ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA B – asiat jo sommiteltu?

Onnellisuuden sommittelua B on jatkoa samannimiselle A osalle, jonne klikillä.

Onnellisuuden teemaa luotaavat alkutahdit puolestaan löytyvät tästä.

ONNELLISUUDELLA PALJON TODENNETTUJA HYÖTYJÄ!

Tutkimusten mukaan onnellisuuden hyödyt ovat monenlaisia.

Tässä blogijutussa viitataan vain muutamiin sellaisiin hyötyihin, niiden lukuisten empiiristen selvitysten joukossa, jotka osoittavat edellisen otsikon oikeellisuutta.

Mitä tiedämme?

Onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan.

He ovat yhteistyökykyisiä ja motivoituneita auttamaan muita, heillä on neuvottelukykyä, olivatpa sitten johtajina tai toteuttavassa kontaktityössä kentällä.

Onnellisella on todettu olevan parempi kyky saavuttaa asettamiaan tavoitteita. Heillä on myös enemmän ystäviä ja sosiaalisia suhteita.

Kun luen näitä onnellisuuden hyötyjä osoittavia tutkimuksia, mieleeni tulee arkielämän lausahdukset ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, ”myönteiset kertaantuvat”. 

Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, samoin parempi vastustuskyky sairauksille. Tutkimusnäytön mukaan onnelliset ihmiset jopa elävät keskimäärin pidempään.  

Positiivinen mieliala on yhteydessä onnellisuuteen. Lyhyesti: mielen toiminta avartuu, positiiviset tunteet laajentavat havaintokenttää ja tuovat enemmän mahdollisuuksia näkyviin. Onnellisuus siten auttaa näkemään ja rakentamaan resursseja; psykologiset, sosiaaliset ja fyysiset voimavarat kasvavat positiivisuuden avulla.

Kun onnellisuuden hyödyt ihmiselle ovat näinkin ilmeisiä ja moniulotteisia, on kysyttävä, miksi tämä kaikki hyvä ei toteudu kaikilla suomalaisilla, olivatpa he sitten etunimeltään Onni, Emma, Anne tai vaikkapa Toivo.

ONNELLISUUDESTA PUOLET JO SOMMITELTU!

”Onnellisuus on taako kahen onnettomuuven välis!”

Kuulin tämän ilmauksen pari vuosikymmentä sitten eräältä arvostamaltani virkakollegalta, sanojana perheneuvoja, kirjailija Matti J Kuronen. Olimme molemmat osallistujina ns. onnellisuusseminaarissa, joka järjestettiin  tasavaltamme pääkaupungissa.

Kuulijana mietin välittömästi eri vaihtoehtoja: onko tämä savolainen tiivistys hirtehistä huumoria, lohdutussanoja lohduttomalle vai elämän opettamaa realismia? Kaikki vaihtoehdot, sanojaa hiukankin tuntevana tiesin olevan mahdollisia.

Miten Sinä lukijana asian ymmärtäisit?  

Ihmisen elämänkaareen kuuluu pysyvyyttä ja muutosta. Tiedonjanoisina olemme kautta aikain miettineet – hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin näkökulmasta – sitä, kumpi näistä on hallitseva ja missä määrin, aivan tavallisen ihmisen tavallisessa elämänmenossa.

Psykologiassa on usein korostettu yksilön – varsinkin persoonallisuuden, sosiaalisuuden ja emotionaalisten – ominaisuuksien merkitystä, unohtamatta ulkoisten olosuhteiden vaikutusta. Myös ympäristöstä (kulttuuri, kasvatus, fyysiset olosuhteet) on haettu sellaisia pysyviä piirteitä, joiden uskotaan vaikuttavan ihmisen onnellisuuteen.

Vaikka haluaisimme uskoa, että jokainen on oman onnensa seppä, geeneillä on ensisijaisen vahva vaikutus onnellisuuteemme.

