Artikkelit

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa III)

TYÖELÄMÄ JA KOKEMUKSIA TYÖKOKOUKSESSA

KOKOUSTILANNE JA YKSILÖIDEN KOKEMUKSIA HEIJASTUKSINEEN

 

MILLAISTA VIESTINTÄÄ?

Tämä esimerkkikuvaus tapahtui Vipu Nakkilan työkokouksessa 15.9.2020. Kokous pystyttiin tällä kertaa toteuttamaan kasvotusten isossa työtilassa.

Läsnä oli koko vakituinen henkilöstö, paitsi Controller-Liliana ja logistiikkavastaava Onerva. Edellinen oli parhaillaan kuukauden työtapaturmalomallaan, jälkimmäinen puolestaan ylityövapailla. Toimitusjohtajalla oli samanaikaisesti toinen tärkeä verkkoneuvottelu.

Tämän työkokouksen puheenjohtajana toimii esimies Ville, josta kirjoitin edellisessä osassa. Hänestä linkillä tästä.

Mainitun päivän työkokouksessa operatiivinen esimies Ville ilmoittaa kuudelle paikalla olleelle tiukkasävyisesti ja arkailematta:

Olen todella pettynyt projektin aikataulun viivästymiseen… Hyvät herrat ja rouvat, olisin minä nyt odottanut koronan avittavan teitä. Aikaa olisi ollut. Mihin se on oikein huvennut. Ei hyvät hetket. Perkele – sanon minä.  Anteeksi! Mutta mikä tässä maksaa?… Onko tavoitetasossa jotakin epäselvää…

 

MILLAISIN VAIKUTUKSIN?

Mitä tiedämme kuulolla olleista? Mitä Ville-esimiehen avautuminen sai aikaiseksi?

Tiedän luvanvaraisena kertoa kolmen henkilön, Seijan, Jaken ja Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa tuntemuksista. He kuvasivat minulle henkilökohtaisia sydänääniään ja syntyneitä reaktioita tässä työkokouksessa.

 

Aloitan luettelon viimeisestä, Juliuksesta. Hän kertoi, kuinka sydän alkoi tykyttää ja kädet kostua. Julius katseli ympärilleen, sanooko kukaan mitään… Hän mietti, ketä sanoja halusi epäsuorasti muistuttaa. Olisiko juuri hänen pitänyt perua futiskentän iltamenoja ja poikien harkoissa olemisia, vaikka vasta nyt, pitkän koronatauon jälkeen sallittiin paluu harrastuksen pariin…?

Sitten Julius suoristi selkänsä ja sanoi: ”Minkäs teet, kun projektin aikataulu oli tiukka… Sehän oli laadittu toisten toimesta… En ole aikaikkunaan vaikuttanut, en kanna seurauksiakaan. Ainakaan siitä. Tein mitä tehtävissä oli.”

Kun Julius sai tämän sanottua, ja vieläpä aivan kiihkottoman asiallisesti, olo miehen rintakehässä ja käsissä helpotti. Hiukan karvas maku kokouksesta kuitenkin jäi.

Mitä tiedän kertoa Seijan reaktioista? Hän tuntee olevansa paniikissa, mutta miksikö?

Seija muistaa, kuinka esimies oli pari kertaa aiemminkin muistuttanut tämän liian pikkutarkasta ja siksi ehkä hitaasta toiminnasta.

Esimiehen tiukkasävyinen tilitys sai Seijassa välittömiä fysiologisia tuntemuksia – kokijan omin sanoin ”kurkkua kuristi, sydän alkoi hakata ja huimata”. Koska Seija tulkitsi esimiehen syyttävän juuri häntä, hän oikopäätä ehätti ilmoittamaan, ”kyllä minä voin tehdä ylitöitä, vaikka koko ensi viikonlopun”.

Toimin taannoin tämän operatiivisen tiimin työnohjaajana. Tulin aika varhain tietoiseksi siitä, kuinka Seija oli omaksunut tavan venyttää työpäiviään perheensä aikataulujen kustannuksella.

Miten työkokouksen kolmas henkilö, Jake suhtautui kuulemaansa ja näkemäänsä? Tyylilleen uskollisena! Sanoisin. Hän oli tässäkin palaverissa hiljainen ja toisten puheenvuoroille nyökyttävä, joskaan ilmiasu ei kerro koko totuutta.

Itse hän kyllä tunnistaa olevansa jännittynyt. Jalkojen lihakset, jotka ovat pöydän alla, ilmentävät sitä omalla rauhattomuudellaan.

Jaakko eli ”Jake” on kertonut minulle, sparraajalleen, kuinka hän useastikin projektien aikana oli herännyt keskellä yötä hikisenä ja ahdistuneena. ”Projektien jotkut työtilanteet palautuvat mieleen unien kautta tai muutoin… ja sitten kun ei pääse takaisin uneen sitä vatkaa vain tulevia seuraavien päivien yhteistapaamisia”, Jake kuvaa.

Niin kävi tälläkin kerralla: Villen tiukka ilme jäi mieleen. Lisäksi Jakea vaivasi ja harmitti, kun hän ei kyennyt sanomaan mitään omakohtaista. Miehen muistikuviin palautui tämän oma taannoinen tilanne, kun ”firman avainpelaaja” jollaisena häntä kutsuttiin, väsyi tiukkatahtisen ja pitkäkestoisen työputken seurauksena. Keskivaikea masennus oli tuolloin Jaken työterveyslääkärin diagnoosi työuupumuksen lopputulemasta.

Olisiko hänen sittenkin pitänyt nyt tässä kokouksessa reagoida esimiehen ripitykseen? Ja miten, sitä hän myöhemmin pohti. Edeskö vain niin, että hän sanoisi: todelliset henkiset voimavarat työelämässä ovat vähissä  – hänelläkin! – koronarajoitteiden seurauksena. Tämä henkilökohtainen info jäi jälleen kerran ainoastaan Jaken pään sisälle, eikä se tullut tiedoksi toisille.

 

TYÖKOKOUKSEN JÄLKEEN

Me työikäiset tiedämme kokemuksesta, että nykyinen työelämä on vaativaa ja stressiherkkää.

Kun työstressi liittyy suoritustilanteisiin liittyviin vaatimuksiin, me suhtaudumme siihen yksilöinä eri tavoin. Myös henkinen palautuminen on yksilökohtaista.

Kun mietimme, miten työkokouksen kolme kuvaamaani henkilöä selviytyvät ja palautuvat kokemastaan, arvelen, tai tässä tapauksessa oikeammin tiedänkin seuraavaa.

Juliuksella on kohtuullisen hyvä hallinnan tunne ja itsetuntemus. Hän pystyy ajattelemaan kokouksessa kohtaamasta salamoinnista selkeästi. Tämän esille otetun projektin suhteen hän kykenee arvioimaan kokonaisuutta ja omaa osuuttaan siinä. Ja kun Julius vielä illalla futiskentän laidalla tapasi luotettavan kaverin, jolle pystyi purkamaan työpainettaan ja osaksi kokemaansa, hän henkisesti irtautuu tapahtuneesta. Miehen vireystila on seuraavana päivänä kokousta edeltäneellä tasolla.

Minusta seuraava kuvatallenne ilmaisee jotakin siitä, mitä liittäisin Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -todellisuuteen kokouksen jälkeen. Oletko samoilla linjoilla?

Monessa mielessä totta – Sinustakin?

Seijalla ja Jakella kokouksen jälkeinen aika oli toisenlaista. Molemmilla kokouksen synnyttämästä stressistä palautuminen kestää pitempään. Kummankin on vaikea irrottautua niistä ajatuksista, joiden avulla he yrittävät puolustautua virittynyttä turvattomuuden tunnetta vastaan.

Seija ei puhu työasiasta kotonaan eikä kehtaa kertoa tuntemuksistaan ystävillekään. Huolestuvat suotta henkilön työelämästä! Tämä menettelytapa tosin vain vahvistaa sitä Seijan olotilaa, jossa hän askaroi itsekseen riittämättömyydentunteensa kanssa. Se taas puolestaan edelleen ylläpitää ahdistusta ja kehon jännittyneisyyttä. Kiusallinen kierre jatkuu. Tämän seurauksena työsuoritukset työpaikalla eivät kenties  jatkossakaan parane, keskittymisen osalta.

Perheenäitinä ylitöiden tekeminen on Seijalle kovin vastenmielistä. ”Lisäliksa” ei herätä intohimoja. Kun muutakaan ulospääsyä paniikkitilastaan ei itse keksi, hän ilmoittautuu seitsemän päivän työviikkoon. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Seija uhraa itsensä ja perheensä työn alttarille. Arvoristiriidastaan hän ei pääse. Jännittyneisyys ei helpota. Tämän kaiken tulin tietämään.

Olisiko seuraava kuva osuva, kun ajattelemme Seijaa työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -kuvauksessa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa? Mutta sopisiko se myös Jaken kuvaukseen? 

K? vai N?

K? vai N?

 Jaakko ”Jake”, kuten tiedettyä, on hänkin Seijan tavoin tunnollinen tekijä, yritysjohdon arvostama työmyyrä.

Avainpelaaja – mutta myös näillä seuraavilla reunahuomioilla.

Jakke käyttää runsaasti työ- ja siviiliaikaansa sen arvioimiseen, mitä toiset ajattelevat hänestä työntekijänä ja ihmisenä.  Tämä sisäinen virittyneisyys saa hänet kiinnittämään huomionsa toisten ilmeisiin ja eleisiin sanojen ohella. Kohtuuttomasti. Ja koska Jakellakaan ei ole lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joille voisi peilata kokemaansa, hän helposti harhautuu näkemään itsessään enemmän negatiivisiä kuin postiivisia ominaisuuksia.

Jakke jatkaa oman lapsuuden kasvuperheessä vallinnutta ihannetta: on hyvä olla vaatimaton, ettei ylpisty. Vipu Nakkilan työtehtävissä tämä näkyy siinä, että Jakke ei juuri koskaan ilmaise osaamisensa ja onnistumisensa iloa. Päinvastoin, kun jokin projektin osa ei `mene putkeen` hän sivuuttamalla kokonaisuuden saattaa syyttää ja piiskata itseään.

Tässä mielessä valaisevaa oli minunkin olla tiimitilanteissa, joissa kun toiset kuvasivat Jaken onnistuneen mainiosti, hän itse puolestaan painotti sattumaa, suotuisia olosuhteita tai ”tämän kertaista hyvää onnea”.

Mitä yhteistä näemme Seijassa ja Jakessa?

Seija ja Jakke – molemmat tekevät työtään henkisesti ”harmaalla aluella”. Oletko kanssani samaa mieltä?

Pitemmän päälle molempien ammattilaisten työkyky on vahvasti uhattuna. Molemmilla työenergia ehtyy, koska palautuminen työpäivästä jää toistuvan puutteelliseksi. On vain ajan kysymys, kun ammatillinen uudistuminen ja taitojen päivitys eivät enään kiinnosta entiseen tapaan. Kestoväsymys ja kyynistyminen ottavat niskalenkin yrityksen ahkerina, tarkoina ja luotettavina pidetyistä osaajista.

Tällaiseen päätelmään tuli myös Vipu Nakkilan yritysjohtaja. Hän arvioi olemassa olevan henkilöstön ammatillisen substanssin niin korkealle, että ”ketään heistä ei ole viisasta menettää”. Kuulin nämä toimitusjohtajan sanat painokkaina ja päättäväisinä. Seuraava fototallenne alleviivaa sekä asiaa kuin myös henkilöä, jollaisena opin hänet tuntemaan.

MITÄ NEUVOKSI?

MITEN SINÄ ETENISIT?

Esitän Sinulle nämä otsikon kysymykset. Asemasta ja työroolistasi käsin, etsi ja viitoita hyvää tulevaisuutta! Toimitpa itse tällä hetkellä johto- tai esimiestehtävissä tai sitten eläydyit työkokouksen osallistujan asemaan.

Tämän kolmiosaisen blogikirjoituksen otsikkona on ollut Salamointia ja sydänääniä. Siinä sukellettiin taanoiseen ”Vipu Nakkilan” yrityksessä koettuihin ilmiöhin. Yrityksen nimi oli keksitty, mutta kuvatut henkilöt, ilmiot ja yristyskuvaus todellisia.

Jotta arkisessa työelämässämme ei kävisi kuten oli pupun kohtalo aloitusosassa, viitoita mielessäsi niitä polkuja ja toimenpiteitä, joilla suotuisat sydänäänet turvataan Sinun työyhteisössäsi eri toimijoiden kohdalla.

