ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA B – asiat jo sommiteltu?

Onnellisuuden sommittelua B on jatkoa samannimiselle A osalle, jonne klikillä.

Onnellisuuden teemaa luotaavat alkutahdit puolestaan löytyvät tästä.

 

ONNELLISUUDELLA PALJON TODENNETTUJA HYÖTYJÄ!

Tutkimusten mukaan onnellisuuden hyödyt ovat monenlaisia.

Tässä blogijutussa viitataan vain muutamiin sellaisiin hyötyihin, niiden lukuisten empiiristen selvitysten joukossa, jotka osoittavat edellisen otsikon oikeellisuutta.

Mitä tiedämme?

Onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan.

He ovat yhteistyökykyisiä ja motivoituneita auttamaan muita, heillä on neuvottelukykyä, olivatpa sitten johtajina tai toteuttavassa kontaktityössä kentällä.

Onnellisella on todettu olevan parempi kyky saavuttaa asettamiaan tavoitteita. Heillä on myös enemmän ystäviä ja sosiaalisia suhteita.

Kun luen näitä onnellisuuden hyötyjä osoittavia tutkimuksia, mieleeni tulee arkielämän lausahdukset ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, ”myönteiset kertaantuvat”. 

Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, samoin parempi vastustuskyky sairauksille. Tutkimusnäytön mukaan onnelliset ihmiset jopa elävät keskimäärin pidempään.  

Positiivinen mieliala on yhteydessä onnellisuuteen. Lyhyesti: mielen toiminta avartuu, positiiviset tunteet laajentavat havaintokenttää ja tuovat enemmän mahdollisuuksia näkyviin. Onnellisuus siten auttaa näkemään ja rakentamaan resursseja; psykologiset, sosiaaliset ja fyysiset voimavarat kasvavat positiivisuuden avulla.

Kun onnellisuuden hyödyt ihmiselle ovat näinkin ilmeisiä ja moniulotteisia, on kysyttävä, miksi tämä kaikki hyvä ei toteudu kaikilla suomalaisilla, olivatpa he sitten etunimeltään Onni, Emma, Anne tai vaikkapa Toivo.

ONNELLISUUDESTA PUOLET JO SOMMITELTU!

”Onnellisuus on taako kahen onnettomuuven välis!”

Kuulin tämän ilmauksen pari vuosikymmentä sitten eräältä arvostamaltani virkakollegalta, sanojana perheneuvoja, kirjailija Matti J Kuronen. Olimme molemmat osallistujina ns. onnellisuusseminaarissa, joka järjestettiin  tasavaltamme pääkaupungissa.

Kuulijana mietin välittömästi eri vaihtoehtoja: onko tämä savolainen tiivistys hirtehistä huumoria, lohdutussanoja lohduttomalle vai elämän opettamaa realismia? Kaikki vaihtoehdot, sanojaa hiukankin tuntevana tiesin olevan mahdollisia.

Miten Sinä lukijana asian ymmärtäisit?  

Ihmisen elämänkaareen kuuluu pysyvyyttä ja muutosta. Tiedonjanoisina olemme kautta aikain miettineet – hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin näkökulmasta – sitä, kumpi näistä on hallitseva ja missä määrin, aivan tavallisen ihmisen tavallisessa elämänmenossa.

Psykologiassa on usein korostettu yksilön – varsinkin persoonallisuuden, sosiaalisuuden ja emotionaalisten – ominaisuuksien merkitystä, unohtamatta ulkoisten olosuhteiden vaikutusta. Myös ympäristöstä (kulttuuri, kasvatus, fyysiset olosuhteet) on haettu sellaisia pysyviä piirteitä, joiden uskotaan vaikuttavan ihmisen onnellisuuteen.

Vaikka haluaisimme uskoa, että jokainen on oman onnensa seppä, geeneillä on ensisijaisen vahva vaikutus onnellisuuteemme.

Otsikon kuvaus, että puolet onnellisuudestamme on jo sommiteltu, viittaa tähän tosiasiaan. Onnellisuudessa perintötekijöiden osuus arvioidaan yleensä noin 40–50 prosentiksi. ”Lottoamista ennen syntymää”, sanoisi kylmä kohtalotutkija.

Perimägeenit tuntuvat selittävän suunnilleen saman verran myös masennukseen liittyvissä tutkimuksissa sekä, kun selvitetään joitakin persoonallisuuden peruspiirteitä, kuten henkilön ulospäin suuntautuneisuutta (ekstroversio), tasapainoisuutta tai vastuullisuutta.

Kaikissa edellä mainituissa perimän selitysosuudeksi havaitaan vaihtelevasti 40–50 %. Näin on asiain tila suurissa massa -aineistoissa. Luonnollisesti pitää muistaa, että isoissa otoksissa esiintyy suuriakin yksilöllisiä vaihteluja.

