TOIMIVAN PARISUHDE- JA PERHE-ELÄMÄN PUOLESTA MIKKELISSÄ
Lomalta lomps… ja lippis hyllylle. Olen palannut parisuhdeasioiden pariin. Toimiva parisuhde – työskentely sen ja perhe-elämän puolesta Mikkelissä jatkuu. Lippis on palannut vastaanoton hyllylle. Uudelle.
Kesältä 2024 alkaen tuo vastaanoton hylly sijaitsee aikaisempaakin lähempänä Mikkelin keskustaa, aivan torin kupeessa: Maaherrankatu 12 (2. krs).
Tämä tiedoksi entisille asiakkailleni sekä uusille aloittaville. Jälkimmäisille aineiston ja ajatusten infona Timon Työnohjaus ja Terapiasta (TTT) muutoinkin.
Kuvan lippistä ei ollut vielä edes suunniteltu, kun arkityöni perhe-elämän haastavien kysymysten kanssa minulla alkoi. Alku-ajan historiasta ei tässä päivityksessä enempää. Allekirjoittaneen ja TTT:n työhistorian koko läpileikkaus on luettavissa näillä verkkosivuilla; kohdassa Timosta.
Toteutan kutsumustani.
Niin ajattelen. Pääsen toteuttamaan armolahjojani päivittäin. Työtä on tällä saralla kiitettävästi riittänyt. Aina se ei ole vain helppoa, vaivatonta ja palkitsevaa. Mutta se on minun kutsumukseni. Haluan auttaa lähi-ihmissuhteissaan tukea ja apua tarvitsevaa.
Taannoin eräs Mikkelin ulkopuolella asuva, perhe-elämässään parisuhdekriisiin joutunut henkilö soitti ja lähes ensimmäisinä sanoinaan kyseli: ”Miksi nettisivullasi sanotaan ´haukan katseella ja ammattitaidolla´…”
Tuo kysyjä ei ollut (vielä) nähnyt tätä kuvaa.
Nähtyään editoimattoman, Tunisiassa v. 2005, otetun kuvan, hän jatkoi ääneen pohdintaansa sanomalla: ”Sinun täytynee olla myös jollakin tavoin lintuharrastaja…” Siinä hän erehtyi.
Lopulta pääsin kertomaan kuvan ja sloganin symbolisesta yhteydestä keskenään!
Nimittäin, aivan alkukuukausina, kun olin perustanut nykyisen Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT), sain silloiselta työnohjausryhmältäni prosessin loppupalautteena kuvauksen ”ammattimaisesti haukan katseella”.
Ryhmäläisten mielestä olin ohjaustyössäni osoittautunut erityisen intensiiviseksi, läsnäolevaksi ja tarkkakatseiseksi. Juurikin he käyttivät ensimmäisenä tuota ilmausta.
Hiukan myöhemmin kuulin toiselta, terapiaan hakeutuneelta asiakkaalta, että hän oli saanut suositukset lääkäriltään ”varata aika sille haukkaterapeutille”. Näin tämä motto tai iskulause syntyi.
Sloganeista puheen ollen, näin tänä kesänä Mikkelin kadulla Mazda-merkkisen, jo varmaankin monet kelit nähneen auton. Auton peräpäässä luki mottona ”kunnes ruoste meidät erottaa”.
Oliko tässä kyse erityistä merkkiuskollisuudesta, sitä en tiedä, mutta iskulause sopii mainiosti myös ihmissuhde-elämään parhaimmillaan.
ASKARRUTTAVAT ASIAT
Millaiset parisuhteen, perhe-elämän tai yleensä tärkeisiin lähi-ihmissuhteisiin liittyvät kysymykset saavat ihmisiä liikkeelle avun ja tuen lähteille?
Pitääkö tulla yhdessä vai voiko ottaa ensiaskeleet yksin? Mitä kaikki maksaa? Onko sellaisesta terapiasta ylipäätänsä hyötyä? … Monenlaisia kysymyksiä…
Tässä loppukesän blogitekstissäni en ryhdy seikkaperäisesti edellisiin vastaamaan. Olen käsitellyt mainittuja asioita aiemmin perusteellisestikin. Ne ovat Sinunkin luettavissa. Laitan loppuun linkin, josta lisää.
Näillä TTT:n verkkosivuillani olen julkaissut (tähän mennessä, 9/24) yhteensä 108 blogitekstiä. Kirjoitusten perään on lukija voinut kommentoida näkemäänsä ja kokemaansa. Näitä kansalaisten lyhyitä palautekommentteja löytyy täältä 281 kpl.
Jos ´rullaat alas´ (= load more) tällä Ajankohtaista sivulla, törmäät väistämättä mm. seuraaviin parisuhde-elämän teemoihin:
Uskottomuus, erilaisuus parisuhteessa, puhumattomuus, mitä ajatella läheisyyden puutteesta suhteessa, keskinäisen kommunikoinnin vaikeus ja rikkaus perhe-elämässämme. Eräs taannoin ja paljon luettu kirjoitus käsitteli kysymystä, miksi avioliitto purkautuu?
Jo virkatyövuosina kouluttauduin sovittelijaksi. Teen sitä työtä eri ympäristöissä: työpaikoilla, sukujen ja perheiden parissa.
Viimeksi mainitussa, erosovittelussa, työskentelyn keskiöön lähes aina tuodaan lapset, nuo vanhemmille arvatenkin tärkeät ihmiset. Niinpä esim. eräs blogikirjoitus luotaa kysymykseen ”lapset – vainko vaivana?” Siinä tarkastelukulma on erityisesti pienten lasten perhe-elämä, sen erilaisine mausteineen.
Haasteet ja hankaukset, ne kuuluvat pakettiin, kuin myös vaivannäkö ja voitot. Sellaisesta rakentuu toimiva parisuhde.
MITEN EDETÄ?
Kun en tarkasti tiedä, mikä johdatti Sinut nyt näille Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivuille, teen tässä arvioitavaksesi kolme vaihtoehtoa etenemiseksi.
- Parisuhdeasiat OK, eli että sekä Sinusta että kumppanistasi keskinäinen suhteenne on tätä nykyä reilassa. Kun tilanne on tämä, nostakaamme yhteinen tyytyväisyyden ja kiitollisuuden malja! Hienoa. Jatkakaa samalla hyväksi havaitsemallanne tiellä! Se kannattaa aina. Sillä mahdollisten perillisten näkökulmastakin yleisesti tiedetään, että ”hyvin toimiva parisuhde on lapsen paras koti”.
- Perhe-elämä ja yhteinen aika kumppanin kanssa tuntuu parhaillaan (kesäaikanakin) puuduttavan tylsältä tai jopa ´tyhjentyneeltä´ > mieti voisiko yhteinen tekeminen elähdyttää. Voisiko vain jutustelu ja ajatusten vaihto jonkin yhdessä nähdyn, elämän makuisen virikkeen äärelle virkistää? Korostan yhdessä.
*** Näiltä verkkosivuiltakin löydät joitakin vinkkejä. Eräänä menneenä kesänä laadin lähi-ihmissuhteiden – eräänlaiseksi keskustelun sytykkeeksi – Kesäopas kahdelle nimisen kirjasen. Kuvan siitä näet alla. Suoralinkki on blogikirjoituksen lopussa. Jatka siitä… - Olen / olemme odottamattomassa ihmissuhdekriisissä > älä emmi enempää, ota rohkeasti ja ripeästi yhteyttä. Apua ja tukea on tarjolla Sinullekin. Miksikö kannattaisi kontaktoida perheen ulkopuoliseen ammatti-ihmiseen?
*** Kysyin viideltä loppukeväällä 2019 viimeksi aloittaneilta tätä asiaa: ”Miksi otitte asiassanne juuri minuun yhteyttä?” Kaksi heistä perusteli suosituksilla. Muita sanottuja: ”En halua rasittaa ystäviä”, ”Jospa näin vanhempani eivät huolestuisi ennenaikaisesti”, ”Emme tahdo taakoittaa tuttuja omilla vaikeuksillamme”, ”Valitsimme yksityisen, näin vältämme sairauskertomuskirjaukset”, ”Etsin googlella, luin, vertasin ja valitsin”, ”Julkiselle jonotus kohtuuttoman pitkä”.
