Onko pariterapiasta hyötyä?

Tämä on varsinainen blogiteksti otsikon aiheessa. Jos et ole vielä lukenut johdanto-osaa, suosittelen! Pääset kivasti vauhtiin. Löydät sen kuvan perusteella  https://www.timojuutinen.fi/ajankohtaista

Mikä auttaa eniten?

Tutkijoiden mukaan vaikuttavuudeltaan parhaiksi todettuja parisuhdeterapioita yhdistää kourallinen asioita, viisi periaatetta. Nämä ovat keskeisiä hoitotuloksen kannalta, silloinkin kun pariterapiassa jostakin syystä tavataan vain toista henkilöä (tai osaa perheenjäsenistä) kumppania useammin.

Mukiinmenevä ja muutoshaluinen kohtaavat

Yhteinen ymmärrys ja muutoshalu – molempia tarvitaan. Jotta terapia olisi tuloksellista, syntyy jo aika varhaisessa vaiheessa osapuolille heitä yhdistävä kokemus. Mistä? Siitä, että asiakas kokee pariterapeutin taitavaksi ja ymmärtäväksi, puolueettomaksi ja tasapuoliseksi. Samoin terapeutin tulee kokea tykönänsä, että hän voi auttaa juuri näitä luokseen tulleita ihmisiä, joko yksilöinä, parina tai perheenä.

Tästä syystä esimerkiksi minulla on käytössä ns. arviokäynnit (1 – 3 krt) ennen varsinaista päätöstä työskentelyn aloittamisesta. Kysymme yhdessä, onko pariterapiasta hyötyä juuri heidän tilanteessa?  Arviossa toteutuu asiakkaan vapaaehtoisuus ja vastuullisuus sekä ammattilaisen kokonaisnäkemys tuen tarpeesta. Arviokäynnillä korostan, ettei tarvitse olla kummallekaan osapuolelle noloa tai häpeällistä, jos tässä ”keskinäisten kemioiden toimivassa tunnustelussa” päädytäänkin muuhun lopputulokseen kuin työskentelyn aloittamiseen tässä ja nyt Mikkelissä.

Riippumatta siitä mikä on varsinainen tulosyy keskusteluterapiaan hakeutumisessa, tuloksellisen työskentelyn perusedellytys on siis molempien puolisoiden riittävän hyvä yhteistyösuhde terapeuttiin. Sinun on tunnettava tulevasi tasapuolisesti kuulluksi ja ymmärretyksi, olipa terapeutti samaa tai eri sukupuolta kanssasi. Tämän saman, arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen sallit myös kumppanillesi.

Me ihmiset sanomme kaipaavamme muutosta, silloin kun omat olosuhteet ja henkinen tila suhteessa käyvät sietämättömäksi. Parisuhdeterapiassa tämä muutos − ulkopuolisen ammattilaisen avulla − on sitä todennäköisempi, mitä innokkaammin ja toiveikkaammin molemmat suhtautuvat esiintyneiden ongelmien selättämiseen. Jälleen korostan: riippumatta ongelman alkuperästä sekä siitä, kumpaan tai kehen nimenomaiseen henkilöön perhesysteemissä ongelmat ensi kuulemalta tuntuisivat kiertyvän.

Totuutta salatuimpaan saakka

Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, kuinka puhuminen mieltä painavasta asiasta toisen kanssa on helpottanut oloa. Tällaista tapahtuu ystävyyssuhteissa hyvien ystävien kesken. Terapiassa usein mennään vielä syvemmälle ja henkilökohtaisemmille vesille, sillä esimerkiksi kauan vaiettujen salaisuuksien taakka on usein raskas. Tämän me tiedämme. Traumaattisista kokemuksista voidaan vapautua vasta, kun niitä kohdataan ja käsitellään henkilölle turvallisessa ympäristössä.

Joku ilmaisee saamassani pariterapian palautteessaan yksiselitteisen lyhyesti, ”puhuminen helpotti ja läheisyys lisääntyi”. Mistä silloin on saattanut olla kysymys?