Summaten voimme tutkimuskirjallisuuden perusteella todeta, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta. Viimeksi mainitusta voisimme käyttää nimitystä omaehtoisten toimintojen alue onnellisuuden selittäjänä.

Mitkä vaikuttavat onnellisuuteen?
                (prosenttiosuudet pyöristettyinä)

 

”LASI PUOLEKSI TÄYSI TAI VAJAA” – MITEN SINULLA?

Lasi puoleksi tyhjä vai täysi?

Onnellisuuden selittäjänä geenitodellisuus on siis kiistatonta. Ympäristöolosuhteiden varsin alhainen vaikuttavuus on samoin toistuvasti todennuttu; eteenkin silloin kun ihmiset asuvat ja elävät sellaisissa kehittyneissä demokratioissa, kuten Suomessa, joissa elämisen perustarpeet turvataan kaikille kansalaisille, tavalla tai toisella. 

Kun ihmisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden taustaselittäjät asettuvat aiemmin ilmaistuille tasoille, voimme oikeutetusti kysyä: lieneekö  onnellisuus vain harvojen, siinä geenilotossa onnistuneiden etuoikeus?

Tai samoin voimme heittää myönteisen hypoteesin: taloudellisessa niukkuudessa onnettomana kasvanut ja aikuisenakin erilaisia työ- ja ihmissuhdehaaksirikkoja kokenut henkilö voi vielä elää oman ilmoituksensa mukaan onnellista elämää, jos kerta ympäristöolosuhteet sanelevat ihmisen koettua onnellisuutta ainoastaan kymmenyksen.

Edellisten ”ääripääkysymysten” väliin jää, ja samalla hyvin arvoituksellinen ”omaehtoisten toimintojen alue”. Tämän alueen merkittävä selittävyys nostattaa niin muodoin askarruttavia kysymyksiä, ei vähiten ihmisen vapaasta tahdosta tai selvärajaisuudesta.

Aikuisen oikeasti: ovatko kaikki valinnat aidosti itsestä lähtöisin olevia vai koostuuko omaehtoisen toiminnan alue myös jossakin määrin kaikenlaisista satunnaisista, ulkoisten tekijöiden tuottamista seikoista?

Esimerkkinä vaikka liikunta, jota epäilemättä laajasti kannatamme, siihenkin geenit ja ympäristö vaikuttavat. Entä aktiivinen uskonnollisuus tai viihdyttävä musisointi? Molemmista voitaneen sanoa samaa kuin liikunnasta. 

Tämä onnellisuuden sommittelua kirjoitussarja jatkuu vielä osassa C. Se julkaistaan lähiaikoina.

Tuolloin mietitään, mitä olisi tehtävissä, jos kerta vain puolet (!) onnellisuudesta on ennalta sommiteltua. Mihin tämä geeniperimän ja ympäristötekijöiden ulkopuolelle jäävä omaehtoisten toimintojen alue meitä kutsutteleekaan?

Linkillä suoraan päätösosaan tästä!

 

*** Tämän blogikirjoituksen kuvista vastaavat: Joona Kotilainen, Kari Rossi ja Timo Juutinen.

Leppeää keskikesän juhlaa 2024 Sinulle! toivottaa Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkelistä.

 

 

 

 

 

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA A

Onnellisuuden sommittelua A on blogijutun sarjaa, jonka alkutahdit kerrottiin aiemmin julkaistussa Onnellisuuden jäljille! -aloitusosassa. Linkillä onnellisuuden jäljille! tästä.

 

Suomi ja Onni

Suomi on maailman onnellisin maa, jo seitsemättä kertaa peräkkäin, ja Onni tälläkin hetkellä ristimänimenä erittäin yleinen. Se on kaikista yleisin pojan nimi ollut neljänä vuonna 2000-luvun Suomessa (2008, 2012, 2013, 2016). Vuonna 2023 Suomessa syntyneiden lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat suomenkielisillä lapsilla Aino ja Eino.

Edellä esitettyjä tiivistyksiä voi laajentaa seuraavien lähteiden avulla: Kansakuntien objektiivisesta hyvinvoinnista kansainvälinen The World Happiness Report 2024 -julkaisu. Tuoreimman Digi- ja väestötietoviraston tiedon (helmikuu 2024), jonka mukaan Onni on ensimmäisenä etunimenä 10372 miehellä ja 5 naisella, ja muuna kuin ensimmäisenä etunimenä peräti 14778 miehellä ja 9 naisella.

Almanakkaamme nimenä se tuli jo 1800-luvulla. Aikojen kuluessa yli 34 000 suomalaista on saanut etunimekseen Onni.

