PARISUHDEUSKOTTOMUUS JA KATKERUUDEN HAASTE

/by

Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste. Tervetuloa jatkamaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) aloittamaa blogijuttujen sarjaa, kovin kivuliaasta parisuhde-elämän ilmiöstä. 

Edellisessä, kostoa käsittelevässä blogijutussa viitattiin Acting out -toimintaan; siihen, että ryntäämme toimintaan harkitsematta lainkaan mahdollisia seurauksia.

Silloin kun puhumme ”uskottomuuden kostossa”, tällaisen Acting out -toiminnan taustalta löydämme monenlaisia tekijöitä. Ei vähiten ihmisen vaikeutta ilmaista alkukantaisia tunteita inhimillisesti rakentavalla tavalla.

Tässä nyt esillä olevassa blogikirjoituksessa on kyse hiukan samanlaisesta tunne-elämän haasteesta elää ja toimia, silloin kun kokemuksena on ”petettynä avo- tai aviosuhteessa”.

Kirjoitan katkeruuden mielenmaisemasta, samalla kertaa ilmeisenä, arveluttavana ja haastavana asiana. Otsikko bloggaukselle voisi olla toinenkin, vaikkapa muotoa ”tunteiden tukahduttaminen polkuna katkeruuden tiellä”. 

Sade – Suru – Kaipaus

KATKERUUS EI KAUNISTA

Se, että tulen seksuaaliseroottisesti petetyksi kumppanin taholta, jonka kanssa olen kokenut paljon hyviäkin aikoja, on karmeaa kalkkia! Tätä ei kukaan kiellä, terapeutti varsinkaan.

Joskus ja joillakin meistä on aivan tavallista sellainen taipumus, että ”unohdetaan asia”.

Tarkoitan: Ei tunneta tunteita, ei muistella menneitä. Surulle ei ole sijaa. Tässä strategiassa on kuitenkin sudenkuoppansa. Kuvaan sitä lyhyesti. Sovella, jos sopii, ja ota esitettävästä koppia, kun tulee kohti.

Siteeraan lähes sanasta sanaan eräältä taannoiselta asiakkaaltani tullutta, joka vuosia uskottomuuskriisin selvittelyn jälkeen kirjoitti minulle; alkuperäisen kirjoittajan luvalla.

Kaipaan kumppania, mutta samalla syytän häntä ja olen vihainen. Sen sijaan, että antaisin itselleni luvan olla vihainen, ajattelen, kenties vanhempieni opettamana, että yleensäkin vääryyksien edessä meidän kuuluisi korkeintaan olla vain surullisia. Niinpä tukahdutan tämän vihatunteeni. En kerro peloistanikaan kenellekään toiselle, koska en halua olla taakkana muille. Pidän mölyt mahassa. Olen tällä tavoin vahva, ajattelen.

Niinpä… mutta!

Mikäli edellä kuvattu strategia on – Sinullekin lukija – vahvana sisäistynyt, ja samalla kohtaat syvän ja omakohtaisen, ns. narsistisen loukkauksen, jollainen uskottomuus kokemuksena tiedetään olevan, on kehityskululle olemassa vaaran merkit. 

UHRIUTUMISEN VAARA

Oletko joskus kuullut tämän psykologisfilosofisen tiivistyksen?

Katkeruus kiinnittää huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Kateus kiinnittyy siihen, mitä toisilla on. Niistä versovat masennus ja vihan filosofiat. Teoriassa ja inhimillisen usein käytännössä.

Ellemme pysty luottavaisesti kertomaan kaikenlaisista tunteistamme toiselle ihmiselle, purkamattomat syytöksemme jäävät seuraamaan meitä kaikkialle.

”Saatamme lopun ikämme tuntea olevamme uhreja”, tietää psykologia kertoa. Ilmeinen vaara on, että kuljemme päivästä toiseen ”ei-rakastavaisina”, vihan ja syytöksen tunteita hautoen. Samalla alamme kasvattaa myös oman syyllisyytemme taakkaa, itse sitä havaitsematta.