Ole vastuullinen omasta tilastasi! Ja jos jokin seikka työelämässä ja -työkokouksessa jurppii, olethan päättäväinen pandemia-aikanakin. Asioihin voi vaikuttaa. Työhyvinvointia tulee vaalia.

Tässä tuntemassani työyhteisössä asiantilaan aikoinaan puututtiin. Yrityksessä tehtiin pitkälle kantavia tukitoimia. Bisneksen suotuisat vuodet jatkuivat.

Toimitusjohtajan kirjoittamin sanoin:

Meillä ei ihmistä kone korvaa…teimme toimintatulosta tukevia valintoja, kun tartuimme pitempiaikaisiin sparrauksiin… nyt tarjoamme tämän mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle tehtävästä riippumatta… henkinen hyvinvointi ja työssä jaksaminen eivät ole enää vain fraaseja. Tätäkin aluetta tarkastellaan tällä hetkellä jokaisen uuden toimeksiantoprojektin kohdalla, niin valmistelu-, toteutus- ja luovutusvaiheessa… mutta tarvitsemme jatkossakin systeemin ulkopuolista ´hengityskoneistoa´, teitä alanne osaajia.

”Liäkitystä” ensi tilaan! >>> Teemavideo (Pythagoraan maljasta)

Jos toivot lisälukemistoa, ehdotan suosituksin tätä erityisen tuoretta (2020) ilmestynyttä kuvan kirjaa. —-

Tämän blogikirjoituksen kuvalähteinä:

Kuvapankki Pixabay (1,2) ja Timo Juutinen (3-6).

 

 

ARVIOITA JA PALAUTTEITA

ARVIOITA JA PALAUTTEITA

(kokijat)

Tämä on kolmas ja viimeinen osa kirjoitussarjassa Arvioita ja palautteita. Nyt ääneen pääsee yrityksen varsinainen asiakaskunta. Nimeän heidät tässä kirjoituksessa ”kokijoiksi”. Heille kysymys yrityksen toiminnasta on sitä, millaiseksi he ovat asiat kokeneet.

 

Luulenpa aika varmana, että olisin paneutunut tämän blogikirjoituksen sisältöön, vaikka en olisi päässyt yritysyhteistyöhön kansanvälisten Business Management -opiskelijoiden kanssa, loppusyksystä 2016. Tästä yhteistyöstä ja näiden nuorten aikuisten, ”näkijöiden”, arvioista kerroin sarjan kahdessa edellisessä kirjoituksessa. 

 

Aikaisempia asiakasvihjeitä 

 

Sain pontimen tämän kirjoituksen rakenteelliseen sisältöön suorien yhteydenottojen seurauksena. Syyskuussa 2016 eräs minulle tuntematon henkilö soitti ja kysyi, ”mistä löydän luonasi käyneiden kokemuspalautteita, kun tahtoisin niitä ensin lukea”. Marraskuussa samana vuonna eräs toinen, blogikirjoitustani aiemmin kommentoinut henkilö puolestaan ehdotti, ”laita suoralinkit ihmisten kokemuksiin, kun niitä useita sellaisia olet saanut. Joulukuussa 2016 luin jo selvää kiukkua sisältäneen sähköpostiviestin, ”kun kommentit pitää rullata ruudulla… ja siirtyä toiselle sivulle tekemään samoin…ei sellaista autolle kävellessä viitsi tehdä, ja niin ne jää lukematta, ehkä ikuiseksi ajoiksi!” 

 

Kerään nyt tässä ´kokijoiden blogitekstissä´ yhteen sitä aineistoa, joka on ollut ja/tai on edelleen luettavissa samassa muodossa eri foorumeilla. Etenen kronologisesti.

 

Aiemmat (”haukkakuvalliset”) TTT:n verkkosivut

 

Tämä on verkkosivufoton pohjalle tehty paikallislehden (Länsi-Savo) mainos, jonka kohdistus oli tässä nimenomaisesti parisuhdeterapia.

Ensimmäiset Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuni olivat ´nettitarjottimella´ vuosina 2008 – 2015. Miten asiakaspalautteet näkyivät mainittuna ajanjaksona?

 

Olin tuolloin läpinäkyvästi tiedottanut, niin verkossa kuin kaikille asiakkailleni henkilökohtaisesti, tästä asiasta seuraavasti:

Asiakaskokemuksia ja palautteita voi halutessaan jättää, nimettömänä julkaistavaksi, silloin kun ne koskevat työnohjauksia, työyhteisön kehittämistä, alustuksia, mentorointia, yrityssparrauksia tai coachauksia.

Miksi nimettömänä?… Eikö palveluntarjoajalle olisi eduksi, kun asiakaspalautteessa tulisi näkyviin se, mikä yritys tai yhteisö oli asiantuntijapalvelua tilannut ja mitä yhteistyössä oli vastineena saatu? Tämä oli seikka, jota pohdin pitkään luottamus- ja imagokysymyksenä.

 

Lopulta linjani ratkesi selkeänä. Taustaratkaisu löytyy asiakaskokemuksesta. Olin nimittäin kehittämistyön kuvioissa tullut kohdanneeksi henkilöitä, jotka tahtoivat (koulutustaustastani johtuen) laajentaa näkökulmaa. Tällainen tilanne saattoi tulla eteen, vaikkapa yrityksen toimitusjohtajan kanssa. Henkilöllä oli selkeä toive käsitellä ja paneutua työkuvioiden ohella myös oman lähipiirin erilaisiin kysymyksiin.

 

Niinpä tällaisen odotuksen ilmetessä, ei ollut lainkaan tavatonta, että toimiva toimeksiantokontakti jatkuikin eri sopimuksella, esimerkiksi omana tukea antavana, mutta lyhytkestoisena keskusteluterapiana. Mukaan saattoi tällöin tulla joku henkilön yksityiselämän kannalta tärkeä henkilö.

 

Ajattelin, että koska sain osakseni kuvatun kaltaista henkilökohtaista luottamusta — vieläpä toistuvasti, päätin linjata: Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuillani ei kukaan mainitse toimeksiantajaa tai yritysnimeään. Silloin ei ainakaan tule spekulaatiota, missä yhteisössä tai yrityksessä ja kuka hakee ”kehittämispotentiaalia myös terapialähtöisesti”.

