KOHTI RAKKAUDEN TÄYTEYTTÄ (osa III)

Mistä ihmiset – varsinaisesti – puhuvat, kun he puhuvat rakkaudesta? 

Mitä rakkaus merkitsee Sinulle tällä hetkellä? 

Visaisia kysymyksiä molemmat!

Tässä Kohti rakkauden täyteyttä -blogikirjoituksen kolmannessa osassa pääsemme ns. maaliin.

Mutta jos et ole aivan äsken lukenut tämän teeman aiempia kuvauksia, suosittelen sen tekemään. Pääset kunnolla kärrylle! Klikkaa aloitusjuttuun tästä.

 

Läheisyys + Sitoutuminen

Arvostetun prof. Robert J. Sternbergin kolmikantateoriassa käsitellään erästä sellaista rakkauden yhdistelmää, jossa on läheisyyttä ja sitoutumista, mutta intohimoinen rakkauden elementti parisuhteesta puuttuu.  Myös tämä asetelma pohjautuu tutkimuksissa olleiden henkilöiden omiin kertomuksiin.

Kysymme, mitä se sellainen rakkauden olemus sitten on?

Lyhyt vastaus voisi olla kumppanirakkautta. Kiintymystä. ”Ollaan vaan kämppiksiä”, olet varmaankin kuullut, kenties nuorten aikuisten kuvaavan omaa tilannettansa tällä tavoin.

Löydän kirjallisuudesta, varsinkin ns. elämäkertateksteistä niin ikään tähän asetelmaan sopivia ilmauksia, vaikkapa sellaisia kuin ”elimme kuin sisko ja veli”.  

Viimeksi viitatussa tarkempi kuvaus saattaisi sisältää jotakin tällaista: Kumppanista ei varsinaisesti kerrota mitään pahaa, mutta samalla pettyneen kyynisenä saatetaan todeta, että eroottisseksuaalinen vetovoima sekä hyvää mieltä tuottanut `ripaus romanttisuutta` on sekin hiipunut aikoja sitten.

LÄHEISYYS –            SITOUTUMINEN KIINTYMYS

Riittääkö tallainen rakkaussuhde? Näin kyselee moni tässä asetelmassa pitemmän ajan elävä mies tai nainen.

Tiedän parisuhdeterapeuttina työni opettamana varsin hyvin sen, kuinka tämä asetelma altistaa seksuaalielämän tarpeiden täyttämiseen jonkun toisen kuin nykyisen kumppanin kanssa. Ja mikäli näin pääsee tapahtumaan toisen siitä tietämättä, sitoutumisen osa-alue nousee väistämättä ´pramille´, ennemmin tai myöhemmin. Molemmille, ainakin kahdelle.

Tästäpä tulemmekin seuraaviin kahteen rakkauden asetelmaan, joissa kummassakin juuri poissa oleva intohimo näyttelee vahvaa osaa.

Intohimo + Läheisyys

Rakkaussuhde, joka sisältää voimakasta seksuaalista intohimoa ja samalla riittävästi henkistä yhteenkuuluvuudentunnetta, koetaan ihmissuhteena huumaavana.

Kirjallisuudessa tästä asetelmasta varsin usein käytetään romanttisen rakkauden ilmausta.

Romanttinen rakkaus on eritoten aikuisuuteen kypsyvien ihmisten raportoimaa rakkautta, mutta ei ainoastaan heidän.

Terapiatyössä ja sovitteluasetelmissa Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) kohtaan tämän, henkilöä huumanneen romanttisuuden jokseenkin säännöllisesti. Romanttinen huuma löytyy eräänä yleisenä taustavirityksenä heillä, jotka hakeutuvat asiakkaiksi uskottomuuskriiseissä. Kyse saattaa olla pitkäänkin kestäneestä salasuhteesta avioliitossa.

Tyydyn tässä kohden ainoastaan toteamaan, että olen kirjoittanut monta uskottomuutta käsittelevää blogijuttua, viimeisimpiin pääset klikillä tästä.

Halutessasi voit ladata maksutta TTT:n tuottaman, kuvan kaltaisen ja suosituksi osoittautuneen, e-kirjani Uskottomuus, linkillä täältä.

LÄHEISYYS INTOHIMO –            HUUMA

 

Intohimo + Sitoutuminen

Miten asiantuntijaproffamme nimeää otsikon asetelman, jossa kolmesta rakkauden osa-alueesta puolestaan henkisenä yhteytenä koettu läheisyys puuttuu? Päätelmä näkyy taulukon sarakkeessa.

–            INTOHIMO SITOUTUMINEN PALVONTA

Tässä asetelman mallissa parisuhteen keskeisenä moottorina on seksuaalinen vetovoima yhdistyneenä sitoutumiseen (omistautumista toiselle). Henkinen yhteys ja kokemus aidosta toisen välittämisestä laajemmin ja kokonaisvaltaisesti, niiden osuus on perin pinnallista tai sellaiset tuntemukset tyystin puuttuvat.

Pikarakastuminen. Toisen palvonta. Kohtalokas rakkaus. Typerä rakkaus. ”Pyörremyrsky”. Salamarakkaus.

Nämä kaikki ovat omalla tavallaan osuvia ilmauksia tämän asetelman kuvauksina.

Oletko kokenut tai kenties tällä hetkellä elät edellä kuvatussa ns. rakkaussuhteessa? – sellaisessa, jossa rakastumisen tunne valtaa mielen, nostaa siiville tavalla, jossa jotkut keskeiset elämän realiteetit katoavat.

Kohti rakkauden täyteyttä käsittelevissä blogiteksteissä olen tähän mennessä kuvannut kuusi erilaista ns. rakkauden asetelmaa – teoreettista ja käytännössäkin. Tapaan näissä eläviä Etelä-Savossa ja Mikkelissä. Millainen on tämä viimeinen eli seitsemäs muoto?

Täyteläinen ja Todellinen Rakkaus – millainen se on?

Arvaatkin: parisuhderakkaudessa esiintyy kaikkia näitä kolmea: läheisyyttä, intohimoa ja sitoutumista, kutakin tunnistettavasti ja riittävästi.

LÄHEISYYS INTOHIMO SITOUTUMINEN TODELLINEN RAKKAUS

Kysy itseltäsi! Kysy kumppaniltasi!

Määritelkää teidän yhteinen ”riittävästi” taso, tällä hetkellä!

(1) Jos läheisyydessä on kysymys siitä, että voi ja saa olla toista lähellä ja tuntee toisen henkisesti läheiseksi – onko asia tällä hetkellä näin?

(2) Jos intohimolla tässä rakkauden kolmen osan kokonaisuudessa tarkoitetaan fyysistä vetovoimaa, halua seksuaaliseroottiseen yhdessä oloon läheisen kumppanin kanssa – onko tilanne ja asenne tässä mielessä kohdallaan? 

(3) Jos sitoutuminen suhteeseen on halukkuutta jatkaa suhdetta ja edistää sen pysyvyyttä käytettävissä olevin tavoin ja keinoin – olenko valmis omalta osaltani huolehtimaan myös tästä rakkauden osatekijästä juuri tämän saman valitun kanssa. 

Mikäli kaikissa edellä mainituissa – te molemmat – kerrotte osa-alueiden olevan ´reilassa ´, voin vain onnitella teitä. Se on kippis! Parisuhde-elämänne on tällä hetkellä hyvässä hapessa. Hienoa!

Lopuksi

Todellinen rakkaus. Tästä asetelmasta voimme ns. kolmikantateorian luojan, Robert J. Sternbergin tavoin todeta: todellinen rakkaus esiintyy varsin harvoin pitempikestoisena. Samanlaisena.

Miksi näin?

Lyhyesti: kysymys on ihmisen elämästä, yksilönä ja parina.

Lienee vastaan panematonta, että ihmiselämässä esiintyy elämäntilannevaihteluita, yksilön ja parisuhteen kehitysmuutoksia sekä muita odottamattomiakin seikkoja, joihin emme ole edeltä käsin varautuneet. Elämä itse moni-ilmeisyydessään ikään kuin haastaa läheistäkin parisuhderakkautta ja sen todistettavia osatekijöitä.

Suhde elää, se on elämän oma laki. Todellinen ja täyteläinen rakkaus ei siis edellytä jatkuvaa osatekijöittensä maksimia.  Todellisessa rakkaudessa kuitenkin nähdään parisuhteen hoitaminen välttämättömänä. Keskinäisen hyvinvoinnin suhteen olemme hereillä! – eikös juu?

– – – –

Tämän blogikirjoituksen kuvatallenteet: Timo Juutinen; artikkelikuva, Uskottomuus e-kirjakuva ja ruusukuva. Muut kuvat, kiitos Pixabayn kuvagalleria; Werner Moser, NoName_13, Pexel, Alexandra Koch.

KOHTI RAKKAUDEN TÄYTEYTTÄ (osa II)

Kohti rakkauden täyteyttä (osa II) jatkaa ensimmäisen osan teemaa, nimenomaisesti parisuhderakkauteen keskittymällä. 

