KOMMUNIKAATIO parisuhteessa
KOMMUNIKAATIO PARISUHTEESSA
Vaimoni ei ymmärrä minua,
minä en ymmärrä vaimoa.
Muuten meillä ei ole mitään yhteistä.
Virheitä tekevät molemmat, sukupuoleen katsomatta! Tässä ei ole jakoa myöskään avo- tai aviosuhteen parien välillä. Molemmissa elämäntavoissa ja molemmilla toteutuu parhaimmillaan tämä ihmisen (ylevä) lajityypillinen ominaisuus: tahto oppia virheistään ja toimia vastaisuudessa paremmin. Miten voin kumppaniani tässä auttaa, jotta samalla myös kommunikaatio parisuhteessa paranisi?
Kun mies tahtoo tehdä parannuksia toimintansa suhteen, häntä suuresti auttaa, jos häntä lähestytään ”ongelman ratkaisijana” eikä itse ongelmana.
Mikä asia, ongelma tai koettu tilanne tulee teille mieleen tästä teesistä? Kerro! Muistelkaa! Muistuttakaa toisianne!
Tunteiden viisaus
Mitä vinkkejä naisena antaisit miehelle? Onko se sitä, josta olen lukuisten naisten kuullut minulle vastaanotolla puhuneen… Henna sanoi sen näin: ”Omien tunteiden ilmaiseminen on tärkeä osa minua… välttämätöntä, jotta vointini olisi hyvä”.
Tässä asiassa ammattilaiset puhuvat siitä, kuinka naisen itsetunto nousee ja laskee aaltojen tavoin. Ja että nuo aallot noudattavat toistuvaa sylkiä.
Aallonpohjalla on tunteiden suursiivouksen aika.
Tähän vääjäämättömään ´luonnonlakiin´ miehen on syytä vain tottua.
Petra nyökytteli edelliseen ja puolestaan lisäsi: ”Kun kielteiset tunteet täysin torjutaan, myönteisetkin alkavat tukahtua ja miun rakkauden tunne hiipua.”
Kuinka tilannesidonnaista tämä hiipuminen on?
Työni muovaama näkemykseni on, että tunteiden hiipuminen tavalla, josta Petra muistutti, ei olisi ainoastaan kerrasta tai parista tilanteesta johtuvaa. Usein kuulen, että myönteisten tunteiden hiipumisen taustalta löytyy jokseenkin jatkuvaa negatiivisten tunteiden torjuntaa kumppanin taholta.
Mitä sanot Arvon nainen, kuinka nopeasti tai hitaasti tämä epätoivottava muutos oikein tapahtuu? Kerro siitä miehellesi!
Minä pariterapeuttina puolestani voin kertoa, miksi ylipäätänsä ”tämä rasti”, naisen negatiivisten tunteiden kuuntelemisesta / vastaanottamisesta, on niin pahuksen vaikea.
Ilmiö kytkeytyy miehen ensisijaiseen taipumukseen, siihen miehen minäkuvaan, josta aiemmin kirjoitin. Kysymys on siis erässä mielessä kommunikaation vaikeudesta parisuhteessa.
Keijon on vaikea kuunnella naistaan, joka on onnettoman ja pettyneen oloinen, sillä silloin hän helposti tuntee itse epäonnistuneensa. Katso kertauksen vuoksi blogikirjoitus ”Puhumattomuus parisuhteessa”, jonka yksi alaotsikko oli ”Erilaiset minäkuvat ohjaavat ”. Käsittelin siinä miehistä tuloslähtöisyystarvetta.
Kertokaa toisillenne omista ajankäytön ja arvostuksen toiveistanne juuri tällä hetkellä. Ottakaa vauhtia vaikkapa tästä väitteestä:
Miehet riitelevät oikeudesta olla välillä vapaita suhdeläheisyydestä, naiset riitelevät oikeudesta olla välillä vihaisia suhteessa.Mies kaipaa vapautta, nainen ymmärtäjää.
TOIVOTON vai TOIVOT ON?
Seuraavan Biisin jälkeen toivotan henkeviä hetkiä kotioloihinne. Kommunikaatio parisuhteessa paranee parisuhdeporinoilla – ja niiden käynnistäminen − kannattaa. Tiedän, että aloittaminen ja eteneminen joskus hirvittää… mutta näköaloja ja avaruutta parhaimmillaan piisaa. Onnea matkaan Juha Tapion toiveikkaan Sinun vuorosi loistaa biisivideon siivittämänä!
Tähän (avaruutta, tilaa ja happea) huokuvaan kuvaan päätän nämä syksyn 2016 Parisuhde Puntariin -jutut, Parisuhteesta Parillisina Päivinä (PPP) -blogikirjoitussarjan. Muistathan, että luen mielelläni kirjoituksista herännyttä! Lähesty lomakkeella, jollainen on jokaisen blogitekstin lopussa. Tai kilauta kaverille – Kiitos!
https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf
—–
Tämän blogitekstin Kommunikaatio parisuhteessa kuvien taustalta löytyvät (esiintymisjärjestyksessä): Kalen Ensley (2), Volkan Olmez, Timo Juutinen ja hausk.in -paras huumori (Fb).