Uskottomuuden kokeneen on vaikea olla myötätuntoinen kumppanilleen, koskapa samalla tuntee aitoa vihaa.

Tunnetko Sinäkin kuten monet kaltaisesi sanovat: ”Vaikka kuinka yrittäisin löytää helliä ja rakastavia tunteita, lopulta tunnen vain ärtymystä tai täydellistä turtumusta”.

Tämä ristiriitainen olotila ilmenee varsinkin makuuhuoneessa, juuri siellä missä kumppani kertoi tunteneensa hullaantumisen hetkiä. Epäilemättä mielenmaisema makkarissa muodostuu petetyksi tulleelle ristiriitaiseksi. Minäkin tahtoisin olla haluttava, vieläkin!

Tässä kohden valistunut arvaukseni kuitenkin on, että ristiriitaiset ajatukset kiertävät useamman kuin vain yhden ihmisen pääkopassa, ja kuka ties vielä sillä poissa olevalla kolmannellakin.

TILA, AIKA JA AMMATTI-IHMINEN – APUA TARJOLLA – LÄMMÖLLÄ JA LUOTTAMUKSELLA!

Parisuhdeterapia toteutetaan yhteisenä parisuhdeterapiana tai yksilökäynteinä. Sama asetelma koskee sovittelutyöskentelynä sovittuja tapaamisia. Olen kirjoittanut sovittelusta aiemmissa blogeissani videon kera. Kirjoituksen lopussa linkki TTT:n Sovitteluvideoon.

Tietäisin, neljännesvuosisadan kokemuksen läpäisemänä, kertoa monista, aivan tavallisista työikäisistä, jotka ovat tätä pettäjän ja/tai petetyn yksilöllistä ja/tai yhteistä sisäistä tunneristiriitaa ratkaisseet toisin, elämänsä kannalta rakentavalla tavalla.

He ovat yksilöinä paljastaneet salaiset vihan ja pelon tunteensa. Henkilö on pystynyt tuntemaan ja purkamaan myös surunsa ja todellisen haavoitetun kaipauksensa.

Esimerkin tarjoaa henkilö, jonka vuosia myöhemmin tullutta tekstiä aiemmin siteerasin. Hän nimittäin kertoi pitkän kirjeensä lopussa kiitollisena:

Sydän, sivistys ja suhdeseksi, kaikki nämä ovat meillä tänään balanssissa. Saimme elämänjärjestystä palauttavaa apua.

Apua lämmöllä ja luottamuksella. Parhaimmillaan uskottomuuden kokeneen henkilön perusteeton ja kohtuuton syyllisyys ei näin ota niskalenkkiä. Hän alkaa suhtautua paljon tyytyväisemmin itseensä ja toiveikkaammin kykyynsä huolehtia tarpeellisista asioista kriisissään.

Osa pariskunnista käy yhteisen elämänsä rehellisimmät keskustelunsa uskottomuuden jälkeen. Sekin tiedetään, että pettäminen nostaa pintaan kaikki tunteet vihasta täyttymättömiin odotuksiin ja pelkoon toisen menettämisestä.

Mutta kumma kyllä, juuri näiden tuntemusten käsittely yhdessä (tai kolmisin pariterapeutin avittamana) voi parhaimmillaan avata parille portit läheisyyteen, joka on vuosissa väljähtynyt.

Huomaa, se mitä totesin edellä `portista ja läheisyydestä`, en lainkaan pyri himmentämään uskottomuuden kipeää ja suhdetta rikki repivää kokemusta.

 

… ALOITA SOVELLETULLA TEHTÄVÄLLÄ!

Kun aiemmin tässä blogikirjoituksessa viitattiin katkeruuden, kateuden ja toisaalta masennuksen ja vihan filosofiskäytännölliseen logiikkaan, on sen täydennykseksi todettava myös tämä:

Kiitollisuus on vastamyrkkyä edellisille: se auttaa kiinnittämään huomioni siihen, mitä minulla jo on ja jopa iloitsemaan siitä.

Voisiko tämä toteutua myös lukijan kohdalla?