Suosittelen lukijaa kurkkaamaan juttusarjan alkua. Suoralinkillä tästä.

Mikä on parisuhteen tarkoitus?

Kohti rakkauden täyteyttä (osassa I) totesimme, että rakkaus oli kaikenkattavana haasteellinen määritellä. Samaa voi sanoa perisuhteen määrittelyn suhteen. Tässä sillä kuitenkin ymmärretään seuraavaa.

Parisuhde on kumppaniensa kaltainen. Se on aikuisten muodostama yhteistyö- ja avunantosopimus, jota on aika ajoin tarpeen tarkistaa ja huoltaa. Parisuhteeseen liittyy usein halu olla intiimisti lähellä, saada turvaa, lohdutusta ja ymmärrystä tältä erityiseltä toiselta.

Ja tätä ”rakkaudeksi sanottua” lähestytään tässä blogikirjoituksessa kolmen rakkauden muodon: läheisyyden, intohimon ja sitoutumisen kautta.

Sovellan professori Robert J. Sternbergin luomaa jaottelua. Pyrin kuvaamaan siinä esitetyt osat ja niiden keskinäiset variaatiot helposti ymmärrettävinä.

Näin tekemällä toivon voivani innostaa lukijaa, paitsi pohtimaan omaa rakkauden olemustaan myös keskustelemaan mahdollisen kumppaninsa tuntemuksista rakkausteeman äärellä. Sellainen yleensä kannattaa, ja se on parhaimmillaan juuri tuota aiemmin mainittua parisuhteen tarkistamista ja huoltamista.

Rakkauden kolme osa-aluetta 

Robert J. Sternberg on tullut tunnetuksi rakkauden, älykkyyden ja luovuuden tutkijana. Amerikkalaisena psykologian professorina hän kuvasi Rakkauden kolmikantateorian jo vuonna 1988.

Tämän teorian mukaan rakkaus voidaan ymmärtää kolmen osatekijän muodossa. Nämä ovat läheisyys (intimacy), intohimo (passion) ja sitoutuminen (decision/commitment).

Jokaista rakkauden osa-aluetta tarvitaan, jotta ihmiset pystyvät parina kasvamaan yhdessä ja kokemaan rakkautta turvallisesti yhdessä.

Mielenkiintoiseksi tässä viimeksi ilmaistussa tekee se, että tutkijan mukaan perin harvoin tai harvoilla pareilla kaikki osaset ovat todellisesti olemassa, samanaikaisesti vahvana ja vallitsevina.

Siksipä haastan sinua jäljempänä tulevien kuvausten kohdalla kyselemään sitä, kuinka asetelma on kohdallasi tällä hetkellä, ja pitäisikö jotakin osa-aluetta tietoisemmin tarkkailla ja huoltaa.

Lähtekäämme liikkeelle läheisyyden osa-alueesta, ja vain siitä. Eli kuten taulukosta näemme, toiset kaksi keskeistä osa-aluetta, molemmat loistavat poissaolollaan. Jostakin syystä.

 

OSA-ALUE

(läheisyys)

OSA-ALUE

(Intohimo)

OSA-ALUE

(Sitoutuminen)

”Nimitys”
 
LÄHEISYYS PITÄMINEN

Kysynkin Sinulta.

Jos tämä (Läheisyys ja vain se) on kokemuksellinen asetelma kohdallasi juuri tällä hetkellä, käyttäisitkö – käsi sydämellä – ilmausta ”rakastan kumppaniani”? Vai olisiko kenties maininta ”pidän hänestä” lähempänä sisintä totuuttasi? Onko tuntemuksesi ja asetelmanne liki kivaa ystävyyttä? –  jotakin sellaista kuin alla olevassa kuvallisessa assosiaatiossa, koirat ja ystävyys.

Asiantuntijamme R. J. Sternberg huomauttaa, ja tarkat arkihavaintommekin sen taitavat osoittaa, että ihmissuhde, jossa koetaan henkistä läheisyyttä ilman intohimoa ja sen suurempaa omistautumista toiselle, on luonteeltaan mieltymistä toiseen, siis ennemminkin toisesta pitämistä (’Liking’).

Onko sellainen määritelmän tarkennus Sinusta uskottavaa?

Seuraavaksi intohimo.

Mitä puolestaan sillä lyhyesti tarkoitetaan? Voimme ajatella, että se liittyy jollakin keskeisellä tavalla ihmisen seksuaaliseen vetovoimaan. Seksuaalisviritteistä ihastumista. Lipsahtaako sanojan huulilta ”rakkautta ensi silmäyksellä”?

Intohimotunteessa on myös joko sisällä tai ympäröimänä ripaus romanttisuutta, näin ainakin tutkijamme tiivistää, kun hän on analysoinut ihmisten omia kertomuksia näiden intohimokertomuksistaan.

Taulukosta voimme lukea, mitä nimitystä Sternberg käyttäisi rakkauden sijasta, kun vallitsevana on intohimo ilman läheisyyttä ja sitoutumista toiseen ihmiseen. Se on Ihastumista.

Tämän olotilan taustalta löytyy keskushermostossamme tapahtuvia välittäjäainemuutoksia, kuten dopamiinin ja noradrenaliinin, jotka molemmat säätelevät ihmisen mielialaa ja mielihyvän tunteita.

 

OSA-ALUE

(läheisyys)

OSA-ALUE

(Intohimo)

OSA-ALUE

(Sitoutuminen)

”Nimitys”
 
–            INTOHIMO IHASTUMINEN

Kolmas asetelma, sitoutuminen.

Asetelma, jossa vallitsevana ja ainoana parisuhdekokemuksena raportoidaan sitoutuminen, ja jonka yhteydessä ihmiset kertomuksissaan mainitsevat eräänlaista hyvänteväisyyttä, toimimista juurikin toisen parhaaksi.

Tämä asetelma on mielenkiintoinen, nimityksensä mukaan. Johtopäätös ei jättänyt Sternbergin lukijoitaan kylmäksi.

 ”Kolmioteria” sai nimenomaisesti tässä tulkintakohdassaan runsaasti kriittisiä ja jopa vihamielisiä reaktioita. Hän nimittäin päätyi esittämään, että tällaisessa (ainoastaan sitoutuminen vallitsevana) perhe- ja parisuhdeasetelmassa elävät olisivat yhdessä ainoastaan velvollisuudesta, ei rakkaudesta.

”Ihmissuhde, jossa on vain sitoutumista ja omistautumista ilman seksuaalista intohimoa ja henkistä läheisyyden tunnetta, on tässä siis Robert Sternbergin Rakkauskolmioteoriassa saanut nimen ’Tyhjä rakkaus’ (’Empty Love’)”

Voin helposti kuvitella: Olet omistautunut ja sitoutunut, toiminut kenties vanhempana voimiasi säästämättä vuosikymmeniä, turvannut elintason perheellesi ja omasta mielestäsi kannatellut parisuhdetta yli vaikeidenkin aikojen.

Ja sitten sanotaan, että tämä kaikki on ollut kuin ”tyhjä rakkaus” tai ”velvollisuus”. Ei aitoa rakkautta, koskapa kaksi muuta rakkauden osa-aluetta ovat harmaita tai kokonaan poissaolevia todellisuuksia. Minua se ainakin loukkaisi. Kysyisin päättelijältä, että eikö juuri sitoutuminen ole perheiden, yhteisöjen ja koko yhteiskunnan koossa pitävä elementti?

 

OSA-ALUE

(läheisyys)

OSA-ALUE

(Intohimo)

OSA-ALUE

(Sitoutuminen)

”Nimitys”
 
–            SITOUTUMINEN VELVOLLISUUS

Tämä bloggaus ”Kohti rakkauden täyteyttä” jatkuu blogijutun kolmannessa osassa. Se julkaistaan lähipäivinä täällä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogit osiossa.

Nyt tästä suoraan päätösosaan!

_ _ _ _ _

Tämän blogijutun kuvista kiitokset seuraaville:

Artikkelikuva (Timo Juutinen), jonka jälkeen Pixabay ja tekijöiden kuvat järkestyksessä Rama Krishna Karamancki, Falcohusky, Up_Free, Alanjvm / hand.

 

KOHTI RAKKAUDEN TÄYTEYTTÄ (osa I)

Kohti rakkauden täyteyttä viittaa otsikkonsa mukaisesti ”matkaan” tai kirjalliseen pohdintaan kohti ”täydellistä rakkautta”… niin, mikäli nyt sellaista ilmausta ylipäätänsä voisi ihmisten kohdalla käyttää.

Rakkaus – mitä se on?

