet miettinyt ilman tarjottua tehtävääkin sitä, mitä oikeasti ja ajankohtaisesti ajattelet kumppanistasi, joka pettää tai petti Sinua.

Olet tullut syvästi petetyksi. Mietit elämän tarkoitusta tästä eteenpäin.

Luotanko enää puolisooni, joka minulta salaten nai ja nautti toisen kanssa? Hyi hel…

… Mihin ylipäätänsä enää uskoa ja luottaa?…

… Nyt minäkin voin olla vastuuttomasti vapaa ja villi!

Perustuntemuksia ja -kysymyksiä! Kostamisen mielialat ja fantasiat nostavat helposti päätään, näin voin todeta, liki kolme vuosikymmentä parisuhdekriisien äärellä työtäni tehneenä.

 

Mihin liikkeeseen valo Sinua ohjaa?

Mikä valo palaa Sinulle – juuri nyt?

 

KANNATTAAKO KOSTAMINEN – TASAPUOLISTAMISENA?

Tässä tekstissä pysähdyn koston äärelle, uskottomuuden reaktiivisena ilmiönä.

Kun nainen tai mies tuntee itsensä petetyksi, on vihainen ja katkera, mutta ei voi tätä syystä tai toisesta ilmaista, miten käy? Hän saattaa tuntemuksiinsa liittyvänä ajatella suoraa toimintaa, ”kosto on suloista”.

On turha kiistää tai kätkeä sitä, mitä on ollut… Tasataan asiat, jos päätetään vielä jatkaa! Ja jos päädytään eroamaan, enpä tunne jääneeni toiseksi!… Tällaiset fantasiat ovat uhmakkaita, joskus myös toimintaan ohjaavia impulssimietteitä. 

Me terapeutit puhumme uskottomuudenkin kohdalla ns. ”acting out” -käyttäytymisestä. Siinä on kysymys ei-hyväksyttyjen tunteiden ja ajatusten suuntaamisesta toimintaan. Henkilö reagoi johonkin itsensä kannalta kiusalliseen, pikemminkin toiminnan kuin harkinnan kautta ottamatta huomioon omaan toimintaansa liittyviä kielteisiä seurauksia.

Kostaminen – se kiehtoo niin miestä kuin naista. 

Koetun uskottomuuden kostaminen tuntuu kiehtovan molempia sukupuolia siinä tilanteessa, kun on tullut petetyksi. Miehellä ja naisella näyttäisi kuitenkin olevan erilaiset tavat toimia.

Miehen kostosta on sanottu, että tämä haluaa toisen tuntevan samaa tuskaa kuin itse koki kuullessaan naisensa pettäneen häntä. Loukkaus on suuri ja syvä. 

Haluan että tunnet nahoissasi saman minkä teit minulle.

Mies saattaa sanoa,

kyllä anteliaita naisia löytyy, ei tarvitse tyytyä tuollaiseen…Paikat on kosteita, vaikka vain katselisi, siis joillakin!”…

Ja kun mies, tasatakseen pettämisen punnukset, lisäksi päättää tehdä sanotulla tavalla, hän suuntaa ilkeytensä kumppaniansa kohti.

Tämä ”miehinen tapa” on ongelmallinen, ei vain nykyiselle parisuhteelle lisärasituksena, vaan myös miehelle itselleen… Ai, mitenkö?

Kostamalla pahennamme vain omaa tilannettamme. Jos mies yrittää vahingoittaa toista ”uskottomuuden velkana”, hän samalla vahingoittaa erityisesti itseään tavalla, jolla hän menettää yhteyden omaan jaloimpaan itseensä.

Edellä ilmaistussa on logiikkansa, tämä: Tiedämme miehen mielialoista sen, että uros on yleensä tyytyväisin itseensä silloin, kun hän pyrkii ja vielä onnistuu olemaan avuksi ja turvaksi jollekulle. Jos taas hänen motiivinaan on läheisimmän, tässä kumppaninsa loukkaaminen, hän on etääntynyt tästä elämänsä `korkeimmasta tarkoituksesta`. 

Nainen kostaa eri tavalla.

