PARITERAPIAN ASIAKASARVIOITA INFONA ETSIJÄLLE

MIKSI? 

Pariterapian asiakasarvioita infona etsijälle -blogijuttu syntyi ”ärtynyt” viestin ohjaamana.

Sain nimittäin Timon Työnohjaus ja Terapian yrityssähköpostiin juuri tuolla sanalla otsikoidun viestin toukokuussa 2025. Siinä ei-mikkeliläiseksi esitellyt henkilö kertoi etsivänsä apua pari- ja perhe-elämänsä solmuihin. Kesän 2025 loma-aikana Mikkelistä. 

Kirjoittaja oli Google haullaan varsin nopeasti päätynyt allekirjoittaneen verkkosivuille, havainnut siellä paljon asiakirjoituksia, kiintoisia kuvia yms., mutta ”ärtynyt” siitä, ettei löytänyt itseään kiinnostavia asiakaskokemuksia. Samalta aukeamalta.

Viestin perusteella ounastelin, että henkilö oli mitä ilmeisemmin liikkunut mobiilillaan. Sillä laitteena tähän tiedetään liittyvän eräs näytön koosta johtuva pulma; toisin kuin pöytäkoneella tai läppärillä. Mobiililla lukija ei heti (blogisuvun aukeamalla) näe infoa viiden viimeisen blogikirjoituksen otsikoista, eikä julkaistavaksi tullutta viittä viimeistä käyttäjäpalautetta.

Toki useassa mobiilissakin asiakasarviot näkyvät, mikäli laite on vaakasuorassa tai etsijä arvaa rullata näkymää riittävästi alaspäin. Mutta jos mobiilisurffailija on vaikkapa kiihtyneessä mielentilassa tai toisaalta muutoin toivoton ja voimaton, tämä vaihe helposti tulee sivuutetuksi. Ymmärrettävää! Näin oli käynyt sähköpostin henkilölle. 

Olin yhteydessä kirjeen lähettäneeseen. Hänelle selvisi laitetekninen haaste. Hän kuuli sivusisällöstä myös tämän: Kun huomioidaan ammatillisen toiminnan pitkäkestoisuus ja yrityksen aikaisemmat ja nykyiset verkkosivut, on Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) työtoiminnasta ollut luettavana liki neljä sataa eri yhteyksissä olevaa asiakas- ja käyttäjäpalautetta. Terapiatyö kaikkinensa muodostaa toisen keskeisen toiminnan arviointipisteen. 

Liitän loppuun pari aiempina vuosina tehtyä pariterapian asiakasarvioita luotaavaa tiivistystä, suoralinkkeinä tässä asiassa infoa etsivälle.

Lukijalle kerrottakoon, että ”ärtynyt” antoi luvan viitata kirjeeseen, josta tässä oli maininta. Laajentuneesta kirjeenvaihdostamme ei tämän enempää.

PARITERAPIAN ASIAKASARVIOITA – MITEN NE TÄSSÄ KOOTAAN?

Miten valinta tehdään, jotta otsikon ”pariterapian asiakasarviota” toteutuu neutraalin informatiivisesti? 

Satunnaisotannalla! Ja nostomääräksi tuoreimman lisäksi viisi satunnaista. TTT:n verkkosivulla useammasti vieraillut on havainnut, kuinka muutoinkin (vaihtuvana) näkymänä esiintyy aina viisi viimeistä blogijuttua ja julkaistavaksi tullutta arvioviestiä tai kommentia.

Satunnaisotoksessa käytän avustavana henkilönä 3-vuotiasta lapsenlastani. Tosin ennen tätä ”tieteellistä hommaa” teimme toista tarkkaa yhteistyötä, tallennekuvassakin näkyvää Hamahelmillä taidetta”.

 

Pyysin siis kolmivuotiasta ympyröimään satunnaiset 5 numeroa väliltä 2-30, kun taulukon ensimmäinen numero oli esimerkinomaisesti jo valittu. Pikkuneiti valitsi – kuvainnollisesti kuin kieli keskellä suuta – numerot 3, 7, 14, 22, 24.  

Näiden avulla sitten valitsin viimeisen vuoden aikana verkkosivuille tulleista asiakas- ja käyttäjäpalautteista laskentajärjestyksessä, tuoreimmasta taaksepäin.  

Mikäli luku sattui asiakaspalautteelle, jossa sisällöllisesti oli kysymys yrityksen työnohjaus-, hybridi- tai työyhteisötyöstäni, siirryin tätä lähinnä olevaan; sellaiseen, jossa kirjoittaja kohdisti viestinsä nimenomaisesti parisuhde- ja perhe-elämän käyntikokemusta kohtaan. Tällaisia ”hyppyjä” tuli tasan kahdesti.

Niinpä tällä satunnaisotannalla listataan valitut viimeiset viisi, johon lisätään bloggausajankohdan tuorein palauteviesti (työvaiheen esimerkkinä ollut lukittu nro 1).

Huomaan, että kaikki satunnaisnumerolla valitut palauteviestit ovat viimeisen vuoden aikaikkunassa (kesä 2024-2025). 

 

KUUSI SATUNNAISESTI VALITTUA KOKEMUSKUVAUSTA VIIMEISEN VUODEN AJALTA

Maamme rajojemme ulkopuolella soditaan ja pitkään.
Ehkäpä joissakin perheissä kotonakin, henkisin asein. Mutta meillä se oli pitkään äänetöntä. Etäistä pitkään. Tiedät / muistanet millaista kaikkea…
Haluamme (näin 3 v myöhemmin) myös Sinun tietävän: Yhdessä! Paremmin! Luottavammin!
Vaikka aiemmin pidimme mahdottomana, kuten ehkä moni muukin, että joku täysin ulkopuolinen osaisi auttaa. Olimme tuolloin väärässä.
Saimme sopivalla muutaman kerran käynnillä kipinän, joka – kiitos! – on kantanut.
T: Suuresti työtäsi ja toimintaasi arvostavat, A&E. 

Lammi-Luukkonen, A ja E (27.5.2025)

Tämä seuraava palauteotos oli lähetetty ja se alkaa liittymisellä aiemmin (27.7.2021) julkaistuun blogipäivitykseeni, jossa otsikkona oli Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen:

He keskustelevat ongelmista, pettymyksistä ja ajankohtaisista tarpeistaan… Näin kirjoitit tässä blogissa. Ja se oli juuri noin siellä vastaanotollasi, toisin kuin muualla (kotona) yritykset.
Saimme Sinulle suositukset ystäviltämme, josta heitä kiitämme. Toivomme että tällä viestillämme kapula siirtyy. Timoa ja T1:stä kannattaa hyödyntää, kun parisuhteessa oireita!

Petrus ja Annika (15.3.2025)

Kysymysmerkillä varustettu blogikirjoitus otsikolla Parisuhdeterapia Mikkelissä – Sijoitus korkoa korolle? oli kirvoittanut perhe P-P:tä muistelemaan:

Timolle!
Olimme (perinteen mukaisesti) täällä Mikkelin maisemissa joulua 24.

Tahdomme Sinulle viestiä – ja samalla muillekin – että apu, jota saimme koronavuosien äärellä, on hyvänä yhdessäolona jatkunut aina nykyhetkeen.
Olit se oikea ammattimies Savossa. Suuresti siitä kiitollisena!

Hyvää alkanutta vuotta 2025 Sinulle erityisen vaativan työsi äärellä!

Perhe Palmu-Pietarila (6.1.2025)

Satunnaisotos nro 14 sattui kirjoitukselle, jota sen pituuden tähden jouduin hiukan lyhentämään. Olennaista on lukijan tietää, että kommentoijan sanailut viittasivat Jatkaa vai erota -bogikirjoitukseen, joka oli julkaistu yrityksen sivuilla 5 vuotta aiemmin.

Vaikka me erosimme, kuten tiedät, olemme molemmat täsmälleen sitä mieltä, että juuri tuolloin luonasi käynnit antoivat tarvittavan ”tuumailut”, miksi niin teemme. Emme olisi keskenämme kyenneet siihen yhteistyöhön lasten ja monien muiden seikkojen suhteen, jos ei olisi ollut tätä turvallista purkupaikkaa. Olet oikea ihminen silloin kun ihmissuhteet solmussa: kokenut ammattilainen, inhimillinen ja luotettava.

Kiitos!

Tämän edellä kirjoittamamme tahdomme sanoa täältä Tampereelta sinne Mikkeliin, ex-asuinympäristön tutuille ja lukijoille.

Saara ja ex Murtonen (3.10.2024)

Kesällä 2024 kirjoitin Onnellisuuden teemasta neljän jutun sarjan. Googlekin ilmoitti minulle, että niitä luettiin varsin runsaasti. Tässä eräs ”Leave a Replay” –kohdan arviopalaute.

Kyllähän onnellisuus aina koettuna ja luettuna kiinnostaa.
Kiitos Timo avioelämämme ja perheemme puolesta. Saimme suuresti apua käynneillämme TTT:ssä, yksilönä ja yhdessä.

Juurikkalat S ja O (13.6.2024)

Viimeinen pikkuneidin ympäröimä oli numero 24. Se osoitti lyhyeen kuvaukseen.

Ei riitoja mut kiinnostus karannut…
Tulin yksin ja sit toinen.
Unohtumattomia. Great!!!

Andy K. (24.6.2024)

Pariterapian arvioita infona etsijälle -aiheesta lisää asiakaspalautteita satunnaisotannalla: 

– – – – –

Kuvatallenteet tässä blogikirjoituksessa:

Timo Juutinen (artikkelikuva ja kolmas).

Järjestyksessä toinen kuva tehty ChatGPT-pyynnöllä.

OUTO MIES BUSSISSA

Lapsuuden ensimmäinen linja-automatka oli odotusta täynnä. Vuosikymmeniä myöhemmin tapahtui samoin. 

Oli tavallinen loppukevään päivä, tosin vuodenaika ja sijainti huomioiden kuitenkin poikkeuksellisen lämmin.

Nousimme bussiin Suomen pohjoisimman yliopiston, Rovaniemen linja-autoasemalta. Näin olimme aina tehneet, pidennetyn viikonlopun edellä ja tällä samalla kokoonpanolla: 3 poikaa, 2 tyttöä.

Varustuskin tämän kertaiselle ”kotikäynnille” oli tavanomainen: läppäri, kuulokkeet ja muut härpäkkeet yhdessä laukussa, vaatetus toisessa. Tunnelmana vapauden tunne! Hyvä fiilis! jollainen lienee tuttua muillekin kuin opiskelijoille tiukan työputken päätteeksi.

Bussissa oli arviolta kymmenkunta matkustajaa. Meillä ensimmäiset kymmenet kilometrit menivät lähitapahtumien muistoissa ja rennon läpän heiton merkeissä. Sitten kiinnitimme huomion mieheen, josta takaapäin näimme peittämättömät kädet ja osan hiuksista. Hän oli ollut hiljainen ja huomaamaton. Jokseenkin liikkumaton.

