Tag Archive for: Timo Juutinen

LAPSIA – miksi(pä) ei! (Perusteluja)

/by

Uutena blogijutun lukijana vilkaise edellinen päivitys. Näin selviää tämän otsikon ja aiheen ”alkujuuret”. Asian ajankohtaisuus valoristeyksessä! Tästä.

Uuden elämän ihme! Käsittelen sitä, vaikka ihme ei kirjoittamalla muuksi muutu. Uusi elämä on vain osaksi ihmisen käsissä. Moni sen tietää aivan konkreettisena ja henkilökohtaisena. Jotkut karvaastikin.

Kuvat yllä ja alla ovat aiheemme kannalta mielenkiintoiset. Edellinen (artikkelikuva), siinä kaksi henkilöä lausahduksineen, jotka molemmat olen kuullut Timon Työnohjaus ja Terapian vastaanotolla. Jälkimmäisessä puolestaan kaksi pienokaista, symbolisina. 

 

 

TULLA ISÄKSI tai ÄIDIKSI – KUINKA TÄRKEÄ TAVOITE ELÄMÄSSÄSI?

Keräsin äidiksi tai isäksi pyrkimisen perusteluja, ”puoltavina” (+) ja ”estävinä” (-) nimettyjä, yhteensä 12 kpl. Tässä listauksessa X-sarjan määreet/perusteet ovat puoltavia ja Y-sarjan määreet/perusteet kieltäviä ilmauksia otsikon asiassa.

Anna esitetylle perustelulle/määreelle jokin painoarvo (1–5). *Lisäksi käytettävissäsi on ilmaus ”en osaa tällä hetkellä arvioida” (0).

Vastaa kaikkiin kohtiin käyttämällä seuraavia numerovaihtoehtoja:

1 = ei merkitystä tällä hetkellä

2 = vain vähän tärkeä tällä hetkellä

3 = jonkin verran tärkeä tällä hetkellä

4 = melko tärkeä tällä hetkellä

5 = erittäin tärkeä tällä hetkellä

0 = ”en osaa arvioida tämän asian merkitystä itselleni tällä hetkellä”

 

Miten tärkeänä pidät seuraavia seikkoja siinä, että tahtoisit

isäksi tai äidiksi tällä hetkellä?

(X) ”Puoltavat näkökohdat” ja niiden painoarvot minulla tällä hetkellä!

 (1) – (2) – (3) – (4) – (5) tai (”0”)
Minulla on vahvat äidilliset, isälliset tai vanhemman vaistot.
Minusta lapsen saaminen vahvistaa vanhempien välistä suhdetta.
Olen ymmärtänyt, että lapsen saaminen tuo vanhemmilleen elinikäisen ilon.
Lapsen kasvattaminen ja opastaminen on vanhemmille hyvin tyydyttävää, niin arvelen.
Saamalla lapsia toteutamme uskonnollisia perhe-elämän arvoja, jotka nekin ovat minulle tärkeitä.
Minusta lapsi on luonnollinen osa kiinteää parisuhdetta.

Mikä on (X) kohdan pistemäärä, kun lasket ne yhteen? (max. 30)

(Y) ”Kieltävät näkökohdat” ja niiden painoarvo minulla tällä hetkellä!

                                                       (1) – (2) – (3) – (4) – (5) tai (”0”)
Raskaus ja synnytys ovat kuormittavia naiselle.
Koen, että lapsesta vastuussa oleminen on hyvin vaikeaa.
Lapsen kasvatus rajoittaa kohtuuttomasti vanhempien mahdollisuuksia tehdä muita kiinnostavia asioita.
Kun seuraa nykymaailmaa (sotien ja ilmastonmuutoksen uhkaa) en innostu omien lasten saannista.
Työn ja pienen lapsen hoidon yhteensovittaminen ei tule tyydyttämään minua.
Lapsen saaminen lisää liikaa painetta ja kuormitusta muutoin toimivaan parisuhteeseen.

Mitä on (Y) kohdan pistemäärä, kun lasket ne yhteen? (max. 30)

Tee seuraavaksi vähennyslasku: X – Y. 

Kun näin pisteyttämällä arvioit kaikki 12 asiassa esitytetyt näkökohdat, toteat lopputulemana itsearviosi. Millainen se on?

Huomaat ehkä selkeämmin, miten ja millä perusteilla päädyt siihen näkemykseen, että miksi ei (!) lapsia omaan elämään tällä hetkellä tai sitten edellistä myönteisemmin ”miksipä ei!”.

 

Muistutan vielä parista kolmesta asiasta

  1. Edellisessä tehtävässä oli ainoastaan 12 näkökohtaa otsikon asiassa. Haluta / ei haluta oman lapsen vanhemmaksi. Näissä kysymyksissä on arvatenkin muitakin, yksilökohtaisesti tärkeitä tosiasioita, jotka eivät näyttäydy tässä listauksessa, asian moninaisuuden tähden. Täten lähtökohtaisesti ei ole yllättävää, jos 12 joukosta puuttui juuri sinun ajattelusi ja elämäntilanteesi kannalta jotakin merkittävää ja huomioitavaa. Olennaista kuitenkin on, että itse olet siitäkin painoarvoineen riittävästi tietoinen.
  2. Vastauksesi ja niiden pohjalta tekemäsi yhteenveto ei tarvitse olla kuin kiveen hakattua. Omakohtainen käsitys siitä, tahdonko tulla isäksi tai äidiksi voi ja saa muuttua ajassa ja tilassa. Tällä tarkoitan esimerkiksi vaikka rakastumista itsensä kannalta miellyttävään ihmiseen tai vaikkapa tavoiteltavan vakaan työpaikan saantia samoin kuin moninaisia ihmisen psykofyysiseen terveydentilaan liittyviä muutostekijöitä.
  3. Sait tilannearviosi, ainakin suuntaa antavana siitä, kuinka selkeänä tai ristivetoisena arvotat omakohtaista vanhemmuutta näinä päivinä. Kannustan Sinua keskusteluihin – aikuisen oikeasti – mahdollisen nykyisen kumppanisi, ystävän tai muutoin luotettavan kanssa siitä, miksi synnyttää lapsia nykyisellä 2020-luvulla. Oletan, että hän haluaa kuulla, millaisin miettein ja painotuksin kerrot vanhemmuudesta ja lasten hankinnasta: ”Lapsia – ei kiitos!” tai ”Lapsia – kyllä kiitos!” 

”Asian omakohtainen prosessointi on vielä vaiheessa!” Tämä on niin ikään vastuullinen ja siten kunnioitettava tilannepäivitys, onhan kyseessä kaikella tavalla erityisen merkittävästä ja vuosikymmeniä ihmiselämää läpäisevästä asiasta ja valinnasta.

Tarjoan lopuksi lyyrisen musiikkivideon. Arvelen, ettet ole sitä vielä nähnyt. Minut se sai blogiaiheen suuntaisiin mietteisiin. Toivon Miisamarian palvelevan samassa tarkoituksessa myös Sinua.

Kuvalähteet tässä blogipäivityksessa: Timo Juutinen (Artikkelikuva), kaksi muuta Pixabay;  / Brif (Welcome) / Peggy&Marco (Yes No).

Lisälukemistolähde: https://www.vaestoliitto.fi/verkkojulkaisut/kuka-haluaa-lapsia-2020-luvulla/#keskeiset-tulokset.

 

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA C – Liity letkaan!

/by

Onnellisuuden sommittelua C – Liity letkaan! on neljäs blogikirjoitus, kiinteänä päätösjuttuna saman teeman sommitteluille A ja B.

Ajattelin näitä Onnellisuuden teemakirjoituksia kuin neljän ikkunaruudun läpi.

Nyt on vuorossa 4. ikkuna   Onnellisuudessa!

Miksi ylipäätänsä tästä asiasta kirjoitan?

Onnellisuuteen porautuvan teeman kirjoitusmotiivi palautuu Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT):n  vastaanotolla eri vuosina käyneiden asiakaspalautteisiin. Niihin viittaava ensimmäinen fototallenne on samalla eräänlainen ”visuaalisuuden riemuvoitto” henkisessä mielessä, ks. Onnellisuuden jäljille! aloitusosaa.

Muistin virkistämiseksi!

Edellisestä Onnellisuuden sommittelua B-osasta lyhyenä kertaustiivistyksenä toteamme vielä tämän.

Tutkimuskirjallisuus näyttäisi osoittavan, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta.

Tässä teemakirjoituksen viimeisessä jutussa nostan keskiöön  juuri tämän 40 % osan sommittelun, koskapa tiedämme, että oma toiminta vahvistaa ja kasvattaa yksilön kokemaa onnellisuutta.

TOINEN PUOLI ODOTTAA SOMMITTELUASI!

Kun edellisessä bloggauksessa eräs otsikko tiivisti geeniperimän vaikutuksen ”Onnellisuudesta puolet jo sommiteltu”, jatko tulee tässä, eräänlaisena aktivointiohjelmana: Liity onnellisuuden letkaan, käy ehdotetulle kärrytielle!

Ilmaus `kärrytie` syystä, että kirjoittajana en maalaile nopeaa pikakiitoa tai onnellisuuden pikavoittoja. Perään tietoista asennoitumista ja sinnikästä matkantekoa kestävän ja kantavan hyvinvoinnin, onnellisuuden ja mielekkään elämän puolesta. 

Kaikki jäljempänä – viikonpäiviin tiivistetyt – edustavat asioita, vinkkejä tai vaihtoehtoja, joille kullekin on tieteellisesti luotettavaa empiiristä tutkimusnäyttöä, silloin kun on selvitetty yksilön onnellisuutta ja hyvinvointia ynnääviä seikkoja. 

Ennen viikkotiivistystä on aiheellista muistuttaa muutamalla muutokseen liittyvällä näkökohdalla. Lienee ymmärrettävää, että kun puhutaan yksilön onnellisuudessa tapahtuvista myönteisistä muutoksista, tällöin henkilön lähtötasolla on jokseenkin olennaista merkitystä.

Eli muutoksen mahdollisuus ja kaivattu onnellisuusmuutos riippuu aina siitä, miltä tasolta lähdetään. Niinpä masentuneessa, onnettomassa ihmisessä on paljon potentiaalia muutokseen, vaikka geneettinen taipumus masennukseen olisi vahva. Myös lievästi tyytymätön ihminen voi muuttua, mutta muutos on suhteessa pienempi.

Lisäksi tämäkin on perin huomionarvoista: ”Onnellisuuspakko ahdistaa – ei kukaan ole jatkuvasti onnellinen”, kuten nuoremman polven onnellisuustutkijamme Frank Martela on huomauttanut. Elämämme ympärillä todistaa, että pakkomielteinen oman onnellisuuden maksimoiminen lopulta estää meitä olemasta tyytyväisiä juuri mihinkään!

 

MITEN EDETÄ?

Tsekkaa ensimmäisenä sen viikonpäivän asiakuvaus, jolloin juuri nyt luet tätä Timon Työnohjaus ja Terapia -sivujen blogikirjoitusta. Eli jos parhaillaan elät tiistaita, lue ja arvioi sille päivälle kirjoittamani tiivistys. 

Kysy itseltäsi, olenko toiminut tavalla, joka tekstissä mainitaan ihmisen onnellisuutta lisäävänä tekijänä. Ole rehellinen itsellesi. Tuumaa, miten tämän lukemasi asian suhteen päätät toimia jatkossa!

Tämän jälkeen jatka lukemisen sommittelulla siirtymällä seuraavan päivän epistolaan; sovella Sinulle sopivalla tavalla.

Käytännössä!

Listaan tässä blogijutussani seitsemän seikkaa, jotka kaikki omalta osaltaan ovat tutkitusti osoitettu olevan yhteydessä ihmisen kokeman onnellisuuden kanssa.

Varteenotettavan kansainvälisen ja kotimaisen tutkimustiedon pohjalta tiedämme, että onnellisuutta voi edistää muutamilla muillakin, tässä mainitsemattomilla tavoilla ja asioilla. Valintani seitsemän seikan suhteen on sekä referointitekninen (7 viikonpäivää) että henkilökohtainen (terapeuttina asiakaspraktiikkaa vuosikymmenet `sinivalkoisin silmälasein` tehneenä).  

Kaikkialla alan tutkijat tähdentävät onnellisuusseikkoja lukeville, että ihminen voi tuntea tyytyväisyyttä ja onnentunnetta riippumatta tämän kansallisuudesta, olosuhteista, iästä tai vaikkapa henkilön varallisuudesta. Tämä on lähtökohtaisesti huomioitu myös tässä esitettävien asioiden kohdalla.

Onnellisuus on tunteita, tulkintoja, tekoja, motivaatiota, innostusta, panostusta ja tahtoa. Ainakin näitä edellä ilmaistuja.

Arvioi seuraavia asiakohtaisesti. Omassa nykytodellisuudessa.

MAANANTAI

Muistathan pitää huolta kehostasi ja kunnostasi. Auvoiset hetket kutsuttelevat Sinua. Terveelliset elintavat ja liikunta mitä erilaisin toteutuksin tuottavat taatusti sellaista henkilökohtaista tyytyväisyyttä, jota onnellisuudeksi kutsutaan. Tämä todetaan erilaisissa Onnellisuus-tutkimuksissa maanosasta ja tutkimusjoukosta riippumatta.

TIISTAI

Muistathan arvostaa lahjojasi. Optimistisesti. Tunnista ja tunnusta kiitollisuutesi niistä hyvistä asioista, joita olet elämässäsi saanut. Ketä tai keitä varsinkin nyt (konkreettisesti) kiittäisit, jos sellainen on jäänyt aiemmin vain aikomukseksi. 

KESKIVIIKKO

Omaehtoinen ja turvallinen eroottisseksuaalinen elämä sisältyy tavalla tai toisella onnellisina itseään pitävien elämään. Onhan tämä asia Sinullakin balanssissa!