Kun nainen puhuu ivallisesti toiselle tai toimii ilkeästi pettämällä kumppaniaan, tarkoituksena on kertoa ikään kuin koko maailmalle, että mies on tätä ennen ollut paha petturi. Pariterapeuttina olen toistuvasti kuullut tämän ajatuksellisen perustelun:

Haluan kaikkien tietävän, mitä mies on tehnyt.

Pohjimmiltaan hän haluaa miehen ja kaikkien muiden olevan samaa mieltä kanssaan siitä, että juuri mies on se todellinen lurjus.

Mitä tästä naisen ”tasapuolistamistoiminnasta” tulisi oikein ajatella?

Ammattilaiset aika usein muistuttavat, että kun nainen toimii tällä tavoin, hänen todellinen tarpeensa on tulla kuulluksi ja huomatuksi. Huomaa siis: Kuulluksi! Huomatuksi!

Nainen näyttäisi tarvitsevan sitä, että muut kuulevat ja vahvistavat hänen tuskansa oikeutetuksi. Petettynä hänen tarpeensa kertoa miehestä kaikille on epäsuora yritys ilmaista, miltä hänestä tuntuu. Ajatuksellinen päättelylogiikka tässä on: ”Jos tiedät, mitä hän teki, tiedät, miltä minusta tuntuu.” 

Tällainen epäsuora lähestymistapa tuo tilapäistä helpotusta, tiedän. Todellisesti se ei edistä sisäisen haavoitetuksi tullen henkilön tuskan paranemista.

Kosto ei auta ketään.

Toisen elämän sabotointi ei kannata. Kostonhaluinen ihminen tekee väistämättä sekä huonoja päätöksiä että ontuvia valintoja.  Liian usein joudumme näkemään sitä kuinka epätoivottava toiminta vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Ei hyvä.

Tuska on tunnettava.  

Olipa hän sitten nainen tai mies, petetyn ja syvästi loukatuksi tulleen on tuskaansa tunnettava. Aidosti. Täysimääräisenä. Se on puettava sanoiksi, kerrottava jollekin luotettavalla henkilölle; sellaiselle, joka ominaisuutensa ja/tai ammattiroolistaan käsin myös jaksaa ja kestää vastaanottaa voimakkaita vihan, tuskan ja katkeruuden tunteita.

Jatkan seuraavaksi ilmestyvässä blogijutussani katkeruudesta. Parisuhde-elämän kysymysten ja parisuhteen parhaaksi! Pääset Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste nimellä otsikoituun kirjoitukseen, suoralinkillä tästä.

Päätös ja Oikeus – ovatko ne vallassani?

Jos Sinulla on ”ajanvieteongelmia”, voit ennen tuota seuraavaa bloggaustani lukea, Google Analyticsin mukaan varsin haetuksi osoittautunutta, Liputan uskollisuutta autan uskottomuudessa Mikkelissä -tekstiä, tästä.

—-

Tämän artikkelin tekstissä käytetyt kuvat (2) löytyvät Pizapayn kuvagalleriasta. Artikkelikuvan ikuistajana Timo Juutinen.

 

 

USKOTTOMUUS – PARISUHTEEN KIVULIAS MAHALASKU (Info-osa)

/by

Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku, tämä bloggaus 2023 on saanut syntynsä edellisen vuoden kesällä (7.6.2022) parisuhdeuskottomuutta käsittelevästä kirjoituksestani. Sen otsikkona oli Liputan uskollisuutta – Autan uskottomuudessa Mikkelissä. 

Sain silloin kohtuullisen runsaasti palautetta. Jos nostaisin esiin niissä ylivoimaisesti eniten, toistuvina, esiintyneet kirjoittajien tunnetilat, voisin tiivistää ne tuntemukseen henkinen kipu.

Olkoonkin, että joukossa oli palautekuvauksia, joissa painopiste oli toisaalla: vieläpä kivan uskottavalla tavalla siinä, kuinka koettu uskottomuuskriisi oli avannut henkilöiden parisuhteessa uusia reittejä ja tuottanut aiempaa parempaa elämänlaatua. Yhdessä. Sellaisesta luonnollisesti palautteen saajanakin tunsin kanssailoa.

