TYÖNOHJAUSTA VAHVUUKSIEN VALOSSA MIKKELISSÄ – TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) TÄNÄÄN!

Työnohjausta vahvuuksien valossa Mikkelissä – Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) tänään! on otsikon mukainen varsinainen blogikirjoitus.

Jutun johdanto saattaa olla Sinulle tarpeellisen tärkeä. Lukaise se, varsinkin jos työnohjaus sisältönsä puolesta on jokseenkin vierasta. Teemajohdantoon pääset klikkaamalla tästä.

Ovatko asiakasmäärät ja toisaalta työnohjauksen tilatut asetelmat, joita ovat yksilö-, pari- tai ryhmämuotoinen, jotenkin muuttuneet viimeisen viiden vuoden aikana?

Kokemamme globaali pandemia säikäytti!

Kuten muistamme, korona-aikaan liittyivät laaja-alaiset ja tiukat kokoontumis- ja työskentelyrajoitteet, vapaalla ja työssä. Kaikkialla.

Tekivätkö nämä monet uudelleenjärjestelyt myös pysyvän loven työnohjaustyölle Etelä-Savossa ja Mikkelissä?

Kykenen vastaamaan riittävän tarkasti omaa toimintaani tilastoiden.

Huomautus lukijalle: 

Käsittelen nimenomaisesti työnohjauksen merkeissä tapahtuvaa palvelutoimintaa. Jätän lukujen ja referoinnin ulkopuolelle kaiken muun ammatillisen toiminnan: mm. ELY-keskuksien tilaamat ja pk-yrityksissä toteutuneet kehittämiskonsultoinnit, samoin julkisyhteisöissä muutoin tekemäni kehittämis-, sovittelu- ja konsultointityö. Niin ikään erilainen terapiana tapahtunut on luonnollisesti tässä esitettävien asiakas- ja työtuntilukujen ulkopuolella.

 

TOIMIVAA TYÖNOHJAUSTA MIKKELISSÄ  –  TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA

VUOSINA 2019 ja 2022?   

Seuraavat kaksi grafiikkaa sisältävät työnohjaustyön vertailevat jakaumat Timon Työnohjaus ja Terapiassa (vuosikuukaudet 1.1. – 30.11). Valotus ennen ja jälkeen koronarajoitevuosiemme. Työnohjaaja Timo Juutinen on vastannut kaikista mainittujen vuosien työnohjauksien toimeksiannoista.

Ensimmäisenä esillä olevassa kuvassa ilmaistaan havainnollisena se tilastotieto, että Mikkelissä kotipesää pitävässä TTT:ssä annetun työnohjauksen määrä on palautunut koronaa edeltävälle vuositasolle. Tunneissa ilmaisten jopa kasvanut.

Kun vuonna 2019 (yksilöille, pareille ja tiimiryhmille) annettu yhteenlaskettu tuntimäärä oli 165 tuntia, on vastaava luku vuonna 2022 yhteensä 221 tuntia.

Montako yksilöä, paria tai ryhmää oli toiminnan piirissä? Tähän keskityn jälkimmäisessä tulostekuvassa.

Kun vertaamme osallistujalukuja kahdelta eri vuodelta, lukijan on hyvä tiedostaa, että tiimi- tai ryhmämuotoiseen työskentelyyn osallistui prosessin aikana eri määrä läsnä olevaa henkilöstöä. Tilaajan työyhteisön akuutit työtilanteet ja osallistujan ajankohtaiset vapaat huomioidaan. Näin on tapahtunut molempina vuosina. Niinpä, toisin kuin yksilö- ja parityönohjauksessa, tilastoitu nuppiluku ja vaihteluväli ryhmien osalta on 3–15 henkilöä / toteutunut työohjausistunto.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) työnohjaustyön piirissä oli vuonna 2022 yhteensä 115 työikäistä. Kolme vuotta aiemmin, vuonna 2019 heitä oli 109 henkilöä.

Moniko henkilö esiintyy tilastolukuna ennen ja jälkeen korona-ajan rajoitevuosien?

Erityisen tarkan silmä- ja tilastohavainnon mukaan heitä on vain kourallinen (5 henkilöä).

Summaten voimme ilmaista. Vaikka koronarajoitevuodet vaikuttivat myös työnohjauksen toteumiin, kuukausitasolla varsin merkittävänä ´niiauksena´, silti nämä vuodet eivät kuolettaneet toimintaa! Myös uusia toimeksiantoja käynnistyi vuosina 202021.

 

MONTAKO ASIAKASTA YHTEENSÄ?

Kun kysytään yhteenlaskettuja työnohjauksen asiakasmääriä TTT:ssä, voidaan kohtuullisen tarkasti todeta, että neljän viimeisen vuoden aikana työnohjaaja Timo Juutinen on työskennellyt reilut 250 työikäisen kanssa. Työnohjaus on ollut olemukseltaan joko yksilö-, pari-, tiimi- tai ryhmämuotoista.

TTT:ssä palvelutoiminta on vuosikymmenen ajan perustunut systemaattiseen tilastointiin ja niiden transparenttiseen raportointiin, samoin kuin lukuisat käyttäjäpalautteet. Määrät ja arviot ovat osoittautuneet julkisissa ostopalvelukilpailuissa Suomessa siinä määrin huomattaviksi, että kärki- tai piikkipaikoille päätymiset ovat palkinneet niin tilaajaa kuin toteuttajaa.

 

MILLAISIA TOIMENKUVIA TAI AMMATTINIMIKKEITÄ OSALLISTUNEILLA?

Aiemmin kirjoitetun perusteella näyttää ilmeiseltä, että ostettu työnohjaustoiminta on vakiinnuttanut asemansa. Edes laaja-alaiset toimintaympäristön kokoontumisrajoitteet eivät tyrehdyttäneet toimintaa.

Nyt voimme sitten kysyä sitä, millaiset ammattialat käyttävät tätä ammatillista ostopalvelua. Millaisia ammattinimikkeitä tai toimenkuvia työnohjaukseen hakeutuneilla on ollut 2020-luvulla?

Otsikon kysymykseen vastaaminen Timon Työnohjauksen ja Terapia (TTT) osalta on helppoa.

Pelkistetysti ne ovat monenlaisia!

Aakkostan.

** Asentajia – Asiakaspalvelijoita – Asiantuntijoita – Avustajia – Esihenkilöitä – Hoitajia – Johtajia – Koodareita – Lääkäreitä – Ohjaajia – Opettajia – Sovittelijoita Työnjohtajia – Viljelijöitä – Yrittäjiä.

Huom! Edellisessä listauksessa koonti koski vain sellaisia ammattiryhmiä, joita ryhmänsä edustajina kaksi tai enemmän henkilöä / työnohjaussopimus.

Kaikkia heitä yhdistivät nämä kaksi, tosiasiallinen halu jaksaa sekä menestyä työtehtävässään. 

 

MIHIN KESKITYTTIIN? 

Alla olevat kuvat sisältävät vihjeitä, joskin varsin laaja-alaisena osviittana esitettyyn kysymykseen.

 

 

 

 

 

 

 

Yleisesti voimme mainita, että työnohjausprosessit rakentuivat osallistujan vahvuuksien varaan eri kestoisina. Yhdessä määritelty tavoite mielessä – tapauskohtaisena!

Timo Juutinen työnohjaajana on huolehtinut ja varmistanut sen, että yksilöt ja tiimit lähestyivät työssään olevia haasteita vahvuuksiensa valossa.

Tähän kokeneella työnohjaajalla on perusteensa, eikä vähäisenä se info, joka on sisältynyt osallistujan saamaan Luontaisten Taipumusten Analyysi (LTA) kansioituun tulosteeseen. Näitä analyysejä yksilöt tai tiimit ovat toivoneet kanssani toteutettavaksi.

Tässä kohden on aiheellista lukijalle muistuttaa, että allekirjoittanut liputtaa kokonaishyvinvoinnin puolesta.

Työnohjauksen tulokulmasta tämä merkitsee erilaisia ´hyvinvoinnin ikkunoita´. Luonteenvahvuuksien (character strengths) lisäksi henkilön tai yhteisön vallitsevia arvoja (values), sellaisina joina ne tosiasiallisesti toteutuvat sekä muita resursseja (resources, supports), kun tähtäyspiste on henkilön kyvykkyyksien (talents, abilities) esiin nostamisessa osaamisen ja työtaitojen (skills) näkökulmasta. Viimeistään työnohjaaja on hän, joka kysyy sparrattavaltaan  tämän todellisten kiinnostuksen kohteiden (interests, passions) perään, ehkä piilevienkin.

Yhdessä edelliset kuusi tulokulmaa muodostavat ns. Voimakehä-kokonaisuuden, josta tehdään tällä hetkellä kotimaassammekin mielenkiintoista vaikuttavuustutkimusta.

 

MIKSI JUURI VAHVUUDET? 

Viimevuosien, ja jo varsin kattavan tutkimustiedon mukaan seuraavat havainnot näyttäytyvät aina vain ilmeisimmiltä.

  1. Toimintaympäristön kiireisyys lisännyt huolestuttavasti ns. eettistä stressiä eli sitä, että ”en pysty tekemään työtäni niin vastuullisesti, tasokkaasti ja huolellisesti kuin haluaisin”.
  2. Hektinen ja samanaikainen henkilöresursseja karsiva työelämä ´tuottaa´ varjonsa; henkilöitä, jotka liian pitkään kipuilevat jaksamisensa äärirajoilla. Tällöin kyse ei ole ainoastaan johonkin tiettyyn työ- tai vuosiperiodiin rajautuvasta, vaan kokijan tuntemasta pitkäkestoisesta ja palautumattomasta henkisestä ylirasituksesta, joka ilmenee työtehon laskuna.
  3. Yritykset ja työyhteisöt ovat havahtuneet sairauspoissaolojen aiheuttamiin kasvavan kalliisiin kustannuseriin.

Havaittuihin häiriötekijöihin ratkaisuja ja korjausliikkeitä on haettu muun muassa

  1. rakenteisiin puuttumalla
  2. yksilöllisen luovia työaikamalleja etsimällä
  3. ennakoivan tuen hyveeksi nostamisella positiivisen psykologian hengessä

Korjausliikkeiden tuloksellisuustarkasteluissa merkille pantavina onnistumisina usein mainitaan:

  1. yksilön tarpeita ja elämäntilannetta huomioivat toteutukset
  2. jo olemassa olevat luontaiset taipumukset, erityisesti henkiset vahvuudet kyetty hyödyntämään – yksilövahvuudet edellä! 
  3. ulkopuolinen asiantuntijaresurssi toiminut kaivattuna impulssina ja henkisenä katalysaattorina myönteisen muutosvaiheen synnyssä.

Joidenkin työyhteisöjen tuloksellisuustarkasteluissa kernaasti lisätään maininta toteutuneen työnohjaustoiminnan kustannustehokkuudesta työnantajalle. Vertailevaan talousanalyysiin perustuneena on saatettu todeta tulevalle työkaudelle: ”kahden viikon sairausloman kustannuksilla yksilö kävisi vuoden yksilötyönohjauksessa!”

Kerroin tästä seikasta TTT:n työhyvinvoinnin teemavideolla.

 

TYÖNOHJAAJAN OMA TYÖHYVINVOINTI TASALAATUISUUDEN VARMISTAJANA

Kaikessa palvelutoiminnassa ostajan kannalta tuotteen tai toiminnan tasalaatuisuus on eräs kriittisen tärkeä menestystekijä. Myös työnohjausta hankittaessa ostajan tulee voida varmistua toteuttajan sekä ammattipätevyydestä että tämän tehtävävireydestä. ”Sokea voi harvoin sokeaa taluttaa”.

Miten voit? on työhyvinvointikysymys.

Liitän blogikirjoitukseni loppuun työhyvinvointitestin. Siinä lukija voi testata tilaansa Työterveyslaitoksen laatimien kuvausten avulla. Vastaaminen vie aikaa 5 min. Halutessaan vastaaja saa maksutta arvion antamaansa sähköpostiin.

Työhyvinvointi, innovatiivisuus, työnimu, työkunto, työvireys… ja toisaalta työuupumus, työssä tylsistyminen, työriippuvuus, työstressistä palautumattomuus… luetteloa voisimme jatkaa.

Mitä olisi kerrottavissa työnohjaaja Timo Juutisen tämänhetkisestä työkyvystä ja -vireydestä?

Työkyvyssä on kyse ihmisen voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Työkyvyn perustana ovat ihmisen fyysinen ja psyykkinen terveys ja toimintakyky, ja lisäksi siihen vaikuttavat esimerkiksi sosiaalinen toimintakyky, osaaminen sekä työtä koskevat arvot, asenteet ja motivaatio. Myös työolot, työyhteisö ja johtaminen vaikuttavat työkykyyn.

Siteeraan työhyvinvointitestissä (10/2022) saamiani loppuarvioita.

Timo Juutinen. Kaikkien edellä läpikäytyjen vastaustesi perusteella: Hyvä tulos! Tuloksesi perusteella työkykysi on korkeampi kuin suomalaisilla keskimäärin.”

