Artikkelit

PARISUHTEEN ja PERHE-ELÄMÄN SOVITTELU … 5 TEESIÄ TUUMATTAVAKSI

Tämä on johdannon jälkeinen blogikirjoitus sovittelusta. Polttopisteessä on parisuhde- ja perhe-elämä, ja nimenomaisesti ajankohtana, kun siinä elävillä eroajatukset valtaavat alaa. Kirjoitan Mikkelissä, katselen asiaa avarammin.

Olethan katsonut tähän liittyvän videoni!

 

 

En ollut lukemassa Aamulehteä, kun oheinen ilmoitus (19.11.1944) siinä julkaistiin.

 

Pastori Matti Joensuu ei voinut vain katsoa sivusta, kun avioerot sotavuosina (ajalla 1938-1945) kolminkertaistuivat Suomessa, ja Tampereella muutos oli 12-kertainen.

Hän keräsi rahaa toiminnalleen kaupungin tehdaspatruunoilta, joista joku totesi: kerrankin pappi on oikealla asialla. Siitä alkoi työ ”avioliittokurjuuden lieventämiseksi” kirkossa. 75 vuotta myöhemmin voimme todeta, että perheneuvonta Suomessa on eräs kirkollisen työn lippulaiva. Parhaimmillaan arjen Ilosanomaa, olkoonkin että kirkon ensisijainen kutsumus on sielun pelastussanoman julistaminen Jeesuksen viitoittamana (Matt. 28:18-20).

Itsekin olen toiminut tuon lippulaivan miehistössä (1995-2000) ja johtajana (2000-2007). Yksityispuolelle siirryin keskuksen johtajan virasta vuoden 2008 alussa. Virkatyöaikana ja samoin nykyisissä tehtävissäni Mikkelissä minua sisäisesti ohjaa se ajatus, joka oli pastori Joensuulla: evankeliumin innoittamana tosiasiat tunnustamalla!

 

Eroaminen ei pieni juttu 

Eroasia on tärkeä, rohkenen väittää, edelleen. Samoin uskallan vankan työkokemukseni perusteella esittää, että parisuhteessa elävälle (miehelle tai naiselle) eroaminen emotionaalisesti ei ole ”suit sait” -juttu.

Varsinkin avioliitossa ero ei ole kuin kuuden kuukauden harkinta-aika ja sen jälkeen ero on sillä selvä. Ei todellakaan. Eroa tehdään ja erosta toivutaan jo kauan ennen eroa ja kauan eron jälkeen. Meneekö kukaan avioon erotakseen?

Lähestyn eroasiaa ja sen ympärillä tehtävää työtä viiden teesin avulla. Suosittelen ennen niihin perehtymistä katsomaan virikevideon ja lukemaan johdannon sovittelusta, mikäli et vielä ole niihin törmännyt. 

 

Teesit – mitä ne ovat? 

Teesit ovat halki vuosituhansien palvelleet impulsseina jonkin kulloinkin tärkeäksi koetun asian tuumailussa, keskustelussa ja väittelyssä. Kun tässä rakennan viisi teesiä, pointtia tai ikkunaa, ei kyse ole tällä kertaa mistään ohjelmajulistuksesta, jolle odotan lukijalta antiteesejä. En pyri nostattamaan väittelyä, vaan pikemminkin jakamaan perusinfoa asiasta yksilöllisen pohdinnan tueksi.

Kirjoitan siinä toivossa, että jokin ikkunoista avartaisi asiaa, tarjoaisi väläyksen, vilauksen tai vahvistavan totuuden. Jos kirjoitus kolahtaa henkilökohtaisesti, kysele itseltäsi — pitääkö kuvattuun asiaan puuttua ja ryhtyä tilannetta jotenkin muuttamaan? Tulevaisuutta tehdään tänään!

Kenellä on vastuu paremmasta työelämästä ja toimivammasta perhe-elämästä? Siteeraan tässä kunnioitettua ex-presidenttiä. Rauhan nobelistimme Martti Ahtisaari oli tunnettu konfliktien selvittäjä maailmalla. Lukuisia kertoja hän sanoi: ”Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa”… ja jatkoi ”kun ne ovat ihmisten aikaansaamia, he myös ne ratkaisevat.”