Eräs palaute ja siinä terävästi sanottu toive ilmaistiin näin: ”Hyvää tekstiä, mutta kirjoita nyt ihmeessä enemmin siitä, miten petetty ja pettäjä näkee tapahtuneen eri tavalla…” Hän viittasi blogijuttuni alaotsikkoon, jonka olin muotoillut Uskottomuuden kipua molemmilla – Petetyn ja pettäjän asemassa. 

Nyt siis tiedät, miksi palaan teeman ääreen. Ja tulet ymmärtämään lähtökohtaisesti vielä enemmän parisuhdeuskottomuudesta, kun surffaat ajatuksen kanssa lukemaan mainittua taannoista tekstiäni. Linkillä siihen tästä.

Huom!

Seuraavissa kahdessa Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) varsinaisissa blogikirjoituksissani käsittelen otsikon asiaa, parisuhteen kivuliaaksi mahalaskuksi nimettyjä seikkoja ja tunnetiloja, kahdesta eri tulokulmasta, ns. petetyn ja pettäjän. Suosittelen ennen niiden tutkailuun siirtymistä lataamaan aiheesta aiemmin tekemäni E-kirjan.

Tällaisen kuvan kera se on Sinulle (nyt maksutta!) ladattavissa TTT:n e-kirjojen osiossa, jossa niin ikään kaksi muuta parisuhde-elämää käsittelevää kirjasta ovat vapaasti käytössäsi. Parisuhteen parhaaksi! Suoralinkillä e-kirjoihin, tästä. 

Huomaa, että niin aiemmissa kuin tässä nyt työn alla olevassa kirjoituksessani kuvaan parisuhteen tietoisesti kahden eri sukupuolen keskinäisenä suhteena, vaikka kaikki tiedämme suhdeasetelmien moninaisuuden nykypäivän todellisuudessa.

Tarkoitukseni ei ole väheksyä tai loukata tästä poikkeavia yhteiselämän muotoja. On vain helpompi kuvata tietyllä rajauksella tätä sinänsä monivivahteista ja yleensä syvältä kouraisevaa ilmiötä, kun kuitenkin on kyse bloggausmittaisista kirjoituksista.

Tässä vaiheessa en kirjoita Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -info-osassa enempää. Ainoastaan ”heitän kotitehtävänä” mietittäväksi seuraavaa:

Miten määrittelisit parisuhdeuskollisuuden ja parisuhdeuskottomuuden, missä kulkee Sinun ajattelussasi näiden keskinäinen raja?

Mitä uskollisuus tai uskottomuus merkitsevät käytännön toiminnassa silloin kun mies ja nainen elävät todeksi vakaavaa seurustelusuhdetta, avo- tai aviosuhdetta?

Edellä mainittujen lisäksi kannustan Sinua ja mahdollista kumppaniasi sekä tuumaamaan että keskenään keskustelemaan kysymyksen äärellä, jota on esitetty Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä selvittävissä massatutkimuksissa, aina 1970-luvulta alkaen. Ja se on muodossa:

Tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapäinen syrjähyppy hyväksyä?

 

Palataan asiaan!…

>  ruudulla > Siirry seuraavaan, kostoa käsittelevään, tästä.

 

 

 

TYÖNOHJAUKSISTA! TARTUIN PALAUTTEESEEN

/by

Työnohjauksista! Tartuin palautteeseen. Tällaiseen blogitekstin otsikkoon päädyin kolmesta syystä; onhan asiassa kysymys työhyvinvoinnista.

Otsikon alkuosa on suora lainaus henkilöltä, joka oli lukenut loppukesästä 2023 julkaisemani bloggauksen ”Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti…”.

Vaikka hän varsinaisesti kommentoi parisuhteen blogijuttua, kirjoittaja totesi myös muun muassa, että ”eikö palautenäytteitä voisi ja kannattaisi kerätä myös muun kuin terapiatoiminnan osalta, koskapa niitä Sinulla varsinkinkin olisi mistä nostaa esille”. Kommentoija viljeli useammin työhyvinvoinnin sanaa eri kuvauksissaan.

