Lapset – vainko vaivana?

Sain kuluvan kuukauden aikana infon sadannesta julkaistusta kommentista.  Nämä eri ihmisten lähettämät huomiot liittyvät blogiteksteihini Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuillani. Määrä on minun mittapuussa melkoinen, varsinkin kun kontaktityön kysyntä syrjäytti kirjoittamiseen varatun ajan tyystin kuluneen kevään aikana.

Kirjoituspalautteissa on silloin tällöin esitetty toive, että keskittyisin myös lapsiperheen arkikysymyksiin, vieläpä ”valistuneesti” ja ”antamalla ajattelun aihetta”… Tämän kertautuneen toiveen äärellä mielessäni on pyörinyt työotsikkona ilmaus ”lapset – parisuhteen riesana ja rakentavana renkaana”.

Ajattelen, että teemoina perhe ja lapset, parisuhde ja arki ovat kaikella tavoin kiinnostavia ja limittäisiä kirjoitusaiheita. Perhe on monenlaista. Olemme positiivisen ongelman äärellä. ”Lapsiperhe” ansaitsee useamman kirjoituksen tilan ja tulokulman. Aloitan tässä ensimmäisessä varsin lyhyesti. Kirjoitan niukasti. Upotan tekstiini muutamia virikkeitä.

Runsaiden sanojen sijaan kannustan Sinua kysymään itseltäsi, ovatko lapset Sinulle vain vaiva, rasite ja alituinen henkinen taakka. Vastaa itsellesi rehellisesti – elitpä juuri nyt perheen vauva-, pikkulapsi-, alakoulu- tai teinivuosien läpäisevää vaihetta.

Video vauvavaiheen häkellyttävistä hetkistä….

 Kuvittelen myöhemmin kirjoittavani siitä, kuinka aikuisella on vastuu vanhemman ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta, erityisesti tunnetaitojen mallittajana. Tiedämme alan tutkimusten perusteella sen, kuinka tärkeää on myönteisen tunnesuhteen rakentaminen lapsen ja kasvattajan välille. Se on kasvatuksen eräs keskeinen perusta. Nyt kuitenkin vain virikettä videolta.

Lapset ovat ”ihania”…

Kuulen monen vanhemman lainausmerkein sanovan.

Keväiset kuravellit ja syksyn sairastelut sopimattomimpaan aikaan lienevät eräs ohittamaton osa tätä arjen riesaa. Ja talveakaan ei kotona kohdata karhun tavoin horroksessa. Vuodenajasta riippumatta, joskus karkkihyllyllä kuulemme kainostelemattoman lapsen huutavan hinaajan tavoin.

Siteeraan tässä soveltuvin osin ”Kaikki se kestää – Viisauksia uusille ja vanhoille pareille” nimistä kirjaa. Tämän mielenkiintoisen, jo kaksi vuosikymmentä aiemmin ilmestyneen kirjan ovat toimittaneet Pirkko-Liisa Perttula ja Tiina Paju. Lue ja mieti, miten asiat ovat meillä.

Vauvat ovat luonnon tapa kertoa ihmisille, miltä maailma näyttää 03.00.

Vauva on enkeli, jonka siivet lyhenevät sitä mukaa kun sääret pitenevät.

Myöhemmin jalat kasvavat järkeä nopeammin.

Hyttyset ovat kuin lapset. Jos ne ovat hiljaa, ne tekevät jotakin myöhemmin havaittavaa.

Kun ensimmäinen lapsi nielaisee lantin, kutsutaan ambulanssi. Kun kolmas tekee samoin, sanomme: vähennetään viikkorahasta!

Se on elämää!

… Toisenlaistakin ´tarjoillaan´ aivan tavallisessa perhe-elämän arjessa.

Seuraavalle siteeraukselle on perheen aikuisilta saamani lupa. Sama koskee tämän blogikirjoituksen aihekuvaa. Kuva ja teksti eivät liity taustaperheinä toisiinsa.  Molempien äärellä lukija voi kysyä otsikon sanoin, ”Lapset – vainko vaivana”.

Eki (5v) tinkasi eilen, ”kummanko tapasin ensin iskän vai heidät?”

Äitinä kerroin, että ”tottakai iskän muuten teitä ei olisi olemassa”.

Eki tuumi hetken ”Miten se on mahdollista?”

Kerroin, että tutuistuimme iskän kanssa, menimme naimisiin ja noin kuukauden päästä raskaustesti oli positiivinen.

”Mitä se tarkoittaa?” kysyi Asko (10v).

”Eli se testi oli plussaa eli äidillä oli vauva masussa” kerroin.

Eki tuumi taas hetken ”Onko se sitä samaa plussaa mitä saa kaupassa?”  Tämän jälkeen Eki tinkasi jälleen missä hän oli siinä vaiheessa…kerroin, että olit pilkkeenä iskän silmäkulmassa.

Seuraavana päivänä Eki oli kertonut isälleen, että ”sillon kun te menitte äidin kans naimisiin ni miä olen sellasena valona sinun silmässä”.

 

Päätän tämän lyhyen blogikirjoituksen erääseen aforisminomaiseen tiivistykseen sekä musiikkivideovinkkiin.

Ainoa, mitä ei saa koskaan tarpeeksi, on rakkaus. Ainoa, mitä ei koskaan anna tarpeeksi, on rakkaus.

Hakusanoilla lauluvideoon. Siinä minut ja lapseni asetetaan (edellä esitettyjä tuokiokuvauksiakin) laajempaan kokonaiskuvaan. Sekä perspektiivi että laulun sanoitus ovat minulle omakohtaisia ja puhuttelevia. Jos tahdot arvioida omaa suhdettasi asiaan, niin kuuntele. Suoralinkki Sinulle ei tosin näytä tästä onnistuvan, muutoin kuin että menet YouTubeen ja siellä hakusanoiksi Pekka SimojokiTyttö onnellinen.