 

Teesit pari- ja perhe-elämän erosovittelusta  

A)     Perheasioiden sovittelu on lakisääteistä mutta alikäytetty tukimuoto! 

”Yksin on selvittävä” -asenne, kiireellinen elämäntapa tai tietämättömyys palvelutarjonnasta lienevät yleisimmät selittäjät sille, miksi liian moni keski-ikäinen jättää tämän palvelukortin kääntämättä. Tuen lähteistä huolimatta. Ammatillista tukea ja apua näissä kysymyksissä ovat perinteisesti tarjonneet kaupunkien sosiaalitoimi ja kirkon perheasiain neuvottelukeskukset. Myös jotkut yksityiset palvelutuottajat toimivat aktiivisesti tällä sektorilla.

Perheasioiden sovittelusta säädetään avioliittolain 5 luvussa ja sosiaalihuoltolain 17 §:ssä. Avioliittolain mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on ensisijassa pyrittävä ratkaisemaan perheenjäsenten keskinäisissä neuvotteluissa ja sopimuksella.   Sovittelijan tehtävänä on kiinnittää erityistä huomiota lapsen aseman turvaamiseen. Suomessa myös avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat käyttää perheasioiden sovittelua. Sovitteluun voi   hakeutua myös tilanteessa, jossa vanhemmat ovat jo eronneet ja perhe pyrkii sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. On tärkeä löytää uutta, kiinteää maata jalkojen alle.   

B)    Reunalla pelottaa! 

Tällaiset tuntemukset ovat tuiki tavallisia ihmiselle, joka syystä tai toisesta on parisuhdekriisissä. Tätä kokemusta ei ikä määritä: ”loukattu lapsi vihaa ja vapisee”. Suhdekriisi odottamattomana puristaa, ja kaiken keskellä pitäisi löytää vakautta tulevaisuuteen. Samuli Edelmannin Reunalla biisi on paljon puhuva. Emme ohita sitä ennen kuin siirryn tähdellä *** merkittyyn reunahuomautukseen ja seuraavaan teesiin. 

*** Myös mieheen sattuu. Ehkä tuntemusten ilmiasu saattaa miehillä olla kovinkin erilainen verrattuna naisen vastaavaan. Jos en osaa / kykene ilmaisemaan sanoilla tätä itseeni liittyvää pettymyksen kokemusta, teen sen toiminnan kautta: peräännyn, pakenen ja menen luolaani. Moni nielee asian liuottamalla, turruttamalla päänsä ja pakenemalla näin tilanteesta. Pakoni saattaa näyttää toisille välinpitämättömyytenä, todellisuudessa kyse on tilannepelosta ja puutteellisesta kyvykkyydestäni käsitellä tätä emotionaalisesti koskettavaa tapahtumaa. Toinen suojautumissävytteinen reagointitapa on ”raivokas toisen syyttäminen”. Olipa sitten kyse miehestä tai naisesta, myös tämä ilmentää samaa psykologista hätää ja keinottomuutta.

C)     Perheasioiden sovittelu on luottamuksellista! 

Sovittelijaa koskee tavanomaista tiukempi salassapitovelvoite, mikä erottaa sovittelun muusta sosiaalitoimen neuvonta- ja auttamistyöstä. Sovittelija ei saa ilmaista sovittelussa saamiaan tietoja kenellekään ulkopuoliselle, ei edes tuomioistuimelle, vaikka häntä haluttaisiin kuulla todistajana oikeudenkäynnissä. Sovittelijalla ei ole oikeutta oma-aloitteisesti hankkia perheestä tietoja muilta viranomaisilta. Salassapitovelvoite ei kuitenkaan sido sovittelijaa, jos sovittelussa ilmenee lastensuojelun tarve. Tällöin sovittelijalla on velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille.

D)     Tarvitaan kaksi hattua! 

Sovittelijalla ei ole ainoastaan yhtä hattua hyllyllä. Tällä vähän ammattilaisten kielenkäyttöön liittyvällä kielikuvalla kahdesta hatusta tahdotaan ilmaista seuraavaa: sovittelija ei sovitteluprosessissa suostu tai kieltäydy käsittelemästä ainoastaan toista, eron tai yhdessä jatkamisen polkua, ainoana vaihtoehtona.

