ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen Osa II
Tämä blogikirjoitus on jatkoa osalle I… Kehotan kertauksena lukemaan aiemmin julkaistun ensiksi. Sillä ”Esimiehen askelissa…” osassa I tulokulma teemaan on astetta narratiivisempi.
Reppuun jäänyttä ravinnoksi
Kun olen alustanut esimiestyön ja johtajuuskysymyksistä eri yhteyksissä, minulta on joskus kysytty, että
Millaisen esimiehen alaisuuteen itse mieluiten liittyisit?
Tähän kysymykseen voisi tietysti pyrkiä vastaamaan monesta tulokulmasta, esimerkiksi ”politikon tavoin” tilasto- tai tutkimustietolähtöisesti. Niin ikään voisi kuvailla hyviä, huonoja tai hyvin huonoja toteumia matkaltani. Mutta koska kysymys on kohtikäyvä ja henkilökohtainen, olen siihen vastannut joskus tai pikemminkin usein seuraavasti, narratiivisesti.
Olen kertonut juuri nuo kaksi (blogikirjoituksen osassa I )kuvaamaani tuokiokuvaa. Ajattelen nimittäin niin, että esimiehen tulisi olla joukkojensa keskellä, hänen tulee huomioida henkilöitä henkilökohtaisesti kasvoetäisyydeltä. Hän voi edellyttää jokaiselta taitojen mukaista suoritusta ja ratkaisevassa hetkessä myös niiden ylittämistä.
Moni johtaja ja esimies — etenkin uudessa työroolissaan — kyselee omien luontaisten taipumustensa perään:
Pitäisikö sitä olla omassa roolissaan muodollinen ja kaiken jo suunnitelleen oloinen vai spontaanin inspiroiva?
Viestintäareenojen suhteen pomon kysymys usein on:
Lähestynkö valmistelussa olevia asioita neukkarissa ja kuppilassa vai olisiko parempi jakaa ainoastaan kirjallisia dokkareita ja kenties tsättiviestejä?
… Muun muassa tällaisia esimiehen ja johtajan toimintatyyliin liittyviä asioita minulla on Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) Executive Coaching -toimeksiannoissa. Näitä ja monenlaisia muita… Todella inspiroivaa. Mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä enempää.
Palaa vielä Esimiehen askelissa… osaan I ja totea, kuinka Vänrikki Koskelassa on jotakin esikuvallista.
Johtajan on johdettava. Omalla rauhallisella ja poukkoilemattomalla tavalla hän ymmärtää matkan rasitukset. Määränpää on tiedossa ja kompassineula osoittaa suunnan. Hän tietää enemmän kuin toiset, mutta turhan tärkeäksi hän ei heittäydy, varsinkaan suomalaisten miesten keskuudessa. Joukkojensa keskellä olevana johtajana hänen on kuitenkin oltava. Tämä edellyttää tiettyä kypsyyttä ja itsellisyyttä, ettei hän ”liimaudu” sakkiin. Oivallinen johtaja osaa säädellä vastuullisesti erillisyyttään!
Opettaja esimiehenä!
Miksi käyt koulua — itsesi vai vanhempiesi tähden? Kasvattaako kouluaika elämää varten?
Näitä mietin murrosiässäni. Eksistentiaalinen mietintä ei ollut lopulta katteetonta. Minullakaan. Koulu- ja opiskelupolku lopulta löytyi. Varsin mielekkäänä. Aikaisempaa intohimoisempana.
Koulumaailma on valtavasti muuttunut noista ajoista. Minulla on kuitenkin edelleen nuo taannoiset mietteet mielessäni. Saan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) työnohjata yksilöitä ja ryhmiä, jotka työskentelevät nykyajan koulutussektoreilla, eri asteilla lasten ja nuorten sekä aikuisten koulu- ja opiskelumaailmassa.
Tämän lisäksi tuo eksistentiaalinen (olemuksen mielekkyyteen liittyvä) pohdinta aktualisoituu viikosta toiseen, koska saan perheterapeuttisilla toimeksiannoilla työskennellä perheissä, joissa nuori sanoo koulupäivälleen EVVK. Ja minusta se kuulostaa mielenkiintoiselta, kysymyksellä miksiköhän?
Tätä voisi jatkaa parin blogin verran. Tyydyn tässä kuitenkin pääni paljastamiseen. Hatunnosto Sinulle, matkallani kohtaamalle hyvälle opettajalle. Oheisen (Matleena Laakson) videon muodossa konstailematon kiitos teille, monenlaiset U-taitajat!
Niissä hyvissä opettajissa, työnjohtajissa, esimiehissä ja johtajissa, joita olen tavannut, olen löytävinäni jotakin samaa kuin Teemu-kapussa Pietarin pronssiottelussa ja Vänrikki Koskelan asenteessa. Tilanteet ovat tietenkin toiset, mutta sisäinen mielentila ja sisäistynyt toimintafilosofia ovat yhteisiä.
Kun aivot ja sydän ovat linjassa jonkin asian saavuttamiseksi, ihmistä on aika vaikea pysäyttää… Mihin voisimmekaan päästä vuonna 2019?
Tällaista johtajuutta me tarvitsemme ´ylhäältä päin´! Se on parahinta tukea arkielämään koulussa ja työssä 2019.
Kaukalosta kerättyä ja vänrikin viisautta – Ottakaamme ne käyttöön esimiestyössä 2019!
Esimiehen askelissa – ainakin miehen Blogiteksteissä I-II kuvat: Kari Rossi, Joona Kotilainen, Timo Juutinen.
Helkkarin hyviä… Anteeksi kielenkäyttö. Mutta mies miehelle. Naista on ”syyttäminen”, hän se oli joka usutti tänne tulemaan. Thanks! molemmille. Näitä Timpan kuvauksia ja video-otoksia lukee oikein mietintä mielessä.