TORSTAI

Sovittelevuus ja yhteistoiminnallisuus ovat yhteydessä tutkitun onnellisuuden kanssa. Usein joudumme tekemään kompromissin omien, vaikkapa työelämäpyrkimystemme ja lähi-ihmissuhteiden välillä. Ihmissuhteita vaalivat, sille aikaa ja energiaa sommittelevat ovat yleensä onnellisempia kuin itsekästä menestystä tai ns. ”oikeassa olemista” tavoittelevat.

Muistinvirkistämiseksi: Onnellisuuden jäljille! -kirjoituksessani viittasin hiukan tähän samaan asiaan.  

PERJANTAI

On kohtaamisia, muutoksia, menetyksiä ja tapahtumia, joita et mitenkään voi ennakoida. Muistathan sattumanvaraisuuden ja ennakoimattomuuden, samalla kun olet valmis oppimaan vastoinkäymisiä lieventäviä selviytymiskeinoja. Vastaisuuden varalta.

LAUANTAI

Osaathan tarvittaessa antaa anteeksi tai opettelet ainakin sitä. Todellisessa rakkaudessa ja ystävyydessä toisen edut voivat mennä omien edelle. Onnellinen osaa vaalia ihmissuhteita tekemällä hyvää sekä suunnitellusti että spontaanisti. Perheterapeuttina tiedän ja toistuvasti todistanut sitä, kuinka ajan raivaaminen läheisten ihmisten kanssa olemiselle on lisännyt (lähes poikkeuksetta) pari- ja perheyhteytenä koettua onnellisuuden tunnetta.

SUNNUNTAI

Ihmiset, joilla on vahva spirituaalinen usko, ovat tutkimusten mukaan keskimäärin onnellisempia kuin henkilöt, jotka tyystin sivuuttavat tällä sektorilla olevat taivaalliset virikkeet sekä sen ympärillä tarjolla olevan sosiaalisen verkoston. Vahvistathan hengellisiä yhteyksiä ja hetkiä!

Ennen kuin otan musiikillisesta lääkekaapistani jotain, muistutan:

Ihmisellä on oltava asioita, joihin suuntautua ja joita pitää tärkeinä. Olethan tavoitetietoinen.  tavalla, jossa asiat itsessään kiinnostavat, eivät ole vain välineitä johonkin.

Onnellisuusteeman laaja-alaisena lisälukemistona ehdotan Asko Leppilammen monenkirjavia kirjoituksia ja sovellusmateriaalia.

Rohkenen ajatella, että hänen tuotostensa äärellä et välty joiltakin uusilta valomerkeiltä, vaikka  elämäntilanteestasi en tiedä hitusenkaan vertaa.

Koskettavaa – ainakin minulle – on myös musiikillinen hetki Tauskin 3 minuuttisen seurassa. Biisi on eräs aikansa kotimainen hitti. Sen sanoituksissa on mahdollista kuulla ajallista, inhimillistä ihmisten keskinäistä, mutta samalla riimitys voi tavoittaa taivaallisia ja yliajallisia, hengellisiä sväärejä.

Minua kappale virittää molempien osalta. Se tuo aiemmin kirjaamani – sunnuntain  taivaalliset virikkeet – tavalliseen arkeeni.

 

Tähän päättyy Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) / Timo Juutinen `neljän jutskun` sarja onnellisuudesta, sen luonteesta, hyödyistä ja äärelle kutsusta.

Tämän onnellisuutta käsittelevän 4. artikkelin kuvatallenteet:

Pixabay /Congerdesign (artikkelikuva), Purgin Alexander (tunneli),

nordic-walking-1369306_1280, Mariolh (hieronta), NoName_13 (kukka), GregMontani (risti),

Timo Juutinen / Ikkunaruudut ja Kalenteri.

 

 

 

 

 

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA B – asiat jo sommiteltu?

/by

Onnellisuuden sommittelua B on jatkoa samannimiselle A osalle, jonne klikillä.

Onnellisuuden teemaa luotaavat alkutahdit puolestaan löytyvät tästä.

 

ONNELLISUUDELLA PALJON TODENNETTUJA HYÖTYJÄ!

Tutkimusten mukaan onnellisuuden hyödyt ovat monenlaisia.

Tässä blogijutussa viitataan vain muutamiin sellaisiin hyötyihin, niiden lukuisten empiiristen selvitysten joukossa, jotka osoittavat edellisen otsikon oikeellisuutta.

Mitä tiedämme?

Onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan.

He ovat yhteistyökykyisiä ja motivoituneita auttamaan muita, heillä on neuvottelukykyä, olivatpa sitten johtajina tai toteuttavassa kontaktityössä kentällä.

Onnellisella on todettu olevan parempi kyky saavuttaa asettamiaan tavoitteita. Heillä on myös enemmän ystäviä ja sosiaalisia suhteita.

Kun luen näitä onnellisuuden hyötyjä osoittavia tutkimuksia, mieleeni tulee arkielämän lausahdukset ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”, ”myönteiset kertaantuvat”. 

Onnellisuus vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, esimerkiksi kyky käsitellä stressaavia elämäntilanteita on parempi, samoin parempi vastustuskyky sairauksille. Tutkimusnäytön mukaan onnelliset ihmiset jopa elävät keskimäärin pidempään.  

Positiivinen mieliala on yhteydessä onnellisuuteen. Lyhyesti: mielen toiminta avartuu, positiiviset tunteet laajentavat havaintokenttää ja tuovat enemmän mahdollisuuksia näkyviin. Onnellisuus siten auttaa näkemään ja rakentamaan resursseja; psykologiset, sosiaaliset ja fyysiset voimavarat kasvavat positiivisuuden avulla.

Kun onnellisuuden hyödyt ihmiselle ovat näinkin ilmeisiä ja moniulotteisia, on kysyttävä, miksi tämä kaikki hyvä ei toteudu kaikilla suomalaisilla, olivatpa he sitten etunimeltään Onni, Emma, Anne tai vaikkapa Toivo.

ONNELLISUUDESTA PUOLET JO SOMMITELTU!

”Onnellisuus on taako kahen onnettomuuven välis!”

Kuulin tämän ilmauksen pari vuosikymmentä sitten eräältä arvostamaltani virkakollegalta, sanojana perheneuvoja, kirjailija Matti J Kuronen. Olimme molemmat osallistujina ns. onnellisuusseminaarissa, joka järjestettiin  tasavaltamme pääkaupungissa.

Kuulijana mietin välittömästi eri vaihtoehtoja: onko tämä savolainen tiivistys hirtehistä huumoria, lohdutussanoja lohduttomalle vai elämän opettamaa realismia? Kaikki vaihtoehdot, sanojaa hiukankin tuntevana tiesin olevan mahdollisia.

Miten Sinä lukijana asian ymmärtäisit?  

Ihmisen elämänkaareen kuuluu pysyvyyttä ja muutosta. Tiedonjanoisina olemme kautta aikain miettineet – hyvinvoinnin ja onnellisuudenkin näkökulmasta – sitä, kumpi näistä on hallitseva ja missä määrin, aivan tavallisen ihmisen tavallisessa elämänmenossa.

Psykologiassa on usein korostettu yksilön – varsinkin persoonallisuuden, sosiaalisuuden ja emotionaalisten – ominaisuuksien merkitystä, unohtamatta ulkoisten olosuhteiden vaikutusta. Myös ympäristöstä (kulttuuri, kasvatus, fyysiset olosuhteet) on haettu sellaisia pysyviä piirteitä, joiden uskotaan vaikuttavan ihmisen onnellisuuteen.

Vaikka haluaisimme uskoa, että jokainen on oman onnensa seppä, geeneillä on ensisijaisen vahva vaikutus onnellisuuteemme.

Otsikon kuvaus, että puolet onnellisuudestamme on jo sommiteltu, viittaa tähän tosiasiaan. Onnellisuudessa perintötekijöiden osuus arvioidaan yleensä noin 40–50 prosentiksi. ”Lottoamista ennen syntymää”, sanoisi kylmä kohtalotutkija.

Perimägeenit tuntuvat selittävän suunnilleen saman verran myös masennukseen liittyvissä tutkimuksissa sekä, kun selvitetään joitakin persoonallisuuden peruspiirteitä, kuten henkilön ulospäin suuntautuneisuutta (ekstroversio), tasapainoisuutta tai vastuullisuutta.

Kaikissa edellä mainituissa perimän selitysosuudeksi havaitaan vaihtelevasti 40–50 %. Näin on asiain tila suurissa massa -aineistoissa. Luonnollisesti pitää muistaa, että isoissa otoksissa esiintyy suuriakin yksilöllisiä vaihteluja.

Summaten voimme tutkimuskirjallisuuden perusteella todeta, että pitkän aikavälin onnellisuuden eroista eri ihmisten välillä 40-50 % riippuu geeneistä ja 10 % olosuhteista. Näin ollen keskimäärin 40 % voi olla ihmisen oman toiminnan vaikutusta. Viimeksi mainitusta voisimme käyttää nimitystä omaehtoisten toimintojen alue onnellisuuden selittäjänä.

Mitkä vaikuttavat onnellisuuteen?
                (prosenttiosuudet pyöristettyinä)

 

”LASI PUOLEKSI TÄYSI TAI VAJAA” – MITEN SINULLA?

Lasi puoleksi tyhjä vai täysi?

Onnellisuuden selittäjänä geenitodellisuus on siis kiistatonta. Ympäristöolosuhteiden varsin alhainen vaikuttavuus on samoin toistuvasti todennuttu; eteenkin silloin kun ihmiset asuvat ja elävät sellaisissa kehittyneissä demokratioissa, kuten Suomessa, joissa elämisen perustarpeet turvataan kaikille kansalaisille, tavalla tai toisella. 

Kun ihmisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden taustaselittäjät asettuvat aiemmin ilmaistuille tasoille, voimme oikeutetusti kysyä: lieneekö  onnellisuus vain harvojen, siinä geenilotossa onnistuneiden etuoikeus?

Tai samoin voimme heittää myönteisen hypoteesin: taloudellisessa niukkuudessa onnettomana kasvanut ja aikuisenakin erilaisia työ- ja ihmissuhdehaaksirikkoja kokenut henkilö voi vielä elää oman ilmoituksensa mukaan onnellista elämää, jos kerta ympäristöolosuhteet sanelevat ihmisen koettua onnellisuutta ainoastaan kymmenyksen.

Edellisten ”ääripääkysymysten” väliin jää, ja samalla hyvin arvoituksellinen ”omaehtoisten toimintojen alue”. Tämän alueen merkittävä selittävyys nostattaa niin muodoin askarruttavia kysymyksiä, ei vähiten ihmisen vapaasta tahdosta tai selvärajaisuudesta.

Aikuisen oikeasti: ovatko kaikki valinnat aidosti itsestä lähtöisin olevia vai koostuuko omaehtoisen toiminnan alue myös jossakin määrin kaikenlaisista satunnaisista, ulkoisten tekijöiden tuottamista seikoista?

Esimerkkinä vaikka liikunta, jota epäilemättä laajasti kannatamme, siihenkin geenit ja ympäristö vaikuttavat. Entä aktiivinen uskonnollisuus tai viihdyttävä musisointi? Molemmista voitaneen sanoa samaa kuin liikunnasta. 

Tämä onnellisuuden sommittelua kirjoitussarja jatkuu vielä osassa C. Se julkaistaan lähiaikoina.

Tuolloin mietitään, mitä olisi tehtävissä, jos kerta vain puolet (!) onnellisuudesta on ennalta sommiteltua. Mihin tämä geeniperimän ja ympäristötekijöiden ulkopuolelle jäävä omaehtoisten toimintojen alue meitä kutsutteleekaan?

Linkillä suoraan päätösosaan tästä!

 

*** Tämän blogikirjoituksen kuvista vastaavat: Joona Kotilainen, Kari Rossi ja Timo Juutinen.

Leppeää keskikesän juhlaa 2024 Sinulle! toivottaa Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkelistä.

 

 

 

 

 

ONNELLISUUDEN SOMMITTELUA A

/by

Onnellisuuden sommittelua A on blogijutun sarjaa, jonka alkutahdit kerrottiin aiemmin julkaistussa Onnellisuuden jäljille! -aloitusosassa. Linkillä onnellisuuden jäljille! tästä.

 

Suomi ja Onni

Suomi on maailman onnellisin maa, jo seitsemättä kertaa peräkkäin, ja Onni tälläkin hetkellä ristimänimenä erittäin yleinen. Se on kaikista yleisin pojan nimi ollut neljänä vuonna 2000-luvun Suomessa (2008, 2012, 2013, 2016). Vuonna 2023 Suomessa syntyneiden lasten suosituimmat ensimmäiset etunimet olivat suomenkielisillä lapsilla Aino ja Eino.

Edellä esitettyjä tiivistyksiä voi laajentaa seuraavien lähteiden avulla: Kansakuntien objektiivisesta hyvinvoinnista kansainvälinen The World Happiness Report 2024 -julkaisu. Tuoreimman Digi- ja väestötietoviraston tiedon (helmikuu 2024), jonka mukaan Onni on ensimmäisenä etunimenä 10372 miehellä ja 5 naisella, ja muuna kuin ensimmäisenä etunimenä peräti 14778 miehellä ja 9 naisella.

Almanakkaamme nimenä se tuli jo 1800-luvulla. Aikojen kuluessa yli 34 000 suomalaista on saanut etunimekseen Onni.

Onni on käännös kreikkalaisesta nimestä Makarios ’onnellinen, autuas’ (latinaksi Makarius). Onko nimi edelleen enne? Eli kiinnostaisi tietää, onko Onni aikuisena onnellisempi kuin vastaavat samana vuonna syntyneet suomalaiset.