Otsikon kuvaus, että puolet onnellisuudestamme on jo sommiteltu, viittaa tähän tosiasiaan. Onnellisuudessa perintötekijöiden osuus arvioidaan yleensä noin 40–50 prosentiksi. ”Lottoamista ennen syntymää”, sanoisi kylmä kohtalotutkija.

Perimägeenit tuntuvat selittävän suunnilleen saman verran myös masennukseen liittyvissä tutkimuksissa sekä, kun selvitetään joitakin persoonallisuuden peruspiirteitä, kuten henkilön ulospäin suuntautuneisuutta (ekstroversio), tasapainoisuutta tai vastuullisuutta.

Kaikissa edellä mainituissa perimän selitysosuudeksi havaitaan vaihtelevasti 40–50 %. Näin on asiain tila suurissa massa -aineistoissa. Luonnollisesti pitää muistaa, että isoissa otoksissa esiintyy suuriakin yksilöllisiä vaihteluja.

Summaten voimme tutkimuskirjallisuuden perusteella todeta, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta. Viimeksi mainitusta voisimme käyttää nimitystä omaehtoisten toimintojen alue onnellisuuden selittäjänä.

Mitkä vaikuttavat onnellisuuteen?
                (prosenttiosuudet pyöristettyinä)

”LASI PUOLEKSI TÄYSI TAI VAJAA” – MITEN SINULLA?

Lasi puoleksi tyhjä vai täysi?

Onnellisuuden selittäjänä geenitodellisuus on siis kiistatonta. Ympäristöolosuhteiden varsin alhainen vaikuttavuus on samoin toistuvasti todennuttu; eteenkin silloin kun ihmiset asuvat ja elävät sellaisissa kehittyneissä demokratioissa, kuten Suomessa, joissa elämisen perustarpeet turvataan kaikille kansalaisille, tavalla tai toisella. 

Kun ihmisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden taustaselittäjät asettuvat aiemmin ilmaistuille tasoille, voimme oikeutetusti kysyä: lieneekö  onnellisuus vain harvojen, siinä geenilotossa onnistuneiden etuoikeus?

Tai samoin voimme heittää myönteisen hypoteesin: taloudellisessa niukkuudessa onnettomana kasvanut ja aikuisenakin erilaisia työ- ja ihmissuhdehaaksirikkoja kokenut henkilö voi vielä elää oman ilmoituksensa mukaan onnellista elämää, jos kerta ympäristöolosuhteet sanelevat ihmisen koettua onnellisuutta ainoastaan kymmenyksen.

Edellisten ”ääripääkysymysten” väliin jää, ja samalla hyvin arvoituksellinen ”omaehtoisten toimintojen alue”. Tämän alueen merkittävä selittävyys nostattaa niin muodoin askarruttavia kysymyksiä, ei vähiten ihmisen vapaasta tahdosta tai selvärajaisuudesta.

Aikuisen oikeasti: ovatko kaikki valinnat aidosti itsestä lähtöisin olevia vai koostuuko omaehtoisen toiminnan alue myös jossakin määrin kaikenlaisista satunnaisista, ulkoisten tekijöiden tuottamista seikoista?

Esimerkkinä vaikka liikunta, jota epäilemättä laajasti kannatamme, siihenkin geenit ja ympäristö vaikuttavat. Entä aktiivinen uskonnollisuus tai viihdyttävä musisointi? Molemmista voitaneen sanoa samaa kuin liikunnasta. 

Tämä onnellisuuden sommittelua kirjoitussarja jatkuu vielä osassa C. Se julkaistaan lähiaikoina.

Tuolloin mietitään, mitä olisi tehtävissä, jos kerta vain puolet (!) onnellisuudesta on ennalta sommiteltua. Mihin tämä geeniperimän ja ympäristötekijöiden ulkopuolelle jäävä omaehtoisten toimintojen alue meitä kutsutteleekaan?

Linkillä suoraan päätösosaan tästä!

*** Tämän blogikirjoituksen kuvista vastaavat: Joona Kotilainen, Kari Rossi ja Timo Juutinen.

Leppeää keskikesän juhlaa 2024 Sinulle! toivottaa Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkelistä.