KIRJE – SOITTO – TAPAAMINEN

Kirje – Soitto – Tapaaminen. Tämä eriskummallinen otsikko ilmaisee kolme toiminnallista vaihetta. Ne puolestaan liittyvät aikaisemmin Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivulla julkaistuun Kohti rakkauden täyteyttä, kolmen jutun bloggaussarjaani. Reaktiona.

Henkilökohtaisena tullut palaute tuli ensin kirjeitse, kyselevän kriittisenä. Se ei jättänyt minua kylmäksi, koskapa siinä – ainakin epäsuorasti asetettiin kyseenalaiseksi toimintani kristittynä pappina. Vastasin kirjeitse. Tämän jälkeen henkilö, kun aikaa oli muutama viikko kulunut, soitti minulle. Se puolestaan johti tapaamiseen nokatusten.

Henkilö ei toivonut alkuperäistä palautettaan julkisuuteen, sellaisenaan. Hän kuitenkin toivoi minulta jonkinlaista reagointia ja ”ryhtiliikettä” kirjoitusteni sisältöön.

Esitetyn toiveen toteumalle ei minulla lähtökohtaisesti ole esteitä. Samalla halusin varmistua, että henkilölle on OK, jos hiukan avaan asianosaisen huomioita, näkemyksiä ja toiveita. Teen tämän siis nyt henkilön nimenomaisella luvalla.

TODELLINEN JA TÄRKEIN RAKKAUS – MIKSI SE SIVUUTETAAN?

Suunnilleen tämän kaltainen oli henkilökohtainen palaute, jonka sain parisuhde-elämää luotaavaa Kohti rakkauden täyteyttä kirjoitussarjaa kohtaan. Halutessasi löydät jutun ensimmäisen osan linkillä tästä.

Todettakoon kuitenkin selvästi, että huomion ja kritiikin esittänyt lukija osoitti otsikon kysymyksen sisällön astetta osoittavampana, `musta-valkoisena` ja juurikin sillä arvoperusteella, että tietää minun olevan pappistaustainen: ”Miksi papitkin myötäilevät  maallista tutkimusta, liputtavat sille, ja samalla väheksyvät Raamatun ilmoitusta todellisesta rakkaudesta ihmisten kesken?” … ”Eikö läheisyys-pelehtimistä ja seksiä tule joka tuutista… että vielä Sinäkin sitä suosit…”

Kirjevastineessani sanouduin irti vastaamasta toisten kollegoitteni puolesta. ”Vastaan omasta puolestani”.

Koetin perustella tuota viimeksi julkaistua blogipäivitystä sanomalla, että ”en henkilökohtaisesti näe sellaista kohtalokasta ristiriitaa maallisen, ns. inhimillisen tiedon ja tutkimuksen tärkeyden ja toisaalta hengellisten totuuksien ja siihen sitoutuvan elämäntavan välillä”. Pikemminkin tässä minun tehtävässäni koen tarvitsevani molempia. ”Ne  täydentävät toisiaan”.

Toiseksi koetin vastinekirjeessani muistuttaa erilaisista armolahjoista, joita Raamatun lehdiltä luemme uskoville annetun. Viittasin erityisesti Uuden testamentin lukuihin 1. Kor 12 ja Room. 12.

Olin kysyjän kanssa samaa mieltä siitä, että hengellisen elämämme keskushenkilössä, kuoleman kukistaneessa Jeesuksessa Kristuksessa näemme ja kohtaamme todellisen ja ainutkertaisen Rakkauden, isoin alkukirjaimin.

Samanmielisesti ajattelimme myös tästä: mielenmuutokseen tähtäävää parannuspuhetta kuulemme nykyisin mieluummin liian harvoin kuin usein. Näin ainakin yleisimmillä taajuuksilla.

Tässä meidän henkilöiden välisessä viestinnässä ja ajatustenvaihdossa tuntui kuin aaltopituutemme eivät aivan kohdanneet.

Vasta puhelussa ja tapaamisessa henkilön kanssa pääsin syvällisemmin kertomaan siitä, kuinka olin jo nuorena aikuisena tunnistanut omat kuuntelijan lahjani ja sielunhoidollisen kohtaamisen merkityksen. Raamatun tutkistelun, paikallisseurakunnassa saamani opetuksen ja muutaman tuolloin henkilöhtaisesti tärkeäksi tulleen pastorin ohjauksessa tulin tietoiseksi omasta armolahjastani. 

Tästä syystä muun muassa yliopisto-opinnoissani vietin pitkään ja perusteellisesti sielunhoidon ympärillä pyörivien teemojen ja kirjojen äärellä. Sama painotus jatkui pappisvihkimyksen saatuani, läpi työvuosien. 

Jumalan luoman ihmisen aito kohtaaminen ja siihen pääseminen on minulle ollut luovuttamatoman tärkeää saamani kutsumuksen toteuttamisessa. Työvuodet ovat tässä palvelutehtävässäni lisänneet vaikeuskerrointa, tai pitäisikö sanoa erään kollegani tavoin, ”mieli on halunnut ja henki on vienyt seesteisiltä etupihoilta talon takapihan tunkioille”. 

Pyhä Jumala on arvoituksellesin tavoin, henkensä kautta auttanut minua. Tätä olen kokenut varsinkin silloin kun olen ollut täysin tietämätön, kipuillut omien lankeemusteni kanssa, ollut väsynyt ja lopen kyllästynyt meidän ihmisten synnillisiin sekoiluihin.

Tästä ”taivaallisesta vuoropuhelusta” ei tarvitse sen suurempaa numeroa tehdä. Tärkeää on oma tietoisuuteni.

Sinulle!

Jos tämän blogin lukijana olet ikään kuin noviisi näillä Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sivuilla ja nyt lukemasi, henkilökohtaisena kirjoittamani, ihmetyttää tai hämmentää, laitan Sinulle muutaman linkin. 

Ne ovat vähän kuin samaa lisälukemistoa, jollaista lähetin henkilölle, jonka kriittissävyinen kirje innoitti tähän edellä lukemaasi bloggaukseen. Mainittakoon vielä, että lupasin kyseiselle henkilölle kirjoittaa myöhemmin (asiakasvastaanoton siitä kärsimättä) muutamia ajatuksia perheestä, ”raamatun viitoittamalla tiellä”. Olkoon tämä lainaus työnimenä sille.  

Ennen seuraavia blogikirjoituksia tässä tutustumisen arvoisena lisälukemistoa: (klikkaa otsikon päältä!)

>>> Liha vai Henki? — Johdantoa —

>>> Miten meidän pitäisi elää? 

>>> Paljastus  

• Pallo haltuun yhdessä -videoklippi (julkaistuista ensimmäinen ja katsotuin) TTT:n teemavideo-osasto

>>>   TTT – TÄNÄÄN!

Aurinkoista kevättä 2025 – Siunausta elämäsi poluille! 

—-

Tämän blogijutun artikkelikuva on tekijän kuvakirjastosta. Toinen kuva kantaa nimeä Paras teko sydämelle on auttaa muita kohoamaan. Se löytyi Pinteres kuvana / Mielen Ihmeet. Lämmin kiitos!