Onni on käännös kreikkalaisesta nimestä Makarios ’onnellinen, autuas’ (latinaksi Makarius). Onko nimi edelleen enne? Eli kiinnostaisi tietää, onko Onni aikuisena onnellisempi kuin vastaavat samana vuonna syntyneet suomalaiset.

Minäkin olen elämäni aikana tutustunut useampaan Onniin, papillisin oikeuksin kastanutkin muutaman sellaiseksi. Näissä tuntemissani on eroavuutta, siinä kun arvioin heidän myöhempää onnellisuuttaan, kokonaishyvinvointia ja olemuksellista tyytyväisyystasoa. Onnit eivät osoittaudu samanlaisiksi, monessakaan mielessä. Näin subjektiivisin silmin.

Mikä selittäisi suunnilleen samanikäisten aikuisten keskenään erilaista onnellisuuden tasoa? Ja mitä se onnellisuus tarkemmin ottaen sisältää?

Sommittelen onnellisuutta tässä blogijutussa kansantajuisesti, menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, kuitenkin tietoisesti tutkimustietoon ja tutkijoiden esittämiin johtopäätöksiin nojautumalla.

 

Mitä onnellisuus on? 

Jokainen meistä haluaa olla mieluummin onnellinen ja hyvin voiva kuin olemukseltaan alakuloinen, masentunut ja onneton. Mistä onnellisuudessa tarkasti ottaen on sitten kysymys? Alan tutkijat puhuvat myös tässä kohdassa hyvinvoinnista, joka arkikielessämme taitaa merkitä suunnilleen samaa asia, ainakin joskus.

Perustellusti voimme kuitenkin tehdä tämän eron.

Hyvinvointi viittaa laajemmin siihen, mikä on hyvää ihmiselle. Onnellisuus on ensi sijassa yksilön sisäinen tila; sellaista kohtuullisen vakaata tuntumaa siitä, miltä hänen elämänsä tuntuu. Arkikielessämme puheeseen onnellisuudesta sisältyy yksittäisiä onnen hetkiä.

Kasvua ja kukoistusta!

Vaikka myöhemmin tässä kirjoituksessa viittaan – ainakin kirjoittajalle mieluisiin yksityiskohtiin – jäätelötuutteihin, pipariin ja pullapitkoon, onnellisuus ei rajoitu edes kokemuksena ´makeaan elämään´, saatikka yksiselitteisenä määrittelykysymyksenä. Onnellisuus määritelmänä on monimerkityksellinen ja samalla kohtuullisen kiehtova, kimurantti asia.

Onnellisuus ennen ja nyt

Onnellisuuden pohdinta on ikivanhaa. Konkreettinen onnellisuuden tutkimus on sitä vastoin vasta noin sadan vuoden ikäistä.

Kreikkalaisen filosofi Aristoteles (384–323 eKr.) ja tämän Nikomakhoksen etiikka on epäilemättä oikea kultakaivos onnellisuuden pohtijalle. Augustinus (354–430) ja Tuomas Akvinolainen (1225–1274) olivat puolestaan ajanlaskumme alkupuolen vaikutusvaltaisimmat filosofiskristilliset ajattelijat.

Historian kaikki suuret ajattelijat, tavalla tai toisella operoivat järkiperäisen ajattelun ja hyvän elämän perusteiden parissa. Etiikkaa ja moraalia ei voida mitenkään sivuuttaa, silloin kun hahmotellaan onnea, hyvinvointia, hyveitä ja onnellisuutta, niin yksilön, yhteiselämän ja valtionkin kannalta. Tämän olen historian viisaiden teksteistä oppinut.

Onnellisuudesta löytyy runsaasti erilaista luettavaa. Historiallista katsausta voit halutessasi täydentää vaikkapa jatkamalla tällä linkillä.

Nykyaika mahdollistaa empiiriset massatutkimusotokset, niiden keskinäiset vertailut eri mantereiden, valtioiden ja kohdennettujen ryhmien välillä. Onnellisuuden eri tieteelliset tulokulmat ovat samoin nykypäivää. Tällöin on luonnollisesti ilmiselvää, että täydellinen yksimielisyys onnellisuudesta käsitteenä ei ole realistinen tavoite.

Jätämme tällä kertaa edellä mainitut viisaat ja monet muut myöhemmät (filosofian, valtio-opin ja taloustieteen) `onnellisuusteoreetikot´.  Sommittelemme onnellisuuden asiaa enemmän psykologisesta tulokulmasta ja tavallisen kaduntallaajan ajatus- ja kokemuskentässä.

 

Onnellisuuden psykologinen sommittelu

Tämä ei liene valistuneelle lukijalle mikään yllätys, kun kerron, että käsitykset myös psykologisen onnellisuuden luonteesta ja sisällöstä ovat niin ikään vaihdelleet. Silti karkeasti voimme erottaa kolme filosofista käsitystä onnellisuuden luonteesta.