Raskaan työn jälkeen raskaat huvit! näinkö tapaamme sanoa. Minä puolestani vaihdan vapaalle liittämällä lauseeseen sanan ”kevyet”. Kuvat ilmentävät allekirjoittaneen huvia, iloa ja sisäistettyä työhyvinvoinnin lähdettä.

Menestystä vahvuuksia etsimällä, löytämällä ja viisaasti hyödyntällä!


Lisäinfoa asioista, jotka mainittiin blogijutussa

** Työterveyslaitoksen työhyvinvointitestiin pääset linkillä tästä.

** Eettisestä stressistä ”kysymyksiä ja vastauksia” voit lukea erään tiivistyksen tästä.

** Sairauspoissaolojen ”Menetetyn työpanoksen kustannuksista” esim. STM:n dokumentista, tästä.

** Luonteenvahvuuksiin lukija voi tutustua puolueettomasti mm. VIA-instituutin maksuttoman kartoituksen kautta siirtymällä tästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

TYÖNOHJAUSTA VAHVUUKSIEN VALOSSA MIKKELISSÄ … (JOHDANTO)

Työnohjausta vahvuuksien valossa Mikkelissä. Kirjoitan kaksiosaisen artikkelin tästä asiasta.

Näkyvillä oleva artikkelikuvakin on tarkoin harkittu. Palaan siihen vielä jäljempänä.

Blogijuttuni kielii siitä, onko TTT:ssä annettu työnohjaus tänään toisenlaista ennen ja jälkeen COVID-19, tätä maailmalta meillekin rantautunutta pandemiaa.

Aktiivinen blogilukijani ehkä hämärästi muistaa, että julkaisin nettiin joulukuussa v. 2019, yritystoiminnan toimintatilastoja. Tuolloin ei kukaan vielä tiennyt tulevasta pandemiasta. Mainittu, alkuperäinen ja nimenomaisesti työnohjausta käsitellyt kirjoitus on edelleen linkillä luettavissa; halutessasi klikkaa tästä.

Tiedämme tällä hetkellä, että pandemiavuonna 2020 käyttöön otetut ja erityisen poikkeavat tapaamis- ja työskentelyrajoitteet ovat nyttemmin merkittävästi höllentyneet.

Vastaan siis kysymykseen poikkesivatko vuodet 2019 ja 2022 yrityksestäni tilatun ja toteutuneen työnohjauksen osalta, kun mittareina käytämme asiakas- ja tuntimääriä.

Virittämäni vertailukysymys on mielenkiintoinen, koska, kuten hyvin muistamme, mainittujen vuosien välistä ajanjaksoa leimasi se korona-ajan jakso, jolloin eristäytymisestä tuli hyve, etäisyydestä velvollisuus ja samassa työtilassa toimimisesta pelottavaa.

Mutta mikä on tällä hetkellä ns. uusi normaali?

Tässä nyt esillä olevassa ja kolme vuotta myöhemmin kirjoittamassani artikkelissa en pitäydy ainoastaan tilastoihin. Toteumalukujen lisäksi sivuan tiivistetysti työnohjaustyön toimivuutta ja tuloksellisuutta ”vahvuuksien valossa”.

Tällöin kyse on sekä ohjattavan työkunnon ja työssäjaksamisen seikoista kuin myös työnohjausta antavan henkilön työkunnosta. Molempien vireystila tulee siis jutussa luupin alle.

Mielestäni on selvää, että työnohjausta itselleen tai tiimilleen etsivän sopii, sekä odottaa että edellyttää palvelun tarjoajalta ammattitaidon lisäksi tiettyä, korkeaa vireys- ja jaksamistasoa. ”Sokea harvoin voi sokeaa auttaa”. 

Katso ja silmäile vielä tämän johdantojutun artikkelikuvaa. Se on harkinnalla valittu.

Paitsi että foto ilmaisee, kuinka Timo-partnerina teen sparrausta 3K Savo yrityksessä, tallenne viestii (symbolisesti) työnohjauksen erästä arvokasta tulokulmaa: ohjattava pääsee ”katselemaan kuin helikopterista”Systeemin ulkopuolisen henkilön avittamana hän näkee ja oivaltaa työelämän arkeaan hiukan etäämmältä.

Mitä muuta voisimme työohjauksesta tiivistää. Avaan asiaa oman toimintani valossa.

 

Työnohjaus – mitä se on koronarajoitevuosien jälkeen – Timon Työnohjaus ja Terapiassa?

Vastaan lyhyesti! … Ja joillekin lukijoille tutun tuntuisena, kertaavana kristallina.

Työnohjaus on oman työn tutkimista, arvioimista ja kehittämistä  työnohjaajan avulla. Yhdessä tutkimme työn, työyhteisön ja omaan rooliin liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja tunteita.

Työnohjaajan laaja ja syvällinen koulutuspohja, korkea eettinen ymmärrys sekä erityisen pitkä käytännön praktiikka ovat tuloksellisten työprosessien taustalla. Tiedän saaneeni huomattavan paljon henkilökohtaista toiminta- ja asiakaspalautetta. Niitä on julkaistu monilla netin alustoilla. Näiden palautteiden yhteinen nimittäjä on ollut:  Turvallinen ja rohkaiseva ilmapiiri.

Juuri sellaisen kokeminen on mahdollistanut suotuisan maaperän ohjattavalle. Hän on yksilönä ja/tai tiiminsä jäsenenä voinut oppia kohtaamistaan (huonoista ja hyvistä) työtapahtumista. Oppiminen on ollut jotakin työelämän kannalta tarpeellista ja oivaltajalle itselleen arvokasta. Vahvuuksien valossa ja niiden varaan on ollut hyödyllistä rakentaa! 

Ohjattavan menestyminen työ- ja tehtäväroolissa osana toiminta- ja työympäristöään, sellainen palkitsee kaikkia osapuolia. Timon Työnohjaus ja Terapiassa tämä on totuttu ilmaisemaan työnohjaussloganilla lihasta luiden ympärille! 

Kaikki me ”työelämätuntijat” ymmärrämme, että mainitun sloganin tuloksellisuus käytännön arkityössä riippuu monesta muusta seikasta, myös sellaisista työnohjaajan sekä ohjattavankin vaikutusalueen ulkopuolelle menevistä asioista ja ilmiöistä. Silti toteamaa ”tärkein työkaveri olen minä itse” emme voi sivuuttaa, kun puhumme työtoiminnan kehittämisestä ja jaksamisesta omassa työroolissamme.

Muusikko Anssi Kela klassikkobiisinsä kertsissa: ”… meistä tuli muurareita … taksikuskeja … lääkäreitä…” Blogijuttuni jatkossa puolestaan kuvaan muun muassa sen, mistä ammateista hakeudutaan ammatillisen työnohjauksen pariin Mikkelissä.

Työnohjausta vahvuuksien valossa – Timon Työnohjaus ja Terapia (ttt) tänään! -blogijutun varsinaiseen tekstiin pääset suoraklikillä: TÄSTÄ.

Tässä mainitsemani klassikoksi tullut biisi AK:lta.

ETKOT-asiaa videolla!

 

 

 

 

 

 

YMMÄRRÄ ERILAISUUS – HYÖDYNNÄ VAHVUUDET

Ymmärrä erilaisuus – Hyödynnä vahvuudet. Näin kirjoitettiin otsikko, jolla pienehkö, kolmessa työpisteessä työskentelevä työporukka valmistautuu tulevaan talveen. Olen Luonnollisten Taipumusten Analyysien (LTA) asiantuntijana organisoimassa heille henkilökohtaiset analyysit.

Mistä on kysymys? Miten se toteutetaan? Mitä se hyödyttää?

Vastaan tässä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogipäivityksessäni näihin lyhyesti. Linkitän jäljempänä myös videon, jossa 3K Savo asiantuntijakonsulttina esittelen asiaa.

Tahti on tuttua – myös kuluneen kesän jälkeisenä aikana. Pääsen pyydettyjen ajattelu- ja toimintatyylien tsekkaamisen äärelle. Se innostaa. Olen toteuttanut näitä hallittuja ja luotettavia analyyseja työikäisille mitä erilaisimmissa asetelmissa. Ja mikä parasta analyysit ja niiden turvallinen purkaminen ovat (palautteiden perusteella) kerrottu olleen monin tavoin yksilöitä ja erilaisia tiimejä hyödyttäneitä prosesseja.

Parhaillaan minulla on menossa kolmen firman ja työyhteisön analyysit. Kotimaassamme tämän tietokonepohjaisen analyysin on tehnyt jo reilut 40 000 työikäistä.

Todettakoon artikkelikuvasta: kuva ei liity edellä mainitun työporukan taipumusten ilmijakaumaan. Heillä prosessi on vielä kesken. Kuvassa on kyse toisesta, vieläkin pienemmästä työyhteisöstä vastaavassa valmennusprosessissa aiemmin.

LUONTAISET TAIPUMUKSET™ – jotta ihmisillä on parempi olla itsensä ja toisten kanssa! 

Otsikko lupaa paljon. Lupauksen toteutuma näkyvänä todellisuutena – sellaisena muutoksena, joka havaitaan henkilön omissa työelämän vuorovaikutuskuvioissa, tietystikin edellyttää kyseisen henkilön omakohtaista paneutumista asiaan. On myös sitouduttava omaan toiminnan kehittämiseen.

Kun organisoin näitä analyysejä, kaino henkilökohtainen tavoitteeni on, että työskentelyyn osallistunut voi paremmin ja on innostuneempi työssään myös tsekkaussyksyn jälkeisenä aikana. Kantava muutos mielessä!

Tiedämme tavallisten ihmisten kertomuksin ja neutraalien tutkimusnäytöin, että kun ihminen – työalasta riippumatta – saa toteuttaa tehtäviään omia luonnollisia taipumuksiaan hyödyntämällä, hän tekee työnsä tuottavasti. Hän väsyy ja turhautuu selvästi epätodennäköisemmin kuin vastaava henkilö, joka joutuu uurastamaan taipumuksiaan hyödyntämättä.

Nykyisessä hektisessä, alati uudistuvassa työelämässä, on selvää, että sekä tekijän että tahtipuikkoaan heiluttavan johdon ilmeinen ja yhteinen pyrkimys on saada lisättyä työhyvinvointia; perustehtävään sitoutumista ja sen hoitamisessa jaksamista.

Kun puhutaan työhyvinvoinnista, on syytä tässäkin kohden muistuttaa, että ilmiötä ja käsitettä lähestytään ammattikirjallisuudessa yleensä neljästä eri osatekijästä tai tulokulmasta käsin. Nämä ovat fyysinen hyvinvointi, psykologinen hyvinvointi, sosiaalinen hyvinvointi ja organisaatiotason hyvinvointi. Tässä blogiartikkelissa emme kuitenkaan paneudu tarkemmin näihin, usein myös limittyviin työhyvinvoinnin osa-alueisiin.

SISÄISIÄ SANKAREITA LISÄÄ!

 Eräänä keskeisenä kehittymisen ja uudistumisen moottorina, joka koskee sekä yksilöä että koko työyhteisöä, nähdään ihmisen kokonaisvaltainen itsetuntemus ja -ohjautuvuus. Työtehtävien ja vastuiden rajat hälvenevät. Myös tiukkarajaisuus työn ja vapaa-ajan välillä on tullut uudelleen tuunatuksi, jolloin työ- ja siviilielämä limittyvät.

”Kokonaisina työssä ja vapaalla!” 

Tämä on ideana minulle terapeuttina ja työnohjaajana päivänselvää. Kyse on eräänlaisesta hybridiajattelusta, jollaiseen ”filosofiaan” miellyin jo aiemmin. Hybridisyys, joka tässä tarkoittaa energisyyden turvaamista sekä työ- että siviilielämässä. Tämä idea siivittää minua praktikkona päivittäisessä työssäni Timon Työnohjaus ja Terapiassa kuin myös 3K Savon asiantuntijakonsulttina.

Ks. lisää Hybridisestä palvelukonseptista yksilöllisessä vastaanottotyössäni, tekstinä tästä. Videoklippinä puolestaan tästä.

Analyysin ensisijainen tavoite on itsetuntemuksen lisääminen. Toissijainen tavoite on oppia ymmärtämään ja hyväksymään omaa ja muiden ihmisten erilaisuutta. Työn äärellä!

TAIPUMUSANALYYSI – ”ei eilisen teeren poika”

Taipumusanalyysit, joista tässä bloggauksessa kirjoitan, perustuvat pitkää kehitystyöhön.

Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA) juuret ulottuvat aina sveitsiläiseen psykiatri Carl Gustav Jung, joka julkaisi teoriansa ajattelutyyleistä 1920-luvulla.

Toinen suuri vaikuttaja on ollut amerikkalainen äidin ja tyttären työpari, Katharine Briggs ja Isabel Briggs Myers. He kansantajuistivat Jungin teoriaa ja kehittivät ensimmäisen työkalun (MBTI-indikaattorin) ajattelutyylien tunnistamiseen.

Nyt keskiössä olevan, suomalaisen version kehittäjänä on uurastanut FM Kari Helin. Hänen opissaan mm. alleirjoittanut on aikoinaan ollut, vuosina 2010-2011 ja 2015.