Kannustan Sinua eteenpäin seuraavan kotitehtävän avulla. Se on hyväksi havaittu nimenomaisesti tällä ei-katkeruuden tiellä. Tehtävässä on kysymys ns. tunnekirjeestä.

Voit tehdä tehtävän tismalleen ohjeiden mukaan tai Sinulle sopivalla sovelluksella. Tärkeää kuitenkin on, että annat aikaasi asialle. Kyyniseksi ja katkeraksihan Sinä et tahdo tulla, ethän?

Tässä rakennetta avuksesi:

Rakas _______

Kirjoitan Sinulle, koska haluan kertoa tuskastani tällä hetkellä. Etsin omissa mietteissäni myös tapahtuneen kokonaisuutta. Kaipaan itseni suhteen oikeaa anteeksiantoa ja rakkauden tunteita. 

(1) Olen vihainen siitä, että…

Olen vihainen, koska…

Minua suututtaa, kun…

En pidä siitä, että…

Toivoisin, että…

 

(2) Olen surullinen siitä, että…

Olen surullinen, koska…

Minua surettaa, kun…

Olisin halunnut…

Odotin, että…

 

(3) Pelkään, että…

Minua pelottaa, koska…

Pelkään myös…

En halua…

Tarvitsen…

 

(4) Olen pahoillani, että…

Olen pahoillani, koska…

Suren sitä, että…

Haluaisin…

Toivoisin…

 

(5) On minulla kiitettävääkin tänä minulle inhottavana aikana.

Kiitos että kuuntelit silloin, kun…

 

Seuraava bloggaukseni suuntaa anteeksiantamisen kipeään kysymykseen,

sinne klikillä tästä.

Lupamaani TTT:n sovitteluvideoon suoraan tästä.

Tämän blogikirjoituksen kuvat löytyvät Pixabay ja Timo Juutinen fotogalleriasta.

 

 

 

 

 

USKOTTOMUUS PARISUHTEESSA JA ANSAITTU KOSTO

/by

Uskottomuus parisuhteessa ja ansaittu kosto. Otsikko liittyy aloitettuun Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -otsikoituun bloggaukseen.

Kirjoitin edellisessä (Info-osassa) ”palautekimmokkeesta”, joka saa minut jatkamaan tätä parisuhdeuskottomuutta käsittelevää aihetta. Edellisen löydät halutessasi tästä.

Lähestyn aihetta kahdesta kokemusmaailmasta: ns. pettäjän ja petetyn asemasta. Pysähdyn ainakin sellaisiin havaitsemiini tunnekokemuksiin kuin kosto ja katkeruus. Arvatenkin näissä tekijän ja kokijan kokemusmaailmat eroavat toisistaan, suurestikin, olen toistuvasti sen havainnut vastaanottotyössäni. 

KIRJOITTAJAN LUKIJATOIVE

Kaino toiveeni Sinulle lukijana on, että voisit lukea molemmat ”tulokulmani” aivan ajatuksen kanssa, riippumatta, mihin asemaan itsesi miellät. Miksi tähän kannustan?

Peruste on sama kuin tavatessani henkilöitä kasvotusten kriisiterapian vastaanotolla. Tietoni mukaan avun piiriin hakeutuneet selviävät elämässään eteenpäin paremmin kuin jos asianosaiset sivuuttavat tarjolla olevan ammatillisen avun ja tuen.

Kyse on siitä, että tapahtumien ulkopuolinen ammattilainen saa neutraaliroolissaan henkilöt pohtimaan syvemmin ja hallitummin sitä, miksi juuri heille näin kävi?

Lienemme yhtä mieltä siitä, että ”historiansa selvittäminen on tulevaisuuspankkiin sijoittamista”, olipa uskottomuuskriisin selvittelyn johtopäätöksenä sitten eroaminen tai yhdessä jatkaminen nykyisessä parisuhteessa. ”Viisastuminen on ihmisen aateluutta!”