Miksi?

Se olisi epärehellistä ja vaillinaista ammattikokemuksen jakamista perheen kriisitilanteessa. Sillä yksilöt väistämättä pohtivat itse tykönään molempia valinnan vaihtoehtoja sekä näiden eri polkujen tuomia uusia kasvuhaasteita ja mahdollisuuksia. Kokeneella ammattilaisella on pelisilmää siinä, milloin henkilöiden ajatusta selkeyttää ´mutkat suoriksi` -vetäminen, ja keiden kanssa mutkista muistuttaminen on juurikin tarpeellisen tähdellistä.  

E)     Asiakaspalaute paljastaa! 

Lähi-ihmissuhteisiin liittyvä ja huolella hoidettu sovitteluprosessi vaikuttaa myönteisesti asianosaisten kanssakäymiseen. Tämä näkyy rakentavamman vuorovaikutuksen lisääntymisenä ja luottamuksen palautumisena. Se, että kommunikointi vilkastuu ja sen laatu paranee, yleensä vähentää riitelyn määrää ja kestoa minuuteissa.

Eräs tässä siteeraamani otos kuvaa hyvin sovitteluasiakkaiden yleisimmät palautteet, kun tätä palvelua käyttäneiltä kysyttiin sovittelun hyödyistä ja vaikutuksista. (Lähdekoonti: Marina Bergman-Pyykkönen Fasper-hanke / Suomen sovittelufoorumi 2013)

Ryhmittelen palautteet “täplällä”  merkityiksi nipuiksi. Jokaisen täplän alla on siis useita samaa asiaa/kokemusta kuvanneita henkilöitä ja palautekirjoituksia.

  • Mahdollisuus / turvallinen paikka puhua (itseisarvo)
  • Vuorovaikutuksen paraneminen; uusien riitojen välttäminen
  • Omaan käytökseen kohdistuvan pohdinnan herääminen (mm. provosoinnin välttäminen / sen huomaaminen, ettei avoin puhuminen ole itsellekään helppoa, vaikka vaatii sitä toiselta)
  • Oman tunnetilan rauhoittuminen
  • Asioiden tarkastelu lapsen tarpeiden näkökulmasta
  • Sopiminen lapsen elämään liittyvistä asioista (huolto, asuminen, tapaamiset, jaetun vanhemmuuden käytännöt) 
  • Usko tulevaisuuteen vahvistui

 

Mikäli olet parhaillaan parisuhdekriisissä tai muutoin tunnet pohtivasi eroa häiritsevän usein, ehdotan uuden ja rohkean askeleen ottamista ammattilaisen suuntaa. Saatat yllättyä myönteisesti, kun kipu- ja kitkakysymyksiä ei tarvitse tuunata ainoastaan omin voimin. 

Pysy linjoilla!

Seuraavassa – Timon Työnohjaus ja Terapia  Teemaklinikan – blogikirjoituksessa kohdistan katseet työelämän asioihin ja siellä etsittäviin sovinnollisiin ratkaisuihin.

 

 

 

 

 

TOIMIVAN PARISUHDE- JA PERHE-ELÄMÄN PUOLESTA MIKKELISSÄ

Lomalta lomps… ja lippis hyllylle. Olen palannut parisuhdeasioiden pariin. A1-työskentely toimivan parisuhde- ja perhe-elämän puolesta Mikkelissä jatkuu. Tämä tiedoksi entisille asiakkailleni sekä uusille aloittaville. Jälkimmäisille aineiston ja ajatusten infona Timon Työnohjaus ja Terapiasta (TTT) muutoinkin.

Kuvan lippistä ei ollut vielä suunniteltu, kun arkityöni perhe-elämän haastavien kysymysten kanssa minulla alkoi. Alku-ajan historiasta ei tällä kertaa yhtä yhteydenottoa enempää. Allekirjoittaneen ja TTT:n työhistorian koko läpileikkaus on luettavissa näillä verkkosivuilla; kohdassa Timosta.  

Toteutan kutsumustani.

Niin ajattelen. Pääsen toteuttamaan armolahjojani päivittäin. Työtä on tällä saralla kiitettävästi riittänyt. Aina se ei ole vain helppoa, vaivatonta ja palkitsevaa. Mutta se on minun kutsumukseni. Haluan auttaa lähi-ihmissuhteissaan tukea ja apua tarvitsevaa.

Taannoin eräs Mikkelin ulkopuolella asuva, perhe-elämässään parisuhdekriisiin joutunut henkilö soitti ja lähes ensimmäisinä sanoinaan kyseli: ”Miksi nettisivullasi sanotaan ´haukan katseella ja ammattitaidolla´…”

Tuo kysyjä ei ollut (vielä) nähnyt tätä kuvaa.

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT)

Nähtyään editoimattoman, Tunisiassa v. 2005, otetun kuvan, hän jatkoi ääneen pohdintaansa sanomalla: ”Sinun täytynee olla myös jollakin tavoin lintuharrastaja…” Siinä hän erehtyi.

Lopulta pääsin kertomaan kuvan ja sloganin symbolisesta yhteydestä keskenään.

Nimittäin, aivan alkukuukausina, kun olin perustanut nykyisen Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT), sain silloiselta työnohjausryhmältäni prosessin loppupalautteena kuvauksen ”ammattimaisesti haukan katseella”. Ryhmäläisten mielestä olin ohjaustyössäni osoittautunut erityisen intensiiviseksi, läsnäolevaksi ja tarkkakatseiseksi. Juurikin he käyttivät ensimmäisenä tuota ilmausta.

Hiukan myöhemmin kuulin toiselta, terapiaan hakeutuneelta asiakkaalta, että hän oli saanut suositukset lääkäriltään ”varata aika sille haukkaterapeutille”. Näin tämä motto tai iskulause syntyi.  

Sloganeista puheen ollen, näin tänä kesänä Mikkelin kadulla Mazda-merkkisen, jo varmaankin monet kelit nähneen auton. Auton peräpäässä luki mottona ”kunnes ruoste meidät erottaa”.

Oliko tässä kyse erityistä merkkiuskollisuudesta, sitä en tiedä, mutta iskulause sopii mainiosti myös ihmissuhde-elämään parhaimmillaan.

 

ASKARRUTTAVAT ASIAT 

Millaiset parisuhteen, perhe-elämän tai yleensä tärkeisiin lähi-ihmissuhteisiin liittyvät kysymykset saavat ihmisiä liikkeelle avun ja tuen lähteille?

Pitääkö tulla yhdessä vai voiko ottaa ensiaskeleet yksin? Mitä kaikki maksaa? Onko sellaisesta terapiasta ylipäätänsä hyötyä? … Monenlaisia kysymyksiä…

Tässä loppukesän blogitekstissäni en ryhdy seikkaperäisesti edellisiin vastaamaan. Olen käsitellyt mainittuja asioita aiemmin perusteellisestikin. Ne ovat Sinunkin luettavissa. Laitan loppuun linkin, josta lisää. 

Näillä TTT:n verkkosivuillani olen julkaissut (tähän mennessä) 51 blogitekstiä. Kirjoitusten perään on lukija voinut kommentoida näkemäänsä ja kokemaansa. Näitä kansalaisten lyhyitä palautekommentteja löytyy täältä 130 kpl.

Jos ´rullaat alas´ (= load more) tällä Ajankohtaista sivulla, törmäät väistämättä mm. seuraaviin parisuhde-elämän teemoihin:

Uskottomuus, erilaisuus parisuhteessa, puhumattomuus, mitä ajatella läheisyyden puutteesta suhteessa, keskinäisen kommunikoinnin vaikeus ja rikkaus perhe-elämässämme. Eräs taannoin ja paljon luettu kirjoitus käsitteli kysymystä, miksi avioliitto purkautuu?

Jo virkatyövuosina kouluttauduin sovittelijaksi. Teen sitä työtä eri ympäristöissä: työpaikoilla, sukujen ja perheiden parissa. Viimeksi mainitussa, erosovittelussa, työskentelyn keskiöön lähes aina tuodaan lapset, nuo vanhemmille arvatenkin tärkeät ihmiset. Niinpä esim. eräs blogikirjoitus luotaa kysymykseen ”lapset – vainko vaivana?” Siinä tarkastelukulma on erityisesti pienten lasten perhe-elämä, sen erilaisine mausteineen. Haasteet ja hankaukset, ne kuuluvat pakettiin, kuin myös vaivannäkö ja voitot. 