 

Varsinaisten terapia-asiakkaiden kohdalla tämä ”nimettömänä” kysymys oli puolestaan vaivattoman helppo ratkaista. Kaikki terapiakontaktien palautteet (sellaisena huippu erinomaisetkin) sanoin ehdottomasti jättäväni julkaistavien ulkopuolelle. Ihmiset ymmärsivät rajauksen täysin. Näin menettelin ”intiimiyden” tähden.

 

Ensimmäisillä verkkosivuillani julkaisin 176 asiakaspalautetta. Tässä yhteismäärässä oli niin yksilöiden kuin tiimien yhteisiä arvioita, siitä miten työskentelyprosessi oli koettu. Samoin se luku sisälsi eripituisten työnohjauksien analyyseja, yhdeltä tai useammalta henkilöltä. Eli 176:n palauteluvun taustalla on määrällisesti ehkä toinen mokoma varsinaisia yksittäisiä henkilöitä. En ryhdy toistamaan saamiani palautteita. Ainoastaan totean, että kun luin mainittuja asiakasarvioita nyt uudelleen, en tullut tuntemaan alakuloa tai vastaavia tuntemuksia.

 

Nykyiset TTT:n verkkosivut

  Tässä verkkosivujen etuaukeama värittömänä ja ilman tekstejä, yhteystietoja ja somelinkkejä

Etusivun alanurkassa on pyörivä Asiakaspalauteosio. Tämän blogikirjoituksen kirjoitusajankohtana siinä pyörii seuraavat kolme. Hengeltään ne ilmentävät aikaisemmalla Timon Työnohjaus ja Terapia sivulla julkaistuja (176) asiakaspalautteita. Ei tässä mielessä uutta auringon alla!

 

Prosessipalautteeni kolmella sanalla: Henkeä! Järkeä! Jatkuvuutta! – tuhannet kiitokset Timppa!

Avullasi avasin. Sait minut löytämään ja hyödyntämään. Se sinun 7+2 -valmennusohjelma tarjosi minun tapauksessa juuri sitä tarkastelua/painotusta, jota tällä hetkellä pomona kovasti kaipasin. Tänä raskaana aikana menen eteenpäin vahvempana, ovat muuten huomanneet…

Tiimimme kiittää coachingista. Se oli tiivis rykäisy – tarpeellinen ja pyydetyn täsmäjutun ansiokasta hoitamista.

 

Yrityksen nykyisillä verkkosivuilla julkaistaan allekirjoittaneen blogikirjoituksia. Tämä nyt parhaillaan lukemasi on järjestyksessään 31. täällä julkaistu artikkeli. Näitä monenkirjavia kirjoituksiani ovat eri ihmiset kiitettävästi kommentoineet. Näitä lyhykäisiä  –  aina kulloisenkin artikkelin lopussa  –  kommenttipalautteita löytyy TTT:n nykyisiltä verkkosivuilta (tällä hetkellä) yhteensä 74 kpl. Kannustan tutustumaan!

 

Suomi24

Suomi24.fi sivustolla ja Etelä-Savon aluekohdistuksella taannoin (2014) kysyttiin, että 

Löytyykö Mikkelistä hyvää avioliittoneuvojaa? Seurakunta tarjoaa tätä palvelua, mutta mistä muualta kannattaa kysyä? Onko kokemuksia? Vuosia takana paljon, mutta ajatukset ei enää oikein kohtaa. Haluaisin vielä jatkaa, mutta en tiedä jaksanko enää itseäni kiusata.

Keskustelu oli aluksi varsin vilkasta, ja ihmiset kirjoittelivat kokemuksiaan monen kirjavasti… Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT) liittyvänä sieltä on löydettävissä nämä kolme keskustelukirjoitusta. Liitän ne sieppauskuvina.

 

 

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Googlessa

Täältä ”kirjoita arvostelu” otsikon alta on kirjoitusajankohtana löydettävissä kahden mieshenkilön lyhyet kuvaukset.

 

Hakeuduin työnohjaukseen kun unelma-ammatti alkoi muuttua liki ahdistavaksi. En osannut pitää huolta työn ja vapaa-ajan tasapainosta; Nyt osaan paljon paremmin ja asiat on raiteillaan sekä töissä että vapaalla. Kiitos Timo.

Timo on luotettava ja ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva. Hänelle on helppo puhua. Hän on alansa ammattilainen. Voin suositella. Henkilökohtaista kokemusta löytyy.

 

Erilaiset yritystietokannat

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) löytyy useasta yritystietokannasta, esimerkiksi Suomen Yrityshaussa kuvauksella

Johtajuutta, työhyvinvointia ja ihmisen kasvua tukevia palveluja yrityksissä ja yhteisöissä. 

Suomen Cylex-toimialaluettelossa Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) merkitään 5 tähdellä, jolloin se sisältää yritysesittelyn ja kattavien yhteystietojen lisäksi kuvia, videoita ja arvioita kyseisestä yrityksestä.

Timo on alansa rautainen ammattilainen, joka varmasti löytää tilanteisiin sopivat menetelmät tarpeen mukaan. Tunnen hänet henkilökohtaisesti. Hän on erinomainen kuuntelija ja keskustelija joka taatusti huomioi asiakkaan ja hänen tarpeensa. Uusi Hybridi -tuote on kuvattu selkeästi…  www.cylex.fi 

 

Nyt on aika siirtyä musiikin maailmaan  – alansa eräät taitajat ovat tässä. Jukka Leppilampi ja Marzi Nyman Triolta tahtoisin sinun kuulevan esim. Vuorella biisin. Riisuttua ja sielukasta! (Nyt linkitysvaiheessa oli Vuorella video väliaikaisesti  suljettu). Oheisella, julkaisuhetkellä toimivalla linkillä pääset ainakin Trion tunnelmaan. 

 

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (IV)

Missä johtaja luuraa? Missä on esimiehen paikka? Jatkan tässä viimeisessä IV-osassa vielä yhdellä urheiluaiheisella kuvauksella.

Tähän haemme vauhtia oheisella vanhalla kuvalla. Se on otettu poikani pelivuosina Mikkelissä.