Otsikon loppuosa ”tartuin palautteeseen” ilmaisee puolestaan minun aktiivisuuttani. Kirjoitan eräänlaisen päivityksen Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) / työnohjauspalvelut 2023. Teen tämän jokseenkin samalla rakenteen idealla kuin aiemmin viitattu bloggaus syntyi, eli referoinnissa käytössä ”satunnainen asiakas- ja käyttäjäpalauteotanta”.

Kerrottakoon lukijalle, joka ei ole tietoinen tai ei tässä kohdassa surffaa loppukesän jutulle (nimenomaisesti Timon terapian toimeksiantojen osalta), että yrityksen nykyisiltä verkkosivuilta löytyy sangen runsaasti kansalaiskommentteja ja käyttäjäpalautteita. 

Nykyistä edeltäneillä TTT:n nettisivulla, nimenomaisesti työnohjaustoiminnan ja kehittämistoiminnan asiakaspalautteita julkaistiin yhteensä 176 erilaista. Tässä blogitekstissä siteerataan ainostaan nykyisillä TTT:n sivuilla tulleita käyttäjäkokemuksia.

Vielä oli se kolmas perustelu / syy nyt esillä olevan julkaistavan bloggauksen otsikolle. Se selviää tämän kirjoituksen lopussa. 

 

OTTEITA TYÖNOHJAUS- ja KEHITTÄMISEN PROSESSEISTA TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIASSA

”… Kokemus minullakin on näyttänyt, että henk.koht. executive coachingista on ollut paras hyöty. Siksipä suosin sitä ja työnohjauksia myös organisaatiossani. Menestystä…” Jarmo (45) ”Iki-Savo”

”Nyt talvikauden työnohjaus-soppari umpeutuu. Kesä odottaa. Sinulle! tiimimme puolesta samoja kokemuksia kuin edellä henkilö J.P. oli kirjoittanut. Meille oli tosi avavaa nähdä työjuttuja A1:n perspektiivistä: ymmärsimme uudesti ja opimme toisenlaisia toteutuksia. Kympin suositukset ja hyvää jatkoa Sinulle!” Jyvis-tiimin psta

Työnohjauksia toteutetaan erilaisin kokoonpanoin: yksilöllisenä, ryhmä- tai tiimimuotoisena sekä parityönohjauksina. Mitkä ammattiryhmät ja miten usein? hakevat työhyvinvoinnin rakennusaineita työnohjauksesta. Muun muassa näihin saat vastaukset toimeksiantojen suhteen, kun katsot TTT:n vertailutilastoja, joista blogikirjoitus nimellä Työnohjausta vahvuuksien valossa Mikkelissä Timon työnohjaus ja Terapia (TTT) tänään!

Suoraan artikkelille klikkaamalla edellä alleviivattua kysymystä.

”Minun yksilötyönohjausjaksostani on nyt jo useita vuosia. Onnekseni työnantajani näki tuolloin työnohjausmahdollisuuden kohdallani niin, että sain käydä Timon ohjauksessa pitkään, muistaakseni yli kahden vuoden ajan.

Ohjauksessa sain muun muassa uutta näkökulmaa itsestäni ja ominaisuuksistani suhteessa työhöni. Tämä johti parempaan sekä töissä-, että vapaalla olemisen taitoon. En enää kuluttanut itseäni työasioilla työajan ulkopuolella, enkä väsynyt työssäni entiseen malliin.

…Nyt vuosia myöhemmin, kun ajattelen asiaa, huomaan että tuolloin työnohjauksen avulla oppimani asiat ovat auttaneet oppimaan lisää…

Tiivistäisin asian omalla kohdallani näin:

Vuosia sitten käymäni työnohjaus toi elämääni uutta virtaa, joka kantaa edelleen hedelmää ammattilaisuudessani. Ja muussa elämässä.”  Jukka Repo

Sopimuksesta kirjoitti eräs näin:

”…Mitä tulee käynteihin ja niiden antiin: sain työnantajalta 8 kerran sopparin vuodelle 2022. Käytin kaikki kerrat.

Ja jos en vaihtaisi, maantieteellisesti toiseen, uudella alkavalla Hyvis-alueelle heti tammikuussa 2023, pyytäisin ehdottomasti jatkoa koetulle. Edestakainen matka tulisi kohtuuttoman pitkäksi. Enkä, kuten jo mainitsin, voi ajatellakaan verkkosessioita tämän kaltaisessa henkilökohtaisessa, saatavan annin kärsimättä.