 

MITEN EDETÄ? 

Kun en tarkasti tiedä, mikä johdatti Sinut nyt näille Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivuille, teen tässä arvioitavaksesi kolme vaihtoehtoa etenemiseksi.

  1. Parisuhdeasiat OK, eli että sekä Sinusta että kumppanistasi keskinäinen suhteenne on tätä nykyä reilassa. Kun tilanne on tämä, nostakaamme yhteinen tyytyväisyyden ja kiitollisuuden malja! Hienoa. Jatkakaa samalla hyväksi havaitsemallanne tiellä! Se kannattaa aina. Sillä mahdollisten perillisten näkökulmastakin yleisesti tiedetään, että ”hyvin toimiva parisuhde on lapsen paras koti”.
  2. Perhe-elämä ja yhteinen aika kumppanin kanssa tuntuu parhaillaan (kesäaikanakin) puuduttavan tylsältä tai jopa ´tyhjentyneeltä´ > mieti voisiko yhteinen tekeminen elähdyttää. Voisiko vain jutustelu ja ajatusten vaihto jonkin yhdessä nähdyn, elämän makuisen virikkeen äärelle virkistää? Korostan yhdessä.
    *** Näiltä verkkosivuiltakin löydät joitakin vinkkejä. Eräänä menneenä kesänä laadin lähi-ihmissuhteiden – eräänlaiseksi keskustelun sytykkeeksi – Kesäopas kahdelle nimisen kirjasen. Kuvan siitä näet alla. Suoralinkki on blogikirjoituksen lopussa. Jatka siitä…
  3. Olen / olemme odottamattomassa ihmissuhdekriisissä > älä emmi enempää, ota rohkeasti ja ripeästi yhteyttä. Apua ja tukea on tarjolla Sinullekin. Miksikö kannattaisi kontaktoida perheen ulkopuoliseen ammatti-ihmiseen?
    *** Kysyin viideltä loppukeväällä 2019 viimeksi aloittaneilta tätä asiaa: ”Miksi otitte asiassanne juuri minuun yhteyttä?” Kaksi heistä perusteli suosituksilla. Muita sanottuja: ”En halua rasittaa ystäviä”, ”Jospa näin vanhempani eivät huolestuisi ennenaikaisesti”, ”Emme tahdo taakoittaa tuttuja omilla vaikeuksillamme”, ”Valitsimme yksityisen, näin vältämme sairauskertomuskirjaukset”, ”Etsin googlella, luin, vertasin ja valitsin”, ”Julkiselle jonotus kohtuuttoman pitkä”.

Jos edellä lukemasi perustella olet edelleen hiukan epätietoinen, missä avo- tai avioparisuhteessanne oikein tällä hetkellä mennään, mietit sen ns. objektiivista tilaa ja tulevaisuutta, lue ja punnitse vielä näitä testi- ja kokemuskysymyksiäni.

Mättääkö parisuhde?

Onko sietokyky tapissa?

Suhde katkolla?

Sakkaako tulevaisuudensuunnitelmat?

Kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän omin konstein ratkaisuja…?

Jos siis näillä tilannekuvauksilla on tarttumapintaa, miettisimmekö yhdessä seuraavia oikeita askelmerkkejä Mikkelin A1:n vastaanottotilassa? 

Kilauta kaverille! Ajantasaiset yhteydenottotiedot löydät verkkosivultani. Tapaamisiin!

 

*** Lupasin linkit (ja totutusti jotakin musaa kyytipojaksi.

Tästä pääset lukemaan, mitkä ovat yleisimmät tulosyyt Timon Työnohjaus ja Terapiaan.

Ja kun haluat lukea pariterapian hyödyistä

Sekä lataat (maksutta) Kesäopas kahdelle nettikirjasen yhteiseen porinahetkeenne.

 

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

Lataa maksutta!
https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

 

 

 

 

 

 

PERILLISTEN PUOLESTA

Kulunut toukokuun viikko 19 on sisältöä täynnä. Perheen puolesta, sanoisin.

9.5. on kalenterissamme merkitty Eurooppa-päiväksi, mutta `puhutteleeko` se silti otsikon lailla?