WP_20160216_001

Vuoden 2000 urheilutapahtuma

Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Muistatko kuuluneesi kaltaisteni joukkoon?
Oli alkamassa MM-tason jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin pronssisesta. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat.
Meitä harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta.
Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.

Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi.
Taistelu oli jännittävä, henkeä salpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös maamme laulun ajaksi. Kotona en sentään niin kirjaimellisesti tehnyt, mutta tiedän ja muistan 2-1 voitton synnyttäneen sellaistakin  kotikammareissa.
Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:

Teemu sanoi minulle, ´tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!`

Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme.
Tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä. Asiaan palasi opetusneuvos, rovasti Pertti Luumi eräässä radion aamuhartaudessa. Sekin, kuulemani hartauspuhe synnytti omalta osaltaan vahvistavan muistijäljen aivoilleni.

 
Miksikö muistan, aivan erityisellä tavalla nämä kaukalotapahtumat? Tiedän syyn. Valaisen asiaa toisella, kirjallisuuden, ja elokuvanakin nähdyllä esimerkillä.
Muistatko Sinä, kuka suomalainen sanoi:

Opetelkaa kävelemään oikein … Askeleen täytyy olla rento ja taloudellinen niin kuin sälleillä?

Aivan oikein: Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelahan se oli, joka näin neuvoi miehiään marssin rasitukset itse tietäen.

 
Kun olen alustanut esimiestyön ja johtajuuskysymyksistä eri yhteyksissä, minulta on joskus kysytty, että millaisen esimiehen alaisuuteen itse mieluiten liittyisit? Silloin olen kertonut juuri nuo kaksi edellä kuvaamaani tuokiokuvaa. Ajattelen nimittäin niin, että esimiehen tulisi olla joukkojensa keskellä, hänen tulee huomioida henkilöitä henkilökohtaisesti kasvoetäisyydeltä. Hän voi edellyttää jokaiselta taitojen mukaista suoritusta ja ratkaisevassa hetkessä myös niiden ylittämistä.

Moni johtaja ja esimies — eteenkin uudessa työroolissaan — kyselee omien luontaisten taipumustensa perään: pitäisikö sitä olla omassa roolissaan muodollinen ja kaiken jo suunnitelleen oloinen vai spontaanin inspiroiva? Viestintäareenojen suhteen pomon kysymys usein on: lähestynkö valmistelussa olevia asioita neukkarissa ja kuppilassa vai olisiko parempi jakaa ainoastaan kirjallisia dokkareita ja kenties tsättiviestejä?… Muun muassa tällaisia esimiehen ja johtajan toimintatyyliin liittyviä asioita minulla on Executive Coaching -toimeksiannoissa. Ei niistä tässä yhteydessä nyt enempää.

 

Vanrikki Koskelassa on jotakin esikuvallista.
Johtajan on johdettava. Omalla rauhallisella ja poukkoilemattomalla tavalla hän ymmärtää matkan rasitukset. Määränpää on tiedossa ja kompassineula osoittaa suunnan. Hän tietää enemmän kuin toiset, mutta turhan tärkeäksi hän ei heittäydy, varsinkaan suomalaisten miesten keskuudessa. Joukkojensa keskellä olevana johtajana hänen on kuitenkin oltava, sillä tavoin kypsä ja itsellinen, ettei  hän ”liimaudu” sakkiin. Hän osaa säädellä vastuullisesti erillisyyttään!

Kaukalosta kerättyä ja vänrikin viisautta – Otetaan ne käyttöön työssä 2016!
Niissä hyvissä työnjohtajissa, esimiehissä ja johtajissa, joita olen tavannut, olen löytävinäni jotakin samaa kuin Teemu-kapussa Pietarin pronssiottelussa ja Vänrikki Koskelan asenteessa. Tilanteet ovat tietenkin toiset, mutta sisäinen mielentila ja `toimintatatsi` ovat yhteisiä.
Tällaista johtajuutta me tarvitsemme. Se on parahinta tukea työelämään 2016 ´ylhäältä päin´!

Kun aivot ja sydän ovat linjassa jonkin asian saavuttamiseksi, ihmistä on aika vaikea pysäyttää… Mihin voisimmekaan päästä vuonna 2016? 

WP_20160217_002

 

Lue lisää tarinoita itsensä ylittämisestä ja hyvän tekemisestä tästä uutukaisesta,  Sisu nimisestä teoksesta (2015). Kirjan tekijät S. Strömsholm, E. Lahti, L. Järvilehto, M. Kantanen ovat keränneet moni-ilmeisen aineiston, jossa kirjan sisukkaat ihmiset (eri elämanalueilta) kertovat oman sisutarinansa.

Ennen kirjan antiin perehtymistä voit eläytyä myös toisenlaiseen sisuun! Alla oleva, Fb:ssa vastaan tullut video saa minut miehenä nöyrän sanattomaksi. Samalla se alleviivaa sitä työelämän arvoa, joka toteutuu kotona 2016.

http://www.facebook.com/Thebabygang/videos/223602577983947/?video_source=pages_finch_trailer

P.S. Muistutan mahdollisuudestasi – jota toivon Sinun myös rohkeasti käyttävän: kerro alla olevalla kommentointilomakella ajatuksiasi, kun luit tämän viimeisen ja kenties aiemmatkin työelämämäämme luotaavat blogitekstini. Työ on monella tavalla yhteistä ja kokemuksena yhdistävää! Kiitos jo etukäteen.

WP_20160126_003

 

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (III)

PALLO HALTUUN!

Pingis on enemmän kuin pieni pallo, vähän isompi maila ja verkolla erotettu pöytälevy.

Pingiksestä (C) pidin eniten. Se tuli antamaan tukea työelämään – Pallo haltuun! …

WP_20160106_001

Tässä jo harmaantuneessa lehtikuvassa olen etualalla, nelinpelikaverin Timo Granrothin kanssa. Taustalla  (selin) opettaa pitkäaikainen, oululainen ”pöytätennislegenda” Reijo Hulkko.

 

Kerroin ”Sparraus” videossani, kuinka löysin pingiksen kirkon poikakerhossa, Oulun Tuirassa. (Voit katsoa videon myöhemmin alla olevalla linkillä). Tällä hetkellä pöytätennis on tässä syntymäkaupungissani varsin suosittu pallopeli, isojen urheilulajien jälkeen. Oulun Pingis on kivunnut ylimmän sarjatason seurajoukkueeksi. Muutos ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä.