Luontaiset Taipumukset

Ihmisten erilaisuutta työelämässä luotaavia ja käyttökelpoisia menetelmiä on toki muitakin. Menetelmiin tarkemmin perehtyneet tietävät vaihtoehtoihin sisältyvät plussat ja miinukset. Osa työelämässä käytettävistä erilaisuusanalyyseistä, kuten esimerkkinä DiSC, Thomas ja Insights Discovery, jäsentävät ihmisten toimintatyylejä (erityisesti työtyylit). Thomas on suosittu työväline rekrytoinneissa.

Havaittavaa kuitenkin on, että niissä on selvästi erilainen (yksinkertaisempi) taustateoria kuin ajattelutyylianalyyseissä.

LTA:n verrattomana etuna on niin ikään sen käytettävyyteen panostaminen, nimenomaisesti supisuomalaisessa työelämässä. Osallistujan on  helppo ja nopea toteuttaa sähköinen versio paikasta riippumattomana. Analyysitulos tulee toivotulla tavalla kansoidussa ja ulkoisesti raikkaassa muodossa. Perusskaalausta on mahdollista syventää mm. esimies- ja asiantuntityön versiolla ja vaikka tiimikohtaisen kehittämistyön matriisina. Kehitystehtäviä ja kirjoja aiheesta on myös saatavilla.

Tämäkin on huomionarvoisena merkittävää: Kerrottua Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA) prosessia organisoi, toteuttaa ja järjestää purkutilaisuuden vain ja ainoastaan tähän työmenetelmään kouluttautunut analyytikko ja valmentaja.

Purkutilaisuus analyysituloksen/-tuloksien osalta on yhteinen tai henkilökohtainen. Ja viimeistään tällöin selviää osallistujan oma nelikirjaiminen tulos, olipa se sitten ESTJ tai INFP, kun matriisivaihtoehtoina on ”16 tyyppiä työelämässä”. Allekirjoittaneen kohdalla purkutilaisuuteen varataan osallistujamäärästä riippuen,  yleensä 2 – 4 tuntia. 

Kerrottakoon tässä, että Timo Juutinen mainitaan Taipumusanalyytikkojen ja valmentajien valtakunnallisella sivulla kuvauksella

Stoalaisella tyyneydellä tapauksittain neuvonantaja (INFJ) ja huolehtija (ISFJ)…  Taipumusanalyysit, vahvuusvalmennukset ja erityistilanteet ovat Timon bravuurit tässä kymmenen konsultin tiimissä…

Mitä tuohon voisi sitten blogijutussa sanoa? Bingo! Jep!

MIHIN TAIPUMUKSEMME työelämässä VAIKUTTAVAT?

Vastaan otsikon kysymykseen luettelonomaisesti, mutta ei kattavana.

¤ Millaisten ihmisten kanssa meidän on helppo tai vaikea tulla toimeen

¤ Millaisesta työstä me eniten pidämme ja millaisessa työssä jaksamme parhaiten 

¤ Millainen on luontainen johtamistyylimme

¤ Miten me opimme parhaiten (oppimistyyli)

¤ Miten me toimimme palavereissa

¤ Miten me reagoimme muutoksiin

VASTAUKSIA ITSETUNTEMUKSEN LISÄÄNTYMISENÄ

Analyysin tehnyt saa itselleen vastauksia, mm. seuraavissa:

* Vuorovaikutus-energiasi pääsuunta (kumpi se on: ulos vai sisään?)

* Luontainen tapasi hankkia infoa päätöksentekosi pohjaksi (aisteilla vai intuitiolla?)

* Toistuva tapasi tehdä johtopäätöksiä (looginen vai arvoista kiinni pitävä?)

* Millainen ulkoinen elämäntyyli, jota toteutat arjessasi luonnollisena itsellesi (liittykö siihen järjestelmällisyys vai spontaanius?)

KESKELLÄ ELÄMÄÄ!

12 sivuisessa ja henkilökohtaisessa analyysikoosteessa on taipumustesi sovellutukset 10:een eri tilannetekijään/olosuhteisiin työelämässä.

Kukapa ei tahtoisi enemmän päästä perille työikäisenä omasta stressitaipuksestaan, todellisesta vuorovaikutustaipumuksestansa, suosimastaan palautetyylistä tai vaikka saada ideoita itselleen haastavien henkilöiden kohtaamisessa nykyistä jouhevammin.

Tapaamisiin!

Videolla lisää asiasta ja tekijästä: klikkaa kuvasta

YHDESSÄ – TYÖ TEKIJÄÄNSÄ KIITTÄÄ!

Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää. Tämä blogijuttu on kiinteää jatkokuvausta aiemmin julkaistulle Yhdessä – Vieläkin! -blogipäivitykselle. Mikäli et ole tullut tietoiseksi, miksi kirjoitan juuri tällaisin otsikoin, on ensiarvoisen tärkeää pistäytyä alkutilanteen `kirjeen vaihdossa`. Klikkaa tästä.

Tässä Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää -osassa esitän kaksi piirrosta, joihin eräs Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakastyössä tapaamani pariskunta kertoi kiintyneen aivan erityisellä tavalla. Tavatessamme, liki kymmenen vuotta sitten, tämä aviopari kertoi olevansa ”eron partaalla”… ”pönttö sekaisinja eläneensä juridisen avioeron harkinta-ajan loppuaikoja.

He eivät kuitenkaan eronneet. He lähestyivät minua nyt vuosikymmen myöhemmin, pitkällä Yhdessä Vieläkin! -kirjeellään. Yllättäen. Iloa kirjeen saajallekin tuottamalla.

Kirjeessä nostetaan keskiöön henkisen kasvamisen ja yhdessä elämisen laadun kohoaminen. Kirjoittajien mielestä ”pariterapiaan uskaltautuminen” ja ”yhdessä yhteiseen kiintopisteeseen pyrkiminen” ovat palkinneet heitä tavalla, jonka ”sukulaiset ja ystävätkin ovat huomanneet”.

Tässä taannoisessa pariterapiaprosessissa oli käytössä kaksi kuvaa, jotka tässä nyt – heiltä saamani palautteen innoittamana ja luvalla – julkaisen.

Hyödynnä Sinäkin tallenteisiin sisällytettyä viisautta. Tee se kuvan virikkeiden synnyttämiin ja omiin ajatuksiisi pysähtymällä. Keskustele asiasta mahdollisen kumppanisi kanssa, tai jos niin tahdot, vieläkin perusteellisemmin yksilö- tai parisuhdeterapeutin kanssa.

 

Ihmisen elämänkaari – Missä ikävaiheessa olet?

Ihmisen elämänkaari kulkee varsin samanlaisia kehityksellisiä perusvaiheita. Mutta silloin kun oma pitempikestoinen ja epämääräinen ahdistus hallitsee mielialaamme, meidän on varsin vaikea mieltää kokonaisuutta. Emme näe riittävästi sitä elämänkaaren vaihetta, johon osaltaan ehkä yksilöllinen sisäinen kipumme liittyy.

Lukuisat Timon Työnohjaus ja Terapian yksilöasiakkaat ovat kertoneet minulle, kuinka he ovat terapeuttisissa ja tukea antavissa keskusteluissaan saaneet itselleen tarvittavaa ymmärrystä. Näissä A1:n tapaamisissamme visuaalinen materiaali tukee rakentavalla tavalla henkilökohtaisten oivallusten ja uuden ymmärryksen syntymistä. Ohessa julkaistava mustavalko kuva on siis eräs `todistettu` esimerkki sellaisesta.

Ihmisen elämänkaari...

Voit lukea, tulkita ja soveltaa piirrosta omaan nykyiseen elämäntilanteeseesi, kun kuvaan ihmisen elämänkaarta seuraavasti; joskin tässä kovin pelkistävästi.

Kehityksen perusvaiheen jälkeen, jokseenkin noin 28-vuotiaana ihminen kulkee eräänlaisesta elämänsä ”portista”. Tällöin hän kenties ensimmäisen kerran elämässään pysähtyy miettimään elämänsä suuntaa. 

Milloin Sinä olet miettien navigoinut elämäsi suuntaa?

Noin 35 ikävuoden nurkilla ihminen tulee ”risteykseen”, jolloin hän katselee erityisen kriittisesti elämäänsä; saatamme tällöin kyseenalaistaa kaiken näkemämme ja aiemmin valitsemamme. Vaiheelle tyypillistä on itsenäisen omatunnon kehittyminen.

Välitilinpäätös.

Tuskien ja ilojen kautta ihminen nousee kuin ”kukkulalle”, saa ilmaa siipiensä alle ja jatkaa matkaa yksilöllisetkin päämäärät mielessään.

Viisissäkymmenissä sukupuolisuuteen kohdistuu uudenlaista ihmettelyä; miehet ja naiset kohtaavat itsessään olevan vastakkaisen sukupuolen. 

Mitä tämä sitten voisi olla? Ehkäpä sitä, että opimme katsomaan asioita laajemmin ja eri puolilta. Se tuo elämään uudenlaista suvaitsevaisuutta ja nöyryyttä. 

Edellä kuvattu tiivistys oli näkökulmaltaan yksilökeskeinen. Olisi kovin mielenkiintoista kuulla, millaisia huomioita teit omalla kohdallasi?

Jos elät tällä hetkellä pitempikestoisessa parisuhteessa, avo- tai aviosuhteessa, voimme myös siinä koettavia eri vaiheita kuvata piirroksen ja kehitysvaiheiden avulla.

 

Parisuhteen kehitysvaiheet – Missä vaiheessa tunnistat olevasi?

Tässä esitettävä perisuhteiden kehitysvaihe on kuvattu ydinperheen asetelmassa, vaikka toki tiedämme nykyperheiden moninaisuuden.

Kuvavalinta on erityisen perusteltu blogikirjoitukseni alkuperällä. Juuri tämä kuva oli keskeistä sille parille ja perheelle, josta tässä ja edellisessä blogikirjoituksessani olen heidän luvallaan kirjoittanut.  

Ota kuvasta kiinni (kuvainnollisesti). Tuumaa omaan elämänvaiheeseesi!

Oletko kenties juuri tällä hetkellä keskellä parisuhteen ja perhe-elämän kriittisiä vuosia? Ei ole pahitteeksi, jos/kun keskustelet mahdollisen elämänkumppanisi kanssa.

Kontaktoi rohkeasti asiantuntijaa, silloin kun omat sanat loppuvat tai yhteiselämä ahdistaa pakahduttavan kuolettavalla tavalla. Apua on tarjolla kriisinsä keskellä elävälle!  Mikkelissäkin.

Parisuhde ja perhe eri vaiheissaan

Mikä tilanne parisuhteessa tällä hetkellä?

Otsikon kysymykseen voit tehdä tilannekatsauksen yksin tai yhdessä kumppanisi kanssa. Tässä voitte käyttää apuna vaikkapa taannoista blogitekstiäni, jossa kysytään ”Mikä on tilanne ja tarve parisuhteessa? Linkillä suoraan sinne tästä.


Artikkelikuva:

Angelica Bacirtzis (Åre, Ruotsi)

Lisälukemista:

esim. L.Uuusitalo-Arola & K. Kanninen Terapian tarpeessa? Lyhytterapeuttinen itsehoito

teksti- tai äänikirjana, kirjaesittelyyn linkillä tästä.

 

YHDESSÄ – VIELÄKIN!

Yhdessä – Vieläkin! on otsikko kirjeestä, joka inspiroi muistelemaan menneitä, parisuhdeasiassa.

Tämä blogikirjoitus syntyi sen seurauksena, että sain palautepostia. Tämä odottamaton kirje oli laajuudeltaan monisivuinen ja mielenkiintoinen. Jo alkusanat, Moi Timo ja Mikkeli sitten 9 vuoden”  herättivät ´kuplintaa´.

Eikä jatkokaan tuntunut epämiellyttävältä:

Tiedätkös, että eläminen ja oleminen yhdessä on nyt ollut laadullisesti jo pitkän aikaa aivan toisenlaista kuin silloin ennen!… Kuvittele meistä: Yhdessä – Vieläkin!!!

Pitkän kuvauksen lopussa oli kirjoittajapariskunnan sanat:  ”Kirjoitimme näin, koska emme kykene kertomaan kaikkea kokemaamme lyhyesti mihinkään blogijuttusi perään, vaikka olemme lukeneet mielenkiinnosta kaikki ne, aina Mikkelin ajoiltamme asti.”  

Lukemani palaute kaikkinensa oli kerrassaan ilahduttava ja rohkaisevaa terapiatyön kannalta, ja yleisestikin, kun ajattelemme parisuhdekriiseistä selviytymistä. He saivat kaipaamaansa apua kriisinsä keskelle Mikkelissä.

Otin yhteyttä henkilöihin, joihin tässä viittaan, sekä kirjallisen vastineen että verkkopuhelun avulla. Kirjoitan tässä heidän molempien antamalla luvalla. Asianomaiset myös lukivat tekstin ennen julkaisemista.

Tässä bloggauksessa nähtävillä olevat ”taidekuvat” eivät liity kirjeessä mainittuihin henkilöihin. Taiteen tekijänä on tuntemani kreikkalais-suomalais-ruotsalainen Angelica Bacirtzis. Mielestäni niihin sisältyvä ”henki” kuvastaa jossakin määrin myös bloggauksen avainhenkilöitä ja heidän perhetilannetta, sellaisena kuin itse heidät mielikuvissani muistan. Elämän rosoisuus ja kaivattu keskinäinen yhteys!