Tahdon tiivistää vinkinä Eloisa-alueella aloittaville: Tämä oli loistavaa esihenkilölle mahdollistunutta sparrausta. Taitavalta. Kokeneelta. Viisaalta. Rohjetkaa käyttää oman työnne ja tehtävänne tähden, työhyvinvoinnin nimissä!

Tuhansin kiitoksin, Timo!” Virpi Kukkohovi-Reijonen

Lappeenrannassa vaikuttava työporukka valitsi mikkeliläisen työnohjajaajan itsensä kannalta perustellusta syystä, tämän muistan, kun satunnaisotanta osoitti oheista käyttäjäpalautetta. Niin ikään muistelen kuulleeni, että he etsivät palvelua hakusanalla työhyvinvointia Etelä-Savossa.

”…Ja sekin on mainittava, että pienellä tiimillämme ei tuolloin mitään omakohtaista kokemusta ulkopuolisen työnohjauksesta. Odotus siis kriittinen, joskin tuen tarve tietoinen.

Minusta me ryhmänä emme varmaankaan niitä helpoimpia, luulisin. Maskit naamalla aloitimme. MUTTA! Ajan kuluessa ei vain nämä suodattimet saimme hylätä, tippuivat myös työmaskimme.

Tämä oli kaiken kaikkiaan valtavan hyvä valinta meillä. Matkustaminen Mikkeliin toi ”etäisyyttä arkikahinointiimme”, kuten eräs meistä vikalla kerralla sanoi. Ei ole vain yksi ja kaksi epätietoisuutta keskenään ja tekemämme työn kannalta, joita A1:ssä puitiin onnistuneesti.

Tämän palautteen annan sekä tiimin vastuuhenkilönä ja myös muiden puolesta. Me puhuimme tästä kokemastamme loka-marraskuun suunnittelupäivässämme.

Kiitos TTT:n Timo. Lämpimät suosittelut muillekin, jotka mahtavat epäröidä tämän kaltaista ’koulutus-tsemppi-kehittämis’ -toimintaa.” M-K Mikkonen Lappeenrannasta

Seuraavat palautteet (3) ajoittuivat koronavuosien sisälle, josta ensimmäisessä selkeästi viitattiin ELYn kehittämiskonsultointeihin. Jälkimmäisissä taas kompattiin jollakin tavoin aiemmin kirjoittanutta: palutearviona Luontaisten Taipumusten Analyysit.

”Minä suosittelen tätä selvitystä. Timpan vetämänä, koska kokemukseni tästä kahdessakin vaiheessa: olin palkkatyössä tiimin vetäjänä, jolloin toteutimme. Ja kun nyt olen toiminut itseni johtajana, halusin palata Juutisen A1:een yksin. Taipumusasiat ovat minulle mielekkään työni ja monien muiden haasteiden & ihmissuhteiden mosaiikissa ollut valtavasti valottavaa. Siinä on tarvittu kokenutta ammattilaista. ESFJ:ltä Peukut!” Mikael _ Toimialayrittäjä_ESFJ

”Jep! Samat sanat kuin edellinen Mikael.
Lisään kuitenkin sen, että Taipumusanalyysejä seurasi meikäläisellä myös morsiammen kanssa Timpan pakeille pyrkiminen & toteutus. Kun hän (Timo) on myös näitä suhdeasioita hantlaava, yksityinen sparraus meille täytti odotukset ja ylittikin. Hyvä tyyppi!” Piällikkö – Saku ESTJ / MPI

Näissä asiakaspalautteissa esiintyi erikoisia kirjainlyhenteitä, kuten ESFJ ja ESTJ. Ne viittavat 16 eri tyyppivaihtoehtoon, kun puhutaan yksilön luontaisten taipumusten myönteisestä hyödyntämisestä. Kirjoitin tästä  ”Ymmärrä erilaisuus – hyödynnä vahvuudet” -nimisessä blogijutussani. Se löytyy suoraklikillä tästä.

