RIITELE RAKENTAVASTI – Peruspalikat käyttöön!

Riitele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön! on saumatonta jatkoa edelliselle blogikirjoitukselle. Aiemman otsikkona oli Riitele rakentavasti – mutta miten?

Ryyditän molempia juttuja muutamalla tehtävällä. Kannustan niiden avulla vuorovaikutustilanteiden omakohtaiseen arviointiin ja keskinäiseen keskusteluun kumppanisi kanssa.

Kurkkaa vielä, mitä olivat ne tyypilliset viisi ristiriitojen ratkaisutapaa, jotka kuvasin aiemmin. Ja vastaa omalla tavallasi siellä esittämääni tehtävään nro 2. Löydät suoralinkillä, tästä.

Seuraavassa kuvataan muutama peruspalikka otettavaksi käyttöön, kun mietit sitä, miten voisitte yhdessä onnistua parisuhteen ristiriitatilanteissa, jupakoissa ja riitelytaidoissa – aiemmin koettua paremmin.

Kohtuullisena tavoitteena voinemme pitää sitä, että riidasta tulisi aina jäädä jokin parempi ymmärrys toista kohtaan, ja että se avaa silmät jollekin kehitettävälle seikalle kommunikointitavassanne.

Paketoin vinkkini lähteä muutoksen ja rakentamisen tielle allegoriseen kuvaukseen. Allegorialla tässä tarkoitetaan vertauskuvallista esitystapaa, jossa alkuperäinen ja monimutkaisempi käsite tai idea korvataan toisella, ehkäpä paremmin lukijan mieleen jäävällä symbolilla. Näin menettelen, sillä tahdon luottaa lukijan omakohtaiseen arviointikykyyn. Voit soveltaa ihka omaan pari- ja perhekohtaiseen todellisuuteesi tässä ja nyt.

JÄITÄ HATTUUN PILLILLÄ!

Riiteleminen parisuhteessa on taitolaji ja monelle varsin vaikeaa. Tilannetietoisuus ja sen mukaan toimiminen on ensiarvoisen tärkeää.

Riidoissa tunteet pulpahtavat pintaan ja ne myös tarttuvat osapuolesta toiseen. Jos toinen teistä meuhkaa yltiöpäisesti ja kiihkeän kuuluvasti, kohta huomataan, että tunteet tarttuvat nopeasti. Ne myös helposti ottavat ylivallan. 

Kiihtyneenä ihminen yleensä sanoo ja toimii epäjärkevästi.

Syntyy hyökkäyksen ja puolustuksen kehä, jossa kumpikaan ei kykene enää oikeasti kuuntelemaan toista. Huutaminen harvoin tuottaa hyvää. Väsyneenä kaikki tuntuu raskaammalta.

Tällöin on tärkeä jommankumman rauhoittaa ja tasapainottaa hallitsematonta tunnetilaa. Aivan kuin pallopeleissä pillin perusteltu käyttö toimii. Ottakaa aikalisä.

Jatkakaa myöhemmin, vasta kun molemmat osapuolet ovat rauhoittuneet, ja järjen ääni taas toimii.

Aikalisä on parikohtainen työkalu, jota jotkut ovat yhteisellä sopimuksella harjoitelleet käyttämään erityisen onnistuneesti. Joskus pillin ja aikalisän käytön voi pukea molempien hyväksymiksi sanoiksi, kuten esimerkiksi ”syön ensin”, ”käyn kävelyllä”, ”anna minun selkiyttää ajatuksia ensin – palataan asiaan sen jälkeen!”

Merkittävää on, että molemmat ymmärtävät näiden ilmausten idean.

Muistutan kuitenkin. Aikalisän jälkeisestä palaamisesta on syytä ottaa yhdessä vastuu, jottei tilanteeseen liittynyt varsinainen asiaa tule lakaistuksi maton alle. Välttämisestä, eräänä kodin perintönä imetystä ratkaisumallista oli puhetta edellisessä Timon Työnohjaus ja Terapian bloggauksessa.