Tutkimuksien mukaan tehokkaissa pariterapioissa tuetaan osapuolia haavoittuvuuden tunteiden, heidän erilaisten tarpeiden ja pelkojen ilmaisussa. Pariterapeutti kysymyksillään ja ehdotuksillaan ohjaa puolisoita olemaan avoimia puolisolleen rakentavalla tavalla. Keskinäisessä vuoropuhelussa kumppaneita autetaan antamaan toiselle ymmärrystä, tukea ja hyväksyntää toisella tavalla kuin kotona on totuttu toimimaan.

Kun tällaisen ilmapiirin luomisessa yhdessä onnistutaan, huomataankin, että pariterapiassa puhutaan auki monia historian traumakokemuksia ensimmäistä kertaa. Jos/kun historian ikävät muistot ajoittuvat (ensisijaisesti) yhteiselon ajanjaksolle, anteeksipyytämiselle ja -antamiselle puolisoiden kesken avautuu aivan uudenlainen tilaisuus ja kantava mahdollisuus. Parhaimmillaan koetuista vastoinkäymistä löydetään myös suhdetta vahvistava vaikutus.

Helpottavalla puhumisella luodaan korjaavia kokemuksen hetkiä. Tämä puolestaan lisää läheisyyden tunnetta kumppaneiden kesken. Läheisyyden lisääntyminen on usein sekä henkistä että fyysistä. Pariterapiaan hakeutumisen syytutkimukset osoittavatkin toistuvan selvästi, että juuri läheisyyden tunteen puuttuminen on yleisimpiä syitä pariterapiaan hakeutumisessa, eri ikäluokissakin tarkasteltuna. Muita yleisesti esiintyviä ovat kommunikaatio-ongelmat riitoineen, uskottomuus, mustasukkaisuus, ero ja uusperheen haasteet.

Suupesu ja toisenlaiset toteumat

Vaikuttavissa terapioissa autetaan paria keskustelemaan paremmin. Prosessin aikana opetellaan pois toisiaan etäännyttävästä ja loukkaavasta puhetavasta. ”Senkin lehmä”, ”tumpelo oli taas töissä”, ”et koskaan”, ”aina minä”… Nämä ovat esimerkkejä sellaisesta pariviestinnästä, joka ei kannusta toista pyrkimään parempaan tai välttämään taisteluun asettumista. Tiedämme hyvin, ettei kukaan nainen toivo olevansa ulkoiselta viehätykseltään lehmän kaltainen, eikä kukaan mies ilahdu toistuvasta tumpelon määritelmästä.

Mikä ilmaus tai määritelmä sinusta on tuhoava toisen sanomana? Tietääkö kumppanisi todella, että käyttäessään tuota kyseistä ilmausta hän samalla sahaa suhteenne yhteistä oksaa? Entä itse, missä kerronnan kohdassa olisi Sinulla suupesun paikka?

Hyvässä parisuhdeterapiassa opitaan näkemään viestinnän huonot ja hyvät vaikutukset. Siellä opetellaan kannustavampaan, rohkaisevampaan ja arvostavampaan lähestymisotteeseen olla keskenään. Oikeaan aikaan lausuttu hyvä sana rohkaisee, kannustaa ja ilahduttaa. Kuinka hyvältä tuntuukaan, kun joku antaa kiitosta tai myönteistä palautetta. Tai kuinka rohkaisevaa on saada tukea, myötätuntoa ja kannustusta vaikeuksien keskellä.

Tämä lääke puree: Kumpikin puoliso saa ymmärrystä ja työkaluja rajoittaakseen hyvinvointia uhkaavaa käytöstä, olipa tämä sitten sanallista tai ruumiillista. Jos kyse on erityisesti jälkimmäisestä (fyysisesti uhkaavasta käytöksestä), on tärkeää, että turvallisuuden rajoja sanotetaan ja käytännössä asetetaan, niin kotona kuin kaikessa läheisessä kanssakäymisessä. Turvallisuuden tunnetta ja selkeämpää viestintää oikealla kohdennuksella!

Jatkona edelliseen ja johdantona seuraavaan, kuuntele Jouko Mäki-Lohiluoman Valokuvaaja.

Meissä onkin potentiaalia

Onko pariterapiasta hyötyä? − eteenkin silloin kun toista tai molempia suhteen osapuolia piinaa taipumus vähätellä itseään ja torjua myönteiset asiat elämässä. Tällainen itsensä väheksyminen ei näet ole aivan tavatonta. Itse asiassa itsensä perusteeton vähättely on ollut aiemmin varsin tyypillistä meidän suomalaisessa kasvatusilmapiirissä. Hyvään pyrkien, meillä on oltu varsin varoivaisia lastemme kehumisessa ja tunnustuksen antamisessa, silloinkin kun sellaiseen olisi ollut selkeät perusteet.