Mies herätti meissä uteliaisuutta. Kun hetken kuluttua Arttu kävi bussin keskiosassa olevassa wc:ssä, tuntemattoman vaatetuksesta ja olemuksesta voitiin tehdä huomioita: sinertävä paita, naulakossa hiukan nuutunut pikkutakki, pää alaspäin kääntyneenä, omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Ainoastaan sormet näpläsivät hattunsa lippaa, jokseenkin hermostuneesti. 

Myöhään illalla bussi saapui eräälle pysähdyspaikalle. Kaikki astuivat ulos bussista – kaikki paitsi tuo mies. Hän jäi tuossakin tilanteessa kuin jähmettyneenä istumaan omalle paikalleen. Silloin ulkona olleessamme, Jukkis sen sanoi ääneen, nimittäin meidän toistenkin ajatuksen: mikä mies tämä tarkemmin ottaen mahtaa olla?

Vaikka olimme siis monet kerrat kulkeneet talven aikana samaisella reitillä, ei koskaan aiemmin ollut kukaan ventovieras matkustaja yhdistänyt meidän kyseleviä ajatuksia tällä tavalla.

Yksin ja yhdessä mietimme, kuka oli tuo ison linja-auton takaosassa, meidän edellä oleva henkilö – oliko hän ehkä maastojen ja metsän tutkija pohjoisnavalta, kenties Jäämereltä saapuva komennussotilas? Ehkä juuri vaimonsa jättänyt tai jätetyksi tullut? Minne mies on matkalla?…

Kun palasimme takaisin sisälle bussiin, Annika istuutui miehen viereen, käytävän toiselle puolen. Miksi juuri Annika? Juuri hän ilmasi tahtovansa, lisäksi sanomalla painokkaasti: yksin!

Annika esitteli itsensä ja jatkoi: ”Me olemme matkalla, sellaisella pienellä breikillä, kukin omaan kasvuperhekotiimme Kaakkois-Suomessa. Bussimatkat kun sopivat opiskelijan budjettiin mainiosti. Tosin, vaikka matka vaihtoineen vie tunneissa kellon ympäri, aina on siistiä päästä kotikulmilla pyörähtämään.”

”Varmasti”, mies lisäsi hiljaisella äänellään, osin lasittuneella katseellaan nyökäten. Tuntui kuin hänen mieleensä olisi muistunut jotakin, jonka halusi kovasti unohtaa.

Keskustelu ei juurikaan ottanut onnistuakseen. Annika päätti olla enempää kyselemättä. Hän sen sijaan kaivoi taskustaan patukan, ja kysyi ystävällisesti, tahtoiko mies lohkaista palan itselleen ”matkamaistiaisena”. Mies taittoi pienen palan, kiitti, ja vaipui samanlaiseen, etäiseen yksinoloonsa. Annika palasi kavereittensa luo. Pettyneenä itseensä.

Muutama tunti myöhemmin linja-auto saapui Ouluun. Vaihto Itä-Suomen reitille. Matkustajille tarjoutui mahdollisuus pysäköintialueen kevytateria- ja virvokepalveluille. Tällä kertaa myös tuo arvoituksellinen mies lähti ulos.

Ulkona Annika asteli uudelleen miehen luo, ilmaisi halunsa saada jutella vähän enemmän. Annikan ehdotuksesta mies vaivoin jatkoi tarjoilupaikalle. Hän tilasi itselleen mustan kahvin ja poltti savukkeen. Opiskelijatytön silmin miehen kaikki tämä toiminta näytti aran ja hermostuneen oloiselta. Lisäksi mies hiukan pälyili ympärilleen, kun pyrki vastaamaan tai kommentoimaan seuralaisensa pintapuolisen uteliasta viestintää. 

Matkustajat palasivat bussiin. Annika, parasta hienotunteisuuttaan osoittaen pyysi voida jäädä vapaana olevalle paikalle miehen vierelle. Siihen hän sai luvan.

Nyt oli jo molemmin puolin vapautuneempi olo.

Hetken päästä mies kertoi Annikalle, hitaasti ja valikoiden omaa tarinaansa.

Hän oli viimeiset yhdeksän vuotta lusinut vankilassa, aluksi Riihimäen vankilassa, joka on Suomen korkeimman turvaluokituksen vankila. Muutaman vankilasiirron jälkeen, viimeiset kaksi vuotta hän on nyt ollut Suomen pohjoisimmassa, Ylitornion avovankiosastolla.  Mies kertoo nyt olevansa matkalla Pohjoisesta kotiin.

”Oletteko naimisissa”, kysyi opiskelija. 

”En tiedä”, hän vastasi. 

”Ette tiedä, ihmetteli Annika. 

Mies vastasi: ”Kun jouduin tekojeni tähden häkkiin, kirjoitin jo Riihimäeltä vaimolleni, että tulisin olemaan kauan eristyksissä poissa kotoa. Ja jos hän ei voisi sitä sietää, eikä vastailla lasten toistuviin kysymyksiin siitä, missä olen ja miksi en jo tule. Jos tämä kaikki tekisi hänen olonsa ahdistavan pahaksi, niin hänen täytyisi yksinkertaisesti unohtaa minut. Minä ymmärtäisin sen.”

Syntyi samaistuva hiljaisuus. Yhteinen.

”Etsi itsellesi toinen mies!” kirjoitin vielä hänelle.

Jälleen hetken tauon jälkeen mies jatkoi kumppaninsa kuvailua.

”Hän on suuremmoinen vaimo – todella suuremmoinen. Mutta oikeus tapahtuu, kun minä jään historiaan.” 

”Kirjoitin hänelle vielä tuossa samaisessa kirjeessä, että hänen ei tarvitse minulle kirjoittaa, eikä hän ole sitä tehnytkään. Olen kaikki nämä vuodet ja sen jokaisena sellipäivänä pyrkinyt ajattelemaan, että oikeus tapahtuu, kun minä jään hänen elämästänsä unohdettuun historiaan. Helppoa se kyllä ei ole ollut, sen voin käsi sydämellä sanoa.”

Tähän Annika oikopäätä totesi: ”Ja nyt olette menossa kotiin, tietämättä mitä siellä odottaa.”

– Niin … hän vastasi arasti. Ja jatkoi:

”Viime viikolla, kun varmistui, että pääsisin aikaisemmin kuin tuomioni alun alkaen edellytti – moitteettomana pitkään jatkuneen hyvän käytökseni takia – kirjoitin hänelle jälleen.

On nimittäin niin, että kotikulmillani, kävelykadun aukiolla, kasvaa muutamia lehtipuita. Pyysin häntä ripustamaan johonkin niistä, jonkin silmin havaittavan merkin, siinä tapauksessa, jos hän haluasi minut takaisin. – Mutta jos ei, ei myöskään mitään merkkiä – ja niin minä yksinkertaisesti jatkaisin matkaani.”

”Mieletöntä”, vastasi Annika – täysin mieletöntä!

Annika kertoi tuntemattoman miehen tapauksesta toisillekin, sen jälkeen kun ensin oli siihen saanut luvan. Hekin eläytyivät kuultuun vaihekuvaukseen. Ja mitä vielä, he pääsivät katselemaan paria taltioitua kuvaa. Ne olivat tämän jo alkumatkalla mielenkiintoa herättäneen matkalaisen perheestä.

Vaimo todellakin oli kaunis, sopusuhtainen ja kiharatukkainen, ja heidän kolme lastansa niin kuin ketkä tahansa päiväkotilapset ja alakouluikäset Suomessa.

Nuoret, jotka olivat nyt matkallaan omiin kasvuperheisiinsä, jäsentelivät kuulemaansa kukin tavallaan. Yhteistä kuitenkin oli jännityksen kasvu. Kuljettajan paikkakuntakuulutuksista, Pulkkilan seisakkeen jälkeen viimeisimmät, Iisalmi ja Siilinjärvi oli kuultu ja nähty. Matkaa Kuopioon oli enää reilut 20 km. Ilmapiiri bussin takaosassa oli täynnä kaipauksen ja menetettyjen vuosien kaihoa.

Mitä lähemmäksi Kuopiota tulimme, sitä intensiivisemmin kävi nuorten vaistomainen tähyily ulos ikkunasta. Mies ei sen sijaan enää vilkuillut ulos. Hän näytti siltä kuin valmistautuisi mahdollisen pettymyksen varalle. 

Viimeiset 10 km, sitten 5 ja 3… Yhtäkkiä nuoret hyppäsivät ylös, tavalla, johon kulkettajankin oli puututtava – he kirkuivat, kyynelehtivät ja heiluttivat käsiään käytävällä. Kaikki paitsi mainittu mies! 

Hän istui paikoillaan jähmettyneenä katse kiinnitettynä puuhun, joka oli täynnä kirkkailla väreillä maalattuja munia; 20, 30, 50, ehkä 100. Oikea tervetuliaisten meri! jota hento tuulenvire liikutteli.

Nuorten opiskelijoiden vielä riemuitessa, mies heilautti kättään bussin takaosaan ja käveli eleettömästi etuosaan. Vertti – vanki nro 503 – oli saapunut kotiin.

Linja-automatka jatkui Mikkeliin, josta he vielä kohti kotoista Kaakkois-Suomea. Mietin yliopisto-opiskelijoiden tavoin sitä, mitä tapahtui Vertille tämän jälkeen. 

Tiedämme, että monissa kulttuureissa muna symboloi uutta elämää ja syntymistä. Jollakin arvoituksellisella tavalla tajuamme, että merkin valinta ei ole ollut ripustajalleen yhdentekevää. Millaisen sisäisen mietintäprosessin vaimo oli käynyt? sen tahtoisin kuulla.

—–

Kuvatallenteet tässä blogipäivityksessä:

Artikkelikuva: Timo Juutinen.

Mies takaa: Pixabay / Nyatto.

Puu värikkäillä munilla: Timo Juutinen.

SPIRITTIÄ!

Spirittiä! – Olet kuullut tämän sanan työyhteisössä tai pelikentällä, kenties monessa muussakin yhteydessä.

Kun työpaikalla sanotaan ”spirittiä!”, tarkoitetaan yleensä innostuksen, yhteishengen ja positiivisen ilmapiirin vahvistamista. Urheilussa valmentaja käyttää samaa sanaa kannustavana huudahduksena. 

Paikasta riippumatta spirttiä! viestii siis halusta lisätä energiaa, yhteistyötä ja motivaatiota sen asian ja tekemisen äärellä, jossa kulloinkin olemme.

ChatGPT:ltä pyydetty piirros ”Elämän kompassi”

Tässä blogikirjoituksessa keskityn yksilöön ja annan vinkkejä, jotta voit itsenäisesti buustata omaa oloasi, ei vain työssä ja tehtävässä, vaan muutoinkin. Painotuksen keskiössä ”oma oloni”… Kehotan arvioimaan esitettävää omalla kohdallasi ja tekemään hyvinvointiasi edistäviä siirtoja.

Kuvat edellä ja jäljessä: jotta niiden oivaltamana muistamme sen, kuinka monista eri lähteistä, kanavista ja seikoista saamme itsellemme energiaa. Jälkimmäinen tallenne viittaa työelämään. 

Spirittiä! blogijutun kolmas kuva on nimetty Virkistys-strategiaksi. Tämän tallenteen äärellä voimme laajentaa elinpiiriä. Kuvassa on havainnollisesti neljä elämänaluetta (palloa). Ja jos sinullakin yksi niistä olisi tuo edellä mainittu työelämän osa-alue, mitä ne kolme muuta olisivat? 

