ANTEEKSIANTAMINEN – ONKO SE MAHDOLLISTA USKOTTOMUUSKRIISISSÄ?

/by

Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? Tällaisella otsikolla toivotan lukijan tervetulleeksi jatkamaan uskottomuutta parisuhteessa käsittelevää Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) blogisarjaa.

Tästä nyt esillä olevasta bloggauksesta voin itse työpraktiikkani perusteella, niin Hämeessä kuin Etelä-Savon Mikkelissä, todeta: nyt jos koskaan uskottomuusteeman otsikko sijoittuu yksilön koetun ja tulevan elämän risteyskohtaan, henkisesti!

Kirjoitukseni pyrkii olemaan ajattelevalle lukijalle eräänlaisena tulevaisuuden kiikarointina, olipa sitten uskottomuuskriisi lukijalle teemana etäinen, utuisen arka tai jopa nykyhetkessä henkilökohtaisesti vereslihalla.

Kaikissa lähtökohdissa voit lukea siitä, mitä aiheen ympärillä ja miksi olen aiemmin kirjoittanut. Linkki syksyn 2023 aivan ensimmäiseen blogijuttuun  tästä. Lisäksi toisella linkillä voit ladata maksutta tästä aiheesta aiemmin julkaistun e-kirjani, tästä.

 

ANTEEKSIANTAMINEN – PETTÄJÄN VAI PETETYN ASIA?

Kun keskinäiselle luottamukselle perustuneessa parisuhteessa joudutaan uskottomuuskriisiin, se on sekavan totinen paikka. Ajatukset ja mielikuvat sahaavat menneen, nykyisen ja tulevaisuuden välillä. Ajoittain järkikin sumenee.       

Kun tosiasiat ovat paljastuneet, alkaa tulevaisuuden kiikarointi. Silloin kysymys anteeksiannosta tulee ennemmin tai myöhemmin väistämättä pöydälle; se on sisällöltään anteeksipyytämistä ja -antamista.

Anteeksiantamisen arviointi koskee häntä, joka valitsi toisen, sekä häntä, joka kuulee tästä kumppaninsa valinnasta – siis molempia.

Kirjoitan tässä blogijutussani muutamia näkökohtia otsikon aiheesta. En rajaa tai syvennä anteeksiantamisen pohdintaa sen enempää pettäjän tai petetyn asemaan. Tiedän sen molemmille olevan haastavaa.

Toiseksi: kun en tarkalleen ole perillä juuri lukijan tapahtumista ja prosessin nykyvaiheista, ei yksityiskohtainen syventäminen ole mielestäni tässä yhteydessä mielekästä. 

Kysymykset,  joita myöhemmin kuvauksina esitän, ovat tarkoitettu omakohtaisena punnintana molemmille!

Kuulla ja katsoa

MIETI SEURAAVIA POINTTEJA

Mieti omalla kohdallasi seuraavia, jotka olen koonnut ”kouralliseksi näköaloja”. Peilaa esittämiäni viiden sormen verran, ikään kuin kysymällä itseltäsi: Onko asia kohdallani tuolla tavoin vai olenko kenties välttänyt, ohittanut tai sitten jo prosessoinut kerrotun asian omassa tilanteessani?

”Kuudes sormi” eli kohta tiivistää erään kotimaisen sananparren, johon siihenkin voit/voitte ottaa kantaa.

  1. Ihastuminen toiseen, vakiintuneen parisuhteen ulkopuoliseen henkilön on terveelle aikuiselle mahdollista – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  2.  Ihastumisen ja ”rakastumisen” tunteen ulkopuolista kohtaan voi ratkaista muutoinkin kuin päätymällä olemaan seksuaalisesti uskoton nykyiselle parisuhteelle – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  3. Paljastuneen uskottomuuden anteeksianto ei ”oikeasti”, mielen tasolla tapahdu helposti ja nopeasti – myöskään minun ja kumppanini kohdalla.
  4. Pettämisen paljastuminen pakottaa puhumaan totta, ylipäätään puhumaan paljon. Puhumaan kaikesta siitä, mistä olisi pitänyt puhua jo vuosia sitten – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  5. Uskottomuudesta yli pääseminen on kivuliasta myös makkarissa. Mielikuvissa tuntuu siltä, kuin parivuoteessa olisi ylimääräistä porukkaa hyvinkin pitkään rinnakkaissuhteen paljastumisen jälkeen – myös minun ja kumppanini kohdalla.
  6. ”Ei kalu kylässä parane” on Suomalainen sananparsi – myös minun ja kumppanini kohdalla. 

Minä kirjoittajana vastaan edellisiin kerättyjen näköalojen mukaisesti. Parisuhdeuskottomuuden, sekä ulkomaalainen että kotimainen tutkimustieto samoin kuin myös kohtuullisen pitkä ammattipraktiikkani vahvistavat edellä esitetyt ”sormipointit”.

Miksi – asiantuntijoiden käsityksen mukaan – hyvä ja kannatettava uskottomuuden käsittely kestää vähintäänkin kuukausia ja monesti jollakin tavoin takaumana pitempäänkin?

Ja mitkä asiat määrittelevät sitä, kuinka kauan tulisi varautua (juuri meidän tapauksessamme) sisäiseen vuoropuheluun itsensä kanssa ja/tai toisaalta yhdessä?

Viimeksi kirjattuun kysymykseen voin vastata ainoastaan tosiasioita kartoittavalla tavalla. Teen tämänkin ”kourallisesti” + parilla kolmella jatkoelämän kannalta erityisen merkityksellisellä seikalla täydentäen:

  • millainen uskottomuuden luonne oli,
  • kauanko se kesti,
  • kuka oli kolmantena pyöränä,
  • miten paljastuminen tapahtui,
  • kuinka osallistuit asian käsittelyyn,
  • kuinka saitte kiinni uskottomuuden taustalla olevista tekijöistä ja
  • miten löysitte uusia rakentavia keinoja niihin vastaamiseksi.

Kumpi tie – Valinnan paikka, vaikea!

 

NÄKEMYKSENI PETTÄMISESTÄ JA ANTEEKSIANNOSTA

Mielestäni pettäminen on aina valinta.

Uskottomuus harvoin tai ei koskaan tapahdu vahingossa. Inhimilliset tunteet ja hetkessä koetut mieltymykset ovat mukana pelissä.

Yksilöllinen uskottomuus on vaatinut ja edeltänyt enemmän tai vähemmän tietoisia ”askelia”, sellaisia kuten esimerkiksi viestittämistä, tapaamista, tietoista ”mielen leikkiä”…. Jossakin kohdassa aikaikkunaa olen kuitenkin kuin risteyskohdassa, jossa teen jonkin valinnan olemassa olevan parisuhteen tai sitä loukkaavan uskottomuuden suuntaan.

Ajattelen, että nykyisessä monivirikkeisessä elämänmenossa jokaisen kohtuullisen vireän ihmisen on mahdollista ihastua toiseen, olemassa olevan parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön.

Mutta sen sijaan se, ryhtyykö sellaiseen kontaktiin, joka loukkaa nykyistä kumppania, se on valinta; olkoonkin, että tiedämme tämän ns. uskollisuuden ja uskottomuuden koetinpisteen olevan joissakin ilmapiirin hetkissä erityisen tiukka valinta.

Tiivistettynä lyhyesti. Tunteitaan ”käskemällä” ei voi täysin valita, mutta voi valita, miten toimii. Voi sanoa itselleen, että olen sitoutunut edelleen häneen, jonka kanssa elän.

Tämä viimeksi kirjaamani pätee laajemminkin parisuhde-elämään siinä tilanteessa, jossa rakkauden ”roihutunne” on osapuolten kesken arkipäiväistynyt ja väljähtynyt – ja sellaisen siirtymävaiheen tiedämme kaikissa yhteiselämän muodoissa vääjäämättä tapahtuvan.

Tästä johtuen parisuhdepatologeilla meillä ja muualla on yhteinen viesti: On mahdollista uudistaa ja elävöittää olemassa olevaa parisuhde-elämää ennen kuin päätyy sellaiseen toimintaan, jonka henkinen selvittelyprosessi voi muodostua huomattavasti vaativammaksi kuin vaivannäkö aiemmin valitun kanssa.

Väliin musaa… ja sen jälkeen tuumataan lisää…

Jos kuultu Juha Tapion biisi oli puhutteleva, samaa voi sanoa toisen taiteilijan, Sergii Shaulis, kädenjäljestä.

Anteeksianto – se on mahdollista, tarpeellista ja toivottavaa – myös uskottomuuskriisissä. Näin totean ihmisenä, pariterapeuttina ja pappina. Linjaukseni perustuu realismiin: olemme vain ihmisiä; erehtyviä, epäjärkeviä, vastuuttomiakin.

Kun terapeuttinen tieto ja ymmärrys ihmisluontoa kohtaan on lisääntynyt, on samalla vahvistunut vanha viisaus: erehtyminen ja epäonnistuminen on inhimillistä.

Virheettömyyden ja lankeamattomuuden ihanteet ovat tarpeellisia ja samalla utopistisia. Jos ihanteet uskollisuuden suhteen on viritetty epärealistisiksi, ne helposti johtavat uskottomuuden peittelyyn, ja niin muodoin tämä rajoittaa molemminpuolista avoimutta, siis juuri sitä, jota uskollisessa ihmissuhteessa odotamme, itseltä ja toiselta.

Silloin kun aihetta on, katuminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat ihmisen jaloutta, sanoisinko jopa aateluutta. Näin ajattelen, koska inhimillisen ihmisen toiminnan varsinaiset, joskin usein tiedostamattomat, alkujuuret ulottuvat aina nykyhetkeä varhaisemmille ajoille, joskus jopa sukupolvien yli. Meillä kaikilla!

Annatko anteeksi – oikeasti?

Minulle parasta esimerkkiä anteeksiannosta näytti Kristus ristillä. Hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” En mainitse tätä ainoastaan uskonnollisessa mielessä, vaan tässä kohden arkityöni kokemuksella, jonka senkin mukaan, ”voimme helpommin antaa anteeksi ymmärtäessämme, ettei partnerimme itse asiassa tiennyt, mitä teki”.

Anteeksiantaminen –  ja onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? kysyttiin tämän kirjoitteluni otsikossa.

Pitkän työurani aikana olen saanut tutustua monenlaisiin parisuhdeuskollisuuden rikkoutumisiin. Mitä itse tältä pohjalta ajattelen anteeksiantamisen mahdollisuudesta ja mielekkyydestä?

Työssäni lähden siitä, että anteeksiantamisen aitous ja syvyys jää aina asianosaisten vastuulle. Tavoitteeni ja päämääräni myös uskottomuuskriisin työstämisessä on asianosaisten toimintakyvyn ja elämänilon varmistaminen, omalta osaltani.

Tämän pyrkimyksen toteutumisessa tiedän työkokemuksesta, kuinka anteeksiantaminen on vertaansa vailla oleva asia ja arvo, joskin senkin selvästi nähnyt, kuinka joskus se on ylivoimaisen vaikea käytännössä toteuttaa. Silloin vastuullinen väylä on hallittu eroamisen tie. Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sekä blogi- että video-osastosta löydät erilaista virikemateriaalia myös tämän tien ja tulevaisuuden kiikaroinnissa, esimerkiksi tästä.

 

LOPPUTIIVISTYS

Olitpa ns. pettäjä tai petetty, jotta uskottomuuden kivulias mahalasku olisi anteeksiantamuksen näkökulmasta mielekäs, kestävä ja uutta elämää avaavaa, mieti seuraavia tiivistysnäkökohtia:

* Selvitä itsellesi, että ymmärrät sen logiikan ja ne seikat, jotka johtivat tilanteessanne tähän avo- tai aviosuhteen pettämiseen. Kykenetkö kertomaan, mitä askelmerkkejä tai aiemmin kalvaneita asioita löytyy uskottomuuden takaa?

* Jotta katumukseen perustuva anteeksipyytäminen ja -antaminen kantaisivat, on asianosaisten oikeasti sitouduttava siihen, mitä tässä kohden sanovat. Molempien. Muistanet: Jo muinaiset roomalaiset sanoivat: Pasta sunt servanda eli sopimukset on pidettävä.

* Kun yksilöinä koimme epäonnistumisen ja virheellisen tapahtuman, on keskinäisen luottamuksen palautumiselle ja sen lisääntymiselle annettava aikaa, päivästä toiseen, mutta päivä kerrallaan. Tahdon rakastaa Sinua! Ja kun näin sanon, vastaan ainoastaan tästä elettäväksi annetusta päivästä. Mielestäni sopivan rajattua, realistista ja lohdullista!

Onnistuneet sanoitukset eivät taitavilta tekijöiltä hevillä hupene! Liitän erään sellaisen tämän teemakirjoitukseni loppuun; musiikkivideolla Eve ja Ossi biisillään Sielläkin.

Tässä Anteeksiantaminen – onko se mahdollista uskottomuuskriisissä? -blogijutussa käytetyt kuvat ovat peräisin Pizapayn ilmaisesta ja Timo Juutisen omasta kuvagallerioista.

 

 

PARISUHDEUSKOTTOMUUS JA KATKERUUDEN HAASTE

/by

Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste. Tervetuloa jatkamaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) aloittamaa blogijuttujen sarjaa, kovin kivuliaasta parisuhde-elämän ilmiöstä. 

Edellisessä, kostoa käsittelevässä blogijutussa viitattiin Acting out -toimintaan; siihen, että ryntäämme toimintaan harkitsematta lainkaan mahdollisia seurauksia.

Silloin kun puhumme ”uskottomuuden kostossa”, tällaisen Acting out -toiminnan taustalta löydämme monenlaisia tekijöitä. Ei vähiten ihmisen vaikeutta ilmaista alkukantaisia tunteita inhimillisesti rakentavalla tavalla.

Tässä nyt esillä olevassa blogikirjoituksessa on kyse hiukan samanlaisesta tunne-elämän haasteesta elää ja toimia, silloin kun kokemuksena on ”petettynä avo- tai aviosuhteessa”.

Kirjoitan katkeruuden mielenmaisemasta, samalla kertaa ilmeisenä, arveluttavana ja haastavana asiana. Otsikko bloggaukselle voisi olla toinenkin, vaikkapa muotoa ”tunteiden tukahduttaminen polkuna katkeruuden tiellä”. 