Määrätietoinen juniorityö ja monet aikaansa uhraavat vanhemmat ansaitsevat tästä suuret kiitokset. Jos kehityksen historiateos kirjoitettaisiin tänä vuonna, siinä ehdottomasti tulisi mainita ainakin seuraavat vuosikymmenien ajan toimineet henkilöt: Reijo Hulkko, Seppo Hiltunen, Antti Juutinen ja Pekka Ågren.

”Pellavapää kahmi mestaruuksia”… ”Timo Juutinen rikkoi Lapin rintaman”… ”voitti kahden junioriluokan (14- ja 17-v.) sekä B-luokan lisäksi miesten pääluokan”…

Näin kirjoitti Pohjois-Suomen päälehti Kaleva. Pingiksessä olin todellakin alle 14-vuotiaana suhteellisesti parhaimmillaan. Nousin tuolloin kisamenestyksen perusteella miesten A-luokkalaiseksi. Junnujen Pohjois-Suomen Mestarina olin myös maajoukkuekarsinnoissa. En kuitenkaan yltänyt niiden viiden junnuvalitun joukkoon. Kaikki valitut tulivat pääkaupunkiseudulta.

Tässä kuvassa on puolestaan kyse koulujen välisisestä kisamenestyksestä. Myllytullin I:n (Timo ja Juha) toi koulun palkintokaappiin tämän upean, pankin lahjoittaman kiertopalkinnon.

WP_20160106_009

 

Eräs toinen kiertopalkinto on astetta kirkkaampana muistoissani. Olin nimittäin ollut piirin paras myös miehissä kahtena peräkkäisenä vuonna, ja siten kolmantena pokaali oli katkolla; pojan silmin valtavan hieno ja näyttävä pääluokan kiertopalkinto. Katselin edelliset vuodet tätä huoneeni hyllyllä ollutta pystiä jokseenkin suurella tyytyväisyydellä.

Kohtasin loppuottelussa Mika Pyykön, vieläpä itseäni nuoremman Vaalasta. Hän voitti tämän pitkiä palloralleja sisältäneen ottelun, viimeisen erän jatkopalloilla. Kiertopalkinto jäi saamatta omaksi.

Parempi voitti! Rehellisesti! Hävinneelläkin omanarvontunto vahvistui!

Tämä loppuottelu lieneekin pingisurani ehkä mieleenpainuvin kisapäivä ja samalla opettavin; historian jatkumolla ja yksilön henkilökohtaisen kasvun kannalta sykähdyttävin! Lajin parissa olleet hyvin muistavat, että muutama vuosi myöhemmin Mika pelasi siniristilippu rinnassaan Suomen miesten pöytätenniksen maajoukkueessa.

https://www.facebook.com/ping.pong.tennis2table/videos/10153200656312420/

Kun olen oheista videota (hiukan nostalgisena) katsellut, olen humoristisesti ajatellut, ”mitähän tuunaisinkaan tänään”, jos olosuhteet ja ympäristön imu / työntö pöytätenniksen pariin olisi Suomessa ja kohdallani ollut kuten Aasiassa. Nykytiedon (yleinen valmennusoppi) mukaan uuden taidon (täydellinen) oppiminen vaatii taitolajeissa n. 10 000 toistoa vakio-olosuhteissa. Tiedän olevani joissakin asioissa sangen sinnikäs persoona.

Palkintoihin, lehtijuttuihin tai tv-esiintymisiin liittyneenä on ehdottomasti vielä todettava, että en ollut kasvuperheessäni ainoa urheilija. Pekka Juutisen nimi esiintyi huomattavasti useammin. Yhdeksän vuotta minua vanhempi ”Pätkä” oli Oulun Pyrinnön kasvattina yksi maamme edustusvoimistelijoista. Hänen saama julkisuus noteerattiin myös ikäisteni, latenssi-ikäisten kaveripiirissä. Kuvat kertovat, miksi!

12227044_980054112054737_1905981759578411955_n 12186474_980219142038234_1731340754338746229_o

 

Olin ylpeä pikkuveljen asemassa. Samalla tämäkin urheilun juonne sisälsi – minun sitä silloin tiedostamatta – erään tarpeellisen kasvualustan. Kyse on kilpailusta ja sisarkateudesta, ja sellaisten tunteiden käsittelystä.

 

Pingiksen antia – Tukea työelämään?

Löytämästäni pöytätenniksestä olen monella tasolla suuresti kiitollinen. Laji merkitsi ja opetti kasvavalle paljon:

(1) Se toi murrosikäisen ajankäyttöön jäntevyyttä ja terveen rakenteen (Ajankäytön rakenne tukee toimintaa!)
(2) Se opetti työnteon, vaivan näkemisen ja menestyksen yhteyttä (Harjoitus tekee mestareita!)
(3) Seuratoiminnassa havaitsin toiminnan suunnittelun ja organisoinnin merkitystä (Hyvä suunnitelma ohjaa!)
(4) Tapasin pingiksen parissa luonteeltaan kovinkin erilaisia ihmisiä, ja samalla opin näkemään — omalla nuoruuden ihmettelevällä kiinnostuksella — mitä moninaisempia aikuisten keskinäisiä ihmissuhdekuvioita (Työelämässä tarvitaan pelisilmää ihmissuhteissa!)

Tätä taustaa vasten ei ole mitenkään kummallista, että nykyisessä coaching-, työnohjaus- ja terapiatyössä olen ollut erityisen kiinnostunut ilmiöistä, jotka syntyvät työyhteisöissä ja erilaisissa muissa vapaa-ajan vuorovaikutuskokoonpanoissa. Olen hyötynyt näistä pingismaailman siemenistä myös konsultin ja sovittelijan toimeksiannoissa täällä Etelä-Savossa ja Mikkelissä.

Yhteenvetona

Pingis tarjosi minulle useita kilpailumatkoja. Sain lajin kautta ihmissuhteita, ja vieläpä eri ilmansuunnilta. Jotkut niistä ovat kantaneet läpi aikuisen työhistorian. Lehtikirjoitukset valokuvineen, ja kisoista kotiin tuotavat palkinnot – eivät nekään olleet pojille pikkujuttuja; sen moni poikaurheilussa mukana oleva tietänee.