Viimeinen tässä satunnaisotoksessa referoitava liittyy Hybridiseen palvelupakettiin. Tämä Hybridinen ”kahden voimalähteen yhdistäminen” työelämän ja ihmissuhteiden maaperälle on ollut minun ”henkilökohtainen kehitystehtävä”, jo vuodesta 2015.  Nykyisiltä verkkosivuiltani saa infoa Timon Työnohjaus ja Terapian muotoilemasta Hybridistä. Käsittelen asiaa useassa blogijutussani. Etusivulta sisältöön ja asiavideoon: https://timojuutinen.fi/.

”Hybridistä oli kyse (vaikka en ole tekninen) ja se oli enemmän kuin onnistunut. 5 krt. Kiitän Timoa! Samoin työnantajaani, kun ymmärsi yskän: tarvitsin haastavan työstressini kanssa työyhteisön ulkopuolisen; ei ketä tahansa vaan luottohenkilön, joka kykeni näkemään työajan ulkopuolelle sopivassa määrin. Olet spesialisti. Varmaan huomannutkin, koska muutkin meillä sen havainneet…” Esihenkilö_Kati_88

BLOGGAUKSEN KOLMAS PERUSTELU / SYY

Sain Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) edustajana vuonna 2017 kutsun tulla palveluntarjoajana arvioitavaksi. Kutsun esitti Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön tulosmittareilla katsottuna nimetty Suomen parhaimmaksi ammattikorkeakouluksi jo toistamiseen.

Arvioijiksi ryhtyisivät Mikkelin koulutusyksikön, kansainvälisen Business Management -koulutusohjelman, nettisukupolven nuoret aikuiset.

Kutsu oli itselleni yllättävä. Muistan jonkin aikaa miettineeni, millaisen aikainvestoinnin haasteen vastaanottaminen minulle ”puolikielisenä” merkitsee. Prosessin jokaisessa vaiheessa käyttökielenä oli ”Oral English”.

Samalla pohdin, millaisen riskin otan, kun asetan työnohjaus- ja terapiatoiminnan arvion keskiöön, nimenomaisesti markkinoinnin näkökulmasta. Toimialana kyse on kuitenkin kovin toisenlaisesta kuin esimerkiksi kenkä- tai vaatekaupan markkinoinnissa on kysymys.

Päätin käyttää tarjotun mahdollisuuden.

Yhdeksän Business Management opiskelijaa tutustui ja analysoi Timon Työnohjaus ja Terapiaa (TTT) kahdessa eri ryhmässä. Tässä yhdeksän määrässä oli ainoastaan kaksi suomalaista opiskelijaa.

We found out that there exist at least 16 competitors which offer similar services as Timo has, but none of the competitors offer such a big variety as he has.

We found out that Timo’s business is very wide and doesn’t concentrate only on one problem. He deals with a lot of aspects and ready to help people using face-to-face approach or online contacting. He has a wealth of knowledge and this is his main competitive advantage.

Timo has a great experience in his area, which is a huge plus, because nowardays it is a very essential asset.

Lopuksi Business Management opiskelijoiden yksimielinen toimintaohje heidän edellä tekemiinsä vertailuihin perustuneena, suomennettuna:

”…Tarkastelun kohteena oleva yritys voisi ja tulisi nykyistä rohkeammin pyytää ja tuoda julkisuuteen asiakkaiden omakohtaisia kokemuksia palvelun laadusta ja tehokkuudesta. Videoklippejä ja erilaisia henkilöhaastatteluja lisää ja rohkeasti somejakeluun!”

Nämä vertailututkimukseen perustuneet siteeraukset ovat siis kuuden vuoden takaisia. Tuolloin nettisukupolven opiskelijaryhmältä saamani palautearvio on se ns. kolmas perustelu nyt esillä olevan blogijutun otsikolle ja sisällölle! 

LOPUKSI

Tämän blogikirjoituksen artikkelikuvan löysin Tiina Parikalta, jonka tiedämme toimivan samojen työelämäkysymysten parissa toisaalla. Nimesin tämän leikekuvan omavaltaisesti ”kyyhkysen turvaa keskusteluihimme!” Sellaiseen allekirjoittanut pyrkii jokaisessa työhön tai ihmissuhteisiin liittyvässä toimeksiannossa. Tapaamisiin!