Rakkaus on kaikki! sanoisi joku keskuudessamme elävä. Ja kun tarkemmin peräisimme, hän jatkaisi, rakkaudesta olemme syntyneet, ja sitä me koko elämämme ajan etsimme

Viha ajaa ihmisiä toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset”…

Rakkaudesta me elämme ja sen puutteesta kärsimme”…

Rakkauden kaipuusta meidät ihmisinä tunnistetaan”…

Ei tarvitse sukeltaa runojen tai rakkauslaulujen maailmaan, kun jo edelliset,  satunnaisnostoina lehdistä ottamani, tavoittavat lukijansa. Kuvauksissa on jotain vastaansanomatonta. Ilmaukset lävistävästi yhdistävät meidät eri sukupuolet ja ikätasot.

Samalla kuitenkin jää kovin epäselväksi se, mitä rakkaudella tarkemmin tarkoitetaan, miten se muotoillaan ja määritellään. Rakkauden määrittäminen taitaakin olla, jos nyt ei perin hähmäistä, ainakin ilmeisen problemaattista. 

Ensinnäkin on todettava, että ”Rakkaus” tuottaa ongelmia jo terminologisella tasolla. Käytämme arkielämässä kyseistä termiä monessa yhteydessä: se kuvaa niin kiintymystä omiin lapsiinsa kuin himoa, ihastumista tai romanttista rakkautta aikuisten kesken.

Sitä käytetään niin ikään kuvauksena pitkäkestoisesta suhteesta toiseen ihmiseen. Samoin rakas eläin tai työtehtävä voi listautua joillakin samaan rakkauden koriin.

Rakkaus siis yhdistetään arkipuheessa niin moniin eri asioihin, tuntemuksiin ja tapahtumiin.

Sama pätee myös tiedemaailmassa. Kun eri tieteen edustajat selittävät rakkauden olemusta, käytössä on erilaisia käsitteitä, termejä ja teorioita. Neurotieteilijä, lääkäri, sosiologi, antropologi, psykologi tai vaikkapa evoluutiobiologi, kukin tuo oman ´rokkansa rakkauteen´, ja niin on hyvä.

Olkoonkin, että rakkauden tavoittamiseksi tieteen keinoin ongelmaksi muodostuu juuri tämä tieteen kieli. Se ei aina riitä kuvaamaan ihmisen todellista kokemus- ja tunnemaailmaa. Ymmärrämme, että tieteen loogisella `päättelykielelläkin` on rajansa. Ehkäpä siksi sananlasku Iisalmesta on kuvaavasti viisas. Sen mukaan

”Rakkaus  viep viisaalta puol mieltä, hullulta kaekki”.

Kun haluamme määritellä rakkauden, päättäkäämme, että tässä blogijutussa tyydymme edellisten perusteella seuraavaan vastaukseen.

Rakkaus on aivoissa syntyvä sellainen tunne, jonka tunnistaa kehossa ja sitä voidaan osoittaa toiselle teoissa sekä puheissa. Rakkaus on eräänlainen biologinen reaktio, joka saa ihmiset kiintymään toisiinsa ja pitämään toisistaan huolta. Rakkauden elein.

Mikäli tahdot lisätä tietämystäsi rakkaudesta, ja nimenomaisesti sen yhteydestä kehotuntemuksiin, suosittelen perehtymään Aalto-yliopiston tutkijoiden esittämiin havaintoihin. Kehokartta 27:n eri rakkauden lajin kohdalla.

Heillä tutkittuja rakkauden lajeja olivat muun muassa romanttinen ja seksuaalinen rakkaus, vanhemman rakkaus, sekä rakkaus ystäviä, tuntemattomia ihmisiä, luontoa, Jumalaa ja itseä kohtaan.

Tutkijoiden, satojen suomalaisnaisten keskuudessa tekemä, yleinen tutkimushavainto ei yllättänyt: läheisissä ihmissuhteissa koetaan voimakkaimmat rakkauden kokemukset. Luontorakkaus seurasi voimakkuudellaan ihmissuhteiden jälkeen.

Tutkimustulokset julkaistiin Philosophical Psychology -lehdessä. Alla kuvaotos ja kotimainen tiivistys, tästä linkistä lisälukemistoon. 

Missä rakkaus tuntuu?

 

Tässä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT):n blogikirjoituksen ”Kohti rakkauden täyteyttä” -juttukokonaisuudessa keskitymme varsinaisesti parisuhderakkauteen.

Kysymys on jatkossa rakkauden kolmesta osatekijästä (läheisyys, intohimo, sitoutuminen), kaikista niistä erikseen ja yhdessä erilaisilla kombinaatioilla.

Juttu jatkuu seuraavassa osassa. Sen alussa määrittelemme ensiksi parisuhteen. Tämäkin artikkeli julkaistaan  Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT):n blogisivulla.

Artikkeli II:n suoralinkki on tässä.

Palataan!


Artikkelikuvan otos: Timo Juutinen

 

LAPSIA – miksi(pä) ei! (Perusteluja)

Uutena blogijutun lukijana vilkaise edellinen päivitys. Näin selviää tämän otsikon ja aiheen ”alkujuuret”. Asian ajankohtaisuus valoristeyksessä! Tästä.

Uuden elämän ihme! Käsittelen sitä, vaikka ihme ei kirjoittamalla muuksi muutu. Uusi elämä on vain osaksi ihmisen käsissä. Moni sen tietää aivan konkreettisena ja henkilökohtaisena. Jotkut karvaastikin.

Kuvat yllä ja alla ovat aiheemme kannalta mielenkiintoiset. Edellinen (artikkelikuva), siinä kaksi henkilöä lausahduksineen, jotka molemmat olen kuullut Timon Työnohjaus ja Terapian vastaanotolla. Jälkimmäisessä puolestaan kaksi pienokaista, symbolisina. 

 

 

TULLA ISÄKSI tai ÄIDIKSI – KUINKA TÄRKEÄ TAVOITE ELÄMÄSSÄSI?

Keräsin äidiksi tai isäksi pyrkimisen perusteluja, ”puoltavina” (+) ja ”estävinä” (-) nimettyjä, yhteensä 12 kpl. Tässä listauksessa X-sarjan määreet/perusteet ovat puoltavia ja Y-sarjan määreet/perusteet kieltäviä ilmauksia otsikon asiassa.

Anna esitetylle perustelulle/määreelle jokin painoarvo (1–5). *Lisäksi käytettävissäsi on ilmaus ”en osaa tällä hetkellä arvioida” (0).

Vastaa kaikkiin kohtiin käyttämällä seuraavia numerovaihtoehtoja:

1 = ei merkitystä tällä hetkellä

2 = vain vähän tärkeä tällä hetkellä

3 = jonkin verran tärkeä tällä hetkellä

4 = melko tärkeä tällä hetkellä

5 = erittäin tärkeä tällä hetkellä

0 = ”en osaa arvioida tämän asian merkitystä itselleni tällä hetkellä”

 

Miten tärkeänä pidät seuraavia seikkoja siinä, että tahtoisit

isäksi tai äidiksi tällä hetkellä?

(X) ”Puoltavat näkökohdat” ja niiden painoarvot minulla tällä hetkellä!

 (1) – (2) – (3) – (4) – (5) tai (”0”)

Minulla on vahvat äidilliset, isälliset tai vanhemman vaistot.
Minusta lapsen saaminen vahvistaa vanhempien välistä suhdetta.
Olen ymmärtänyt, että lapsen saaminen tuo vanhemmilleen elinikäisen ilon.
Lapsen kasvattaminen ja opastaminen on vanhemmille hyvin tyydyttävää, niin arvelen.
Saamalla lapsia toteutamme uskonnollisia perhe-elämän arvoja, jotka nekin ovat minulle tärkeitä.
Minusta lapsi on luonnollinen osa kiinteää parisuhdetta.

Mikä on (X) kohdan pistemäärä, kun lasket ne yhteen? (max. 30)

(Y) ”Kieltävät näkökohdat” ja niiden painoarvo minulla tällä hetkellä!

                                                       (1) – (2) – (3) – (4) – (5) tai (”0”)

Raskaus ja synnytys ovat kuormittavia naiselle.
Koen, että lapsesta vastuussa oleminen on hyvin vaikeaa.
Lapsen kasvatus rajoittaa kohtuuttomasti vanhempien mahdollisuuksia tehdä muita kiinnostavia asioita.
Kun seuraa nykymaailmaa (sotien ja ilmastonmuutoksen uhkaa) en innostu omien lasten saannista.
Työn ja pienen lapsen hoidon yhteensovittaminen ei tule tyydyttämään minua.
Lapsen saaminen lisää liikaa painetta ja kuormitusta muutoin toimivaan parisuhteeseen.

Mitä on (Y) kohdan pistemäärä, kun lasket ne yhteen? (max. 30)

Tee seuraavaksi vähennyslasku: X – Y. 

Kun näin pisteyttämällä arvioit kaikki 12 asiassa esitytetyt näkökohdat, toteat lopputulemana itsearviosi. Millainen se on?

Huomaat ehkä selkeämmin, miten ja millä perusteilla päädyt siihen näkemykseen, että miksi ei (!) lapsia omaan elämään tällä hetkellä tai sitten edellistä myönteisemmin ”miksipä ei!”.