Minäkin olen elämäni aikana tutustunut useampaan Onniin, papillisin oikeuksin kastanutkin muutaman sellaiseksi. Näissä tuntemissani on eroavuutta, siinä kun arvioin heidän myöhempää onnellisuuttaan, kokonaishyvinvointia ja olemuksellista tyytyväisyystasoa. Onnit eivät osoittaudu samanlaisiksi, monessakaan mielessä. Näin subjektiivisin silmin.

Mikä selittäisi suunnilleen samanikäisten aikuisten keskenään erilaista onnellisuuden tasoa? Ja mitä se onnellisuus tarkemmin ottaen sisältää?

Sommittelen onnellisuutta tässä blogijutussa kansantajuisesti, menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, kuitenkin tietoisesti tutkimustietoon ja tutkijoiden esittämiin johtopäätöksiin nojautumalla.

 

Mitä onnellisuus on? 

Jokainen meistä haluaa olla mieluummin onnellinen ja hyvin voiva kuin olemukseltaan alakuloinen, masentunut ja onneton. Mistä onnellisuudessa tarkasti ottaen on sitten kysymys? Alan tutkijat puhuvat myös tässä kohdassa hyvinvoinnista, joka arkikielessämme taitaa merkitä suunnilleen samaa asia, ainakin joskus.

Perustellusti voimme kuitenkin tehdä tämän eron.

Hyvinvointi viittaa laajemmin siihen, mikä on hyvää ihmiselle. Onnellisuus on ensi sijassa yksilön sisäinen tila; sellaista kohtuullisen vakaata tuntumaa siitä, miltä hänen elämänsä tuntuu. Arkikielessämme puheeseen onnellisuudesta sisältyy yksittäisiä onnen hetkiä.

Kasvua ja kukoistusta!

Vaikka myöhemmin tässä kirjoituksessa viittaan – ainakin kirjoittajalle mieluisiin yksityiskohtiin – jäätelötuutteihin, pipariin ja pullapitkoon, onnellisuus ei rajoitu edes kokemuksena ´makeaan elämään´, saatikka yksiselitteisenä määrittelykysymyksenä. Onnellisuus määritelmänä on monimerkityksellinen ja samalla kohtuullisen kiehtova, kimurantti asia.

Onnellisuus ennen ja nyt

Onnellisuuden pohdinta on ikivanhaa. Konkreettinen onnellisuuden tutkimus on sitä vastoin vasta noin sadan vuoden ikäistä.

Kreikkalaisen filosofi Aristoteles (384–323 eKr.) ja tämän Nikomakhoksen etiikka on epäilemättä oikea kultakaivos onnellisuuden pohtijalle. Augustinus (354–430) ja Tuomas Akvinolainen (1225–1274) olivat puolestaan ajanlaskumme alkupuolen vaikutusvaltaisimmat filosofiskristilliset ajattelijat.

Historian kaikki suuret ajattelijat, tavalla tai toisella operoivat järkiperäisen ajattelun ja hyvän elämän perusteiden parissa. Etiikkaa ja moraalia ei voida mitenkään sivuuttaa, silloin kun hahmotellaan onnea, hyvinvointia, hyveitä ja onnellisuutta, niin yksilön, yhteiselämän ja valtionkin kannalta. Tämän olen historian viisaiden teksteistä oppinut.

Onnellisuudesta löytyy runsaasti erilaista luettavaa. Historiallista katsausta voit halutessasi täydentää vaikkapa jatkamalla tällä linkillä.

Nykyaika mahdollistaa empiiriset massatutkimusotokset, niiden keskinäiset vertailut eri mantereiden, valtioiden ja kohdennettujen ryhmien välillä. Onnellisuuden eri tieteelliset tulokulmat ovat samoin nykypäivää. Tällöin on luonnollisesti ilmiselvää, että täydellinen yksimielisyys onnellisuudesta käsitteenä ei ole realistinen tavoite.

Jätämme tällä kertaa edellä mainitut viisaat ja monet muut myöhemmät (filosofian, valtio-opin ja taloustieteen) `onnellisuusteoreetikot´.  Sommittelemme onnellisuuden asiaa enemmän psykologisesta tulokulmasta ja tavallisen kaduntallaajan ajatus- ja kokemuskentässä.

 

Onnellisuuden psykologinen sommittelu

Tämä ei liene valistuneelle lukijalle mikään yllätys, kun kerron, että käsitykset myös psykologisen onnellisuuden luonteesta ja sisällöstä ovat niin ikään vaihdelleet. Silti karkeasti voimme erottaa kolme filosofista käsitystä onnellisuuden luonteesta.

Puhutaan

  1. hedonismista eli nautinnosta, jossa miellyttävät kokemukset voittavat epämiellyttävät. Tässä kohdassa voisimme käyttää myös väljästi ilmausta tunneonni. Oletko onnellinen juuri nyt? saatetaan empiirissä kyselytutkimuksissa kysyä. Näin saadaan tutkimusmassoilta eri puolilta maailmaa samanaikaista tietoa, mitkä nautinnot ja asiat synnyttävät yksilöissä onnellisuutta, vaikkapa kesällä 2024.
  2. elämäntyytyväisyydestä taas on kyse silloin, kun onnellisuus nähdään myönteisenä asenteena omaa elämää kohtaan. Kyseessä on jonkinlainen globaali arvostelma omasta elämästä kokonaisuutena. Ilmaus tyytyväisyysonni on napakan osuva tiivistys silloin, kun joudut vastaamaan, onko tähänastinen aikuiselämäsi ollut onnellinen? Arvioit siis kokonaisuutta ja mennyttä aikaa.
  3. hybriditeorioista, joissa nimensä mukaisesti onnellisuuden luonne kuvautuu edellisten parhaat puolet yhdistävänä: (psykologinen) onnellisuus tällöin määritellään sekä elämän tyytyväisyyden että tunnetilojen ja nautintojen avulla. Positiivisen psykologian edustajat käyttävät tässä kohdassa usein ilmausta ”subjektiivinen hyvinvointi”.

Kotikutoinen muistisääntö onnellisuuden luonteesta – kuvainnollisesti

Tämän blogijutun kirjoittaja tunnetusti tykkää makeasta, ajoittain jopa kyläpaikan suolaiset ohittamalla.

Muistisääntöni hedonismin, elämän tyytyväisyyden ja hybriditeorioiden sekä toisaalta tunne- ja tyytyväisyysonnen sisältöjen suhteen on kuvainnollisesti seuraavanlainen.

Täyteläinen pullapitko tarjottimella ilmentää minulle elämäntyytyväisyyttä erotuksena pienen suupalaan tuottamaan tunneonneen. Kun näin ajattelen, tiedän varsin hyvin, että jollekin toiselle pipari riittää onnen suupalana.

Ja kun kesähelteellä olen tarjoamassa jäätelökioskilla kahdelle seurassani olevalle jäätelöä, saatan tuumata omassa päässäni: hän, joka valitsi pelkän vanilja- tai mansikkatötterön, ilmentää minulle hedonismin nautinnosta. Näiden kahden sekoituksen valinnut henkilö tuo mieleeni ”onnellisuustutkimusten jaottelussa” erilaiset hybriditeoriat ja -teoreetikot. Oma valintani kotona ja kiskalla on sekä että -asetelma.

Mietintäsi ennen jatko-osaa B 

Mistä hyvä ja onnellinen elämäsi koostuu kesällä 2024? Arvatenkin monesta yksittäisestä asiasta ja kokonaisuudesta. Tarkalleen tietämättömänä esitän tässä ehdotuksena ainoastaan viisi vaihtoehtokokonaisuutta.

Listaa kukin niistä pisteyttämällä (1–10 pistellä). Tällöin yhteenlaskettu maksimi voi tässä tehtävässä olla 50 pistettä. Periaatteessa. Ja jos loppusumma Sinulla jää alle tämän maksimin, mieti tykönäsi sitä, mitä tärkeitä asioita hyvän elämän kokonaisuudesta tästä puuttuu. Sinun tapauksessasi!

  • Paljon hauskoja ja miellyttäviä kokemuksia (1–10)
  • Läheiset ja kestävät ihmissuhteet (perheenjäsenet ja ystävät) (1–10)
  • Varallisuus ja muut runsaat etuudet (1–10)
  • Moraalinen elämä omien periaatteiden mukaan (1–10)
  • Menestyksekäs ura olosuhteeni huomioiden (1–10)
  • ?
  • ?

Yht. ( ____ / 50 pist)

 

Jatkan seuraavassa jatko-osassa siitä, miten onnellisuus hyödyttää ihmistä.  Onko onnellisuuden sommittelu jo puolestani tehty vai olenko oman onneni seppä? Muun muassa se kysymys, miksi toiset meistä ovat onnellisempia kuin toiset, jää myöhemmin julkaistavaan blogikirjoitukseen.  Onnellisuuden sommittelu jatkuu lähipäivinä.

Palataan jatkon merkeissä, klikkillä tästä!

—

Tässä blogijulkaisussa käytettyjen kuvien alkuperälähteet: Artkkelikuva, jutun kolmas sekä toiseksi viimeinen kuva (Timo Juutinen). Muut kuvatallenteet (Pixapayn kuvapankki).

PARISUHDEUSKOTTOMUUS JA KATKERUUDEN HAASTE

/by

Parisuhdeuskottomuus ja katkeruuden haaste. Tervetuloa jatkamaan Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) aloittamaa blogijuttujen sarjaa, kovin kivuliaasta parisuhde-elämän ilmiöstä. 

Edellisessä, kostoa käsittelevässä blogijutussa viitattiin Acting out -toimintaan; siihen, että ryntäämme toimintaan harkitsematta lainkaan mahdollisia seurauksia.

Silloin kun puhumme ”uskottomuuden kostossa”, tällaisen Acting out -toiminnan taustalta löydämme monenlaisia tekijöitä. Ei vähiten ihmisen vaikeutta ilmaista alkukantaisia tunteita inhimillisesti rakentavalla tavalla.

Tässä nyt esillä olevassa blogikirjoituksessa on kyse hiukan samanlaisesta tunne-elämän haasteesta elää ja toimia, silloin kun kokemuksena on ”petettynä avo- tai aviosuhteessa”.

Kirjoitan katkeruuden mielenmaisemasta, samalla kertaa ilmeisenä, arveluttavana ja haastavana asiana. Otsikko bloggaukselle voisi olla toinenkin, vaikkapa muotoa ”tunteiden tukahduttaminen polkuna katkeruuden tiellä”. 

Sade – Suru – Kaipaus

KATKERUUS EI KAUNISTA

Se, että tulen seksuaaliseroottisesti petetyksi kumppanin taholta, jonka kanssa olen kokenut paljon hyviäkin aikoja, on karmeaa kalkkia! Tätä ei kukaan kiellä, terapeutti varsinkaan.

Joskus ja joillakin meistä on aivan tavallista sellainen taipumus, että ”unohdetaan asia”.

Tarkoitan: Ei tunneta tunteita, ei muistella menneitä. Surulle ei ole sijaa. Tässä strategiassa on kuitenkin sudenkuoppansa. Kuvaan sitä lyhyesti. Sovella, jos sopii, ja ota esitettävästä koppia, kun tulee kohti.

Siteeraan lähes sanasta sanaan eräältä taannoiselta asiakkaaltani tullutta, joka vuosia uskottomuuskriisin selvittelyn jälkeen kirjoitti minulle; alkuperäisen kirjoittajan luvalla.

Kaipaan kumppania, mutta samalla syytän häntä ja olen vihainen. Sen sijaan, että antaisin itselleni luvan olla vihainen, ajattelen, kenties vanhempieni opettamana, että yleensäkin vääryyksien edessä meidän kuuluisi korkeintaan olla vain surullisia. Niinpä tukahdutan tämän vihatunteeni. En kerro peloistanikaan kenellekään toiselle, koska en halua olla taakkana muille. Pidän mölyt mahassa. Olen tällä tavoin vahva, ajattelen.

Niinpä… mutta!

Mikäli edellä kuvattu strategia on – Sinullekin lukija – vahvana sisäistynyt, ja samalla kohtaat syvän ja omakohtaisen, ns. narsistisen loukkauksen, jollainen uskottomuus kokemuksena tiedetään olevan, on kehityskululle olemassa vaaran merkit. 

UHRIUTUMISEN VAARA

Oletko joskus kuullut tämän psykologisfilosofisen tiivistyksen?

Katkeruus kiinnittää huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Kateus kiinnittyy siihen, mitä toisilla on. Niistä versovat masennus ja vihan filosofiat. Teoriassa ja inhimillisen usein käytännössä.

Ellemme pysty luottavaisesti kertomaan kaikenlaisista tunteistamme toiselle ihmiselle, purkamattomat syytöksemme jäävät seuraamaan meitä kaikkialle.

”Saatamme lopun ikämme tuntea olevamme uhreja”, tietää psykologia kertoa. Ilmeinen vaara on, että kuljemme päivästä toiseen ”ei-rakastavaisina”, vihan ja syytöksen tunteita hautoen. Samalla alamme kasvattaa myös oman syyllisyytemme taakkaa, itse sitä havaitsematta.

Uskottomuuden kokeneen on vaikea olla myötätuntoinen kumppanilleen, koskapa samalla tuntee aitoa vihaa.

Tunnetko Sinäkin kuten monet kaltaisesi sanovat: ”Vaikka kuinka yrittäisin löytää helliä ja rakastavia tunteita, lopulta tunnen vain ärtymystä tai täydellistä turtumusta”.

Tämä ristiriitainen olotila ilmenee varsinkin makuuhuoneessa, juuri siellä missä kumppani kertoi tunteneensa hullaantumisen hetkiä. Epäilemättä mielenmaisema makkarissa muodostuu petetyksi tulleelle ristiriitaiseksi. Minäkin tahtoisin olla haluttava, vieläkin!

