Lapsia – miksi(pä) ei!… Miksi tällainen (ensilukemalla) vaikeahko otsikko?

Syyt ovat kahtalaiset: aihe ei ole yksiselitteinen ja helppo. Toiseksi mietin, voisitko Sinä lukijana lausahtaa otsikon tavoin, jos/kun tutustut tämänkertaisen blogijuttuni sisältöön. Aivan henkilökohtaisena asiana.

Olisin kovin tyytyväinen, mikäli tässä nyt näppäiltävä sisältö lisäksi synnyttäisi aikuisten välistä ajatustenvaihtoa.

VALORISTEYKSESSÄ

Kerron lyhyen tuokiokuvauksen.

Tulin kävellen kuluvan vuoden marraskuussa, aivan tavanomaisen vastaanottotyöni keskiviikkona noin 18.45 aikoihin valoristeykseen. Edessäni seisoi valojen vaihtumista odotteleva kuuden nuorehkon aikuisen ryhmä. Nopean vilkaisun perusteella kaksi `pariskuntaa`(käsikädessä) ja samaisen subjektiivisen päätelmän perusteelle kaksi henkilöä muuten vaan (`ei kumppaneina`) kävelevää.

Kuulin selvästi jonkun heistä sanovan kohtuullisen voimakkaalla äänellään, että ”kaikkea muuta kuin vanhemmuus!”…

Ylitimme tien, kuljin ryhmän perässä seuraavan korttelin käännökseen saakka, sitten erkanimme. 

Mainitun lausahduksen täsmennyksiä tai tarkennuksia en liikenteen takia kuullut riittävän selvästi. Minulle jäi kokonaistilanteesta kuitenkin se mielikuva, että henkilöt juttelivat lasten hankintaan tai niiden olemassaoloon liittyvistä seikoista. Kohtuullisen ajankohtainen aihe! ajattelin, kun mielsin jokaisen heistä `biologisesti` olevan parhaimmassa lisääntymisiässä.

VANHEMMUUS

Tiedämme vanhemmuuden olevan asiana ja lähestyttävänä seikkana kovin moninainen. Kokemuksena. Tutkimuskohteena. Yhteiskunnallisesti.

Paitsi, että meitä kaikkia nimellisesti yhdistää jonkun tai joidenkin lapsena oleminen, meillä on aivan omakohtaisia emotionaalisia kokemuksia lapsen roolissa olemisesta. Saatamme usein karrikoidenkin muistella ja kertoa hyvästä tai huonosta lapsuudesta.

Kun vartuimme, mietimme väistämättä jossakin vaiheessa asiaa siitä näkökulmasta, että voisiko minusta ylipäätänsä tulla vanhempi, haluaisinko olla tai tulla sellaiseksi, ja millaisena kykenisin tehtävää isänä tai äitinä toteuttamaan.

Lapset ja vanhemmuus ovat niin ikään tärkeä yhteiskunnallinen ja perhepoliittinen kysymys. Se on tällä hetkellä jopa ”kansakunnan kohtalon kysymys” syntyvyyden näkökulmasta, saattavat jotkut edustajamme eduskunnassa tai tutkijat kammiossaan arvioida. 

Eli lyhyesti: asia lapsista ja vanhemmuudesta ei kirjoittamalla tyhjenny.

MITÄ SINÄ VASTAISIT ”LAPSIKYSYMYKSESSÄ”?

Palataan tapahtumaan ja tuokiokuvaan Mikkelissä.  

Koska työni ja kutsumukseni äärellä käsittelen päivittäin yksilö-, parisuhde- ja perhe-elämän asioita, olisin kovasti halunnut liittyä mainittujen lisääntymisikäisten seuraan, mikäli se olisi ollut jotenkinkaan korrektia ja mahdollista.

Olisin toivonut kuulevani siitä, mitä kukin heistä syvimmiltään ajatteli vanhemmuudesta ja lapsista, ja nimenomaisesti omana ajankohtaisena tai mahdollisena tulevaisuusskenaarionaan. 

Kirjoitan muutaman mieleeni pulpahtaneen kysymyksen perusteluineen. Teen ne nyt Sinulle tässä ja nyt. Muutamia määreitä lasten hankinnan puolesta ja vastaan. Ja leikitään, että olisit ollut yksi noista kadulla kulkeneista arvioimassa tätä ajankohtaista asiaa.

Mitä tahtoisin kysyä? Miten lähestyisin asiaa – lyhyesti ja aluksi?

Toteaisin, että Suomessa lasten hankkiminen on pitkään ollut normaalia ja tahallinen (ei-lääketieteellisperusteinen) lapsettomuus marginaalissa. Jälkimmäistä  joidenkin mielestä pidettiin outona valintana.

Mutta nyt kun syntyvyys on lineaarisesti laskenut vuosikymmenten ajan, on aiheellista pohtia jopa niin, että miksi 2020-luvulla vielä hankitaan lapsia.

Jotta en heti lankeaisi moralisoimaan todennettua asian tilaa, samalla tahdon alleviivata erästä seikkaa: tällä hetkellä sekä se, että yrittää saada lapsen, että yrittämättä jättäminen, ovat yksilöllisiä ja elämäntilanteesta riippuvaisia valintoja. Kunnioitettavia yksilöllisiä oikeuksia Suomessa.

Voisin kuitenkin olettaa, että Sinä(kin) valintaa tehdessäsi joudut punnitsemaan useita asiaan liittyviä näköaloja, ainakin omaa identiteettiäsi, ympäristöstä tulevia viestejä ja lasten saamiseen liittyviä hyviä ja huonoja puolia. Eivätkä nämä erilaiset seikat yleensä ole lainkaan ristiriidattomia, yksiselitteisen helppoja lopullisen päätöksesi perustana, arvelisin.

Onneksi on myös niin, että mielikuva vanhemmuudesta yksilön tavoiteltavana päämääränä ei tarvitse olla ns. täysin lukittu asia. Ihmisen ulkoiset ja sisäiset seikat (omaan itseen ja ajatteluun liittyvät osatekijät) muuttuvat miehen ja naisen hedelmällisyysiän aikana.

Kysyn Sinulta, mitkä asiat / syyt painavat päätöksenteossasi ja kuinka vahvasti? Millä ja miten oheinen Suomen Minimaailman shop-kuvaotos täyttyisi? 

Blogikirjoitus jatkuu kohta ilmestyvässä jatko-osassa. Listaan luettavaksi näkökohtia vanhemmuuden roolin puolesta ja vastaan 12 erilaisen syyn tai määreen avulla. Palataan linjoille!

 

** Kuvista kiitos: Kari Rossi (Artikkeli- ja päätetyöskentelykuva), Pixabay (liikennevalot), Suomen Minimaailma  (vaaka ja punnus).