Jos edellä lukemasi perustella olet edelleen hiukan epätietoinen, missä avo- tai avioparisuhteessanne oikein tällä hetkellä mennään, mietit sen ns. objektiivista tilaa ja tulevaisuutta, lue ja punnitse vielä näitä testi- ja kokemuskysymyksiäni.
Mättääkö parisuhde?
Onko sietokyky tapissa?
Suhde katkolla?
Sakkaako tulevaisuudensuunnitelmat?
Kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän omin konstein ratkaisuja…?
Jos siis näillä tilannekuvauksilla on tarttumapintaa, miettisimmekö yhdessä seuraavia oikeita askelmerkkejä…
Mikkelin T1:n vastaanottotilassa, Maaherrankatu 12?
Kilauta kaverille! Ajantasaiset yhteydenottotiedot löydät verkkosivultani. Tapaamisiin!
*** Lupasin linkit (ja totutusti jotakin musaa kyytipojaksi.
Tästä pääset lukemaan, mitkä ovat yleisimmät tulosyyt Timon Työnohjaus ja Terapiaan.
Ja kun haluat lukea pariterapian hyödyistä
Sekä lataat (maksutta) Kesäopas kahdelle nettikirjasen yhteiseen porinahetkeenne.
Lataa maksutta!
https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf
Tätä blogijuttua päivitettiin 16.9.2024 (TTT:n vastaanottotilan vaihduttua kesällä -24).
”Haukan katseella ja ammattitaidolla”. Niin Sinut on helppo kuvailla. Sieluun läpitunkeva katse, joka näkee kipupisteet ja esittää oikeat kysymykset oikealla hetkellä. Kannustaa ja nostaa, kun siihen tarvetta on. Pysäyttää, herättelee, ohjaa näkemään elämän edessäsi, jota on vielä elämättä. Ihmisraakile hyväksyy nyt itsensä sellaisena kuin on, vaikka se välillä kipuilua onkin. Jotkut asiat vaan vie kauemmin käsitellä, ei se minusta OUTOA tee. Kiitos Timo, en sen jälkeen ole itseäni oudoksi nimitellyt. Olen muuten aika ihana ja hyvä ihminen 😉
Kriisissä, toisessa. Puoliso kiidätettiin Kuopioon (sairaala). Olo onttoa näinä päivinä. Ja pitkiä. Ehkä siksi eksyin näillä sivuille. Mahtavasti asiaa. Sen huomasin.
Tiedän autoista enemmän kuin kuskeista (ihmiset). Mutta ”kunnes ruoste meidät erottaa” kolahti. Siksi vaivaudun näppäilemään sulle ja kaikille lukijoille, nyt kun odottavan aika tuntuu kovin pitkältä.
Se ensimmäinen kriisi, josta on jo vuosia, palautui elävänä mieleen, kun katselin kuvia takavuosilta. Siitä me selvisimme ammattiavun avulla. Sinun. Nyt panemme toivomme lääkäreihin. Teitä molempia taatusti tarvitaan. Hyvää jatkoa TTT ja Timo. Muistathan meitä ylöspäin, nytkin!
Vastaan tähän (poikkeuksellisesti) julkisesti. Tähän menettelyyn johti erään toisen ihmisen soitto minulle. Lisäksi on mainittava, että tuo soittaja antoi tähän luvan, tai pikemminkin kehotti julkaisemaan, sen jälkeen miten puhelumme päättyi.
Henkilö halusi kertoa mm. seuraavia seikkoja: ”Katselen ja luen aika usein kirjoituksesi”, ”Olen ihmetellyt, miksi et vastaa ihmisten lähettämiin kommentointeihin”, ”…varsinkin tässä kriisissä olevan kohdalla, eikö papille se sopisi, kun jopa pyydetään rukoilemaan sairauden keskelle joutuneiden puolesta”…
Kerroin tuolle soittajalle ja sen tässä nyt muillekin, että olen ollut tavalla tai toisella yhteydessä jokaiseen kirjoituksiini reagoimaan henkilöön, ”henkilökohtaisesti, mutta en julkisesti” (spostilla tai vastaavasti yli sataan). Minimissään se on ollut ”kuittaus ja kiitos kommentistasi” -viesti. Miksikö näin? Soittajakin sen kuultuaan ymmärsi, että ihmisten kommenteihin saattaa liittyä myös jotain syvästi omakohtaista, ja puolestaan minun palautesanat saattavat johtaa pitempään dialogiin kommentoijan kanssa. Tällaiset eivät tietystikään kuulu julkisuuteen. Raja on johonkin vedettävä. Se on minulla tässä.