Tässä kohden valistunut arvaukseni kuitenkin on, että ristiriitaiset ajatukset kiertävät useamman kuin vain yhden ihmisen pääkopassa, ja kuka ties vielä sillä poissa olevalla kolmannellakin.

TILA, AIKA JA AMMATTI-IHMINEN – APUA TARJOLLA – LÄMMÖLLÄ JA LUOTTAMUKSELLA!

Parisuhdeterapia toteutetaan yhteisenä parisuhdeterapiana tai yksilökäynteinä. Sama asetelma koskee sovittelutyöskentelynä sovittuja tapaamisia. Olen kirjoittanut sovittelusta aiemmissa blogeissani videon kera. Kirjoituksen lopussa linkki TTT:n Sovitteluvideoon.

Tietäisin, neljännesvuosisadan kokemuksen läpäisemänä, kertoa monista, aivan tavallisista työikäisistä, jotka ovat tätä pettäjän ja/tai petetyn yksilöllistä ja/tai yhteistä sisäistä tunneristiriitaa ratkaisseet toisin, elämänsä kannalta rakentavalla tavalla.

He ovat yksilöinä paljastaneet salaiset vihan ja pelon tunteensa. Henkilö on pystynyt tuntemaan ja purkamaan myös surunsa ja todellisen haavoitetun kaipauksensa.

Esimerkin tarjoaa henkilö, jonka vuosia myöhemmin tullutta tekstiä aiemmin siteerasin. Hän nimittäin kertoi pitkän kirjeensä lopussa kiitollisena:

Sydän, sivistys ja suhdeseksi, kaikki nämä ovat meillä tänään balanssissa. Saimme elämänjärjestystä palauttavaa apua.

Apua lämmöllä ja luottamuksella. Parhaimmillaan uskottomuuden kokeneen henkilön perusteeton ja kohtuuton syyllisyys ei näin ota niskalenkkiä. Hän alkaa suhtautua paljon tyytyväisemmin itseensä ja toiveikkaammin kykyynsä huolehtia tarpeellisista asioista kriisissään.

Osa pariskunnista käy yhteisen elämänsä rehellisimmät keskustelunsa uskottomuuden jälkeen. Sekin tiedetään, että pettäminen nostaa pintaan kaikki tunteet vihasta täyttymättömiin odotuksiin ja pelkoon toisen menettämisestä.

Mutta kumma kyllä, juuri näiden tuntemusten käsittely yhdessä (tai kolmisin pariterapeutin avittamana) voi parhaimmillaan avata parille portit läheisyyteen, joka on vuosissa väljähtynyt.

Huomaa, se mitä totesin edellä `portista ja läheisyydestä`, en lainkaan pyri himmentämään uskottomuuden kipeää ja suhdetta rikki repivää kokemusta.

 

… ALOITA SOVELLETULLA TEHTÄVÄLLÄ!

Kun aiemmin tässä blogikirjoituksessa viitattiin katkeruuden, kateuden ja toisaalta masennuksen ja vihan filosofiskäytännölliseen logiikkaan, on sen täydennykseksi todettava myös tämä:

Kiitollisuus on vastamyrkkyä edellisille: se auttaa kiinnittämään huomioni siihen, mitä minulla jo on ja jopa iloitsemaan siitä.

Voisiko tämä toteutua myös lukijan kohdalla?

Kannustan Sinua eteenpäin seuraavan kotitehtävän avulla. Se on hyväksi havaittu nimenomaisesti tällä ei-katkeruuden tiellä. Tehtävässä on kysymys ns. tunnekirjeestä.

Voit tehdä tehtävän tismalleen ohjeiden mukaan tai Sinulle sopivalla sovelluksella. Tärkeää kuitenkin on, että annat aikaasi asialle. Kyyniseksi ja katkeraksihan Sinä et tahdo tulla, ethän?

Tässä rakennetta avuksesi:

Rakas _______

Kirjoitan Sinulle, koska haluan kertoa tuskastani tällä hetkellä. Etsin omissa mietteissäni myös tapahtuneen kokonaisuutta. Kaipaan itseni suhteen oikeaa anteeksiantoa ja rakkauden tunteita. 

(1) Olen vihainen siitä, että…

Olen vihainen, koska…

Minua suututtaa, kun…

En pidä siitä, että…

Toivoisin, että…

 

(2) Olen surullinen siitä, että…

Olen surullinen, koska…

Minua surettaa, kun…

Olisin halunnut…

Odotin, että…

 

(3) Pelkään, että…

Minua pelottaa, koska…

Pelkään myös…

En halua…

Tarvitsen…

 

(4) Olen pahoillani, että…

Olen pahoillani, koska…

Suren sitä, että…

Haluaisin…

Toivoisin…

 

(5) On minulla kiitettävääkin tänä minulle inhottavana aikana.

Kiitos että kuuntelit silloin, kun…

 

Seuraava bloggaukseni suuntaa anteeksiantamisen kipeään kysymykseen,

sinne klikillä tästä.

Lupamaani TTT:n sovitteluvideoon suoraan tästä.

Tämän blogikirjoituksen kuvat löytyvät Pixabay ja Timo Juutinen fotogalleriasta.

 

 

 

 

 

APUA PARISUHTEISIIMME AIKUISEN OIKEASTI! – Arvioita Mikkelissä

/by

Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti!… Se on sutunnainen kommentti eräässä hankintaillan infotilaisuudessa Etelä-Savon Mikkelissä talvella 2023.

Satunnaista sanailua – hämmentävästi!

En tunne lausahduksen esittänyttä kuin etäältä; tiedän ainoastaan henkilön edistävän Mikkelin kaupungin seutukuntien, julkisen ja yrityselämän yhteistyötä Itä-Suomessa ja laajemminkin ulkomaita myöten. Toimenkuvaan kuuluvana monisektorimaisesti.

Kommentti oli ”yllättävä veto” myös siksi, että mainittu tilaisuus ei millään muotoa liittynyt perheiden tai parisuhde-elämän palveluiden hankintaan.

Tilaisuuden jälkeen juttelin muutaman paikalla olleen kanssa. Sain kuulla yhdeltä heistä, että ”olisin toivonut Sinun kertovan enemmän erikoisesta palvelutarjonnastasi”… kun siihen hänen mukaansa ”tuli yllättävä ja selkeä tilaisuus”. Mielipiteen esittäjä mainitsi itse käyttäneensä sekä yksin että yhdessä kumppaninsa kanssa avun lähteitä oman avioliittonsa eheyttämisessä onnistuneesti.

Niin se vaan tämä tilaisuus meni. Tällä kertaa.

Apua parisuhteisiimme aikuisen oikeasti! -lausahdus pysyi mielessäni…

Jäin myöhemmin tuumailemaan tilannekohtaista ja asiayhteyteen sopivaa, ns. ”oikeanlaista infoa ja markkinointia”. Kokemuksesta tiedän, kuinka joku toinen – ja varsinkin muun palvelutarjonnan edustaja – olisi rohkeasti pyytänyt puheenvuoron kertoakseen toiminnastaan ja sen hyödyistä käyttäjälleen. Vähän kuin tilaisuusriippumattomasti.

Samalla samainen kokemustieto muistuttaa tämän: kovin henkilökohtaisen ja intiimin palvelutarjonnan piiriin hakeutumisessa koetaan maassamme edelleen turhaa arkuutta. ”Yksin on kyettävä ongelmat ja kriisit selättämään” -asenne elää, vaikkakin avun lähteille ensiaskelien ottaminen on jo kohtuullisen luontevaa nykyisten keski-ikäisten keskuudessa.

Tutkimustiedon perusteella tiedämme, että erilaisten elämänkriisien ja henkilökohtaisten pari- tai perhekriisien kohdalla on erityisen tavallista lukea tai kuulla samaa kokeneiden kokemuksia siitä, miten he puolestaan ovat selviytyneet ja mikä on akuutissa tilanteessa auttanut eteenpäin.

Kyse on siitä, että aidot asiakasarviot ja käyttäjäkokemukset toimivat eräänlaisena peilipintana, eräänlaisena vertaistietona. Asiakaspalautteet rohkaisevat empivää ihmistä ensiaskelissa avun ja tuen piiriin.

Johtopäätös

Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuilla on tämän kesäisen blogijututun  kirjoitusajankohtana (7/2023) julkisesti luettavissa yhteensä 260 erilaista arviota. Kirjoittajina ovat olleet yksityiset henkilöt, yritysasiakkaat, blogien lukijat tai muutoin allekirjoittaneen palvelutarjontaa käyttäneet henkilöt.

Otan tästä runsaasta kommentti- ja palautemäärästä seitsemän satunnaisen otoksen. 

Käytän kahta lastenlastani, ekaluokkaista ja esikoululaista avustavina henkilöinä. Pyydän heitä sanomaan kuusi numeroa välillä 2-100.  

Julkaisen kirjoitushetkellä (28.7.2023) viimeisimmän asiakaspalautteen, ja siitä taaksepäin laskien kuusi poikien kertomien numeroiden mukaan . He sanoivat numerot 8,9,30, 38,42 ja 99.

Toisin sanoen tässä blogikirjoituksessa (nro 97) lukijalle on koottuna satunnaiset seitsemän arviota, niistä sadasta ajallisesti viimeisimmästä käyttäjäpalutteesta, joita henkilöt ovat Timon Työnohjaus ja Terapiaan lähettäneet. Joitakin niistä selvennykseksi kommentoin; alleviivattua sanaa klikkaamalla lukija löytää vielä lisäinfoa asiassa.

Näin voit muodostaa asiakaspalautteiden perusteella kuvaa eräästä Mikkelissä vastaanottoaan pitävästä palveluntarjoajasta, muun muassa silloin kun parisuhde-elämän haasteiden ja ongelmien painolasti on akuutti ja ilmeinen. Apua parisuhteisiimme kannattaa hakea!

Verkkosivujeni ”uudelle lukijallekin” vielä tiedoksi: Aina kun olen saanut postina asiakaskommentin tai muun julkaistavaksi tulleen arviopalautteen, olen vielä kertaalleen lähettäjältä varmistanut, että hän todellakin tarkoitti sanomisensa julkiseksi.

Aloitamme siis (kirjoitushetkellä) tuoreimmasta, nimimerkillä kirjoittaneella ”Einari ja Veivari”.

Näillä siellä luonasi humoristisesti keksityillä nimillä Sinulle palaute! (ei-humoristisesta asiasta).
Ilman Sinun ymmärtävää pettämisen käsittelyä emme antaisi (näin vuoden päästä) tätä kiittävää palautetta.
Eihän se kivutonta ole ollut tuona väliaikanakaan, mutta aivan toisenlaista: uskaltavaa, kokeilevaa ja nautittavaa. Keskenään! Ei tähän omin avuin olisi päästy. Siis tuhannet kiitokset ”Edenin puutarhasta”! Ja hyvää kesän jatkoa Mikkeliin! ”Einari ja ”Veivari” / 3.7.2023

Tästä palautekommentista laskien taaksepäin poikien numerot 8 ja 9 ovat sitten seuraavina.

Minä sain suositukset työterveyslääkäriltä, että parisuhde-elämämme juttuja kannattaisi käsitellä asiantuntijan kanssa rauhassa. Sinut sanottiin erityisen kokeneena vaihtoehtona. Nyt kun tiedämme kuka ja miten, suosittelemme lämmöllä toisille. Ja Tuhannet kiitokset Timo saamastamme avusta!!!
Hyvää jatkoa Sinulle tässä työelämän ja yksityiselämän leikkauspisteen toiminnassasi – olet mies paikallaan! Tolonen-Seppänen pari / 24.2.2023

 

Merkityksellistä ja merkittävää!
Näin sanoisimme, ja siitä on nyt se pari vuotta aikaa – Timo – kun tartuimme tähän tilaisuuteen. Omaksi parhaaksemme. Se kannatti, koska asiat sujuvat keskenään nyt paremmassa hengessä.
Silloisia vinkkejäsi on ”testattu” nämä vuodet. Myös näiden bloggaustesi avulla. Suuret kiitokset avusta ja tuestasi! Anniina ja Jarkko / 3.1.2023

Seuraavassa ”näyttessä” tunnuttiin viitatun johonkin aiempaan asiakkaan arvioon. Samalla se kertoo sen tosiasian, että parisuhdeasiakkaita ja muita ratkaisukeskeisiä toimeksiantoja saan Mikkelin ulkopuolelta. 

Savossa – Suomen kesämökkimaisemissa kun ollaan, olen vuosien varrella havainnut, kuinka tällä seudulla lomailevat parit ja perheet ovat lisääntyvästi löytäneet tiensä vastaanotolleni. Joillekin tulijoista juuri tämä etäisyys oman asuinpaikkakuntansa kuvioista tai henkilöistä muodostaa erään keskeisimmän tuloseikan. ”Käsitellä henkilökohtaisia parisuhdeasioita täysin ulkopuolisen kanssa”, näin on sanottu. Ja hyvä niin!

”Samat sävelet” meillä sillä erotuksella, että ei 9 v vaan 9 kk.
Lääkäri-suosituksella Savon suvessa me saimme käynnistää tämän ”uuden liiton”.
Talven erovaihe päättyi ja avioeron harkinta-aika vedettiin pois. Ero olisi toteutunut virheellisin perustein. Kiitos Timo kaikesta avustasi. Toiveikkaina kohti 9 v:tä! Åberit Vantaalta / 29.6.2022

Tämä seuraava satunnaisotos epäilemättä tuo mieliimme maailmamme odottamattomana `yhdistäneen´ Covid-19 pandemian.  