Kuten huomaat, kannustan nimeämään neljä elinpiiriä, ja vastaamalla itsellesi erityisesti virkistymisesi kannalta: Mitä silloin teet, kenen kanssa ja milloin tämä toteutuu?

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) lukemattomissa työhyvinvoinnin tai Hybridin työskentelyprosesseissa olen käyttänyt tätä viimeksi esillä ollutta tallennetta, usein valmistavana kotitehtävänä. Jos Sinä nyt ”tartut” tähän, liityt niiden satojen ihmisten joukkoon, jotka kertovat hyötyneensä tästä tehtävästä.

Eikö olekin niin, että sähköautot yleistyvät kovaa vauhtia myös meillä Suomessa? Itsellänikin on käytössä jo toinen hybridiauto, joka siis hyödyntää polttomoottorin ohella ajoaikana latautuvaa sähköä. Viisasta.

Seuraava kuva viittaa uudistuvissa menopeleissä käytettävään, liikkeen mahdollistamaan energialähteeseen, akkuun. Sähköautoissa tosin puhutaan akustosta, useamman akun yhdistelmästä.

Syvennetään työskentelyä jälleen edellisen ja seuraavan otoksen avulla. Kun Elinvoiman akku -kuvan innoittamana jatkat yksilötyöskentelyäsi, voin todeta Sinun työstävän blogiotsikon asiaa aidon syväluotaavasti.

Muutama kuvatehtävää selventävä huomio.

Tässä kuvassa ajattelen: jotta ns. elinvoiman akkusi olisi hyvässä kunnossa, Sinun tulisi kyetä nimeämään viisi sellaista lataavaa asiaa elämässä, jotka ovat verrattain jatkuvina läsnä. Spirittiä! satunnaisesti tai tilapäisesti eivät siis täytä tätä ehtoa. 

Ja toiseksi, näiden viiden lataavan asian rinnalla kykenet nimeämään maksimissaan kolme jatkuvan kulutuksen lähdettä tai asiaa. 

Nyt ymmärrät, miten kuvatehtävässä kuvatuilla viivoilla, niiden määrällä ja pituudella tarkoitetaan.

Henkilökohtaisissa tai työohjaustiimin tapaamisissa me yleensä jatkamme tätä tehtävää lataavien asioiden jalostamisella, ns. viiden T:n muistisäännön avulla. Jätän ne tässä kohdassa ainoastaan T-maininnalle: Tunnista. Tunnusta. Toteuta. Tee tähtihetkiä. Tarkkaile.

Tässä blogikirjoituksessa oli aiemmin mainita Hybridityöskentelystä. Asiasta löydät useammankin tarkemman kuvauksen verkkosivuiltani. Tässä sen sijaan linkkivilkaisu erääseen Timon Työnohjaus ja Terapian YouTube videoon, jossa soittaja päätyy juuri tuollaiseen kontaktiin allekirjoittajan kanssa. 

Vilkaise Väläyksiä Timon vastaanotolla: 


Tässä blogijutussa kuvatallenteiden lähteet:

2. kuva, sanapilvi, kiitos: esihenkilöt diakonissalaitos

4. kuva, akku+kaaapeli, kiitos: Ftolia_35117979_XS

Muut tallenteet: Timo Juutinen, TTT.

PARISUHTEEN AAMUHÄMÄRÄSSÄ

Parisuhteen aamuhämärässä. Tämä otsikko, minulle tulleen palautteen perusteella.  Mainitsin siitä edellisessä blogipäivityksessäni, joka puolestaan palautetta antaneella liittyi julkaistuun Kohti rakkauden täyteyttä, kolmiosaiseen juttusarjaani.

”Ihmisen ei ole hyvä olla yksin”. Olet varmaan kuullut tuollaisen hokeman tai elämäntulkinnan, ehkäpä useitakin kertoja. Emme ole ainoita. Lukemattomat sukupolvet ennen meitä ovat kokeneet tämän kerrotun ajatuksen tai viisauden. Tavalla tai toisella.

Elämä on monella tavoin rikkaampaa, jos ja kun sen saa jakaa toisen ihmisen kanssa, eikö totta?

Parisuhde luomakunnan alussa Raamatun mukaan

Raamattu, joka koostuu Vanhasta ja Uudesta testamentista, on kristityille pyhä kirja. Kirjakokoelmana se sisältää kokonaisuudessaan 1600 sivun aineiston. Raamattu on saanut kirjoitetun muotonsa yli tuhannen vuoden aikaikkunassa.

Tämäkin on todettava, että nykyaikana Raamattu on ”maailman käännetyin, luetuin ja tutkituin kirja”. Maailmanlaajuisesti vuoden 2022 lopussa koko Raamattu oli saatavana 733 kielellä ja osia siitä käännetty 1 255 kielelle. Ohessa fotonäytteenä suomennos kirjasta The Action Bible – Raamattu sarjakuvina, joka on varsin suosittu lasten ja nuorison käytössä maailmalla. Tiivistetty juoni ja sarjakuva virittää!

 

Kaksi alkukertomusta

Raamatun aivan alkulehdillä – ”rakkauden aamuhämärässä” – on kaksi hyvin erilaista luomiskertomusta.

Ensimmäisen mukaan Jumala luo maailman kuudessa päivässä ja lepää sitten seitsemäntenä, tätä kutsutaan ns. pappiskirjan luomiskertomukseksi.

Jälkimmäisessä ns. Jahvistin kertomuksessa pääpaino kohdistuu ensimmäisen ihmisparin luomiselle (1 Moos 2:4b-25). Tästä kertomus jatkuu saumattomasti lankeemuskertomukseksi.

Huomionarvoista kuitenkin on, että molemmissa Raamatun luomiskertomuksissa tulee selvästi esiin ihmisen perustarve liittyä toiseen ihmiseen ja perustaa perhe.

Ensimmäisessä luomiskertomuksessa ihmisen luominen mainitaan lyhyesti: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1 Moos 1:27).

Jakeen loppu ”mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” sisältää ajatuksen, että ihminen luotiin olennoksi, joka haluaa solmia parisuhteen toisen ihmisen kanssa.

Tämän jälkeen Jumala siunasi ihmisen ja lausui heille ensimmäisen käskynsä: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa” (1 Moos 1:28). Eli Jumala loi maailman ja kutsui ihmisen työtoverikseen. Ihmisen tehtävä on saada lapsia eli täyttää maa toisilla, Jumalan kuviksi määritellyillä ihmisillä.

Tässä toisessa luomista käsittelevässä jaksossa (1 Moos 2:4b-25) kuvauksen keskiössä on ensimmäisen ihmisparin luominen. Kertomuksessa lukija huomaa ihmisen perustarpeen hakea syvää yhteyttä toiseen ihmiseen, sillä maasta luotu ihminen osoittautui yksinäiseksi. Silloin Jumala totesi, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin.

 

Luoda nainen miehen kylkiluusta – Mikä idea tai sanoma tähän sisältyy?

Muistan jo rippikoulussa väitellyn siitä, että jos kerta Jumalan tapa luoda yksinäiselle ihmiselle ”kumppani, joka sopii hänen avukseen” toteutuu juuri miehen yhdestä kylkiluusta, niin eikö tämä samalla selvästi alleviivaa asetelmaa naisen asemasta miehen apulaisena tai (vanhahtavasti ilmaisten) piikana. Ajoittain myös nykypäivän herätysjulistuksessa kuulen saman tulkinnallisen virityksen.

Luetussa kielikuvassa syntyy helposti virheellinen tulkinta, joka ei tee oikeutta alkuperäiselle tekstille.

Hebrean kielen kumppania tai apua tarkoittavaa sanaa ”ezer” käytetään usein puhuttaessa Jumalasta, joka on ihmisen apu ja turva. Se että nainen on miehen apu ja kumppani, ei siis viittaa tässä mielessä suoraan hierarkkiseen suhteeseen.

Kun luemme tekstiä eteenpäin, huomaamme miehen ja naisen tasavertaisuutta osoittavan kohdan.

Mies, kun näki naisen, huudahti: ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani” (1 Moos 2:23). Mies siis tunnisti naisessa oman vastakappaleensa, ei suinkaan apulaista tai piikaa vaan elämänkumppanin.

Tiivistämällä voimme siis todeta seuraavasti. Luoja halusi huolehtia luomansa ihmisen hyvinvoinnista, joten hän loi samanlaisen ihmisen elämänkumppaniksi.

Ja huomaa, kertomuksen lopussa ovat nämä kristillisen avioliiton solmimisessa papin suulla siteeratut sanat: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1 Moos 2:24).

Mies jättää isänsä ja äitinsä…” – alkulehtien viisautta!

Paitsi että olen pappina vihkinyt monia pareja kristilliseen avioliittoon, olen saanut pari- ja perheterapiatyössäni työskennellä yli 2500 yksilön ja perheen kanssa. Siksipä tuota otsikon ilmausta on helppo viisautena kompata.

Tekstissämme sanaa ”jättää” tulisi tulkita niin, että parisuhde on kahden itsenäisen, vanhemmistaan irtautuneen ihmisen liitto. Onnistuvan parisuhteen dynaamiseen kasvuun liittyy olennaisesti tämä kerrottu idea. Edelleen.

Lukemattomat anoppivitsit kuitenkin osoittavat, että irtautumisen ja jättämisen alueella on monia jännitteitä, varsinkin henkisiä. Kun vihkiparina luotte aviosuhteen, joka perustuu teidän suulliseen sitoumukseenne, tuskin kutsutte kotikynnyksen sisäpuolelle mukaan kumppanin vanhemmatkin. Tai naisena harvoin toivot anopiltasi suoria ja ojentavia ohjeita siitä, kuinka ”meidän poikaamme on kohdeltava tai hoidettava”.  

Parisuhdeterapiassa olen vuosikymmenien ajan kohdannut tämän ”jättämisen” haasteen. Se ei ole pariterapiaan hakeutumisen kärkisyy, mutta silti toistuvasti esiintyvä.

Kasvuperheen ja uuden muodostuvan perheen rajalinja olisi aiheellista tunnistaa ja tunnustaa. Kummassa päässä tämä vaikeus on sitten yleisempi? Molempi mahdollinen! se voi olla ensi sijassa jättäjällä tai jätettävällä, tapauskohtaisesti.

Perhesysteemin ulkopuolisen ammatti-ihmisen ihanaksi tehtäväksi sitten tulee osoittaa, miten olennaisesta seikasta tässä siirtymässä onkaan kysymys, jotta nuoripari pääsee oman keskinäisen rakkautensa vaalijoiksi ja perhe-elämänsä arkiselle polulleen. Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannelle korvapuusti – niin sen on oltava!

 

”Yhdeksi lihaksi” – Mitä tästä pitäisi ajatella?

Ajatuksellinen ilmausjättää vanhempansa ja tulla yhdeksi lihaksi vaimonsa kanssa” on moniselitteinen.

