Yhdessä – Vieläkin! on otsikko kirjeestä, joka inspiroi muistelemaan menneitä, parisuhdeasiassa.

Tämä blogikirjoitus syntyi sen seurauksena, että sain palautepostia. Tämä odottamaton kirje oli laajuudeltaan monisivuinen ja mielenkiintoinen. Jo alkusanat, ”Moi Timo ja Mikkeli sitten 9 vuoden”  herättivät ´kuplintaa´.

Eikä jatkokaan tuntunut epämiellyttävältä:

”Tiedätkös, että eläminen ja oleminen yhdessä on nyt ollut laadullisesti jo pitkän aikaa aivan toisenlaista kuin silloin ennen!… Kuvittele meistä: Yhdessä – Vieläkin!!!

Pitkän kuvauksen lopussa oli kirjoittajapariskunnan sanat:  ”Kirjoitimme näin, koska emme kykene kertomaan kaikkea kokemaamme lyhyesti mihinkään blogijuttusi perään, vaikka olemme lukeneet mielenkiinnosta kaikki ne, aina Mikkelin ajoiltamme asti.”  

Lukemani palaute kaikkinensa oli kerrassaan ilahduttava ja rohkaisevaa terapiatyön kannalta, ja yleisestikin, kun ajattelemme parisuhdekriiseistä selviytymistä. He saivat kaipaamaansa apua kriisinsä keskelle Mikkelissä.

Otin yhteyttä henkilöihin, joihin tässä viittaan, sekä kirjallisen vastineen että verkkopuhelun avulla. Kirjoitan tässä heidän molempien antamalla luvalla. Asianomaiset myös lukivat tekstin ennen julkaisemista.

Tässä bloggauksessa nähtävillä olevat ”taidekuvat” eivät liity kirjeessä mainittuihin henkilöihin. Taiteen tekijänä on tuntemani kreikkalais-suomalais-ruotsalainen Angelica Bacirtzis. Mielestäni niihin sisältyvä ”henki” kuvastaa jossakin määrin myös bloggauksen avainhenkilöitä ja heidän perhetilannetta, sellaisena kuin itse heidät mielikuvissani muistan. Elämän rosoisuus ja kaivattu keskinäinen yhteys!

Parisuhdeterapeutin mielenkiinto juuri tässä tapauksessa?

Mikä minua parisuhdeterapeuttina juuri heidän tilanteessaan ja tässä tapauksessa erityisesti kiinnosti? Tähän kysymykseen on helppo vastata. Kirje ja kaksi esillä ollutta kuvaa.

Suuri uteliaisuuteni liittyi siihen, kun palautekirjeessä mainittiin sanatarkasti tällä tavoin:

…”Se ensimmäinen kirjallinen vastineesi ennen enimmäistäkään tapaamista on meillä tallella. Mehän kun kovasti ja kaihtamatta suoraan tiukkasimme selviytymismahdollisuuksistamme. Ja toinen meistä lähetti (puolisolta tietämättä) sen kirjeen sinne Timon Työnohjaus ja Terapiaan. Et ehkä muista mutta niin se oli… ”

 ”… Niin ja ne tussipiirroksesi ja mustavalkokuvat, joihin terapeuttihuoneen ja kodin omissa keskusteluissamme palattiin tosi tosi useesti. Silloin ja myös nykyisessä kodissamme…”

 

Kun minulle terapeuttina selvisi, mitä olin aikoinaan kirjoittanut, sekä millaisia visuaalisia välineitä tuolloin käyttänyt, ajattelin: ei mitään erikoista. Asiakaspalautteen perusteella virikeaineiston valinta oli kuitenkin ilmeisen tarkoituksenmukaista ja toimivaa.

Julkaisen tässä blogijutussani juuri nämä – huomaa – lähes vuosikymmenen takaiset `dokumentit`.