Kävin Timon vastaanotolla ensin kahdella arviokäynnillä ja tämän jälkeen kymmenellä terapiaistunnolla. Kokemukseni Timon terapiasta olivat hyvät ja turvalliset korona-aikana jolloin kävin A1:ssä. Haluankin kiittää Timoa avustaan ja neuvoistaan. Sain paljon uusia näkökulmia asioihin ja osaan nyt katsoa asioita eri tavalla kuin ennen. Suosittelen kaikille lämpimästi. Timo osaa asiansa! Mies Mikkelistä /4.1.2022

Edellisessä palautteessa henkilö mainitsi ”ensin kahdella arviokäynnillä”… 

Todellakin aina uusien yhteydenottajien kohdalla käytössäni on ns. Arviokäyntitapaaminen. Ja A1 viittaa vastaanottotilaani Mikkelissä.

Ensimmäisessä kohtaamisessamme ”tunnustellaan” puolin ja toisin tulijan tarpeita, toiveita ja toimivan terapian edellytyksiä. Arviokäynti on monenlaisissa tilanteissa hyvä paikka miettiä sitä, miten saataisiin apua parisuhteeseen ns. aikuisen oikeasti. Ja jos  apua ja tuki ei A1:ssä jostakin syystä tuntuisi mahdolliselta, niin mikä ja missä voisi sijaita suotuisampi paikka.

Mies Mikkelistä mainitsi terapiatapaamisten määränä kymmenen. Se oli hänen tilanteessaan ilmeisesti tarpeellinen ja toimiva, mutta luonnollisestikaan ei mikään ainoa vakiomäärä.

”Kuinka monta kertaa tarvitaan” -kysymys esitetään toistuvasti. Siihen on kuitenkin problemaattista täsmällisesti vastata. Tapauskohtainen määrä ja tiheys riippuu kovin monesta tekijästä; paitsi vallitsevasta pulmasta, onko se odottamaton vai kenties pitkäänkin hiertänyt, niin ikään henkilön motivaatiosta ja ulkoisista mahdollisuuksista, ja tietysti terapeutinkin taidoista. 

Pitkän linjan kokemuksella voin todeta, että joskus muutama tapaaminen luotettavan ammatti-ihmisen kanssa on aivan passeli ja sinä hetkenä riittävä mahdollinen. Samalla lienee lukijallekin ymmärrettävää, että joskus tilanne, olosuhteen ja asioiden moninaisuus vaatii perustellusti pitemmän työskentelyjakson, ollakseen vaikuttavaa lyhytterapiaa.

OHO!
Nimeni on Olli Nieminen, eikä OHO. Mutta kun tämä bloggaus rävähti eilen silmilleni, juuri ”sana” kuvaa kokemustani.
Tiedän kyllä ei-mikkeliläisenä Timon olevan taustaltaan pappi. Juurikin tästä syystä olen kohtuullisella mielenkiinnolla seurannut kirjoituksiasi, pitkäänkin.
No tämä OHO ja isolla sitten kertoo siitä, miten syvällinen oli elämän kuvauksesi Isoon kirjaan perustuvana. Tällaistä teologilta minun, lääketieteen maailmassa, tietysti sopisi toisaalta odottaakin. Ymmärrän käytettävissä olevan ajan rajallisuuden. Johonkin sitä on focusoiduttava, sinunkin arjessa. Kirjoituksesi merkitsi minulle paljon. Kiitos, pastori TJ! OHO! / 16.11.2021

Saamani palaute, kuten tekstistä ilmenee, liittyy Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nimissä julkaisemiini blogikirjoituksiin. Näillä TTT:n nykyisillä verkkosivuilla niitä löytyy tällä hetkellä lähemmäs sata erilaista juttua.

Kirjoitukset käsittelevät ihmisen eri elämänpiirejä kotona ja työssä. Pyrin saamaan kulloiseenkin teemaan sellaista tulokulmaa, joka mahdollisesti ravitsisi lukijaa tämän omassa todellisuudessaan edes jollakin tavoin.

OHO-kirjoittajan mukaan olen tavoitteessani onnistunut. Hänelle pastoraalinen koulutustaustani näytti merkitsevän paljon. Itsekin olen tyytyväinen siihen, että minulla on ollut suotuisat mahdollisuudet kouluttautua laaja-alaisesti, ja sitten työskennellä itselleni elävästä kristillisestä toivosta käsin. Virkatyövuosieni jälkeenkin olen ammatinharjoittajana ja yrittäjänä kutsumustyössäni.  

Minusta nämä videot täällä eivät ole aivan tavallisia. Ja siksipä juurikin hyviä. Niissä on asia ja ’mesitsi’ paketoitu niin, että joutuu miettimään omalle kohdalle.

Suhdesovittelun otos kolahti minuun (tai ensin a-kumppaniin) jo aikoja sitten. Tuo video sai minut todellakin heräämään parielämän suhteen.

Löysimme sovitteluun A1:een. Ja nyt kaks kautta myöhemmin sanottava, että viimeisellä hetkellä. Muutto olisi muutoin toteutettu. Meidän kohdalla tarpeettomana, äkkikiireessä! kun isosta kokonaisuudesta olisi ollut kyse.

Tiedän ja puoliso myös, että kannattaa kriisissä pyytää Timoa mukaan. Hänellä on pitkä praktiikka taustanaan. Hän on ihmisenä turvallinen ja toimissaan kokonaisuuden hahmottava. Kehotamme tutustumaan henkilöön.

Kiitoksemme! Sampsa / 2.11.2020

Tässä seitsemännessä satunnaisesti valitussa käyttäjä- tai asiakaspalautteessa viitataan videoihin. Olen tuottanut tällaisia teemavideoita toistakymmentä erilaista. Omilla verkkosivuillani niistä esillä on kymmenen. Muualta löytyvistä suosittelen klikkaamaan 3K Savon suoralinkkiä.

Mainitun yrityksen partneri-konsulttina olen voinut hyödyntää ammattitaitoani varsinkin yrityselämän kentässä. Niinpä erilaiset johtajien ja avainhenkilöiden sparraukset ovat viime vuosina tulleet pyydettyinä tehtävinä kohtuullisen tutuiksi.

Parisuhdeasioiden hoitaminen, perhe-elämästä huolehtiminen sekä laajemminkin henkinen työkunnon ylläpitäminen ovat nykyään aivan toisella `arvostuksen levelillä` yrityselämässä; myös meillä Suomessa, kun arvostusta verrataan pari vuosikymmentä aiemmin vallitsevaan tilanteeseen. Tarkastelimmepa asiaa niin aika- kuin euroinvestoinnin näkökulmasta.

Tiivistetysti: olemme tulleet tietämään kokonaisuuden näkökulmasta, kuinka ”hyvin voiva ihminen on toimelias ja tuottava henkilö”!  

Tässä vielä suoralinkki Suhdesovittelun otos, jonka Sampsa palautteessaan mainitsi.

Aiemmin esillä olleessa Mies Mikkelissä kirjoituksessa oli puhetta arviokäynneistä. Siitä ehkäpä katsotuin videokooste on nimellä Väläyksiä Timon vastaanotolla. YouTubessä se löytyy tällä suoralinkillä.

Videossa mainitusta Hybridi-palvelusta on oma tiivistysotoksensa tubessa ja verkkosivujeni video-osiossa. Tässä kuitenkin vielä laajempi tulokulma allekirjoittaneen palvelutarjonnan keskiöön, Etelä-Savon Mikkelissä majapaikkaa pitävään Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT); klikkaa silloin tästä.

TAPAAMISIIN – ETELÄ-SAVON MIKKELISSÄ!

Lopuksi musaa. Valintani YouTubesta tämän blogikirjoituksen sisältöön mielestäni liittyy aiemmin kirjoittamaani, sanoisinko ”suopealla tavalla”. ”Harmaita enkeleitä” puhukoon puolestaan!

Mikäli ei avaudu suoraan kuvasta, kopio seuraava linkkiosoite ja avaa sillä:  https://youtu.be/wJ6qKX1UT8s?t=16.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

RIITELE RAKENTAVASTI – Peruspalikat käyttöön!

/by

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! on saumatonta jatkoa edelliselle blogikirjoitukselle. Aiemman otsikkona oli Riitele rakentavasti – mutta miten?

Ryyditän molempia juttuja muutamalla tehtävällä. Kannustan niiden avulla vuorovaikutustilanteiden omakohtaiseen arviointiin ja keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa.

Kurkkaa vielä, mitä olivat ne tyypilliset viisi ristiriitojen ratkaisutapaa, jotka kuvasin aiemmin. Ja vastaa omalla tavallasi siellä esittämääni tehtävään nro 2. Löydät suoralinkillä, tästä.

Seuraavassa kuvataan muutama peruspalikka otettavaksi käyttöön, kun mietit sitä, miten voisitte yhdessä onnistua parisuhteen ristiriitatilanteissa, jupakoissa ja riitelytaidoissa – aiemmin koettua paremmin.

Kohtuullisena tavoitteena voinemme pitää sitä, että riidasta tulisi aina jäädä jokin parempi ymmärrys toista kohtaan, ja että se avaa silmät jollekin kehitettävälle seikalle kommunikointitavassanne.

Palikat

Paketoin vinkkini lähteä muutoksen ja rakentamisen tielle allegoriseen kuvaukseen. Allegorialla tässä tarkoitetaan vertauskuvallista esitystapaa, jossa alkuperäinen ja monimutkaisempi käsite tai idea korvataan toisella, ehkäpä paremmin lukijan mieleen jäävällä symbolilla. Näin menettelen, sillä tahdon luottaa lukijan omakohtaiseen arviointikykyyn. Voit soveltaa ihka omaan pari- ja perhekohtaiseen todellisuuteesi tässä ja nyt.

JÄITÄ HATTUUN PILLILLÄ!

Riiteleminen parisuhteessa on taitolaji ja monelle varsin vaikeaa. Tilannetietoisuus ja sen mukaan toimiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Riidoissa tunteet pulpahtavat pintaan ja ne myös tarttuvat osapuolesta toiseen. Jos toinen teistä meuhkaa yltiöpäisesti ja kiihkeän kuuluvasti, kohta huomataan, että tunteet tarttuvat nopeasti. Ne myös helposti ottavat ylivallan. 

Kiihtyneenä ihminen yleensä sanoo ja toimii epäjärkevästi.

Syntyy hyökkäyksen ja puolustuksen kehä, jossa kumpikaan ei kykene enää oikeasti kuuntelemaan toista. Huutaminen harvoin tuottaa hyvää. Väsyneenä kaikki tuntuu raskaammalta.

Tällöin on tärkeä jommankumman rauhoittaa ja tasapainottaa hallitsematonta tunnetilaa. Aivan kuin pallopeleissä pillin perusteltu käyttö toimii. Ottakaa aikalisä.

Jatkakaa myöhemmin, vasta kun molemmat osapuolet ovat rauhoittuneet, ja järjen ääni taas toimii.

Aikalisä on parikohtainen työkalu, jota jotkut ovat yhteisellä sopimuksella harjoitelleet käyttämään erityisen onnistuneesti. Joskus pillin ja aikalisän käytön voi pukea molempien hyväksymiksi sanoiksi, kuten esimerkiksi ”syön ensin”, ”käyn kävelyllä”, ”anna minun selkiyttää ajatuksia ensin – palataan asiaan sen jälkeen!”

Merkittävää on, että molemmat ymmärtävät näiden ilmausten idean.

Muistutan kuitenkin. Aikalisän jälkeisestä palaamisesta on syytä ottaa yhdessä vastuu, jottei tilanteeseen liittynyt varsinainen asiaa tule lakaistuksi maton alle. Välttämisestä, eräänä kodin perintönä imetystä ratkaisumallista oli puhetta edellisessä Timon Työnohjaus ja Terapian bloggauksessa.

OMAT JA YHTEISET AVAIMET!

Tahtoa rakentaa parisuhteen parempaa huomista, sitähän Sinulta löytyy, eikös juu?

Olennaista on lähteä vaikuttamaan omaan tapaan toimia, vaikka suuri houkutus olisi ”nähdä rikka toisen silmässä kuin malka omassa silmässä”, kuten kuuluisassa sananparressa asia ilmaistaan, vrt. Raamatun Luuk. 6:41-42. 

Pyrkimys toisen muuttamiseen tämän virheistä käsin ei kannata, se ei vaan onnistu. Tällainen aktiviteetti on jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Siihen on syynsä, mutta tämän seikan pohdinnan sivuutamme tällä kertaa.

Sen sijaan, jos tunnet ja tunnustat omat puutteesi ja vajeesi vuorovaikutustyylissäsi, ja samalla objektiivisesti miellät toisessa osapuolessa olevat mahdollisuudet oman kasvun ja kehittymisesi peilinä ja tukena, olet oikealla tiellä. Sellaisille pyrkimyksille on syytä nostaa peukku ylös.

Kutsutelkaa toisenne yhteisiin talkoisiin! Yhdessä te parina voitte ratkaista riitatilanteita rakentavalla tavalla.

Tietoisen harjoittelun avulla edistytte mahdollisista taka-askelista huolimatta. Onnistuneesti koettu konflikti kartuttaa tätä todellisuutta. Yhteinen ylävitonen jokaiselle korvaavalle kokemukselle! 

 

Yhteistyö yhdistää!

 

Tehtävä (3): ”Mieti seuraavia kolmea kysymystä ensin yksin. Tiivistä näkemyksesi muutamalla avainsanalla”

  1. Mitä hyvää näet omassa tavassasi ratkaista ristiriitoja?
  2. Mitä hyvää näet (seurustelu-, avo- tai aviosuhteen) kumppanisi tavassa ratkaista ristiriitoja?
  3. Mihin suuntaan ristiriitojen ratkaisijana toivot voivasi kehittyä, yhdessä toisen kanssa?

Kerro huomioistasi toiselle ja pyydä saada kuulla myös hänen arvionsa asiassa. Kyse on yhteiselämästänne tässä ja nyt.

Nostona voisimme todeta…

Rakentava riitely on ennen kaikkea sitä, miten puhun toiselle, mitä sanoja käytän, millä sävyllä puhun ja onko siinä mukana toisen kunnioittamista.