Mitäkö nämä PPP-juttusi ovat? Virkistäviä (musat) – Vaikuttavia (fotot) – Ahistaviakin (sopivasti)…
Viimeksi mainitusta ajattelemme: muuten ei muutostakaan!
Suuren suuret syksyn kiitokset Sinulle – tästä tavastasi hoitaa verkon kautta ihmissuhteita. Tätä tukea tarvitaan!
TTT:n kuittauskiitos, Sanna ja Saku. Samalla on kerrottava viestinne sisältöä vähän liippaavana. Kun avasin & luin kommentin, sain samalla hetkellä puhelinsoiton, jossa soittajalla vastaavia tuntoja…kuitenkin lisäyksellä (jonka salli myös tähän liitettäväksi): ”Onks sulla ilta-aikoja, me haluttas jatkaa niistä blogiasioista, mutta varsinkin tätä suhdetta, ei nääs innosta avioero toistamiseen. Me tultais aika kaukaa, siksi ilta onnistuisi…”
Ei voi kun nyökytellä päätään lukiessa blogi-kirjoituksiasi… Ne ovat niin riipaisevan totta ja osuvat suoraan sieluun. Miten pitkä kipuileva matka on tullut käytyä, päästäkseen ymmärtämisen ja toisen kuuntelemisen tuudittavaan satamaan. Naisena voin sanoa, että niin helposti sitä heittäytyi draamalliseksi ja odotti toiselta yliluonnollisia kykyjä ymmärtää mistä kenkä puristaa. Kun sanoja ei vain tullut ja toivoi kumppanin olevan ajantusten lukija. Niitä sanoja tuli vielä vähemmän puolison suusta. Molemmat osasivat kuitenkin syytellä toisiaan. Syyttelyyn oli valmiiksi ladatut sanat käytettävissä, jotenkin sisäänrakennetusti.
Miten muutos tapahtui meidän avioliitossa? Hitaasti itseään tutkien, kuunnellen ja kysellen. Voisinko sanoa ääneen sen mitä haluan? Onko minun aina puolustauduttava ja tuotava oma kantani esiin? Kuuntelenko koskaan oikeasti toista? Onko toisen pakko ajatella samoin?
Kauniiden ja kannustavien sanojen tuominen jokaiseen arkipäivään tuottaa näitä ”kokoelämän tosimiehiä” ja ”rakastettavia vaimoja”. Se vaatii sanoja ja tekoja puolison vuoksi.
Nämä parisuhdetaidot, joita kotonamme viljellään, tuli opittua pariterapiassa. Vihdoin minua kohdellaan niin, että voin elää seesteistä, rauhallista ja onnellista elämää parisuhteessani. Tulen ymmärretyksi ja kuulluksi. Vastavuoroisesti haluan mieheni tietävän joka päivä, miten paljon arvostan ja rakastan häntä.
Kannustan kaikkia teitä, jotka kipuilette parisuhteissanne, menemään pariterapiaan. Se on helpottavaa ja taakkoja poistavaa vuorovaikutusta ammattitaitoisen ihmisen kanssa.
Kiitos Timo mainioista blogeistasi, ne ovat hyvä lisä käyttämilleni ”mentaaliterapioille”. 😉
Tulin juuri puolisoni kanssa aurinkolomalta. Vastassa hämärää, viimaa ja vesisadetta. Apeaa!… Mutta ei tässä kaikki. Piristävän poikkeuksen kotiutumisessa voi jokainen lukea tässä. Lämmin kiitos Sinulle, Elämän pituisen tanssin palautekirjoituksesta. Tätä lukiessa saa vauhtia myös tanssitaidoton. Ehdottomasti.
Hei Etelä-Savon Timo!
Minä kun en ole kovin sosiaalinen ja muutenkin arka puhumaan parisuhde-elämästä, voin silti sanoa Sinulle: Olen nauttinut ’käsialastasi’… Nämä blogijutut ovat mietittyjä…. miten löydätkin sopivaa musiikkia ja muuta sellaista aina kunkin otsakkeen sisälle. Minä lukijana olen saanut näistä paljon. Kiitos!!!
Hej Mikkeli o Timo!
Siitä on pitkä aika, kun kävimme luonasi. Sitä muistelemme lämmöllä. Se oli taitekohta yhteiselämässämme. Positiivinen. Erilaisuutemme – ymmärrystä saatuamme – ei katkassut pari- & perhematkaamme. Kiitämme avustasi!!! sekä myös niistä monista bl-jutuista, joita täällä nykyisessä olotilassa ja -paikassa olemme saaneet lueskella. Tämä on yksi niistä.
Tarpeellinen! Hyödyllinen! Ei muuta. Muistat meidät.