Vieläkin merkittävämpänä oppina pidän henkisiä oppimiskokemuksiani. Tällä tarkoitan kaikkea sitä, mitä voittaminen uutteran harjoittelun jälkeen ja sitten toisaalta ennakkosuosikin epäonnistuminen tai alisuorittaminen merkitsevät ihmisen kasvun kannalta. Lukuisia kertoja tulin huonon arpaonnen tai itselleni epäedullisen lohkosijoittelun jälkeen voittajaksi; sisulla, vaikeimman kautta. Samoina kasvuvuosina sain maistaa suosikin karvasta tappiota. Kiitos.

Työelämässä tarvitaan sisua ja sinnikkyyttä. Parhaimmillaan yksilön tai tiimin epätoivottava lähtöasetelma voi olla tavoitteen saavuttamisessa ainoastaan hidaste ei este.

Miten näemme asetelmat työpaikalla vuonna 2016?

Kilpailu ja kateus. Sisarkateus ja mustasukkaisuus.

Nämä ovat ihmisen elämässä koettavia yleisinhimillisiä tuntemuksia ja ilmiöitä. Lisäksi ne kukin voivat olla joko hyvän tai pahan palveluksessa.

Milloin sisarusten välinen normaali kiusoittelu muuttuu kiroukseksi? Miksi emme voisi kilpailla rehellisin ja avoimin kortein? Mitä tehdä häiritsevälle, sukupuolirajat ylittävälle mustasukkaisuudelle?

Nämä kysymykset – eivät ole vain yksityisiä tai perhekohtaisia − vaan myös työelämässä esiintyviä. Monilla meistä lienee tuntumaa työpaikoilla esiintyvästä epäterveestä kilpailusta tai työtulosta lopulta tuhoavasta kateudesta. Miten me saisimmekaan nämä ilmiöt valjastettua hyvän palvelukseen, niin että yksilöiden onnistumiskokemukset lisääntyisivät ja työtyytyväisyys kokoasi! Sisarkateus ja mustasukkaisuus työpaikaikalla ovat hiukan vaikeammin tunnistettavia seikkoja. Silti niidenkin ”lonkerot”, juurisyineen ulottuvat kodin kasvukokemusten, kouluvaiheiden kautta työmailmaan asti. Kirjoitan näistä enemmän toisessa blogikirjoituksessani.

Mitä uutta meidän tulisi tänä vuonna oppia tai oivaltaa näistä asioista omissa työyhteisöissämme? 

Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut kouluttautua näiden ilmiöiden parissa. Nuoruuden urheiluvuodet Oulussa eivät minun kohdalla olleet lainkaan yhdentekeviä. Ne tulivat tarjoamaan oivallista henkistä kasvumateriaalia. Sekä koulutuksen että oman yksilö- ja koulutusterapioiden avulla olen päässyt hyödyntämään ja syventämään tätä aitoa, elettyä kokemusmaailmaa. Kun nyt toimin ihmisten ja työyhteisöjen työnohjaajana ja valmentajana, tämä eletty historia on ollut siunaukseksi, paitsi itselleni, välillisesti monelle muullekin. Heitä on varsin paljon.

Elämää — myös työssä 2016 — voi elää vain eteenpäin, mutta sen merkityksen voi ymmärtää vain katsomalla taaksepäin!

Tähän mottooni päätän Tukea työelämään – Pallo haltuun! tämän blogikirjoitukseni. Jatkan samalla teemalla. Tuon luettavaksesi erään, todella mieleenpainuvan tapahtuman vuodelta 2000.

Ennen siirtymistäsi kirjoitussarjani päätösosaan (IV) voit katsoa lupaamani videon. Tällä ”Sparraus” videolla lapsuus ja nykyisyys kättelevät kuvainnollisesti toisiaan.

Tukea työelämään… tämän kirjoitussarjan viimeiseen pääset tästä.

”Mitä se minua hyödyttää?”

ASIAKASHYÖDYISTÄ
TTT

Viikko-ohjelmani sisältää asiakkaan hyödyksi tehtävää sparraustyötä eri kokoonpanoin ja painotuksin. Kuvaan tässä niistä yleisimmät palvelukolmioiden muodossa sekä niiden ympärille sisältöä kuvaavat sidesanat. Näin muotoilen toimintalupaustani ja asiakashyötyjä.

Videoissa toimintaväläyksiä työstä yrityksessä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT). Näiden (tässä olevien) ensimmäisten videoiden jälkeen olen tuottanut muutaman muun ”Teemaklinikan” nauhotuksen. Pääset etusivulta katsomaan kaikki TTT:n videot.

Työtapani on (todistettavasti) tutkiva ja asiakkaalle tilaa antava. Näin asemoin itseni, kohdistuipa toimeksianto työnohjaukseen tai terapiaan, olipa se luonteeltaan coaching:ia eli valmennusta tai konsultoivaa toimintaa. Tällä tyylillä toteutan luontevasti omia luontaisia taipumuksiani. Olen nimittäin Luontaiset Taipumukset Analyysin (LTA:n) mukaan ”huolehtija” (ISFJ-tyyppi) ja johtamisen ja esimiestyön suunnassa ”neuvonantaja” (INFJ-tyyppi).

 

Teoriakolmio

 

Varsin pitkä (> 25 v) työkokemukseni sisältää monenlaista tärkeää kouluttautumista. Tästä linkistä on luettavissa CV:ni ja muu hankkimani aineeton pääoma sekä alan ammattilaisten arviot.

Sovellan Timon Työnohjaus ja Terapian toiminnassani yksilöllisesti kaikkea sellaista toimivaa, jota koulutukset ja monipuolinen työkokemukseni ovat työkalupakkiini kerryttäneet.

 

Arvostan teorioita ja niiden praktisia, käytäntöön vietäviä sovellutuksia. Viimeaikaisena esimerkkinä voin mainita edellä mainitun Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA).

 

Tämä analyysi jäsentää ajattelumme ja toimintamme taustalla vaikuttavia yksilöllisiä taipumuksia. Näiden taipumusten henkilökohtainen tiedostaminen on auttanut monia, paitsi työelämässä myös siviili- ja perhe-elämässä muutoinkin. Analyysien taustalta löytyy sveitsiläinen lääkäri ja tutkija Carl Gustav Jung ja hänen pitkäaikainen tutkimustyö taipumusteorian keksijänä. Jungin pohjalta syntyi ensin ns. MBTI-malli, josta puolestaan hiukan eri tekniikalla johdetaan LTA-analyyseja.