Taidokas riitelijä puhuu itsestä käsin, kokemuksellista minä-puhetta, ei tulkitse toista eikä heti keskeytä sinä-puheella, toisin sanoen malttaa kuunnella kumppania ja keskittyä siihen, mitä hän tässä samassa tilanteessa sanoo.

Tarpeeksi hyvällä itsetunnolla varustetulle riitelijälle anteeksipyytäminen ei ole häpeällistä, silloin kun puhutaan onnistuneista riitatilanteista.

Taskulampulla kohdevaloa!

 

TÄRKEÄ TASKULAPPU!

Ihmissuhteissa yleensä, ja varsinkin kotona riidat syntyvät hyvin pienistä asioista. Kun tilannetta katsoo tarkemmin, usein riitaudumme siksi, että toiselle osapuolista on syntynyt kokemus ”ettei minua ymmärretä”. Pinna palaa ja se näkyy, tavalla tai toisella. Tässä hetkessä henkilöiden kokemukselliset ääripäät kuvataan usein sanoilla, ylikuumeneminen tai jäätyminen.

Suuntautumisen varsinaiset alkujuuret ovat syvemmällä. Ne liittyvät tässäkin menneisyyteen, lähes poikkeuksetta aina lapsuuden perhekokemuksiin tärkeistä aikuisista; millainen oli heidän tapansa kohdata erimielisyyttä ja ratkaista arjen kiistakysymyksiä.

Luonnollisesti on muitakin ihmissuhdekokemuksia kuin perhetaustassa eletyt. Erään Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakasparin kanssa ”toistuvien riitojen ja toisaalta onnellisuuden -polku” nykyhetkessä hahmottui ”täyttyneiden ja/tai täyttymättömien odotusten” näkökulmana. Lapsena. Aikuisena. Nykyisessä suhteessa.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

 

”Tämä on meillä aivan normaalia” ilmaukset kuulen sekä historian että nykytodellisuuden ilmauksina. Vastaanotollani hekin sanovat kaipaavansa rauhan ajan lisääntymistä nykyiseen parisuhde-elämäänsä.

Runsas riitely lapsuudenperheessä on saattanut vaikuttaa myös siten, että olet tottunut riitoihin, huutamiseen ja siihen, että kaikki on taas kunnossa, kunhan jossakin vaiheessa jotenkin pyydetään anteeksi.

Kumppanisi sen sijaan on saattanut saada lapsuudenkodistaan aivan toisenlaisen mallin. Hän saattaa kokea herkän tulistumisesi, ei ainoastaan hämmentäväksi vaan myös vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi ja pelottavaksikin.

Huomaamme, että sisäistyneet kokemukset tuttuudesta ovat keskenään poikkeavat: toinen herkästi ylikuumenee, samalla toinen tuntee kylmiä vilun ja pelon väristyksiä.

Edellinen oli vain esimerkki mahdollisesta parisuhteen asetelmasta. On tietysti muitakin kombinaatioita.

Ammatilliset havainnot kielivät siitä, että riitojen määrällä ja rajuudella arvioiden kaikista riitaisimmissa asetelmissa molemmat osapuolet ovat erityisen impulssiherkkiä ja usein kumpikin kasvaneet kodissa, jossa aikuisten välinen riitely oli ollut arkipäivää. Toistuvat riidat kietoutuivat aikuisten keskinäiseen valtataisteluun. 

Riippumatta siitä, millaisen riitelyn mallin olet oppinut, riitelyn tavastasi kannattaa olla tietoinen!

Valaise lampulla sekä opittua malliasi että nykyhetkeä. Voit muuttaa omaa käytöstäsi, kun tunnistat, miten olet ”mallitettu”, ja miten olet tottunut toimimaan niin kuin toimit.

Nyt kysyt, miten sitten valaista nykyhetkeä ja siis sitä ”ettei minua ymmärretä” tässä ja nyt.

Kun vastaan tähän, tahtoisin ensin kuulla, oletko ns. ”viimeisen pisaran” -tyyppi.

Onko Sinulla taipumus kasata arjen pikkupettymyksiä itseesi ilmaisematta niitä tapahtumahetkellä?

Toisin sanoen, huomaatko kerääväsi päivän tai viikon aikana pieniä kiukun poikasia, jotka sinänsä ovat viattomia, mutta sitten kun ”kuppi” tulee täyteen, niin suuttumus leimahtaa yli äyräiden jonkun aivan pienen asian ollessa se viimeinen pisara.

VALAISE TUNTEMUKSIASI AJOISSA!

Suositeltavaa olisi opetella arjessa ottamaan harmituksia ja pettymyksiä puheeksi ajallaan, näin vähentäisimme paitsi ”viimeisen pisaran” ylilyöntejä myös ylikuumenemisen tai kylmenemisen riskiä itse ristiriitatilanteessa. Tämä ei tarkoita, että joka asiasta pitäisi ärähtää, vaan pikemminkin kertoa puolisolle, millaiset nimenomaiset asiat saavat itsessä ärtymystä aikaan.

 

Tämä blogikirjoitus ”Riitetele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön!” jatkuu seuraavassa päivityksessä. Löydät tämän päätösosan ”Riitele rakentavasti – sovintoon!” Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogiosastossa. Suoralinkillä  tästä.

Palataan!

————–

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).

 

RIITELE RAKENTAVASTI – mutta miten?

/by

Riitele rakentavasti – mutta miten?  Niinpä!… ettei lasi, luottamus tai läheisyys rikkoutuisi. Arkityössäni vastaanotolla kohtaan viikosta ja vuodenajasta riippumatta mitä erilaisimpia parien keskinäisiä erimielisyyksiä.

Tämän teemabloggauksen tarkoituksena on tarjota lukijalle joitakin virikkeitä parisuhde-elämän haastavaan arkeen. Haastan keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa! Tarjoan siihen juoksupojaksi muutaman arviointitehtävän.

Kiistaa > riidaksi?

 

MISTÄ RIIDOISSAMME KYSYMYS? 

Riita. Riitely. Ristiriita. Kiista. Jupakka. Erimielisyys. Konflikti… Nämä arjessa käyttämämme sanat kuvaavat tilanteita, joissa ihmisillä on erilaisia näkemyksiä samasta asiasta. Aihe voi olla suuri tai pieni, pinnallinen tai syvällinen. Se voi liittyä asiaan, toimintaan tai suhteeseen.

Näin kuvattuna voinemme todeta, että ristiriidan siemeniä löydämme vaivatta. Yhteiselämän jupakkaan ei niin ikään tarvita paljon. Olemme vain ihmisiä – erilaisia – kaikki taustoinemme.

Kukaan meistä ei valinnut syntymäpaikkaansa, -ajankohtaa ja -yhteisöä. Meitä yhdistää se, että meiltä kysymättä elimme ”valmiiksi” annetun geeniperinnön, kotikasvatuksen, tapojen ja tottumusten keskellä. Niinpä siellä näkemämme aikuisten väliset suhteet ja vuorovaikutustyylit sekä tietyt tavat ratkaista eteen tulleita vaikeuksia ovat tahtomattakin sisäistyneet itseemme.

Nämä tyylit ja taipumukset ovat edelleen meissä, joko enemmän tietoisina, mutta joskin varsin usein tiedostamattomina. Sama ”ohjelmoituminen” koskee myös kumppaniani. Hänkin tuo mukanaan yhteiseen pesään omat erilaiset sisäistyksensä.

Parisuhde ja laajemmin perhe-elämä on sillä tavoin erityisen mielenkiintoinen systeemi, että nykysuhteisiinkin latautuu aimoannos ylisukupolvista vuorovaikutus- ja ihmissuhdedynamiikkaa. Riitelytapahtumat eivät tee tästä tosiasiasta poikkeusta. Kauan sitten koettu leikkautuu nykyhetkessä!

Ristiriidat ovat luonnollinen seuraus yksilöiden moninaisesta erilaisuudesta!

Mutta tarvitseeko parisuhteessa olevien erimielisyys, konflikti, kina tai näkemyksellinen ristiriita johtaa sellaiseen keskinäiseen riitelyyn, josta osapuolet eivät voi olla ylpeitä – ei tapahtumahetkellä eikä myöhemmin? Ei tarvitse.

Avio- tai avokumppaneiden kokema erimielisyys voidaan käsitellä onnistuneesti. Koska kuitenkin lukuisat henkilöt terapeuttisessa työssäni kertovat kommunikointiongelmistaan sekä sellaisista (toistuvista) riidoista, jotka kokevat ikävän repivinä, lienee aiheellista pysähtyä rakentavan riitelyn äärelle.

TOIMINNALLA ON VÄLIÄ!

Perhe- ja parisuhde-elämässä ehkäpä ilmeisimmät näkemykselliset erimielisyydet liittyvät henkilöiden ajan ja rahan käyttöön, parisuhdeseksiin, toimintatapoihin lasten kasvatuksessa tai muissa arkielämän arvovalinnoissa. Luonnollisesti on vielä koko joukko muita, perhekohtaisia asioita, jotka ovat konfliktiherkkiä.

 Kun keskenään läheisessä suhteessa elävät tulevat tietoiseksi ristiriidan aiheesta, se synnyttää tunnetasolla jännitteisen tilan. Tämä olotila on sellainen, jossa ihminen kokevana osapuolena ei yleensä viihdy kauan. Tapahtuu liikehdintää.

Puolisot liikahtavat suhteessa toiseen jompaankumpaan suuntaan, lähemmäksi tai etäämmälle. Ristiriidan ratkaisutapa, onko se sävyltään rakentava vai ei-rakentava, vaikuttaa keskeisesti siihen, etääntyvätkö vai lähentyvätkö puolisot toisiaan.

Tiedämme, että ristiriidan rakentava käsittely suojaa parisuhdetta ja edistää muutoinkin tyytyväisyyttä yhteiselämässä.

 Vastaanottotyössäni olen päässyt seuraamaan juuri edellä mainitun toteumaa: rakentavasti ratkaistut ongelmatilanteet hitsaavat puolisoita toisiinsa, vahvistavat molempien yksilöidentiteettiä ja parisuhteen tulevaisuususkoa. ”Me yhdessä palautimme elävän toivon tulevaisuuden suhteen”.

Ristiriidan tai konfliktin ei-rakentava käsittely puolestaan satuttaa kumppania, enemmän tai vähemmän. Epäonnistuneet ratkaisutavat vievät puolisoita tunnetasolla kauemmaksi toisistaan, ja näin toistuessaan ne nakertavat aitoa uskoa parempaan huomiseen.

Mikäli yhteiselämässä emme kykene pääsemään kielteisestä, ei-rakentavasta kehästä osapuolia tyydyttävämpään ”riitele rakentavasti” -yhteistyöhön, se muodostaa todellisen riskin kummankin omalle sekä parisuhteen yhteiselle hyvinvoinnille.

RISTIRIIDAN TYYPILLISET RATKAISUVAIHTOEHDOT

– mitä Sinä olet taipuvainen toteuttamaan? 

Näet piirroskuvan, jolle eräs asiakasparini merkitsivät sen vaihtoehdon, jota muistelivat omassa lapsuudenkodissa nähneensä.

Tehtävä (1) kuului: ”Mikä oli lapsuudenkotisi tyypillinen tapa kohdata / ratkaista erilaisia aikuisten välisiä erimielisyyksiä tai riitatilanteita?”

Tämän blogikirjoituksen äärellä myös Sinä voit muistella sitä, mikä näistä viidestä vaihtoehdosta parhaiten kuvaisi kokemustasi lapsuusajan perheessäsi. Kuvan alapuolella tiivistän vaihtoehtojen sisältöä.

Millä tyylillä erimielisyydet ratkottiin?

 

A. Välttäminen

 

Ollaan kuin ristiriitaa ei olisikaan.

Välttäminen on eteen tulleen ristiriidan hiljaista kieltämistä. Asia ilmaistaan pehmeästi tai se sitten sivuutetaan vaihtamalla puheenaihetta. Arkinen ilmaus ”lakaista maton alle” kuvaa osuvasti välttämistä eräänä ristiriitojen ratkaisutapana.

Parisuhteessa ja yleisemminkin ihmisten kesken tiedämme, että kun osapuolet tietoisesti välttävät jostakin erimielisyyden aiheesta puhumista, he silloin usein pelkäävät jotakin. Tällainen kiertely ja välttäminen on tietynlaista suojautumista.

 B. Taivuttelu ja taistelu

 

Oman ratkaisun myyminen toiselle; jossa on erilaisia aste-eroja.

Tätä osapuolten erimielisyyksien ja konfliktien tyypillistä ratkaisutapaa kuvaavat myös seuraavat sanat: suostuttelu tai maanittelu sekä vielä voimakkaammat kuten manipulointi, taivuttelu, painostaminen, jyrääminen tai uhkailu.

Viimeksi mainittujen kohdalla tilanne voi kääntyä taisteluksi, jossa kumpikaan ei anna periksi, tai sitten jyräämisessä ja uhkailussa jompikumpi antautuu alistuen toisen tahtoon, esimerkiksi koetun väkivallan uhan edessä.

C. Kelluttaminen

 

Puhutaan, muttei toimita tai konflikti käsitelty liian pinnallisesti.  

Tällä ratkaisutavalla pari keskustelee ja sopii, miten asia ratkaistaan. Asia ei kuitenkaan koskaan etene puheesta käytännön toiminnaksi. Teot puuttuvat.

Ristiriita voi jäädä kellumaan toisestakin syystä. Ristiriitaa käsitellään ja sovitut asiat laitetaan käytäntöön, mutta tyytymättömyys jatkuu ja asia pulpahtaa pinnalle edelleen. Käsittely on silloin ollut liian pinnallista, eikä sen tähden päästä ristiriidan todelliseen ytimeen. Tämän takia asia jää ratkaisemattomana kellumaan.

D. Kompromissi

 

Kumpikin sekä saa että menettää jotakin haluamaansa.