 

Muistutan vielä parista kolmesta asiasta

  1. Edellisessä tehtävässä oli ainoastaan 12 näkökohtaa otsikon asiassa. Haluta / ei haluta oman lapsen vanhemmaksi. Näissä kysymyksissä on arvatenkin muitakin, yksilökohtaisesti tärkeitä tosiasioita, jotka eivät näyttäydy tässä listauksessa, asian moninaisuuden tähden. Täten lähtökohtaisesti ei ole yllättävää, jos 12 joukosta puuttui juuri sinun ajattelusi ja elämäntilanteesi kannalta jotakin merkittävää ja huomioitavaa. Olennaista kuitenkin on, että itse olet siitäkin painoarvoineen riittävästi tietoinen.
  2. Vastauksesi ja niiden pohjalta tekemäsi yhteenveto ei tarvitse olla kuin kiveen hakattua. Omakohtainen käsitys siitä, tahdonko tulla isäksi tai äidiksi voi ja saa muuttua ajassa ja tilassa. Tällä tarkoitan esimerkiksi vaikka rakastumista itsensä kannalta miellyttävään ihmiseen tai vaikkapa tavoiteltavan vakaan työpaikan saantia samoin kuin moninaisia ihmisen psykofyysiseen terveydentilaan liittyviä muutostekijöitä.
  3. Sait tilannearviosi, ainakin suuntaa antavana siitä, kuinka selkeänä tai ristivetoisena arvotat omakohtaista vanhemmuutta näinä päivinä. Kannustan Sinua keskusteluihin – aikuisen oikeasti – mahdollisen nykyisen kumppanisi, ystävän tai muutoin luotettavan kanssa siitä, miksi synnyttää lapsia nykyisellä 2020-luvulla. Oletan, että hän haluaa kuulla, millaisin miettein ja painotuksin kerrot vanhemmuudesta ja lasten hankinnasta: ”Lapsia – ei kiitos!” tai ”Lapsia – kyllä kiitos!” 

”Asian omakohtainen prosessointi on vielä vaiheessa!” Tämä on niin ikään vastuullinen ja siten kunnioitettava tilannepäivitys, onhan kyseessä kaikella tavalla erityisen merkittävästä ja vuosikymmeniä ihmiselämää läpäisevästä asiasta ja valinnasta.

Tarjoan lopuksi lyyrisen musiikkivideon. Arvelen, ettet ole sitä vielä nähnyt. Minut se sai blogiaiheen suuntaisiin mietteisiin. Toivon Miisamarian palvelevan samassa tarkoituksessa myös Sinua.

Kuvalähteet tässä blogipäivityksessa: Timo Juutinen (Artikkelikuva), kaksi muuta Pixabay;  / Brif (Welcome) / Peggy&Marco (Yes No).

Lisälukemistolähde: https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/kuka-haluaa-lapsia-2020-luvulla/#keskeiset-tulokset.

 

LAPSIA – miksi(pä) ei!

Lapsia – miksi(pä) ei!… Miksi tällainen (ensilukemalla) vaikeahko otsikko?

Syyt ovat kahtalaiset: aihe ei ole yksiselitteinen ja helppo. Toiseksi mietin, voisitko Sinä lukijana lausahtaa otsikon tavoin, jos/kun tutustut tämänkertaisen blogijuttuni sisältöön. Aivan henkilökohtaisena asiana.

Olisin kovin tyytyväinen, mikäli tässä nyt näppäiltävä sisältö lisäksi synnyttäisi aikuisten välistä ajatustenvaihtoa.

Mikä valo palaa Sinulle?

VALORISTEYKSESSÄ

Kerron lyhyen tuokiokuvauksen.

Tulin kävellen kuluvan vuoden marraskuussa, aivan tavanomaisen vastaanottotyöni keskiviikkona noin 18.45 aikoihin valoristeykseen. Edessäni seisoi valojen vaihtumista odotteleva kuuden nuorehkon aikuisen ryhmä. Nopean vilkaisun perusteella kaksi `pariskuntaa`(käsikädessä) ja samaisen subjektiivisen päätelmän perusteelle kaksi henkilöä muuten vaan (`ei kumppaneina`) kävelevää.

Kuulin selvästi jonkun heistä sanovan kohtuullisen voimakkaalla äänellään, että kaikkea muuta kuin vanhemmuus!”

Ylitimme tien, kuljin ryhmän perässä seuraavan korttelin käännökseen saakka, sitten erkanimme. 

Mainitun lausahduksen täsmennyksiä tai tarkennuksia en liikenteen takia kuullut riittävän selvästi. Minulle jäi kokonaistilanteesta kuitenkin se mielikuva, että henkilöt juttelivat lasten hankintaan tai niiden olemassaoloon liittyvistä seikoista. Kohtuullisen ajankohtainen aihe! ajattelin, kun mielsin jokaisen heistä `biologisesti` olevan parhaimmassa lisääntymisiässä.

VANHEMMUUS

Tiedämme vanhemmuuden olevan asiana ja lähestyttävänä seikkana kovin moninainen. Kokemuksena. Tutkimuskohteena. Yhteiskunnallisesti.

Paitsi, että meitä kaikkia nimellisesti yhdistää jonkun tai joidenkin lapsena oleminen, meillä on aivan omakohtaisia emotionaalisia kokemuksia lapsen roolissa olemisesta. Saatamme usein karrikoidenkin muistella ja kertoa hyvästä tai huonosta lapsuudesta.

Kun vartuimme, mietimme väistämättä jossakin vaiheessa asiaa siitä näkökulmasta, että voisiko minusta ylipäätänsä tulla vanhempi, haluaisinko olla tai tulla sellaiseksi, ja millaisena kykenisin tehtävää isänä tai äitinä toteuttamaan.

Lapset ja vanhemmuus ovat niin ikään tärkeä yhteiskunnallinen ja perhepoliittinen kysymys. Se on tällä hetkellä jopa ”kansakunnan kohtalon kysymys” syntyvyyden näkökulmasta, saattavat jotkut edustajamme eduskunnassa tai tutkijat kammiossaan arvioida. 

Eli lyhyesti: asia lapsista ja vanhemmuudesta ei kirjoittamalla tyhjenny.

MITÄ SINÄ VASTAISIT ”LAPSIKYSYMYKSESSÄ”?

Palataan tapahtumaan ja tuokiokuvaan Mikkelissä.  

Koska työni ja kutsumukseni äärellä käsittelen päivittäin yksilö-, parisuhde- ja perhe-elämän asioita, olisin kovasti halunnut liittyä mainittujen lisääntymisikäisten seuraan, mikäli se olisi ollut jotenkinkaan korrektia ja mahdollista.

Olisin toivonut kuulevani siitä, mitä kukin heistä syvimmiltään ajatteli vanhemmuudesta ja lapsista, ja nimenomaisesti omana ajankohtaisena tai mahdollisena tulevaisuusskenaarionaan. 

Kirjoitan muutaman mieleeni pulpahtaneen kysymyksen perusteluineen. Teen ne nyt Sinulle tässä ja nyt. Muutamia määreitä lasten hankinnan puolesta ja vastaan. Ja leikitään, että olisit ollut yksi noista kadulla kulkeneista arvioimassa tätä ajankohtaista asiaa.

Mitä tahtoisin kysyä? Miten lähestyisin asiaa – lyhyesti ja aluksi?

Toteaisin, että Suomessa lasten hankkiminen on pitkään ollut normaalia ja tahallinen (ei-lääketieteellisperusteinen) lapsettomuus marginaalissa. Jälkimmäistä  joidenkin mielestä pidettiin outona valintana.

Mutta nyt kun syntyvyys on lineaarisesti laskenut vuosikymmenten ajan, on aiheellista pohtia jopa niin, että miksi 2020-luvulla vielä hankitaan lapsia.

Jotta en heti lankeaisi moralisoimaan todennettua asian tilaa, samalla tahdon alleviivata erästä seikkaa: tällä hetkellä sekä se, että yrittää saada lapsen, että yrittämättä jättäminen, ovat yksilöllisiä ja elämäntilanteesta riippuvaisia valintoja. Kunnioitettavia yksilöllisiä oikeuksia Suomessa.

Voisin kuitenkin olettaa, että Sinä(kin) valintaa tehdessäsi joudut punnitsemaan useita asiaan liittyviä näköaloja, ainakin omaa identiteettiäsi, ympäristöstä tulevia viestejä ja lasten saamiseen liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Eivätkä nämä erilaiset seikat yleensä ole lainkaan ristiriidattomia, yksiselitteisen helppoja lopullisen päätöksesi perustana, arvelisin.

Onneksi on myös niin, että mielikuva vanhemmuudesta yksilön tavoiteltavana päämääränä ei tarvitse olla ns. täysin lukittu asia. Ihmisen ulkoiset ja sisäiset seikat (omaan itseen ja ajatteluun liittyvät osatekijät) muuttuvat miehen ja naisen hedelmällisyysiän aikana.