Tällä blogikirjoituksellani osaltaan pyritään tähän samaan, ymmärrettävästi kuitenkin selkeästi rajatummin kuin jos olisimme kasvotusten kaksin tai kolmisin nimenomaisesti Sinun / Teidän tapahtumienne avaamisen äärellä.

 

 

KURKKAA E-KIRJAN YKSILÖTEHTÄVÄ!

Peukku ylös Sinulle(!) – jos ja kun olet tehnyt E-kirjani lopussa (s. 18-19) olevan yksilötehtävän parisuhteesi merkityksestä. Tosin, arvelen, että lienet miettinyt ilman tarjottua tehtävääkin sitä, mitä oikeasti ja ajankohtaisesti ajattelet kumppanistasi, joka pettää tai petti Sinua.

Olet tullut syvästi petetyksi. Mietit elämän tarkoitusta tästä eteenpäin.

Luotanko enää puolisooni, joka minulta salaten nai ja nautti toisen kanssa? Hyi hel…

… Mihin ylipäätänsä enää uskoa ja luottaa?…

… Nyt minäkin voin olla vastuuttomasti vapaa ja villi!

Perustuntemuksia ja -kysymyksiä! Kostamisen mielialat ja fantasiat nostavat helposti päätään, näin voin todeta, liki kolme vuosikymmentä parisuhdekriisien äärellä työtäni tehneenä.

 

Mihin liikkeeseen valo Sinua ohjaa?

Mikä valo palaa Sinulle – juuri nyt?

 

KANNATTAAKO KOSTAMINEN – TASAPUOLISTAMISENA?

Tässä tekstissä pysähdyn koston äärelle, uskottomuuden reaktiivisena ilmiönä.

Kun nainen tai mies tuntee itsensä petetyksi, on vihainen ja katkera, mutta ei voi tätä syystä tai toisesta ilmaista, miten käy? Hän saattaa tuntemuksiinsa liittyvänä ajatella suoraa toimintaa, ”kosto on suloista”.

On turha kiistää tai kätkeä sitä, mitä on ollut… Tasataan asiat, jos päätetään vielä jatkaa! Ja jos päädytään eroamaan, enpä tunne jääneeni toiseksi!… Tällaiset fantasiat ovat uhmakkaita, joskus myös toimintaan ohjaavia impulssimietteitä. 

Me terapeutit puhumme uskottomuudenkin kohdalla ns. ”acting out” -käyttäytymisestä. Siinä on kysymys ei-hyväksyttyjen tunteiden ja ajatusten suuntaamisesta toimintaan. Henkilö reagoi johonkin itsensä kannalta kiusalliseen, pikemminkin toiminnan kuin harkinnan kautta ottamatta huomioon omaan toimintaansa liittyviä kielteisiä seurauksia.

Kostaminen – se kiehtoo niin miestä kuin naista. 

Koetun uskottomuuden kostaminen tuntuu kiehtovan molempia sukupuolia siinä tilanteessa, kun on tullut petetyksi. Miehellä ja naisella näyttäisi kuitenkin olevan erilaiset tavat toimia.

Miehen kostosta on sanottu, että tämä haluaa toisen tuntevan samaa tuskaa kuin itse koki kuullessaan naisensa pettäneen häntä. Loukkaus on suuri ja syvä. 

Haluan että tunnet nahoissasi saman minkä teit minulle.

Mies saattaa sanoa,

kyllä anteliaita naisia löytyy, ei tarvitse tyytyä tuollaiseen…Paikat on kosteita, vaikka vain katselisi, siis joillakin!”…

Ja kun mies, tasatakseen pettämisen punnukset, lisäksi päättää tehdä sanotulla tavalla, hän suuntaa ilkeytensä kumppaniansa kohti.

Tämä ”miehinen tapa” on ongelmallinen, ei vain nykyiselle parisuhteelle lisärasituksena, vaan myös miehelle itselleen… Ai, mitenkö?

Kostamalla pahennamme vain omaa tilannettamme. Jos mies yrittää vahingoittaa toista ”uskottomuuden velkana”, hän samalla vahingoittaa erityisesti itseään tavalla, jolla hän menettää yhteyden omaan jaloimpaan itseensä.