OMAT JA YHTEISET AVAIMET!

Tahtoa rakentaa parisuhteen parempaa huomista, sitähän Sinulta löytyy, eikös juu?

Olennaista on lähteä vaikuttamaan omaan tapaan toimia, vaikka suuri houkutus olisi ”nähdä rikka toisen silmässä kuin malka omassa silmässä”, kuten kuuluisassa sananparressa asia ilmaistaan, vrt. Raamatun Luuk. 6:41-42. 

Pyrkimys toisen muuttamiseen tämän virheistä käsin ei kannata, se ei vaan onnistu. Tällainen aktiviteetti on jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan. Siihen on syynsä, mutta tämän seikan pohdinnan sivuutamme tällä kertaa.

Sen sijaan, jos tunnet ja tunnustat omat puutteesi ja vajeesi vuorovaikutustyylissäsi, ja samalla objektiivisesti miellät toisessa osapuolessa olevat mahdollisuudet oman kasvun ja kehittymisesi peilinä ja tukena, olet oikealla tiellä. Sellaisille pyrkimyksille on syytä nostaa peukku ylös.

Kutsutelkaa toisenne yhteisiin talkoisiin! Yhdessä te parina voitte ratkaista riitatilanteita rakentavalla tavalla.

Tietoisen harjoittelun avulla edistytte mahdollisista taka-askelista huolimatta. Onnistuneesti koettu konflikti kartuttaa tätä todellisuutta. Yhteinen ylävitonen jokaiselle korvaavalle kokemukselle! 

 

 

Tehtävä (3): ”Mieti seuraavia kolmea kysymystä ensin yksin. Tiivistä näkemyksesi muutamalla avainsanalla”

1. Mitä hyvää näet omassa tavassasi ratkaista ristiriitoja?
2. Mitä hyvää näet (seurustelu-, avo- tai aviosuhteen) kumppanisi tavassa ratkaista ristiriitoja?
3. Mihin suuntaan ristiriitojen ratkaisijana toivot voivasi kehittyä, yhdessä toisen kanssa?

Kerro huomioistasi toiselle ja pyydä saada kuulla myös hänen arvionsa asiassa. Kyse on yhteiselämästänne tässä ja nyt.

Nostona voisimme todeta…

Rakentava riitely on ennen kaikkea sitä, miten puhun toiselle, mitä sanoja käytän, millä sävyllä puhun ja onko siinä mukana toisen kunnioittamista.

Taidokas riitelijä puhuu itsestä käsin, kokemuksellista minä-puhetta, ei tulkitse toista eikä heti keskeytä sinä-puheella, toisin sanoen malttaa kuunnella kumppania ja keskittyä siihen, mitä hän tässä samassa tilanteessa sanoo.

Tarpeeksi hyvällä itsetunnolla varustetulle riitelijälle anteeksipyytäminen ei ole häpeällistä, silloin kun puhutaan onnistuneista riitatilanteista.

 

TÄRKEÄ TASKULAPPU!

Ihmissuhteissa yleensä, ja varsinkin kotona riidat syntyvät hyvin pienistä asioista. Kun tilannetta katsoo tarkemmin, usein riitaudumme siksi, että toiselle osapuolista on syntynyt kokemus ”ettei minua ymmärretä”. Pinna palaa ja se näkyy, tavalla tai toisella. Tässä hetkessä henkilöiden kokemukselliset ääripäät kuvataan usein sanoilla, ylikuumeneminen tai jäätyminen.

Suuntautumisen varsinaiset alkujuuret ovat syvemmällä. Ne liittyvät tässäkin menneisyyteen, lähes poikkeuksetta aina lapsuuden perhekokemuksiin tärkeistä aikuisista; millainen oli heidän tapansa kohdata erimielisyyttä ja ratkaista arjen kiistakysymyksiä.