Kysyn Sinulta, mitkä asiat / syyt painavat päätöksenteossasi ja kuinka vahvasti? Millä ja miten oheinen Suomen Minimaailman shop-kuvaotos täyttyisi? 

Blogikirjoitus jatkuu kohta ilmestyvässä jatko-osassa. Listaan luettavaksi näkökohtia vanhemmuuden roolin puolesta ja vastaan 12 erilaisen syyn tai määreen avulla. Palataan linjoille!…

Jatko-osaan nyt suoraan tästä.

 

** Kuvista kiitos: Kari Rossi (Artikkeli- ja päätetyöskentelykuva), Pixabay (liikennevalot), Suomen Minimaailma  (vaaka ja punnus).

JATKAA VAI EROTA?

Jatkaa vai erota? -blogipäivityksessä käyn luettelonomaisesti läpi viisi parisuhdeasetelmaa. Niihin viitataan varsin usein, silloin kun me parisuhteen asiantuntijat mietimme suhteen jatkuvuuden tai eroamisen ennustetta.

MIKSI TÄSTÄ TEEMASTA?

Lokakuinen blogijuttu, miksi juuri tästä aiheesta syksyllä 2024? Vastaus kiertyy kuluneena kesänä saamiini kahteen asiakaskirjeeseen.

Aiemmassa (syyskuun) blogikirjoituksessa innoittajana oli kesäisistä se toinen; sinne suoralinkillä tästä.

Tämän, nyt käsillä olevan päivityksen palautekirje liittyi taannoisiin tapahtumiin. Tuon varsin pitkän kirjeen lähettänyt henkilö palautti mieliinsä 4–5 vuoden takaiset vaiheet allekirjoittaneen kanssa Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) parisuhdeterapiassa.

Työskentely ja kirje eivät luonnollisesti ole julkista materiaalia, muuta kuin kirjoittajan nimenomaisena kehotuksena ”laita ihmeessä uudelleen liikkeelle!…”

Tällä kirjoittaja tarkoitti ammatillisia vinkkejä tai virikettä siitä, mihin suuntaan epätietoisen tulisi suunnata. ”Sinun kannattaisi meille monille epätietoisille kirjoittaa näihin pattitilanteisiimme ajateltavaa, uudestaan ja uudestaan”.

EROTA VAI JATKAA NYKYISESSÄ PARISUHTEESSA?

Kun otsikossa käytän sanaa parisuhde, tarkoittaa se tässä kirjoituksessa avo- tai aviosuhdetta, sellaista miehen ja naisen keskinäistä suhdetta, jossa jo arkiset asiat ovat tosiasiallisesti (!) ympäröineet ensihuuman jälkeisenä aikana.

Tyypittelyssä tukeudun alan erääseen eksperttiin maailmalla.

Amerikkalainen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetherington, joka on vuosikymmenet selvittänyt perhe-elämän sisäistä suhdedynamiikkaa, esittää viisi erilaista avioliiton tyyppiä. Listaan ne alkuperäisessä järjestyksessä.

VIISI PARISUHTEEN TYYPPIASETELMAA

A: PERINTEINEN AVIOLIITTO

B: YKSILÖLLISYYTTÄ TUKEVA LIITTO

C: OOPPERALIITTO

D: HEIKOSTI SITOUTUNEIDEN LIITTO

E: VAATIJAN JA VETÄYTYJÄN LIITTO

Kun katsomme tätä luettelointia, tuumaamme erityisesti tätä: mitä seikkoja ja mistä tulokulmasta pareja on tutkittu ja siten luokiteltu tällaisiksi ryhmiksi? 

Parisuhdetyypit eroavat keskenään mm. siinä,

  • miten suhde on muodostettu, 
  • millaista osapuolten välinen vuorovaikutus on,
  • miten paljon aikaa vietetään yhdessä ja erikseen.

Parisuhdetutkija A. M. Hetherington pyrkii vastaamaan kysymykseen, missä asetelmassa eron todennäköisyys on lähtökohtaisesti todennäköisempi kuin jossakin toisessa liitossa

Tämä kysymys kiinnostaa tutkijaa erityisesti lapsen suotuisan yksilökehityksen näkökulmasta. ”Erot ja uudet aikuissuhteet vaiko nykyisessä, koetussa asetelmassa pysyminen kasvavan kannalta?”

REUNAHUOMIOT

Lukijan on aiheellista tiedostaa, että tämä tutkijan kiteyttämä suhdetyypittely on luonnollisesti hiukan pelkistävä kuvaus, kun ajattelemme  arjen parisuhde- ja perhe-elämän nykytodellisuutta eri mantereilla.

Elämä on aina monimuotoisempaa ja värikkäämpää kuin tyyppikuvaus. Tämän me, jotka olemme parisuhdekriisien ja niiden hoitamisen kanssa tekemisissä, sangen hyvin tiedämme.

Lisäksi silmillämme todistamme, varsinkin hyvin toimivissa pariterapian työprosesseissa myös sitä, kuinka esitetty eroennuste ei toteudukaan; olkoonkin sillä vahvaa tutkimuksellista evidenssiä jossakin toisessa maassa ja perhe-elämän kulttuurissa, kuten vaikka Amerikassa.

ERON TIE TAKLATTAVISSA! 

Mutta miten? kyselemme aiheellisesti.

Työtä tekemällä ja vaivaa näkemällä!– joskaan ei aina silloinkaan, vaikka asianosaiset sen ihanteenaan aluksi esittävät.

Joissakin tilanteissa eroaminen tavoitteena ja hallitusti toteuttamalla on likiarvoisesti paras valistunut vaihtoehto. Tällä tarkoitan vastuullisia askelia lasten elämäntilannetta ajatellen, ja nimenomaisesti sitä ja heitä.

”Työtä tekemällä”, tästä seikasta oli tuoretta kokemuskuvausta Länsi-Savo lehdessä. Laajan artikkelin (21.9.2024) varsinainen pääotsikko oli muodossa ”Länsi-Savo selvitti, mistä Mikkelissä saa pariterapiaa”.

Leikkeitä Länsi-Savo 21.9.2024

Vielä sananen loma-ajan postista.

Kesäkirjeen mukaan toivottua ”taklaamismuutosta” tapahtui Timon Työnohjaus ja Terapiassa vuoden 2020 pariterapiaprosessien seurauksena.

Saamassani kirjeessä kuvatut vaiheet ajoittuvat mainitun vuoden ympärille. Mainittakoon, että tässä kerrottu vuosiluku ei ollut vastaanottotyöni tai työmetodien osalta mitenkään poikkeava.

PEREHTYKÄÄMME ERI SUHDETYYPPEIHIN OTSIKON HENGESSÄ!

Olen aiemmin kirjoittanut laajahkot kuvaukset edellä mainituista viidestä suhdetyypistä, nimenomaisesti kotimaista asiakaskuntaa myötäillen.

Annan lukijalle mahdollisuuden surffata tuolle aineistolle. Totean tässä ainoastaan sen mitä amerikkalainen tutkijamme esittää: A:lla on paras jatkuvuuden ennuste ja E:llä eroennuste lähtökohtaisesti korkein.

Sitä, millä perusteilla näin olisi, en lähde tässä kohden enempää analysoimaan. Saat ”lihaa luun ympärille”, kun siirryt koko kattaukseen.

Koko jutun A:sta E:hen löydät tästä TTT:n alkuperäisestä… (tekstiä/kuvaa klikkaamalla!)

 

TAIPUMUKSIN TAVATAAN!

Taipumuksin tavataan! on tarkalleen se ilmaus, jolla (kovin henkilökohtaisen ja yksityiskohtaisen) palautekirjeen lähettäjä päätti kirjoittamansa. Sain sen loma-aikana kuluneena kesänä 2024.

Itse asiassa sain toisenkin, samalla tavoin henkilökohtaisen kirjeen kyseisenä kesänä. Nämä koskettavat palautteet, jotka käsittelivät taannoin tekemääni työtä, tulivat minulle tietyllä tavalla inspiroivina: kirjoitan kaksi seuraavaa blogijuttua niiden saaman efektin pohjalta.

Tässä luet ensimmäistä. Aihe on ihmisen luontaiset taipumukset ja muistuttaminen niiden hyödyntämisestä työelämässä.

TAIPUMUSANALYYTIKOKSI KOULUTTAUTUMINEN

Kouluttauduin Luontaisten Taipumusten Analyytikoksi (LTA) 2010-luvun alussa. Tällä lisenssioikeudella olen sitten organisoinut ja purkanut (tiimissä tai yksilöllisinä) kyseisiä eri analyyseja reilun vuosikymmenen; samanaikaisesti kirjoitellut tästä aiheesta.

Bloggaus vuodelta 2017 ja teemalla Tunnistanko taipumukseni? on osoittautunut erääksi luetuimmista. TTT:n sivuilla käyttäjäpalautteita tullut tähän mennessä yhteensä 280 kpl.

Virikkeinen video-otos löytyy puolestaan klikillä tästä.