Ensinnäkin sillä tarkoitetaan luonnollisesti tätä miehen ja naisen syvää kumppanuutta ja liittymistä toisiinsa, irtaumalla omista vanhemmistaan ja heidän valtapiiristään. Pariskunta tulee yhdeksi lihaksi myös lapsen kautta. Lisäksi tässä ilmauksessa on nähty hienovarainen ilmaus rakasteluun ja seksiin, siis siihen tapaan, jolla lapsi saa alkunsa.

Tämä Raamatun aivan alussa oleva kuvaus tuo kauniisti esille sen, että puoliso on Jumalan lahja ihmiselle. Niinpä alkulehtien kertomusta voidaan perustellusti kutsua eräänlaiseksi parisuhteen ja avioliiton peruskertomukseksi. Ja tällöin seksuaalisuus on osa rakastumista ja toiseen liittymistä.

Luomiskertomuksissa puolisona olemiseen liittyy olennaisena osana lasten saaminen. Jos puoliso nähdään Jumalan lahjana, lapset ovat sitä vieläkin enemmän. Lahja kiedotaan vastuulla.

Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan ja kasvattaa heitä. Tämä lienee kaikkien meidän helppo allekirjoittaa, mutta nyt kysymme, miten kasvattaa? Tiivistetysti ”Herran tahdon mukaan” (Ef 6:4), mikäli liputamme Raamatun yksinkertaistettua linjausta.

Tuo Uuden testamentin puolelta löytyvä Efesolaiskirjeen viittaus Herran tahtoon kuulostaa tiivistyksenä ankaralta, mutta onko se juuri sitä. Ei. Kyse on ennemminkin eräänlaisesta lasten oikeuksien puolustamisesta. Puhe Jumalan tahdon mukaisesta kasvatuksesta muistuttaa, että vanhempina meidän on sitouduttava tiettyihin elämän perusarvoihin ja siirrettävä ne lapsillemme.

Kasvattamisessa ei ole kyse vanhempien mieltymyksistä ja perheen sisäisestä yksityisasiasta, eivätkä lapsille opetettavat arvot ole suhteellisia, ikään kuin makuasioita.

Sivuuttamattomana peruspilarina tässäkin voidaan pitää dekalogia eli Vanhan testamentin Jumalan Mooseksen kautta ilmoitettua kymmenen käskyn asioita. Ne ovat kuin elämän peruslakia: mitä meidän pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä. Kotona ja kodin ulkopuolella. Käskyjen tilannekohtaista soveltamista pääsemme harjoittelemaan kasvatustehtävän eri vaiheissa.

Ks. edellä mainitusta lähemmin (2 Moos. 20:2-17; 5 Moos. 6-21 ja myös Katekismus 1999.

Kokoavasti. Olen lapsen kasvattajana vastuussa tämän pienen, mutta kerran itsenäiseksi kasvavan hyvinvoinnista. Lapsella on oikeus tasapainoiseen ja terveeseen ihmisyyteen ohjaavaan kasvatukseen. Tässä on meille vanhemmille yhteisenä suotu lahja ja tehtävä.

 

”… molemmat alasti … eivätkä he tunteneet häpeää”

1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa ensimmäisen miehen ja naisen seksuaalinen läheisyys oli kaunista, ehjää ja peittelemätöntä. Kyse on alku- ja peruskertomuksen tyyliin kuuluvasta parisuhteen ihannekuvasta. Jo seuraavan luvun lankeemuskertomuksessa todetaan, kuinka todellisuus ei aina seuraa näitä ihanteita.

 

Laulujen laulu – erotiikkaa tihkuva kirja osa Raamattua 

Toisin kuin olemme saattaneet päätellä, Raamattu ei ole erityisen seksikielteinen teos. Seksiä ja erotiikkaa kuvataan erityisen kauniisti Laulujen laulu -nimisessä Vanhan testamentin kirjassa. Se on kokoelma erotiikkaa tihkuvia rakkausrunoja, joissa rakastetusta puhutaan kieli- ja vertauskuvilla.

Rakastuneet ylistävät toistensa kauneutta. Rakkaus saa maailman näyttämään ruusuiselta. Erityisen silmiinpistävää on, että mies ja nainen kuvataan hyvin tasavertaisesti. Kumpikaan ei ota toista vastoin tämän tahtoa, vaan rakastelu perustuu vapaaehtoiseen ja molemminpuoliseen haluun antautua toiselle.

Valitettavasti Laulujen laulun kaunis suhtautuminen erotiikkaan on liian usein jäänyt syrjään, kun kristillistä käsitystä seksuaalisuudesta on pohdittu yleisenä kristillisenä tai perheen sisäisenä asiana.

Uskollisuus on oleellinen osa rakkautta. Olen kirjoittanut useammassa blogissani tästä asiasta, ja negaation kautta yhden e-kirjankin otsikolla Uskottomuus – Ensiapua uskottomuuteen… Sekin luettavissa näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuilla, maksutta.

Uskollisuus, positiivisesti määriteltynä, on sitä, että sydän ja aika suunnataan parisuhteeseen päin. Elämä pyritään jakamaan puolison kanssa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Toinen on unohtumattomana mielessäni, muun muassa ajankäytön haasteissa, keskellä monimuotoista elämää.  

Yksi uskollisuuden osa-alue koskee seksuaalisuutta. Varhaiset kristityt painottivat sitä, että seksuaalinen uskollisuus kuuluu avioliittoon. Uuden testamentin ja kristinuskon ”kuningasteologi” Paavali perusteli uskollisuutta samalla, jo aiemmin tässä bloggauksessa siteeratulla luomiskertomuksen ajatuksella: mies ja nainen ”tulevat yhdeksi lihaksi” (1 Kor 6:16).

Seksissä ei siis ole kyse ainoastaan fyysisestä tarpeiden tyydyttämisestä, vaan paljon syvemmästä yhteydestä ja läheisyydestä. Seksi ilmaisee kumppaneiden välistä kokonaisvaltaista yhteyttä ja luottamusta. Tämä ulottuvuus tulee ilmi viimeistään silloin, kun seksuaaliseroottiseen elämään tulee ongelmia tai kun puoliso on uskoton. Terapiatyössäni todistan kuukausittain sitä, että uskottomuus ei ole ihmisen hyvinvoinnin ja yhteiselämän kannalta vähäinen asia.

 

Näinkö sulavaa ja kaunista?

Olet lukenut bloggausta, joka alkoi siteerauksella ”ihmisen ei ole hyvä olla yksin”. Ja sen jatkona useita rivejä kuvausta ihmisen ihanasta olotilasta luomisen paratiisissa.

Jos tunnet ja esität, että tämä Rakkauden aamuhämärässä -kuvaukseni on epätodellinen suhteessa koetun elämämme kanssa tässä ja nyt, olet täysin oikeassa.

Raamatun suuri tarina alkoi suloisesta paratiisista, jossa ihminen elää onnellisesti sovussa toisen ihmisen ja Jumalan kanssa. Mutta kun jatkamme lukemalla Raamatun alkulehtiä eteenpäin, huomaamme, että kaikki menee rikki jo Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa luvussa.

Ihminen vieraantuu Jumalasta ja luotujen ihmisten väliset suhteet kylmenevät. Luvussa neljä tapahtuu jo veljesmurha. Luvussa kuusi vedenpaisumuskertomus alkaa siitä, kun Jumala näkee, että maa on tullut täyteen väkivaltaa. Jumala katuu sitä, että hän ylipäätään on luonut ihmiskunnan. Hän päättää nollata tilanteen.

Kokoavasti voimme todeta: Vanha testamentti kertoo ihmisestä, Israelin valitusta kansasta ja tämän ympäristössä vaikuttaneista kansoista, ja miten? Sensuroimatta! Myös ihmisen pahuudesta; kutsumme sitä teologian kielellä synniksi.

Tässä bloggauksessa – jotta teemakirjoitus ei muodostuisi lukijalle kohtuuttoman pitkäksi ja raskaaksi omaksua – rakkauden särkyminen ja synnin laaja-alaisuus jää kirjoituksessa taka-alalle. Siis tietoisesti.

Toiseksi, ”en ampune ohi”, jos sanon: kukaan meistä ei ole sillä tavoin särötön ja ehjä ihminen, etteikö tämä synniksi sanottu näkyisi yhteiselämässä, parina ja perheessämme.

Parhaimmissakin perheasetelmissa tapahtuu yhteentörmäyksiä, jotka sisältävät jopa tietoista ja harkittua toisen loukkaamista ja loukatuksi tulemista. Siksi parisuhde- ja -perhe-elämässä tarvitaan Raamatun sanomaa armosta, anteeksiantamuksesta ja luvasta aloittaa aina alusta.

Perheenjäsenten tehtävänä on hoitaa toistensa keskeneräisyyttä rakkaudella ja anteeksiannolla. Epäitsekkäitä rakkauden tekoja.

Raamatun tekstien ja uskomme mukaan Jumala armahtaa ihmisiä. Samoin meidät viitoitetaan perheenjäseninä armahtamaan toisiamme. Tätä meitä kaikkia koskevaa ”kutsumusta” teologit nimittävät ilmauksella ”yleinen pappeus”. Sanalla ”erityinen pappeus” puolestaan tarkoitetaan henkilön nimenomaista kutsua pappeuteen, joka sitten toteutuu julkisena piispan toimittamana pappisvihkimyksenä.

Tämän blogijutun kirjoittajana kehtaan sen kertoa, että minulle sielunhoito ja ammatillinen työskentely parisuhteen parhaaksi on ollut kuin sydämen asia. Rakkautta aamuhämärässä. Se sisältää henkilökohtaisen kutsumuksen, jolle Tampereen piispa Paavo Kortekangas antoi kätten päällepanemisen siunauksen Tampereella. Sen kautta välitetään hengellinen siunaus palvelutyöhön. Tästä tallenne edellisessä kuvassa, jossa olen vihittävistä oikealla, puettuna punaiseen messukasukkaan.

 

Viimeinen reunahuomio!

kommunikaatio parisuhteessa

Parisuhde ei tule kaikkien osaksi. Toiset ovat sinkkuina, kenties koko elämänsä ajan, omasta tahdostaan tai muista eri seikoista johtuneena. Eräs niistä on, ettei sopivaa kumppania löydy, vaikka kuinka toivoisi.

Vaikka Raamatun alkusta alkaen puhutaan paljon parisuhteesta ja sitä arvostetaan syvästi läpi pyhien tekstien, se ei kristillisen ajattelun mukaan ole ainoa mahdollinen elämäntapa. Jeesus oli naimaton samoin kuin Paavali. Jälkimmäinen vieläpä suositteli naimattomuutta muillekin, joskaan ei ehdottomana käskynä. Paavali piti naimattomuutta ”armolahjana” siinä kuin avioliittoakin (1 Kor 7:7).

Naimattomuus – se on joillekin arvollinen elämänkutsumus, toisille taakka ja syvä surun aihe.

Tämä ympärillämme avautuva elämäntapa on osoittanut, että rakkautta ei koeta ainoastaan sitoumukseen perustuvassa parisuhteessa, vaan myös muissa ihmissuhteissa. Asia esiintyy symbolisena esimerkiksi taiteessa tai aikamme digiotoksissa. Olet varmankin pannut tämän merkille.