Minulle 9.5. oli yksi torstai muiden viikkojen ketjussa, kunnes tutustuin tarkemmin päivän historiallisiin juuriin. Tausta ulottuu sotaan, johon en ole osallistunut, ainoastaan lukenut ja filmien äärellä samaistunut.

  1. toukokuuta vuonna 1950, vain 5 vuotta maailmansodasta, Robert Schuman esitti ehdotuksensa yhtenäisen Euroopan luomisesta välttämättömänä rauhanomaisten suhteiden ylläpitämiseksi.

Tätä Schumanin julistusta pidetään nykyisen Euroopan unionin perustamisen ensimmäisenä askeleena. En mene EU:n nykytodellisuuteen valuuttoineen, lippuineen ja lauluineen sen enempää. Ohitan myös mainittuun liitetyn direktiiviviidakon. Minua sen sijaan kiinnostaa tietää, miten Robert ajatteli olevan mahdollista edistää rauhaa ja yhtenäisyyttä eri maiden kesken. Mitä piti tehdä perillisten puolesta sodan runtelemassa Euroopassa?

Robert Schumanin mielestä hiili- ja terästuotanto Euroopassa tuli tuoda yhteisen valvonnan piiriin. Näin ehkäistään sotatarviketuotantoa ja niin muodoin myöhempiä selkkauksia. Ajatus on, että `viisaamman` (tai ainakin valistuneemman) on eri tavoin vahdittava, miten ja mihin tarkoitukseen raaka-aineet tuotetaan.

Hyvä idea perillisten ja perheiden puolesta! Samankaltaista vahtimista ja seuraamista valistuneemman (vanhemman) silmin tarvitaan myös kotoisessa perhe-elämässämme. Tästä perheyksikön sisällä tapahtuvasta ”sotien ennaltaehkäisystä” kirjoitan toisella kerralla enemmän.

 

10.5. oli tänä vuonna se 40. päivä pääsiäisestä, josta kotimaassamme on takavuosina kiistelty. On kyselty, tuliko helatorstaita pitää vielä nykyäänkin sellaisessa arvossa, että se noteerataan työelämässä palkallisena vai palkattomana vapaapäivänä?  En pysähdy tämänkään päivän ajankohtaisiin toteumiin, esim. työelämän kilpailukyvyn (kikyn) näköaloihin.

Totean ainoastaan, että myös Armon vuonna 2018 moni sydämen kristitty kertaa mielessään juhlapäivän sanomaa: Jeesus Kristus, ylösnousemuksellaan kuoleman mahdin voittanut Vapahtaja palasi Isänsä luo taivaaseen.

Jeesuksen taivaaseenastumisesta kerrotaan ”kattavimmin” Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa. Kattava lainausmerkeillä, sillä meitä kuolevaisia kiinnostaisi kirjoitettua huomattavasti enemmän myös se seikka helatorstaissa, joka vihjaa Jeesuksen toiseen tulemukseen eli Kristuksen takaisin paluuseen maailman historian viimevaiheena. Tätä tulevaa avataan Raamatun lehdillä vain vähän, kaipauksen ja odotuksen verran.

Minulle helatorstain merkkihenkilö ja Hänen maanpäällinen toimintansa kaikkinensa merkitsee toimintaa perheen ja perillisten puolesta.

 

13.5. on ilmeeltään perheen päivä mitä suurimmassa määrin. Sunnuntaina muistamme äitejä. Ehkä sinäkin lukijana muistat ajat ennen kouluikää ja ekaluokkalaisena, kun lauantaina saattoi sanoa, ”enää yksi yö” kortin ojentamiseen aamulla ani varhain. Kakkua ja kaikkea…  Aikuisena äitiyteen sitten tulee erilaisia värisävyjä ja tunnetiloja.

Tässä kuvassa olen oman äitini vuoteen vierellä tämän viimeisinä elinpäivinään Oulussa.

Kaikkien äitien juhlapäivä toukokuun toisena tuo väistämättä mieleeni äitiyden varjopuolia. Tässä kysyn esimerkiksi sitä, millaiset ovat mietteet heillä, jotka haluaisivat olla äitejä, mutta eivät sitä jostakin syystä voi kokea, ehkä koskaan?

 12.5. vietettiin maassamme lapsettomien lauantaita jo 25. kerran.