Puhutaan

  1. hedonismista eli nautinnosta, jossa miellyttävät kokemukset voittavat epämiellyttävät. Tässä kohdassa voisimme käyttää myös väljästi ilmausta tunneonni. Oletko onnellinen juuri nyt? saatetaan empiirissä kyselytutkimuksissa kysyä. Näin saadaan tutkimusmassoilta eri puolilta maailmaa samanaikaista tietoa, mitkä nautinnot ja asiat synnyttävät yksilöissä onnellisuutta, vaikkapa kesällä 2024.
  2. elämäntyytyväisyydestä taas on kyse silloin, kun onnellisuus nähdään myönteisenä asenteena omaa elämää kohtaan. Kyseessä on jonkinlainen globaali arvostelma omasta elämästä kokonaisuutena. Ilmaus tyytyväisyysonni on napakan osuva tiivistys silloin, kun joudut vastaamaan, onko tähänastinen aikuiselämäsi ollut onnellinen? Arvioit siis kokonaisuutta ja mennyttä aikaa.
  3. hybriditeorioista, joissa nimensä mukaisesti onnellisuuden luonne kuvautuu edellisten parhaat puolet yhdistävänä: (psykologinen) onnellisuus tällöin määritellään sekä elämän tyytyväisyyden että tunnetilojen ja nautintojen avulla. Positiivisen psykologian edustajat käyttävät tässä kohdassa usein ilmausta ”subjektiivinen hyvinvointi”.

Kotikutoinen muistisääntö onnellisuuden luonteesta – kuvainnollisesti

Tämän blogijutun kirjoittaja tunnetusti tykkää makeasta, ajoittain jopa kyläpaikan suolaiset ohittamalla.

Muistisääntöni hedonismin, elämän tyytyväisyyden ja hybriditeorioiden sekä toisaalta tunne- ja tyytyväisyysonnen sisältöjen suhteen on kuvainnollisesti seuraavanlainen.

Täyteläinen pullapitko tarjottimella ilmentää minulle elämäntyytyväisyyttä erotuksena pienen suupalaan tuottamaan tunneonneen. Kun näin ajattelen, tiedän varsin hyvin, että jollekin toiselle pipari riittää onnen suupalana.

Ja kun kesähelteellä olen tarjoamassa jäätelökioskilla kahdelle seurassani olevalle jäätelöä, saatan tuumata omassa päässäni: hän, joka valitsi pelkän vanilja- tai mansikkatötterön, ilmentää minulle hedonismin nautinnosta. Näiden kahden sekoituksen valinnut henkilö tuo mieleeni ”onnellisuustutkimusten jaottelussa” erilaiset hybriditeoriat ja -teoreetikot. Oma valintani kotona ja kiskalla on sekä että -asetelma.

Mietintäsi ennen jatko-osaa B 

Mistä hyvä ja onnellinen elämäsi koostuu kesällä 2024? Arvatenkin monesta yksittäisestä asiasta ja kokonaisuudesta. Tarkalleen tietämättömänä esitän tässä ehdotuksena ainoastaan viisi vaihtoehtokokonaisuutta.

Listaa kukin niistä pisteyttämällä (1–10 pistellä). Tällöin yhteenlaskettu maksimi voi tässä tehtävässä olla 50 pistettä. Periaatteessa. Ja jos loppusumma Sinulla jää alle tämän maksimin, mieti tykönäsi sitä, mitä tärkeitä asioita hyvän elämän kokonaisuudesta tästä puuttuu. Sinun tapauksessasi!

  • Paljon hauskoja ja miellyttäviä kokemuksia (1–10)
  • Läheiset ja kestävät ihmissuhteet (perheenjäsenet ja ystävät) (1–10)
  • Varallisuus ja muut runsaat etuudet (1–10)
  • Moraalinen elämä omien periaatteiden mukaan (1–10)
  • Menestyksekäs ura olosuhteeni huomioiden (1–10)
  • ?
  • ?

Yht. ( ____ / 50 pist)

 

Jatkan seuraavassa jatko-osassa siitä, miten onnellisuus hyödyttää ihmistä.  Onko onnellisuuden sommittelu jo puolestani tehty vai olenko oman onneni seppä? Muun muassa se kysymys, miksi toiset meistä ovat onnellisempia kuin toiset, jää myöhemmin julkaistavaan blogikirjoitukseen.  Onnellisuuden sommittelu jatkuu lähipäivinä.

Palataan jatkon merkeissä, klikkillä tästä!

Tässä blogijulkaisussa käytettyjen kuvien alkuperälähteet: Artkkelikuva, jutun kolmas sekä toiseksi viimeinen kuva (Timo Juutinen). Muut kuvatallenteet (Pixapayn kuvapankki).