Jos kahta ihmistä kuvaavissa piirroksissa aviopuolisot katsovat toisiinsa, vastaavissa kuvauksissa ystävät saatetaan kuvata niin, että he katsovat samaan suuntaan. He jakavat saman kiinnostuksen. ”Kaksin olemme vahvemmat” – myös ystävinä! 

Jos etsit uutta sydänystävää, joka jakaisi kanssasi samoja elämän arvoja, tai mikäli hakusessa on vieläkin syvempi suhde, kysyn, oletko huomioinut ”Valon”? Se on kristillisenä deittisovelluksena tuonut yhteen ainakin 130 000 kirjautunutta suomalaista käyttäjää. 

 Tasapainoinen kristitty elää tulevaisuudesta käsin”, näinkin on sanottu. Niinpä loppuun kuuntelemme Tulee aika -biisisovituksen. Tämän myötä toivon Sinulle Iloa ja Siunausta elämäsi ihmissuhteissa!


Tämän blogipäivityksen 10 kuvaa ja niiden lähdetaustat:

1. Artikkelikuva. Roine Piirainen, edit. Timo Juutinen.

2. – 4. Kirjasta The Action Bible – Raamattu sarjakuvina.

5. – 7. Tekoäly ChatGPT:n tuotoksia.

8. Pixabay / WenPhotos.

9. Timo Juutinen kuvagalleria.

10. Pixabay / Kalen Emsley.

 

 

KIRJE – SOITTO – TAPAAMINEN

Kirje – Soitto – Tapaaminen. Tämä eriskummallinen otsikko ilmaisee kolme toiminnallista vaihetta. Ne puolestaan liittyvät aikaisemmin Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivulla julkaistuun Kohti rakkauden täyteyttä, kolmen jutun bloggaussarjaani. Reaktiona.

Henkilökohtaisena tullut palaute tuli ensin kirjeitse, kyselevän kriittisenä. Se ei jättänyt minua kylmäksi, koskapa siinä – ainakin epäsuorasti asetettiin kyseenalaiseksi toimintani kristittynä pappina. Vastasin kirjeitse. Tämän jälkeen henkilö, kun aikaa oli muutama viikko kulunut, soitti minulle. Se puolestaan johti tapaamiseen nokatusten.

Henkilö ei toivonut alkuperäistä palautettaan julkisuuteen, sellaisenaan. Hän kuitenkin toivoi minulta jonkinlaista reagointia ja ”ryhtiliikettä” kirjoitusteni sisältöön.

Esitetyn toiveen toteumalle ei minulla lähtökohtaisesti ole esteitä. Samalla halusin varmistua, että henkilölle on OK, jos hiukan avaan asianosaisen huomioita, näkemyksiä ja toiveita. Teen tämän siis nyt henkilön nimenomaisella luvalla.

TODELLINEN JA TÄRKEIN RAKKAUS – MIKSI SE SIVUUTETAAN?

Suunnilleen tämän kaltainen oli henkilökohtainen palaute, jonka sain parisuhde-elämää luotaavaa Kohti rakkauden täyteyttä kirjoitussarjaa kohtaan. Halutessasi löydät jutun ensimmäisen osan linkillä tästä.

Todettakoon kuitenkin selvästi, että huomion ja kritiikin esittänyt lukija osoitti otsikon kysymyksen sisällön astetta osoittavampana, `musta-valkoisena` ja juurikin sillä arvoperusteella, että tietää minun olevan pappistaustainen: ”Miksi papitkin myötäilevät  maallista tutkimusta, liputtavat sille, ja samalla väheksyvät Raamatun ilmoitusta todellisesta rakkaudesta ihmisten kesken?” … ”Eikö läheisyys-pelehtimistä ja seksiä tule joka tuutista… että vielä Sinäkin sitä suosit…”

Kirjevastineessani sanouduin irti vastaamasta toisten kollegoitteni puolesta. ”Vastaan omasta puolestani”.

Koetin perustella tuota viimeksi julkaistua blogipäivitystä sanomalla, että ”en henkilökohtaisesti näe sellaista kohtalokasta ristiriitaa maallisen, ns. inhimillisen tiedon ja tutkimuksen tärkeyden ja toisaalta hengellisten totuuksien ja siihen sitoutuvan elämäntavan välillä”. Pikemminkin tässä minun tehtävässäni koen tarvitsevani molempia. ”Ne  täydentävät toisiaan”.

Toiseksi koetin vastinekirjeessani muistuttaa erilaisista armolahjoista, joita Raamatun lehdiltä luemme uskoville annetun. Viittasin erityisesti Uuden testamentin lukuihin 1. Kor 12 ja Room. 12.

Olin kysyjän kanssa samaa mieltä siitä, että hengellisen elämämme keskushenkilössä, kuoleman kukistaneessa Jeesuksessa Kristuksessa näemme ja kohtaamme todellisen ja ainutkertaisen Rakkauden, isoin alkukirjaimin.

Samanmielisesti ajattelimme myös tästä: mielenmuutokseen tähtäävää parannuspuhetta kuulemme nykyisin mieluummin liian harvoin kuin usein. Näin ainakin yleisimmillä taajuuksilla.

Tässä meidän henkilöiden välisessä viestinnässä ja ajatustenvaihdossa tuntui kuin aaltopituutemme eivät aivan kohdanneet.

Vasta puhelussa ja tapaamisessa henkilön kanssa pääsin syvällisemmin kertomaan siitä, kuinka olin jo nuorena aikuisena tunnistanut omat kuuntelijan lahjani ja sielunhoidollisen kohtaamisen merkityksen. Raamatun tutkistelun, paikallisseurakunnassa saamani opetuksen ja muutaman tuolloin henkilöhtaisesti tärkeäksi tulleen pastorin ohjauksessa tulin tietoiseksi omasta armolahjastani. 

Tästä syystä muun muassa yliopisto-opinnoissani vietin pitkään ja perusteellisesti sielunhoidon ympärillä pyörivien teemojen ja kirjojen äärellä. Sama painotus jatkui pappisvihkimyksen saatuani, läpi työvuosien. 

Jumalan luoman ihmisen aito kohtaaminen ja siihen pääseminen on minulle ollut luovuttamatoman tärkeää saamani kutsumuksen toteuttamisessa. Työvuodet ovat tässä palvelutehtävässäni lisänneet vaikeuskerrointa, tai pitäisikö sanoa erään kollegani tavoin, ”mieli on halunnut ja henki on vienyt seesteisiltä etupihoilta talon takapihan tunkioille”. 

Pyhä Jumala on arvoituksellesin tavoin, henkensä kautta auttanut minua. Tätä olen kokenut varsinkin silloin kun olen ollut täysin tietämätön, kipuillut omien lankeemusteni kanssa, ollut väsynyt ja lopen kyllästynyt meidän ihmisten synnillisiin sekoiluihin.

Tästä ”taivaallisesta vuoropuhelusta” ei tarvitse sen suurempaa numeroa tehdä. Tärkeää on oma tietoisuuteni.

Sinulle!

Jos tämän blogin lukijana olet ikään kuin noviisi näillä Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sivuilla ja nyt lukemasi, henkilökohtaisena kirjoittamani, ihmetyttää tai hämmentää, laitan Sinulle muutaman linkin. 

Ne ovat vähän kuin samaa lisälukemistoa, jollaista lähetin henkilölle, jonka kriittissävyinen kirje innoitti tähän edellä lukemaasi bloggaukseen. Mainittakoon vielä, että lupasin kyseiselle henkilölle kirjoittaa myöhemmin (asiakasvastaanoton siitä kärsimättä) muutamia ajatuksia perheestä, ”raamatun viitoittamalla tiellä”. Olkoon tämä lainaus työnimenä seuraavalle päivitykselle…

Ennen seuraavia blogikirjoituksia tässä tutustumisen arvoisena lisälukemistoa: (klikkaa otsikon päältä!)

>>> Liha vai Henki? — Johdantoa —

>>> Miten meidän pitäisi elää? 

>>> Paljastus  

>>>   TTT – TÄNÄÄN!

Aurinkoista kevättä 2025 – Siunausta elämäsi poluille! 

—-

Tämän blogijutun artikkelikuva on tekijän kuvakirjastosta. Toinen kuva kantaa nimeä Paras teko sydämelle on auttaa muita kohoamaan. Se löytyi Pinteres kuvana / Mielen Ihmeet. Lämmin kiitos!

 

KOHTI RAKKAUDEN TÄYTEYTTÄ (osa III)

Mistä ihmiset – varsinaisesti – puhuvat, kun he puhuvat rakkaudesta? 

Mitä rakkaus merkitsee Sinulle tällä hetkellä? 

Visaisia kysymyksiä molemmat!

Tässä Kohti rakkauden täyteyttä -blogikirjoituksen kolmannessa osassa pääsemme ns. maaliin.

Mutta jos et ole aivan äsken lukenut tämän teeman aiempia kuvauksia, suosittelen sen tekemään. Pääset kunnolla kärrylle! Klikkaa aloitusjuttuun tästä.

 

Läheisyys + Sitoutuminen

Arvostetun prof. Robert J. Sternbergin kolmikantateoriassa käsitellään erästä sellaista rakkauden yhdistelmää, jossa on läheisyyttä ja sitoutumista, mutta intohimoinen rakkauden elementti parisuhteesta puuttuu.  Myös tämä asetelma pohjautuu tutkimuksissa olleiden henkilöiden omiin kertomuksiin.

Kysymme, mitä se sellainen rakkauden olemus sitten on?

Lyhyt vastaus voisi olla kumppanirakkautta. Kiintymystä. ”Ollaan vaan kämppiksiä”, olet varmaankin kuullut, kenties nuorten aikuisten kuvaavan omaa tilannettansa tällä tavoin.

Löydän kirjallisuudesta, varsinkin ns. elämäkertateksteistä niin ikään tähän asetelmaan sopivia ilmauksia, vaikkapa sellaisia kuin ”elimme kuin sisko ja veli”.  

Viimeksi viitatussa tarkempi kuvaus saattaisi sisältää jotakin tällaista: Kumppanista ei varsinaisesti kerrota mitään pahaa, mutta samalla pettyneen kyynisenä saatetaan todeta, että eroottisseksuaalinen vetovoima sekä hyvää mieltä tuottanut `ripaus romanttisuutta` on sekin hiipunut aikoja sitten.

LÄHEISYYS –            SITOUTUMINEN KIINTYMYS

Riittääkö tallainen rakkaussuhde? Näin kyselee moni tässä asetelmassa pitemmän ajan elävä mies tai nainen.

Tiedän parisuhdeterapeuttina työni opettamana varsin hyvin sen, kuinka tämä asetelma altistaa seksuaalielämän tarpeiden täyttämiseen jonkun toisen kuin nykyisen kumppanin kanssa. Ja mikäli näin pääsee tapahtumaan toisen siitä tietämättä, sitoutumisen osa-alue nousee väistämättä ´pramille´, ennemmin tai myöhemmin. Molemmille, ainakin kahdelle.

Tästäpä tulemmekin seuraaviin kahteen rakkauden asetelmaan, joissa kummassakin juuri poissa oleva intohimo näyttelee vahvaa osaa.