LTA laatta 2 – kopio
Toteutan − perus- ja esimiesanalyysien lisenssikouluttautuneena − näitä ketterästi verkossa tehtäviä analyyseja ja niiden yksilö- ja tiimikohtaisia purkutilaisuuksia. LTA-toimeksianto voi sisältyä osaksi työnohjaus- tai coachingsopimusta. Se voi olla osa yrityksen tai organisaation valittua kehittämishanketta. Niin ikään sovellan tätä työmenetelmää myös muissa henkilösparrauksissa, kuten Hybridiohjauksessa, ja joissakin tukea antavissa pari- ja perheterapioissa. Hyödyt ovat asiakaspalautteiden perusteella olleet kiistattomia.

 

Saat omaan käyttöösi laajan ja monipuolisen, 12 sivun mittaisen raportin. Olen poikkeuksetta huomannut raportin antaneen saajalleen ajateltavaa ja pontta useassa arkisen elämän risteyskohdassa.

 

Tiimin tuloksia… (Videossa)

 

Ainoastaan hedelmällinen yhteistyö kannattaa…

Työnohjaus, samoin kuin valmennus, konsultointi ja tukea antava terapiakin ovat onnistuessaan aina vuorovaikutteista yhteistoimintaa asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä. Tässä yhteistoiminnassa pyrin omalta osaltani siihen, että henkilön / henkilöiden inhimillinen ymmärrys laajenee ja tapahtuu asiakkaan henkilökohtaista oppimista siinä asiassa, jonka äärellä olemme työskentelyprosessin käynnistäneet.

 

Millä muulla tavoin voit kokea hyötyväsi?

 

 

Kolmio

Lupaus ”Sinua kuunnellaan” läpäisee luonnollisesti kaikkea myönteisiä merkityksiä tuottavaa toimintaani. Vaikka tapaamisemme jäisi yhteen kohtaamiseen, huolehdin siitä, että asiassasi tulet kuulluksi.

 

Koska ihminen on yksilö, hyödytkin ovat sellaisia.

Toki sekin on mahdollista, että henkilö ei koe tai saavuta haluamaansa. Pyrkiäksemme välttämään tällaisen tilanteen, meidän on syytä heti työskentelyn alussa keskustella ja määritellä työskentelyllemme yhteinen, realistinen tavoite. Sellaista sävyttää riittävä selkeys, mitattavuus ja aikaan sovellettu saavutettavuus (SMART).

 

Tavoitteesta päämäärään…

Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) on käytössä ns. Tavoitteen Asettaminen ja Arvioiminen -lomake. Lyhyissä (1-3 tapaamisen) työskentelyissä tätä TAA-lomaketta käytetään suullisen arvioinnin tukena, pidemmissä asiat kirjataan, jotta myös työskentelyn mahdollinen väliarviointi voidaan tehdä.
TAA-lomakkeen esikuvana on kansainvälisesti tunnettu GAS (Goal Attainment Scaling) -menetelmä. Molemmissa perusidea on asiakkaan omien tavoitteiden tunnistaminen ja kirjaaminen. Tavoitteiden saavuttamiselle asetetaan aikataulu ja määritellään selkeä muutoksen indikaattori viisiportaisella asteikolla.
Asettamiesi tavoitteiden saavuttaminen aina lisää jollakin tavoin myös itsetuntoasi, siis sitä arvostusta, jota osoitat itseäsi kohtaan. Voisimme tässä kohden käyttää myös ilmaisua itseluottamus, eli sitä, että luotat itseesi ja kykyihisi selvitä asioista ja tehdä onnistuneesti arvosi mukaisia tekoja.

… sovellettuja ja luotettavia mittareita hyödyntämällä

Jotta voisimme todentaa myönteistä kehityssuuntaa, TTT:ssä on käytössä erilaisia lomakepohjaisia valideja mittareita. Mainitsen muutaman.
Itsetuntoa arvioidaan Morris Rosenbergin kehittämällä itsetunnon testillä. SOC-13 kysely on puolestaan esimerkki Anton Antonovskyn kehittämän The Sense of Coherence Scala -lyhyemmästä versiosta. Näissä käytössä olevissa on olennaista tavalla tai toisella elämänhallintaa koskevat tekijät.
Nimenomaisesti ammattiminään liittyvissä katsannoissa sovellan Petteri Niitamon WOPIa (Work Personality Inventary). Tällä mitataan mm. ajattelutapoja, asenteita ja toimintamotiiveja siinä ammattiroolissa, jossa henkilö juuri nyt toimii. Testitulos tarjoaa näköaloja sinun luovaan ratkaisu- ja suorituskykyysi kuin myös laatuhakuisuuteesi.

 

Minulle Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) laatuhakuisuus on erinomaisen tärkeä seikka. Pidän tätä johtotähtenä ensikohtaamisestamme alkaen.

 

Asiasi on oman näköisesi. Laitan osaamispotentiaalini luovalla tavalla käyttöön, jotta voisimme työskentelyjakson päättyessä molemmat todeta laulun sanoin: ”Turhaa ette tänne tulleet, suotta ette saapuneet…”
Laulussa jatko kuuluu: ”Monet ovat ennen teitä samaa tietä kulkeneet!”.

Olen parhaillaan analysoimassa 176 viimeksi saamaani asiakaspalautetta. Kirjoitan siitä toisessa blogikirjoituksessa. Asiakasarviot näyttävät kielivän siitä, ettei yllä oleva, kolmiossa esittämäni asiakaslupaus ”Elämänlaadullesi luodaan muutosedellytyksiä” ole aivan katteeton.

Palikat

 

 

Jos kiinnostuit, perehdy verkkosivullani yksityiskohtaisemmin ja laajemmin juuri nyt sinulle ajankohtaiseen työmenetelmään. Siirry etusivulta  seuraaviin vaihtoehtoihin: Työnohjaus, Terapia, Konsultointi, Hybridi. Sparrauksen hakusanalla selvität, miksi tuota työskentelyä sovellan muutosvaiheen haltuun ottamisen ja kehittämisen työvälineenä tai miksi esimiestyöhön kaivataan tällä hetkellä enemmän tukea.