Kompromissi ristiriidan ratkaisemistapana on varsin yleinen parisuhteessa ja muutoinkin yhteiselämässä.

Etsittäessä tyydyttävää ratkaisua kumpikin on valmis luopumaan jostain oman ratkaisuehdotuksen osasta voidakseen pitää jonkun itselle tärkeän puolen ratkaisusta. Kun päästään neuvotellen sopuun siitä, mistä kumpikin luopuu ja mistä kumpikin voi pitää kiinni, on ratkaisu valmis.

Puolisot kokevat toiset kompromissiratkaisut hyviksi ja toiset tyydyttäviksi. Joskus myöhemmin kompromissi voi näyttäytyä kummankin näkökulmasta vieraalta. Silloin kompromissiratkaisu ei ole ollut optimaalinen. 

E. Yhteistyö 

 

Molemmat voittavat.

Yhteistyö-mallissa tehty ristiriidan ratkaisu pohjautuu ymmärrykselle, yksimielisyydelle ja luovuudelle.

Yhteistyömalli menee pidemmälle kuin kompromissi. Siinä etsitään ”molemmat voittavat” – lopputulosta. Ratkaisua etsittäessä ristiriidasta keskustellaan perusteellisesti, niin että kummallakin on mahdollisuus ymmärtää aihetta myös toisen näkökulmasta.

Yhteistyömalli edellyttää avointa asennetta, jossa kumpikaan ei ole mielessään lyönyt lukkoon sitä,
miten asia tulisi ratkaista. Tahto ja toiminta jäävät vielä taustalle tässä mallissa.

Käytännön toimintatapaa eli ratkaisua etsitään vasta sen jälkeen, kun asiasta on kunnolla keskusteltu ja kummallakin on riittävän hyvä kokemus keskinäisestä ymmärryksestä asiaan liittyen. Kun käytännön ratkaisuista keskustellaan, otetaan luovuus käyttöön.

Siirrytään seuraavaan tehtävään. Sen jälkeen, kun olet miettinyt ”miten asiat olivat kasvuperheessäsi”, voit nyt arvioida tilannetta nykyisen kumppanisi kanssa. Ristiriitojen ratkaisuvaihtoehdot ovat samat kuin edellä.

Tehtävä (2): ”Millä tavalla Sinä ja nykyinen kumppanisi (seurustelu-, avo- tai aviosuhteessa) ratkaisette erimielisyytenne ja erilaiset kohtaamanne riitatilanteet?”

Palikat

Aiheen käsittely jatkuu seuraavassa Riitele rakentavasti -blogikirjoituksessa. Kuvaan siinä, millaisia erilaisia palikoita, ideoita ja menettelytapoja voisitte harkita käyttävänne, varsinkin silloin, kun erimielisyys ja ristiriidat tuntuvat vain johtavan repivään riitelyyn.

Teemabloggauksen jatko-osaan klikillä tästä.

 —-

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).

 

 

 

TYÖNOHJAUSTA VAHVUUKSIEN VALOSSA MIKKELISSÄ – TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) TÄNÄÄN!

/by

Työnohjausta vahvuuksien valossa Mikkelissä – Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) tänään! on otsikon mukainen varsinainen blogikirjoitus. Osaltaan on kysymys työhyvinvoinnista.

Jutun johdanto saattaa olla Sinulle tarpeellisen tärkeä. Lukaise se, varsinkin jos työnohjaus sisältönsä puolesta on jokseenkin vierasta. Teemajohdantoon pääset klikkaamalla tästä.

Ovatko asiakasmäärät ja toisaalta työnohjauksen tilatut asetelmat, joita ovat yksilö-, pari- tai ryhmämuotoinen, jotenkin muuttuneet viimeisen viiden vuoden aikana?

Kokemamme globaali pandemia säikäytti!

Kuten muistamme, korona-aikaan liittyivät laaja-alaiset ja tiukat kokoontumis- ja työskentelyrajoitteet, vapaalla ja työssä. Kaikkialla.

Tekivätkö nämä monet uudelleenjärjestelyt myös pysyvän loven työnohjaustyölle Etelä-Savossa ja Mikkelissä?

Kykenen vastaamaan riittävän tarkasti omaa toimintaani tilastoiden.

Huomautus lukijalle: 

Käsittelen nimenomaisesti työnohjauksen merkeissä tapahtuvaa palvelutoimintaa. Jätän lukujen ja referoinnin ulkopuolelle kaiken muun ammatillisen toiminnan: mm. ELY-keskuksien tilaamat ja pk-yrityksissä toteutuneet kehittämiskonsultoinnit, samoin julkisyhteisöissä muutoin tekemäni kehittämis-, sovittelu- ja konsultointityö. Niin ikään erilainen terapiana tapahtunut on luonnollisesti tässä esitettävien asiakas- ja työtuntilukujen ulkopuolella.

 

TOIMIVAA TYÖNOHJAUSTA MIKKELISSÄ  –  TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA

VUOSINA 2019 ja 2022?   

Seuraavat kaksi grafiikkaa sisältävät työnohjaustyön vertailevat jakaumat Timon Työnohjaus ja Terapiassa (vuosikuukaudet 1.1. – 30.11). Valotus ennen ja jälkeen koronarajoitevuosiemme. Työnohjaaja Timo Juutinen on vastannut kaikista mainittujen vuosien työnohjauksien toimeksiannoista.

Ensimmäisenä esillä olevassa kuvassa ilmaistaan havainnollisena se tilastotieto, että Mikkelissä kotipesää pitävässä TTT:ssä annetun työnohjauksen määrä on palautunut koronaa edeltävälle vuositasolle. Tunneissa ilmaisten jopa kasvanut.

Kun vuonna 2019 (yksilöille, pareille ja tiimiryhmille) annettu yhteenlaskettu tuntimäärä oli 165 tuntia, on vastaava luku vuonna 2022 yhteensä 221 tuntia.

Montako yksilöä, paria tai ryhmää oli toiminnan piirissä? Tähän keskityn jälkimmäisessä tulostekuvassa.

Kun vertaamme osallistujalukuja kahdelta eri vuodelta, lukijan on hyvä tiedostaa, että tiimi- tai ryhmämuotoiseen työskentelyyn osallistui prosessin aikana eri määrä läsnä olevaa henkilöstöä. Tilaajan työyhteisön akuutit työtilanteet ja osallistujan ajankohtaiset vapaat huomioidaan. Näin on tapahtunut molempina vuosina. Niinpä, toisin kuin yksilö- ja parityönohjauksessa, tilastoitu nuppiluku ja vaihteluväli ryhmien osalta on 3–15 henkilöä / toteutunut työohjausistunto.

Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) työnohjaustyön piirissä oli vuonna 2022 yhteensä 115 työikäistä. Kolme vuotta aiemmin, vuonna 2019 heitä oli 109 henkilöä.

Moniko henkilö esiintyy tilastolukuna ennen ja jälkeen korona-ajan rajoitevuosien?

Erityisen tarkan silmä- ja tilastohavainnon mukaan heitä on vain kourallinen (5 henkilöä).

Summaten voimme ilmaista. Vaikka koronarajoitevuodet vaikuttivat myös työnohjauksen toteumiin, kuukausitasolla varsin merkittävänä ´niiauksena´, silti nämä vuodet eivät kuolettaneet toimintaa! Myös uusia toimeksiantoja käynnistyi vuosina 2020–21.

 

MONTAKO ASIAKASTA YHTEENSÄ?

Kun kysytään yhteenlaskettuja työnohjauksen asiakasmääriä TTT:ssä, voidaan kohtuullisen tarkasti todeta, että neljän viimeisen vuoden aikana työnohjaaja Timo Juutinen on työskennellyt reilut 250 työikäisen kanssa. Työnohjaus on ollut olemukseltaan joko yksilö-, pari-, tiimi- tai ryhmämuotoista.

TTT:ssä palvelutoiminta on vuosikymmenen ajan perustunut systemaattiseen tilastointiin ja niiden transparenttiseen raportointiin, samoin kuin lukuisat käyttäjäpalautteet. Määrät ja arviot ovat osoittautuneet julkisissa ostopalvelukilpailuissa Suomessa siinä määrin huomattaviksi, että kärki- tai piikkipaikoille päätymiset ovat palkinneet niin tilaajaa kuin toteuttajaa.

 

MILLAISIA TOIMENKUVIA TAI AMMATTINIMIKKEITÄ OSALLISTUNEILLA?

Aiemmin kirjoitetun perusteella näyttää ilmeiseltä, että ostettu työnohjaustoiminta on vakiinnuttanut asemansa, osana työhyvinvointipalvelua Mikkelissä ja Etelä-Savossa. Edes laaja-alaiset toimintaympäristön kokoontumisrajoitteet eivät tyrehdyttäneet toimintaa.

Nyt voimme sitten kysyä sitä, millaiset ammattialat käyttävät tätä ammatillista ostopalvelua. Millaisia ammattinimikkeitä tai toimenkuvia työnohjaukseen hakeutuneilla on ollut 2020-luvulla?

Otsikon kysymykseen vastaaminen Timon Työnohjauksen ja Terapia (TTT) osalta on helppoa.

Pelkistetysti ne ovat monenlaisia!

Aakkostan.

** Asentajia – Asiakaspalvelijoita – Asiantuntijoita – Avustajia – Esihenkilöitä – Hoitajia – Johtajia – Kasvattajia – Koodareita – Lääkäreitä – Pastoreita – Ohjaajia – Opettajia – Sovittelijoita – Työnjohtajia – Viljelijöitä – Yrittäjiä.

Huom! Edellisessä listauksessa koonti koski vain sellaisia ammattiryhmiä, joita ryhmänsä edustajina kaksi tai enemmän henkilöä / työnohjaussopimus.

Kaikkia heitä yhdistivät nämä kaksi, tosiasiallinen halu jaksaa sekä menestyä työtehtävässään. 

 

MIHIN KESKITYTTIIN? 

Alla olevat kuvat sisältävät vihjeitä, joskin varsin laaja-alaisena osviittana esitettyyn kysymykseen.

 

 

 

 

 

 

 

Yleisesti voimme mainita, että työnohjausprosessit rakentuivat osallistujan vahvuuksien varaan eri kestoisina. Yhdessä määritelty tavoite mielessä – tapauskohtaisena!

Timo Juutinen työnohjaajana on huolehtinut ja varmistanut sen, että yksilöt ja tiimit lähestyivät työssään olevia haasteita vahvuuksiensa valossa.

Tähän kokeneella työnohjaajalla on perusteensa, eikä vähäisenä se info, joka on sisältynyt osallistujan saamaan Luontaisten Taipumusten Analyysi (LTA) kansioituun tulosteeseen. Näitä analyysejä yksilöt tai tiimit ovat toivoneet kanssani toteutettavaksi.

Tässä kohden on aiheellista lukijalle muistuttaa, että allekirjoittanut liputtaa kokonaishyvinvoinnin puolesta.

Työnohjauksen tulokulmasta tämä merkitsee erilaisia ´työhyvinvoinnin ikkunoita´. Luonteenvahvuuksien (character strengths) lisäksi henkilön tai yhteisön vallitsevia arvoja (values), sellaisina joina ne tosiasiallisesti toteutuvat sekä muita resursseja (resources, supports), kun tähtäyspiste on henkilön kyvykkyyksien (talents, abilities) esiin nostamisessa osaamisen ja työtaitojen (skills) näkökulmasta. Viimeistään työnohjaaja on hän, joka kysyy sparrattavaltaan  tämän todellisten kiinnostuksen kohteiden (interests, passions) perään, ehkä piilevienkin.

Yhdessä edelliset kuusi tulokulmaa muodostavat ns. Voimakehä-kokonaisuuden, josta tehdään tällä hetkellä kotimaassammekin mielenkiintoista vaikuttavuustutkimusta.

 

MIKSI JUURI VAHVUUDET? 

Viimevuosien, ja jo varsin kattavan tutkimustiedon mukaan seuraavat havainnot näyttäytyvät aina vain ilmeisimmiltä.

  1. Toimintaympäristön kiireisyys lisännyt huolestuttavasti ns. eettistä stressiä eli sitä, että ”en pysty tekemään työtäni niin vastuullisesti, tasokkaasti ja huolellisesti kuin haluaisin”.
  2. Hektinen ja samanaikainen henkilöresursseja karsiva työelämä ´tuottaa´ varjonsa; henkilöitä, jotka liian pitkään kipuilevat jaksamisensa äärirajoilla. Tällöin kyse ei ole ainoastaan johonkin tiettyyn työ- tai vuosiperiodiin rajautuvasta, vaan kokijan tuntemasta pitkäkestoisesta ja palautumattomasta henkisestä ylirasituksesta, joka ilmenee työtehon laskuna.
  3. Yritykset ja työyhteisöt ovat havahtuneet sairauspoissaolojen aiheuttamiin kasvavan kalliisiin kustannuseriin.

Havaittuihin häiriötekijöihin ratkaisuja ja korjausliikkeitä on haettu muun muassa

  1. rakenteisiin puuttumalla
  2. yksilöllisen luovia työaikamalleja etsimällä
  3. ennakoivan tuen hyveeksi nostamisella positiivisen psykologian hengessä

Korjausliikkeiden tuloksellisuustarkasteluissa merkille pantavina onnistumisina usein mainitaan:

  1. yksilön tarpeita ja elämäntilannetta huomioivat toteutukset
  2. jo olemassa olevat luontaiset taipumukset, erityisesti henkiset vahvuudet kyetty hyödyntämään – yksilövahvuudet edellä! 
  3. ulkopuolinen asiantuntijaresurssi toiminut kaivattuna impulssina ja henkisenä katalysaattorina myönteisen muutosvaiheen synnyssä.