Intohimo + Läheisyys

Rakkaussuhde, joka sisältää voimakasta seksuaalista intohimoa ja samalla riittävästi henkistä yhteenkuuluvuudentunnetta, koetaan ihmissuhteena huumaavana.

Kirjallisuudessa tästä asetelmasta varsin usein käytetään romanttisen rakkauden ilmausta.

Romanttinen rakkaus on eritoten aikuisuuteen kypsyvien ihmisten raportoimaa rakkautta, mutta ei ainoastaan heidän.

Terapiatyössä ja sovitteluasetelmissa Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) kohtaan tämän, henkilöä huumanneen romanttisuuden jokseenkin säännöllisesti. Romanttinen huuma löytyy eräänä yleisenä taustavirityksenä heillä, jotka hakeutuvat asiakkaiksi uskottomuuskriiseissä. Kyse saattaa olla pitkäänkin kestäneestä salasuhteesta avioliitossa.

Tyydyn tässä kohden ainoastaan toteamaan, että olen kirjoittanut monta uskottomuutta käsittelevää blogijuttua, viimeisimpiin pääset klikillä tästä.

Halutessasi voit ladata maksutta TTT:n tuottaman, kuvan kaltaisen ja suosituksi osoittautuneen, e-kirjani Uskottomuus, linkillä täältä.

LÄHEISYYS INTOHIMO –            HUUMA

 

Intohimo + Sitoutuminen

Miten asiantuntijaproffamme nimeää otsikon asetelman, jossa kolmesta rakkauden osa-alueesta puolestaan henkisenä yhteytenä koettu läheisyys puuttuu? Päätelmä näkyy taulukon sarakkeessa.

–            INTOHIMO SITOUTUMINEN PALVONTA

Tässä asetelman mallissa parisuhteen keskeisenä moottorina on seksuaalinen vetovoima yhdistyneenä sitoutumiseen (omistautumista toiselle). Henkinen yhteys ja kokemus aidosta toisen välittämisestä laajemmin ja kokonaisvaltaisesti, niiden osuus on perin pinnallista tai sellaiset tuntemukset tyystin puuttuvat.

Pikarakastuminen. Toisen palvonta. Kohtalokas rakkaus. Typerä rakkaus. ”Pyörremyrsky”. Salamarakkaus.

Nämä kaikki ovat omalla tavallaan osuvia ilmauksia tämän asetelman kuvauksina.

Oletko kokenut tai kenties tällä hetkellä elät edellä kuvatussa ns. rakkaussuhteessa? – sellaisessa, jossa rakastumisen tunne valtaa mielen, nostaa siiville tavalla, jossa jotkut keskeiset elämän realiteetit katoavat.

Kohti rakkauden täyteyttä käsittelevissä blogiteksteissä olen tähän mennessä kuvannut kuusi erilaista ns. rakkauden asetelmaa – teoreettista ja käytännössäkin. Tapaan näissä eläviä Etelä-Savossa ja Mikkelissä. Millainen on tämä viimeinen eli seitsemäs muoto?

Täyteläinen ja Todellinen Rakkaus – millainen se on?

Arvaatkin: parisuhderakkaudessa esiintyy kaikkia näitä kolmea: läheisyyttä, intohimoa ja sitoutumista, kutakin tunnistettavasti ja riittävästi.

LÄHEISYYS INTOHIMO SITOUTUMINEN TODELLINEN RAKKAUS

Kysy itseltäsi! Kysy kumppaniltasi!

Määritelkää teidän yhteinen ”riittävästi” taso, tällä hetkellä!

(1) Jos läheisyydessä on kysymys siitä, että voi ja saa olla toista lähellä ja tuntee toisen henkisesti läheiseksi – onko asia tällä hetkellä näin?

(2) Jos intohimolla tässä rakkauden kolmen osan kokonaisuudessa tarkoitetaan fyysistä vetovoimaa, halua seksuaaliseroottiseen yhdessä oloon läheisen kumppanin kanssa – onko tilanne ja asenne tässä mielessä kohdallaan? 

(3) Jos sitoutuminen suhteeseen on halukkuutta jatkaa suhdetta ja edistää sen pysyvyyttä käytettävissä olevin tavoin ja keinoin – olenko valmis omalta osaltani huolehtimaan myös tästä rakkauden osatekijästä juuri tämän saman valitun kanssa. 

Mikäli kaikissa edellä mainituissa – te molemmat – kerrotte osa-alueiden olevan ´reilassa ´, voin vain onnitella teitä. Se on kippis! Parisuhde-elämänne on tällä hetkellä hyvässä hapessa. Hienoa!

Lopuksi

Todellinen rakkaus. Tästä asetelmasta voimme ns. kolmikantateorian luojan, Robert J. Sternbergin tavoin todeta: todellinen rakkaus esiintyy varsin harvoin pitempikestoisena. Samanlaisena.

Miksi näin?

Lyhyesti: kysymys on ihmisen elämästä, yksilönä ja parina.

Lienee vastaan panematonta, että ihmiselämässä esiintyy elämäntilannevaihteluita, yksilön ja parisuhteen kehitysmuutoksia sekä muita odottamattomiakin seikkoja, joihin emme ole edeltä käsin varautuneet. Elämä itse moni-ilmeisyydessään ikään kuin haastaa läheistäkin parisuhderakkautta ja sen todistettavia osatekijöitä.

Suhde elää, se on elämän oma laki. Todellinen ja täyteläinen rakkaus ei siis edellytä jatkuvaa osatekijöittensä maksimia.  Todellisessa rakkaudessa kuitenkin nähdään parisuhteen hoitaminen välttämättömänä. Keskinäisen hyvinvoinnin suhteen olemme hereillä! – eikös juu?

– – – –

Tämän blogikirjoituksen kuvatallenteet: Timo Juutinen; artikkelikuva, Uskottomuus e-kirjakuva ja ruusukuva. Muut kuvat, kiitos Pixabayn kuvagalleria; Werner Moser, NoName_13, Pexel, Alexandra Koch.

KOHTI RAKKAUDEN TÄYTEYTTÄ (osa II)

Kohti rakkauden täyteyttä (osa II) jatkaa ensimmäisen osan teemaa, nimenomaisesti parisuhderakkauteen keskittymällä. 

Suosittelen lukijaa kurkkaamaan juttusarjan alkua. Suoralinkillä tästä.

Mikä on parisuhteen tarkoitus?

Kohti rakkauden täyteyttä (osassa I) totesimme, että rakkaus oli kaikenkattavana haasteellinen määritellä. Samaa voi sanoa perisuhteen määrittelyn suhteen. Tässä sillä kuitenkin ymmärretään seuraavaa.

Parisuhde on kumppaniensa kaltainen. Se on aikuisten muodostama yhteistyö- ja avunantosopimus, jota on aika ajoin tarpeen tarkistaa ja huoltaa. Parisuhteeseen liittyy usein halu olla intiimisti lähellä, saada turvaa, lohdutusta ja ymmärrystä tältä erityiseltä toiselta.

Ja tätä ”rakkaudeksi sanottua” lähestytään tässä blogikirjoituksessa kolmen rakkauden muodon: läheisyyden, intohimon ja sitoutumisen kautta.

Sovellan professori Robert J. Sternbergin luomaa jaottelua. Pyrin kuvaamaan siinä esitetyt osat ja niiden keskinäiset variaatiot helposti ymmärrettävinä.

Näin tekemällä toivon voivani innostaa lukijaa, paitsi pohtimaan omaa rakkauden olemustaan myös keskustelemaan mahdollisen kumppaninsa tuntemuksista rakkausteeman äärellä. Sellainen yleensä kannattaa, ja se on parhaimmillaan juuri tuota aiemmin mainittua parisuhteen tarkistamista ja huoltamista.

Rakkauden kolme osa-aluetta 

Robert J. Sternberg on tullut tunnetuksi rakkauden, älykkyyden ja luovuuden tutkijana. Amerikkalaisena psykologian professorina hän kuvasi Rakkauden kolmikantateorian jo vuonna 1988.

Tämän teorian mukaan rakkaus voidaan ymmärtää kolmen osatekijän muodossa. Nämä ovat läheisyys (intimacy), intohimo (passion) ja sitoutuminen (decision/commitment).

Jokaista rakkauden osa-aluetta tarvitaan, jotta ihmiset pystyvät parina kasvamaan yhdessä ja kokemaan rakkautta turvallisesti yhdessä.

Mielenkiintoiseksi tässä viimeksi ilmaistussa tekee se, että tutkijan mukaan perin harvoin tai harvoilla pareilla kaikki osaset ovat todellisesti olemassa, samanaikaisesti vahvana ja vallitsevina.

Siksipä haastan sinua jäljempänä tulevien kuvausten kohdalla kyselemään sitä, kuinka asetelma on kohdallasi tällä hetkellä, ja pitäisikö jotakin osa-aluetta tietoisemmin tarkkailla ja huoltaa.

Lähtekäämme liikkeelle läheisyyden osa-alueesta, ja vain siitä. Eli kuten taulukosta näemme, toiset kaksi keskeistä osa-aluetta, molemmat loistavat poissaolollaan. Jostakin syystä.

 

OSA-ALUE

(läheisyys)

OSA-ALUE

(Intohimo)

OSA-ALUE

(Sitoutuminen)

”Nimitys”
 
LÄHEISYYS PITÄMINEN

Kysynkin Sinulta.

Jos tämä (Läheisyys ja vain se) on kokemuksellinen asetelma kohdallasi juuri tällä hetkellä, käyttäisitkö – käsi sydämellä – ilmausta ”rakastan kumppaniani”? Vai olisiko kenties maininta ”pidän hänestä” lähempänä sisintä totuuttasi? Onko tuntemuksesi ja asetelmanne liki kivaa ystävyyttä? –  jotakin sellaista kuin alla olevassa kuvallisessa assosiaatiossa, koirat ja ystävyys.

Asiantuntijamme R. J. Sternberg huomauttaa, ja tarkat arkihavaintommekin sen taitavat osoittaa, että ihmissuhde, jossa koetaan henkistä läheisyyttä ilman intohimoa ja sen suurempaa omistautumista toiselle, on luonteeltaan mieltymistä toiseen, siis ennemminkin toisesta pitämistä (’Liking’).

Onko sellainen määritelmän tarkennus Sinusta uskottavaa?

Seuraavaksi intohimo.

Mitä puolestaan sillä lyhyesti tarkoitetaan? Voimme ajatella, että se liittyy jollakin keskeisellä tavalla ihmisen seksuaaliseen vetovoimaan. Seksuaalisviritteistä ihastumista. Lipsahtaako sanojan huulilta ”rakkautta ensi silmäyksellä”?

Intohimotunteessa on myös joko sisällä tai ympäröimänä ripaus romanttisuutta, näin ainakin tutkijamme tiivistää, kun hän on analysoinut ihmisten omia kertomuksia näiden intohimokertomuksistaan.

Taulukosta voimme lukea, mitä nimitystä Sternberg käyttäisi rakkauden sijasta, kun vallitsevana on intohimo ilman läheisyyttä ja sitoutumista toiseen ihmiseen. Se on Ihastumista.