Luonnollisesti on muitakin ihmissuhdekokemuksia kuin perhetaustassa eletyt. Erään Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) asiakasparin kanssa ”toistuvien riitojen ja toisaalta onnellisuuden -polku” nykyhetkessä hahmottui ”täyttyneiden ja/tai täyttymättömien odotusten” näkökulmana. Lapsena. Aikuisena. Nykyisessä suhteessa.

 

 

”Tämä on meillä aivan normaalia” ilmaukset kuulen sekä historian että nykytodellisuuden ilmauksina. Vastaanotollani hekin sanovat kaipaavansa rauhan ajan lisääntymistä nykyiseen parisuhde-elämäänsä.

Runsas riitely lapsuudenperheessä on saattanut vaikuttaa myös siten, että olet tottunut riitoihin, huutamiseen ja siihen, että kaikki on taas kunnossa, kunhan jossakin vaiheessa jotenkin pyydetään anteeksi.

Kumppanisi sen sijaan on saattanut saada lapsuudenkodistaan aivan toisenlaisen mallin. Hän saattaa kokea herkän tulistumisesi, ei ainoastaan hämmentäväksi vaan myös vääräksi, epäoikeudenmukaiseksi ja pelottavaksikin.

Huomaamme, että sisäistyneet kokemukset tuttuudesta ovat keskenään poikkeavat: toinen herkästi ylikuumenee, samalla toinen tuntee kylmiä vilun ja pelon väristyksiä.

Edellinen oli vain esimerkki mahdollisesta parisuhteen asetelmasta. On tietysti muitakin kombinaatioita.

Ammatilliset havainnot kielivät siitä, että riitojen määrällä ja rajuudella arvioiden kaikista riitaisimmissa asetelmissa molemmat osapuolet ovat erityisen impulssiherkkiä ja usein kumpikin kasvaneet kodissa, jossa aikuisten välinen riitely oli ollut arkipäivää. Toistuvat riidat kietoutuivat aikuisten keskinäiseen valtataisteluun. 

Riippumatta siitä, millaisen riitelyn mallin olet oppinut, riitelyn tavastasi kannattaa olla tietoinen!

Valaise lampulla sekä opittua malliasi että nykyhetkeä. Voit muuttaa omaa käytöstäsi, kun tunnistat, miten olet ”mallitettu”, ja miten olet tottunut toimimaan niin kuin toimit.

Nyt kysyt, miten sitten valaista nykyhetkeä ja siis sitä ”ettei minua ymmärretä” tässä ja nyt.

Kun vastaan tähän, tahtoisin ensin kuulla, oletko ns. ”viimeisen pisaran” -tyyppi.

Onko Sinulla taipumus kasata arjen pikkupettymyksiä itseesi ilmaisematta niitä tapahtumahetkellä?

Toisin sanoen, huomaatko kerääväsi päivän tai viikon aikana pieniä kiukun poikasia, jotka sinänsä ovat viattomia, mutta sitten kun ”kuppi” tulee täyteen, niin suuttumus leimahtaa yli äyräiden jonkun aivan pienen asian ollessa se viimeinen pisara.

VALAISE TUNTEMUKSIASI AJOISSA!

Suositeltavaa olisi opetella arjessa ottamaan harmituksia ja pettymyksiä puheeksi ajallaan, näin vähentäisimme paitsi ”viimeisen pisaran” ylilyöntejä myös ylikuumenemisen tai kylmenemisen riskiä itse ristiriitatilanteessa. Tämä ei tarkoita, että joka asiasta pitäisi ärähtää, vaan pikemminkin kertoa puolisolle, millaiset nimenomaiset asiat saavat itsessä ärtymystä aikaan.

 

Tämä blogikirjoitus ”Riitetele rakentavasti – Peruspalikat käyttöön!” jatkuu seuraavassa päivityksessä. Löydät tämän päätösosan ”Riitele rakentavasti – sovintoon!” Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) blogiosastossa. Suoralinkillä  tästä.

Palataan!

————–

Blogitekstissä käytetyt kuvat:

Pixabay linkki: https://pixabay.com/photos/

Timo Juutinen (mediakirjasto).