Kirje oli siis yksilön (miehen) minulle lähettämä, joten lähettämäni vastine myös sävyltään sellainen. Vastatessani en luonnollisestikaan tietänyt, tulenko koskaan tapaamaan tätä yhteydenottajaa. Kuvat puolestaan olivat esillä niissä yhteistapaamisissa, joiden aloittamiseen kirjeen lähettäjä päätyi muutaman yksilökäyntinsä jälkeen, yhdessä kumppaninsa kanssa.

Timon Työnohjaus ja Terapian lähettämä kirje 

Kiitän saamastani kirjeestä, varsinkin rohkeudestasi VK esittää epäilynne sen suhteen, voiko toinen ihminen (edes terapeutti) muuttaa ”meikäläisen sotkuisen todellisuuden”… ”kun pönttökin on sekaisin”… kuten tekstissäsi asioita mm. kuvailet.

Todellakaan emme voi korjata perhettäsi. Et Sinäkään (yksin) voi, eikä tarvitse edes yrittää.

Mutta sen sijaan itseesi Sinulla on ”valtaa” jos vain sen merkityksen ymmärrät. Tahtoa tarvitaan. Voit alkaa muuttaa itseäsi.

Luotettavan henkilön, vaikkapa terapeutin kanssa vuoropuhelussa hahmotat selvemmin, mistä juuri sinulla kenkä puristaa. Syvällisemmin. Hiertymille tulee sanoja. Sisältä itsestäsi. Oivalluksia, jotka keskustellessa toisen kanssa ovat mahdollista syntyä. Aivan meikäläisiä ovat nimittäin hekin, jotka sellaisista itsessään näkemistä muutoksista ovat kertoneet.

Ei ole lainkaan harvinaista, että me kärsimme perheissämme siitä, mikä jää sanomatta, jakamatta, keskustelematta, huomaamatta ja vahvistamatta. Tällaista emotionaalista tyhjyyskokemusta saatamme kantaa aina lapsuuden kasvuperheen perintönä. Mutta toivottavasti ei kuitenkaan aina kuolemaamme saakka. Sukupolvien problemaattiseen jatkumoon voidaan vaikuttaa. Yksi ihminen yksilönä, omassa nykyisessä asemassaan. Sinunkaan ei tarvitse tehdä mahdottomia. Sinun tarvitsee vain tarttua omaan mahdolliseen.

Terapia – olipa se yksilöllistä, parisuhde- tai perhekohtaista, siellä keskitytään henkilölle merkityksellisiin asioihin. Vaikeista ongelmista puhutaan kullekin yksilölle ja parille ”oikein annostellen”.

Tällä tarkoitan henkistä jaksamista. Ammatti-ihmisen pelisilmää ja vastuulla on sitten, etteivät negatiiviset tunteet valtaa terapiatapaamisessa kohtuuttomasti tilaa.  

Toimivassa terapeuttisessa prosessissa opit ilmaisemaan omia sisäisiä tuntemuksiasi, kiintymystäsi ja lämpöäsi toista kohtaan erilaisella tavalla; ehkäpä tyylillä, jota ”kotona ei ole aikoihin kuultu ja nähty”, kuten eräs tuoreessa minulle tulleessa asiakaspalautteessaan asian ilmaisi.

Mutta tahdotko tällaista? Sitä kannattaa miettiä. Työtä ja sitoutumista se takulla vaatii.

Et ole yksin. Elämänlaatua voidaan kohottaa.

Ja mikäli päädyt henkilökohtaisesti tai yhdessä tuumin jatkamaan työskentelyä kanssani, löydät yhteystiedot Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) verkkosivuiltani.

Ystävällisin terveisin, Timo Juutinen.

Edellä oli siteerauksin taannoinen kirje, joka käynnisti terapeuttiset tapaamiset aiemmin kerrotulla tavalla. Mainituille asiakkaille keskeisen tärkeiksi osoittautuneet piirroskuvat esitän selityksen kanssa seuraavassa blogipäivityksessä. Sekin löytyy tältä samalta Timon Työnohjaus ja Terapian blogisivulta otsikolla ja suoraklikkauksella:

Yhdessä – Työ tekijäänsä kiittää!