Tämän olotilan taustalta löytyy keskushermostossamme tapahtuvia välittäjäainemuutoksia, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin, jotka molemmat säätelevät ihmisen mielialaa ja mielihyvän tunteita.

 

OSA-ALUE

(läheisyys)

OSA-ALUE

(Intohimo)

OSA-ALUE

(Sitoutuminen)

”Nimitys”
 
–            INTOHIMO IHASTUMINEN

Kolmas asetelma, sitoutuminen.

Asetelma, jossa vallitsevana ja ainoana parisuhdekokemuksena raportoidaan sitoutuminen, ja jonka yhteydessä ihmiset kertomuksissaan mainitsevat eräänlaista hyvänteväisyyttä, toimimista juurikin toisen parhaaksi.

Tämä asetelma on mielenkiintoinen, nimityksensä mukaan. Johtopäätös ei jättänyt Sternbergin lukijoitaan kylmäksi.

 ”Kolmioteria” sai nimenomaisesti tässä tulkintakohdassaan runsaasti kriittisiä ja jopa vihamielisiä reaktioita. Hän nimittäin päätyi esittämään, että tällaisessa (ainoastaan sitoutuminen vallitsevana) perhe- ja parisuhdeasetelmassa elävät olisivat yhdessä ainoastaan velvollisuudesta, ei rakkaudesta.

”Ihmissuhde, jossa on vain sitoutumista ja omistautumista ilman seksuaalista intohimoa ja henkistä läheisyyden tunnetta, on tässä siis Robert Sternbergin Rakkauskolmioteoriassa saanut nimen ’Tyhjä rakkaus’ (’Empty Love’)”

Voin helposti kuvitella: Olet omistautunut ja sitoutunut, toiminut kenties vanhempana voimiasi säästämättä vuosikymmeniä, turvannut elintason perheellesi ja omasta mielestäsi kannatellut parisuhdetta yli vaikeidenkin aikojen.

Ja sitten sanotaan, että tämä kaikki on ollut kuin ”tyhjä rakkaus” tai ”velvollisuus”. Ei aitoa rakkautta, koskapa kaksi muuta rakkauden osa-aluetta ovat harmaita tai kokonaan poissaolevia todellisuuksia. Minua se ainakin loukkaisi. Kysyisin päättelijältä, että eikö juuri sitoutuminen ole perheiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan koossa pitävä elementti?

 

OSA-ALUE

(läheisyys)

OSA-ALUE

(Intohimo)

OSA-ALUE

(Sitoutuminen)

”Nimitys”
 
–            SITOUTUMINEN VELVOLLISUUS

Tämä bloggaus ”Kohti rakkauden täyteyttä” jatkuu blogijutun kolmannessa osassa. Se julkaistaan lähipäivinä täällä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogit osiossa.

Nyt tästä suoraan päätösosaan!

_ _ _ _ _

Tämän blogijutun kuvista kiitokset seuraaville:

Artikkelikuva (Timo Juutinen), jonka jälkeen Pixabay ja tekijöiden kuvat järkestyksessä Rama Krishna Karamancki, Falcohusky, Up_Free, Alanjvm / hand.

 

KOHTI RAKKAUDEN TÄYTEYTTÄ (osa I)

Kohti rakkauden täyteyttä viittaa otsikkonsa mukaisesti ”matkaan” tai kirjalliseen pohdintaan kohti ”täydellistä rakkautta”… niin, mikäli nyt sellaista ilmausta ylipäätänsä voisi ihmisten kohdalla käyttää.

Rakkaus – mitä se on?

Rakkaus on kaikki! sanoisi joku keskuudessamme elävä. Ja kun tarkemmin peräisimme, hän jatkaisi, rakkaudesta olemme syntyneet, ja sitä me koko elämämme ajan etsimme

Viha ajaa ihmisiä toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset”…

Rakkaudesta me elämme ja sen puutteesta kärsimme”…

Rakkauden kaipuusta meidät ihmisinä tunnistetaan”…

Ei tarvitse sukeltaa runojen tai rakkauslaulujen maailmaan, kun jo edelliset,  satunnaisnostoina lehdistä ottamani, tavoittavat lukijansa. Kuvauksissa on jotain vastaansanomatonta. Ilmaukset lävistävästi yhdistävät meidät eri sukupuolet ja ikätasot.

Samalla kuitenkin jää kovin epäselväksi se, mitä rakkaudella tarkemmin tarkoitetaan, miten se muotoillaan ja määritellään. Rakkauden määrittäminen taitaakin olla, jos nyt ei perin hähmäistä, ainakin ilmeisen problemaattista. 

Ensinnäkin on todettava, että ”Rakkaus” tuottaa ongelmia jo terminologisella tasolla. Käytämme arkielämässä kyseistä termiä monessa yhteydessä: se kuvaa niin kiintymystä omiin lapsiinsa kuin himoa, ihastumista tai romanttista rakkautta aikuisten kesken.

Sitä käytetään niin ikään kuvauksena pitkäkestoisesta suhteesta toiseen ihmiseen. Samoin rakas eläin tai työtehtävä voi listautua joillakin samaan rakkauden koriin.

Rakkaus siis yhdistetään arkipuheessa niin moniin eri asioihin, tuntemuksiin ja tapahtumiin.

Sama pätee myös tiedemaailmassa. Kun eri tieteen edustajat selittävät rakkauden olemusta, käytössä on erilaisia käsitteitä, termejä ja teorioita. Neurotieteilijä, lääkäri, sosiologi, antropologi, psykologi tai vaikkapa evoluutiobiologi, kukin tuo oman ´rokkansa rakkauteen´, ja niin on hyvä.

Olkoonkin, että rakkauden tavoittamiseksi tieteen keinoin ongelmaksi muodostuu juuri tämä tieteen kieli. Se ei aina riitä kuvaamaan ihmisen todellista kokemus- ja tunnemaailmaa. Ymmärrämme, että tieteen loogisella `päättelykielelläkin` on rajansa. Ehkäpä siksi sananlasku Iisalmesta on kuvaavasti viisas. Sen mukaan

”Rakkaus  viep viisaalta puol mieltä, hullulta kaekki”.

Kun haluamme määritellä rakkauden, päättäkäämme, että tässä blogijutussa tyydymme edellisten perusteella seuraavaan vastaukseen.

Rakkaus on aivoissa syntyvä sellainen tunne, jonka tunnistaa kehossa ja sitä voidaan osoittaa toiselle teoissa sekä puheissa. Rakkaus on eräänlainen biologinen reaktio, joka saa ihmiset kiintymään toisiinsa ja pitämään toisistaan huolta. Rakkauden elein.

Mikäli tahdot lisätä tietämystäsi rakkaudesta, ja nimenomaisesti sen yhteydestä kehotuntemuksiin, suosittelen perehtymään Aalto-yliopiston tutkijoiden esittämiin havaintoihin. Kehokartta 27:n eri rakkauden lajin kohdalla.

Heillä tutkittuja rakkauden lajeja olivat muun muassa romanttinen ja seksuaalinen rakkaus, vanhemman rakkaus, sekä rakkaus ystäviä, tuntemattomia ihmisiä, luontoa, Jumalaa ja itseä kohtaan.

Tutkijoiden, satojen suomalaisnaisten keskuudessa tekemä, yleinen tutkimushavainto ei yllättänyt: läheisissä ihmissuhteissa koetaan voimakkaimmat rakkauden kokemukset. Luontorakkaus seurasi voimakkuudellaan ihmissuhteiden jälkeen.

Tutkimustulokset julkaistiin Philosophical Psychology -lehdessä. Alla kuvaotos ja kotimainen tiivistys, tästä linkistä lisälukemistoon. 

Missä rakkaus tuntuu?

 

Tässä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT):n blogikirjoituksen ”Kohti rakkauden täyteyttä” -juttukokonaisuudessa keskitymme varsinaisesti parisuhderakkauteen.

Kysymys on jatkossa rakkauden kolmesta osatekijästä (läheisyys, intohimo, sitoutuminen), kaikista niistä erikseen ja yhdessä erilaisilla kombinaatioilla.

Juttu jatkuu seuraavassa osassa. Sen alussa määrittelemme ensiksi parisuhteen. Tämäkin artikkeli julkaistaan  Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT):n blogisivulla.

Artikkeli II:n suoralinkki on tässä.

Palataan!


Artikkelikuvan otos: Timo Juutinen

 

LAPSIA – miksi(pä) ei! (Perusteluja)

Uutena blogijutun lukijana vilkaise edellinen päivitys. Näin selviää tämän otsikon ja aiheen ”alkujuuret”. Asian ajankohtaisuus valoristeyksessä! Tästä.

Uuden elämän ihme! Käsittelen sitä, vaikka ihme ei kirjoittamalla muuksi muutu. Uusi elämä on vain osaksi ihmisen käsissä. Moni sen tietää aivan konkreettisena ja henkilökohtaisena. Jotkut karvaastikin.

Kuvat yllä ja alla ovat aiheemme kannalta mielenkiintoiset. Edellinen (artikkelikuva), siinä kaksi henkilöä lausahduksineen, jotka molemmat olen kuullut Timon Työnohjaus ja Terapian vastaanotolla. Jälkimmäisessä puolestaan kaksi pienokaista, symbolisina. 

 

 

TULLA ISÄKSI tai ÄIDIKSI – KUINKA TÄRKEÄ TAVOITE ELÄMÄSSÄSI?

Keräsin äidiksi tai isäksi pyrkimisen perusteluja, ”puoltavina” (+) ja ”estävinä” (-) nimettyjä, yhteensä 12 kpl. Tässä listauksessa X-sarjan määreet/perusteet ovat puoltavia ja Y-sarjan määreet/perusteet kieltäviä ilmauksia otsikon asiassa.

Anna esitetylle perustelulle/määreelle jokin painoarvo (1–5). *Lisäksi käytettävissäsi on ilmaus ”en osaa tällä hetkellä arvioida” (0).

Vastaa kaikkiin kohtiin käyttämällä seuraavia numerovaihtoehtoja:

1 = ei merkitystä tällä hetkellä

2 = vain vähän tärkeä tällä hetkellä

3 = jonkin verran tärkeä tällä hetkellä

4 = melko tärkeä tällä hetkellä

5 = erittäin tärkeä tällä hetkellä

0 = ”en osaa arvioida tämän asian merkitystä itselleni tällä hetkellä”

 

Miten tärkeänä pidät seuraavia seikkoja siinä, että tahtoisit

isäksi tai äidiksi tällä hetkellä?

(X) ”Puoltavat näkökohdat” ja niiden painoarvot minulla tällä hetkellä!

 (1) – (2) – (3) – (4) – (5) tai (”0”)

Minulla on vahvat äidilliset, isälliset tai vanhemman vaistot.
Minusta lapsen saaminen vahvistaa vanhempien välistä suhdetta.
Olen ymmärtänyt, että lapsen saaminen tuo vanhemmilleen elinikäisen ilon.
Lapsen kasvattaminen ja opastaminen on vanhemmille hyvin tyydyttävää, niin arvelen.
Saamalla lapsia toteutamme uskonnollisia perhe-elämän arvoja, jotka nekin ovat minulle tärkeitä.
Minusta lapsi on luonnollinen osa kiinteää parisuhdetta.