Vaikuttavissa ja näyttöön perustuneissa terapioissa on ominaista se, että paria on autettu löytämään suhteensa vahvuudet ja voimavarat. Miten voimavarojen ja vahvuuksien hyötykäyttöön sitten päästään, riippuu jossakin määrin pariterapeutinkin työkalupakin laajuudesta. Onnistumisessa on kuitenkin kyse kuvainnollisesti vähän samasta kuin Valokuvaajan kiteytyksessä

mitä rajaa pois ja mihin tarkentaa – ken oppii sen, se täällä onnen saavuttaa

Tarina elää! mystiselläkin tavalla vaikuttaen

Ihminen on tarinoita kertova ja niistä oivalluksia tekevä olento. Tämä lajityypillinen ominaisuus ei ole menettänyt tehoaan ihmisen sivistyksen lisäännyttyä, päinvastoin.

Terapiassa asiakkaan ja asiakasperheen tarina kerrottuna elää ja vaikuttaa. Taitava pariterapeutti osaa lisäksi hyödyntää muualta kuulleita ihmisen elämään liittyviä tarinoita ja kertomuksia. Oikein annostellen yleisinhimillinen tarina tai kertomus avaa terapiahuoneessakin yllättävällä tavalla asiakkaiden visusti varjelemia ”lukittuja ovia”.

Hyödyllinen, henkevä ja hoitava tarina – sellaisen kertomisesta olen joskus saanut vaikuttavimmat kiitokset omilta parisuhdeasiakkailtani, jopa vuosia myöhemmin työskentelyjakson päättymisestä. Tämä todistaa, kuinka toimiva tarina saattaa elää mystisesti ja muutosvoimaisesti. Hyödynnän terapiatyössäni myös tätä toimivan tarinan hoitavaa elementtiä. Tässä eräs tarina, jota kylläkin sovellan useammin työpaikan ja tiimien työnohjauskuvioissa.

Kauan sitten eräällä kuninkaalla oli ongelma: hänen alamaisensa olivat likaista väkeä. Tarkastusmatkoilla hänen eteensä tuli jatkuvasti naamaltaan sotkuista sakkia. Ratkaistakseen ongelman kuningas julisti suuren kasvojenpesukilpailun.

Määräaikana paikalle kuninkaan palatsiin saapui kaikenlaista yrittäjää kuka minkäkinlaisen ihmeaineen tai vekottimen kanssa. Viimeisenä paikalle tuli hieman myöhästyneenä likainen ja rähjäinen resupekka mukanaan ämpärillinen tervaa.

Ennen kuin kukaan ennätti tajuta mitään, ukkorähjä otti sudin ja sotki muiden kilpailijoiden kasvot tervalla. Kun toisten kasvot olivat tervan peitossa, niin omat näyttivät kaikessa likaisuudessaan muita puhtaammilta.

Perhe-elämässäkin toisen synneistä on aina helpompi tehdä parannusta kuin omista. Mutta edistyykö parannuksen teko toisen virheiden esiin tuomisella? Vaikuttavassa ja muutosvoimaisessa pariterapiassa yksilö on itse oivaltanut, ettei mustamaalaaminen oikeasti kirkasta omia kasvojamme.

—-

Jos tämän blogikirjoituksen aihe kiinnostaa vielä enemmän sekä varsinkin kysymys, mikä pariterapiassa erityisesti ja yhteisesti auttaa, voit lukea lisää esim. seuraavasta ammattijulkaisusta: Benson, L.A., McGinn M. & Christenssen, A. (2012). Common Principles of Couple Terapy. Behavior Terapy. 43, 25-35.

Käsittelen terapiaa verkkosivujen ao kohdassa palvelut; siellä löydät myös julkaistun ammattiartikkelini suurryhmän kokemuksistani, nimenomaisesti sen hoitavuuden näkökulmasta. ks. www.timojuutinen.fi/terapia

Blogikirjoituksen kuvien takana olivat tällä kertaa (järjestyksessä) Gregoine Sitter, Felix Russel-Saw ja Charlie Foster.