Sade – Suru – Kaipaus

KATKERUUS EI KAUNISTA

Se, että tulen seksuaaliseroottisesti petetyksi kumppanin taholta, jonka kanssa olen kokenut paljon hyviäkin aikoja, on karmeaa kalkkia! Tätä ei kukaan kiellä, terapeutti varsinkaan.

Joskus ja joillakin meistä on aivan tavallista sellainen taipumus, että ”unohdetaan asia”.

Tarkoitan: Ei tunneta tunteita, ei muistella menneitä. Surulle ei ole sijaa. Tässä strategiassa on kuitenkin sudenkuoppansa. Kuvaan sitä lyhyesti. Sovella, jos sopii, ja ota esitettävästä koppia, kun tulee kohti.

Siteeraan lähes sanasta sanaan eräältä taannoiselta asiakkaaltani tullutta, joka vuosia uskottomuuskriisin selvittelyn jälkeen kirjoitti minulle; alkuperäisen kirjoittajan luvalla.

Kaipaan kumppania, mutta samalla syytän häntä ja olen vihainen. Sen sijaan, että antaisin itselleni luvan olla vihainen, ajattelen, kenties vanhempieni opettamana, että yleensäkin vääryyksien edessä meidän kuuluisi korkeintaan olla vain surullisia. Niinpä tukahdutan tämän vihatunteeni. En kerro peloistanikaan kenellekään toiselle, koska en halua olla taakkana muille. Pidän mölyt mahassa. Olen tällä tavoin vahva, ajattelen.

Niinpä… mutta!

Mikäli edellä kuvattu strategia on – Sinullekin lukija – vahvana sisäistynyt, ja samalla kohtaat syvän ja omakohtaisen, ns. narsistisen loukkauksen, jollainen uskottomuus kokemuksena tiedetään olevan, on kehityskululle olemassa vaaran merkit. 

UHRIUTUMISEN VAARA

Oletko joskus kuullut tämän psykologisfilosofisen tiivistyksen?

Katkeruus kiinnittää huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Kateus kiinnittyy siihen, mitä toisilla on. Niistä versovat masennus ja vihan filosofiat. Teoriassa ja inhimillisen usein käytännössä.

Ellemme pysty luottavaisesti kertomaan kaikenlaisista tunteistamme toiselle ihmiselle, purkamattomat syytöksemme jäävät seuraamaan meitä kaikkialle.

”Saatamme lopun ikämme tuntea olevamme uhreja”, tietää psykologia kertoa. Ilmeinen vaara on, että kuljemme päivästä toiseen ”ei-rakastavaisina”, vihan ja syytöksen tunteita hautoen. Samalla alamme kasvattaa myös oman syyllisyytemme taakkaa, itse sitä havaitsematta.

Uskottomuuden kokeneen on vaikea olla myötätuntoinen kumppanilleen, koskapa samalla tuntee aitoa vihaa.

Tunnetko Sinäkin kuten monet kaltaisesi sanovat: ”Vaikka kuinka yrittäisin löytää helliä ja rakastavia tunteita, lopulta tunnen vain ärtymystä tai täydellistä turtumusta”.

Tämä ristiriitainen olotila ilmenee varsinkin makuuhuoneessa, juuri siellä missä kumppani kertoi tunteneensa hullaantumisen hetkiä. Epäilemättä mielenmaisema makkarissa muodostuu petetyksi tulleelle ristiriitaiseksi. Minäkin tahtoisin olla haluttava, vieläkin!

Tässä kohden valistunut arvaukseni kuitenkin on, että ristiriitaiset ajatukset kiertävät useamman kuin vain yhden ihmisen pääkopassa, ja kuka ties vielä sillä poissa olevalla kolmannellakin.

TILA, AIKA JA AMMATTI-IHMINEN – APUA TARJOLLA – LÄMMÖLLÄ JA LUOTTAMUKSELLA!

Parisuhdeterapia toteutetaan yhteisenä parisuhdeterapiana tai yksilökäynteinä. Sama asetelma koskee sovittelutyöskentelynä sovittuja tapaamisia. Olen kirjoittanut sovittelusta aiemmissa blogeissani videon kera. Kirjoituksen lopussa linkki TTT:n Sovitteluvideoon.

Tietäisin, neljännesvuosisadan kokemuksen läpäisemänä, kertoa monista, aivan tavallisista työikäisistä, jotka ovat tätä pettäjän ja/tai petetyn yksilöllistä ja/tai yhteistä sisäistä tunneristiriitaa ratkaisseet toisin, elämänsä kannalta rakentavalla tavalla.

He ovat yksilöinä paljastaneet salaiset vihan ja pelon tunteensa. Henkilö on pystynyt tuntemaan ja purkamaan myös surunsa ja todellisen haavoitetun kaipauksensa.

Esimerkin tarjoaa henkilö, jonka vuosia myöhemmin tullutta tekstiä aiemmin siteerasin. Hän nimittäin kertoi pitkän kirjeensä lopussa kiitollisena:

Sydän, sivistys ja suhdeseksi, kaikki nämä ovat meillä tänään balanssissa. Saimme elämänjärjestystä palauttavaa apua.

Apua lämmöllä ja luottamuksella. Parhaimmillaan uskottomuuden kokeneen henkilön perusteeton ja kohtuuton syyllisyys ei näin ota niskalenkkiä. Hän alkaa suhtautua paljon tyytyväisemmin itseensä ja toiveikkaammin kykyynsä huolehtia tarpeellisista asioista kriisissään.

Osa pariskunnista käy yhteisen elämänsä rehellisimmät keskustelunsa uskottomuuden jälkeen. Sekin tiedetään, että pettäminen nostaa pintaan kaikki tunteet vihasta täyttymättömiin odotuksiin ja pelkoon toisen menettämisestä.

Mutta kumma kyllä, juuri näiden tuntemusten käsittely yhdessä (tai kolmisin pariterapeutin avittamana) voi parhaimmillaan avata parille portit läheisyyteen, joka on vuosissa väljähtynyt.

Huomaa, se mitä totesin edellä `portista ja läheisyydestä`, en lainkaan pyri himmentämään uskottomuuden kipeää ja suhdetta rikki repivää kokemusta.

 

… ALOITA SOVELLETULLA TEHTÄVÄLLÄ!

Kun aiemmin tässä blogikirjoituksessa viitattiin katkeruuden, kateuden ja toisaalta masennuksen ja vihan filosofiskäytännölliseen logiikkaan, on sen täydennykseksi todettava myös tämä:

Kiitollisuus on vastamyrkkyä edellisille: se auttaa kiinnittämään huomioni siihen, mitä minulla jo on ja jopa iloitsemaan siitä.

Voisiko tämä toteutua myös lukijan kohdalla?

Kannustan Sinua eteenpäin seuraavan kotitehtävän avulla. Se on hyväksi havaittu nimenomaisesti tällä ei-katkeruuden tiellä. Tehtävässä on kysymys ns. tunnekirjeestä.

Voit tehdä tehtävän tismalleen ohjeiden mukaan tai Sinulle sopivalla sovelluksella. Tärkeää kuitenkin on, että annat aikaasi asialle. Kyyniseksi ja katkeraksihan Sinä et tahdo tulla, ethän?

Tässä rakennetta avuksesi:

Rakas _______

Kirjoitan Sinulle, koska haluan kertoa tuskastani tällä hetkellä. Etsin omissa mietteissäni myös tapahtuneen kokonaisuutta. Kaipaan itseni suhteen oikeaa anteeksiantoa ja rakkauden tunteita. 

(1) Olen vihainen siitä, että…

Olen vihainen, koska…

Minua suututtaa, kun…

En pidä siitä, että…

Toivoisin, että…

 

(2) Olen surullinen siitä, että…

Olen surullinen, koska…

Minua surettaa, kun…

Olisin halunnut…

Odotin, että…

 

(3) Pelkään, että…

Minua pelottaa, koska…

Pelkään myös…

En halua…

Tarvitsen…

 

(4) Olen pahoillani, että…

Olen pahoillani, koska…

Suren sitä, että…

Haluaisin…

Toivoisin…

 

(5) On minulla kiitettävääkin tänä minulle inhottavana aikana.

Kiitos että kuuntelit silloin, kun…

 

Seuraava bloggaukseni suuntaa anteeksiantamisen kipeään kysymykseen,

sinne klikillä tästä.

Lupamaani TTT:n sovitteluvideoon suoraan tästä.

Tämän blogikirjoituksen kuvat löytyvät Pixabay ja Timo Juutinen fotogalleriasta.

 

 

 

 

 

USKOTTOMUUS PARISUHTEESSA JA ANSAITTU KOSTO

/by

Uskottomuus parisuhteessa ja ansaittu kosto. Otsikko liittyy aloitettuun Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -otsikoituun bloggaukseen.

Kirjoitin edellisessä (Info-osassa) ”palautekimmokkeesta”, joka saa minut jatkamaan tätä parisuhdeuskottomuutta käsittelevää aihetta. Edellisen löydät halutessasi tästä.

Lähestyn aihetta kahdesta kokemusmaailmasta: ns. pettäjän ja petetyn asemasta. Pysähdyn ainakin sellaisiin havaitsemiini tunnekokemuksiin kuin kosto ja katkeruus. Arvatenkin näissä tekijän ja kokijan kokemusmaailmat eroavat toisistaan, suurestikin, olen toistuvasti sen havainnut vastaanottotyössäni. 

KIRJOITTAJAN LUKIJATOIVE

Kaino toiveeni Sinulle lukijana on, että voisit lukea molemmat ”tulokulmani” aivan ajatuksen kanssa, riippumatta, mihin asemaan itsesi miellät. Miksi tähän kannustan?

Peruste on sama kuin tavatessani henkilöitä kasvotusten kriisiterapian vastaanotolla. Tietoni mukaan avun piiriin hakeutuneet selviävät elämässään eteenpäin paremmin kuin jos asianosaiset sivuuttavat tarjolla olevan ammatillisen avun ja tuen.

Kyse on siitä, että tapahtumien ulkopuolinen ammattilainen saa neutraaliroolissaan henkilöt pohtimaan syvemmin ja hallitummin sitä, miksi juuri heille näin kävi?

Lienemme yhtä mieltä siitä, että ”historiansa selvittäminen on tulevaisuuspankkiin sijoittamista”, olipa uskottomuuskriisin selvittelyn johtopäätöksenä sitten eroaminen tai yhdessä jatkaminen nykyisessä parisuhteessa. ”Viisastuminen on ihmisen aateluutta!”

Tällä blogikirjoituksellani osaltaan pyritään tähän samaan, ymmärrettävästi kuitenkin selkeästi rajatummin kuin jos olisimme kasvotusten kaksin tai kolmisin nimenomaisesti Sinun / Teidän tapahtumienne avaamisen äärellä.

 

 

KURKKAA E-KIRJAN YKSILÖTEHTÄVÄ!

Peukku ylös Sinulle(!) – jos ja kun olet tehnyt E-kirjani lopussa (s. 18-19) olevan yksilötehtävän parisuhteesi merkityksestä. Tosin, arvelen, että lienet miettinyt ilman tarjottua tehtävääkin sitä, mitä oikeasti ja ajankohtaisesti ajattelet kumppanistasi, joka pettää tai petti Sinua.

Olet tullut syvästi petetyksi. Mietit elämän tarkoitusta tästä eteenpäin.

Luotanko enää puolisooni, joka minulta salaten nai ja nautti toisen kanssa? Hyi hel…

… Mihin ylipäätänsä enää uskoa ja luottaa?…

… Nyt minäkin voin olla vastuuttomasti vapaa ja villi!

Perustuntemuksia ja -kysymyksiä! Kostamisen mielialat ja fantasiat nostavat helposti päätään, näin voin todeta, liki kolme vuosikymmentä parisuhdekriisien äärellä työtäni tehneenä.

 

Mihin liikkeeseen valo Sinua ohjaa?

Mikä valo palaa Sinulle – juuri nyt?

 

KANNATTAAKO KOSTAMINEN – TASAPUOLISTAMISENA?

Tässä tekstissä pysähdyn koston äärelle, uskottomuuden reaktiivisena ilmiönä.

Kun nainen tai mies tuntee itsensä petetyksi, on vihainen ja katkera, mutta ei voi tätä syystä tai toisesta ilmaista, miten käy? Hän saattaa tuntemuksiinsa liittyvänä ajatella suoraa toimintaa, ”kosto on suloista”.

On turha kiistää tai kätkeä sitä, mitä on ollut… Tasataan asiat, jos päätetään vielä jatkaa! Ja jos päädytään eroamaan, enpä tunne jääneeni toiseksi!… Tällaiset fantasiat ovat uhmakkaita, joskus myös toimintaan ohjaavia impulssimietteitä. 

Me terapeutit puhumme uskottomuudenkin kohdalla ns. ”acting out” -käyttäytymisestä. Siinä on kysymys ei-hyväksyttyjen tunteiden ja ajatusten suuntaamisesta toimintaan. Henkilö reagoi johonkin itsensä kannalta kiusalliseen, pikemminkin toiminnan kuin harkinnan kautta ottamatta huomioon omaan toimintaansa liittyviä kielteisiä seurauksia.

Kostaminen – se kiehtoo niin miestä kuin naista. 

Koetun uskottomuuden kostaminen tuntuu kiehtovan molempia sukupuolia siinä tilanteessa, kun on tullut petetyksi. Miehellä ja naisella näyttäisi kuitenkin olevan erilaiset tavat toimia.

Miehen kostosta on sanottu, että tämä haluaa toisen tuntevan samaa tuskaa kuin itse koki kuullessaan naisensa pettäneen häntä. Loukkaus on suuri ja syvä. 

Haluan että tunnet nahoissasi saman minkä teit minulle.

Mies saattaa sanoa,

kyllä anteliaita naisia löytyy, ei tarvitse tyytyä tuollaiseen…Paikat on kosteita, vaikka vain katselisi, siis joillakin!”…

Ja kun mies, tasatakseen pettämisen punnukset, lisäksi päättää tehdä sanotulla tavalla, hän suuntaa ilkeytensä kumppaniansa kohti.

Tämä ”miehinen tapa” on ongelmallinen, ei vain nykyiselle parisuhteelle lisärasituksena, vaan myös miehelle itselleen… Ai, mitenkö?