Joidenkin työyhteisöjen tuloksellisuustarkasteluissa kernaasti lisätään maininta toteutuneen työnohjaustoiminnan kustannustehokkuudesta työnantajalle. Vertailevaan talousanalyysiin perustuneena on saatettu todeta tulevalle työkaudelle: ”kahden viikon sairausloman kustannuksilla yksilö kävisi vuoden yksilötyönohjauksessa!”

Kerroin tästä seikasta TTT:n työhyvinvoinnin teemavideolla.

 

TYÖNOHJAAJAN OMA TYÖHYVINVOINTI TASALAATUISUUDEN VARMISTAJANA

Kaikessa palvelutoiminnassa ostajan kannalta tuotteen tai toiminnan tasalaatuisuus on eräs kriittisen tärkeä menestystekijä. Myös työnohjausta hankittaessa ostajan tulee voida varmistua toteuttajan sekä ammattipätevyydestä että tämän tehtävävireydestä. ”Sokea voi harvoin sokeaa taluttaa”.

Miten voit? on työhyvinvointikysymys.

Liitän blogikirjoitukseni loppuun työhyvinvointitestin. Siinä lukija voi testata tilaansa Työterveyslaitoksen laatimien kuvausten avulla. Vastaaminen vie aikaa 5 min. Halutessaan vastaaja saa maksutta arvion antamaansa sähköpostiin.

Työhyvinvointi, innovatiivisuus, työnimu, työkunto, työvireys… ja toisaalta työuupumus, työssä tylsistyminen, työriippuvuus, työstressistä palautumattomuus… luetteloa voisimme jatkaa.

Mitä olisi kerrottavissa työnohjaaja Timo Juutisen tämänhetkisestä työkyvystä ja -vireydestä?

Työkyvyssä on kyse ihmisen voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta. Työkyvyn perustana ovat ihmisen fyysinen ja psyykkinen terveys ja toimintakyky, ja lisäksi siihen vaikuttavat esimerkiksi sosiaalinen toimintakyky, osaaminen sekä työtä koskevat arvot, asenteet ja motivaatio. Myös työolot, työyhteisö ja johtaminen vaikuttavat työkykyyn.

Siteeraan työhyvinvointitestissä (10/2022) saamiani loppuarvioita.

”Timo Juutinen. Kaikkien edellä läpikäytyjen vastaustesi perusteella: Hyvä tulos! Tuloksesi perusteella työkykysi on korkeampi kuin suomalaisilla keskimäärin.”

Raskaan työn jälkeen raskaat huvit! näinkö tapaamme sanoa. Minä puolestani vaihdan vapaalle liittämällä lauseeseen sanan ”kevyet”. Kuvat ilmentävät allekirjoittaneen huvia, iloa ja sisäistettyä työhyvinvoinnin lähdettä.

Menestystä vahvuuksia etsimällä, löytämällä ja viisaasti hyödyntällä!

Lisäinfoa asioista, jotka mainittiin blogijutussa

** Työterveyslaitoksen työhyvinvointitestiin pääset linkillä tästä.

** Eettisestä stressistä ”kysymyksiä ja vastauksia” voit lukea erään tiivistyksen tästä.

** Sairauspoissaolojen ”Menetetyn työpanoksen kustannuksista” esim. STM:n dokumentista, tästä.

** Luonteenvahvuuksiin lukija voi tutustua puolueettomasti mm. VIA-instituutin maksuttoman kartoituksen kautta siirtymällä tästä.

 

 

 

 

 

 

 

 

YMMÄRRÄ ERILAISUUS – HYÖDYNNÄ VAHVUUDET

/by

Ymmärrä erilaisuus – Hyödynnä vahvuudet. Näin kirjoitettiin otsikko, jolla pienehkö, kolmessa työpisteessä työskentelevä työporukka valmistautuu tulevaan talveen. Olen Luonnollisten Taipumusten Analyysien (LTA) asiantuntijana organisoimassa heille henkilökohtaiset analyysit.

Mistä on kysymys? Miten se toteutetaan? Mitä se hyödyttää?

Vastaan tässä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogipäivityksessäni näihin lyhyesti. Linkitän jäljempänä myös videon, jossa 3K Savo asiantuntijakonsulttina esittelen asiaa.

Tahti on tuttua – myös kuluneen kesän jälkeisenä aikana. Pääsen pyydettyjen ajattelu- ja toimintatyylien tsekkaamisen äärelle. Se innostaa. Olen toteuttanut näitä hallittuja ja luotettavia analyyseja työikäisille mitä erilaisimmissa asetelmissa. Ja mikä parasta analyysit ja niiden turvallinen purkaminen ovat (palautteiden perusteella) kerrottu olleen monin tavoin yksilöitä ja erilaisia tiimejä hyödyttäneitä prosesseja.

Parhaillaan minulla on menossa kolmen firman ja työyhteisön analyysit. Kotimaassamme tämän tietokonepohjaisen analyysin on tehnyt jo reilut 40 000 työikäistä.

Todettakoon artikkelikuvasta: kuva ei liity edellä mainitun työporukan taipumusten ilmijakaumaan. Heillä prosessi on vielä kesken. Kuvassa on kyse toisesta, vieläkin pienemmästä työyhteisöstä vastaavassa valmennusprosessissa aiemmin.

LUONTAISET TAIPUMUKSET™ – jotta ihmisillä on parempi olla itsensä ja toisten kanssa! 

Otsikko lupaa paljon. Lupauksen toteutuma näkyvänä todellisuutena – sellaisena muutoksena, joka havaitaan henkilön omissa työelämän vuorovaikutuskuvioissa, tietystikin edellyttää kyseisen henkilön omakohtaista paneutumista asiaan. On myös sitouduttava omaan toiminnan kehittämiseen.

Kun organisoin näitä analyysejä, kaino henkilökohtainen tavoitteeni on, että työskentelyyn osallistunut voi paremmin ja on innostuneempi työssään myös tsekkaussyksyn jälkeisenä aikana. Kantava muutos mielessä!

Tiedämme tavallisten ihmisten kertomuksin ja neutraalien tutkimusnäytöin, että kun ihminen – työalasta riippumatta – saa toteuttaa tehtäviään omia luonnollisia taipumuksiaan hyödyntämällä, hän tekee työnsä tuottavasti. Hän väsyy ja turhautuu selvästi epätodennäköisemmin kuin vastaava henkilö, joka joutuu uurastamaan taipumuksiaan hyödyntämättä.

Nykyisessä hektisessä, alati uudistuvassa työelämässä, on selvää, että sekä tekijän että tahtipuikkoaan heiluttavan johdon ilmeinen ja yhteinen pyrkimys on saada lisättyä työhyvinvointia; perustehtävään sitoutumista ja sen hoitamisessa jaksamista.

Kun puhutaan työhyvinvoinnista, on syytä tässäkin kohden muistuttaa, että ilmiötä ja käsitettä lähestytään ammattikirjallisuudessa yleensä neljästä eri osatekijästä tai tulokulmasta käsin. Nämä ovat fyysinen hyvinvointi, psykologinen hyvinvointi, sosiaalinen hyvinvointi ja organisaatiotason hyvinvointi. Tässä blogiartikkelissa emme kuitenkaan paneudu tarkemmin näihin, usein myös limittyviin työhyvinvoinnin osa-alueisiin.

SISÄISIÄ SANKAREITA LISÄÄ!

 Eräänä keskeisenä kehittymisen ja uudistumisen moottorina, joka koskee sekä yksilöä että koko työyhteisöä, nähdään ihmisen kokonaisvaltainen itsetuntemus ja -ohjautuvuus. Työtehtävien ja vastuiden rajat hälvenevät. Myös tiukkarajaisuus työn ja vapaa-ajan välillä on tullut uudelleen tuunatuksi, jolloin työ- ja siviilielämä limittyvät.

”Kokonaisina työssä ja vapaalla!” 

Tämä on ideana minulle terapeuttina ja työnohjaajana päivänselvää. Kyse on eräänlaisesta hybridiajattelusta, jollaiseen ”filosofiaan” miellyin jo aiemmin. Hybridisyys, joka tässä tarkoittaa energisyyden turvaamista sekä työ- että siviilielämässä. Tämä idea siivittää minua praktikkona päivittäisessä työssäni Timon Työnohjaus ja Terapiassa kuin myös 3K Savon asiantuntijakonsulttina.

Ks. lisää Hybridisestä palvelukonseptista yksilöllisessä vastaanottotyössäni, tekstinä tästä. Videoklippinä puolestaan tästä.

Analyysin ensisijainen tavoite on itsetuntemuksen lisääminen. Toissijainen tavoite on oppia ymmärtämään ja hyväksymään omaa ja muiden ihmisten erilaisuutta. Työn äärellä!

TAIPUMUSANALYYSI – ”ei eilisen teeren poika”

Taipumusanalyysit, joista tässä bloggauksessa kirjoitan, perustuvat pitkää kehitystyöhön.

Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA) juuret ulottuvat aina sveitsiläiseen psykiatri Carl Gustav Jung, joka julkaisi teoriansa ajattelutyyleistä 1920-luvulla.

Toinen suuri vaikuttaja on ollut amerikkalainen äidin ja tyttären työpari, Katharine Briggs ja Isabel Briggs Myers. He kansantajuistivat Jungin teoriaa ja kehittivät ensimmäisen työkalun (MBTI-indikaattorin) ajattelutyylien tunnistamiseen.

Nyt keskiössä olevan, suomalaisen version kehittäjänä on uurastanut FM Kari Helin. Hänen opissaan mm. alleirjoittanut on aikoinaan ollut, vuosina 2010-2011 ja 2015.

Luontaiset Taipumukset

Ihmisten erilaisuutta työelämässä luotaavia ja käyttökelpoisia menetelmiä on toki muitakin. Menetelmiin tarkemmin perehtyneet tietävät vaihtoehtoihin sisältyvät plussat ja miinukset. Osa työelämässä käytettävistä erilaisuusanalyyseistä, kuten esimerkkinä DiSC, Thomas ja Insights Discovery, jäsentävät ihmisten toimintatyylejä (erityisesti työtyylit). Thomas on suosittu työväline rekrytoinneissa.

Havaittavaa kuitenkin on, että niissä on selvästi erilainen (yksinkertaisempi) taustateoria kuin ajattelutyylianalyyseissä.

LTA:n verrattomana etuna on niin ikään sen käytettävyyteen panostaminen, nimenomaisesti supisuomalaisessa työelämässä. Osallistujan on  helppo ja nopea toteuttaa sähköinen versio paikasta riippumattomana. Analyysitulos tulee toivotulla tavalla kansoidussa ja ulkoisesti raikkaassa muodossa. Perusskaalausta on mahdollista syventää mm. esimies- ja asiantuntityön versiolla ja vaikka tiimikohtaisen kehittämistyön matriisina. Kehitystehtäviä ja kirjoja aiheesta on myös saatavilla.

Tämäkin on huomionarvoisena merkittävää: Kerrottua Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA) prosessia organisoi, toteuttaa ja järjestää purkutilaisuuden vain ja ainoastaan tähän työmenetelmään kouluttautunut analyytikko ja valmentaja.

Purkutilaisuus analyysituloksen/-tuloksien osalta on yhteinen tai henkilökohtainen. Ja viimeistään tällöin selviää osallistujan oma nelikirjaiminen tulos, olipa se sitten ESTJ tai INFP, kun matriisivaihtoehtoina on ”16 tyyppiä työelämässä”. Allekirjoittaneen kohdalla purkutilaisuuteen varataan osallistujamäärästä riippuen,  yleensä 2 – 4 tuntia. 

Kerrottakoon tässä, että Timo Juutinen mainitaan Taipumusanalyytikkojen ja valmentajien valtakunnallisella sivulla kuvauksella

Stoalaisella tyyneydellä tapauksittain neuvonantaja (INFJ) ja huolehtija (ISFJ)…  Taipumusanalyysit, vahvuusvalmennukset ja erityistilanteet ovat Timon bravuurit tässä kymmenen konsultin tiimissä…

Mitä tuohon voisi sitten blogijutussa sanoa? Bingo! Jep!

MIHIN TAIPUMUKSEMME työelämässä VAIKUTTAVAT?

Vastaan otsikon kysymykseen luettelonomaisesti, mutta ei kattavana.

¤ Millaisten ihmisten kanssa meidän on helppo tai vaikea tulla toimeen

¤ Millaisesta työstä me eniten pidämme ja millaisessa työssä jaksamme parhaiten 

¤ Millainen on luontainen johtamistyylimme

¤ Miten me opimme parhaiten (oppimistyyli)

¤ Miten me toimimme palavereissa

¤ Miten me reagoimme muutoksiin

VASTAUKSIA ITSETUNTEMUKSEN LISÄÄNTYMISENÄ

Analyysin tehnyt saa itselleen vastauksia, mm. seuraavissa:

* Vuorovaikutus-energiasi pääsuunta (kumpi se on: ulos vai sisään?)

* Luontainen tapasi hankkia infoa päätöksentekosi pohjaksi (aisteilla vai intuitiolla?)

* Toistuva tapasi tehdä johtopäätöksiä (looginen vai arvoista kiinni pitävä?)

* Millainen ulkoinen elämäntyyli, jota toteutat arjessasi luonnollisena itsellesi (liittykö siihen järjestelmällisyys vai spontaanius?)

KESKELLÄ ELÄMÄÄ!

12 sivuisessa ja henkilökohtaisessa analyysikoosteessa on taipumustesi sovellutukset 10:een eri tilannetekijään/olosuhteisiin työelämässä.

Kukapa ei tahtoisi enemmän päästä perille työikäisenä omasta stressitaipuksestaan, todellisesta vuorovaikutustaipumuksestansa, suosimastaan palautetyylistä tai vaikka saada ideoita itselleen haastavien henkilöiden kohtaamisessa nykyistä jouhevammin.

Tapaamisiin!

Videolla lisää asiasta ja tekijästä: klikkaa kuvasta