ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen! Osa I

Esimiestyö, sitä on mallinnettu monella tavalla. Myös tarinallisesti. Pitäydyn tässä erityisesti siihen.

Tällä hetkellä TV:ssä pyörii uusin versio Tuntemattomasta sotilaasta, tuosta meidän suomalaisten klassikosta. Vielä ehtii mukaan, Yle Arenaan. Tämä viimeinen `leffa-veto` vetoaa minuun otsikon aihetta sivuavana.

Kirjoitan tätä blogitekstiä ajankohtana, jolloin Suomen U20 Leijonat ovat saapuneet takaisin maamme kamaralle MM-mitalit kaulassaan. Kanadassa pelatussa finaalissa USA kaatui 3-2. Tätä Suomen alle 20-vuotiaiden yöllistä TV-ottelua seurasi jättiyleisö, niin kerrotaan, yli puoli miljoonaa suomalaista.

En tällä kertaa jaksanut innostua aamuyön ottelusta livenä. Mutta kiekosta kuitenkin niin, että palautan helposti mieleeni vajaa kymmenen vuoden takaisen tunnelman. 

Vuoden 2000 urheilutapahtuma

Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Muistatko Sinä tehneesi samoin?

Oli alkamassa miesten jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin MM-pronssista. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat.
Meitä harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta.
Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.

Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi.
Taistelu oli jännittävä, henkeäsalpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös Maamme-laulun ajaksi.

Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:

Teemu sanoi minulle, ”tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!”

Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme. 

Tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä. Asiaan palasi opetusneuvos, rovasti Pertti Luumi eräässä radion aamuhartaudessa. Sekin, kuulemani hartauspuhe synnytti omalta osaltaan vahvistavan muistijäljen aivoilleni.

Miksikö muistan nämä kaukalotapahtumat?

Tiedän syyn. Valaisen asiaa toisella, kirjallisuuden, ja elokuvanakin nähdyllä esimerkillä. Blogikirjoitukseni alussa viittasin parhaillaan katsottavaan TV-leffaan.

Muistatko Sinä, kuka suomalainen sanoi:

Opetelkaa kävelemään oikein … Askeleen täytyy olla rento ja taloudellinen niin kuin sälleillä?

Aivan oikein…

Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelahan se oli, joka näin neuvoi miehiään, marssin rasitukset itse tietäen.

… Jatkuu osassa II >>> Tästä!