Edellä ilmaistussa on logiikkansa, tämä: Tiedämme miehen mielialoista sen, että uros on yleensä tyytyväisin itseensä silloin, kun hän pyrkii ja vielä onnistuu olemaan avuksi ja turvaksi jollekulle. Jos taas hänen motiivinaan on läheisimmän, tässä kumppaninsa loukkaaminen, hän on etääntynyt tästä elämänsä `korkeimmasta tarkoituksesta`. 

Nainen kostaa eri tavalla.

Kun nainen puhuu ivallisesti toiselle tai toimii ilkeästi pettämällä kumppaniaan, tarkoituksena on kertoa ikään kuin koko maailmalle, että mies on tätä ennen ollut paha petturi. Pariterapeuttina olen toistuvasti kuullut tämän ajatuksellisen perustelun:

Haluan kaikkien tietävän, mitä mies on tehnyt.

Pohjimmiltaan hän haluaa miehen ja kaikkien muiden olevan samaa mieltä kanssaan siitä, että juuri mies on se todellinen lurjus.

Mitä tästä naisen ”tasapuolistamistoiminnasta” tulisi oikein ajatella?

Ammattilaiset aika usein muistuttavat, että kun nainen toimii tällä tavoin, hänen todellinen tarpeensa on tulla kuulluksi ja huomatuksi. Huomaa siis: Kuulluksi! Huomatuksi!

Nainen näyttäisi tarvitsevan sitä, että muut kuulevat ja vahvistavat hänen tuskansa oikeutetuksi. Petettynä hänen tarpeensa kertoa miehestä kaikille on epäsuora yritys ilmaista, miltä hänestä tuntuu. Ajatuksellinen päättelylogiikka tässä on: ”Jos tiedät, mitä hän teki, tiedät, miltä minusta tuntuu.” 

Tällainen epäsuora lähestymistapa tuo tilapäistä helpotusta, tiedän. Todellisesti se ei edistä sisäisen haavoitetuksi tullen henkilön tuskan paranemista.

Kosto ei auta ketään.

Toisen elämän sabotointi ei kannata. Kostonhaluinen ihminen tekee väistämättä sekä huonoja päätöksiä että ontuvia valintoja.  Liian usein joudumme näkemään sitä kuinka epätoivottava toiminta vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Ei hyvä.

Tuska on tunnettava.  

Olipa hän sitten nainen tai mies, petetyn ja syvästi loukatuksi tulleen on tuskaansa tunnettava. Aidosti. Täysimääräisenä. Se on puettava sanoiksi, kerrottava jollekin luotettavalla henkilölle; sellaiselle, joka ominaisuutensa ja/tai ammattiroolistaan käsin myös jaksaa ja kestää vastaanottaa voimakkaita vihan, tuskan ja katkeruuden tunteita.

Jatkan seuraavaksi ilmestyvässä blogijutussani katkeruudesta. Parisuhde-elämän kysymysten ja parisuhteen parhaaksi! Pääset Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste nimellä otsikoituun kirjoitukseen, suoralinkillä tästä.

Päätös ja Oikeus – ovatko ne vallassani?

Jos Sinulla on ”ajanvieteongelmia”, voit ennen tuota seuraavaa bloggaustani lukea, Google Analyticsin mukaan varsin haetuksi osoittautunutta, Liputan uskollisuutta autan uskottomuudessa Mikkelissä -tekstiä, tästä.

—-

Tämän artikkelin tekstissä käytetyt kuvat (2) löytyvät Pizapayn kuvagalleriasta. Artikkelikuvan ikuistajana Timo Juutinen.

 

 

USKOTTOMUUS – PARISUHTEEN KIVULIAS MAHALASKU (Info-osa)

/by

Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku, tämä bloggaus 2023 on saanut syntynsä edellisen vuoden kesällä (7.6.2022) parisuhdeuskottomuutta käsittelevästä kirjoituksestani. Sen otsikkona oli Liputan uskollisuutta – Autan uskottomuudessa Mikkelissä. 