Parisuhdeterapeutin mielenkiinto juuri tässä tapauksessa?

Mikä minua parisuhdeterapeuttina juuri heidän tilanteessaan ja tässä tapauksessa erityisesti kiinnosti? Tähän kysymykseen on helppo vastata. Kirje ja kaksi esillä ollutta kuvaa.

Suuri uteliaisuuteni liittyi siihen, kun palautekirjeessä mainittiin sanatarkasti tällä tavoin:

…”Se ensimmäinen kirjallinen vastineesi ennen enimmäistäkään tapaamista on meillä tallella. Mehän kun kovasti ja kaihtamatta suoraan tiukkasimme selviytymismahdollisuuksistamme. Ja toinen meistä lähetti (puolisolta tietämättä) sen kirjeen sinne Timon Työnohjaus ja Terapiaan. Et ehkä muista mutta niin se oli…

 ”… Niin ja ne tussipiirroksesi ja mustavalkokuvat, joihin terapeuttihuoneen ja kodin omissa keskusteluissamme palattiin tosi tosi useesti. Silloin ja myös nykyisessä kodissamme…”

 

Kun minulle terapeuttina selvisi, mitä olin aikoinaan kirjoittanut, sekä millaisia visuaalisia välineitä tuolloin käyttänyt, ajattelin: ei mitään erikoista. Asiakaspalautteen perusteella virikeaineiston valinta oli kuitenkin ilmeisen tarkoituksenmukaista ja toimivaa.

Julkaisen tässä blogijutussani juuri nämä – huomaa – lähes vuosikymmenen takaiset `dokumentit`.

Kirje oli siis yksilön (miehen) minulle lähettämä, joten lähettämäni vastine myös sävyltään sellainen. Vastatessani en luonnollisestikaan tietänyt, tulenko koskaan tapaamaan tätä yhteydenottajaa. Kuvat puolestaan olivat esillä niissä yhteistapaamisissa, joiden aloittamiseen kirjeen lähettäjä päätyi muutaman yksilökäyntinsä jälkeen, yhdessä kumppaninsa kanssa.

 

Timon Työnohjaus ja Terapian lähettämä kirje 

Kiitän saamastani kirjeestä, varsinkin rohkeudestasi VK esittää epäilynne sen suhteen, voiko toinen ihminen (edes terapeutti) muuttaa ”meikäläisen sotkuisen todellisuuden”… ”kun pönttökin on sekaisin”… kuten tekstissäsi asioita mm. kuvailet.

Todellakaan emme voi korjata perhettäsi. Et Sinäkään (yksin) voi, eikä tarvitse edes yrittää.

Mutta sen sijaan itseesi Sinulla on ”valtaa” jos vain sen merkityksen ymmärrät. Tahtoa tarvitaan. Voit alkaa muuttaa itseäsi.

Luotettavan henkilön, vaikkapa terapeutin kanssa vuoropuhelussa hahmotat selvemmin, mistä juuri sinulla kenkä puristaa. Syvällisemmin. Hiertymille tulee sanoja. Sisältä itsestäsi. Oivalluksia, jotka keskustellessa toisen kanssa ovat mahdollista syntyä. Aivan meikäläisiä ovat nimittäin hekin, jotka sellaisista itsessään näkemistä muutoksista ovat kertoneet.

Ei ole lainkaan harvinaista, että me kärsimme perheissämme siitä, mikä jää sanomatta, jakamatta, keskustelematta, huomaamatta ja vahvistamatta. Tällaista emotionaalista tyhjyyskokemusta saatamme kantaa aina lapsuuden kasvuperheen perintönä. Mutta toivottavasti ei kuitenkaan aina kuolemaamme saakka. Sukupolvien problemaattiseen jatkumoon voidaan vaikuttaa. Yksi ihminen yksilönä, omassa nykyisessä asemassaan. Sinunkaan ei tarvitse tehdä mahdottomia. Sinun tarvitsee vain tarttua omaan mahdolliseen.

Terapia – olipa se yksilöllistä, parisuhde- tai perhekohtaista, siellä keskitytään henkilölle merkityksellisiin asioihin. Vaikeista ongelmista puhutaan kullekin yksilölle ja parille ”oikein annostellen”.

Tällä tarkoitan henkistä jaksamista. Ammatti-ihmisen pelisilmää ja vastuulla on sitten, etteivät negatiiviset tunteet valtaa terapiatapaamisessa kohtuuttomasti tilaa.  

Toimivassa terapeuttisessa prosessissa opit ilmaisemaan omia sisäisiä tuntemuksiasi, kiintymystäsi ja lämpöäsi toista kohtaan erilaisella tavalla; ehkäpä tyylillä, jota ”kotona ei ole aikoihin kuultu ja nähty”, kuten eräs tuoreessa minulle tulleessa asiakaspalautteessaan asian ilmaisi.

Mutta tahdotko tällaista? Sitä kannattaa miettiä. Työtä ja sitoutumista se takulla vaatii.

Et ole yksin. Elämänlaatua voidaan kohottaa.

Ja mikäli päädyt henkilökohtaisesti tai yhdessä tuumin jatkamaan työskentelyä kanssani, löydät yhteystiedot Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) verkkosivuiltani.

Ystävällisin terveisin, Timo Juutinen.

Edellä oli siteerauksin taannoinen kirje, joka käynnisti terapeuttiset tapaamiset aiemmin kerrotulla tavalla. Mainituille asiakkaille keskeisen tärkeiksi osoittautuneet piirroskuvat esitän selityksen kanssa seuraavassa blogipäivityksessä. Sekin löytyy tältä samalta Timon Työnohjaus ja Terapian blogisivulta otsikolla ja suoraklikkauksella:

Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää!

 

 

 

 

LIPUTAN USKOLLISUUTTA – AUTAN USKOTTOMUUDESSA MIKKELISSÄ

Liputan uskollisuutta – autan uskottomuudessa Mikkelissä. Tämä on kesäkuun blogijuttu, jossa artikkelikuva viittaa aihetta käsittelevään e-kirjaan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT). Se julkaistiin keväällä 2022.

Opas on kiteytys 25 vuoden aikana tehdystä työstä, kun olen auttanut satoja pareja tilanteissa, jossa ollaan uskottomuuden teeman äärellä. Nykyinen vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa.

 

MITÄ KOTIMAINEN TUTKIMUS PALJASTAA USKOTTOMUUDESTA?

Uskottomuus ilmiönä on perin monisyinen, yksilöllinen ja aina parikohtainen, parisuhdeterapeuteille kuitenkin kovin tuttu.

Tässä bloggauksessani, kun käytän ilmausta parisuhdeuskollisuus tai -uskottomuus, tarkoitan sillä silloin miehen ja naisen välistä vakavaa seurustelusuhdetta, avo- tai avioliittoa.

Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä on tilastoitu vuosikymmenien ajan, aina 1970-luvulta.

Viimeisin Väestöliiton FINSEX-tutkimus koottiin 6000 miehen ja naisen otannalla vuonna 2015. Tähän tutkimukseen osallistuneet olivat 18–79-vuotiaita.

Seurantatutkimuksissa on käynyt ilmi – toisin kuin `somen mediamaisemassa` erheellisesti saattaisi luulla – uskollisuutta arvostetaan ja siihen pyritään jopa entistä enemmän. Tällainen uskollisuuden lisääntymisen trendi läpäisee koko eletyn 2000-luvun ajan.

Kysymykseen ”tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapainen syrjähyppy hyväksyä” vastattiin 1970-luvun alussa paljon nykypäivää sallivammin.

Vallinneen kehityssuunnan voisi sanoitta myös näin: suomalaiset pettävät yhä vähemmän. Tämä on todentunut varsinkin avio- ja avoliitoissa. Naimisissa olevista miehistä 22 prosenttia ja naisista 13 prosenttia kertoi pettäneensä kumppaniaan. Avoliitossa olevista miehistä uskottomia oli 13 prosenttia ja naisista 8 prosenttia.

Miten oma uskottomuus sitten ymmärretään?

Uskottomuuteen liittyvät vastaukset kielivät siitä, että miehillä salasuhteiden taustalla ovat enemmän määrälliset, valloittamiseen ja seksiin liittyvät asiat, naisilla puolestaan laadulliset tunnetekijät. Naiset ilmaisevat oikeuttavan uskottomuutensa erityisesti sillä, että nykyinen parisuhde tuntui heistä ”kylmältä ja tunneköyhältä”.

Tiedämme, että miehet ja naiset toivovat vakavaa suhdetta yhtä paljon.

Luotettava tutkimusnäyttö paljastaa, että uskollisuudesta on näin tullut meille yhä tärkeämpi kriteeri yhteiselämässä. Uskollisuus – uskottomuus -vaihtoehdoilla ikään kuin myös halutaan mitata omaa arvoa toisen silmissä: kelpaanko, riitänkö, rakastaako hän ja haluaako vain ja ainoastaan minua. Sanomattakin on selvää, että ”haluamme olla toiselle erityisiä ja arvokkaita”.

Me kaksi!

Minä liputan uskollisuudelle. Mitä Sinä ajattelet uskollisuudesta, ja toisaalta sen rikkoutumisesta?

 

 PETTÄMINEN – MISSÄ RAJANNE KULKEE?

Pettämisen raja vaihtelee parisuhteissa. Joillakin raja menee mediapornon katselussa, toisilla intiimissä suutelemisessa ja kolmannet vastaavat, että ”vasta yhdyntä on pettämistä”. Yleisesti voinemme kuitenkin todeta: kaikki sellainen, mikä rikkoo yhteistä sopimusta parisuhteesta ja uskollisuudesta, on uskottomuutta.

Kokemus uskottomuudesta on usein hyvin kivuliasta ja rikkovaa molemmille osapuolille. Rajalinjan näkemyksestä riippumatta.

Oletteko keskenään keskustelleet uskollisuuden ja uskottomuuden käytännön rajamerkeistä?

 

USKOTTOMUUDEN KIPUA MOLEMMILLA – PETETYN JA PETTÄJÄN ASEMASSA

Massiivisia tunteita. Molemmat parisuhteen osapuolet kokevat tapahtuneesta vahvoja ja vaikeita tunteita. Mutta eri tavoin.

Petetylle luottamuksen rikkoutuminen sekä oman kelpaamattomuuden ja arvottomuuden tunne ovat todella raastavia. Hän tuntee oikeutetusti vihaa tapahtuneesta, pelkoa tulevasta ja surua suhteensa puolesta. Kaikki yhteiset hyvät kokemukset tuntuvat kertaheitolla menettävän merkitystään.

Terapeutillekin kuvataan toistuvasti tämä kodin kokemus siitä, kuinka toinen kävelee pettäjän perässä ja vaatii kuulla kaikki yksityiskohdat sekä erityisesti vastauksen ”miksi” kysymykseen. ”Muuten en voi elää!” on ahdistuneen, vereslihalla sanottua.

Ei ole helppoa pettäjälläkään.

Pettäjän on vaikea kestää omaa syyllisyyttään ja nähdä aiheuttamaansa kipua toisessa. Hän tuntee syyllisyyttä, häpeää ja pelkoa siitä, että josko toinen ei kykene antamaan anteeksi. Yhdessä olon ilmanala täyttyy ikävien ja raskaiden tunteiden painosta, sillä pettäjällä on harvoin sellaisia vastauksia, jotka torppaisivat kyselyn. Hän ei ymmärrä itsekään tapahtunutta.

Tässä tilanteessa uskottomaksi paljastunut kyllästyy puhumaan samasta asiasta ja kokemaan syyllisyyden koko ajan uudestaan; joskin neutraalin ja luotettavan parisuhdeterapeutin luona monet kertovat päässeensä ”yhteiselle alustalle”.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakastyössä, kuten kaikessa ammatillisessa parisuhdeterapiassa, painopiste kohdistuu juuri siihen intiimiin suhteeseen, jossa uskollisuuden raja on rikkoutunut. Ei suhteen ulkopuoliseen.

Keskiössä on sen ymmärtäminen, mitä tässä omimmassa suhteessa on uudelleen nähtävää. Mitä toinen (pettäjä) on läheiseltään, ehkä pitkäänkin kaivannut? Millä sektorilla ja missä asioissa vajekokemukset ovat ilmenneet? – puolin ja toisin. Ovatko halut ja toiveet tulleet riittävästi kerrotuiksi? Mitä muita seikkoja en ole voinut, kyennyt tai kehdannut tuoda asuinkumppanilleni tiettäväksi?

Elämä kutsuu muutokseen joskus hiljaa kuiskaillen, joskus taas rajusti huutaen!

Pitkä työkokemukseni parisuhde-elämän erilaisten todellisten kysymysten äärellä on osoittanut, kuinka henkilöt oivaltavat ja saavat uutta ymmärrystä kaikesta siitä, mitä ovat suhteessa kokeneet tai jonka eteen joutuneet. Kivutta se ei tapahdu, mutta mikäpä muukaan muutos ihmisen elämässä ja parisuhde-elämässä tapahtuisi ilman sitä.

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) avoinna

Aloitusaikoja (esim.) tästä

Laita viestiä – otan yhteyttä!