Tyhjän sylin -tilaisuuksia tarvitaan.
Peukutan kovasti (seurakunnalle ja muille) järjestäjille vaivannäöstä tänä lapsettomien lauantaina. Tahaton lapsettomuus on erityisen kipeä todellisuus heille, joiden elämässä lapsitoive on keskeisellä sijalla.

Eräs tuntemani pari päätti leipoa itselleen heti syötävän kakun ja nauttia sellaisesta äitienpäivän aattoina niin kauan kuin eivät vietä äitien- ja isänpäivää. Välkkyä – sanoisin – olematta kuitenkaan helppoa. Syödä ja juhlia perillisten puutetta.

Lauantaina 12.5. liputettiin – ei edellä kerrotulle asialle – vaan maineikkaan Johan Vilhelm Snellmanin (12.5.1806 – 4.7.1881) ja suomalaisuuden päivän merkeissä. En väheksy lainkaan tämän suomalaismielisen filosofin, suuren valtiomiehen kirjailijan ja sanomalehtimiehen merkitystä tämän blogikirjoituksen aiheen kannalta. Hän korosti suomen kielen asemaa ja oman rahan saamista Suomelle. Tässä hänen eräs, perillisille tallennettu viisaus:

Pääasia on täyttää velvollisuutensa ja tehdä työtä, mikäli voimat riittävät.

Paha päivä menee menojaan niin kuin hyväkin.   – J.V. Snellman

 

Tämän Snellmanin filosofisen siteerauksen inspiroimana palaan vielä äitienpäivään. Mieleeni palautuu useita matkan varrella tapaamiani äitejä – äitejä joita näyttää yhdistävän lähes loputon lähimmäisestä huolehtiminen. Perheen ja perillisten puolesta. Tätä seuraaavan kuvauksen äitiä en edes väitä fyysisesti tavanneeni.

100-vuotiaalta kysyttiin merkkipäivänä, huolehtiiko ja murehtiiko hän vielä lastensa puolesta. – En enään, sillä viimeinenkin on siirtynyt vanhainkotiin.

Lämpimät onnittelut Sinulle äiti, isä tai joidenkin lapsi – meille, joita murheet ja huolet vielä (kohtuullisesti) ympäröivät. On aika nostaa siniristilippumme perheen ja perhe-elämän puolesta!


Tässä blogitekstissä kuvien otoksista ja editoinnista vastaa mikkeliläinen Kari Rossi. Poikkeuksena tästä Oulussa otettu äiti-kuva. Kiitos Kari!

 

 

 

 

Lapset – vainko vaivana?

Sain kuluvan kuukauden aikana infon sadannesta julkaistusta kommentista.  Nämä eri ihmisten lähettämät huomiot liittyvät blogiteksteihini Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) verkkosivuillani. Määrä on minun mittapuussa melkoinen, varsinkin kun kontaktityön kysyntä syrjäytti kirjoittamiseen varatun ajan tyystin kuluneen kevään aikana.

Kirjoituspalautteissa on silloin tällöin esitetty toive, että keskittyisin myös lapsiperheen arkikysymyksiin, vieläpä ”valistuneesti” ja ”antamalla ajattelun aihetta”… Tämän kertautuneen toiveen äärellä mielessäni on pyörinyt työotsikkona ilmaus ”lapset – parisuhteen riesana ja rakentavana renkaana”.

Ajattelen, että teemoina perhe ja lapset, parisuhde ja arki ovat kaikella tavoin kiinnostavia ja limittäisiä kirjoitusaiheita. Perhe on monenlaista. Olemme positiivisen ongelman äärellä. ”Lapsiperhe” ansaitsee useamman kirjoituksen tilan ja tulokulman. Aloitan tässä ensimmäisessä varsin lyhyesti. Kirjoitan niukasti. Upotan tekstiini muutamia virikkeitä.

Runsaiden sanojen sijaan kannustan Sinua kysymään itseltäsi, ovatko lapset Sinulle vain vaiva, rasite ja alituinen henkinen taakka. Vastaa itsellesi rehellisesti – elitpä juuri nyt perheen vauva-, pikkulapsi-, alakoulu- tai teinivuosien läpäisevää vaihetta.

Video vauvavaiheen häkellyttävistä hetkistä….