Kostamalla pahennamme vain omaa tilannettamme. Jos mies yrittää vahingoittaa toista ”uskottomuuden velkana”, hän samalla vahingoittaa erityisesti itseään tavalla, jolla hän menettää yhteyden omaan jaloimpaan itseensä.

Edellä ilmaistussa on logiikkansa, tämä: Tiedämme miehen mielialoista sen, että uros on yleensä tyytyväisin itseensä silloin, kun hän pyrkii ja vielä onnistuu olemaan avuksi ja turvaksi jollekulle. Jos taas hänen motiivinaan on läheisimmän, tässä kumppaninsa loukkaaminen, hän on etääntynyt tästä elämänsä `korkeimmasta tarkoituksesta`. 

Nainen kostaa eri tavalla.

Kun nainen puhuu ivallisesti toiselle tai toimii ilkeästi pettämällä kumppaniaan, tarkoituksena on kertoa ikään kuin koko maailmalle, että mies on tätä ennen ollut paha petturi. Pariterapeuttina olen toistuvasti kuullut tämän ajatuksellisen perustelun:

Haluan kaikkien tietävän, mitä mies on tehnyt.

Pohjimmiltaan hän haluaa miehen ja kaikkien muiden olevan samaa mieltä kanssaan siitä, että juuri mies on se todellinen lurjus.

Mitä tästä naisen ”tasapuolistamistoiminnasta” tulisi oikein ajatella?

Ammattilaiset aika usein muistuttavat, että kun nainen toimii tällä tavoin, hänen todellinen tarpeensa on tulla kuulluksi ja huomatuksi. Huomaa siis: Kuulluksi! Huomatuksi!

Nainen näyttäisi tarvitsevan sitä, että muut kuulevat ja vahvistavat hänen tuskansa oikeutetuksi. Petettynä hänen tarpeensa kertoa miehestä kaikille on epäsuora yritys ilmaista, miltä hänestä tuntuu. Ajatuksellinen päättelylogiikka tässä on: ”Jos tiedät, mitä hän teki, tiedät, miltä minusta tuntuu.” 

Tällainen epäsuora lähestymistapa tuo tilapäistä helpotusta, tiedän. Todellisesti se ei edistä sisäisen haavoitetuksi tullen henkilön tuskan paranemista.

Kosto ei auta ketään.

Toisen elämän sabotointi ei kannata. Kostonhaluinen ihminen tekee väistämättä sekä huonoja päätöksiä että ontuvia valintoja.  Liian usein joudumme näkemään sitä kuinka epätoivottava toiminta vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Ei hyvä.

Tuska on tunnettava.  

Olipa hän sitten nainen tai mies, petetyn ja syvästi loukatuksi tulleen on tuskaansa tunnettava. Aidosti. Täysimääräisenä. Se on puettava sanoiksi, kerrottava jollekin luotettavalla henkilölle; sellaiselle, joka ominaisuutensa ja/tai ammattiroolistaan käsin myös jaksaa ja kestää vastaanottaa voimakkaita vihan, tuskan ja katkeruuden tunteita.

Jatkan seuraavaksi ilmestyvässä blogijutussani katkeruudesta. Parisuhde-elämän kysymysten ja parisuhteen parhaaksi! Pääset Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste nimellä otsikoituun kirjoitukseen, suoralinkillä tästä.

Päätös ja Oikeus – ovatko ne vallassani?

Jos Sinulla on ”ajanvieteongelmia”, voit ennen tuota seuraavaa bloggaustani lukea, Google Analyticsin mukaan varsin haetuksi osoittautunutta, Liputan uskollisuutta autan uskottomuudessa Mikkelissä -tekstiä, tästä.

—-

Tämän artikkelin tekstissä käytetyt kuvat (2) löytyvät Pizapayn kuvagalleriasta. Artikkelikuvan ikuistajana Timo Juutinen.

 

 

USKOTTOMUUS – PARISUHTEEN KIVULIAS MAHALASKU (Info-osa)

/by

Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku, tämä bloggaus 2023 on saanut syntynsä edellisen vuoden kesällä (7.6.2022) parisuhdeuskottomuutta käsittelevästä kirjoituksestani. Sen otsikkona oli Liputan uskollisuutta – Autan uskottomuudessa Mikkelissä. 

Sain silloin kohtuullisen runsaasti palautetta. Jos nostaisin esiin niissä ylivoimaisesti eniten, toistuvina, esiintyneet kirjoittajien tunnetilat, voisin tiivistää ne tuntemukseen henkinen kipu.

Olkoonkin, että joukossa oli palautekuvauksia, joissa painopiste oli toisaalla: vieläpä kivan uskottavalla tavalla siinä, kuinka koettu uskottomuuskriisi oli avannut henkilöiden parisuhteessa uusia reittejä ja tuottanut aiempaa parempaa elämänlaatua. Yhdessä. Sellaisesta luonnollisesti palautteen saajanakin tunsin kanssailoa.

Eräs palaute ja siinä terävästi sanottu toive ilmaistiin näin: ”Hyvää tekstiä, mutta kirjoita nyt ihmeessä enemmin siitä, miten petetty ja pettäjä näkee tapahtuneen eri tavalla…” Hän viittasi blogijuttuni alaotsikkoon, jonka olin muotoillut Uskottomuuden kipua molemmilla – Petetyn ja pettäjän asemassa. 

Nyt siis tiedät, miksi palaan teeman ääreen. Ja tulet ymmärtämään lähtökohtaisesti vielä enemmän parisuhdeuskottomuudesta, kun surffaat ajatuksen kanssa lukemaan mainittua taannoista tekstiäni. Linkillä siihen tästä.

Huom!

Seuraavissa kahdessa Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) varsinaisissa blogikirjoituksissani käsittelen otsikon asiaa, parisuhteen kivuliaaksi mahalaskuksi nimettyjä seikkoja ja tunnetiloja, kahdesta eri tulokulmasta, ns. petetyn ja pettäjän. Suosittelen ennen niiden tutkailuun siirtymistä lataamaan aiheesta aiemmin tekemäni E-kirjan.

Tällaisen kuvan kera se on Sinulle (nyt maksutta!) ladattavissa TTT:n e-kirjojen osiossa, jossa niin ikään kaksi muuta parisuhde-elämää käsittelevää kirjasta ovat vapaasti käytössäsi. Parisuhteen parhaaksi! Suoralinkillä e-kirjoihin, tästä. 

Huomaa, että niin aiemmissa kuin tässä nyt työn alla olevassa kirjoituksessani kuvaan parisuhteen tietoisesti kahden eri sukupuolen keskinäisenä suhteena, vaikka kaikki tiedämme suhdeasetelmien moninaisuuden nykypäivän todellisuudessa.

Tarkoitukseni ei ole väheksyä tai loukata tästä poikkeavia yhteiselämän muotoja. On vain helpompi kuvata tietyllä rajauksella tätä sinänsä monivivahteista ja yleensä syvältä kouraisevaa ilmiötä, kun kuitenkin on kyse bloggausmittaisista kirjoituksista.

Tässä vaiheessa en kirjoita Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -info-osassa enempää. Ainoastaan ”heitän kotitehtävänä” mietittäväksi seuraavaa:

Miten määrittelisit parisuhdeuskollisuuden ja parisuhdeuskottomuuden, missä kulkee Sinun ajattelussasi näiden keskinäinen raja?

Mitä uskollisuus tai uskottomuus merkitsevät käytännön toiminnassa silloin kun mies ja nainen elävät todeksi vakaavaa seurustelusuhdetta, avo- tai aviosuhdetta?

Edellä mainittujen lisäksi kannustan Sinua ja mahdollista kumppaniasi sekä tuumaamaan että keskenään keskustelemaan kysymyksen äärellä, jota on esitetty Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä selvittävissä massatutkimuksissa, aina 1970-luvulta alkaen. Ja se on muodossa:

Tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapäinen syrjähyppy hyväksyä?

 

Palataan asiaan!…

>  ruudulla > Siirry seuraavaan, kostoa käsittelevään, tästä.

 

 

 

TYÖNOHJAUKSISTA! TARTUIN PALAUTTEESEEN

/by

Työnohjauksista! Tartuin palautteeseen. Tällaiseen blogitekstin otsikkoon päädyin kolmesta syystä; onhan asiassa kysymys työhyvinvoinnista.

Otsikon alkuosa on suora lainaus henkilöltä, joka oli lukenut loppukesästä 2023 julkaisemani bloggauksen ”Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti…”.

Vaikka hän varsinaisesti kommentoi parisuhteen blogijuttua, kirjoittaja totesi myös muun muassa, että ”eikö palautenäytteitä voisi ja kannattaisi kerätä myös muun kuin terapiatoiminnan osalta, koskapa niitä Sinulla varsinkinkin olisi mistä nostaa esille”. Kommentoija viljeli useammin työhyvinvoinnin sanaa eri kuvauksissaan.

Otsikon loppuosa ”tartuin palautteeseen” ilmaisee puolestaan minun aktiivisuuttani. Kirjoitan eräänlaisen päivityksen Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) / työnohjauspalvelut 2023. Teen tämän jokseenkin samalla rakenteen idealla kuin aiemmin viitattu bloggaus syntyi, eli referoinnissa käytössä ”satunnainen asiakas- ja käyttäjäpalauteotanta”.

Kerrottakoon lukijalle, joka ei ole tietoinen tai ei tässä kohdassa surffaa loppukesän jutulle (nimenomaisesti Timon terapian toimeksiantojen osalta), että yrityksen nykyisiltä verkkosivuilta löytyy sangen runsaasti kansalaiskommentteja ja käyttäjäpalautteita. 

Nykyistä edeltäneillä TTT:n nettisivulla, nimenomaisesti työnohjaustoiminnan ja kehittämistoiminnan asiakaspalautteita julkaistiin yhteensä 176 erilaista. Tässä blogitekstissä siteerataan ainostaan nykyisillä TTT:n sivuilla tulleita käyttäjäkokemuksia.

Vielä oli se kolmas perustelu / syy nyt esillä olevan julkaistavan bloggauksen otsikolle. Se selviää tämän kirjoituksen lopussa. 

 

OTTEITA TYÖNOHJAUS- ja KEHITTÄMISEN PROSESSEISTA TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIASSA

”… Kokemus minullakin on näyttänyt, että henk.koht. executive coachingista on ollut paras hyöty. Siksipä suosin sitä ja työnohjauksia myös organisaatiossani. Menestystä…” Jarmo (45) ”Iki-Savo”

”Nyt talvikauden työnohjaus-soppari umpeutuu. Kesä odottaa. Sinulle! tiimimme puolesta samoja kokemuksia kuin edellä henkilö J.P. oli kirjoittanut. Meille oli tosi avavaa nähdä työjuttuja A1:n perspektiivistä: ymmärsimme uudesti ja opimme toisenlaisia toteutuksia. Kympin suositukset ja hyvää jatkoa Sinulle!” Jyvis-tiimin psta

Työnohjauksia toteutetaan erilaisin kokoonpanoin: yksilöllisenä, ryhmä- tai tiimimuotoisena sekä parityönohjauksina. Mitkä ammattiryhmät ja miten usein? hakevat työhyvinvoinnin rakennusaineita työnohjauksesta. Muun muassa näihin saat vastaukset toimeksiantojen suhteen, kun katsot TTT:n vertailutilastoja, joista blogikirjoitus nimellä Työnohjausta vahvuuksien valossa Mikkelissä Timon työnohjaus ja Terapia (TTT) tänään!

Suoraan artikkelille klikkaamalla edellä alleviivattua kysymystä.

”Minun yksilötyönohjausjaksostani on nyt jo useita vuosia. Onnekseni työnantajani näki tuolloin työnohjausmahdollisuuden kohdallani niin, että sain käydä Timon ohjauksessa pitkään, muistaakseni yli kahden vuoden ajan.

Ohjauksessa sain muun muassa uutta näkökulmaa itsestäni ja ominaisuuksistani suhteessa työhöni. Tämä johti parempaan sekä töissä-, että vapaalla olemisen taitoon. En enää kuluttanut itseäni työasioilla työajan ulkopuolella, enkä väsynyt työssäni entiseen malliin.

…Nyt vuosia myöhemmin, kun ajattelen asiaa, huomaan että tuolloin työnohjauksen avulla oppimani asiat ovat auttaneet oppimaan lisää…

Tiivistäisin asian omalla kohdallani näin:

Vuosia sitten käymäni työnohjaus toi elämääni uutta virtaa, joka kantaa edelleen hedelmää ammattilaisuudessani. Ja muussa elämässä.”  Jukka Repo

Sopimuksesta kirjoitti eräs näin:

”…Mitä tulee käynteihin ja niiden antiin: sain työnantajalta 8 kerran sopparin vuodelle 2022. Käytin kaikki kerrat.

Ja jos en vaihtaisi, maantieteellisesti toiseen, uudella alkavalla Hyvis-alueelle heti tammikuussa 2023, pyytäisin ehdottomasti jatkoa koetulle. Edestakainen matka tulisi kohtuuttoman pitkäksi. Enkä, kuten jo mainitsin, voi ajatellakaan verkkosessioita tämän kaltaisessa henkilökohtaisessa, saatavan annin kärsimättä.

Tahdon tiivistää vinkinä Eloisa-alueella aloittaville: Tämä oli loistavaa esihenkilölle mahdollistunutta sparrausta. Taitavalta. Kokeneelta. Viisaalta. Rohjetkaa käyttää oman työnne ja tehtävänne tähden, työhyvinvoinnin nimissä!

Tuhansin kiitoksin, Timo!” Virpi Kukkohovi-Reijonen

Lappeenrannassa vaikuttava työporukka valitsi mikkeliläisen työnohjajaajan itsensä kannalta perustellusta syystä, tämän muistan, kun satunnaisotanta osoitti oheista käyttäjäpalautetta. Niin ikään muistelen kuulleeni, että he etsivät palvelua hakusanalla työhyvinvointia Etelä-Savossa.

”…Ja sekin on mainittava, että pienellä tiimillämme ei tuolloin mitään omakohtaista kokemusta ulkopuolisen työnohjauksesta. Odotus siis kriittinen, joskin tuen tarve tietoinen.