 


 

TYÖNOHJAUS – kokemuksia ja jälkimaininkeja

Työnohjaus – kokemuksia ja jälkimaininkeja. Tämä on vuoden 2022 ensimmäinen bloggaus Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) alustalla. Aihe on ajankohtainen useammalla työelämän toimialalla korona-ajan kurimuksen vain jatkuessa.

Yritykseni nimi ilmaisee selkeästi työtoimintani kaksi painopistettä alkaneena vuonna, sinänsä ei siis mitään uutta auringon alla…

Olen kirjoittanut työnohjauksesta, tästä palvelutuotantoni toisesta kärjestä useita blogikirjoituksia, mutta vieläkin enemmän toteuttanut sitä, työnohjaajana ja työnohjaajiksi kouluttaneiden sparraajana.

Liitän loppuun linkin, josta selviää, missä määrin vein toimeksiantoja maaliin, eräänä aivan tavallisena toimintavuonna.

Onko työnohjaus turhuutta ja tuulen tavoittelua?

Näiltä TTT:n verkkosivuilta löydät eri työelämän sektoreilla työskentelevien henkilöiden monenkirjavia käyttäjäpalautteita. He kukin, tulkintani mukaan vastaisivat kielteisesti otsikon kysymykseen.

Tätä bloggausta miettiessäni ja nyt kirjoittaessani elämme Suomessa kiivaan keskustelun aikaa sen suhteen, pitäisikö meillä koululaisten ja opiskelijoiden suoraan jäädä etäopetukseen, nyt kun kevätlukukausi 2022 alkoi. Syyn väittelyyn kaikki tiedämme: ”koronaviruksen omikronmuunnos leviää räjähdysmäisesti, laittaako se meidät väistämättä polvilleen?”

Tämä, yhteiskunnan toimintojen erään arkivyöhykkeen, koulumaailman todellisuus inspiroi tällä kertaa keskittämään tulokulman asiaan juuri opettajan ja muiden koulun henkilökunnan näkökulmasta. Annan puheenvuoron henkilölle, jonka mielipide julkaistiin Helsingin Sanomissa 16.1.2022.  

Huom! Siteeraan mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan; ainoastaan pilkkomalla kappaleita editoin sen mobiililta ja tabletilta hiukan helpommin luettavammaksi.

Minusta mielipiteen kirjoittajan ja toimituksen laatima otsikko viitannee myös sekä työhyvinvointiin että pitovoimaan alalla, jolle on saanut koulutuksen. Työnohjaus tiedetään tutkimusnäytöin toimivaksi työkaluksi, kun etsitään työhyvinvointipanostuksia yrityksissä ja yhteisöissä.

En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut paljon tukea ja hyviä vinkkejä 

Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä.

Kun aloitin opettajanurani kaksikymmentä vuotta sitten pienessä itäsuomalaisessa kunnassa, olin huolissani siitä, tuleeko minusta koskaan hyvää opettajaa.

Vaikka lohduttauduin professori Kari Uusikylän sanoilla siitä, että monenlaisista ihmisistä voi tulla hyviä opettajia, tiesin, että hyvän opettajan vaatimuslista on pitkä: opettajan pitää olla samaan aikaan tiukka kurinpitäjä ja rento, huumorintajuinen ja ymmärtäväinen ohjaaja. Hyvä opettaja löytää keinot opettaa niin heikkoja kuin taitaviakin oppilaita, hän on luova ja kekseliäs, hallitsee niin digi- kuin vuorovaikutustaidotkin ja kouluttaa ja kehittää itseään jatkuvasti.

Olin huolissani, sillä tiesin, että vaikka jotkin listan ominaisuuksista itseeni sopivatkin ja ennen kaikkea olin valmis kehittämään itseäni, monessa asiassa lähtötasoni ei ollut kauhean kehuttava ja edistyin tuskastuttavan hitaasti.

Harjoitteluvuoden aikana yhtä näytetuntia sai valmistella useita päiviä ja sen piti olla minuutintarkka ja sisältää muun muassa motivointia, opetuskeskustelua ja yhteistoiminnallista oppimista. Luokassa oli työrauha, koska arvioiva opettaja istui takana.

Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä. Voi vain toivoa, että kollegat ja rehtori kannattelevat, jotta pää pysyisi pinnalla.

Minulla on ollut onnea. En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut kollegoilta ja rehtoreilta tukea ja paljon hyviä vinkkejä. Toisena työvuotenani olin myös mukana ryhmätyönohjauksessa ja vuosia myöhemmin vaikeassa tilanteessa pääsin rehtorin avulla yksilötyönohjaukseen.

Mielestäni opettajan pitäisikin päästä työnohjaukseen nykyistä paljon helpommin.

Uskon, että kaikki opettajat haluavat olla hyviä opettajia. Yksi ratkaisu huonojen opettajien ongelmaan on, että kouluihin palautetaan tarkastajat ja huonot opettajat (ehkä myös minut) irtisanotaan. Voisi toki käydä niin, että huomattaisiin, ettei hyviä ole riittävästi. Silloin toisena ratkaisuna ehdotan täydennyskoulutusta, säännöllistä työnohjausta ja kehityskeskusteluita rehtorin ja kollegoiden kanssa ja lopulta myös epätäydellisyyden hyväksymistä.

Anna Heinonen

Tampere

 

Tällä linkillä Hesarissa 16.1.2022 mielipidekirjoitukseen ja sen synnyttämään kommenttipuheenvuoroihin.  > https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008541843.html 

Tällä linkillä puolestaan pääset lukemaan lisää työnohjauksesta ja sen toteutumasta allekirjoittaneen tehtäväkentässä. > TYÖNOHJAUS 2019 ja TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) MIKKELI

PALJASTUS

Paljastus. Päätösosa ”Liha vai Henki” -nimisenä alkaneeseen kolmen kirjoituksen sarjaan.

Kerron neljästä papista ja yhdestä piispasta. Otan täyden vastuun (sisällöstä) kahdesta viimeisenä esillä olevasta.

 

KOLME PASTORIA

Kolme pastoria oli saapunut viikonlopuksi teologien kokoukseen. Siellä heidät oli majoitettu samaan huoneeseen. Eräs pastoreista ehdotti: ”Tunnustakaamme toisillemme salaiset syntimme, niin saamme ne painamasta mieltämme ja voimme näin puhtain sydämin osallistua pyhien asioiden käsittelyyn ja erilaisiin keskusteluihin tänä viikonloppuna.”

Kahdesta muusta pastorista ajatus oli hyvä, ja niin ehdotuksen tekijä rohkaistui avautumaan ensimmäisenä.

”Minun suurin salainen paheeni on pelihimo. Olen heikkona kaikenlaisiin hedelmäpeleihin ja kolikkoautomaatteihin. Pelikasinollakin olen joskus käynyt, salaa. Milloin ikinä saan tilaisuuden, sorrun pelaamaan uhkapeliä”, hän tunnusti häpeissään ja katse painettuna.

Toinen pastoreista tunnusti salaiset syntinsä: ”Minä olen laiska. En viitsi tutkia taustoja Raamatusta ja kommentaareista. Sen sijaan, että kirjoittaisin saarnani itse, kopioin aika usein toisten pappien saarnoja. Häpeän heikkouttani ja pelkään alituisesti, että seurakuntalaiset tai toiset papit huomaavat asian.”

Sitten tuli kolmannen pastorin vuoro tunnustaa syntinsä: ”Minä olen aivan mahdoton juoruilija. Voi pojat, maltan tuskin odottaa, että pääsen ulos tästä huoneesta!”

 

PAPPISVIHKIMYS TIETTYNÄ AJANKOHTANA

Kuvat ovat tämän blogikirjoittajan pappisvihkimyksestä Tampereella loppiaisena 1990. Vihkimyksen toimitti Tampereen silloinen piispa Paavo Kortekangas (4.11.1930-21.7.2013).

Loppiaista vietettiin tammikuun kuudentena jo 200-luvulla, jolloin se oli Jeesuksen syntymä- tai kastejuhla. Juhlan vanha nimi epifania on kreikkaa ja tarkoittaa ilmestymistä, Herran ilmestymistä.

Loppiaisesta on tullut lähetystyölle omistettu päivä, sillä idän tietäjät olivat pakanoita, jotka kuitenkin saivat nähdä Vapahtajan ja antaa hänelle lahjansa.

On merkille pantavaa, että kuluvana ja tulevanakin vuonna saamme Suomessa viettää loppiaista arkipyhänä, nimenomaisena 6. tammikuuta.

Aloitin papin tehtävissä Hämeenlinnan seurakunnassa. Olin juuri tullut valituksi oppilaitospastoriksi; minulle entuudestaan tuntemattomalle paikkakunnalle, jossa tuolloinkin toimi toistakymmentä, erilaisten ammattitutkintojen oppilaitosta.

Myös minä aloitin erikoistumiskoulutuksen, työn ohella 2.5 vuotta kestävän erikoistumisen kirkolliseen oppilaitostyöhön. Lähiopetus toteutui Helsingissä ja Järvenpäässä. Olin erityisen motivoitunut, sekä koulutuksesta että arjen tehtävistä Hämeessä.

 

ENSIMMÄINEN ISO PAPISTON KOKOUS

Suomen luterilaisen kirkon hiippakunnissa on ollut pitkä perinne siinä, että kunkin hiippakunnan piispa kutsuu kaikki hiippakuntansa teologit (ja nyttemmin myös diakoniatyöntekijät) vähintään joka kuudes vuosi pari kolme päivää kestävään synodaalikokoukseen.

Perinnettä ohjeistaa nykyinen kirkkojärjestys (KJ18:9). Kokoontumisen tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä, seurakuntien hoitoa sekä muita kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita. Usein osallistujat saavat ennen synodaalikokousta luettavakseen jonkin ajankohtaisen,  juuri kyseistä tapahtumaa varten kirjoitetun teologisen kirjan.

Nuorena pappina olin – kuten kuuluukin – 1990-luvulla ensimmäisen kerran kyseisessä kokoontumisessa.

 

PIISPANTARKASTUKSISSA KUULEMAANI

Ennen kuin mainitsen kokemukseni tuosta, niin ikään Tampereella pidetystä synodaalikokouksesta, mainitsen kahdesta piispantarkastuksesta. Ne eivät olleet merkityksettömiä, myös tämän blogikirjoituksen otsikon kannalta.

Sain nimittäin vihkineeltä Tampereen hiippakunnan piispalta Paavo Kortekankaalta, tuolloin 1990-luvulla, kahdestikin kutsun notaariksi.

Tässä oli kysymys ”luottamustehtävänä” tulkitusta tehtävästä toimia notaarina piispan ja tämän asessorijoukkonsa toimittamassa tarkastuksessa. Nämä seurakunnan toiminnan ja talouden tarkastukset olivat Rengon (1991) ja Hauhon (1994) piispantarkastukset.

Ei tarkastuksista tämän enempää – kuin – että kuulen Paavo-piispan maininneen molemmissa tarkastuksissaan, ja lähes sanatarkasti näin: ”Minulle piispana, kun vihin uusia pappeja hiippakuntaani, on symbolisesti tärkeää valita ja asettaa vihittävälle, inhimillisesti ajatellen väriltään sopivin messukasukka; sellainen, joka niin psykologisesti kuin sosiologisesti ilmentäisi vihittävän erityistä kutsumusta.”

Kun katsot edellä olleita kuvia, havaitset, että minulla on väriltään punainen messukasukka ja stoola. Punainen on tulen, veren ja tunnustuksen (ks. marttyyri) väri. Se on myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen väri. Voit lukea muistakin kirkollisista väreistä ja niiden sanomasta linkillä tästä.  

Kun osallistun ensimmäiseen kerran synodaalikokoukseen, jonka koollekutsujana ja tilaisuuden johtajana toimi pappeuteeni vihkinyt Paavo Kortekangas, muistan kuin eilisen päivän tapahtumana sen hetken, kun piispa piti kirkossa varsin pitkät johdantosanat ennen ehtoolliselle osallistumista. Tampereen iso temppeli oli ääriään myöten täynnä pappeja.

Menen ehtoolliselle. Itken vuolaasti, kun polvistun alttarille.

Näky oli ilmeisesti koskettava myös ehtoollista jakaneelle piispalle, koskapa hän pysähtyi selkeästi kohdalleni ja sanoi kuiskaten, toisia häiritsemättä: ”Rauha sinulle, Timo!”

 

KOTIMATKALLA

Tämä minun, nuorehkon hämeenlinnalaisen pastorin olemus oli mitä ilmeisemmin havaittu työtovereiden keskuudessa. Kotimatkalla autossa, jossa lisäkseni oli  kolme teologikollegaa, eräs heistä varovaisen hienotunteisesti kyseli kokemuksiani synodaalikokouksesta… ja tunnusteli kysymyksellään, että ”messu kirkossa taisi olla sinulle koskettava…”

Muistan selvästi, kuinka tunnistin kokeneempien virkaveljien ja -siskon toiveen tarkistaa, halusinko puhua kokemuksestani enempää. En halunnut. Totesin ainoastaan: olipa virsilaulu voimallista! Kokemukseni oli epäilemättä tosi ja yhteinen. Papeista täpötäysi kirkko.