Se liittyy johtajuuden ja työyhteisöelämän hyvinvointiin. Olen toiminut tämän konsultointialueen kilpailutettuna asiantuntijana Suomen ELY:ssä 3K Savon partnerikonsulttina. 

KÄYTTÄJÄKOKEMUKSET ROHKAISEVAT

Asiakaskokemukset ovat olleet perin rohkaisevia; varsinkin ELY:n tilaaman toiminnan valtakunnalliset vertailut. Ne ovat julkisia. Sama läpinäkyvyys näkyy myös allekirjoittaneen sivuilla; silloin kun kirjallisen arvion antanut sen julkiseksi nimenomaoisesti merkitsee.

Tässä pari viimeistä Timon Työnojaus ja Terapia (TTT) sivuille tullutta:

Onpa mielenkiintoista. Me näytämme tulleen TTT:hen eri tavoin sytykkeen saaneena.

Minä puolestani (tiimini kanssa) löysimme vahvuuden analyyseistä kiinnostuneina: linkki taisi olla tämä:
https://timojuutinen.fi/ymmarra-erilaisuus-hyodynna-vahvuudet/

Prosessista, joka jatkui jollakin vielä yksilöllisissä merkeissä, oli antoisa, hyvä ja hyödyttävä. Kiitokset Timolle! 

– HR-esihenkilö Lea T. Pöyhönen

Käytän tässä työporukastamme tiimin sisällä käytössä olevaa slogania. Meidät tuntevat tietävät ketä… Ja tämän ”komments” viestin jälkeen moni muu sen, että Timon organisoima Taipumusanalyysit ja purkukeskustelut hyvä juttu; olivat monella tapaa valaisevia. Opittiin itsestämme ja samalla ymmärrystä työkamustakin. Työn tekemisen kannalta. Suositukset. Tästä kiitokset tj PK:lle investoinnista ja Timolle sen toteutuksesta!

”Pertsan poppoo”

Kun taipumusanalyysit ovat TTT:ssä yhdistetty sivuosana tai keskeisellä tavalla työelämän ja siviilielämän leikkauspisteeseen, silloin on usein kysymys Hybridisestä työskentelystä.

Eräs minulle soittanut päätyi juuri siihen, YouTube videolla näytetään siitä vilaus; halutessasi näet linkillä tästä.

 

IHMINEN ON KOKONAISUUS!

Ei ole vain työelämää ja siviilielämää, molemmissa olemme mukana – kokonaisina ja kokonaisvaltaisina. Kaikkine taipumuksinemme. Tämän tiedämme. Sinäkin.

Tästä kuvatusta seuraa väistämättä, että jos esimerkiksi kodin lähi-ihmissuhteissa menee huonosti, myös työn laatu työroolissa tulee taatusti kärsimään. Jollakin aikajänteellä. Kun kärsin ”kotoisasti”, en toimi työpaikallanikaan ”koillisesti” eli tuloksellisesti.

Ulkopuolinen on monessa mielessä neutraalin turvallinen. Hänellä ei ole sidonnaisuuksia yrityksen tai organisaation sisäisessä kilpailuasetelmassa.

Työnohjaaja auttaa ohjattavaa avautumaan omille mahdollisuuksilleen. Yksilöllinen sparraus ei ole vain haaveita hyvästä.

ELÄMÄNALUIEDEN LIMITTÄINEN KOHTAAMINEN MAHDOLLISTUU!

Silloin kun työnohjaajalla on riittävää kompetenssia ihmissuhteiden moni-ilmeiseltä sektorilta, on valmentajan ja työnohjaajan tarjoama ulkopuolinen apu ilahduttavaa. Liikkumavara ´coutsattavan´ kannalta laajenee.

Parhaimmillaan tämä ulkopuolisen tuki elähdyttää paitsi yksilöä turvallisuudellaan, samalla myös toimialaa erityisen kustannustehokkaana ja kohdennettuna sparrauspaikkana. 

Työpaikan ns. ihmissuhdehässäkät ja toisaalta työpaikan ulkopuolelta tulevat häiriöt ja hidasteet tulevat inhimillisellä lämmöllä erotetuiksi. Molempien limittäinen kohtaaminen mahdollistuu. Luotettavasti.

Tähän kätkeytyy edellä aiemmin esitetty työsuoritteiden tuloksellisuuden turvaaminen. Yksilö- ja tiimikohtaisena. 

Olen työskennellyt liki kolme vuosikymmentä näiden ilmiöiden kanssa. Havaintojeni perustalta kehittelin takavuosina – yhdessä asiakaskunnan kanssa – hybridistä työmenetelmää. Siitä voit halutessasi lukea lisää tästä.

Yleisellä tasolla voin todeta sen, mistä alussa mainitussa palautekirjeessä henkilö yksityiskohtaisesti muisteli. Lyhyesti:

 

Kompetenttisestä ulkopuolisesta muodostui avainhenkilö siinä, etten hirttäytynyt haavoihini, olipa niiden alkujuuret sitten työssä tai siviilissä.

 

Terveisin Timo Juutinen,

Tyyneydellä tapauksittain, neuvonantaja (INFJ) ja huolehtija (ISFJ)

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkeli

 

TTT – TÄNÄÄN!

TTT – tänään on Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) ajankohtainen toimitila- ja tilannepäivitys.

Allekirjoittanut on nimittäin kesällä 2024 siirtynyt askeleen vieläkin lähemmäksi Mikkelin ydinkeskustaa – hiukan isompaan vastaanoton työtilaan.

Uusi työskentely- ja vastaanotto on nyt Maaherrankadulla, aivan torin nurkalla ja kaupungintalon vieressä.  Tämä merkitsee sitä, että Anninpuiston A1:ssä työskentely ja vastaanotto, joka kesti yhdeksän vuoden ajan, on nyt historiaa.

TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA – UUSI TOIMIPAIKKA

Osoitteessa Maaherrankatu 12 T1. Tässä tarkassa osoitteessa T1 tarkoittaa toimisto1 merkintää. Tähän uuteen – esteettömään vastaanoton työpisteeseen – on helppo tulla: kadun ulko-ovelta kävellen (tai hissillä) 1 krs.  ylös ja sitten heti vasemmalle. Käytävän päässä onkin vastaanottotilan sisäänkäynti. Et voi erehtyä! – kun seuraat vielä ”kameran kanssa”…

(Klikkaa laitteestasi riippuen tumman/vaalean alueen päällä!)

 

TYÖELÄMÄN KEHITTÄMISTÄ JA TERAPIAPALVELUA

– YRITTÄJÄNÄ 20 VUOTTA

Kun nyt kesän 2024 aikana siirryin tähän Maaherrankadun työpisteeseen, samalla käynnistyi 20. toimintavuosi tämän alan yksityisenä ammatinharjoittajana. Y-tunnustoimintaa vuodesta 2005.

Aloitin ”matkani” ensin virkatyöni ohessa. Tuolloin toimin Mikkelin perheasiain neuvottelukeskuksen johtajan virassa, 8 vuoden ajan.

Koko työhistoriani, joka muuten alkoi lastenohjaajana iltalukioaikoina Oulussa, on kronologisena verkkosivujeni CV-osiossa. Linkki sinne tästä.

YRITYKSEN VERKKOSIVUILLA KATTAVASTI TIETOA…

TTT:n verkkosivuilla voit tutustua toimintaan, tekijään ja tulokseen. Siellä löydät esimerkiksi seuraavia:

  • 2500 asiakasta (98 % työikäisiä miehiä ja naisia)
  • 280 asiakaspalautetta
  • Kesäinen esimerkki edellisestä, linkillä, vaikkapa klikkauksella tästä.

 

  • 10 teemavideota (toiminnan keskeisistä asioista)
  • 3 teemallista E-kirjaa (ladattavissa maksutta, linkki etusivulta)

 

  • 106 blogijuttua monenkirjavista teemoista (blogilinkki työelämän kehittämispalveluista esim. tästä.

 

  • Arviokäynnistä löydät infon tästä.

HUOM! Uusille aloituksille ”Varaa aika” kohdassa päivä/klo -vapaana olevat ajat. Muutoin sovimme mahdollisesta työskentelystä aina kasvotusten paikan päällä, Sinulle mahdollisimman optimaalisella tavalla.

 

Lopuksi minua miellyttävää musiikkia myös Sinulle kuunneltavaksi. Valitsin musiikkivarastostani tämän Even ja Ossin Kultainen sääntö kappaleen kahdesta syystä: oivallisesta sanoituksesta ja sanoituksen sopivuudesta työni ja toimintani kannalta. Ihanteena.

__

*** Tämän bloggauksen visuaalisesta annista vastaa valokuvaaja Kari Rossi; ks. lisää Karia suoralinkillä.

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA C – Liity letkaan!

Onnellisuuden sommittelua C – Liity letkaan! on neljäs blogikirjoitus, kiinteänä päätösjuttuna saman teeman sommitteluille A ja B.

Ajattelin näitä Onnellisuuden teemakirjoituksia kuin neljän ikkunaruudun läpi.

