Kolme pilarikysymystä. Ne liittyvät vappuviikon 2024 artikkeliin, josta myös oheinen kuvaotos.

Pari- ja perheterapian työtä tekevä kollega Riina Nissinen avasi Sunnuntaisuomalainen lehtijutussa vastaanottotyössä havaittua nykytodellisuutta. 

Nimensä mukaisesti Susun artikkeli tarjosi laadukasta journalismia ajatteleville lukijoille, jossa nyt keskityttiin parien keskinäiseen vuorovaikutukseen aikamme ilmiönä. Erääseen niistä.

Jutun juoni on ammattilaisin silmin helposti allekirjoitettavissa. Yllätyksen puolestaan koin myöhemmin, seuraavan päivän aamuna.

Yllätyin siitä, että mainittu julkaisu sai erään mieshenkilön soittamaan minulle. Hän kyseli hämmentyneenä, että ”voiko todellakin 1990-luvun lamassa kodin silloista tuskaa aistinut olla herkillä nyt aikuisena ja tässä ajassa”.

En lähde referoimaan enempää tätä varsin mielenkiintoiseksi muodostunutta keskusteluamme. Soittaja kuitenkin sanoi lopuksi, että artikkelin asiantuntijan mainitsemat kolme pilaria, joille toimivaa parisuhdetta tulisi rakentaa, olivat ”kolahtaneet”. Syvälle ja satuttavasti! Hän kehotti ytimekkäästi: kaikkien pitäisi tämä lukea!

Nostan tässä erityisen lyhyessä blogipäivityksessäni nämä pilarit. Kiedon ne kysymyksien muotoon.

(A)  Saanko ja voinko nykyisessä parisuhteessani puhua turvallisesti tarpeistani? 

Entä annanko saman oikeuden ja mahdollisuuden toiselle? 

(B)  Tulenko kumppanini osalta ymmärretyksi ja arvostetuksi, kun kerron vaikkapa epämääräisistä peloistani tai täsmentyneistä toiveistani?

Kuuntelethan, mitä hän vastaavasti sanoo omana kokemuksenaan toisinpäin!

(C)  Ovatko yksilölliset erillisyyden ja läheisyyden kokemukset balanssissa?

Eli voimmeko yhteisesti todeta: tällä hetkellä parisuhde-elämässämme omat asiat, intressit, innostuksen ja virkistyksen kohteet ovat ”sovussa” kokonaisajankäytössämme. Ne eivät toimi ”syöppöinä” tämän toisen keskeisen odotuksen, laadukkaan läheisyyden ja keskinäisen yhteyden kokemisen suhteen. 

Ei muuta tällä viikolla – Glad första maj! – Aurinkoista kevättä!