Enempää en tahtonut avata emotinaalista kokemustani. Tämä silläkin riskillä, että autossa olijat mahdollisesti pähkäilivät mielessään itkuni taustoja: oliko siviilielämässä tai muutoin ihmissuhteissa erityistä ja akuuttia… Ei ollut.

En palannut alttarihetkeen myöhemminkään, vaikka toisaalta olisin halunnut. Tunnustaa ja keskustella. Otollista tilannetta kollegoitteni kanssa ei kuitenkaan tullut.

 

MISTÄ TUNNUSTUKSESSANI OLISI OLLUT KYSYMYS?

Itkussani oli todella ja syvällisesti kysymys siitä tuntemuksesta, että olen huonosti hoitanut leiviskäni. Punainen – tulen, taistelijan ja Hengen väri huonosti ilmensi toimintaani pastorina ja sydämen kristittynä.

 

MINULLE JA SINULLE!

Minulle. Ja kenties Sinullekin. Majatalosta kertova Pekka Simojoen biisi on rohkaisevaa kuultavaa.

Tämä musiikki päättää Liha vai Henki ja Miten meidän pitäisi elää? kirjoitusjakson. Nämä blogipäivitykset ovat pyörineet Paavalin, tuon apostolin ja marttyyrina kuolleen, sanojen ympärillä.

Raamattu ei kuvaa Paavalin kuolemaa. Perimätiedon mukaan hän kuoli keisari Neron vainojen aikana, ehkä vuonna 63 tai 64. Rooman kansalaisena hänet mestattiin.

Rukoukseni on katkelma hänen aitona pidetystä dokumentista, Kirje filippiläisille. Paavali kirjoitti kirjeen niiden kahden vuoden aikana, jolloin hän oli ”kahleissa” (1:7–13) Roomassa.

Kirjeen ensimmäisessä luvussa ovat Paavalin sanat: ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä” …

Fil. 1:9-11

Raanmatun sana meille!

Pekan biisi:

 

MITEN MEIDÄN PITÄISI ELÄÄ?

Miten meidän pitäisi elää? Se on paitsi aiheellinen kysymys myös tämän kakkososan teema. Jatkan tässä LIHA vai HENKI? -blogijutun kirjoitusta. Porautumalla asiaan. Pääset johdantoon klikkauksella tästä.

 

Mitä Paavali opettaa kristittynä elämisestä?

Miten pitäisi elää? on kysymys, jota kristinuskon ensimmäiseksi teologiksi tulkittu apostoli Paavali käsitteli. Kysymys siitä, miten meidän tulisi kristittyinä elää ei ollut ajankohtainen ainoastaan Paavalin elinaikana. Se on mielekäs kysymys ajasta aikaan.

Kun vetoamme Raamattuun, sama kysymys, miten meidän pitäisi elää, on kiinnostavan ajankohtainen, polttavakin tässä eletyn 2020-luvun aikana.

Lähestyn otsikon kysymystä Raamatun tekstin pohjalta. Polttopisteessä on apostoli Paavalin erään pääkirjeen kohta: Kirje galatalaisille luku 5 ja jakeet 16–26

Mainitut jakeet voit lukea kuvasta. Edellisessä blogijulkaisussa samainen teksti on alkuperäisellä, kreikan kielellä; blogin kirjoittajakin on yliopistovuosinaan opetellut tätä koinee-kreikkaa. Pääset asian taustatietoihin tästä.

Gal. 5:16-26

Gal. 5:16-26

Uuden testamentin digi- ja äänikirjoihin pääset myös suoraan tästä.

Sähköisellä UT2020-käännöksellä kerrotaan olevan tällä hetkellä noin puoli miljoonaa käyttäjää.

 

Mikä on Gal. 5:16–26 sisällön rakenne?

5:13–15     

Huomaa edeltävät jakeet, joissa Paavali, kristityksi Damaskon tiellä kääntynyt ja juutalaisen lain erinomaisesti tuntenut julistaa: Vapaus juutalaisten laista on vapautta, joka kutsuu palvelemaan rakkaudessa.

   :16–18

Kristityt eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengessä, jolloin he tuottavat Hengen hedelmiä.

   :19–23

Lihan tekojen ja Hengen hedelmien luettelointia; vrt. Room. 13:13, Ef. 5:9, Kol. 3:12, 4:6.

    :24

Loppukaneetti: Kristityt eivät tee lihan tekoja.

   :25–6:10

Mitä Hengessä vaeltaminen on käytännössä, miten se näkyy seurakuntaelämässä.

 

LIHA (σὰρξ) ja HENKI (πνεῦμα) – Mitä nämä käsitteet tarkoittavat?

Jakeessa 16 ovat nyt käsiteltävänä olevan tekstikatkelman kaksi keskeistä käsitettä. Niihin on aiheellista hiukan pysähtyä.

Paavali sanoo jakson avainajatuksen heti alussa: ”Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä lihan himoa.”

Paavalin määritelmän mukaan kristitty on sellainen ihminen, jolla on Henki, Pyhä Henki tai Kristuksen henki. Sanojalle, siis Paavalille on itsestään selvää, että kristityllä on Henki, ja periaatteellisella tasolla on samoin selvää, että kristitty tuottaa Hengen hedelmää.

Miksi hän kuitenkin kehottaa vaeltamaan hengessä, ikään kuin kaikki kristityt eivät sitä tekisi?

Katso Paavalin analoginen ajatus, joka esiintyy Room. 6:ssa, jossa osoitetaan, että kristitty on kuollut pois synnistä (1–10). Hän kehottaa voimakkaasti, että kristittyjen ei tule elää synnissä (11–23). Hengessä vaeltamiseen ei kuulu lihan himojen noudattaminen.

 

Mitä – σὰρξ – oikein tarkoittaa?

Kreikankielinen σὰρξ tarkoittaa fyysistä materiaalia, josta ihmisten ja eläinten ruumiit muodostuvat.

Käännöksenä tässä ”liha” kuitenkin kuvaa ihmistä siltä osin kuin tämä on Jumalasta vieraantunut.

Eikö Sinustakin edellä ilmaisemani (käännösselitykset) vie ajatuksiamme ja mielikuvia hiukan eri suuntiin?

Niinpä tässä kohden meidän on tarpeellista huomioida vivahteet, jotka esiintyvät hebrealaisessa ja kreikkalaisessa tulkintaperinteessä. Muistanet, että Vanha testamentin alkuperäinen kieli on hebrea, kun Raamatun jälkimmäinen osa, Uusi testamentti kirjaillaan kreikaksi.

Septuagintassa eli Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä sekä yleensäkin hebrealaisessa ajattelussa ei ajateltu, että Jumalan vastaisuus asuisi ihmisen ”ruumiissa”. Ruumis on kyllä heikko mutta ei paha.

Kreikkalaisessa perinteessä sen sijaan ajateltiin Platonilaisittain, että fyysinen ruumis on näkymätöntä sielua arvottomampi ja ala-arvoisempi osa ihmistä. Tällöin fyysiset tarpeet ja lihan himot – voisimme sanoa – ohjaavat ihmisen sielua askartelemaan vähempiarvoisten asioiden, kuten viihteen, ruoan ja laiskuuden parissa. Ihmisenä oleminen toteutuu kuitenkin syvemmän sielun alueella; ihmisten pitäisi kasvaa pikemminkin filosofian, elämän ja todellisuuden ymmärtämisessä.

Liha-käsitteessään Paavali soveltaa kreikkalaista antropologiaa selkeämmin kuin kukaan muu Ut:n teologi; Antropologialla tarkoitetaan tässä näkemyksiä ja tutkimusta ihmiselle ominaisista piirteistä.

Paavalille ”liha” on ihmisen osa, joka vastustaa Jumalaa moraalisesti.

 

Miksi lihasta puhe?

Miksi Paavali valitsi sanan liha kuvaamaan tätä puolta ihmistä? Ajatteliko hän, että ihmisen fyysisyys on jotenkin vastuussa tämän Jumalan vastaisuudesta?

Ilmeisesti tässä näkyy kreikkalaisvaikutteet: Sanan valinta viittaa siihen, että Jumalan vastaisuudessa on ainakin tietty fyysinen komponentti; maallisesta liha-materiaalista rakennettu ihminen on heikko ja kuuluu toiseen moraaliseen sfääriin kuin Jumala. Vastaavasti esimerkiksi enkelit eivät ole lihaa fyysisessä mielessä ja osittain siksi he eivät ole sitä teologisessakaan mielessä: Enkelit tuntevat Jumalan ja suostuvat Jumalan tahtoon.

Liha-käsitteen luomiseen ja runsaaseen käyttöön on voinut vaikuttaa myös se, että Paavali on tottunut ajattelemaan vastakohtaparien kautta. Kun Kristuksen tuoma pelastus koettiin yliluonnollisenakin Hengen saamisena ja Hengen voimana, oli luontevaa luoda käsitteet kuvaamaan tämän pelastuksen tilan ja prosessin vastakohtaa.

Jos siis pelastus on ihmisen muuttumista ja kokemusta, on tälle sopiva vastakohtatermi liha. Liha fyysisine konnotaatioineen kuvaa osuvasti ihmistä tämän luonnollisessa olotilassaan.

Jos Paavali olisi ajatellut pelastusta anteeksiantamuksena, olisi sen vastakohta ollut syntivelan ja syyllisyyden kokeminen. Mutta kuten tunnettua Paavali ei juuri puhu anteeksiantamisesta eikä synnistä velkana taivaan foorumilla, vaan synti on demonista valtaa maanpäällä ja ihmisten elämässä. Siksi synnistä ei vapauta anteeksiantamus vaan Hengen tai Kristuksen voima ja läsnäolo, joka antaa kyvyn elää hyvää elämää.

Summa summarum: Liha sanan sopiva dynaaminen käännös on ”luonnollinen ihminen” eli Jumalasta erillään oleva ihminen.

Vaeltakaa Hengessä, niin ette täytä lihan himoa” on todellisuutta kuvaava lupaus. Se, joka vaeltaa Hengessä, ei elä lihan mukaan. Ajatus konkretisoituu lihan tekojen ja Hengen hedelmien kuvauksessa. Lihan tekojen tekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa, he eivät siis täytä kristityn mittaa, koskapa heissä ei näytä Henki vaikuttavan.

Miten meidän pitäisi elää? Jos sanon itseäni kristityksi, niin jo tähän asti kirjoittamassani on käynyt ilmeiseksi vastaus: Elä Hengessä!

 

Emme ole neutraalilla maaperällä!

Jae 17. Paavalin peruspointti tässä jakeessa on todeta, että kristitty ei ole neutraalilla maaperällä, vaan hänen on tehtävä valinta.

Lihan ja Hengen vastaisuus merkitsee sitä, että kristitty ei voi tehdä mitä (kumpaa) tahansa, vaan hänen on valittava, onko hän lihan vai Hengen puolella. Huomaa, että edellisen jakeen (16) perusteella lukijan oletetaan pitävän itsestään selvänä sitä, että minä kristittynä olen valinnut Hengen puolen. Hengen mukaan eläminen merkitsee voittoa lihasta.

Jae 18. Lihan ja Hengen vastakkaisuuden jälkeen todetaan, jos kerran olette Hengen kuljetettavina, niin ”ette ole lain alla”.

Mitä tästä minun pitäisi ajatella?

Ilmaisussa ”ette ole lain alla” on ilmeisesti kyseessä viittaus jakson Gal. 3–4 ajatuksen kulkuihin, jossa perusteltiin teoreettisin raamattuargumentein, että kristityt eivät tarvitse lakia. Nyt tässä etiikkaan painottuvassa jaksossa Paavali haluaa edelleen todeta, että laki ei ole tarpeen. Hän painottaa, että lain vastustaminen ei johda autonomismin, tai liberalismin vaaraa ole olemassa, koskapa Henki ei anna lupaa toteuttaa lihan himoja. Näin ollen ette tarvitse lakia.

 

Lihan teot ja Hengen hedelmät – millaisia?

Jakeet 19–23. Lihan tekojen ja Hengen hedelmien luettelot ovat ilmeisesti varsin sattumanvaraisia. Niiden perusteella ei voi päätellä, rivienkään välistä, mitkä olivat galatalaisten moraalisia ongelmia. Silti joitakin havaintoja luettelosta voidaan tehdä.

Hengen hedelmistä voisi todeta, että Paavali valitsi ensimmäiseksi hyveeksi juutalaisen ja alkukristillisen keskeisen hyveen, rakkauden, ja listan viimeiseksi kreikkalaisen etiikan keskisimmän hyveen, itsehillinnän tai itsehallinnan.

Millaisesta rakkaudesta on kysymys?

Paavali oli aiemmin (Gal. 5:13-14) ilmaissut ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”… Ja tarkoittanut rakkautta, joka ei ole vain sentimentaalisuutta tai hyvän toivomista, vaan hyvän tekemistä toiselle, palvelemista. Palveleminen on sekä henkistä, sielunhoidollista välittämistä että konkreettista auttamista.