Nyt on vuorossa 4. ikkuna   Onnellisuudessa!

Miksi ylipäätänsä tästä asiasta kirjoitan?

Onnellisuuteen porautuvan teeman kirjoitusmotiivi palautuu Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT):n  vastaanotolla eri vuosina käyneiden asiakaspalautteisiin. Niihin viittaava ensimmäinen fototallenne on samalla eräänlainen ”visuaalisuuden riemuvoitto” henkisessä mielessä, ks. Onnellisuuden jäljille! aloitusosaa.

Muistin virkistämiseksi!

Edellisestä Onnellisuuden sommittelua B-osasta lyhyenä kertaustiivistyksenä toteamme vielä tämän.

Tutkimuskirjallisuus näyttäisi osoittavan, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta.

Tässä teemakirjoituksen viimeisessä jutussa nostan keskiöön  juuri tämän 40 % osan sommittelun, koskapa tiedämme, että oma toiminta vahvistaa ja kasvattaa yksilön kokemaa onnellisuutta.

TOINEN PUOLI ODOTTAA SOMMITTELUASI!

Kun edellisessä bloggauksessa eräs otsikko tiivisti geeniperimän vaikutuksen ”Onnellisuudesta puolet jo sommiteltu”, jatko tulee tässä, eräänlaisena aktivointiohjelmana: Liity onnellisuuden letkaan, käy ehdotetulle kärrytielle!

Ilmaus `kärrytie` syystä, että kirjoittajana en maalaile nopeaa pikakiitoa tai onnellisuuden pikavoittoja. Perään tietoista asennoitumista ja sinnikästä matkantekoa kestävän ja kantavan hyvinvoinnin, onnellisuuden ja mielekkään elämän puolesta. 

Kaikki jäljempänä – viikonpäiviin tiivistetyt – edustavat asioita, vinkkejä tai vaihtoehtoja, joille kullekin on tieteellisesti luotettavaa empiiristä tutkimusnäyttöä, silloin kun on selvitetty yksilön onnellisuutta ja hyvinvointia ynnääviä seikkoja. 

Ennen viikkotiivistystä on aiheellista muistuttaa muutamalla muutokseen liittyvällä näkökohdalla. Lienee ymmärrettävää, että kun puhutaan yksilön onnellisuudessa tapahtuvista myönteisistä muutoksista, tällöin henkilön lähtötasolla on jokseenkin olennaista merkitystä.

Eli muutoksen mahdollisuus ja kaivattu onnellisuusmuutos riippuu aina siitä, miltä tasolta lähdetään. Niinpä masentuneessa, onnettomassa ihmisessä on paljon potentiaalia muutokseen, vaikka geneettinen taipumus masennukseen olisi vahva. Myös lievästi tyytymätön ihminen voi muuttua, mutta muutos on suhteessa pienempi.

Lisäksi tämäkin on perin huomionarvoista: ”Onnellisuuspakko ahdistaa – ei kukaan ole jatkuvasti onnellinen”, kuten nuoremman polven onnellisuustutkijamme Frank Martela on huomauttanut. Elämämme ympärillä todistaa, että pakkomielteinen oman onnellisuuden maksimoiminen lopulta estää meitä olemasta tyytyväisiä juuri mihinkään!

 

MITEN EDETÄ?

Tsekkaa ensimmäisenä sen viikonpäivän asiakuvaus, jolloin juuri nyt luet tätä Timon Työnohjaus ja Terapia -sivujen blogikirjoitusta. Eli jos parhaillaan elät tiistaita, lue ja arvioi sille päivälle kirjoittamani tiivistys. 

Kysy itseltäsi, olenko toiminut tavalla, joka tekstissä mainitaan ihmisen onnellisuutta lisäävänä tekijänä. Ole rehellinen itsellesi. Tuumaa, miten tämän lukemasi asian suhteen päätät toimia jatkossa!

Tämän jälkeen jatka lukemisen sommittelulla siirtymällä seuraavan päivän epistolaan; sovella Sinulle sopivalla tavalla.

Käytännössä!

Listaan tässä blogijutussani seitsemän seikkaa, jotka kaikki omalta osaltaan ovat tutkitusti osoitettu olevan yhteydessä ihmisen kokeman onnellisuuden kanssa.

Varteenotettavan kansainvälisen ja kotimaisen tutkimustiedon pohjalta tiedämme, että onnellisuutta voi edistää muutamilla muillakin, tässä mainitsemattomilla tavoilla ja asioilla. Valintani seitsemän seikan suhteen on sekä referointitekninen (7 viikonpäivää) että henkilökohtainen (terapeuttina asiakaspraktiikkaa vuosikymmenet `sinivalkoisin silmälasein` tehneenä).  

Kaikkialla alan tutkijat tähdentävät onnellisuusseikkoja lukeville, että ihminen voi tuntea tyytyväisyyttä ja onnentunnetta riippumatta tämän kansallisuudesta, olosuhteista, iästä tai vaikkapa henkilön varallisuudesta. Tämä on lähtökohtaisesti huomioitu myös tässä esitettävien asioiden kohdalla.

Onnellisuus on tunteita, tulkintoja, tekoja, motivaatiota, innostusta, panostusta ja tahtoa. Ainakin näitä edellä ilmaistuja.

Arvioi seuraavia asiakohtaisesti. Omassa nykytodellisuudessa.

MAANANTAI

Muistathan pitää huolta kehostasi ja kunnostasi. Auvoiset hetket kutsuttelevat Sinua. Terveelliset elintavat ja liikunta mitä erilaisin toteutuksin tuottavat taatusti sellaista henkilökohtaista tyytyväisyyttä, jota onnellisuudeksi kutsutaan. Tämä todetaan erilaisissa Onnellisuus-tutkimuksissa maanosasta ja tutkimusjoukosta riippumatta.

TIISTAI

Muistathan arvostaa lahjojasi. Optimistisesti. Tunnista ja tunnusta kiitollisuutesi niistä hyvistä asioista, joita olet elämässäsi saanut. Ketä tai keitä varsinkin nyt (konkreettisesti) kiittäisit, jos sellainen on jäänyt aiemmin vain aikomukseksi. 

KESKIVIIKKO

Omaehtoinen ja turvallinen eroottisseksuaalinen elämä sisältyy tavalla tai toisella onnellisina itseään pitävien elämään. Onhan tämä asia Sinullakin balanssissa!

TORSTAI

Sovittelevuus ja yhteistoiminnallisuus ovat yhteydessä tutkitun onnellisuuden kanssa. Usein joudumme tekemään kompromissin omien, vaikkapa työelämäpyrkimystemme ja lähi-ihmissuhteiden välillä. Ihmissuhteita vaalivat, sille aikaa ja energiaa sommittelevat ovat yleensä onnellisempia kuin itsekästä menestystä tai ns. ”oikeassa olemista” tavoittelevat.

Muistinvirkistämiseksi: Onnellisuuden jäljille! -kirjoituksessani viittasin hiukan tähän samaan asiaan.  

PERJANTAI

On kohtaamisia, muutoksia, menetyksiä ja tapahtumia, joita et mitenkään voi ennakoida. Muistathan sattumanvaraisuuden ja ennakoimattomuuden, samalla kun olet valmis oppimaan vastoinkäymisiä lieventäviä selviytymiskeinoja. Vastaisuuden varalta.

LAUANTAI

Osaathan tarvittaessa antaa anteeksi tai opettelet ainakin sitä. Todellisessa rakkaudessa ja ystävyydessä toisen edut voivat mennä omien edelle. Onnellinen osaa vaalia ihmissuhteita tekemällä hyvää sekä suunnitellusti että spontaanisti. Perheterapeuttina tiedän ja toistuvasti todistanut sitä, kuinka ajan raivaaminen läheisten ihmisten kanssa olemiselle on lisännyt (lähes poikkeuksetta) pari- ja perheyhteytenä koettua onnellisuuden tunnetta.

SUNNUNTAI

Ihmiset, joilla on vahva spirituaalinen usko, ovat tutkimusten mukaan keskimäärin onnellisempia kuin henkilöt, jotka tyystin sivuuttavat tällä sektorilla olevat taivaalliset virikkeet sekä sen ympärillä tarjolla olevan sosiaalisen verkoston. Vahvistathan hengellisiä yhteyksiä ja hetkiä!

Ennen kuin otan musiikillisesta lääkekaapistani jotain, muistutan:

Ihmisellä on oltava asioita, joihin suuntautua ja joita pitää tärkeinä. Olethan tavoitetietoinen.  tavalla, jossa asiat itsessään kiinnostavat, eivät ole vain välineitä johonkin.

Onnellisuusteeman laaja-alaisena lisälukemistona ehdotan Asko Leppilammen monenkirjavia kirjoituksia ja sovellusmateriaalia.

Rohkenen ajatella, että hänen tuotostensa äärellä et välty joiltakin uusilta valomerkeiltä, vaikka  elämäntilanteestasi en tiedä hitusenkaan vertaa.