Minusta me ryhmänä emme varmaankaan niitä helpoimpia, luulisin. Maskit naamalla aloitimme. MUTTA! Ajan kuluessa ei vain nämä suodattimet saimme hylätä, tippuivat myös työmaskimme.

Tämä oli kaiken kaikkiaan valtavan hyvä valinta meillä. Matkustaminen Mikkeliin toi ”etäisyyttä arkikahinointiimme”, kuten eräs meistä vikalla kerralla sanoi. Ei ole vain yksi ja kaksi epätietoisuutta keskenään ja tekemämme työn kannalta, joita A1:ssä puitiin onnistuneesti.

Tämän palautteen annan sekä tiimin vastuuhenkilönä ja myös muiden puolesta. Me puhuimme tästä kokemastamme loka-marraskuun suunnittelupäivässämme.

Kiitos TTT:n Timo. Lämpimät suosittelut muillekin, jotka mahtavat epäröidä tämän kaltaista ’koulutus-tsemppi-kehittämis’ -toimintaa.” M-K Mikkonen Lappeenrannasta

Seuraavat palautteet (3) ajoittuivat koronavuosien sisälle, josta ensimmäisessä selkeästi viitattiin ELYn kehittämiskonsultointeihin. Jälkimmäisissä taas kompattiin jollakin tavoin aiemmin kirjoittanutta: palutearviona Luontaisten Taipumusten Analyysit.

”Minä suosittelen tätä selvitystä. Timpan vetämänä, koska kokemukseni tästä kahdessakin vaiheessa: olin palkkatyössä tiimin vetäjänä, jolloin toteutimme. Ja kun nyt olen toiminut itseni johtajana, halusin palata Juutisen A1:een yksin. Taipumusasiat ovat minulle mielekkään työni ja monien muiden haasteiden & ihmissuhteiden mosaiikissa ollut valtavasti valottavaa. Siinä on tarvittu kokenutta ammattilaista. ESFJ:ltä Peukut!” Mikael _ Toimialayrittäjä_ESFJ

”Jep! Samat sanat kuin edellinen Mikael.
Lisään kuitenkin sen, että Taipumusanalyysejä seurasi meikäläisellä myös morsiammen kanssa Timpan pakeille pyrkiminen & toteutus. Kun hän (Timo) on myös näitä suhdeasioita hantlaava, yksityinen sparraus meille täytti odotukset ja ylittikin. Hyvä tyyppi!” Piällikkö – Saku ESTJ / MPI

Näissä asiakaspalautteissa esiintyi erikoisia kirjainlyhenteitä, kuten ESFJ ja ESTJ. Ne viittavat 16 eri tyyppivaihtoehtoon, kun puhutaan yksilön luontaisten taipumusten myönteisestä hyödyntämisestä. Kirjoitin tästä  ”Ymmärrä erilaisuus – hyödynnä vahvuudet” -nimisessä blogijutussani. Se löytyy suoraklikillä tästä.

Viimeinen tässä satunnaisotoksessa referoitava liittyy Hybridiseen palvelupakettiin. Tämä Hybridinen ”kahden voimalähteen yhdistäminen” työelämän ja ihmissuhteiden maaperälle on ollut minun ”henkilökohtainen kehitystehtävä”, jo vuodesta 2015.  Nykyisiltä verkkosivuiltani saa infoa Timon Työnohjaus ja Terapian muotoilemasta Hybridistä. Käsittelen asiaa useassa blogijutussani. Etusivulta sisältöön ja asiavideoon: https://timojuutinen.fi/.

”Hybridistä oli kyse (vaikka en ole tekninen) ja se oli enemmän kuin onnistunut. 5 krt. Kiitän Timoa! Samoin työnantajaani, kun ymmärsi yskän: tarvitsin haastavan työstressini kanssa työyhteisön ulkopuolisen; ei ketä tahansa vaan luottohenkilön, joka kykeni näkemään työajan ulkopuolelle sopivassa määrin. Olet spesialisti. Varmaan huomannutkin, koska muutkin meillä sen havainneet…” Esihenkilö_Kati_88

BLOGGAUKSEN KOLMAS PERUSTELU / SYY

Sain Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) edustajana vuonna 2017 kutsun tulla palveluntarjoajana arvioitavaksi. Kutsun esitti Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön tulosmittareilla katsottuna nimetty Suomen parhaimmaksi ammattikorkeakouluksi jo toistamiseen.

Arvioijiksi ryhtyisivät Mikkelin koulutusyksikön, kansainvälisen Business Management -koulutusohjelman, nettisukupolven nuoret aikuiset.

Kutsu oli itselleni yllättävä. Muistan jonkin aikaa miettineeni, millaisen aikainvestoinnin haasteen vastaanottaminen minulle ”puolikielisenä” merkitsee. Prosessin jokaisessa vaiheessa käyttökielenä oli ”Oral English”.

Samalla pohdin, millaisen riskin otan, kun asetan työnohjaus- ja terapiatoiminnan arvion keskiöön, nimenomaisesti markkinoinnin näkökulmasta. Toimialana kyse on kuitenkin kovin toisenlaisesta kuin esimerkiksi kenkä- tai vaatekaupan markkinoinnissa on kysymys.

Päätin käyttää tarjotun mahdollisuuden.

Yhdeksän Business Management opiskelijaa tutustui ja analysoi Timon Työnohjaus ja Terapiaa (TTT) kahdessa eri ryhmässä. Tässä yhdeksän määrässä oli ainoastaan kaksi suomalaista opiskelijaa.

We found out that there exist at least 16 competitors which offer similar services as Timo has, but none of the competitors offer such a big variety as he has.

We found out that Timo’s business is very wide and doesn’t concentrate only on one problem. He deals with a lot of aspects and ready to help people using face-to-face approach or online contacting. He has a wealth of knowledge and this is his main competitive advantage.

Timo has a great experience in his area, which is a huge plus, because nowardays it is a very essential asset.

Lopuksi Business Management opiskelijoiden yksimielinen toimintaohje heidän edellä tekemiinsä vertailuihin perustuneena, suomennettuna:

”…Tarkastelun kohteena oleva yritys voisi ja tulisi nykyistä rohkeammin pyytää ja tuoda julkisuuteen asiakkaiden omakohtaisia kokemuksia palvelun laadusta ja tehokkuudesta. Videoklippejä ja erilaisia henkilöhaastatteluja lisää ja rohkeasti somejakeluun!”

Nämä vertailututkimukseen perustuneet siteeraukset ovat siis kuuden vuoden takaisia. Tuolloin nettisukupolven opiskelijaryhmältä saamani palautearvio on se ns. kolmas perustelu nyt esillä olevan blogijutun otsikolle ja sisällölle! 

LOPUKSI

Tämän blogikirjoituksen artikkelikuvan löysin Tiina Parikalta, jonka tiedämme toimivan samojen työelämäkysymysten parissa toisaalla. Nimesin tämän leikekuvan omavaltaisesti ”kyyhkysen turvaa keskusteluihimme!” Sellaiseen allekirjoittanut pyrkii jokaisessa työhön tai ihmissuhteisiin liittyvässä toimeksiannossa. Tapaamisiin!

OPPIA VAI POISOPPIA – KUMMAN VUORO?

/by

Oppia vai poisoppia – kumman vuoro? – jotta kuvan kaltaisesti peukut ylös hyvinvoinnin merkiksi.

Kirjoitukseni on blogipohdintaa syksyllä 2023. Se ajankohta, jolloin maassamme 55 000 ekaluokkalaista aloitti opinpolkunsa… Ja me aikuiset palasimme sorviemme ääreen ”tuottamaan uutta tai suoltamaan vanhaa”.

Kyselen: Tapahtuuko oppimista? Onko kenties poisopittavaa? Mitä oppittavaa vaikkapa terveyden sektorilla?

Oppiminen pääsee vauhtiin…

Mitä on oppiminen?

Lapsella uuden oppimista tapahtuu koko ajan, kuten tiedämme aina kävelystä alkaen… Ja kappas vaan, aikuisella aktivoituu hienovaraisen nopeasti urheilusta tuttu slogan ”Citius – Altius – Fortius”.

Entä varttunut aikuinen, onko hänellä enää opittavaa vai kenties tulisiko hänen pikemminkin poisoppia, jotta voisi todellisesti oppia jotakin uutta.

Oppiminen nähdään usein tietojen ja taitojen kehittämisenä, uuden oppimisena ja toiminnan jalostamisena, asioiden tekemisenä entistä paremmin ja tehokkaammin.

Elämme tänäkin syksynä 2023 ajassa, jossa muutos on ainoa vakio ja monimuotoisuus niin ikään jatkuvassa kasvussa. Tällöin oppimisen merkitys korostuu, mutta varsinaisesti millaisen oppimisen?

Oppimiskyvyn ohella vähintään yhtä keskeistä on kyky ja rohkeus poisoppia. Meidän aikuisten täytyy usein ensin poisoppia, jotta voimme omaksua uusia ajattelu- ja toimintatapoja.

Ison kirjan sanoilla:

”Ei kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan uusi viini rikkoo leilit, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin.” (Luuk. 5:37-39).

Tai meille urbaani-ihmisille helpommin tavoitettavin sanoin:

”Jos teekuppi on jo täynnä vanhaa lajiketta, sinne ei mahdu uutta”.

Kun poisopimme, korvaamme vanhentuneen hahmotustavan uudella, paremmin todellisuutta vastaavalla. Emme siis unohda vaan aktiivisesti päivitämme ymmärrystämme. Reflektoimme ympärillä olevan kanssa. Tällöin poisoppiminen on rohkeaa ja määrätietoista aiemmin opitun kyseenalaistamista.

Työssäni sparraan yrittäjiä, varsinkin kehittämisen avainhenkilöitä. Heille tämä edellä ilmaistu usein muotoutuu seuraavina kysymyksinä: Onko nykyisissä käsityksissämme kenties jotain pielessä, pitävätkö oletuksemme enää paikkansa? Pidämmekö jotain itsestäänselvyytenä, mistä aika on ajanut ohi? Ymmärrämmekö todella, mitä arjessa tapahtuu, miten ihmiset työn ääressä toimivat?

 

Miksi poisoppiminen on meille aikuisille niin vaikeaa?

Löydän erään vastauksen otsikon kysymykseen Raamatun Luukkaalta. Viittasin siihen aiemmin. Jeesus nimittäin sanoo oman aikansa uskonoppineille, jotka eivät halunneet tunnustaa Jeesusta Vapahtajaksi eivätkä omaksua Jeesuksen opetusta:

”Ei kukaan, joka on juonut vanhaa viiniä, halua uutta. Hänen mielestään vanha on hyvää.” (Luuk. 5:39).

Oppimismahdollisuuksiamme rajoittavat merkittävästi nykyiset ajatusmallimme, jotka asettavat toiminnallemme raamit. Ne kietoutuvat toimintaamme niin vahvasti, että meidän on varsin helppoa sekoittaa luulo, oletus, tarina, tieto ja ymmärrys.

Pidämme tiukasti kiinni ajattelumalleistamme ja uskomuksistamme – osin tahtomattamme – eikös juu? Onko pyrkimyksemme samainen myös esimerkiksi oman terveytemme suhteen?

Onko mitään vaikeampaa kuin asettaa syrjään ennakkoluulonsa, uskomuksensa ja oletuksensa, ja tarkastella jotain objektiivisesti, avoimena uusille avauksille, edes hetkellisesti? Miten onnistuu totutusta irtautuminen ja luopuminen, jos siihen liittyy vuosien ponnistelun varaan rakennettu menestys ja kovalla työllä ansaittu tietynlainen sosiaalinen asema? Vaikeus on inhimillistä!

”Tottumus on toinen luonto”.

Toisaalta totuuden ja kohtuullisuuden nimissä on todettava, että tämä tunnettu sitaatti ei ole ainoastaan negatiivista ja väheksyttävää. Jatkuvuuden ja vakauden arvon me tiedämme. Ei elämästämme mielen tasolla tulisi mitään, jos kaikki tasapainottava riistettäisiin. Ihmisen psyyken ja mielenterveyden näkökulmasta tasapainotila on erityisen tärkeä ja toivottavaa. Ei sitä pidä väheksyä.

Mitä on planetaarinen terveys – olet varmaan kuullut puhetta sellaisestakin?

Planetaarisella terveydellä tarkoitetaan sitä, että ihmisen toiminta vaikuttaa monin tavoin ympäristöön, muun muassa ilmaston lämpenemiseen. Samalla ilmastonmuutos vaikuttaa puolestaan monin tavoin kansalaisten terveydentilaan ja yleiseen hyvinvointiin.  

Valitettavasti kysymys planetaarisesta terveydestä, niin puheen, toimien kuin varsinkin seuraamusten osalta ei läpäise meitä universumissa eläviä samalla tavalla. Kehitysmaat ja toisaalta me kehittyneiden sivilisaatioiden vaeltajat lähestymme ja koemme asian eri tavoin, vaikka pallomme on yhteinen.

Mitä planetaarisen terveyden asia merkitsee yksilötasolla, minulle vauraassa Pohjolassa tässä ja nyt?

 

Teetkö tänä syksynä samalla tavoin kuin minä?

Päätän syksyllä 2023 pysähtyä ainakin pari kertaa sen äärellä, sekoitanko luulon tai oletuksen tiedon ja ymmärryksen kanssa. Vielä tässä kirjoitusvaiheessa en kykene ilmaisemaan, missä nimenomaisessa asiassa tämän tietoisen toimiin menevän tarkastelun tulen tekemään. Vaihtoehtoja on useita.

Poisoppimisen kannalta kerron kuitenkin sen, että viimeinen sysäys perusteellisempaan pysähtymiseeni liittyy tutkijaprofessori Heikki Hiilamon elokuiseen kolumniin. Olen arvostanut suuresti HH:n ajateltuja arvioita eri teemoista. Nyt tässä asiassa, sillä Heikin kirjoitus ei näyttäydy minulle ilmastohumppana tai -politikointina. Muutama lause otoksena.

”Kiistelemme yhä laiskanpulskeassa arjessamme, onko ilmastonmuutos totta vai ei. Köyhällä puolella maapalloa muutos uhkaa suoraan ihmiselämää jo nyt…

Sitä paitsi, vaikka meillä puhutaan paljon ilmastonmuutoksen vaikutuksista, konkreettiset muutokset omassa arjessa näyttävät vähäisiltä… ”

https://yle.fi/a/74-20043736 (Tällä linkillä mainittu Heikki Hiilamon kolumni kokonaisuudessaan).