Sain silloin kohtuullisen runsaasti palautetta. Jos nostaisin esiin niissä ylivoimaisesti eniten, toistuvina, esiintyneet kirjoittajien tunnetilat, voisin tiivistää ne tuntemukseen henkinen kipu.

Olkoonkin, että joukossa oli palautekuvauksia, joissa painopiste oli toisaalla: vieläpä kivan uskottavalla tavalla siinä, kuinka koettu uskottomuuskriisi oli avannut henkilöiden parisuhteessa uusia reittejä ja tuottanut aiempaa parempaa elämänlaatua. Yhdessä. Sellaisesta luonnollisesti palautteen saajanakin tunsin kanssailoa.

Eräs palaute ja siinä terävästi sanottu toive ilmaistiin näin: ”Hyvää tekstiä, mutta kirjoita nyt ihmeessä enemmin siitä, miten petetty ja pettäjä näkee tapahtuneen eri tavalla…” Hän viittasi blogijuttuni alaotsikkoon, jonka olin muotoillut Uskottomuuden kipua molemmilla – Petetyn ja pettäjän asemassa. 

Nyt siis tiedät, miksi palaan teeman ääreen. Ja tulet ymmärtämään lähtökohtaisesti vielä enemmän parisuhdeuskottomuudesta, kun surffaat ajatuksen kanssa lukemaan mainittua taannoista tekstiäni. Linkillä siihen tästä.

Huom!

Seuraavissa kahdessa Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) varsinaisissa blogikirjoituksissani käsittelen otsikon asiaa, parisuhteen kivuliaaksi mahalaskuksi nimettyjä seikkoja ja tunnetiloja, kahdesta eri tulokulmasta, ns. petetyn ja pettäjän. Suosittelen ennen niiden tutkailuun siirtymistä lataamaan aiheesta aiemmin tekemäni E-kirjan.

Tällaisen kuvan kera se on Sinulle (nyt maksutta!) ladattavissa TTT:n e-kirjojen osiossa, jossa niin ikään kaksi muuta parisuhde-elämää käsittelevää kirjasta ovat vapaasti käytössäsi. Parisuhteen parhaaksi! Suoralinkillä e-kirjoihin, tästä. 

Huomaa, että niin aiemmissa kuin tässä nyt työn alla olevassa kirjoituksessani kuvaan parisuhteen tietoisesti kahden eri sukupuolen keskinäisenä suhteena, vaikka kaikki tiedämme suhdeasetelmien moninaisuuden nykypäivän todellisuudessa.

Tarkoitukseni ei ole väheksyä tai loukata tästä poikkeavia yhteiselämän muotoja. On vain helpompi kuvata tietyllä rajauksella tätä sinänsä monivivahteista ja yleensä syvältä kouraisevaa ilmiötä, kun kuitenkin on kyse bloggausmittaisista kirjoituksista.

Tässä vaiheessa en kirjoita Uskottomuus – Parisuhteen kivulias mahalasku -info-osassa enempää. Ainoastaan ”heitän kotitehtävänä” mietittäväksi seuraavaa:

Miten määrittelisit parisuhdeuskollisuuden ja parisuhdeuskottomuuden, missä kulkee Sinun ajattelussasi näiden keskinäinen raja?

Mitä uskollisuus tai uskottomuus merkitsevät käytännön toiminnassa silloin kun mies ja nainen elävät todeksi vakaavaa seurustelusuhdetta, avo- tai aviosuhdetta?

Edellä mainittujen lisäksi kannustan Sinua ja mahdollista kumppaniasi sekä tuumaamaan että keskenään keskustelemaan kysymyksen äärellä, jota on esitetty Suomalaisten seksuaalikäyttäytymistä selvittävissä massatutkimuksissa, aina 1970-luvulta alkaen. Ja se on muodossa:

Tulisiko aviovaimon tai aviomiehen tilapäinen syrjähyppy hyväksyä?

 

Palataan asiaan!…

>  ruudulla > Siirry seuraavaan, kostoa käsittelevään, tästä.