Koskettavaa – ainakin minulle – on myös musiikillinen hetki Tauskin 3 minuuttisen seurassa. Biisi on eräs aikansa kotimainen hitti. Sen sanoituksissa on mahdollista kuulla ajallista, inhimillistä ihmisten keskinäistä, mutta samalla riimitys voi tavoittaa taivaallisia ja yliajallisia, hengellisiä sväärejä.

Minua kappale virittää molempien osalta. Se tuo aiemmin kirjaamani – sunnuntain  taivaalliset virikkeet – tavalliseen arkeeni.

 


Tähän päättyy Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) / Timo Juutinen `neljän jutskun` sarja onnellisuudesta, sen luonteesta, hyödyistä ja äärelle kutsusta.

Tämän onnellisuutta käsittelevän 4. artikkelin kuvatallenteet:

Pixabay /Congerdesign (artikkelikuva), Purgin Alexander (tunneli),

nordic-walking-1369306_1280, Mariolh (hieronta), NoName_13 (kukka), GregMontani (risti),

Timo Juutinen / Ikkunaruudut ja Kalenteri.

 

 

 

 

 

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA B – asiat jo sommiteltu?

Onnellisuuden sommittelua B on jatkoa samannimiselle A osalle, jonne klikillä.

Onnellisuuden teemaa luotaavat alkutahdit puolestaan löytyvät tästä.

 

ONNELLISUUDELLA PALJON TODENNETTUJA HYÖTYJÄ!

Tutkimusten mukaan onnellisuuden hyödyt ovat monenlaisia.

Tässä blogijutussa viitataan vain muutamiin sellaisiin hyötyihin, niiden lukuisten empiiristen selvitysten joukossa, jotka osoittavat edellisen otsikon oikeellisuutta.

Mitä tiedämme?

Onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan.

He ovat yhteistyökykyisiä ja motivoituneita auttamaan muita, heillä on neuvottelukykyä, olivatpa sitten johtajina tai toteuttavassa kontaktityössä kentällä.

Onnellisella on todettu olevan parempi kyky saavuttaa asettamiaan tavoitteita. Heillä on myös enemmän ystäviä ja sosiaalisia suhteita.

Kun luen näitä onnellisuuden hyötyjä osoittavia tutkimuksia, mieleeni tulee arkielämän lausahdukset ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, ”myönteiset kertaantuvat”. 

Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, samoin parempi vastustuskyky sairauksille. Tutkimusnäytön mukaan onnelliset ihmiset jopa elävät keskimäärin pidempään.  

Positiivinen mieliala on yhteydessä onnellisuuteen. Lyhyesti: mielen toiminta avartuu, positiiviset tunteet laajentavat havaintokenttää ja tuovat enemmän mahdollisuuksia näkyviin. Onnellisuus siten auttaa näkemään ja rakentamaan resursseja; psykologiset, sosiaaliset ja fyysiset voimavarat kasvavat positiivisuuden avulla.

Kun onnellisuuden hyödyt ihmiselle ovat näinkin ilmeisiä ja moniulotteisia, on kysyttävä, miksi tämä kaikki hyvä ei toteudu kaikilla suomalaisilla, olivatpa he sitten etunimeltään Onni, Emma, Anne tai vaikkapa Toivo.

ONNELLISUUDESTA PUOLET JO SOMMITELTU!

”Onnellisuus on taako kahen onnettomuuven välis!”

Kuulin tämän ilmauksen pari vuosikymmentä sitten eräältä arvostamaltani virkakollegalta, sanojana perheneuvoja, kirjailija Matti J Kuronen. Olimme molemmat osallistujina ns. onnellisuusseminaarissa, joka järjestettiin  tasavaltamme pääkaupungissa.

Kuulijana mietin välittömästi eri vaihtoehtoja: onko tämä savolainen tiivistys hirtehistä huumoria, lohdutussanoja lohduttomalle vai elämän opettamaa realismia? Kaikki vaihtoehdot, sanojaa hiukankin tuntevana tiesin olevan mahdollisia.

Miten Sinä lukijana asian ymmärtäisit?  

Ihmisen elämänkaareen kuuluu pysyvyyttä ja muutosta. Tiedonjanoisina olemme kautta aikain miettineet – hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin näkökulmasta – sitä, kumpi näistä on hallitseva ja missä määrin, aivan tavallisen ihmisen tavallisessa elämänmenossa.

Psykologiassa on usein korostettu yksilön – varsinkin persoonallisuuden, sosiaalisuuden ja emotionaalisten – ominaisuuksien merkitystä, unohtamatta ulkoisten olosuhteiden vaikutusta. Myös ympäristöstä (kulttuuri, kasvatus, fyysiset olosuhteet) on haettu sellaisia pysyviä piirteitä, joiden uskotaan vaikuttavan ihmisen onnellisuuteen.

Vaikka haluaisimme uskoa, että jokainen on oman onnensa seppä, geeneillä on ensisijaisen vahva vaikutus onnellisuuteemme.

Otsikon kuvaus, että puolet onnellisuudestamme on jo sommiteltu, viittaa tähän tosiasiaan. Onnellisuudessa perintötekijöiden osuus arvioidaan yleensä noin 40–50 prosentiksi. ”Lottoamista ennen syntymää”, sanoisi kylmä kohtalotutkija.

Perimägeenit tuntuvat selittävän suunnilleen saman verran myös masennukseen liittyvissä tutkimuksissa sekä, kun selvitetään joitakin persoonallisuuden peruspiirteitä, kuten henkilön ulospäin suuntautuneisuutta (ekstroversio), tasapainoisuutta tai vastuullisuutta.

Kaikissa edellä mainituissa perimän selitysosuudeksi havaitaan vaihtelevasti 40–50 %. Näin on asiain tila suurissa massa -aineistoissa. Luonnollisesti pitää muistaa, että isoissa otoksissa esiintyy suuriakin yksilöllisiä vaihteluja.

Summaten voimme tutkimuskirjallisuuden perusteella todeta, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta. Viimeksi mainitusta voisimme käyttää nimitystä omaehtoisten toimintojen alue onnellisuuden selittäjänä.

Mitkä vaikuttavat onnellisuuteen?
                (prosenttiosuudet pyöristettyinä)

 

”LASI PUOLEKSI TÄYSI TAI VAJAA” – MITEN SINULLA?

Lasi puoleksi tyhjä vai täysi?

Onnellisuuden selittäjänä geenitodellisuus on siis kiistatonta. Ympäristöolosuhteiden varsin alhainen vaikuttavuus on samoin toistuvasti todennuttu; eteenkin silloin kun ihmiset asuvat ja elävät sellaisissa kehittyneissä demokratioissa, kuten Suomessa, joissa elämisen perustarpeet turvataan kaikille kansalaisille, tavalla tai toisella. 

Kun ihmisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden taustaselittäjät asettuvat aiemmin ilmaistuille tasoille, voimme oikeutetusti kysyä: lieneekö  onnellisuus vain harvojen, siinä geenilotossa onnistuneiden etuoikeus?

Tai samoin voimme heittää myönteisen hypoteesin: taloudellisessa niukkuudessa onnettomana kasvanut ja aikuisenakin erilaisia työ- ja ihmissuhdehaaksirikkoja kokenut henkilö voi vielä elää oman ilmoituksensa mukaan onnellista elämää, jos kerta ympäristöolosuhteet sanelevat ihmisen koettua onnellisuutta ainoastaan kymmenyksen.

Edellisten ”ääripääkysymysten” väliin jää, ja samalla hyvin arvoituksellinen ”omaehtoisten toimintojen alue”. Tämän alueen merkittävä selittävyys nostattaa niin muodoin askarruttavia kysymyksiä, ei vähiten ihmisen vapaasta tahdosta tai selvärajaisuudesta.

Aikuisen oikeasti: ovatko kaikki valinnat aidosti itsestä lähtöisin olevia vai koostuuko omaehtoisen toiminnan alue myös jossakin määrin kaikenlaisista satunnaisista, ulkoisten tekijöiden tuottamista seikoista?

Esimerkkinä vaikka liikunta, jota epäilemättä laajasti kannatamme, siihenkin geenit ja ympäristö vaikuttavat. Entä aktiivinen uskonnollisuus tai viihdyttävä musisointi? Molemmista voitaneen sanoa samaa kuin liikunnasta. 

Tämä onnellisuuden sommittelua kirjoitussarja jatkuu vielä osassa C. Se julkaistaan lähiaikoina.

Tuolloin mietitään, mitä olisi tehtävissä, jos kerta vain puolet (!) onnellisuudesta on ennalta sommiteltua. Mihin tämä geeniperimän ja ympäristötekijöiden ulkopuolelle jäävä omaehtoisten toimintojen alue meitä kutsutteleekaan?

Linkillä suoraan päätösosaan tästä!

 

*** Tämän blogikirjoituksen kuvista vastaavat: Joona Kotilainen, Kari Rossi ja Timo Juutinen.

Leppeää keskikesän juhlaa 2024 Sinulle! toivottaa Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkelistä.