ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA A

Onnellisuuden sommittelua A on blogijutun sarjaa, jonka alkutahdit kerrottiin aiemmin julkaistussa Onnellisuuden jäljille! -aloitusosassa. Linkillä onnellisuuden jäljille! tästä.

Suomi ja Onni

Suomi on maailman onnellisin maa, jo seitsemättä kertaa peräkkäin, ja Onni tälläkin hetkellä ristimänimenä erittäin yleinen. Se on kaikista yleisin pojan nimi ollut neljänä vuonna 2000-luvun Suomessa (2008, 2012, 2013, 2016). Vuonna 2023 Suomessa syntyneiden lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat suomenkielisillä lapsilla Aino ja Eino.

Edellä esitettyjä tiivistyksiä voi laajentaa seuraavien lähteiden avulla: Kansakuntien objektiivisesta hyvinvoinnista kansainvälinen The World Happiness Report 2024 -julkaisu. Tuoreimman Digi- ja väestötietoviraston tiedon (helmikuu 2024), jonka mukaan Onni on ensimmäisenä etunimenä 10372 miehellä ja 5 naisella, ja muuna kuin ensimmäisenä etunimenä peräti 14778 miehellä ja 9 naisella.

Almanakkaamme nimenä se tuli jo 1800-luvulla. Aikojen kuluessa yli 34 000 suomalaista on saanut etunimekseen Onni.

Onni on käännös kreikkalaisesta nimestä Makarios ’onnellinen, autuas’ (latinaksi Makarius). Onko nimi edelleen enne? Eli kiinnostaisi tietää, onko Onni aikuisena onnellisempi kuin vastaavat samana vuonna syntyneet suomalaiset.

Minäkin olen elämäni aikana tutustunut useampaan Onniin, papillisin oikeuksin kastanutkin muutaman sellaiseksi. Näissä tuntemissani on eroavuutta, siinä kun arvioin heidän myöhempää onnellisuuttaan, kokonaishyvinvointia ja olemuksellista tyytyväisyystasoa. Onnit eivät osoittaudu samanlaisiksi, monessakaan mielessä. Näin subjektiivisin silmin.

Mikä selittäisi suunnilleen samanikäisten aikuisten keskenään erilaista onnellisuuden tasoa? Ja mitä se onnellisuus tarkemmin ottaen sisältää?

Sommittelen onnellisuutta tässä blogijutussa kansantajuisesti, menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, kuitenkin tietoisesti tutkimustietoon ja tutkijoiden esittämiin johtopäätöksiin nojautumalla.

Mitä onnellisuus on? 

Jokainen meistä haluaa olla mieluummin onnellinen ja hyvin voiva kuin olemukseltaan alakuloinen, masentunut ja onneton. Mistä onnellisuudessa tarkasti ottaen on sitten kysymys? Alan tutkijat puhuvat myös tässä kohdassa hyvinvoinnista, joka arkikielessämme taitaa merkitä suunnilleen samaa asia, ainakin joskus.

Perustellusti voimme kuitenkin tehdä tämän eron.

Hyvinvointi viittaa laajemmin siihen, mikä on hyvää ihmiselle. Onnellisuus on ensi sijassa yksilön sisäinen tila; sellaista kohtuullisen vakaata tuntumaa siitä, miltä hänen elämänsä tuntuu. Arkikielessämme puheeseen onnellisuudesta sisältyy yksittäisiä onnen hetkiä.

Vaikka myöhemmin tässä kirjoituksessa viittaan – ainakin kirjoittajalle mieluisiin yksityiskohtiin – jäätelötuutteihin, pipariin ja pullapitkoon, onnellisuus ei rajoitu edes kokemuksena ´makeaan elämään´, saatikka yksiselitteisenä määrittelykysymyksenä. Onnellisuus määritelmänä on monimerkityksellinen ja samalla kohtuullisen kiehtova, kimurantti asia.

Onnellisuus ennen ja nyt

Onnellisuuden pohdinta on ikivanhaa. Konkreettinen onnellisuuden tutkimus on sitä vastoin vasta noin sadan vuoden ikäistä.

Kreikkalaisen filosofi Aristoteles (384–323 eKr.) ja tämän Nikomakhoksen etiikka on epäilemättä oikea kultakaivos onnellisuuden pohtijalle. Augustinus (354–430) ja Tuomas Akvinolainen (1225–1274) olivat puolestaan ajanlaskumme alkupuolen vaikutusvaltaisimmat filosofiskristilliset ajattelijat.

Historian kaikki suuret ajattelijat, tavalla tai toisella operoivat järkiperäisen ajattelun ja hyvän elämän perusteiden parissa. Etiikkaa ja moraalia ei voida mitenkään sivuuttaa, silloin kun hahmotellaan onnea, hyvinvointia, hyveitä ja onnellisuutta, niin yksilön, yhteiselämän ja valtionkin kannalta. Tämän olen historian viisaiden teksteistä oppinut.

Onnellisuudesta löytyy runsaasti erilaista luettavaa. Historiallista katsausta voit halutessasi täydentää vaikkapa jatkamalla tällä linkillä.

Nykyaika mahdollistaa empiiriset massatutkimusotokset, niiden keskinäiset vertailut eri mantereiden, valtioiden ja kohdennettujen ryhmien välillä. Onnellisuuden eri tieteelliset tulokulmat ovat samoin nykypäivää. Tällöin on luonnollisesti ilmiselvää, että täydellinen yksimielisyys onnellisuudesta käsitteenä ei ole realistinen tavoite.

Jätämme tällä kertaa edellä mainitut viisaat ja monet muut myöhemmät (filosofian, valtio-opin ja taloustieteen) `onnellisuusteoreetikot´.  Sommittelemme onnellisuuden asiaa enemmän psykologisesta tulokulmasta ja tavallisen kaduntallaajan ajatus- ja kokemuskentässä.

Onnellisuuden psykologinen sommittelu

Tämä ei liene valistuneelle lukijalle mikään yllätys, kun kerron, että käsitykset myös psykologisen onnellisuuden luonteesta ja sisällöstä ovat niin ikään vaihdelleet. Silti karkeasti voimme erottaa kolme filosofista käsitystä onnellisuuden luonteesta.

Puhutaan

1. hedonismista eli nautinnosta, jossa miellyttävät kokemukset voittavat epämiellyttävät. Tässä kohdassa voisimme käyttää myös väljästi ilmausta tunneonni. Oletko onnellinen juuri nyt? saatetaan empiirissä kyselytutkimuksissa kysyä. Näin saadaan tutkimusmassoilta eri puolilta maailmaa samanaikaista tietoa, mitkä nautinnot ja asiat synnyttävät yksilöissä onnellisuutta, vaikkapa kesällä 2024.
2. elämäntyytyväisyydestä taas on kyse silloin, kun onnellisuus nähdään myönteisenä asenteena omaa elämää kohtaan. Kyseessä on jonkinlainen globaali arvostelma omasta elämästä kokonaisuutena. Ilmaus tyytyväisyysonni on napakan osuva tiivistys silloin, kun joudut vastaamaan, onko tähänastinen aikuiselämäsi ollut onnellinen? Arvioit siis kokonaisuutta ja mennyttä aikaa.
3. hybriditeorioista, joissa nimensä mukaisesti onnellisuuden luonne kuvautuu edellisten parhaat puolet yhdistävänä: (psykologinen) onnellisuus tällöin määritellään sekä elämän tyytyväisyyden että tunnetilojen ja nautintojen avulla. Positiivisen psykologian edustajat käyttävät tässä kohdassa usein ilmausta ”subjektiivinen hyvinvointi”.

Kotikutoinen muistisääntö onnellisuuden luonteesta – kuvainnollisesti

Tämän blogijutun kirjoittaja tunnetusti tykkää makeasta, ajoittain jopa kyläpaikan suolaiset ohittamalla.

Muistisääntöni hedonismin, elämän tyytyväisyyden ja hybriditeorioiden sekä toisaalta tunne- ja tyytyväisyysonnen sisältöjen suhteen on kuvainnollisesti seuraavanlainen.

Täyteläinen pullapitko tarjottimella ilmentää minulle elämäntyytyväisyyttä erotuksena pienen suupalaan tuottamaan tunneonneen. Kun näin ajattelen, tiedän varsin hyvin, että jollekin toiselle pipari riittää onnen suupalana.

Ja kun kesähelteellä olen tarjoamassa jäätelökioskilla kahdelle seurassani olevalle jäätelöä, saatan tuumata omassa päässäni: hän, joka valitsi pelkän vanilja- tai mansikkatötterön, ilmentää minulle hedonismin nautinnosta. Näiden kahden sekoituksen valinnut henkilö tuo mieleeni ”onnellisuustutkimusten jaottelussa” erilaiset hybriditeoriat ja -teoreetikot. Oma valintani kotona ja kiskalla on sekä että -asetelma.

Mietintäsi ennen jatko-osaa B 

Mistä hyvä ja onnellinen elämäsi koostuu kesällä 2024? Arvatenkin monesta yksittäisestä asiasta ja kokonaisuudesta. Tarkalleen tietämättömänä esitän tässä ehdotuksena ainoastaan viisi vaihtoehtokokonaisuutta.

Listaa kukin niistä pisteyttämällä (1–10 pistellä). Tällöin yhteenlaskettu maksimi voi tässä tehtävässä olla 50 pistettä. Periaatteessa. Ja jos loppusumma Sinulla jää alle tämän maksimin, mieti tykönäsi sitä, mitä tärkeitä asioita hyvän elämän kokonaisuudesta tästä puuttuu. Sinun tapauksessasi!

• Paljon hauskoja ja miellyttäviä kokemuksia (1–10)
  
• Läheiset ja kestävät ihmissuhteet (perheenjäsenet ja ystävät) (1–10)
• Varallisuus ja muut runsaat etuudet (1–10)
  
• Moraalinen elämä omien periaatteiden mukaan (1–10)
  
• Menestyksekäs ura olosuhteeni huomioiden (1–10)
• ?
• ?

Yht. ( ____ / 50 pist)

Jatkan seuraavassa jatko-osassa siitä, miten onnellisuus hyödyttää ihmistä.  Onko onnellisuuden sommittelu jo puolestani tehty vai olenko oman onneni seppä? Muun muassa se kysymys, miksi toiset meistä ovat onnellisempia kuin toiset, jää myöhemmin julkaistavaan blogikirjoitukseen.  Onnellisuuden sommittelu jatkuu lähipäivinä.

Palataan jatkon merkeissä, klikkillä tästä!

—

Tässä blogijulkaisussa käytettyjen kuvien alkuperälähteet: Artkkelikuva, jutun kolmas sekä toiseksi viimeinen kuva (Timo Juutinen). Muut kuvatallenteet (Pixapayn kuvapankki).