Jakeen 21 ajatus siitä, että ne, jotka syyllistyvät lihan tekoihin, eivät peri Jumalan valtakuntaa, on tarkoitettu todeksi otettavaksi. Kontekstin esittämä Hengen ja lihan vastakkaisuus viittaa siihen, että Paavali todella ajatteli, että kristityt eivät toteuta lihan tekoja, ainakaan suuressa mittakaavassa.

Jae 24. toistaa jakeen 16 ajatuksen toisin sanoin. Nyt Hengessä olemista vastaa Kristuksen omana oleminen. Tämä Kristuksen omana oleminen on mystistä yhteyttä Kristukseen, ”elämää Kristuksessa”. Kyse on siitä, että kristityt ovat ristiinnaulinneet eli kuolettaneet, tehneet voimattomaksi lihansa haluineen ja himoineen. Kristityt ovat siirtyneet Hengen ja Kristuksen valtapiiriin, joten lihalla ei ole enää mahdollisuutta ohjata heidän tekemisiään.

Jakeet 25–26. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa, emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme”. Tämä kotimainen käännös ns. käy kohti, se on kiusallista kehotusta, minulle ainakin. Olenhan etsimässä vastusta kysymykseen: Miten pitäisi elää?

Ennen kuin päädyn omakohtaiseen paljastukseen, jatkan Gal. 5:n, siis rajatun tekstikappaleen analysointia. Se muodostui minulle perin mielenkiintoiseksi. Minulle herää luetun ja tässä kirjoittamani pohjalta muutamia jatkokysymyksiä.

Millainen ihminen on Paavalin käsityksen mukaan, juuri tämän tekstin perusteella? 

Vastaan tuohon kysymykseen, tiedostaen, että syvemmin Paavalin teologiaan perehtyneet tutkijat muistuttavat minua Paavalin pyrkimyksistä; mm. siitä, että tämän tekstin tulkinnassa Paavalin päätavoite ei ole ollut esittää antropologista kuvausta (sanoista ἄνθρωπος, anthrōpos ’ihminen’ ja λογία, logia ’oppi’), vaan hänen päätavoitteensa on ollut kehottaa kuulijoita hurskaaseen elämään.

Jo blogitekstin alussa mainitsin Paavalia pidetyn kristinuskon ensimmäisenä teologina. Suomeksi suosittelen lisätietoa hankkimaan Kari Kuulan saman nimisen teoksen avulla. Klikkaa linkkiä tästä.

Huomaathan, että edelleen olemme koko blogikirjoituksen otsikon äärellä: Miten meidän pitäisi elää?

Kehotus pyhään elämään (imperatiivi) perustuu siihen, että Hengessä tai Kristuksessa vaeltavat kristityt eivät ole lihan vallassa, vaan Henki tuottaa heissä hyvää hedelmää (indikatiivi).

Tältä indikatiivi-imperatiivi -ajatukselta ei tule odottaa matemaattista johdonmukaisuutta. Äärimmäinen johdonmukaisuus merkitsisi sitä, että koska kristityt ovat Hengen ja Kristuksen ohjaamia (indikatiivi), ei heitä tarvitsisi enää kehottaa Hengen mukaiseen elämään (imperatiivi) – niin kuin tuultakaan ei tarvitse kehottaa puhaltamaan; tuulihan on sitä, että ”ilmassa puhaltaa”.

Kehotuspuheeseen liittyvänä voinen siteerata tässä esimerkiksi kohtaa, jossa Paavali kehottaa roomalaisia: ”Jos mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18).

Paavali on siis ollut realisti. Hän on ajatellut, että Kristityt ovat Hengessä ja Kristuksessa, mutta se ei johda automaattisesti kristilliseen elämään, vaan vasta kehotus/opetuspuheen kautta. Jokainen kristitty kykenee kuulemaan kehotuksen ja elämään sen suuntaisesti. Hän, joka ei ole eikä voi olla kuuliainen kehotukselle elää Hengen mukaan, ei ole kristitty, eikä peri Jumalan valtakuntaa.

Paavalin kristillinen antropologia on voluntaristinen.

Voluntarismi käsitteenä ymmärretään tässä ilmauksessa sananmukaisena eli ihmisen tahdon painottamisena ihmisen ymmärryksen perustaa selitettäessä. (lat. voluntas, ”tahto”, ”halu”; myös ”mielivaltaisuus”)

Paavalin voluntaristisen käsityksen voisimme ilmaista näin: Kristitty ihminen on sitä mitä hän tahtoo ja mitä hän tekee, ainoastaan ei-kristitty on toivottomasti ”myyty synnin alle”.

 

Kaikuuko kirkoissa Paavalin ihmiskäsitys?

Onko Raamatun Paavali ja kuuntelemani julistus tai Raamatun opetus Paavalin eri kirjeiden pohjalta yhteneviä seurakuntani tilaisuuksissa? Kuulenko Paavalin `selkeää` ihmiskäsitystä ja kuvausta ihmisestä luterilaisessa kirkossani?

Subjektiivinen kokemukseni on: en kuule, tai ainakin kovin harvoin!

Mutta miksi kuulemani opetuspuhe ihmisen olemuksesta kristittynä 2020-luvulla on pikemminkin moninainen, toisenlainen kuin edellä kuvatun Paavalilainen?

Tiedän olevani Sanan kuulijana harkitseva ja ajatteleva. Tämän ajan kuulijana jään liian usein mielentilaan, jossa kuulemani opetuspuhe muodostuu hiukan epäselväksi, jopa ristiriitaiseksi.

 

Miksiköhän?

Syy voi tietysti olla omassa ymmärryksessäni, asenteessani tai kulloinkin ajankohtaisessa tunnetilassani.

Tämäkin on muistettava, että teologinen julistuspuhe siivilöityy aina eri `mailmojen` läpi, aikanakin näiden: Raamattu, traditio, järki ja kokemus.

Tällaisen, yleisesti hyväksytyn nelijaon on esittänyt Alister McGrath, kun puhumme kristillisen teologian auktoriteeteista. Esitettyä nelijakoa voidaan pitää ekumeenisena, vaikka niiden keskinäinen painoarvo vaihtelee eri kirkkokunnissa. Yleisimmin tuon nelijaon painotuksellinen järjestys on edellä kuvattu. Myös luterilaisuuden arvovaltaisimpien tekstien pinnallinenkin lukeminen osoittaa, että luterilaisuudessa on vedottu aina näihin kaikkiin.

Asian tilalle (siis siihen, että en kuule tänä päivänä Paavaliin liittyvänä ´kirkasta´ Paavalia) on myös historialliset juurensa.

 

Millaiset muun muassa?

Vaikka Paavalin puhe ja käsitys kristityn tahto-elämästä suhteessa ei-kristittyihin on sangen selkeä, on myöhempi aikakausi tuonut kristilliseen tulkintaan ja opetukseen useanlaista lisäymmärrystä. Vivahteita.

Erityisesti Aurelius Augustinuksesta on alkanut toisenlaisen kristillisen ihmiskuvan rakentaminen.  (Augustinus (354–430) on yksi kristillisen kirkon suurimmista ja eniten vaikuttaneista teologeista, joka teki huomattavaa työtä filosofian ja teologian yhteensovittamisessa).

Kristilliseen ihmiskuvaan tulee alkulankeemuksen ja perisyntiopin näkemys ja vaikutus; opin mukaan ihminen on niin perinjuurin turmeltunut, että Henki ja Kristuskaan ei vapauta ihmistä lihan, synnin ja kuoleman vallasta. Vasta Kristuksen loppuun viemässä täyttymyksessä ihminen voi tehdä sitä hyvää mitä hän tahtoo.

Miksi Paavali ajatteli ihmisestä edellä kerrotun positiivisesti ja miksi Augustinolainen perinne rakensi niin kielteisen ihmiskäsityksen?

Vastaus liittyy siihen, että Paavalin juuret ovat apokalyptiikassa ja siihen liittyvässä valtapiiriajattelussa. (Sana apokalyptiikka merkitsee kreikan kielessä täysin tunnetuksi tekemistä, ilmestystä tai (totuuden) paljastamista).

Paavalin mukaan vastakkain ovat toisaalta Kristuksen ja Hengen ja toisaalta enemmän tai vähemmän semipersoonallisiksi käsitetyt synnin, lihan ja kuoleman valtapiirit.

Koska Kristus ja Henki ovat valtoja, voimia tai valtapiirejä, joiden vaikutuspiirissä kristityt elävät, ovat niiden vastakohdatkin (synti, liha, kuolema) valtoja ja vaikutuspiirejä, jotka hallitsevat ihmisiä.

Tämän ajattelun mallin puitteissa on varsin luonnollista ajatella, että Kristuksen valtapiirissä synnin ja lihan vaikutusvalta on rauennut.

Myöhempi, ja mainittuun Augustinukseen ankkuroituva teologia ei enää ajatellut apokalyptisesti, vaan ontologisesti. (Ontologia tulee kreikan sanoista ὄν, ὄντος ’oleminen’ ja -λογία ’oppi’ ja on olevaisen perimmäistä olemusta tutkiva filosofian osa).

Tässä ontologinen ongelma ei ole synnin demoninen valta, vaan synti ihmisen olemuksena.

Ihminen on lankeemuksensa jälkeen sekä olemukseltaan synnin turmelema (perisynti) että tämän seurauksena taivaan foorumilla synnin velassa. Tämä ihmisen olemus ei muutu vanhurskauttamisessa. Kristittykin on synnin vaurioittama, vaikka saakin taivaan foorumilla synnin velan anteeksi.

Augustinolaiseen antropologiaan on luonnollisesti vaikuttanut vuosisatainen kristittyjen kokemus. On nimittäin havaittu, että kaikki kristitytkään eivät todellakaan elä pyhää elämää. Lisäksi Augustinuksen kaltaiset, sielun syvyyksiä pohdiskelevat teologit löysivät vähitellen sen tosiasian, että hyviä tekojakin tekevän motiivit ja ajatukset voivat olla itsekkäät, vaikka elämän ilmiasu olisikin hurskasta. Augustinuksen tunnustukset ovat tällaisen kristillisen analyysin ensimmäisiä ja syvällisimpiä monumentteja.

Oppi-isämme Martti Luther tunnetusti ahdistui siitä, että koki sydämensä aina kapinoivan. epäilevän ja taipuvan itsekkyyteen. Niinpä hän teki kärpäsestä härkäsen, ja ajatteli, että jos hän ei kykene 100 %:een kuuliaisuuteen, se ei ole kuuliaisuutta lainkaan. Lutherista voit lukea lisää vaikka linkillä tästä.

Luterilainen teologia, nimittäin Luther itse opettaa, että ihminen on Jumalan edessä synnin vanki (täysin syntinen ja täysin vanhurskas), mutta ihmisten edessä hän etenee pyhityksessä – mutta kokee tappioita (osittain syntinen, osittain vanhurskas).

Edellistä hän kutsuu ensimmäiseksi vanhurskaudeksi ja jälkimmäistä vaakasuoraa tasoa toiseksi vanhurskaudeksi. Luther opettaa, että ensimmäinen vanhurskaus tulee lihaksi meissä ja muuttuu toiseksi vanhurskaudeksi, joka on kilvoittelua ja päivittäistä synnin poispanemista. Kristitty ihminen siis etenee kasvussaan, jos ei kengurun loikin niin ainakin kilpikonnan askelin – mutta etenee kuitenkin. 

 

Kristityn ja ei-kristityn toiminta paheiden suhteen

Eräs tekstimme herättämistä olennaisista teologisista kysymyksistä kuuluu: miten kristitty ihminen eroaa ei-kristitystä, kasvaako moraalinen kristitty enemmän kuin moraalinen ei-kristitty omia paheitaan vastaan?

Galatalaiskirjeen perikooppimme mukaan ero on kuin yöllä ja päivällä; kuten olemme lukeneet, kristitty elää Hengessä ja elää pyhää elämää, ei-kristitty puolestaan paheellista, himojensa ohjailemaa elämää.

Miten tämä jako ajatellaan tänään?

Hyvä kysymys. Empiirinen havainnointi kun taitaa osoittaa, että tunnustavien kristittyjen ja ei-kristittyjen moraalit eivät kiistatta ole täysin erilaiset. Pyhiä ja pahoja, voittoja ja tappioita on molemmilla puolilla.

Eräs mielenkiintoinen ratkaisu on se, että kristityn ja ei-kristityn erot ovat päässä ja transsendentissa.  Transsendenttinen tarkoittaa tässä yliaistillinen; ylimaallinen, sellainen, joka on erillään maailmasta.

Eli kristitty uskoo päässään, vaikka ei sen kummemmin eläkään todeksi arjessaan. Hän on jollakin transsendenttisella tasolla saanut Hengen ja synnit anteeksi, mutta sitä ei voi täysin osoittaa todeksi minkään käyttäytymiseen liittyvän havainnon perusteella.

Luterilaisessa perinteessä on useammin kuin harvoin ajateltu, että ainoa todellinen ja näkyvä kristityn merkki on kastetodistus, sillä se ja vain se kertoo, että hän on saanut synnit anteeksi ja seurakunnan jäsenyyden. Silloin olisi ajateltava, että ”vähemmän Hengen hedelmiä” tuottavat ovat ikään kuin ”rappiolla” tai ”uskon ilo ja vastuu ei ole vielä löytynyt”. Heille kuuluu kehotuksen sana – tietenkin rakkaudessa.