Lentäminen; 

Mitä ajattelen jatkossa (toiminnan tasolla) lentämisestä etelän aurinkoon kerran vuodessa, Suomen syysloskan aikaan.  Se nimittäin on ollut perhe- ja parisuhde-elämäni perinne tuolla mainitulla syklillä reilun viidentoista vuoden ajan, pl. viimeiset koronavuodet.

Työ- ja muut matkat, silloin kun en fillaroi tai kävele, olen ajanut  Hybridi-autolla jo reilun vuosikymmenen ajan. Silti on perustellun aiheellista reflektoida tämän paljon puhutun globaalin hiilijalanjälkikysymyksen kanssa. Surffaan virikeaineistoon. Mitä vastaan kaverini ehdotukseen: harvemmin, tarkemmin kohdennettuun kohteeseen ja siellä vaikka mahdollisesti pitemmän ajan!

Syöminen;  

Onko todella yksilötasolla niin, että kaikkinensa punainen liha (naudan-, sian-, lampaan- tai hevosenliha) poistuu tyystin minunkin lautaseltani? Ja miksikö näin tapahtuisi, noiden hyvin valmistettuina niin makoisien ravinneherkkujen suhteen? Koska ”punainen liha ja siinä tyydyttynyt rasva on yhdistetty lukuisissa tutkimuksissa kohonneeseen verenpaineeseen ja kolesteroliin”, kun luen liha ja syöpä -asiasta. Puntaroitavaa!

Media-aika ja laatuaika;

Vietänkö syksyllä 2023 liikaa yksilöllistä media-aikaa, koukuttavatko erilaiset somelinkit minua tavalla, etten huomaakaan käyttäväni siihen upotettua valveaikaani ainoastaan tiedon, virikkeiden ja viisastumisen tarkoituksessa?

Mitä on hyvä ja paha some minulle, tällä hetkellä? Löydän mietittävää viiden vinkin verran tästä.

Luenko uutisia, joita toisetkin lukevat? Mielenkiintoisen vertailuaineiston löydän Digital News Report Suomen maaraportti 2023 Tällä linkillä 25 poimintaa Uutismedia Verkossa 2023 -raportista.

Tiedän vuosien ajan tarkkailleeni tätä omaa ajankäyttöäni. Somesurffailuni lähtökohtainen perusteluni itselleni on ollut tämä: käytän muun muassa blogitekstieni näkökulmien tarkentamisessa ja visuaalisuuden lisäämisessä, ja juurikin sellaisessa erilaiset `someviestitäkyt` ovat innoittaneet.

Valistunut itsereflektiivinen kysymys kuitenkin on: vainko lähtökohtaisesti? Olisinko muka jotenkin poikkeuksellisen immuuni ajanvietekoukutuksille verkkomaailmassa?

On sekä kohtuullista että tarpeellista – myös syksyllä 2023 kysyä laatuaikani lähteiden perään: mikä on olennaista ja todellista laatuaikaa nykyisessä elämäntilanteessani, aikuisen oikeasti? 

Varsinkin viimeksi mainitun seikan (laatu- ydin- ja keskeisen ajankäytön) kohdalla Jouko Mäki-Lohiluoman sanoitukset toimivat oivallisena ”taustameditaationa”.  Valokuvaajassa on kyse enemmästä kuin otoksesta, minulle ainakin. Elämän albumista!

APUA PARISUHTEISIIMME AIKUISEN OIKEASTI! – Arvioita Mikkelissä

/by

Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti!… Se on sutunnainen kommentti eräässä hankintaillan infotilaisuudessa Etelä-Savon Mikkelissä talvella 2023.

Satunnaista sanailua – hämmentävästi!

En tunne lausahduksen esittänyttä kuin etäältä; tiedän ainoastaan henkilön edistävän Mikkelin kaupungin seutukuntien, julkisen ja yrityselämän yhteistyötä Itä-Suomessa ja laajemminkin ulkomaita myöten. Toimenkuvaan kuuluvana monisektorimaisesti.

Kommentti oli ”yllättävä veto” myös siksi, että mainittu tilaisuus ei millään muotoa liittynyt perheiden tai parisuhde-elämän palveluiden hankintaan.

Tilaisuuden jälkeen juttelin muutaman paikalla olleen kanssa. Sain kuulla yhdeltä heistä, että ”olisin toivonut Sinun kertovan enemmän erikoisesta palvelutarjonnastasi”… kun siihen hänen mukaansa ”tuli yllättävä ja selkeä tilaisuus”. Mielipiteen esittäjä mainitsi itse käyttäneensä sekä yksin että yhdessä kumppaninsa kanssa avun lähteitä oman avioliittonsa eheyttämisessä onnistuneesti.

Niin se vaan tämä tilaisuus meni. Tällä kertaa.

Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti! -lausahdus pysyi mielessäni…

Jäin myöhemmin tuumailemaan tilannekohtaista ja asiayhteyteen sopivaa, ns. ”oikeanlaista infoa ja markkinointia”. Kokemuksesta tiedän, kuinka joku toinen – ja varsinkin muun palvelutarjonnan edustaja – olisi rohkeasti pyytänyt puheenvuoron kertoakseen toiminnastaan ja sen hyödyistä käyttäjälleen. Vähän kuin tilaisuusriippumattomasti.

Samalla samainen kokemustieto muistuttaa tämän: kovin henkilökohtaisen ja intiimin palvelutarjonnan piiriin hakeutumisessa koetaan maassamme edelleen turhaa arkuutta. ”Yksin on kyettävä ongelmat ja kriisit selättämään” -asenne elää, vaikkakin avun lähteille ensiaskelien ottaminen on jo kohtuullisen luontevaa nykyisten keski-ikäisten keskuudessa.

Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että erilaisten elämänkriisien ja henkilökohtaisten pari- tai perhekriisien kohdalla on erityisen tavallista lukea tai kuulla samaa kokeneiden kokemuksia siitä, miten he puolestaan ovat selviytyneet ja mikä on akuutissa tilanteessa auttanut eteenpäin.

Kyse on siitä, että aidot asiakasarviot ja käyttäjäkokemukset toimivat eräänlaisena peilipintana, eräänlaisena vertaistietona. Asiakaspalautteet rohkaisevat empivää ihmistä ensiaskelissa avun ja tuen piiriin.

Johtopäätös

Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuilla on tämän kesäisen blogijututun  kirjoitusajankohtana (7/2023) julkisesti luettavissa yhteensä 260 erilaista arviota. Kirjoittajina ovat olleet yksityiset henkilöt, yritysasiakkaat, blogien lukijat tai muutoin allekirjoittaneen palvelutarjontaa käyttäneet henkilöt.

Otan tästä runsaasta kommentti- ja palautemäärästä seitsemän satunnaisen otoksen. 

Käytän kahta lastenlastani, ekaluokkaista ja esikoululaista avustavina henkilöinä. Pyydän heitä sanomaan kuusi numeroa välillä 2-100.  

Julkaisen kirjoitushetkellä (28.7.2023) viimeisimmän asiakaspalautteen, ja siitä taaksepäin laskien kuusi poikien kertomien numeroiden mukaan . He sanoivat numerot 8,9,30, 38,42 ja 99.

Toisin sanoen tässä blogikirjoituksessa (nro 97) lukijalle on koottuna satunnaiset seitsemän arviota, niistä sadasta ajallisesti viimeisimmästä käyttäjäpalutteesta, joita henkilöt ovat Timon Työnohjaus ja Terapiaan lähettäneet. Joitakin niistä selvennykseksi kommentoin; alleviivattua sanaa klikkaamalla lukija löytää vielä lisäinfoa asiassa.

Näin voit muodostaa asiakaspalautteiden perusteella kuvaa eräästä Mikkelissä vastaanottoaan pitävästä palveluntarjoajasta, muun muassa silloin kun parisuhde-elämän haasteiden ja ongelmien painolasti on akuutti ja ilmeinen. Apua parisuhteisiimme kannattaa hakea!

Verkkosivujeni ”uudelle lukijallekin” vielä tiedoksi: Aina kun olen saanut postina asiakaskommentin tai muun julkaistavaksi tulleen arviopalautteen, olen vielä kertaalleen lähettäjältä varmistanut, että hän todellakin tarkoitti sanomisensa julkiseksi.

Aloitamme siis (kirjoitushetkellä) tuoreimmasta, nimimerkillä kirjoittaneella ”Einari ja Veivari”.

Näillä siellä luonasi humoristisesti keksityillä nimillä Sinulle palaute! (ei-humoristisesta asiasta).
Ilman Sinun ymmärtävää pettämisen käsittelyä emme antaisi (näin vuoden päästä) tätä kiittävää palautetta.
Eihän se kivutonta ole ollut tuona väliaikanakaan, mutta aivan toisenlaista: uskaltavaa, kokeilevaa ja nautittavaa. Keskenään! Ei tähän omin avuin olisi päästy. Siis tuhannet kiitokset ”Edenin puutarhasta”! Ja hyvää kesän jatkoa Mikkeliin! ”Einari ja ”Veivari” / 3.7.2023

Tästä palautekommentista laskien taaksepäin poikien numerot 8 ja 9 ovat sitten seuraavina.

Minä sain suositukset työterveyslääkäriltä, että parisuhde-elämämme juttuja kannattaisi käsitellä asiantuntijan kanssa rauhassa. Sinut sanottiin erityisen kokeneena vaihtoehtona. Nyt kun tiedämme kuka ja miten, suosittelemme lämmöllä toisille. Ja Tuhannet kiitokset Timo saamastamme avusta!!!
Hyvää jatkoa Sinulle tässä työelämän ja yksityiselämän leikkauspisteen toiminnassasi – olet mies paikallaan! Tolonen-Seppänen pari / 24.2.2023

 

Merkityksellistä ja merkittävää!
Näin sanoisimme, ja siitä on nyt se pari vuotta aikaa – Timo – kun tartuimme tähän tilaisuuteen. Omaksi parhaaksemme. Se kannatti, koska asiat sujuvat keskenään nyt paremmassa hengessä.
Silloisia vinkkejäsi on ”testattu” nämä vuodet. Myös näiden bloggaustesi avulla. Suuret kiitokset avusta ja tuestasi! Anniina ja Jarkko / 3.1.2023

Seuraavassa ”näyttessä” tunnuttiin viitatun johonkin aiempaan asiakkaan arvioon. Samalla se kertoo sen tosiasian, että parisuhdeasiakkaita ja muita ratkaisukeskeisiä toimeksiantoja saan Mikkelin ulkopuolelta. 

Savossa – Suomen kesämökkimaisemissa kun ollaan, olen vuosien varrella havainnut, kuinka tällä seudulla lomailevat parit ja perheet ovat lisääntyvästi löytäneet tiensä vastaanotolleni. Joillekin tulijoista juuri tämä etäisyys oman asuinpaikkakuntansa kuvioista tai henkilöistä muodostaa erään keskeisimmän tuloseikan. ”Käsitellä henkilökohtaisia parisuhdeasioita täysin ulkopuolisen kanssa”, näin on sanottu. Ja hyvä niin!

”Samat sävelet” meillä sillä erotuksella, että ei 9 v vaan 9 kk.
Lääkäri-suosituksella Savon suvessa me saimme käynnistää tämän ”uuden liiton”.
Talven erovaihe päättyi ja avioeron harkinta-aika vedettiin pois. Ero olisi toteutunut virheellisin perustein. Kiitos Timo kaikesta avustasi. Toiveikkaina kohti 9 v:tä! Åberit Vantaalta / 29.6.2022

Tämä seuraava satunnaisotos epäilemättä tuo mieliimme maailmamme odottamattomana `yhdistäneen´ Covid-19 pandemian.  

Kävin Timon vastaanotolla ensin kahdella arviokäynnillä ja tämän jälkeen kymmenellä terapiaistunnolla. Kokemukseni Timon terapiasta olivat hyvät ja turvalliset korona-aikana jolloin kävin A1:ssä. Haluankin kiittää Timoa avustaan ja neuvoistaan. Sain paljon uusia näkökulmia asioihin ja osaan nyt katsoa asioita eri tavalla kuin ennen. Suosittelen kaikille lämpimästi. Timo osaa asiansa! Mies Mikkelistä /4.1.2022

Edellisessä palautteessa henkilö mainitsi ”ensin kahdella arviokäynnillä”… 

Todellakin aina uusien yhteydenottajien kohdalla käytössäni on ns. Arviokäyntitapaaminen. Ja A1 viittaa vastaanottotilaani Mikkelissä.

Ensimmäisessä kohtaamisessamme ”tunnustellaan” puolin ja toisin tulijan tarpeita, toiveita ja toimivan terapian edellytyksiä. Arviokäynti on monenlaisissa tilanteissa hyvä paikka miettiä sitä, miten saataisiin apua parisuhteeseen ns. aikuisen oikeasti. Ja jos  apua ja tuki ei A1:ssä jostakin syystä tuntuisi mahdolliselta, niin mikä ja missä voisi sijaita suotuisampi paikka.

Mies Mikkelistä mainitsi terapiatapaamisten määränä kymmenen. Se oli hänen tilanteessaan ilmeisesti tarpeellinen ja toimiva, mutta luonnollisestikaan ei mikään ainoa vakiomäärä.

”Kuinka monta kertaa tarvitaan” -kysymys esitetään toistuvasti. Siihen on kuitenkin problemaattista täsmällisesti vastata. Tapauskohtainen määrä ja tiheys riippuu kovin monesta tekijästä; paitsi vallitsevasta pulmasta, onko se odottamaton vai kenties pitkäänkin hiertänyt, niin ikään henkilön motivaatiosta ja ulkoisista mahdollisuuksista, ja tietysti terapeutinkin taidoista. 

Pitkän linjan kokemuksella voin todeta, että joskus muutama tapaaminen luotettavan ammatti-ihmisen kanssa on aivan passeli ja sinä hetkenä riittävä mahdollinen. Samalla lienee lukijallekin ymmärrettävää, että joskus tilanne, olosuhteen ja asioiden moninaisuus vaatii perustellusti pitemmän työskentelyjakson, ollakseen vaikuttavaa lyhytterapiaa.

OHO!
Nimeni on Olli Nieminen, eikä OHO. Mutta kun tämä bloggaus rävähti eilen silmilleni, juuri ”sana” kuvaa kokemustani.
Tiedän kyllä ei-mikkeliläisenä Timon olevan taustaltaan pappi. Juurikin tästä syystä olen kohtuullisella mielenkiinnolla seurannut kirjoituksiasi, pitkäänkin.
No tämä OHO ja isolla sitten kertoo siitä, miten syvällinen oli elämän kuvauksesi Isoon kirjaan perustuvana. Tällaistä teologilta minun, lääketieteen maailmassa, tietysti sopisi toisaalta odottaakin. Ymmärrän käytettävissä olevan ajan rajallisuuden. Johonkin sitä on focusoiduttava, sinunkin arjessa. Kirjoituksesi merkitsi minulle paljon. Kiitos, pastori TJ! OHO! / 16.11.2021

Saamani palaute, kuten tekstistä ilmenee, liittyy Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nimissä julkaisemiini blogikirjoituksiin. Näillä TTT:n nykyisillä verkkosivuilla niitä löytyy tällä hetkellä lähemmäs sata erilaista juttua.

Kirjoitukset käsittelevät ihmisen eri elämänpiirejä kotona ja työssä. Pyrin saamaan kulloiseenkin teemaan sellaista tulokulmaa, joka mahdollisesti ravitsisi lukijaa tämän omassa todellisuudessaan edes jollakin tavoin.

OHO-kirjoittajan mukaan olen tavoitteessani onnistunut. Hänelle pastoraalinen koulutustaustani näytti merkitsevän paljon. Itsekin olen tyytyväinen siihen, että minulla on ollut suotuisat mahdollisuudet kouluttautua laaja-alaisesti, ja sitten työskennellä itselleni elävästä kristillisestä toivosta käsin. Virkatyövuosieni jälkeenkin olen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä kutsumustyössäni.  

Minusta nämä videot täällä eivät ole aivan tavallisia. Ja siksipä juurikin hyviä. Niissä on asia ja ’mesitsi’ paketoitu niin, että joutuu miettimään omalle kohdalle.

Suhdesovittelun otos kolahti minuun (tai ensin a-kumppaniin) jo aikoja sitten. Tuo video sai minut todellakin heräämään parielämän suhteen.

Löysimme sovitteluun A1:een. Ja nyt kaks kautta myöhemmin sanottava, että viimeisellä hetkellä. Muutto olisi muutoin toteutettu. Meidän kohdalla tarpeettomana, äkkikiireessä! kun isosta kokonaisuudesta olisi ollut kyse.

Tiedän ja puoliso myös, että kannattaa kriisissä pyytää Timoa mukaan. Hänellä on pitkä praktiikka taustanaan. Hän on ihmisenä turvallinen ja toimissaan kokonaisuuden hahmottava. Kehotamme tutustumaan henkilöön.

Kiitoksemme! Sampsa / 2.11.2020

Tässä seitsemännessä satunnaisesti valitussa käyttäjä- tai asiakaspalautteessa viitataan videoihin. Olen tuottanut tällaisia teemavideoita toistakymmentä erilaista. Omilla verkkosivuillani niistä esillä on kymmenen. Muualta löytyvistä suosittelen klikkaamaan 3K Savon suoralinkkiä.

Mainitun yrityksen partneri-konsulttina olen voinut hyödyntää ammattitaitoani varsinkin yrityselämän kentässä. Niinpä erilaiset johtajien ja avainhenkilöiden sparraukset ovat viime vuosina tulleet pyydettyinä tehtävinä kohtuullisen tutuiksi.

Parisuhdeasioiden hoitaminen, perhe-elämästä huolehtiminen sekä laajemminkin henkinen työkunnon ylläpitäminen ovat nykyään aivan toisella `arvostuksen levelillä` yrityselämässä; myös meillä Suomessa, kun arvostusta verrataan pari vuosikymmentä aiemmin vallitsevaan tilanteeseen. Tarkastelimmepa asiaa niin aika- kuin euroinvestoinnin näkökulmasta.

Tiivistetysti: olemme tulleet tietämään kokonaisuuden näkökulmasta, kuinka ”hyvin voiva ihminen on toimelias ja tuottava henkilö”!  

Tässä vielä suoralinkki Suhdesovittelun otos, jonka Sampsa palautteessaan mainitsi.

Aiemmin esillä olleessa Mies Mikkelissä kirjoituksessa oli puhetta arviokäynneistä. Siitä ehkäpä katsotuin videokooste on nimellä Väläyksiä Timon vastaanotolla. YouTubessä se löytyy tällä suoralinkillä.

Videossa mainitusta Hybridi-palvelusta on oma tiivistysotoksensa tubessa ja verkkosivujeni video-osiossa. Tässä kuitenkin vielä laajempi tulokulma allekirjoittaneen palvelutarjonnan keskiöön, Etelä-Savon Mikkelissä majapaikkaa pitävään Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT); klikkaa silloin tästä.

TAPAAMISIIN – ETELÄ-SAVON MIKKELISSÄ!

Lopuksi musaa. Valintani YouTubesta tämän blogikirjoituksen sisältöön mielestäni liittyy aiemmin kirjoittamaani, sanoisinko ”suopealla tavalla”. ”Harmaita enkeleitä” puhukoon puolestaan!

Mikäli ei avaudu suoraan kuvasta, kopio seuraava linkkiosoite ja avaa sillä:  https://youtu.be/wJ6qKX1UT8s?t=16.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

RIITELE RAKENTAVASTI – SOVINTOON!

/by

Riitele rakentavasti – Sovintoon! on kahden edellisen blogipäivityksen jatko- ja päätösosa.

Aloitusosassa oli kyse muun muassa erilaisista ristiriitojen ratkaisutavoista, viiden erilaisen mallin avulla. Riitele rakentavasti – mutta miten? löydät tästä.

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! kakkososa puolestaan loppui kysymykseen ”viimeinen pisara”. Blogijutun allegorisia peruspalikoita löydät tästä.

Riitele rakentavasti – Sovintoon! päätösosassa jatkan tunteista, tarkemmin sanoen niiden ”taakse katselemista”. Artikkelin lopussa nostan keskiöön miehen ja hänelle ymmärrettävien toiveiden esittämisen viisaalla tavalla. Käsitykseni mukaan toiveiden esittämistavalla on merkittävä ja selvä yhteys odotetun toiminnan aikaansaamisessa. 

TUNTEISTA MEIDÄT TUNNISTETAAN!

Tunteet ovat osa ihmisenä olemista ja vuorovaikutusta toisten kanssa, olivatpa ne sitten sävyltään myönteisiä tai kielteisiä. Me myös aistimme helposti nämä tunnesävyjen ääripäät, vaikkakin tosiasiallisesti ”moninainen on tunteiden kirjo”. Tämän moninaisuuden taustalta löytyy aina ns. perusteet, jotka esiintyvät universaaleina kaikissa kulttuureissa. Näitä ovat pelko, viha, inho, ilo ja hämmennys.

Tiedämme, että tunteet suuntaavat ihmisen ajatuksia ja toimintaa. Kaikilla meillä! Arjen hektisenä koetussa elämänmenossa niin kotona, työssä  kuin harrastuksissakin on toistuvasti sellaisia hetkiä, jolloin tarvitsemme tunteittemme säätelykykyä, ehkäpä totuttua taidokkaammin.

Jos emme ole riittävästi kosketuksessa tunteisiimme, emme ole kosketuksessa omaan itseemme. Ja näin se vaikeuttaa toimintaa toisten kanssa ja pakottaa meidät tekemään arvioita ja päätöksiä ilman täyttä ymmärrystä ajattelumme alkuperästä.

Mitä edellä ilmaistu tiivistys merkitsisi parisuhdetasolla itseni kannalta?

Lyhyesti otsikon hengessä: tunteista minutkin tunnistetaan! Kuohuttavat pettymyksen, ärtymyksen, suuttumuksen ja kiukun tunteet ovat vaivatta aistittavissa ja tunnistettavissa, ne tulevat läpi äänenpainoissa ja eleissä, sanoittakin.

Lisäksi kovin tavallista on, että saatan sanoa yhtä mutta tunteet viestivät toista. Tosiasiassa juuri jälkimmäinen jää voimaan. Yhteiselämässä kumppani ei siis ole tässä kohdassa helposti harhautettavissa.

Kun tiedämme asian näin olevan – eikö sinustakin? – olisi kaikkien osapuolten etu, jos pääsisimme näkemään tunteiden taakse. Edistyminen tunteiden säätelytaidoissakaan ei liene pahitteeksi.

Taskulamppua edelleen tarvitaan rakentavan riitelyn eräänä peruspalikkana, ja nimenomaisesti rakentavan riitelyn harjoittelussa.

Valoa tunnelissa!

 

MITÄ VIELÄ PIMENNOSSA – MISTÄ SE KENKÄ OIKEASTI PURISTAA?

Tutkimushavaintoina tiedämme, että aivojemme tunnemuisti nostaa sinne painettuja tunteita esiin nyt-hetken vuorovaikutustilanteissa. Paitsi monet työyhteisöjen myös parisuhteiden kärjistyneet kuohutilanteet sisältävät osapuoliltaan juuri näitä, ehkä vuosikymmentenkin tunnesaldoja.

Erimielisyyksistä keskustellessa on luontevaa puhua mielipiteistä ja ajatuksista. Taskulampun avulla on mahdollista valaista sanojenkin taakse. Mitä on vielä pimennossa? Millaisia tunteita kuohunnan ja kiukun alla on pimennossa?

Käytä taskulamppua nähdäksenne toimintaa tai kuultuja mielipiteitä syvemmälle, mielipiteiden alla vaikuttaviin tunteisiin.

Kun ymmärrämme sukeltaa päällimmäisten tunteiden alle, saamme ehkä yhteyden jo kauan sitten alas painettuihin tunteisiin. Erityisen tärkeää olisi tiedostaa myös se, jos vihan sävyt peittävät alleen muita tunteita. Nekin voivat olla asian käsittelyn kannalta todella tärkeitä.

Ammattilainen avittaa!

Millaisia tunteita koetun kuohunnan ja kiukun alla on pimennossa – tietääkö kumppanisi, tiedostatko itse? Tätä kysymysten kokonaisuutta käsittelemme myös parisuhdeterapiassa.

Ovatko ne esimerkiksi pelon sävyjä, kuten huolta tulevasta, pelkoa torjutuksi tulemisesta,
epävarmuutta tai turvattomuutta? Vai ovatko ne surun sävyisiä, kuten esimerkiksi:
yksinäisyys, kaipaus, suru tai voimattomuus? Tai kenties ne liittyvät arvottomuuden tunteeseen, nolouteen tai loukkaantumiseen? Syyllisyys ja häpeä ovat niin ikään varteenotettavat vaihtoehdot.

Asiakkaittensa silmissä luotettava pariterapeutti kykenee käsittelemään parien kokemusmaailmassa esiin nousevaa inhimillisesti ja oikeasuhtaisesti. Siinä tarvitaan ammatillista tietoa. Syvemmän kokemusmaailman kanssa työskentely vaatii kolmannelta osapuolelta riittävää praktiikkaa.

Kiusallisissa riidoissa hyvät ystävät voivat toki olla erityisen suuri apu ja tuki akuutin mylläkän liepeillä – sanoisin kuitenkin rajatusti! 

Olen pitkän työurani aikana toistuvan usein kuullut nämä sanat: ”Emme tahtoisi kuormittaa heitä liikaa ja toistuvasti”. Ystävillä on lisäksi rajoitteena tietynlainen imu ja houkutus ”ottaa puolia” jommankumman eduksi, koskapa kuvatut tunteet huomaamatta tarttuvat myös ystävä-kuulijaan. Ja kun näin tapahtuu, tarvittava ulkopuolisen neutraalisuus ja etäisyys helposti menetetään. Tällaisen tapahtuminen on sinänsä ymmärrettävän inhimillistä, todellisen tuen saamisen kannalta kuitenkin arveluttavaa.

Minulle reilun neljännesvuosisadan työkokemus on paljastanut erään tyypillisen ilmiön, jonka kertomista en kaihda tässäkään kohdassa. Nimittäin että, erityisesti meillä miehillä, tavallisilla matti meikäläisillä on suuria vaikeuksia huomata ja ymmärtää toiminnan takana olevien tunteiden viestiä.

Ja ajattelen jopa näin: kumppanin tunnemaailman varsinaisen viestin ymmärtäminen on enemmistölle meistä lähes mahdoton tehtävä, mikäli vaikkapa nalkuttavana kokemamme puoliso ei itse sitä osaa, uskalla tai kykene avata – niin ”että minäkin ymmärtäisin”.

Eikä tämä ymmärtäminen ole yhtään jalompaa toisin päin. Hakematta mieleeni tulee mies, joka kaiken aikaa vaikenee omista, käyttäytymistä ohjaavista tuntemuksistaan, ajatuksistaan ja toiveistaan. Tällöin ei ole tavatonta, jos nainen ”ajatustenlukijana” harhautuu yhtä lailla hämärään metsikköön.

Olethan Sinä tullut sekä tietoiseksi että myös kumppanillesi kertonut tämän ymmärrettävällä tavalla, mistä oikeasti ja syvimmältään kenkä puristaa!

TUNTEIDEN JAKAMINEN RIISUU ASEISTA!

Veitset sivuun!

Otsikon asia on todentunut parisuhdeterapian asiakkaiden kohdalla. Samanlaista aseista riisuntaa heidän on ollut mahdollista huomata kotonakin.

Ristiriidan käsittelyssä tapahtuu usein taitekohta, jos kumppanit jakavat toisilleen koettuun riitaan liittyviä syvempiä tunteita, usein tuskallisiakin. Tuskallisia siksi, että ne lähes poikkeuksetta liittyvät jollakin tavoin kertojan omaan haavoittuvuuteen. 

Jos ja kun näin aidosti tapahtuu, silloin ymmärrys itseä ja toista kohtaan selvästi syvenee. Puolisot näkevät, millaisia herkkiä tunteita ristiriitaan liittyy. Hyvässä tapauksessa kummankin reaktiot pehmenevät ja jalostuvat. Tällaisessa riidassa voittajia on, ei yksi vaan kaksi. Tässä onkin rakentavan riitelyn todellinen pihvi ja vielä maukas sellainen!

”Kokemus nähdyksi tulemisesta sen saa aikaan”, näin ovat tottuneet asian tulkitsemaan ne parisuhdeasiantuntijat, jotka ovat perehtyneet vuorovaikutusdynamiikan tunnemaailmaan.

Vuorovaikutuksesta ja toimintalampun syttymisestä on kyse seuraavan kuvan jälkeisessä teemassa. 

 

ÄLYKKÄÄMMILLÄ ”SMART” PYYNNÖILLÄ HALUAMISET KÄYTÖKSEKSI!

 

Piikittelijä. Nalkuttaja. Nimittelijä. Saarnaaja… Onko Sinua mielletty joksikin näistä?

Tai tunnustatko käyttäväsi jotakin tai jopa useampaa seuraavista ilmauksista: ”Et koskaan…!” ”Aina sinä…!” tai ”Milloin oikein aiot…” Tällaisten (toistuvina esiintyvien) syytösten takana piilee aina jonkinlainen pyyntö saada asioita, joissa esiintyy menneisyyteen liittyvää puutosta tai vajetta.

Tunnetutkijat näkevät syytösten alkujuuret ulottuvan lapsuuden kokemusmaailmaan: jäimme jo varhaisvuosinamme vaille jotakin kovasti kaipaamamme, kuten esimerkiksi riittävää hellyyttä, tunnustusta, suojaa, apua, itsenäisyyttä tai kiintymystä. Aiemmin tässä artikkelissa viittasin vuosikymmentenkin takaisiin tunnesaldoihin.

Puolisot voivat aikuisina olla kärkkäitä valittamaan ja kritisoimaan toisiaan, mutta he eivät silti kykene useinkaan ilmaisemaan positiivisesti ja tarkasti sitä, mitä todella tahtovat toisiltaan.

Mikäli haluat omalla kohdallasi edetä tässä asiassa, suosittelen Sinua miettimään pyyntöjesi taustalla olevaa sisäistä toivettasi, ja sen jälkeen muotoilemaan pyyntösi rakentavampaan muotoon.

Älykkäät pyynnöt näyttävät parhaiten tuottavan toivottua käyttäytymistä. Kun opit niitä käyttämään syyttelyn, nalkuttamisen, nimittelyn tai piikittelyn sijasta, huomaat samalla, että yleisluonteiset halut muuntuvat käytökseksi, joka auttaa täyttämään nuo tarpeet. Pyyntöihisi toisen on helpompaa vastata! Miehenkin.

Tiedän kokemuksesta niin miehenä kuin ammattini avaamana, että suomalaisen miehen on helpompi motivoitua ns. SMART -pyyntöjen äärellä.

Tässä kohdassa älykkäiden kysymysten / toiveiden yhteydessä käyttämäni SMART-lyhennys tulee englanninkielisistä sanoista (small, measurable, achievable, relevant ja time-limited).  

Kun Sinä nyt päätät viljellä aiempaa useammin näitä SMART-pyyntöjä, niiden tulee ilmetä vastaanottajallekin, 

pieninä, mitattavina, saavutettavissa olevina, olennaisina ja ajallisesti rajattuina.

Tehtävä (4):

Kun seuraavan kerran pyydät kumppaniltasi toiveesi mukaista toimintaa ja käytöstä, vastaa itsellesi ensin,

A) Miksi sen toiveen toteutuminen on Sinulle erityisen tarpeellista?

B) Onko toiveesi muotoiltu SMART:n mukaisena?

sekä

C) Kysy vielä kumppaniltasi, kuuleeko hän pyyntösi SMART-lyhenteen mukaisena?

Menestystä ”Riitele rakentavasti” -matkallenne!

—-

Suositeltavaa lisälukemistoa; TTT:n ”Riitele rakentavasti” -kolmen blogipäivityksen osalta:

Harville Hendrix – Helen LaKelly Hunt: Ansaitsen rakkauden. Opas kukoistavaan parisuhteeseen. Suomentanut Kia Kujala. Viisas Elämä, 2020. Olen itse hankkinut tämän kirjan monille vihkipareille. Opas on monipuolinen ja ajatustyöhön kutsuva. Se sisältää runsaasti yksilö- ja parisuhdetehtäviä. Kuvallisena kirjaan tästä.

Tunnemuistista ja sen synnystä, kansantajuisesti, klikkaamalla tästä.

Sieltä myös Saara Norrin aiheen mukaiseen väitöskirjaan.

Varteenotettavana uutuuskirjana Leonard Mlodinow: Kuinka tunteet muovaavat ajatteluamme (2023). Alkuperäisteos: Emotional — How Feelings Shape Our Thinking
Suomentaja: Kaisa Koskela. Kirjaesittelyyn tästä.

Parisuhde-elämän ja erityisesti riitelyyn liittyvää käyttökelpoista lisälukemistoa löydät Yksissä-hankkeen aineistosta (2020). Se on Parisuhdekeskus Kataja ry:n ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun moniulotteinen yhteishanke, jonne tästä.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) YouTube-videoissa (10) sivutaan tämän blogikirjoituksen tematiikka eri tavoin. Suositeltavin, Suhdesovittelu löytyy klikkauksella tästä. Sovitteluun liittyvä teemakirjoitus puolestaan tästä.

Blogitekstissä käytettyjä kuvia:

Artikkelikuva, lähde: pexels-agafonova-photo-5959583

Pixapay, ks. https://pixapay.com/fi

Pexels-kuvapankki; ks. https://www.pexels.com/fi-fi/hae/ilmainen%20kuvapankki/

Timo Juutinen (mediakirjasto)

RIITELE RAKENTAVASTI – Peruspalikat käyttöön!

/by

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! on saumatonta jatkoa edelliselle blogikirjoitukselle. Aiemman otsikkona oli Riitele rakentavasti – mutta miten?

Ryyditän molempia juttuja muutamalla tehtävällä. Kannustan niiden avulla vuorovaikutustilanteiden omakohtaiseen arviointiin ja keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa.

Kurkkaa vielä, mitä olivat ne tyypilliset viisi ristiriitojen ratkaisutapaa, jotka kuvasin aiemmin. Ja vastaa omalla tavallasi siellä esittämääni tehtävään nro 2. Löydät suoralinkillä, tästä.

Seuraavassa kuvataan muutama peruspalikka otettavaksi käyttöön, kun mietit sitä, miten voisitte yhdessä onnistua parisuhteen ristiriitatilanteissa, jupakoissa ja riitelytaidoissa – aiemmin koettua paremmin.

Kohtuullisena tavoitteena voinemme pitää sitä, että riidasta tulisi aina jäädä jokin parempi ymmärrys toista kohtaan, ja että se avaa silmät jollekin kehitettävälle seikalle kommunikointitavassanne.

Palikat

Paketoin vinkkini lähteä muutoksen ja rakentamisen tielle allegoriseen kuvaukseen. Allegorialla tässä tarkoitetaan vertauskuvallista esitystapaa, jossa alkuperäinen ja monimutkaisempi käsite tai idea korvataan toisella, ehkäpä paremmin lukijan mieleen jäävällä symbolilla. Näin menettelen, sillä tahdon luottaa lukijan omakohtaiseen arviointikykyyn. Voit soveltaa ihka omaan pari- ja perhekohtaiseen todellisuuteesi tässä ja nyt.

JÄITÄ HATTUUN PILLILLÄ!

Riiteleminen parisuhteessa on taitolaji ja monelle varsin vaikeaa. Tilannetietoisuus ja sen mukaan toimiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Riidoissa tunteet pulpahtavat pintaan ja ne myös tarttuvat osapuolesta toiseen. Jos toinen teistä meuhkaa yltiöpäisesti ja kiihkeän kuuluvasti, kohta huomataan, että tunteet tarttuvat nopeasti. Ne myös helposti ottavat ylivallan. 

Kiihtyneenä ihminen yleensä sanoo ja toimii epäjärkevästi.

Syntyy hyökkäyksen ja puolustuksen kehä, jossa kumpikaan ei kykene enää oikeasti kuuntelemaan toista. Huutaminen harvoin tuottaa hyvää. Väsyneenä kaikki tuntuu raskaammalta.

Tällöin on tärkeä jommankumman rauhoittaa ja tasapainottaa hallitsematonta tunnetilaa. Aivan kuin pallopeleissä pillin perusteltu käyttö toimii. Ottakaa aikalisä.

Jatkakaa myöhemmin, vasta kun molemmat osapuolet ovat rauhoittuneet, ja järjen ääni taas toimii.

Aikalisä on parikohtainen työkalu, jota jotkut ovat yhteisellä sopimuksella harjoitelleet käyttämään erityisen onnistuneesti. Joskus pillin ja aikalisän käytön voi pukea molempien hyväksymiksi sanoiksi, kuten esimerkiksi ”syön ensin”, ”käyn kävelyllä”, ”anna minun selkiyttää ajatuksia ensin – palataan asiaan sen jälkeen!”

Merkittävää on, että molemmat ymmärtävät näiden ilmausten idean.

Muistutan kuitenkin. Aikalisän jälkeisestä palaamisesta on syytä ottaa yhdessä vastuu, jottei tilanteeseen liittynyt varsinainen asiaa tule lakaistuksi maton alle. Välttämisestä, eräänä kodin perintönä imetystä ratkaisumallista oli puhetta edellisessä Timon Työnohjaus ja Terapian bloggauksessa.

OMAT JA YHTEISET AVAIMET!

Tahtoa rakentaa parisuhteen parempaa huomista, sitähän Sinulta löytyy, eikös juu?

Olennaista on lähteä vaikuttamaan omaan tapaan toimia, vaikka suuri houkutus olisi ”nähdä rikka toisen silmässä kuin malka omassa silmässä”, kuten kuuluisassa sananparressa asia ilmaistaan, vrt. Raamatun Luuk. 6:41-42. 

Pyrkimys toisen muuttamiseen tämän virheistä käsin ei kannata, se ei vaan onnistu. Tällainen aktiviteetti on jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Siihen on syynsä, mutta tämän seikan pohdinnan sivuutamme tällä kertaa.

Sen sijaan, jos tunnet ja tunnustat omat puutteesi ja vajeesi vuorovaikutustyylissäsi, ja samalla objektiivisesti miellät toisessa osapuolessa olevat mahdollisuudet oman kasvun ja kehittymisesi peilinä ja tukena, olet oikealla tiellä. Sellaisille pyrkimyksille on syytä nostaa peukku ylös.

Kutsutelkaa toisenne yhteisiin talkoisiin! Yhdessä te parina voitte ratkaista riitatilanteita rakentavalla tavalla.

Tietoisen harjoittelun avulla edistytte mahdollisista taka-askelista huolimatta. Onnistuneesti koettu konflikti kartuttaa tätä todellisuutta. Yhteinen ylävitonen jokaiselle korvaavalle kokemukselle! 

 

Yhteistyö yhdistää!

 

Tehtävä (3): ”Mieti seuraavia kolmea kysymystä ensin yksin. Tiivistä näkemyksesi muutamalla avainsanalla”

  1. Mitä hyvää näet omassa tavassasi ratkaista ristiriitoja?
  2. Mitä hyvää näet (seurustelu-, avo- tai aviosuhteen) kumppanisi tavassa ratkaista ristiriitoja?
  3. Mihin suuntaan ristiriitojen ratkaisijana toivot voivasi kehittyä, yhdessä toisen kanssa?

Kerro huomioistasi toiselle ja pyydä saada kuulla myös hänen arvionsa asiassa. Kyse on yhteiselämästänne tässä ja nyt.

Nostona voisimme todeta…

Rakentava riitely on ennen kaikkea sitä, miten puhun toiselle, mitä sanoja käytän, millä sävyllä puhun ja onko siinä mukana toisen kunnioittamista.

Taidokas riitelijä puhuu itsestä käsin, kokemuksellista minä-puhetta, ei tulkitse toista eikä heti keskeytä sinä-puheella, toisin sanoen malttaa kuunnella kumppania ja keskittyä siihen, mitä hän tässä samassa tilanteessa sanoo.

Tarpeeksi hyvällä itsetunnolla varustetulle riitelijälle anteeksipyytäminen ei ole häpeällistä, silloin kun puhutaan onnistuneista riitatilanteista.

Taskulampulla kohdevaloa!

 

TÄRKEÄ TASKULAPPU!

Ihmissuhteissa yleensä, ja varsinkin kotona riidat syntyvät hyvin pienistä asioista. Kun tilannetta katsoo tarkemmin, usein riitaudumme siksi, että toiselle osapuolista on syntynyt kokemus ”ettei minua ymmärretä”. Pinna palaa ja se näkyy, tavalla tai toisella. Tässä hetkessä henkilöiden kokemukselliset ääripäät kuvataan usein sanoilla, ylikuumeneminen tai jäätyminen.

Suuntautumisen varsinaiset alkujuuret ovat syvemmällä. Ne liittyvät tässäkin menneisyyteen, lähes poikkeuksetta aina lapsuuden perhekokemuksiin tärkeistä aikuisista; millainen oli heidän tapansa kohdata erimielisyyttä ja ratkaista arjen kiistakysymyksiä.

Luonnollisesti on muitakin ihmissuhdekokemuksia kuin perhetaustassa eletyt. Erään Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakasparin kanssa ”toistuvien riitojen ja toisaalta onnellisuuden -polku” nykyhetkessä hahmottui ”täyttyneiden ja/tai täyttymättömien odotusten” näkökulmana. Lapsena. Aikuisena. Nykyisessä suhteessa.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

 

”Tämä on meillä aivan normaalia” ilmaukset kuulen sekä historian että nykytodellisuuden ilmauksina. Vastaanotollani hekin sanovat kaipaavansa rauhan ajan lisääntymistä nykyiseen parisuhde-elämäänsä.

Runsas riitely lapsuudenperheessä on saattanut vaikuttaa myös siten, että olet tottunut riitoihin, huutamiseen ja siihen, että kaikki on taas kunnossa, kunhan jossakin vaiheessa jotenkin pyydetään anteeksi.

Kumppanisi sen sijaan on saattanut saada lapsuudenkodistaan aivan toisenlaisen mallin. Hän saattaa kokea herkän tulistumisesi, ei ainoastaan hämmentäväksi vaan myös vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi ja pelottavaksikin.