Soittaja toivoi, että minä pappistaustaisena toisin evankeliumia suoremmin esille. Siitäkin me keskustelimmme. Minun ei ollut vaikeaa todeta näin: ”Riippumatta kirjoitusteni kommentoijan taustasta, toivotan mielessäni aina hänelle hyvää, joka minulle on Herran haltuun. Sillä uskon Pyhän hengen salattuun voimaan, ja samalla olen kiitollinen tästä omasta, arkisesta ja käytännönläheisestä uskostani.” Jatkoin vielä mainitsemalla, että ”Jeesuksen vertaukset ja toiminta elävät minulle, sanoisinko ihmisten tasolla”. Mestarin tapahtumapuheet Rt:ssa ovat toistuvasti kiusallisen koskettavia. Minullekin.
Olen vuosia kokenut niin, että A1:ssä ajallinen ja ajaton on läsnä – tavalla, joka kulloinkin läsnäoleville aidosti mahdollinen. Ajattelen itseeni ja toisiin sovellettuna, että jos me pienet kuolevaiset ihmiset voimme omalla paikallamme tuntea olevamme Suuremman palveluksessa, Herran palvelija, ihmisten palvelija, arkikristitty – mitä vain noista – kuitenkin rosoisuutemme ja kasvuhakuisuutemme tuntevina, asiat ja asetelmat ovat silloin aika hyvällä tolalla. Vaeltavan ihmisen balansissa.
Hämmästelyn ja hienovaraisessa arvostelun hengessä alkanut puhelumme päättyi rakentavan yksimielisenä. Kiitos siis soittajalle – ja julkisesti myös teille lukuisille lukijoille, jotka olette vaivautuneet lähettämään palautepostia TTT:n verkkosivuilla julkaistuista blogikirjoituksistani.
Intresanttia nuo kirjoitukset & kuvaukset & musavinkit. Palaan blogillesi. Niin olen tehnyt aina siitä alkaen, kun kävimme erosovittelussa siellä. Olin niin epäilevä. Pidin asiaa täysin tarpeettomana meille. Ex-puoliso piti keskusteluihin lähtemistä taas lähes välttämättömänä. Mutta 2 vuotta myöhemmin tiedän hänen olleen viisas. On useita juttuja, joissa huomaan tuntemieni eroa tekevien vihoittelevan toisin kuin me. Samat (lapsiin, sukuihin, ajanhallintaan, uusiin suhteisiin tai rahan käyttöön yms.) asiat me väännettiin kokeneen asiantuntijan kanssa. Kiitos vielä ja menestystä. Tiedän suositella.
Anteeksi. Pakko kirjoittaa biisin nimellä. Se vaan on niin ärsyttävän ihana, se laulun sanoitus… Siksi kai se kolahtaakin. Minäkään en nähnyt ”sumussani” kaverini aitoa hyvää, johon kerran rakastuin. Kuvittelin tulleeni petetyksi, kun muka oli ja toimi toisin kuin alussa. Vasta siellä Sinun A1:ssä oivalsin, että muutos oli tapahtunut varsinaisesti minun pään sisällä. Ja kuvittelin tuon toisen vain muuttuneen vähemmän vetovoimaiseksi. Ei ei, kyllä hänessä kaikki oli tallella. Ja minunkin mieli muuttui. Kiitos, Timo! Tänään kuuntelen tuota biisiä, kuin itselleni ja meille tehtynä!
Kaunis kiitos tekijälle, Timolle!
Autoit meitä mustasukkaisuuden vaivasta taidolla.
Kiitos myös näistä lukuisista bloggauksistasi. Ne ovat merkinneet paljon. Mutta ilman A1:ssä koettuja – ainakin meidän kohdalla – riittämättömiä.
Teet todella arvokasta ja arvostettua työtä perhe- ja parisuhde-elämän alueella… Niin ja vielä se, että ymmärrät kodin ulkopuolisia paineita, kuten meillä oli…
Kiitos!