Tämän tulkinnan mukaan kristityn ja ei-kristityn havaittavissa oleva ero on heidän uskossaan, mutta ei elämässä. Kristitty uskoo ja toivoo, ei-kristitty ei usko. Kristitty on se, joka pyytää saada elää Jumalan tahdon mukaan. Paavali ja koko Uuden testamentin traditio kuitenkin opettaa toisin – kristitty ei ole se, joka vain uskoo tai rukoilee, vaan joka myös elää uskonsa mukaan. ”Yksinään ilman tekoja usko on kuollut” (Jaak. 2:17,26).

 

Miten Paavalin tekstin viesti on tulkittava tänään?

Minä liputan Paavalin ja Augustinuksen välimaastoon sijoittuvaa ”linjaa”. Tällä subjektiivisen rajallisella ymmärrykselläni.

Millä perusteella? aktiivit kysyisivät.

Ajattelen itseäni ja ns. keskiverto kristittyä: Emme ole ihmisinä toivottomia, auttamatta `huonomman minän` vankeja. En suostu ajatukselle, että minut tulisi nähdä ainoastaan sisäisten ja ulkoisten olosuhteiden vangiksi; että kasvumahdollisuutta ihmisellä ei oikeasti olisikaan.

Aina on mahdollisuus kasvaa, tehdä parannus, opiskella, kouluttaa ja harjaannuttaa kristillisiin hyveisiin.

Ihminen voi astua kasvun tielle: hän voi sanoa kyllä Kristuksen ja myös omassa elämässä kuuluvalle kutsulle kasvamaan.

Juoruilija voi päättää pitää suunsa kiinni, itsekäs voi oppia antamaan toisille tilaa, kielteisiä perspektiivejä perhe-elämässä etsivä voi kasvaa valitsemaan myönteisiä näkökulmia. Ja ajattelen, että ei vain teoriassa: Todistan silmin ja korvin tällaista tapahtuvan Suomen Mikkelissäkin, kun teen arkityötäni perheiden lähi-ihmissuhteiden kentässä päivittäin.

Arkijärki ja kokemus todistaa, että jos tänään alan määrätietoisesti työskennellä itseni kasvun kanssa, on muutaman vuoden kuluttua ihania hedelmiä korjattavana. Lapsiperheessä tämä parhaimmillaan merkitsee, kuten olen tottunut ilmaisemaan ”pankkiin sijoittamista”, henkisen koron kasvamista ”kolmanteen ja neljänteen polveen” saakka.

Jos mies tietoisesti päättää alkaa osoittaa rakkautta puolisoaan kohtaan (vrt. vihkikaava), voi avioliitto paremmin; jos päättää lukea Raamatun rinnalla aviosuhdetta tai miehenä ja naisena oloa käsittelevää kirjallisuutta, vaikka kirja kuussa, voi vuodenkin päästä olla aika viisas – ainakin kirjaviisas!

Seuraavassa blogikirjoituksessa otsikko kuuluu: Paljastus. Kerron muutaman esimerkin avulla, miten tässä käsillä olevassa blogitekstissä ollut konkretisoitui muutaman papin elämässä. Olen yksi heistä.

 

Musaa!

Ennen kuin pääset Paljastus nimiseen loppublogijuttuuni, voit kuunnella Pave Maijasen Pidä huolta -biisin. Se tarjoillaan tässä musiikkivideolla, jonka moottorina Toivon Kärki ry:n ja MIELI ry:n yhteinen Pidä huolta -kampanja nykynuorten auttamiseksi.

Huom! Tämän kirjoitukseni Miten meidän pitäisi elää? lopussa on lisälukemistona luettelo käytetyistä apuvälineistä, myös joitakin vinkkejä.

Ja linkillä suoraan PALJASTUS nimiseen päätösosaan, tästä.

Tässä blogikirjoituksessa käytetyt apuvälineet, ja huomiot niistä:

  • Barclay, J., Obeying the Truth (1991) – sanoisin: erit. hyvä Gal-kirjeen etiikan analyysi.
  • Dunn, J.D.G., Galatians (1993).
  • Gyllenberg, R., Viisi Paavalin kirjettä (1975).
  • Kuula, K., The law, the covenant and God’s plan: Paul’s Polemical Treatment of the Law in Galatians. Diss. (1999).
  • Kuula, K., Paavali Kristinuskon ensimmäinen teologi (2001).
  • Kuula, K, Uskon iloon Kristinusko alusta loppuun (2021).
  • Matera, F., Galatians (1992).
  • Nikolainen, A.T., Viisi Paavalin kirjettä (1983).
  • Sanders, E.P. Paul, The Law and the Jewish People (1983).
  • Raamattu ja kirkko. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen puheenvuoro 2021. Tällä linkillä sähköisenä, tästä.
  • Räisänen, H., Myyty synnin alaisuuteen. Artikkeli kirjassa Raamattunäkemystä etsimässä (1984).
  • Thuren, J., Galatalaiskirje, Filippiläiskirje (1993).Edellä olevia kommentaareja lukiessa havaitsee hiukan perinteen ja kirkkokuntataustan vaikutusta Gal. 5:16–26 kirjoitettavaan tulkintaan: Kotimaiset kommentaarit (Thuren, Nikolainen, Gyllenberg) ovat yleensä päätyneet periluterilaiseen tulkintaa. Ulkomaalaiset (Sanders, Dunn, Matera, Barclay) sekä suomalaiset Räisänen ja Kuula puolestaan ehkäpä eksegeettisesti lähemmäs aitoa Paavalia.  Kaksi uusinta vuodelta 2021: Kuulan Uskon iloon Kristinusko alusta loppuun ja toisaalta piispojen puheenvuoro Raamattu ja kirkko, ovat molemmat suositeltavaa ja mielenkiintoisia luettavaa; eri tavoin virkistävinä.

 

LIHA vai HENKI? – – Johdantoa – –

LIHA vai HENKI? – – Johdantoa – – toimii alkuinfona varsinaiselle kirjoitukselle.

Todellakin, tällä kertaa pyrin lunastamaan sen useampana vuonna kuulemani toiveenmiksi et pappismiehenä käsittelisi joitakin Raamatun tekstejä”…

Ja kun olen kyseisten ehdotuksien äärellä perännyt tarkennusta, ”kuten mitä tai millaisia asioita siitä Pyhästä kirjakokoelmasta voisi meikäläisen kohdalla tulla kyseeseen, vastaukset ovat liikkuneet aviosuhteen, seksuaalisuuden ja laajemmin pari- ja perhe-elämän ympärillä.

Miten meidän pitäisi elää! ”Uskiksena” on vielä joku lisännyt.

Käsittelen Uuden testamentin kohtaa Gal. 5:16-26. Se on kokonaisuudessaan luettavissa seuraavassa kuvassa. Suomeksi. Teksti ei jätä minua kylmäksi. Suorastaan punastuttaa… Miten oikeasti elän kun peilaan todellisia tuntemuksiani lukemaani? Onko Paavalin tässä kohdassa kirjoittamat ohjeet todellisuutta kohdallani? Näkyvätkö arvostamani ihanteet oikeasti arkielämässäni?

Samalla mieleeni nousee kysymyksiä, joita arvelen Sinunkin miettivän mainitun Jumalan Sanan suhteen.

Päätän (kiusallista kiinnostusta tuntevana) pureutua lukemaani – ja koettaa (kansantajuisesti) hiukan selittää Kreikan alkukielestä kumpuavia käsitteitä, joihin kyseisessä Raamatun jakeissa väistämättä törmäämme. Ei vähiten jo alussa käännösilmaukseen lihasta ja sen himoista sekä toisaalta vastakohdastaan, Hengen hedelmistä.

Gal. 5:16-26

Gal. 5:16-26

 

TÄRKEITÄ TAUSTAHUOMIOITA

* Tekstiotos on maailman tunnetuimmasta, tutkituimmasta ja käännetyimmästä kirjasta, Pyhästä raamatusta. Sillä kristinuskon kannattajia on kaikista maailman uskonnoista eniten (n. 32.5 %); kun tällöin uskonnottomatkin lasketaan mukaan tilastoon.

Osia tästä kristittyjen merkkiteoksesta on käännetty useimmille kielille kuin mitään muuta kirjallista dokumenttia;

  • ** Vuonna 2020: Koko Raamattu saatavissa 704 kielellä. Uusi testamentti käännetty 1 571 kielelle ja yksittäinen raamatunkirja luettavissa 1 160 eri kielellä; kaikkien maailmassa esiintyvien kielten lukumääräksi on arvioitu yli 7 000. Universumimme väkiluku yli 7,7 miljardia.

Maailman uskonto- ja katsomustilanne tänään – ”lättynä” – on tällainen.

Jos tahdot syventää tietouttasi nykyisestä Raamatun käännöstyöstä, linkitä tätä:

* Pyhän kirjan kansien väliin mahtuu monenlaista: kertomuksia, rukouksia, profetioita, sukuluetteloita, myyttejä, kehotuspuhetta, lakia, lupauksia ja hengellisiä lauluja. Onhan Raamattu 66 kirjan kokoelma. Erilaiset tekstit muodostavat pyhien kirjoitusten kokoelman eli kaanonin.

* Uusi testamentti kirjoitetiin n. vuosina 50 – 150. Se sisältää 27 eri kirjaa, ja alkuperäisinä ne dokumentoitiin koinee-kreikaksi, ajan ja tavan mukaisena.

* Sekä Vanha että Uusi testamentti sisältävät kertomuksia ja kehotuksia, joiden taustalla olevaa maailmankuvaa tai arvoja ei voi ongelmitta siirtää nykyaikaan. Raamatun kuvaukset sodista, väkivallasta ja toisen ihmisen alistamisesta Jumalan nimissä ovat saaneet aikaan paljon pahaa, kun niitä on kritiikittä sovellettu tulkitsijan omaan aikaan.

* Kotimainen digiversio UT2020-käännös, jolla on tällä hetkellä noin puoli miljoonaa käyttäjää löydät klikkauksella.

* Kristillisissä kirkoissa tämä kirjoitettu teksti mielletään Jumalan sanana, jonka varsinainen Jumalan itseilmoitus ilmenee Jeesuksessa Kristuksessa. Tällöin myös ajattelemme, että Raamatun tekstit, kun niitä luetaan ja tulkitaan, kutsuvat tavalla tai toisella lukijansa kosketukseen Jumalan Sanan eli Kristuksen kanssa. 

* Henkilö nimeltä Paavali oli fariseus ja hän tunsi Vanhan testamentin kirjoitukset läpikotaisin. Ennen kääntymystään kristityksi hän oli nimeltään Saul, kiihkeä juutalaisuuden puolustaja, joka osallistui kristittyjen vainoamiseen. Saulin suhtautuminen kristittyjä kohtaan muuttui, kun hän koki Damaskoksen tiellä näyn, jossa Kristus ilmestyi ja kutsui hänet apostolikseen. Näyn vaikutuksesta Saul kääntyi kristityksi ja muutti nimensä Paavaliksi. Paavalin uskotaan kuolleen keisari Neron vainoissa noin 62–65 jKr.

* Galatalaiskirje luetaan yhdessä Roomalaiskirjeen ja Korinttilaiskirjeiden ohella Paavalin pääkirjeisiin. Galatalaiskirje on apostoli Paavalin kirjeistä vanhimpia. Todistettavasti ehkä ainoastaan kirjeet Tessalonikalaisille ovat syntyneet aikaisemmin; 1. Tess. hän kirjoitti noin vuonna 50 jKr.

* Paavalilla on tässä Galatalaiskirjeen kirjoittamisessa eräs pääpyrkimys, joka läpäisee koko kirjettä.  Hän haluaa osoittaa Galatian pakanakristityille – toisin kuin eräät olivat väittäneet – heidän ei tarvitse noudattaa juutalaisia tapoja ollakseen oikeita kristittyjä ja Aabrahamin lapsia.

* Tämän teesin teoreettinen ja Raamattuteologinen argumentointi esitetään jaksossa Gal. 2:15 – 4:31. Kehotusjaksossaan 5:13 – 6:10 hän haluaa – ikään kuin rivien välissä – torjua sen hänen perusteesinsä mahdollisesti herättämän vastalauseen, että lain eli juutalaisten tapojen hylkääminen saattaa johtaa eettiseen hällävälismiin (autonomismiin).

Tämän hän tekee osoittamalla, että vapaus laista on vapautta, joka kutsuu palvelemaan rakkaudessa. Vapaus ei johda lihalliseen elämään! Vapaus laista johtaa kristityn tuottamaan Hengen hedelmiä!

*** Mutta

Mitä on lihallinen ja hengellinen?

Jatkan siitä varsinaisessa tekstikappaleen tutkailussa, seuraavassa blogijuttupäivityksessä.

* Ennen sinne siirtymistä / pääsemistä, voit katsoa ajallisesti ensimmäisen kymmenestä videostani. Sen nähtyäsi ehkä hiffaat, kun Facessa mainitsin loppuvuoden kiinnostukseni – isoilla kirjaimilla: Biblia ja Pingis!

… Tämän blogijutun Liha vai Henki johdantoa … jatko julkaistaan kohta… Pääset suoraan sinne tästä.