Huomaamme, että sisäistyneet kokemukset tuttuudesta ovat keskenään poikkeavat: toinen herkästi ylikuumenee, samalla toinen tuntee kylmiä vilun ja pelon väristyksiä.

Edellinen oli vain esimerkki mahdollisesta parisuhteen asetelmasta. On tietysti muitakin kombinaatioita.

Ammatilliset havainnot kielivät siitä, että riitojen määrällä ja rajuudella arvioiden kaikista riitaisimmissa asetelmissa molemmat osapuolet ovat erityisen impulssiherkkiä ja usein kumpikin kasvaneet kodissa, jossa aikuisten välinen riitely oli ollut arkipäivää. Toistuvat riidat kietoutuivat aikuisten keskinäiseen valtataisteluun. 

Riippumatta siitä, millaisen riitelyn mallin olet oppinut, riitelyn tavastasi kannattaa olla tietoinen!

Valaise lampulla sekä opittua malliasi että nykyhetkeä. Voit muuttaa omaa käytöstäsi, kun tunnistat, miten olet ”mallitettu”, ja miten olet tottunut toimimaan niin kuin toimit.

Nyt kysyt, miten sitten valaista nykyhetkeä ja siis sitä ”ettei minua ymmärretä” tässä ja nyt.

Kun vastaan tähän, tahtoisin ensin kuulla, oletko ns. ”viimeisen pisaran” -tyyppi.

Onko Sinulla taipumus kasata arjen pikkupettymyksiä itseesi ilmaisematta niitä tapahtumahetkellä?

Toisin sanoen, huomaatko kerääväsi päivän tai viikon aikana pieniä kiukun poikasia, jotka sinänsä ovat viattomia, mutta sitten kun ”kuppi” tulee täyteen, niin suuttumus leimahtaa yli äyräiden jonkun aivan pienen asian ollessa se viimeinen pisara.

VALAISE TUNTEMUKSIASI AJOISSA!

Suositeltavaa olisi opetella arjessa ottamaan harmituksia ja pettymyksiä puheeksi ajallaan, näin vähentäisimme paitsi ”viimeisen pisaran” ylilyöntejä myös ylikuumenemisen tai kylmenemisen riskiä itse ristiriitatilanteessa. Tämä ei tarkoita, että joka asiasta pitäisi ärähtää, vaan pikemminkin kertoa puolisolle, millaiset nimenomaiset asiat saavat itsessä ärtymystä aikaan.

 

Tämä blogikirjoitus ”Riitetele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön!” jatkuu seuraavassa päivityksessä. Löydät tämän päätösosan ”Riitele rakentavasti – sovintoon!” Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogiosastossa. Suoralinkillä  tästä.

Palataan!

————–

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).

 

RIITELE RAKENTAVASTI – mutta miten?

/by

Riitele rakentavasti – mutta miten?  Niinpä!… ettei lasi, luottamus tai läheisyys rikkoutuisi. Arkityössäni vastaanotolla kohtaan viikosta ja vuodenajasta riippumatta mitä erilaisimpia parien keskinäisiä erimielisyyksiä.

Tämän teemabloggauksen tarkoituksena on tarjota lukijalle joitakin virikkeitä parisuhde-elämän haastavaan arkeen. Haastan keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa! Tarjoan siihen juoksupojaksi muutaman arviointitehtävän.

Kiistaa > riidaksi?

 

MISTÄ RIIDOISSAMME KYSYMYS? 

Riita. Riitely. Ristiriita. Kiista. Jupakka. Erimielisyys. Konflikti… Nämä arjessa käyttämämme sanat kuvaavat tilanteita, joissa ihmisillä on erilaisia näkemyksiä samasta asiasta. Aihe voi olla suuri tai pieni, pinnallinen tai syvällinen. Se voi liittyä asiaan, toimintaan tai suhteeseen.

Näin kuvattuna voinemme todeta, että ristiriidan siemeniä löydämme vaivatta. Yhteiselämän jupakkaan ei niin ikään tarvita paljon. Olemme vain ihmisiä – erilaisia – kaikki taustoinemme.

Kukaan meistä ei valinnut syntymäpaikkaansa, -ajankohtaa ja -yhteisöä. Meitä yhdistää se, että meiltä kysymättä elimme ”valmiiksi” annetun geeniperinnön, kotikasvatuksen, tapojen ja tottumusten keskellä. Niinpä siellä näkemämme aikuisten väliset suhteet ja vuorovaikutustyylit sekä tietyt tavat ratkaista eteen tulleita vaikeuksia ovat tahtomattakin sisäistyneet itseemme.

Nämä tyylit ja taipumukset ovat edelleen meissä, joko enemmän tietoisina, mutta joskin varsin usein tiedostamattomina. Sama ”ohjelmoituminen” koskee myös kumppaniani. Hänkin tuo mukanaan yhteiseen pesään omat erilaiset sisäistyksensä.

Parisuhde ja laajemmin perhe-elämä on sillä tavoin erityisen mielenkiintoinen systeemi, että nykysuhteisiinkin latautuu aimoannos ylisukupolvista vuorovaikutus- ja ihmissuhdedynamiikkaa. Riitelytapahtumat eivät tee tästä tosiasiasta poikkeusta. Kauan sitten koettu leikkautuu nykyhetkessä!

Ristiriidat ovat luonnollinen seuraus yksilöiden moninaisesta erilaisuudesta!

Mutta tarvitseeko parisuhteessa olevien erimielisyys, konflikti, kina tai näkemyksellinen ristiriita johtaa sellaiseen keskinäiseen riitelyyn, josta osapuolet eivät voi olla ylpeitä – ei tapahtumahetkellä eikä myöhemmin? Ei tarvitse.

Avio- tai avokumppaneiden kokema erimielisyys voidaan käsitellä onnistuneesti. Koska kuitenkin lukuisat henkilöt terapeuttisessa työssäni kertovat kommunikointiongelmistaan sekä sellaisista (toistuvista) riidoista, jotka kokevat ikävän repivinä, lienee aiheellista pysähtyä rakentavan riitelyn äärelle.

TOIMINNALLA ON VÄLIÄ!

Perhe- ja parisuhde-elämässä ehkäpä ilmeisimmät näkemykselliset erimielisyydet liittyvät henkilöiden ajan ja rahan käyttöön, parisuhdeseksiin, toimintatapoihin lasten kasvatuksessa tai muissa arkielämän arvovalinnoissa. Luonnollisesti on vielä koko joukko muita, perhekohtaisia asioita, jotka ovat konfliktiherkkiä.

 Kun keskenään läheisessä suhteessa elävät tulevat tietoiseksi ristiriidan aiheesta, se synnyttää tunnetasolla jännitteisen tilan. Tämä olotila on sellainen, jossa ihminen kokevana osapuolena ei yleensä viihdy kauan. Tapahtuu liikehdintää.

Puolisot liikahtavat suhteessa toiseen jompaankumpaan suuntaan, lähemmäksi tai etäämmälle. Ristiriidan ratkaisutapa, onko se sävyltään rakentava vai ei-rakentava, vaikuttaa keskeisesti siihen, etääntyvätkö vai lähentyvätkö puolisot toisiaan.

Tiedämme, että ristiriidan rakentava käsittely suojaa parisuhdetta ja edistää muutoinkin tyytyväisyyttä yhteiselämässä.

 Vastaanottotyössäni olen päässyt seuraamaan juuri edellä mainitun toteumaa: rakentavasti ratkaistut ongelmatilanteet hitsaavat puolisoita toisiinsa, vahvistavat molempien yksilöidentiteettiä ja parisuhteen tulevaisuususkoa. ”Me yhdessä palautimme elävän toivon tulevaisuuden suhteen”.

Ristiriidan tai konfliktin ei-rakentava käsittely puolestaan satuttaa kumppania, enemmän tai vähemmän. Epäonnistuneet ratkaisutavat vievät puolisoita tunnetasolla kauemmaksi toisistaan, ja näin toistuessaan ne nakertavat aitoa uskoa parempaan huomiseen.

Mikäli yhteiselämässä emme kykene pääsemään kielteisestä, ei-rakentavasta kehästä osapuolia tyydyttävämpään ”riitele rakentavasti” -yhteistyöhön, se muodostaa todellisen riskin kummankin omalle sekä parisuhteen yhteiselle hyvinvoinnille.

RISTIRIIDAN TYYPILLISET RATKAISUVAIHTOEHDOT

– mitä Sinä olet taipuvainen toteuttamaan? 

Näet piirroskuvan, jolle eräs asiakasparini merkitsivät sen vaihtoehdon, jota muistelivat omassa lapsuudenkodissa nähneensä.

Tehtävä (1) kuului: ”Mikä oli lapsuudenkotisi tyypillinen tapa kohdata / ratkaista erilaisia aikuisten välisiä erimielisyyksiä tai riitatilanteita?”

Tämän blogikirjoituksen äärellä myös Sinä voit muistella sitä, mikä näistä viidestä vaihtoehdosta parhaiten kuvaisi kokemustasi lapsuusajan perheessäsi. Kuvan alapuolella tiivistän vaihtoehtojen sisältöä.

Millä tyylillä erimielisyydet ratkottiin?

 

A. Välttäminen

 

Ollaan kuin ristiriitaa ei olisikaan.

Välttäminen on eteen tulleen ristiriidan hiljaista kieltämistä. Asia ilmaistaan pehmeästi tai se sitten sivuutetaan vaihtamalla puheenaihetta. Arkinen ilmaus ”lakaista maton alle” kuvaa osuvasti välttämistä eräänä ristiriitojen ratkaisutapana.

Parisuhteessa ja yleisemminkin ihmisten kesken tiedämme, että kun osapuolet tietoisesti välttävät jostakin erimielisyyden aiheesta puhumista, he silloin usein pelkäävät jotakin. Tällainen kiertely ja välttäminen on tietynlaista suojautumista.

 B. Taivuttelu ja taistelu

 

Oman ratkaisun myyminen toiselle; jossa on erilaisia aste-eroja.

Tätä osapuolten erimielisyyksien ja konfliktien tyypillistä ratkaisutapaa kuvaavat myös seuraavat sanat: suostuttelu tai maanittelu sekä vielä voimakkaammat kuten manipulointi, taivuttelu, painostaminen, jyrääminen tai uhkailu.

Viimeksi mainittujen kohdalla tilanne voi kääntyä taisteluksi, jossa kumpikaan ei anna periksi, tai sitten jyräämisessä ja uhkailussa jompikumpi antautuu alistuen toisen tahtoon, esimerkiksi koetun väkivallan uhan edessä.

C. Kelluttaminen

 

Puhutaan, muttei toimita tai konflikti käsitelty liian pinnallisesti.  

Tällä ratkaisutavalla pari keskustelee ja sopii, miten asia ratkaistaan. Asia ei kuitenkaan koskaan etene puheesta käytännön toiminnaksi. Teot puuttuvat.

Ristiriita voi jäädä kellumaan toisestakin syystä. Ristiriitaa käsitellään ja sovitut asiat laitetaan käytäntöön, mutta tyytymättömyys jatkuu ja asia pulpahtaa pinnalle edelleen. Käsittely on silloin ollut liian pinnallista, eikä sen tähden päästä ristiriidan todelliseen ytimeen. Tämän takia asia jää ratkaisemattomana kellumaan.

D. Kompromissi

 

Kumpikin sekä saa että menettää jotakin haluamaansa.

Kompromissi ristiriidan ratkaisemistapana on varsin yleinen parisuhteessa ja muutoinkin yhteiselämässä.

Etsittäessä tyydyttävää ratkaisua kumpikin on valmis luopumaan jostain oman ratkaisuehdotuksen osasta voidakseen pitää jonkun itselle tärkeän puolen ratkaisusta. Kun päästään neuvotellen sopuun siitä, mistä kumpikin luopuu ja mistä kumpikin voi pitää kiinni, on ratkaisu valmis.

Puolisot kokevat toiset kompromissiratkaisut hyviksi ja toiset tyydyttäviksi. Joskus myöhemmin kompromissi voi näyttäytyä kummankin näkökulmasta vieraalta. Silloin kompromissiratkaisu ei ole ollut optimaalinen. 

E. Yhteistyö 

 

Molemmat voittavat.

Yhteistyö-mallissa tehty ristiriidan ratkaisu pohjautuu ymmärrykselle, yksimielisyydelle ja luovuudelle.

Yhteistyömalli menee pidemmälle kuin kompromissi. Siinä etsitään ”molemmat voittavat” – lopputulosta. Ratkaisua etsittäessä ristiriidasta keskustellaan perusteellisesti, niin että kummallakin on mahdollisuus ymmärtää aihetta myös toisen näkökulmasta.

Yhteistyömalli edellyttää avointa asennetta, jossa kumpikaan ei ole mielessään lyönyt lukkoon sitä,
miten asia tulisi ratkaista. Tahto ja toiminta jäävät vielä taustalle tässä mallissa.

Käytännön toimintatapaa eli ratkaisua etsitään vasta sen jälkeen, kun asiasta on kunnolla keskusteltu ja kummallakin on riittävän hyvä kokemus keskinäisestä ymmärryksestä asiaan liittyen. Kun käytännön ratkaisuista keskustellaan, otetaan luovuus käyttöön.

Siirrytään seuraavaan tehtävään. Sen jälkeen, kun olet miettinyt ”miten asiat olivat kasvuperheessäsi”, voit nyt arvioida tilannetta nykyisen kumppanisi kanssa. Ristiriitojen ratkaisuvaihtoehdot ovat samat kuin edellä.

Tehtävä (2): ”Millä tavalla Sinä ja nykyinen kumppanisi (seurustelu-, avo- tai aviosuhteessa) ratkaisette erimielisyytenne ja erilaiset kohtaamanne riitatilanteet?”

Palikat

Aiheen käsittely jatkuu seuraavassa Riitele rakentavasti -blogikirjoituksessa. Kuvaan siinä, millaisia erilaisia palikoita, ideoita ja menettelytapoja voisitte harkita käyttävänne, varsinkin silloin, kun erimielisyys ja ristiriidat tuntuvat vain johtavan repivään riitelyyn.

Teemabloggauksen jatko-osaan klikillä tästä.

 —-

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).