 Kuvittelen myöhemmin kirjoittavani siitä, kuinka aikuisella on vastuu vanhemman ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta, erityisesti tunnetaitojen mallittajana. Tiedämme alan tutkimusten perusteella sen, kuinka tärkeää on myönteisen tunnesuhteen rakentaminen lapsen ja kasvattajan välille. Se on kasvatuksen eräs keskeinen perusta. Nyt kuitenkin vain virikettä videolta.

Lapset ovat ”ihania”…

Kuulen monen vanhemman lainausmerkein sanovan.

Keväiset kuravellit ja syksyn sairastelut sopimattomimpaan aikaan lienevät eräs ohittamaton osa tätä arjen riesaa. Ja talveakaan ei kotona kohdata karhun tavoin horroksessa. Vuodenajasta riippumatta, joskus karkkihyllyllä kuulemme kainostelemattoman lapsen huutavan hinaajan tavoin.

Siteeraan tässä soveltuvin osin ”Kaikki se kestää – Viisauksia uusille ja vanhoille pareille” nimistä kirjaa. Tämän mielenkiintoisen, jo kaksi vuosikymmentä aiemmin ilmestyneen kirjan ovat toimittaneet Pirkko-Liisa Perttula ja Tiina Paju. Lue ja mieti, miten asiat ovat meillä.

Vauvat ovat luonnon tapa kertoa ihmisille, miltä maailma näyttää 03.00.

Vauva on enkeli, jonka siivet lyhenevät sitä mukaa kun sääret pitenevät.

Myöhemmin jalat kasvavat järkeä nopeammin.

Hyttyset ovat kuin lapset. Jos ne ovat hiljaa, ne tekevät jotakin myöhemmin havaittavaa.

Kun ensimmäinen lapsi nielaisee lantin, kutsutaan ambulanssi. Kun kolmas tekee samoin, sanomme: vähennetään viikkorahasta!

Se on elämää!

… Toisenlaistakin ´tarjoillaan´ aivan tavallisessa perhe-elämän arjessa.

Seuraavalle siteeraukselle on perheen aikuisilta saamani lupa. Sama koskee tämän blogikirjoituksen aihekuvaa. Kuva ja teksti eivät liity taustaperheinä toisiinsa.  Molempien äärellä lukija voi kysyä otsikon sanoin, ”Lapset – vainko vaivana”.

Eki (5v) tinkasi eilen, ”kummanko tapasin ensin iskän vai heidät?”

Äitinä kerroin, että ”tottakai iskän muuten teitä ei olisi olemassa”.

Eki tuumi hetken “Miten se on mahdollista?”

Kerroin, että tutuistuimme iskän kanssa, menimme naimisiin ja noin kuukauden päästä raskaustesti oli positiivinen.

“Mitä se tarkoittaa?” kysyi Asko (10v).

“Eli se testi oli plussaa eli äidillä oli vauva masussa” kerroin.

Eki tuumi taas hetken “Onko se sitä samaa plussaa mitä saa kaupassa?”  Tämän jälkeen Eki tinkasi jälleen missä hän oli siinä vaiheessa…kerroin, että olit pilkkeenä iskän silmäkulmassa.

Seuraavana päivänä Eki oli kertonut isälleen, että “sillon kun te menitte äidin kans naimisiin ni miä olen sellasena valona sinun silmässä”.

 

Päätän tämän lyhyen blogikirjoituksen erääseen aforisminomaiseen tiivistykseen sekä musiikkivideovinkkiin.

Ainoa, mitä ei saa koskaan tarpeeksi, on rakkaus. Ainoa, mitä ei koskaan anna tarpeeksi, on rakkaus.

Hakusanoilla lauluvideoon. Siinä minut ja lapseni asetetaan (edellä esitettyjä tuokiokuvauksiakin) laajempaan kokonaiskuvaan. Sekä perspektiivi että laulun sanoitus ovat minulle omakohtaisia ja puhuttelevia. Jos tahdot arvioida omaa suhdettasi asiaan, niin kuuntele. Suoralinkki Sinulle ei tosin näytä tästä onnistuvan, muutoin kuin että menet YouTubeen ja siellä hakusanoiksi Pekka SimojokiTyttö onnellinen.