Mikä on (X) kohdan pistemäärä, kun lasket ne yhteen? (max. 30)

(Y) ”Kieltävät näkökohdat” ja niiden painoarvo minulla tällä hetkellä!

                                                       (1) – (2) – (3) – (4) – (5) tai (”0”)

Raskaus ja synnytys ovat kuormittavia naiselle.
Koen, että lapsesta vastuussa oleminen on hyvin vaikeaa.
Lapsen kasvatus rajoittaa kohtuuttomasti vanhempien mahdollisuuksia tehdä muita kiinnostavia asioita.
Kun seuraa nykymaailmaa (sotien ja ilmastonmuutoksen uhkaa) en innostu omien lasten saannista.
Työn ja pienen lapsen hoidon yhteensovittaminen ei tule tyydyttämään minua.
Lapsen saaminen lisää liikaa painetta ja kuormitusta muutoin toimivaan parisuhteeseen.

Mitä on (Y) kohdan pistemäärä, kun lasket ne yhteen? (max. 30)

Tee seuraavaksi vähennyslasku: X – Y. 

Kun näin pisteyttämällä arvioit kaikki 12 asiassa esitytetyt näkökohdat, toteat lopputulemana itsearviosi. Millainen se on?

Huomaat ehkä selkeämmin, miten ja millä perusteilla päädyt siihen näkemykseen, että miksi ei (!) lapsia omaan elämään tällä hetkellä tai sitten edellistä myönteisemmin ”miksipä ei!”.

 

Muistutan vielä parista kolmesta asiasta

  1. Edellisessä tehtävässä oli ainoastaan 12 näkökohtaa otsikon asiassa. Haluta / ei haluta oman lapsen vanhemmaksi. Näissä kysymyksissä on arvatenkin muitakin, yksilökohtaisesti tärkeitä tosiasioita, jotka eivät näyttäydy tässä listauksessa, asian moninaisuuden tähden. Täten lähtökohtaisesti ei ole yllättävää, jos 12 joukosta puuttui juuri sinun ajattelusi ja elämäntilanteesi kannalta jotakin merkittävää ja huomioitavaa. Olennaista kuitenkin on, että itse olet siitäkin painoarvoineen riittävästi tietoinen.
  2. Vastauksesi ja niiden pohjalta tekemäsi yhteenveto ei tarvitse olla kuin kiveen hakattua. Omakohtainen käsitys siitä, tahdonko tulla isäksi tai äidiksi voi ja saa muuttua ajassa ja tilassa. Tällä tarkoitan esimerkiksi vaikka rakastumista itsensä kannalta miellyttävään ihmiseen tai vaikkapa tavoiteltavan vakaan työpaikan saantia samoin kuin moninaisia ihmisen psykofyysiseen terveydentilaan liittyviä muutostekijöitä.
  3. Sait tilannearviosi, ainakin suuntaa antavana siitä, kuinka selkeänä tai ristivetoisena arvotat omakohtaista vanhemmuutta näinä päivinä. Kannustan Sinua keskusteluihin – aikuisen oikeasti – mahdollisen nykyisen kumppanisi, ystävän tai muutoin luotettavan kanssa siitä, miksi synnyttää lapsia nykyisellä 2020-luvulla. Oletan, että hän haluaa kuulla, millaisin miettein ja painotuksin kerrot vanhemmuudesta ja lasten hankinnasta: ”Lapsia – ei kiitos!” tai ”Lapsia – kyllä kiitos!” 

”Asian omakohtainen prosessointi on vielä vaiheessa!” Tämä on niin ikään vastuullinen ja siten kunnioitettava tilannepäivitys, onhan kyseessä kaikella tavalla erityisen merkittävästä ja vuosikymmeniä ihmiselämää läpäisevästä asiasta ja valinnasta.

Tarjoan lopuksi lyyrisen musiikkivideon. Arvelen, ettet ole sitä vielä nähnyt. Minut se sai blogiaiheen suuntaisiin mietteisiin. Toivon Miisamarian palvelevan samassa tarkoituksessa myös Sinua.

Kuvalähteet tässä blogipäivityksessa: Timo Juutinen (Artikkelikuva), kaksi muuta Pixabay;  / Brif (Welcome) / Peggy&Marco (Yes No).

Lisälukemistolähde: https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/kuka-haluaa-lapsia-2020-luvulla/#keskeiset-tulokset.

 

LAPSIA – miksi(pä) ei!

Lapsia – miksi(pä) ei!… Miksi tällainen (ensilukemalla) vaikeahko otsikko?

Syyt ovat kahtalaiset: aihe ei ole yksiselitteinen ja helppo. Toiseksi mietin, voisitko Sinä lukijana lausahtaa otsikon tavoin, jos/kun tutustut tämänkertaisen blogijuttuni sisältöön. Aivan henkilökohtaisena asiana.

Olisin kovin tyytyväinen, mikäli tässä nyt näppäiltävä sisältö lisäksi synnyttäisi aikuisten välistä ajatustenvaihtoa.

Mikä valo palaa Sinulle?

VALORISTEYKSESSÄ

Kerron lyhyen tuokiokuvauksen.

Tulin kävellen kuluvan vuoden marraskuussa, aivan tavanomaisen vastaanottotyöni keskiviikkona noin 18.45 aikoihin valoristeykseen. Edessäni seisoi valojen vaihtumista odotteleva kuuden nuorehkon aikuisen ryhmä. Nopean vilkaisun perusteella kaksi `pariskuntaa`(käsikädessä) ja samaisen subjektiivisen päätelmän perusteelle kaksi henkilöä muuten vaan (`ei kumppaneina`) kävelevää.

Kuulin selvästi jonkun heistä sanovan kohtuullisen voimakkaalla äänellään, että kaikkea muuta kuin vanhemmuus!”

Ylitimme tien, kuljin ryhmän perässä seuraavan korttelin käännökseen saakka, sitten erkanimme. 

Mainitun lausahduksen täsmennyksiä tai tarkennuksia en liikenteen takia kuullut riittävän selvästi. Minulle jäi kokonaistilanteesta kuitenkin se mielikuva, että henkilöt juttelivat lasten hankintaan tai niiden olemassaoloon liittyvistä seikoista. Kohtuullisen ajankohtainen aihe! ajattelin, kun mielsin jokaisen heistä `biologisesti` olevan parhaimmassa lisääntymisiässä.

VANHEMMUUS

Tiedämme vanhemmuuden olevan asiana ja lähestyttävänä seikkana kovin moninainen. Kokemuksena. Tutkimuskohteena. Yhteiskunnallisesti.

Paitsi, että meitä kaikkia nimellisesti yhdistää jonkun tai joidenkin lapsena oleminen, meillä on aivan omakohtaisia emotionaalisia kokemuksia lapsen roolissa olemisesta. Saatamme usein karrikoidenkin muistella ja kertoa hyvästä tai huonosta lapsuudesta.

Kun vartuimme, mietimme väistämättä jossakin vaiheessa asiaa siitä näkökulmasta, että voisiko minusta ylipäätänsä tulla vanhempi, haluaisinko olla tai tulla sellaiseksi, ja millaisena kykenisin tehtävää isänä tai äitinä toteuttamaan.

Lapset ja vanhemmuus ovat niin ikään tärkeä yhteiskunnallinen ja perhepoliittinen kysymys. Se on tällä hetkellä jopa ”kansakunnan kohtalon kysymys” syntyvyyden näkökulmasta, saattavat jotkut edustajamme eduskunnassa tai tutkijat kammiossaan arvioida. 

Eli lyhyesti: asia lapsista ja vanhemmuudesta ei kirjoittamalla tyhjenny.

MITÄ SINÄ VASTAISIT ”LAPSIKYSYMYKSESSÄ”?

Palataan tapahtumaan ja tuokiokuvaan Mikkelissä.  

Koska työni ja kutsumukseni äärellä käsittelen päivittäin yksilö-, parisuhde- ja perhe-elämän asioita, olisin kovasti halunnut liittyä mainittujen lisääntymisikäisten seuraan, mikäli se olisi ollut jotenkinkaan korrektia ja mahdollista.

Olisin toivonut kuulevani siitä, mitä kukin heistä syvimmiltään ajatteli vanhemmuudesta ja lapsista, ja nimenomaisesti omana ajankohtaisena tai mahdollisena tulevaisuusskenaarionaan. 

Kirjoitan muutaman mieleeni pulpahtaneen kysymyksen perusteluineen. Teen ne nyt Sinulle tässä ja nyt. Muutamia määreitä lasten hankinnan puolesta ja vastaan. Ja leikitään, että olisit ollut yksi noista kadulla kulkeneista arvioimassa tätä ajankohtaista asiaa.

Mitä tahtoisin kysyä? Miten lähestyisin asiaa – lyhyesti ja aluksi?

Toteaisin, että Suomessa lasten hankkiminen on pitkään ollut normaalia ja tahallinen (ei-lääketieteellisperusteinen) lapsettomuus marginaalissa. Jälkimmäistä  joidenkin mielestä pidettiin outona valintana.

Mutta nyt kun syntyvyys on lineaarisesti laskenut vuosikymmenten ajan, on aiheellista pohtia jopa niin, että miksi 2020-luvulla vielä hankitaan lapsia.

Jotta en heti lankeaisi moralisoimaan todennettua asian tilaa, samalla tahdon alleviivata erästä seikkaa: tällä hetkellä sekä se, että yrittää saada lapsen, että yrittämättä jättäminen, ovat yksilöllisiä ja elämäntilanteesta riippuvaisia valintoja. Kunnioitettavia yksilöllisiä oikeuksia Suomessa.

Voisin kuitenkin olettaa, että Sinä(kin) valintaa tehdessäsi joudut punnitsemaan useita asiaan liittyviä näköaloja, ainakin omaa identiteettiäsi, ympäristöstä tulevia viestejä ja lasten saamiseen liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Eivätkä nämä erilaiset seikat yleensä ole lainkaan ristiriidattomia, yksiselitteisen helppoja lopullisen päätöksesi perustana, arvelisin.

Onneksi on myös niin, että mielikuva vanhemmuudesta yksilön tavoiteltavana päämääränä ei tarvitse olla ns. täysin lukittu asia. Ihmisen ulkoiset ja sisäiset seikat (omaan itseen ja ajatteluun liittyvät osatekijät) muuttuvat miehen ja naisen hedelmällisyysiän aikana.

Kysyn Sinulta, mitkä asiat / syyt painavat päätöksenteossasi ja kuinka vahvasti? Millä ja miten oheinen Suomen Minimaailman shop-kuvaotos täyttyisi? 

Blogikirjoitus jatkuu kohta ilmestyvässä jatko-osassa. Listaan luettavaksi näkökohtia vanhemmuuden roolin puolesta ja vastaan 12 erilaisen syyn tai määreen avulla. Palataan linjoille!…

Jatko-osaan nyt suoraan tästä.

 

** Kuvista kiitos: Kari Rossi (Artikkeli- ja päätetyöskentelykuva), Pixabay (liikennevalot), Suomen Minimaailma  (vaaka ja punnus).